Uskon ja rukoilen, mutta silti välillä tulee pahat ajatukset mieleen ja vain silloin kun meille pahaa tehneet ihmiset tulevat lähettyville. En pysty hillitsemään itseäni ja mieli tekee sanoa, että painu.. vaikka raamuttu opettamaan kääntämään toisenkin posken ja antamaan anteeksi vihamiehille. Se on erittäin vaikeata ja mietinkin, että enkö pysty tätä koskaan tekemään, antamaan anteeksi vihamiehilleni. Viimeistään tuomiolla tämäkin asia tulee esille ja siinä taitaa mennä taivaaseen pääsyn mahdollisuudet.
uskomisesta ja omista toimista
iätitoivoton
4<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Anteeksi antaminen ei tarkoita, että sinun tulisi olla pahantekijöiden ystävä tai edes puhua heille. Se tarkoittaa, että et kosta heille.
Anteeksianto ei ole tunne vaan päätös. Ajan myötä helpottaa.
Kovin vähän anteeksiantoa opetetaan lainkaan. Ajatellaan että riittää kun sanon että annan anteeksi.
Voisitko ajatella että anteeksianto on sinun mielessäsi tapahtuvaa toimintaa. Onko mahdollista muuttaa omaa mielikuvaasi? Sinä antaisit itsellesi anteeksi ahdistavat ja tuskaiset ajatuksesi hänestä/heistä. Toisin sanoen muutat omassa mielessäsi tapahtuvaa tuskaisaa pyörittelyä. Monet "vihamiehesi" tuskin tietävät olevansa vihamiehiäsi. Ja vaikka tietäisivät niin sinä olet se joka kokee tuskaa omien ajatustesi vuoksi. Vihaatko siis itseäsi niin paljon ettet luovu vihan lietsomisesta omassa mielessäsi.
Laki ja poliisit ja tuomarit ovat sitä varten että teot tuomitaan. Kysynkin paljonko siitä on iloa että ihminen omassa mielessään kantaa kaunaa jollekin.
Se on välillä vaikeaa ja erityisesti silloin kun tilanne on päällä.
Itse olin narsistin kanssa naimisissa. Katsoin kuusitoista vuotta kun hän söi minut tyhjäksi sisältä. Sitten hän onneksi löysi nuoremman ja jätti minut. Menetin perintöni, omaisuuteni, terveyttäni ja käytännössä kaiken paitsi uskon (joka itse asiassa vahvistui vastoinkäymisten ansiosta). Tästä on reilut pari vuotta, mutta kostonkierre ei edelleenkään ole loppunut.
En ole virallisesti kirjoilla missään, minulla on prepaid-liittymä. En vastaa puhelihin jos en tiedä numeroa... Elämä ei tosiaankaan ole helppoa. Puolitoista vuotta vain rukoilin, että Luoja ottaisi minut pois, sillä en vain enää jaksanut.
Entinen puolisoni on tehnyt rikoksia koko elämänsä, mutta koska osaa aina vetää oikeista naruista, niin ei ole koskaan jäänyt mistään kiinniniin ettei olisi selvinnyt valheillaan. Hän aina silminnähden nautti kun hän oli saanut tehtyä jollekin vääryyttä, niin että toinen joutui pulaan ja hän sai kokea olevansa kaikkien yläpuolella.
Kostonkierre...
Uhkailuja, perättömiä rikosilmoituksia, mustamaalaamista...
Välillä tuntuu, että olen pystynyt antamaan anteeksi ja rukoilen hänen puolestaan...ja sitten tulee taas joku yllätys päin näköä.
Olen kääntänyt jo posken ties kuinka monennen kerran, hän on jo vienyt tuhkatkin pesästä... mutta silti se jatkuu ja tilanne on edelleen päällä.
Jos häntä ei olisi enää, niin kaiken pystyisi jättämään taakse. Nyt joudun elämään koko ajan pelossa. On vaikea antaa anteeksi kun tilanne on vielä päällä, minulta ei löydy sitä voimaa, joka löytyi Stefanokselta.
Oma pappini neuvoi minua rukoilemaan apua anteeksi antoon, sillä itse en siihen yksin kykene. Se oli hyvä neuvo ja suosittelen sinuakin kokeilemaan sitä.
Siunausta sinulle ja voimia!