Tuntuu siltä, että naiset ovat sittenkin onnellisempia kuin miehet, vaikka yhteiskuntamme koettelee naista kaikella mahdollisella tavalla. Ja kaksinkertaisesta työtaakastamme huolimatta jaksamme hoitaa vielä itseämme paremmin ja siinä sivussa muitakin perheenjäseniä.
Onko niin, että naiselle luontainen kyky myöntää omat rajoitteensa, heikkoutensa ja sitä kautta myös vahvuutensa auttaa meitä kehittymään ihmisinä ja ojentautumaan kohti onnellisempaa elämää pienemmilläkin tuloilla ja arvostuksella.
Olen ylpeä suomalaisen naisen puolesta nyt ja niiden esiäitiemme, jotka ovat tasoittaneet tietämme. Matka jatkuu...
Onko niin, että naiselle luontainen kyky myöntää omat rajoitteensa, heikkoutensa ja sitä kautta myös vahvuutensa auttaa meitä kehittymään ihmisinä ja ojentautumaan kohti onnellisempaa elämää pienemmilläkin tuloilla ja arvostuksella.
Olen ylpeä suomalaisen naisen puolesta nyt ja niiden esiäitiemme, jotka ovat tasoittaneet tietämme. Matka jatkuu...
Vastaukset 41
Vanhimmat
Herää
Kukaan ei nimittäin siinä menetä mitään.
Muodollisesti korrektia valitusta, mutta faktat puuttuu.
"Tuntuu siltä, että naiset ovat sittenkin onnellisempia kuin miehet, vaikka yhteiskuntamme koettelee naista kaikella mahdollisella tavalla."
Kuten miten? Naispresidentillä? Naispääministerillä? Ärsyttävillä tampoomainoksilla?
"Ja kaksinkertaisesta työtaakastamme"
Eli naiset hoitavat myös miesten työt? Väitteesi pitäisi paikkansa, jos he niin tekisivät. Mutta feminismi ei edes tunnusta, että naisille olisi tiettyjä töitä.
"huolimatta jaksamme hoitaa vielä itseämme paremmin ja siinä sivussa muitakin perheenjäseniä."
Joten miehillä ei ole siis käyttöä?
Jos on yksikin isä, joka pitää perheestään parempaa huolta kuin äiti, väitteesi ei pidä paikkaansa. Ja tällaisia isiä löytyy.
"Onko niin, että naiselle luontainen kyky myöntää omat rajoitteensa, heikkoutensa ja sitä kautta myös vahvuutensa auttaa meitä kehittymään ihmisinä ja ojentautumaan kohti onnellisempaa elämää pienemmilläkin tuloilla ja arvostuksella."
Jos tällainen kyky olisi jokaisella naisella, feminismiä ei olisi edes keksitty. Täten kyky ei ole naiselle luontainen.
"Olen ylpeä suomalaisen naisen puolesta nyt"
Kuin myös.
"ja niiden esiäitiemme, jotka ovat tasoittaneet tietämme."
Esiäidillenne olivat olemassa töiden jaot, eikä se aiheuttanut heille tunnetta epätasa-arvosta. Tokikaan en väitä, etteikö naisilla ole paremmat oltavat nykyään kuin esimerkiksi sata vuotta sitten, mutta älkää suotta sekoittako oikeaa tasa-arvoa feminismin kanssa.
"Matka jatkuu..."
Mikä on ihannemääränpääsi? Aito tasa-arvo? Ikävä kyllä feminismillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa.
Tasapainoinen elämä, jossa itsestäni löytyy voimavaroja kulkea kaikki se läpi, mitä elämä eteeni heittää. Tasa-arvo yhteiskunnassa sukupuolten välillä (kummallakin 2,5 omenaa korissaan ja kummallakin kaksi kiveä toisessa korissa, mutta EI kiviä kehityksen rattaisiin), itsemääräämisoikeus kummallakin sukupuolella ja ihmisyyttä kunnioittava asenneilmasto. Antoisaa tekemistä (ansiotyö, mieluummin lotto- tai kenovoittaja!) ja vapaa-aikaa myös. Sopivasti rahaa ja rakkautta. Ja huumori. Siitä en luovu. :D
tasapainoisen elämän?
Ja siksi aikani riittää muuallekin.
kun ei mies niille uskalla vastaan sanoa muuten kuin anonyyminä feministipalstalla. Elävässä elämässä niiden katseen alla sulaa..
Joten nimesi on siis "vahvempia"?
Onko se suku- vai etunimesi?
Sieltäpä sitä tuli aatteen paloa taas oikein urakalla. :D
Paloa
onnellisuuden?
Minulla lienee kommunismi allergia, mutta minusta nuo Jöriksen jutut olisivat puhdasta -70 luvun Taistolaislaisuutta kunhan sanan nainen tilalle laitetaan työläinen ja sanan mies tilalle kapitalisti.
*heh* Että siitä minulle tuli mieleen, mahtaneeko tuo feminismi olla vaikkapa aate ja kaikennielevä elämäntarkoitus.
Olen tämän sanonutkin täällä joskus, että olen yrittäjähenkinen vihreä. Joudun jo työssäni olemaan yrittäjähenkinen ja elämänkatsomuksellisuuteni menevät vihreään suuntaan, koska huoli maapallon tulevaisuudesta on minulle itsesäänselvyys. En koskaan ole osannut olla sillä tavalla itsekäs, että ajattelisin vain omaa etuani muista piittaamatta. Olen joskus myös sanonut täällä, että jälkeensä jäävää pas...kasaa ei huomaa, jos EI katso taakseen.
Tuo mitä kaiken peittävä markkinatalous saa aikaan, on mielestäni nähtävänä esim. suuren ja kauniin Amerikan slummialueilla ja myös pelottavana valtavana rikolliusuutena. Sen vuoksi markkinatalouteen on mielestäni aina lisättävä vastuita ja pehmeitä arvoja, jotta se voi oikeasti toimia.
Samaa mieltä olen kanssasi, että nykyaikainen tulos tai ulos, "lisää liksaa", isompi osa mulle ja enemmän enemmän enemmän mentaliteetti kantaa hedelmää joka näkyy kieltämättä kaikkialla. Eikä suinkaan aina niin hedelmällisenä..
Mutta...
"Sen vuoksi markkinatalouteen on mielestäni aina lisättävä vastuita ja pehmeitä arvoja, jotta se voi oikeasti toimia. "
Mitä vastuita tarkoitat? Olisi mukava tietää... Ja ei olisi pahitteeksi heittää muutama esimerkki ns. pehmeistä arvoista yrittäjyydessä sekä markkinataloudessa.
Markkinatalouden pehmeät arvot; huolehditaan
tuotteen tai palvelun korkeat laatukriteerit.
Vastuupuolelle liittäisin mm. työntekijöiden hyvinvoinnista huolehtimisen.
Mikäpä estäisi naisia olemasta onnellinen kun pärjääminen on turvattu esim. miehen siivellä loisiessa tai yhteiskunnalta erinäisiä tukia nostaessa ja ainahan siellä jalkovälissä on pankki aina mukana jolla voi tarvittaessa järjestää itselleen jatkuvan tulonlähteen kiristämällä jotain miestä maksamaan tai kertoo vaimolleen mitä tuli tehtyä...
Ole syntynyt housut kintuissa. Tietääkseni.
Nykyinen yhteiskunta sortaa naisia niin, että naiset masentuvat noin 1.7 -2 kertaa useammin kuin miehet.
Masennus on ositus siitä, että yhteiskunta ajaa naiset umpikujaan miehiä helpommin.
"Nykyinen yhteiskunta sortaa naisia niin, että naiset masentuvat noin 1.7 -2 kertaa useammin kuin miehet.
Masennus on ositus siitä, että yhteiskunta ajaa naiset umpikujaan miehiä helpommin."
Jos tilasto pitää paikkansa (vaikkakin olet matkassa jälleen ilman lähdettä), se voi myöskin tarkoittaa, että naiset yksinkertaisesti masentuvat helpommin kuin miehet.
Sitä paitsi, mikä todistaa, että juuri yhteiskunta saa naiset masentumaan? Mistä tiedät, ettei kyseessä ole esimerkiksi ilmasto?
Miten voi objektiivisesti mitata masentumisen?
Voipihan olla niin, että naiset puhuvat avoimemmin masennuksesta, hakevat siihen ripeämmin apua, määrittelevät masennukseksi sellaisen mielentilan, jota joku mies pitäisi korkeintaan lievänä alakulona...
Opiskelijanaisilla on ainakin enemmän psykkisiä ongelmia kuin opiskelijamiehillä. Lääkärilehdessä on julkaistu tutkimus, jossa todettiin 28% naisista kärsivän hoitoa vaativasta psyykkisestä problematiikasta. Miehillä vastaava luku oli 9%.
Psykokartoituksella saadaan selville kuka kärsii tai tulee jossain vaiheessa elämäänsä kärsimään psyykkisistä ongelmista, vaikka mitään oireita juuri sillä hetkellä ei olisi.
Tämän muuten olen itsekin kuullut.
Miksi sitten juuri opiskelijat?
Ehkäpä uravalinta onkin ollut väärä tai ehkä naisopiskelijaan kohdistuu enemmän paineita menestymisen suhteen?
Tiedä häntä, ehkä miesopiskelijat eivät ongelmiaan halua myöntää?
Varmasti monta syytä löytyy. Yleensä opiskelijat tulevat akateemisesta perheeestä, jossa tehdään paljon töitä, jolloin aikaa lasten kasvatukseen jää liian vähän. Myöskin stressaava opiskelu toimii laukaisevana tekijänä. Yksi laukaiseva tekijä on uuteen ympäristöön joutuminen. Sellaisten opiskelijoiden, jotka eivät ole psykologisesti kunnolla irtautuneet vanhemmista, tilanne saattaa kärjistyä kun joutuvat toiselle paikkakunnalle täysin uudenlaiseen ympäristöön.
Luulen, että miehet joilla on taipumusta psyykkisiin ongelmiin eivät mene opiskelemaan lainkaan vaan syrjäytyvät usein kaikesta työelämästä. Naisilla ongelmat saattavat kätkeytyä kunnianhimoisen uhon ja tietynlaisen menestymisen tarpeen taakse, jossain vaiheessa sitten jokin menetys tai erityisen stressaava kokemus laukaisee esim. masennuksen
olevan tässä tapauksessa valmius turhanpäiväiseen lässytykseen.
Toivottavasti tulet kuitenkin vieläkin onnellisemmaksi noiden iskulausahdusten voimalla.
Kokeile tehdä joskus jotain hyödyllistä, miltähän se tuntuisi?
...että tuntuu. Toisen onnellisuus ei ole toiselta pois. Miksi sinulla on vielä kaksinkertainen työtaakka mieheesi verrattuna? (kun käytät tuota me-muotoa).
Ajatteletko todellakin, että AINA kijoitan näitä juttuja OMAST ELÄMÄSTÄNI. Hei hei, muillakin naisilla on elämää.
Oma puolisoni on siitä merkillinen, ja siksi niin minulle sopiva, että hän on erittäin tasa-arvoinen. Joskus meille tulee oikein kiistaa, että kumpi tekee jotain. No yleensä hän saa taivuteltua minut sohvaan jonkun tekosyyn varjolla ja ilmestyy sitten jonkin ajan kuluttua iltapalatarjotin kädessään. MUTTA näitä miehiä on vähän ja siksi olen erittäin etuoikeutetussa asemassa, mutta teen kaikkeni, että muutkin naiset löytäisivät tasapainoisen ihmissuhteen ja uskaltautuisivat tunnustamaan oman arvokkuutensa. Olen tavallaan kävelevä "asennekasvattaja" ja heh, olen saanut myös kuulla siitä. :)
(Ja on minullakin ollut niitä muunkinlaisia kokemuksia miehistä kolmeenkymmeneen ikävuoteen saakka. Siihen mahtui ihan kaikkea!)
miehesi tarjoilee sulle. arvokkuutta? hyi helvetti.
Onko muuten mitään, mitä ET kahdehtisi?
Ainakaan sitä sinun miestäsi en kadehdi...
...kun joku tulee käyttäneeksi me-muotoa ruikuttaessaan, niin jotenkin tulee laskeneeksi myös ko. ruikuttajan niiksi "huono-osaisiksi".
Kiitos tarkennuksesta, nyt tiedän, että sinulla on asiat hyvin, ja jaksat ajaa sitten niiden asioita, joilla ne ovat surkeasti. Se on ihan jees elämänasenne.
Mielestäni näinhän on pakko ilmaista, koska olen nainen, mutta ei kait jokainen esimerkki tarvitse olla omasta elämästä. Jos näin olisi, keskustelua ei täällä voisi käydä juuri lainkaan. Ainakin pedofiili ja insestikeskustelut tyrehtyisivät, sillä onneksi kovin monella ei ole näitä kokemuksia, ei uhrina eikä tekijänä. Tai näin ainakin toivon.
"Onko niin, että naiselle luontainen kyky myöntää omat rajoitteensa, heikkoutensa ja sitä kautta myös vahvuutensa auttaa meitä kehittymään ihmisinä ja ojentautumaan kohti onnellisempaa elämää pienemmilläkin tuloilla ja arvostuksella."
Höh!! Ensin täällä paasataan siitä, että mitään luontaisia ominaisuuksia ei sukupuolella ole. Ja nyt niitä taas on. Päätöksiä, päätöksiä!! Kummin se nyt sitten on...
"Ja kaksinkertaisesta työtaakastamme huolimatta jaksamme hoitaa vielä itseämme paremmin ja siinä sivussa muitakin perheenjäseniä. "
Mistä kaksinkertaisesta työtaakasta on nyt kyse?
'Onko niin' ja 'Näin on' ovat kaksi eri asiaa, ja jos todetaan, että näin on, niin mitkä muut seikat tähän ovat vaikuttaneet kuin synnynnäiset seikat. (esim. kasvatus, erilainen arvostus, vastuunjako jne.)
Kaksinkertaisella työtaakalla viitataan siihen, että naisilta odotetaan oman työnsä hoitamisen lisäksi myös suurempaa vastuuta kodin- ja lastenhoidon saralta.
Toisaalta useasti vedotaan myös siihen, että miehet eivät osallistu kodin askareisiin ja taloustöihin, koska ovat enemmän töissä. Voidaanko siis ajatella, että pidempi työaika ja kotityöt eivät ole verrannollisia keskenään. Työ normaalien työtuntien lomassa on yhtä raskasta, mutta esim ylityöt eivät ole yhtä raskaita kuin taloustyöt?
Ja lisäkseen olen sitä mieltä, että taloustyöt eivät kuulu yhteiskunnalliseen tasa-arvokeskusteluun. Kyseessä on lisäksi erilaiset arvot kuin tasa-arvo. Ehkä on mahdollista, että toisen perhearvot ovat erilaisia kuin toisen. Lisäksi joku voi arvostaa eri tavoin työtä ja perhettä. Nykyisin kun on ihan normaalia, että perhettä ei perusteta koska se haittaa urakehitystä suhteellisen paljon. Määrä minkä verran perhe haittaa uraa on kuitenkin subjektiivisesti sen henkilön määrittelemä joka ks. valinnan tekee.
Olen myös törmännyt ajatukseen, että kodista huolehtiminen ei ole työtä vaan oikeasti omasta kodista huolehtimista. Mutta kaikelle on nykyisin laskettava rahallinen arvo, miksei siis kodinhoidollekin.
Jos nyt toinen tekee huomattavasti pidempää työpäivää kuin toinen, niin toinen voi siten tehdä enemmän kotitöitä, ei siinä mitään, mutta jos palkkatöitä tehdään kummankin osalta sen n. 8h/pv, niin ei toista voi velvoittaa tekemään kotitöitä sen enempää kuin toista vedoten perinteiseen sukupuolijakoon: "teki äitikin nämä työt, mikset sinä tee."
...tuosta määritelmästäsi olen nyt kanssasi just ja täsmälleen yhtä mieltä.
Sitä ihmettelen, kuka näitä aikamiespoikia ottaa? Vai huijaavatko ne jotenkin seurustelutilanteessa, ja sitten heittäytyvät sohvalle, kun kirkonkello on kilahtanut? Kuulisin mielelläni sellaisten tarinoita, jotka tätä kokevat?
Vai oletko carma itse semmoisen kanssa naimisissa? Kun täällä juuri feministit tuntuvat olevan sinänsä sellaisia, että miehissä ei ole valittamista, paitsi niissä muiden naisten miehissä?
En ole edes naimisissa, en ole nähnyt mitään syytä miksi olisi pitänyt mennä papin eteen, yhdessä olemme silti olleet jo 15 vuotta.
(olenko nyt muuten mielestäsi huorintekijä?)
Pitäisikö tämä taas tarkoittaa sitä, että minun pitää sulkea silmäni epäkohtia tavatessani, pitääkö minun olla esim. itse henk. koht. kokenut rasismia, ennekuin voisin sitä vastustaa?
Minun asiani ovat hyvin, joten viis muista, niinkö?
Karua kieltä kertoo sekin, että raiskauskriisikeskus Tukinaiseen tulee n. 17 600 soittoa tai soiton yritystä vuosittain. Ja koska minua ei ole raiskattu, en tähänkään asiaan voisi ottaa kantaa.
Kotitöiden tasa-arvoinen ja/tai oikeudenmukainen jakaminen on kuitenkin yleisen tasa-arvokeskustelun ulkopuolella. Ensinnäkään valtio vallalla ei toivottavasti ole eikä tule olemaan keinoja vaikuttaa siihen. Mitä tulee kotitöiden asenneilmastoon niin sitä tuskin voimme muuttaa kuin ajan kanssa. Ja mitä ilmeisemmin kotitöiden jako on muuttumassa. Nykynainen tietää kyllä paikkansa ja oikeutensa. Jos nyt eivät ehkä kaikkein vanhimmat naiset niin nuorempi sukupolvi kyllä.
Oikeastaan pelkäisin oman emännän kuolevan nälkään jos en joka päivä sitä soppaa keittäisi. Mutta toisaalta onhan se huvittavaakin kun 10minuutin kananmunaa keitettäessa aika mitataan siitä kun levy laitetaan päälle... Noh, kokkaus on kovin kevyt puolustuspuhe miehille kotitöiden osalta. Kokkaamisesta on tullut jotenkin ns. seksikäs työ ja taito.
Meidän taloudessa ei eritellä tekemisiä, tulemisia eikä rahoja. Toivottavasti näin menee jatkossakin. Ikävää olisi käyttää aikaa vaikka siihen, että ynnätään siivousmääriä ja tulotasoa. Tai noudatetaan jotain orjallista vuoro- ja tehtävälistaa. Koti on kuitenkin koti, jossa tulee olla kivaa... Molemmilla, olivatpa he sitten heteropari tai homopari.
Tosin en jaksa enää ihmetellä edes tätä vouhotusta kotitöistä.
Aika todenmakuiselta kuulostaa. Voi johtua osittain siitäkin, että naisten status ei ole niin korkea, jäykkä ja yliarvostettu, että erehtymisen mahdollisuuskin suljetaan pois. Naiset eivät ole paaveja. Valtaosa meistä naisista SAA olla normaalin inhimillinen. Julkinen mahtiasema voi muuttaa roolia. Montako kertaa esim. Sirkka Hämäläinen on myöntänyt erehtyneensä? Ikävää, jos tasa-arvoistuminen toisi muassaan pönäkän vaihtoehdottomuuden myös naisten arvoihin.
taitaa mennä työnsankari joriksen koko kaksi tuuria keskustelupalstalla.
...tämä sattuu kyllä itseenikin... tosin nyt piti käydä yöllä artikkeliurakan jälkeen tuulettelemassa... Mutta hyvin lohkaisit. :-)