On rakastunut minuun niin että oon lähinnä ahdistunut ja ärsyyntynyt! Pahinta on että tää on miehen mukaan Jumalan johdatusta ja aluksi itekki olin ihastunut.
Ruvettii seurustelee, käydään samoissa kokouksissa....kaikki luulee että ollaan niin rakastuneita.
Mies on....minä en.
Pelkään että ajauduin vielä kauas Jumalasta, koska en kykene tuntemaan rakkautta.
Miehen lähentelyt suututtaa mutta hän ei luovuta vaan vaikka väkisin pussailee jos en vapaaehtoisesti suostu.
Aion laittaa poikki mutta mitenkähän meidän seurakunnassa käymiset sitten onnistuu?
Miehellä on paljon kavereita siellä ja en haluaisi että meidän erosta tehtäis mitää numeroo.....
Ruvettii seurustelee, käydään samoissa kokouksissa....kaikki luulee että ollaan niin rakastuneita.
Mies on....minä en.
Pelkään että ajauduin vielä kauas Jumalasta, koska en kykene tuntemaan rakkautta.
Miehen lähentelyt suututtaa mutta hän ei luovuta vaan vaikka väkisin pussailee jos en vapaaehtoisesti suostu.
Aion laittaa poikki mutta mitenkähän meidän seurakunnassa käymiset sitten onnistuu?
Miehellä on paljon kavereita siellä ja en haluaisi että meidän erosta tehtäis mitää numeroo.....
Vastaukset 18
Vanhimmat
Miehessä on myös yllättävän paljon pikkujuttuja mitkä häiritsee...siksi mietinkin olenko edes uskossa kun näin pinnallisesti ajattelen.
Jeesusta olen tärkeämpänä pitänyt mutta onko vihollinen päässyt jotenkin sokaisemaan mun ajatukset ja saanut sotkettua tämän seurustelun....mieleen vaikuttamalla.
En halua menettää Jeesusta, Hänen rakkauttaan ja Pyhää Henkeä.
Ei kai hän sinua seurakunnan penkissä pussaa. Jos et ole tosissasi, niin mitä pyörit hänen kintereillään.
Kuten sanoin. Olin aluksi itsekkin ihastunut. Ja seurakunnan penkissä..aika lähellä ettei sielläki pussaile.
Tuijottamista ja lääppimistä vaikka kuinka yritän keskittyä kuuntelemaan puhetta.
Ja sanoinhan että aion laittaa poikki...mutta joulun jälkeen.
Toivoisin että pystyisin olemaan yhtä rakastunut kuin mieskin, mutta en varmaan koskaan tuu tuntemaan sellasta rakkautta...en tiedä....
Mit enemmän toinen yrittää sitä enemmän tunnen ärsyyntymistä...
Oletko sanonut sille miehelle, että liika innokkuus työntää sua pois hänen luotaan? Olisi ehkä reilua puhua asioista.
Minäkin olen uskovainen nainen, ja olen kärsinyt siitä, kun uskovainen mies "on rakastunut" minuun. Koska en ole rakastunut mieheen, olen saanut häneltä syytöksiä. Erityisesti niinä päivinä, kun hän on krapulassa (väittää ettei käytä kuin harvoin alkoholia, selityksiä riittää. Itse en juo), tulee katkeria tekstiviestejä, joissa vihjailee minun olevan pinnallinen, koska en koe häntä viehättävänä ja itsekäs, kun en suostu hänelle vaimoksi ja koska haluan miehen, joka on raamatullinen ja valmis elättämään minut.
En ole itse enää reagoinut aikoihin miehen viestittelyihin ja olen kohteliaasti sanonut ettei kiinnosta, mutta ei vaikutusta.
Olen sanonut.....väkisin kiinnipitäminen ja pussailu ei varmaa kenestäkään oo kivaa.
Eipä tunnu uskovan. En ymmärrä miksi mun mielipiteitä ja tunteita ei voi ottaa tosissaan. Lähinnä naureskelee.
Miten joku voi olla niin rakastunut. Vai onko vaan niin epätoivoinen että nyt tarrautuu...taisin olla "helppo saalis".
Tuli mieleen "toinen uskova n.", että tää mies on sanonut,että ei tiedä mitä tekisi jos mut menettäisi. Puhui että varmaan ratkesi juomaan taas....hmm..Ylle valitin siitä että on väärin kiristää ja ei kuulema sitä niin tarkottanu..
Mutta kun hänen kans laitan poikki,niin mietin voinko hyvällä omallatunnolla käydä samoissa kokouksissa..vai miten muut tulevat suhtautumaan taas muhun..
Jos kysyttäessä kerrot totuudenmukaisesti, miksi laitoit miehen kanssa poikki, ongelmaa ei pitäisi tulla. Itse kun käyttäydyt hyvin ja oikeudenmukaisesti, se riittää. Itse toimin sillä tavalla, mutten käy samassa seurakunnassa kuin mies, joka on minuun "rakastunut", joten sillä tavalla toki helpompaa.
Näin ulkopuolisen (miehen) korvin tuo kuulostaa kyllä aika oudolta.
Minun on hyvin vaikea uskoa, että uskossa elävä mies voisi toimia noin.
...tosin onhan meillä kaikilla heikot hetkemme...ja ehkä olen hiukan huono arvioimaan toisen kirkon ihmisiä.
Olen itse Roomalaiskatolilainen ja omaan maailmankuvani verrattaessa tuo oli jotain vierasta. Kiristämistä juomisella, käpälöintiä...huh.
Meidän maailmassamme (siis uskossa olevista Katolilaisista) tietyt asiat kuuluu vasta avioliittoon ja seurusteluaika on hyvin pidättyväistä. Seurustelu voi kestää vuosiakin, sillä meillä ei ole toista mahdollisuutta vaan oman valintansa kanssa pitää elää loppuun asti.
Hienoa, että ette pidä kiirettä. Monissa uskonnoissa kiirehditään nopeasti naimisiin, jotta päästään avioelämän iloihin. Avioerokaan ei ole enää mikään häpeä näissä tapauksissa.
On hyvä juttu, ettei eroa enää nykyaikana tarvitse hävetä! Ennen joutui elämään saman ihmisen kanssa koko elämänsä, se vasta oli kamalaa, jos rakkaus toista kohtaan sammui kesken kaiken tai löysi tosirakkauden liiton ulkopuolelta. Onneksi nykyään nämä asiat ymmärretään toisin. Perheiden monimuotoisuus tekee elämästä vain niin kovin paljon rikkaampaa. Se on sitä jumalan luomistyön monimuotoisuutta!
Miksi mennä naimisiin ollenkaan, jos on valmis vaihtamaan kumppania aina, kun siltä tuntuu?
No meillä kyse on rakkaudesta Jeesukseen ja uskollisuudesta sekä vastuun kantamisesta.
Jeesus teki hyvin selväksi, että et voi seurata häntä ja vaihtaa puolisoa, kun rakkaus "kuolee".
Me yritämme nähdä Kristuksen lähimmäisissämme ja puoliso on yksi lähimmäisistä. Jos sinä rakastat Jeesusta, niin miten voisit olla rakastamatta aviopuoliosasi?
Tietysti kaikille tulee kiusauksia ja jos menee omien halujensa ehdoilla, niin varmaankin puolison vaihto nuorempaan houkuttelee.
Mutta silloin ei ole kristitty, jos omat halut menee Jumalan tahdon yli.
Jokaisen on pakko tehdä valinta...Joko seuraat Jeesusta tai halujasi... Joko tai...
Ei Alkukristitytkään menneet halujensa ehdoilla vaan ottivat puolisoiksi sellaisen, joka oli uskon puolesta sopiva, kuten leskiä.
" Perheiden monimuotoisuus tekee elämästä vain niin kovin paljon rikkaampaa. Se on sitä jumalan luomistyön monimuotoisuutta! "
Onhan se tämänmailman oman itsekkyyden sellaisen. Mutta EI taivaan Jumalan.
On aika raukkamaista jos ihminen kulkee tunteidensa mukaan, se kertoo, että ko.ihminen ei ole kasvanut aikuiseksi vaan on lapsen tasolla tunne-elämältään.
Ja, jos siinä on vielä lapsia osallisena, niin vielä pahempaa.
Jotkut ovat vain niin sitoutumiskyvyttömiä, että parempi, kun olisivat yksin, kun sotkevat muidenkin elämän.
Kyllä se on raukkamaista ja selkärangatonta jäädä rakkaudettoman liiton vangiksi. Pahimmassa tapauksessa tunteet muuttuvat vihaksi ja jos siinä on vielä lapsia, niin ei hyvä. Lapset ovat herkkiä vaistoamaan, jos aikuiset eivät rakasta toisiaan. Monen lapsen salainen toive onkin, että vanhemmat eroaisivat. Miksi jäädä roikkumaan liittoon, joka on enää pelkkä kulissi?
Tuollaiselle? Kunnon miehiäkin on mutta eihän ne koskaan kiinnosta ketään. Aina se josta voisi olla kiinnostunut on yleensä varattu. Ei sen puoleen ei enää edes kiinnosta. Eivät ne naisetkaan mitään helppoja ole. Helpompi on olla yksin.
No tässä kävi niinki hyvin, että sovittiin pysyvämme kavereina.
Ja käydään jatkossakin samoissa kokouksissa.
Oon jotenkin niin helpottunut.
En toivon mukaan ite ihastu tai rakastu kehenkään mieheen, yksin kuitenki helpompaa.
Vaikka tuntuu että kaikki elää vaan etsien sitä oikeaa. Ihan kuin se olisi se pääasia tässä elämässä ja muuten ei voisi olla onnellinen.
Raamatussa sanotaan, että ihmisen ei ole hyvä olla yksin. ;)