Ukrainan historia tuotti päätöksen 303-8 äänin

Juuri luin jostain kuinka Putin uhkaili kuinka Nato ja eurooppa on Venäjälle uhka . Hyvä kun sinä joka seuraat ja muistat historiaa otat aina ajankohtaista sieltäpäin ---minä luen vaan omasta Profiilistani ne kirjoitukset jotka minua kiinnostaa .
Ja ajankohtainen politiikka kiinnostaisi muttakun ei ole enään oikein voimia seurata --ja kaikkea tapahtuu nyt maailmallakin.

Joo, ei taideta kääntää ukrainalaisten päitä pelottelulla ....

Jos ja varsin todennäköisesti kun Mustanmeren pohjoispuolella valtapoliittinen tilanne vakiintuu suunnilleen nykyiselleen, niin se on todella suuri käänne historian kulussa. Melkoisessa määrin v:n 1991 jälkeen Ukraina on ollut Venäjän kanssa valtiollisessa konklaavissa mukana mm. Valko-Venäjän ja Kazakstanin kanssa. Tästä eteen päin niin ei enää ole, jos tosiaan nykyinen tilanne vakiintuu. Krim ja osat Luhanskin sekä Donetskin oblasteja ei sitä todellisuutta muuksi muuta.

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeinen geopoliittinen maantiede näkyy hahmottuvan semmoiseksi, että karkeasti määriteltynä Venäjän länsipuolelle on syntynyt ja syntymässä kaksi n. 70 miljoonan asukkaan suuruista valtioitten ryhmittymää. Viron, Latvian, Liettuan, Puolan, Tsekin, Slovakian ja Unkarin yhteinen äestömäärä on kuta kuinkin tuo 70 miljoonaa. Kyseessä on vakaasti kehittyvä EU-alueen "itäinen ulottuvuus".

Romania ja Bulgaria eivät ole aivan samalla tasolla kehityksessään pohjoisempien EU-kumppaniensa kanssa. Kun Mustanmeren rannikkomaita katsotaan kokonaisuutena, niin Moldavia ynnä Ukraina mukaanlaskettuna myös sen alueen yhteinen väestöllinen vahvuus on tuo noin 70 miljoonaa asukasta.Tämän alueen yhteiskunnallinen ja taloudellinen kehitys on takamatkalla pohoisempaan verrokkialueseen verrattuna. Silti on täysin mahdollista, että Ukrainaa myöten Itämeren ja Mustanmeren välilisellä alueella on lähitulevaisuudessa nähtävissä suurta kehitystä.

Yhteenynnättynä väestöltään 140 miljoonan asukkaan alue Venäjän länsipuolella on väestöpotentiaaliltaan samaa suuruusuokkaa kuin nykyinen Venäjä. Kremlin vallanpitäjät ovat joutuneet uuteen todellisuuteen niin vaikeata kuin heidän on sitä myöntääkään.

Kaikki järkevät ihmiset pyrkivät Venäjästä eroon.

Ihmettelen suuresti, miten kukaan tosissaan voi kuvitella Venäjää ystävällismielisenä valtiona Ukrainalle. Eiköhän ne Ukrainassa tiedä tämän kuvion aivan kuten suomalaisetkin.

Ei ne ymmärrä, että tuota "venäläistä ystävyyttä" ei nyt kukaan enää halua.

"Historian painolasti" on jo vanha käsite. Sitä menneisyyden taakkaa on monilla mailla. Saksan kohdalla maan maine on parantunut. On aiheellista kuitenkin muistaa, mitenkä Natsi-Saksan kukistaneet miehittäjävallat toteuttivat saksalaiseen yhteiskuntaan ja henkilötasollekin ulottuneen laajan tosiasioitten läpikäymisen. Venäjällä vastaavanlaista tilintekoa ei ole tehty Neuvostoliiton valtakauden suhteen. Näkyy käyvän jopa päin vastoin eli Stalinin kulttia Kremlin nykyisten vallanpitäjien toimesta on ryhdytty uudestaan propagoimaan ja kunniaan nostamaan.

Kun CCCP-valtakunta hajosi ja samalla Neuvostoliiton suurimman osan Venäjän federaation yhteiskunnallinen järjestys muuttui, niin siinä vaiheessa pidettiin mahdollisena uuden aikakauden voivan alkaa myös Venäjän historiassa. Pettymys näin ulkomailta katseltuna on suuri, kun nuo Venäjän vallanpidon kansanvaltaistumisen ja kansainvälisten suhteitten normalisoitumisen näkymät vaikuttavat paljolti romuttuvan. Silti kaikesta huolimatta lienee edelleen mahdollista pitää vireillä toivoa Venäjän kehittymisestä valtioksi, jonka kanssa sen kaikki naapurit voisivat harjoittaa monipuolista ja myönteistä vuorovaikutusta. Nyt tuon toiveen tupaan on tullut tuiskulunta ja pakkasta. Ei silti heitetä kirvestä kaivoon, vaikka mieli jo tekisi.