Taas joululomalle huomasin, etteivät uskomattomat omaiseni halua minun mitenkään tuovan esille uskoani.
Olen ollut todella hienotunteinen nämä kolme vuotta, jotka olen ollut uskossa, en ole tyrkyttänyt, käännyttänyt enkä hakannut Raamatulla päähän. Olen luonteeltani arka ja ujo.
Joskus harvoin kun olen sanonut jonkin lauseen, jossa tulee esille se, että olen uskossa, kaikki reagoivat torjuvasti. Joku saattaa hymähtää, toinen huokaista, kolmas jurottaa, neljäs keskeyttää puheenvuoroni toteamalla päälle: "Vai niin. Noniin. Laittaisiko joku saunan päälle? / Tuleeko tänään se ja se elokuva? / Se ja se muuten lähetti joulukortin / Mitä teille on jäänyt mieleen siitä Tsunamista?..."
Perheeni ei ole sellainen, että syvällisistä ja tunteellisista asioista ei saisi puhua tai että ne koettaisiin kiusallisiksi. Siksi tämä suhtautuminen uskooni onkin niin hämmentävä. Miksi?
Hienotunteisuuttani olin ajatellut, että nyt joululomalla voisin rauhallisessa tilanteessa omaisten ja perheenjäsenten kesken jotain sanoa uskostani, edes sivulauseessa, tyyliin: "Nyt kun olen uskossa, oon ajatellut tästä asiasta näin..." tms., mutta ei. Se tyrmättiin heti alkuunsa. Muutenkin koen heidän suhtautumisensa muuttuneen siitä alkaen, kun tulin uskoon.
Onko muita, jotka ovat huomanneet tällaista?
Olen ollut todella hienotunteinen nämä kolme vuotta, jotka olen ollut uskossa, en ole tyrkyttänyt, käännyttänyt enkä hakannut Raamatulla päähän. Olen luonteeltani arka ja ujo.
Joskus harvoin kun olen sanonut jonkin lauseen, jossa tulee esille se, että olen uskossa, kaikki reagoivat torjuvasti. Joku saattaa hymähtää, toinen huokaista, kolmas jurottaa, neljäs keskeyttää puheenvuoroni toteamalla päälle: "Vai niin. Noniin. Laittaisiko joku saunan päälle? / Tuleeko tänään se ja se elokuva? / Se ja se muuten lähetti joulukortin / Mitä teille on jäänyt mieleen siitä Tsunamista?..."
Perheeni ei ole sellainen, että syvällisistä ja tunteellisista asioista ei saisi puhua tai että ne koettaisiin kiusallisiksi. Siksi tämä suhtautuminen uskooni onkin niin hämmentävä. Miksi?
Hienotunteisuuttani olin ajatellut, että nyt joululomalla voisin rauhallisessa tilanteessa omaisten ja perheenjäsenten kesken jotain sanoa uskostani, edes sivulauseessa, tyyliin: "Nyt kun olen uskossa, oon ajatellut tästä asiasta näin..." tms., mutta ei. Se tyrmättiin heti alkuunsa. Muutenkin koen heidän suhtautumisensa muuttuneen siitä alkaen, kun tulin uskoon.
Onko muita, jotka ovat huomanneet tällaista?
Vastaukset 34
Vanhimmat
Asia riippunee varmaan siitä, mitä tuolla ”uskoon tulolla” tarkoitetaan?
Olen kyllä voinut sanoa asian suoraan, joskin pyrin puhumaan asioista normaalilla kielellä. Niin että asia ymmärretään. Totta on että asenne suomessa on hyvin vahva siihen että tietyistä aisoista tulee vaieta. Uskonto koetaan hyvin henkilökohtaisena asiana. Tiedetään mikä saattaa aiheuttaa riitaa ja sitä vältetään.
Joten koeta asettua heidän asemaansa ja tuoda asia esiin niin, ettei sitä koeta riidan haastamisena tai heidän arvostelunaan.
Tuon asian toisin päin myös esiin. Olen kohdannut myös sellaisia uskovia, joilla on aika jyräävä asenne. Moni jolla on hiljaisempi usko, mieluummin vaikenee eikä edes halua keskustella koska tietää joutuvansa käännytyksen kohteeksi. Liian ehdottomat mielipiteet, liian kärkevä arvostelu tai toisen lokaan vetäminen saa monen kavahtamaan. Eivät kaikki jaksa puolustaa itseään rauhallisesti tai eivät edes osaa käydä sitä uskonnollista jargonia käyttävää kieltä keskustelussaan. Ei siis ihme että se herättää pelkoa muissa?
Ehkä perheelläsi on noita ikäviä kokemuksia? Sinä voit omalla pitkäjännitteisellä tavalla hiljalleen rauhoitella heitä, ja näin käytännön kautta ilmaista, ettei noita tarvitse pelätä vaikka oletkin tullut uskoon.
Itse olen ilokseni huomannut että hyvin moni haluaa puhua uskostaan kun heitä oikeasti kuunnellaan eikä tyrkytetä sitä omaa näkemystä. Jutellaan, pohditaan ja annetaan tilaa toisen kasvaa uskossaan rauhassa. Ei tuomita, ei arvostella negatiivisesti. Annetaan Jumalan tehdä omaa työtään juuri niin kuin Hän parhaaksi katsoo tuon henkilön kohdalla.
Kuule Mummomuori, tuo aloittajan kysymys oli tarkoitettu USKOVAISILLE! Miksi sinä tähän sekaannut kun et ole kerran uskovainen vaan liberaali uskovaisten vastustaja?
Älä sekaannu asioihin jotka ei koske sinua, tai sekaannu vasta sitten kun olet ensin tullut uskoon!
Sinä Kehotus! Pidä sinä nyt huoli vaan omasta uskostasi. On täysin tarpeetonta sinun arvioida muiden uskoa.
Tuomion kirves heiluu?
Miksi suhtaudut niin vihamielisesti toisten uskoon? Mieti hetki haluatko tosiaan kieltää muita uskomasta Jumalaan tai Jeesuksen opetuksiin?
Jos olet sitä mieltä että uskoon tuleminen tulee tapahtua tietyn kaavan mukaan ja johtaa juuri samoihin näkemyksiin kanssasi, onko tämä palsta siihen oikea? Ehkä herätysliikkeet tai helluntailaisuus ovat siihen sopivampia palstoja. Niissä on kenties enemmän samalla tavalla ajattelevia henkilöitä.
Jos uskon näkemykseni on täällä määritelty liberaaleiksi, se on määrittelijöiden ongelma, etteivät he ymmärrä mitä se oikeastaan tarkoittaa. Ei kukaan vastusta sinun tapaasi uskoa. Älä luo mielikuvitusvihollisia itsellesi.
Tästä tosin tuli hyvä esimerkki siitä, miten voi joku suhtautua uskovaan...
Eihän se usko sinusta mitenkään näy. Olet aina täysin päinvastaista mieltä Jumalan sanan kanssa ja puolustelet syntiä ja tuot vahvasti humanismia esiin.
Hei rakas aloittaja!
Kysyt onko kukaan toinen kokenut samankaltaista suhtautumista kuin sinä uskoonpuhjettuaan. Kyllä on. Aluksi asia tuntui loukkaavalta kun suhtautuminen oli negatiivista ja äitini, joka on suhtuatunut kivasti minuun aiemmin sanoi muutamat kerrat; " älä tas siitä asiasta puhu. !
Kyseessä oli muistakseni kolmas kerta n. kuukauden sisällä siitä kun olin kokenut Pyhän Hengen kosketuksen ja yli-innoissani asiasta. Elämäni parhaaseen kokemaani asiaan suhtauduttiin kuin "olisin seonnut ".
Aluksi sia närkästytti, nyt kun asiasta on aikaa 5 v niin olen ehtinyt asiaa miettiäkin tarkemmin ja Pyhä henki on tunnereaktioitani rauhoittanut. Äitini on osa maailmaa.
Sinut on erotettu tästä maailmasta Jumalalle ja oma perheesi edustaa vihollisuutta Jumalalle. Aika tiukasti sanottu, mutta niin se on. Rukoile rakkaidesi uskoontulon puolesta, se on sinun arvokas ja tärkeä tehtäväsi, ainakin itse rukoilen vain kun äitini ei halua kuulla uskonasioista- Täti sen sijaan kuuntelee ja hän kertoo etenpäin. Olen välittänyt tärkeimpiä tulevia profetioita heille tiettäväkseen, jotta niiden toteutuessa saisivat ajateltavaa.
Niin kohtalotoverini! Kyllä se on ihan Matt 10:32-39 sanottu kuinka käy myös perheenjäsenen kesken, kun joku heistä tulee uskoon. Tämän olen kokenut myös itse. Yleensä se tulee vielä sen "rakkaimman" läheisen kautta. Minulle tuli vaikeudet sisareni kautta hänen kanssaan minulla oli ollut läheiset välit. Hyökkäys oli niin raju ja kosketti minun arimpia tuntojani (menin mukaan tähän loukkaukseen) ja siitä tuli sotku vuosien ajaksi vain yksi veljeni oli asian ulkopuolella. Sitten uskon asia nousi lasteni kanssa isoksi (oli vaarallinen jopa lapsenlapsilleni!). Koskaan en ole heitä manipuloinut ja enkä ymmärtänyt asiaa ollenkaan. Minusta tehtiin pahempi kuin jostain holtittomasta juoposta lapsenlapsilleni näin koin. Sitten tulivat mukaan puolisoni sisarukset ja olin kuulemma tullut kummalliseksi uskoon tultuani. Jae 34 (Jeesus sanoo)" Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle, en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan."
Niin olin palava uskossa ja halusin kertoa uskostani ja myös todistaa elämälläni.
En ottanut alkoholia, kun sitä jossain tilanteessa tarjottiin. Tosin en ole koskaan ollut edes juoppo, mutta olen voinut ottaa esim viinilasillisen tms. Sitten lopetin kaiken sellaisen, kun tulin uskoon. Sitä eivät ilmeisesti kaikki kestäneet.
Nyt olen viisastunut: tarpeen tullessa sanon mitä mieltä olen (uskovana), en tyrkytä kenellekään, mutta sopivaan ja sopimattomaan aikaan voin sanoa jotain.
Nyt kannan kaikkia läheisiäni rukouksessa Herran eteen. Siunaan heitä kuin myös mieheni sisaruksia. Vaikka heidän taholtaan olen saanut paljon pahaa mieltä.
Nyt olen nähnyt myös lapsissani asioita, jotka ovat Jumalan työtä. Sisarusteni kanssa on välit parantuneet. Yksi veljistäni on uskossa ja on ihana kuulla hänen kanssaan keskustelussa (puhelimessa), kun voimme toivottaa Jumalan siunausta toisillemme. Asumme satojen kilometrien päässä toisistamme, mutta keskustelu lämmittää aina mielen. Voimia sinulle kohtalotoveri! Elämme maailmassa, mutta emme maailmasta. Siellä elävät läheisemme, jotka eivät ole vielä totuutta löytäneet. Rukoillaan vain heidän puolestaan! Herra on luvannut kuulla rukouksemme!
Mitä helekuta?
Sensuroitiinko minun viestini?
No niin, ja tämän kopioin että voin postailla uudestaan.
Läheisilläsi on tosiaan kestämistä uskoon hurahtaneen kanssa. Ja mikä tuo koko sanakin "tulla uskoon" tarkoittaa? Jotain "ratkaisukristillisyyttä"? Kahden aivosolun binäärisysteemiä, joka on niks naks suuntaan tai toiseen? Ei normaali-ihmiset mitään ratkaisukristillistä "uskoon tuloa" tarvitse. Sellainen tarkoittaa vain lukkiutumista ja silmien sulkemista muulta.
Ja tosiaan, vähän riippuu mitä ja minkälaiseen "uskoon" tullaan" Ei välttämättä niin mutta: Jos se on sen tyyppistä johon kuuluu että kaikki muut kuin siihen uskoon hurahtaneet, jopa toisissa uskoissa olevat, jopa omat vanhemmat, puoliso ja lapsetkin joutuvat ikuiseen kärsimykseen jos eivät juuri "uskoon tulijan" uskoon tule.... ja "uskoon tulija" niiiin haluaa omaksi ilokseen sitä kipeää maailmanselitystään ettei kuuntele ettei siinä opissaan (itse asiassa missään kristinuskossa) ole mitään perää.. niin kyllä se on "uskoon tulleen" ihan omaa pahuutta tai ainakin moraalintajun ja rehellisyyden vajautta.
Onnneksi minulla ei ole moisia suvussani. Olisi siinä kestämistä kun jo ulkopuolisissakin on.
Muistathan vertauksen uskonnon ja pyllyreiän välillä: On hyvä omistaa sellainen, käyttää sitä ja pitää se terveenä. Mutta siitä puhuminen ja julkinen levittäminen ovat vähintään kiusallisia.
Kyllähän siinä usein nousee uskovan ja uskomatoman arvomaailmat vastakkain. Ei turhaan Jeesuskaan ole sanonut, että "En ole tullut tuomaan rauhaa vaan miekan".
"Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan.
35. Sillä minä olen tullut 'nostamaan pojan riitaan isäänsä vastaan ja tyttären äitiänsä vastaan ja miniän anoppiansa vastaan;
36. ja ihmisen vihamiehiksi tulevat hänen omat perhekuntalaisensa'.
37. Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; " http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/Matt.10.html
Silloin kun tulin uskoon, meidän perheessä äiti ja seitsemän lasta, ei ollut uskossa muu kuin minä. Isä oli ollut joskus vuosia sitten, mutta hän oli jo kuollut.
Itse pelkäsin uskoon tultuani enemmän heidän suhtautumistaan kuin miten he oikeastaan suhtautuivat. Juhlien aikaan kyllä huomasin, ettemme mieheni ja minä olleet oikein tervetulleita. Varsinkin sellaisiin juhliin, missä alkoholi näytteli jotain osaa. Emme mieheni kanssa sitä käyttäneet, ja kun tulimme paikalle, juhlat aina vähän niinkuin latistuivat. Olimme kai ns. ilonpilaajia, vaikkemme mitään alkoholin vaaroista ja kiroista ruvenneetkaan saarnaamaan.
Nykyisin sisarusparvessamme on muitakin uskoontulleita ja siksi kanssakäyminen on tullut luontevammaksi. Väkemme on myös vähentynyt kolmella viimeisen kymmenen vuoden aikana kun äiti ja kaksi veljeäni on kuollut.
Hyvä on kuitenkin muistaa että ne jotka eivät tiedä uskonnoista tai uskosta juuri mitään, saattavat hämmentyä aivan muista asioista. Monella mielikuva on että uskovat ovat hyvin ”tiukkapipoisia” ja tarkkoja eri säännöistä, vaikka se pitäisikään kaikkien kohdalla paikkaansa.
Siinä sitten moni miettii että mitä uskaltaa sanoa, jottei turhaan loukkaisi. Mielessä käy melkoinen lista kieltoja, mistä ei ainakaan saa puhua. Eikä uskalleta kysyä, että loukkaako joku ja mikä sitä voisi tehdä.
Kieltämättä alkoholikulttuurimme on turhan painottunut juomiseen ja ”syntisyyteen”. Tämän kohtaavat myös ne jotka eivät muista syistä käytä alkoholia. Se on vain tapakasvatusta kun ”opettaa” muitakin siihen että hauskaa voi olla ilman alkoholia ja nauttia vaikka muita virvokkeita.
Yhtä pihalla taas kuin lintulauta...
Minusta vaikuttaa anteeksi vaan melkoiselta junttikulttuurilta tuollainen että "ei olla uskossa" ja sitten osa "tulee uskoon". Eiköhän ne muutkin ja "uskoon tulija" itse ennen "uskoon tuloaan" ole periaatteessa jo uskonut niihin opinkappaleisiin? Niin että ateistejakaan ei ole oltu. Mutta asiaan kuuluu sitten vielä sellainen lopullinen "uskoon tulo". Ehkä alkukantaiset ihmiset tarvitsevat tuollaisia niks naks, päällä tai pois-vaihtoehtoja?
On sellaisiakin seutuja vielä, joissa ei ateisteja niinkään ole,¨uskonasiat ovat kaikille itsestäänselvyyksiä ainakin periaatteessa. Mutta juopottelun ja muun remuelämän vastapainoksi käsitetään vain se "uskoon tulo".
No, eivät aloittajan sukulaiset sentään sellaiselta rutuporukalta vaikuta. Ja hyvä jos aloittaja malttaa olla käännyttämättä heitä ja toivottavasti myös hokematta heille "kaanaankielen" kliseitä. Sellainen on nimittäin todella rasittavaa. Muistan kun äitini kaukana asuva serkku tuli kylään. No sehän oli yhtä käännytystä, kaanaankieltä ja kuulemma meidän hyväksemme, tai muuten "meidän veremme tulee hänen päälleen". Kohteliasta mutta ei ihan myötäsukaista vastinettamme piti luonnollisesti loukkauksena.
Tiedän myös tapauksen, jossa perusluterilaisen perheen teinipoika "tuli uskoon". Mihin suuntaan, en tiedä. No tuo alkoi suremaan että isä ja äiti joutuvat Helllvettiin! No mitäs itse halusi, että maailma toimii niin? Kyllä he haluavat, muutenhan olisivat iloisia ettei siinä maailmanselityksessä olekaan mitään perää. Puuttuu sekä tiedonhalua että moraalintajua. Jotain nautintoa saavat noista julmista ja ahtaista kuvitelmistä.
Ja niin mihin "Uskoon tullaan"? Kai tiedätte, että helluntailaisten sun muu vapaasuuntaisten mukaan te konservatiivisimmatkaan luterilaiset ette "ole uskossa". Kun puuttuu se aikuiskaste ja mieluusti vielä "henkikaste" ja kielillä hölpöttäminen sun muu. Pohjois.Suomessa on kyläkuntia, joissa melkein puolet väestä on lestadiolaisia ja melkein puolet helluntailaisia. Nämä sitten surkuttelevat toisiaan molempiin suuntiin, kun naapurit eivät ole "elävässä uskossa", vaan kadotustuomion alla. Ja heidän lapsensa surevat kun koulukaverit joutuvat Hellvettiin. Heille kun on molemmin puolin niitä sairaita juttuja pienestä pitäen aivopesty.
Kuuluuko "parannuksen tekeminen " uskoon tuloon?
Apt.2: 36. "Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte." 37. Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: "Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?" 38. Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. 39. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.".." ( syntienne "anteeksisaatuanne" )
"syntienne "anteeksisaatuanne">>> "syntiä" sitä ettei usko Jeesukseen Kristukseen Jumalan Poikana, ei saa anteeksi pelkällä teolla "kasteella", vaan uskomalla evankeliumi Apt.10: 43. "Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta.".." . Room.5:1."..Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, 2. jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo.."Vesikaste on todistus, sen julkituomista mitä on jo sisällä tapahtunut.
Puhuiko Jeesus "parannuksen teosta"?
Mark. 1: 14. Mutta sittenkuin Johannes oli pantu vankeuteen, meni Jeesus Galileaan ja saarnasi Jumalan evankeliumia 15. ja sanoi: "Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi"..."
Matt.5:8." Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan.."
Henki annetaan "puhtaaseen sydämeen" . MIten "sydän" puhdistuu? "..hän puhdisti heidän sydämensä uskolla..." (Apt.15. )
Apt.15:7. "Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitten teki teidän keskuudessanne sen valinnan, että pakanat minun suustani saisivat kuulla evankeliumin sanan ja tulisivat uskoon. 8. Ja Jumala, sydänten tuntija, todisti heidän puolestansa, antaen heille Pyhän Hengen samoinkuin meillekin, 9. eikä tehnyt mitään erotusta meidän ja heidän kesken, sillä hän puhdisti heidän sydämensä uskolla. 10. Miksi te siis nyt kiusaatte Jumalaa ja tahdotte panna opetuslasten niskaan ikeen, jota eivät meidän isämme emmekä mekään ole jaksaneet kantaa? 11. Mutta me uskomme Herran Jeesuksen armon kautta pelastuvamme, samalla tapaa kuin hekin." 12. Niin koko joukko vaikeni, ja he kuuntelivat Barnabasta ja Paavalia, jotka kertoivat, kuinka suuria tunnustekoja ja ihmeitä Jumala oli tehnyt pakanain keskuudessa heidän kauttansa..."
Mistä usko tulee?
Room.10: 17. "Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.
Mikä on uskon kohde?
"..evankeliumi Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä.."
Apt.8:12. "Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset..."
Room.3: 23. "Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla 24. ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, 25. jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit 26. jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen..."
Näkyykö uskovan käytännön elämässä että on saanut "luvatun Hengen"?
"Hengen hedelmä" >ts . hedelmä on seurausta jostakin elämäntavasta >esim. Room.6:20. "Sillä kun olitte synnin palvelijoita, niin te olitte vapaat vanhurskaudesta. 21. Minkä hedelmän te siitä silloin saitte? Sen, jota te nyt häpeätte. Sillä sen loppu on kuolema. 22. Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä..."
Gal.5:22. "Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. 23. Sellaista vastaan ei ole laki. 24. Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen. 25. Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme.."
Samanlainen suhtautuminenhan on tyypillistä myös kun tilanne on toisinpäin. Eli kun uskovaien ihmisten seurassa yksi uskomaton yrittää kertoa itsestään. Monesti uskovat eivät halua kuulla ollenkaan tämän uskomattoman ajatuksia, hänen ei yksinkertaisesti anneta juuri puhua aiheesta. On vähättelyä ja aiheen vaihtamista, ihan kuten kerroit sinulle käyneen.
Mutta miksi näin usein on, niin siihen on varmaan useita syitä.
Johtuisiko kenties siitä, että samojen asioiden kuuleminen (erityisesti syytösten) kerta toisensa jälkeen saa aikaan sen, että saa niistä tarpeekseen.
Yleensä ainakin ne ateistit, jotka tulevat juttelemaan minulle haluavat aina kertoa miksi minä olen väärässä tai mitä kaikkea "vääryyttä" uskonnot on heidän mielestään tehneet. Usein faktat on todella hakusessa ja kun joskus jaksaa oikaista jotain väitettä, niin aihe vaihdetaan heti...syytöstä, syytöksen perään.
Yleensä kyse on agressiivisesta monologiasta, johon he eivät halua toisen puuttuvan.
Eivät he oikeasti halua minulle kertoa minulle mitään, vaan todistaa itselleen olevansa oikeassa (se lienee oikea syy siihenkin, miksi ateistit viihtyy täällä... tai siis ihmiset, joka sanovat olevansa ateisteja. Oikea ateisti ei välittäisi tällaisista aiheista). Jostain kumpuaa valtava tarve todistaa itselle jotain. Sama ilmiö löytyy psykologiassa ihmisiltä, jotka valehtelevat itselleen jotain sellaista, minkä heidän alitajuntansa tietää toiseksi.
Joo, syytöksiä on yhtä raskasta kuunneella, tulee ne sitten ateistin tai uskovan taholta, tai on kuulija sitten uskova tai ateisti.
Niinhän se monesti on, että jos joku haluaa kertoa uskostaan tai ateismistaan, niin taustalla on tarve käännyttää muita omaan näkemykseensä. Haluaisitko siis kuunnella kerta toisensa jälkeen kun joku yrittää käännyttää sinua?
Toinen seikka joka itselle tulee mieleen on se, että vakaumuksestaan kertova ihminen harvemmin juuri kuuntelee muita. Lähinnä hän haluaa oman viestinsä läpi. Kuinka pitkään jaksat jutella ihmisen kanssa, joka on kiinnostunut vain omasta asiastaan ja näkemyksestään. Ei ollenkaan sinun näkemyksestä?
Tässä kohtaa huomaan uskovien ja ateistien olevan täysin samanlaisia, kunhan kummallakin vakaumus on niin tärkeä, että haluavat käännyttää muita oman vakaumuksensa mukaisiksi. Lopputulos on mielestäni sama, heitä ei jaksa kuunnella.
Olet tuossa oikeassa. Jos on erilainen tai omaa erilaisia näkemyksiä kuin se joukko joka on siinä läsnä, joutuu varsin pian torjutuksi.
Itselleni niin käy toistuvasti esim. musiikin suhteen. Tässä olen jo alistunut enemmistön mielipiteen alle. Onneksi se on vain pieni juttu, mutta aivan sama asetelma.
Kyse ei ole sinusta vaan heistä.
Jos olisit kiinnostunut vaikka postimerkkeilystä, niin saisit kertoa ihan vapaasti siitä ja muut kohteliaasti kuuntelisivat vaikka heitä ei kiinnostaisi yhtään.
Se ei koske heidän omaa elämäänsä tai heidän omia valintojaan ja siksi se ei haittaa heitä. Lisäksi silloin paha ei näkisi mitään syytä vaientaa sinua.
Paha vihaa kaikkia totuudesta puhujia ja tekee kaikkensa, ettei he voi kertoa totuutta.
Oma sukuni eli/elää hyvin maallisesti ja kristillisyyden vastaisesti.
Kun itse tulin uskoon, niin se oli ihan uskomatonta millaisia juonia paha kehitti, että pystyi estämään minun kertovan uskostani sukulaisilleni.
Tällä hetkellä minulla ei ole enää yhteyttä sukuuni.
Valinnan tekeminen on jokaisen itse tehtävä, me voimme vain rukoilla toisten puolesta. Vaikka paha on päässyt toimimaan ja vaientamaan sinut/minut, niin täytyy ymmärtää, että Yläkerta on antanut sen tapahtua...sille on syynsä.
Me emme saa lopettaa rukoilemista heidän puolestaan tai puhumista, jos meille tulee mahdollisuus.
Voimia sinulle ja siunausta
Hei,
Onko tarpeen tuoda esille aina puheissaan "olen uskossa", -tyyppisiä lauseita? Ne saattavat tuntua tosi vierailta läheisille. Siinä voi olla erottelun, ylemmyydenmakuakin joidenkin mielestä. Voisiko usko näkyä meissä arkisena lähimmäisenrakkautena?
Joulut ja pääsiäiset yms kirkolliset juhlat saattavat tuntua kieltämättä oudoilta jos niiden vietossa ei ole kristillistä sisältöä, mutta jos yhdessä vietetään jonkun toisen kodissa niin kyllähän silloin on viisasta mennä isäntäperheen perinteiden mukaan?
Kaisa-pappi
Kaisa-pappi, et ilmeisesti lukenut aloitustani, kun sinulta jäi huomaamatta, etten juuri lainkaan tuo esiin uskoani perheeni luona ollessani, saati että "aina toisin esille puheissani 'olen uskossa' -tyyppisiä lauseita", kuten sinä minulle nuhtelevasti kirjoitit.
Tässä vielä siteerauksia aloitusviestistäni:
"Olen ollut todella hienotunteinen nämä kolme vuotta, jotka olen ollut uskossa, en ole tyrkyttänyt, käännyttänyt enkä hakannut Raamatulla päähän. Olen luonteeltani arka ja ujo."
"Joskus harvoin kun olen sanonut jonkin lauseen, jossa tulee esille se, että olen uskossa, kaikki reagoivat torjuvasti."
"Hienotunteisuuttani olin ajatellut, että nyt joululomalla voisin rauhallisessa tilanteessa omaisten ja perheenjäsenten kesken jotain sanoa uskostani, edes sivulauseessa"
Jotenkin kummallisesti Mummomuori ja Kaisa-pappi tulkitsivat tämän niin, että "aina ja joka lauseessa tuon julki uskoani painostavalla ja perheelleni oudolla tavalla enkä kunnioita isäntäperhettäni".
Mitä kummaa?
Olisiko kyse kenties ihmisistä, jotka ovat oikeasti antikristillisiä?
Sinun ei tarvitse lukea montakaan Mummonmuorin kirjoitusta, niin asiasta ei jää hänen kohdallaan epäselvää.
Raamattu ei jätä mitään epäselvää sen suhteen, että Usko ei ole yksityisasia vaan se pitää tuoda esille ja elää sitä. Jos joku väittää muuta, niin hän saattaa olla vannoutunutkin humanisti, mutta oikea Kristitty hän ei ole.
Moni naispappi laittaa yhtäläisyysmerkin humanistisuuden ja Kristinuskon välille, vaikka kyse on kahdesta täysin eri asiasta. Joissain tapauksissa ne termit ovat jopa täysin vastakkaiset.
Lamppua ei laiteta sängyn alle vaan lampunjalkaa, uskova on lampunjalassa oleva valo.
Eivät jumalattomat piilottele perkeleellisyyttään, ei tule uskovankaan peitellä Jumalasta pyhittyneisyyttään.
Kaisa, onkohan Jeesuskin samaa mieltä että uskovan tulisi pitää uskonliekkinsä piilossa jumalattomilta koska he kokisivat asian outona, pelottavam ja hämmentävänä`?
Huomaa sinun jutuistasi että olet pelkkä liberaali, jonka tekoja ja suhtautumisia ohjaa jumalattomien ihmisten mielistely.
No, koetin kirjoittaa siitä miten yleensä asioihin reagoidaan. Eli vaikka et itse käyttäydy noin, monella saattaa olla ennakkoluulo siitä, miten he pelkäävät uskovan käyttäytyvän.
Suurin osa ihmisistä ei välttämättä tee noin kuten sinun sukulaisesi ja tuttavasi ovat tehneet. Mutta aivan saman asian edessä ovat nekin, jotka tekevät suuren suunnanmuutoksen elämässään. Ei siis pelkästään uskovat.
Hei, olen pahoillani jos koit vastaukseni nuhtelevaksi- en sitä tarkoittanut.
Mietin sitä että hengellisyys voi olla oikeasti tosi hämmentävää, pelottavaa ja outoa joissakin perheissä/suvuissa. En teidä tarvitseeko omaa hengellisyyttä korostaa erityisesti? Teot, suhtautuminen läheiseen kertovat enemmän kuin omat sanat.
Kaisa-pappi
"Teot, suhtautuminen läheiseen kertovat enemmän kuin omat sanat."
Olen samaa mieltä, tämä on itsestään selvää.
Olisi se kuitenkin kiva, jos voisi edes joskus harvoin sivulauseessa ilmaista sitä, mikä on oman elämän koko perusta ilman, että tulee heti vaiennetuksi...
Sisaruksenikin puhuvat omista asioistaan ja ilmaisevat omaa uskomusjärjestelmäänsä jatkuvasti eri tavoin sivulauseissa, ja suoraankin.
Ironista kyllä, näen tässä jotain samaa kuin mistä jotkut homot / lesbot toisinaan puhuvat: he kokevat, että jos he jollain tapaa joskus harvoin omissa heteroyhteisöissään tuovat esiin omaa suuntautumistaan, esim. viittaavat arkisesti samaa sukupuolta olevaan kumppaniinsa, monet huokaavat häiriintyneesti, että "taasko sinä tuot esiin omaa homoseksuaalista elämäntyyliäsi" jne. :D
Ei tämä mikään suuri surun aihe minulle ole, harmittaa vain hiukan.
musta lammas:
Tajuan tai luulen tajuavani mitä tarkoitat, muista asioista.
Minä olen syntynyt 1962, vanhempani 1930 ja 1932.
Vanhempani (joiden kanssa joudun elämään ihan apunakin) jorisevat päivät pitkät Suomen lähihistoriasta ja "Kapinasta" jo kauan ennen syntymäänsä. Ja sitten "heidän aikansa" kummallisesta musiikkimuodusta, eli käännetyistä italoiskelmistä.
Toki yliopistohistorian käyneenä tiedän mistä puhuvat, ja osaan höystääkin. Jonka teen ihan sympatiasyistä. Mutta annapa olla jos minä puhun mikä minua kiinnostaa. Kuten luonnontieteet, erikosharrastuksena avaruustekniikka, rokkenroll, elokuvat ja vaikka kristinuskon historiakin. Ei samaa edes teeskenneltyä kuuntelua kuten minulta heille, vaan evät halua kuunnella edes paria lausetta kun ei kiinnosta.
Joten he (vanhempinani) saavat kyllä puhua, minä juurikaan en mikä minua kiinnostaa.
Kai pitäisi ajatella kuten kaverini, jehovantodistajaäidin lahkosta eronnut poika sanoi vanhemmasta sukupolvesta: "Eihän ne kuitenkaan mitään tajua"
Tosin alan itsekin olla vanhempaa sukupolvea, ja minkäs minä mahdan jos ekä minua vanhemmat ja nuoremmat sukupolvet ovai oikeasti tyhmiä? :-)
kuka itsensä ylentää se alennetaan.
Tuon voi heittää takaisin uskovaisille. Jotka projisoivat omat päähänpinttymänsä kuvitteelliseen auktoriteettiin, joka on eri uskonsuunnissa erilainen. Heidän "Jumalansa" onkin oikeastaan he itse, ja sitten teeskentelevät nöyrää. Se vasta ylimielistä onkin.
Mitä minuun tulee, minulla ei ole koskaan ollut harhaluuloja kelpoisuudestani. Turha vertailla itseään toisiin niin. Vaikka jotain olisikin, yli puolelle kansasta se ei kuitenkaan merkitsisi yhtään mitään.
Eli puolivitsillä tuossa yllä aprikoin, että kovin lyhyt muutaman vuosikymmenen jakso taitaa olla se vanhempieni sukupolven "heidän aikansa". Niinkuin olisivat kuolleet jo puoli vuosisataa sitten. Jos minä samoin, minähän saisin omalla aikaskaalallani hyvät vanhushöppäilyt vaikkapa aiheista: "Oli se Vietnamin sota kauhea", "Oli se Kekkonen hyvä presidentti", "Irwin ja Erkki Liikanen voittivat Syksyn sävelen monta kertaa".
Hyvät välithän minulla on vanhempiini, eivät ole uskiksiakaan :-)
Joskus vain rasittaa se puhenaiheiden rajoittuneisuus eli että he jorisevat, minä ainakin esitän kiinnostuvani, minua taas ei kuunnella. No, minkäs sillle mahtaa.
Puolivitsillä myös, että minun sukupolvenihan se on se oikea nuorisosukupolvi! Aiempi sukupolvi tulee jostain kansansatujen maailmasta ja nuoriso on kummia hiippareita lippalakki väärin päin ja kuuntelevat jotain ihme teknoa ja hiphoppia! Siitäkin on tuttujen kanssa leikkiä laskettu, että vanhenemisen merkki on, että viimeiseen kymmeneen vuoteen ei ole tehty kunnon musiikkiakaan! :-) Ja nyt tässä on mukamas itse jo vanha! Eikä :-)
Kaisa pappi!
Ennen kuin sinä tulit uskoon tai teit tietoisen uskonratkaisun tai annoit elämäsi Jeesukselle tai millä nimellä sitä kutsutkaan, koitko että hengellisyys on "pelottavaa tai hämmentävää tai outoa"? Niinhän sitä tavallaan kuuluukin kokea, ainakin jotakin noista, nämä tunteet saavat ihmisen pohtimaan ja etsimään. Toki myös sellaset vastakkaiset tunteet kuin "turvallista, täysin selkeää ja tuttua" voivat saada ihmisen etsimään. Paitsi tuo "täysin selkeää" tietysti. Hämmentävää on hauska sana. Siitä tulee mieleen keiton hämmennys kauhalla. Ehkäpä on ihan hyvä että sitä ihmisen mielen soppaa välillä hämmennetään ja sielun soppaa myös. Ettei pala sekin pohjaan vaikka moni pohjaan mieluusti palaisikin ja olisi sitten katkera soppa. Antaa uskovaisten vaan hämmentää omaisiaan jatkossakin. Sitä Jeesus halusi, siis että usko on esillä sanoin ja teoin.
Jokainenhan kuljettaa mukana uskoaan, on se sitten kristillistä uskoa tai muuta uskoa ja väärin olisi että kahvipöytä keskustelussa se pitäisi pöydän alle lakaista. Kuitenkin kaikki muut tuovat sinne joulunviettoon mukanaan oman materiaalisuutensa (ovat talonvaäkeä tai eivät) oman ateistisuutensa (ovat talonväkeä tai eivät) tai oman newagehömppänsä, niin tokihan kristillisyyskin pitää sisälle tuoda. Vai onko sun suvussasi todellakin tapana olla aina samoja aatteita kantava kuin talon isäntäväki. Niinkö toimit myös esim. kastaessasi lasta jonkun kotona: jos lapsen vanhemmat sanovat että usko ei heille mitään merkitse, sanotko että eipä sillä tosiaan tämän asian kanssa olekaan tekemistä, tämähän on vain pelkkä nimenantomuodollisuus tms. Ja toisessa kodissa taas uskovien lasta kastaessasi sanot että niinhän juuri tämä on hengellinen tapahtuma jossa Jumala on läsnä. Vai vedätkö saman linjan kummassakin paikassa ja näytät rohkeasti mihin uskot, jolloin voit olla oma itsesi.
Viimeisellä tuomiolla ei ole kuitenkaan pappia eikä poppia, vaan menemme sinne omana itsenämme. Silloin meiltä ei kysytä veditkö hyvin läpi uskovaisen roolin kirkossa ja muistitko jättää sen kirkon eteiseen muuhun maailmaan mennessäsi, ettei kukaan vaan vetäisi hernettä nenään siitä mitä sanot tai jätät sanomatta tai teet tai jätät tekemättä. Reilusti vaan usko esille. Siitä vetää aina joku herneen nenään vaikka kuinka lähimmäistä rakasten ja Jeesuksen opetusten mukaan eläisitkin. Mutta eihän kukaan voisi tulla uskoon jos kukaan ei uskostaan puhuisi ja missä sitä puhutaan ja kuunnellaan jos ei niissä kahvipöytäkeskusteluissa.
musta lammas:
No, minäkin puhuin vain omista kokemuksistani ja kuulemastani ja lukemastani yllä. Ehkä on niinkuin sanot, eivät muut voi tietää mitä oikeasti puhut. Mahdollista sekin, että läheisesi ovat muissa yhteyksissä niin tympääntyneet "kaanaankieleen", että ovat tulleet allergisiksi ja jo parista lauseesta tajuavat että ai jaa, taas tuota. Ja ehkä vähän surevatkin, että tytöstäkin on tullut hihhuli, silti ilmeisesti yrittämättä vastakäännyttää sinuakaan? Kaipa ne välit silloin säilyy paremmin.
Minulla on useita uskoon tulleita tai uskoon pienestä pitäen kasvaneita sukulaisia. Meillä kaikki tulevat toimeen keskenään. Kukaan ei tunne tarvetta julistaa omaa uskoaan tai korostaa sitä. Joku lukee hiljaa mielessään ruokarukouksen. Joku haluaa laulaa virren. Se sopii, entä sitten?
Meidän sakkiin sopii kaikkea julkijumalattomasta lujasti uskoviin, mutta toisen uskovaisuutta tai uskosta osattomuutta ei arvostella. Niihin ei kosketa. Se on pyhää aluetta. Niin soisin olevan laajemminkin yhteiskunnassa.
Aloittajalle osaan sanoa vain, että kannattaisi hakeutua myös sellaiseen seuraan, missä uskonasiat ovat sallittuja.
Kylläpä ihmettelen Kaisa -papin kommentteja. Ihan hämmästelen... no luterilaisuus... tiedetään. -Raamattu sanoo kuitenkin, että suun tunnus ja sydämen usko. Kyllä meidän tulee tunnustaa se suullammekin. Monet ihmiset sanovat olevansa hyviä ja siivoja, mutta Raamattu sanoo, ettei se pelasta vain - usko Jeesukseen pelastaa!
Juttelin äsken erään läheisensä menettäneen kanssa. Hän sanoi, että mitä se synti tarkoittaa? Hänen läheisensä ei ollut tehnyt syntiä - näin hän sanoi. Sanoin, että Raamattu sanoo, että kun olemme erossa Jumalasta olemme syntisiä vaikka emme olisikaan tehneet "isoja syntejä. Juttelimme aiheesta ja en painostanut häntä millään tavoin, mutta hän itse aloitti keskustelun ja vastasin parhaani mukaan siihen. Kerroin oman uskoontuloni. Minä kyllä voin kertoa uskoontulostani, todistaa siitä. Vapaiden suuntien ihmiset tekevät niin ja siksi minusta ei aikanaan pidetty luterilaisessa yhteydessä, koska olin liian "palava".
1.
Rohkenethan, minkä maksoi,
ristin tielle lähteä,
rohkenethan, vaikka saisit
pilkkaa siitä kärsiä!
Jos on Jeesus Kristus tullut
sydämesi Herraksi,
kasva hänen armossansa,
tunnusta myös uskosi.
2.
Kuinka piiloon jäädä voisi
kalliolla kaupunki?
Kuinka jäisi maailmalta
huomaamatta uskosi?
Muista muiden pilkatessa:
aarteesi on verraton.
Ehkä pilkkaaja on itse
paljon vailla, rauhaton. 3.
Eihän löydy maailmasta
riemun syytä suurempaa
kuin on Jeesuksemme armo,
jonka usko omistaa.
Rohkeasti kaikkialla
uskon lampun loistaa suo,
muillekin näin tietä näytä
suuren armahtajan luo.
4.
Etsivä ja arka aina
Herran luokse tulla saa.
Heikon uskon, häilyväisen
Jeesus itse vahvistaa.
Puoleesi hän ristin tiellä
kääntää armokasvonsa.
Täällä kannat ristiäsi,
seppeleen saat taivaassa.