Pian vanha vuosi vaipuu hautaan iloneen ja suruineen, mutta Jumalan armo pysyy tulevanakin vuotena. Samoin pysyy Jumalan omalla sormellaan kirjoittama kymmenen käskyn lakikin. Eikö nyt olisi hyvä aika tehdä hyvä uuden vuoden lupaus ja päätös, että tulevana armonvuonna minäkin tahdon rakastaa ja seurata Jeesusta ja pyhittää hänen sapattinsa? Se on hyvä päätös nyt, kun armonaikaa on vielä jäjellä, mutta emme tiedä kuinka kauan.
Uuden vuoden lupaus
hyvä päätös
899
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Varmaan hyvä päätös on seurata myös kaikkia muita Jumalan antamaa kymmentä käskyä, mutta pelastuksen saamme yksin armosta uskomalla Jeesukseen.
Ei Jeesus ole Jumala.
Eikö? Puhuuko Johannes sitten pehmosia? "Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä ja SANA OLI JUMALA... Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme.."Joh.1:1,14.
"Me olemme sinä Totisessa, hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa. HÄN ON TOTINEN JUMALA ja iankaikkinen elämä" 1 Joh.5:20.
Raamatun yksi Jumala
Kaikki Raamatun kirjoittajat olivat juutalaisia. Juutalaisille monoteismi eli usko yhteen Jumalaan on
hyvin keskeisellä sijalla heidän uskossaan. Jeesus ja kaikki apostolit olivat monoteistejä eli uskoivat
yhteen Jumalaan, joka on meidän Isämme ja kaiken olevaisen luoja.
Uudessa testamentissa on talletettuna Jeesuksen sanoja ja kolmen apostolin (Johannes, Pietari ja
Paavali) sekä Herran veljien Juudan ja Jaakobin todistus Jumalasta ja Jeesuksen suhteesta Isään
Jumalaan. Heidän todistuksensa mukaan Isä on yksin totinen Jumala, ainoa valtias ja majesteetti, ja
Jeesus on hänen poikansa. (Joh 17:3; 20:31; 1Joh 4:1-15; 5:19-20; Matt 16:16; 1Piet 5:10-11; Room
16:27; 1Tim 1:17; 6:13-16; Jaak. 2:19; Jda 1:24-25) Mutta jotta asiasta voitaisiin olla täysin
varmoja, on syytä käydä läpi myös muita Raamatun kohtia ja selittää nämä viitteenä mainitut
kohdat tarkemmin.
Aloitamme Jeesuksen omista sanoista, kun hän lainaa Israelin uskontunnustusta eli shemaa
vastatessaan eräälle kirjanoppineelle miehelle kysymykseen:
"Mikä on ensimmäinen kaikista
käskyistä?"
"Ensimmäinen on tämä: 'Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi
ainoa; ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi
ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi.' Toinen on tämä: 'Rakasta lähimmäistäsi
niin kuin itseäsi.' Ei ole mitään käskyä, suurempaa kuin nämä." (Mar. 12:29-31)
Israelin uskontunnustus on viidennessä Mooseksen kirjassa. Markus on kirjoittanut evankeliuminsa
kreikaksi, mutta Jeesus on puhunut alkuperäiset sanansa juutalaisille joko heidän äidinkielellään
arameaksi tai hepreaksi. Juutalaiset lukivat todennäköisesti hepreankielistä Raamattua eivätkä sen
kreikankielistä käännöstä, Septuagintaa (LXX). Hepreankielisestä Mooseksen kirjasta käännettynä
Jumalan ykseydestä kertovat jakeet (5.Moos. 6:4-5) kuuluvat näin:
"Kuule, Israel! Jahve, meidän Elohimimme, Jahve on yksi. Ja rakasta Jahvea, sinun
Elohimiasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi."
(5.Moos. 6:4-5)
"Jahve" on Jumalasta käytetty erisnimi, joka on "olla-verbin" ("hajjaa") yksikön kolmannen
persoonan taivutusmuoto: "hän on". Jumala on "hän, joka on ollut, on ja on oleva, kaikkivaltias".
(Ilm 1:7) Tällä sanalla tarkoitetaan Raamatussa aina Isää Jumalaa (Ilm. 4:8 11:17, 16:5 ja 21:6-7
)
,
sillä hän on kaiken olevaisen luoja (Ilm. 4:11); kaikki on saanut alkunsa ja nimensä Isästä, sillä hän
on luonut kaiken sen, mitä on olemassa. (Apt. 17:23-28; Room 11:36; 1Kor. 8:6; Efe 3:14-17)
Sana "Elohim" on yleisnimi, joka tarkoittaa Jumalaa. Sitä voidaan käyttää kaiken olevaisen luojan
eli Isän lisäksi myös Jumalan pojasta Jeesuksesta, enkeleistä, epäjumalista tai jopa ihmisistä. Myös
erisnimeä Jahve on käytetty Raamatussa enkeleistä ja Jeesuksesta, vaikka he eivät ole sama
persoona kuin Isä Jumala. (1Moos. 32:24-32; Hoos. 12:5; 2Moos. 3:1-14; 13:19=14:21; 4:16; 7:1;
20:21-22; 23:20-23; 33:21; 5Moos 5:24; Tuom 13:3, 8, 22)
Huomaa myös se, että Moosekselle puhunut enkeli, jota sanotaan "elohimiksi" ja "jahveksi" ei ole
sama henkilö kuin Jeesus Kristus, joka olisi puhunut pre-eksistenttisenä Moosekselle. Stefanus ja
Paavali tekevät selvän eron tämän enkelin ja Jeesuksen välille. (Apt 7:30-53; Gal 3-4)
Israelin uskontunnustuksesta käy ilmi, että juutalaiset olivat ja ovat yhä vielä monoteistejä. He ovat
myös unitaareja, unitarismin kannattajia. Unitarismilla tarkoitetaan näkemystä, jonka mukaan
Jumala on vain yksi persoona, tai jos sanaa "persoona" ei voida käyttää Jumalasta, niin silloin
sanotaan, että "Jumala on yksi", eikä puhuta yhdestä tai useammasta persoonasta, niin kuin
kolminaisuusopissa sen eri muodoissaan puhutaan. Se "yksi Jumala", josta Raamatussa on
kirjoitettu, on "Isä Jumala", ei kolmiyhteinen "Isä ja Poika ja Pyhä Henki".
Vanhan testamentin profeettojen aikana ei olisi tarvinnut edes käydä keskustelua siitä, onko Jumala
kolmiyhteinen vain onko Jahve yksin ainoa totinen Jumala, joka on luonut kaiken, mitä on
olemassa. Jumalan poika Jeesus eli luvattu Messias ei ollut vielä syntynyt ja kun hän syntyisi,
pitivät kaikki profeetat häntä ihmisenä, eivät pre-eksistenttisenä Jumalana ja kaiken olevaisen
luojana yhdessä Isänsä kanssa. Pyhää Henkeä ei pidetty "Jumalan kolmantena persoonana" eikä sen
ajateltu olevan persoona, joka puhuu ja ajattelee itsenäisesti Isästä riippumattomalla tavalla.
Kolminaisuusoppi ja siihen kiinteästi liittyvä Jeesuksen kaksiluonto-oppi (hypostatic union) ovat
apostolien ajan jälkeen syntyneitä dogmeja; ensimmäiset kristityt eivät tienneet niiden olevan edes
olemassa puhumattakaan siitä, että he olisivat kannattaneet niitä opetuksia. Kun Raamatun henkilöt
puhuivat Jumalasta ja Jahvesta, tarkoittivat he aina Isää Jumalaa, ellei asiayhteydestä käy ilmi, että
he tarkoittivat ihmistä, enkeliä, epäjumalaa tai Jeesusta, joka on Jahven poika eli Isän poika, ei itse
Jahve. (2Joh 1:3)
Kun Jeesusta syytettiin jumalanpilkasta, niin hän tunnusti olevansa samalla tavalla "jumala" kuin
Israelin tuomarit ovat "jumalia" Psalmissa 82. (Joh. 10:24-39) Jeesus ei siis tunnustanut olevansa
sellainen Jumala kuin Isä on, vaan hän sanoi olevansa ihminen, vaikka olikin Jumalan poika. (j. 36)
Se, että Jeesus on Jumalan poika, johtuu siitä, että hän sikisi Pyhästä Hengestä ja syntyi neitsyt
Mariasta. Hänen isänsä ei ollut kukaan ihminen; Jeesuksen isä on Jumala ja hän on ainoa naisesta
syntynyt poika, joka ei ole saanut alkuaan sukupuoliyhteydestä. Kun enkeli Gabriel kertoi Marialle
etukäteen Jeesuksen sikiämisestä (Matt 1:20), niin hän ei puhunut mitään Jeesuksen pre-
eksistenssistä tai jumaluudesta. Hänen sanansa sopivat varmuudella vain siihen, että Jeesus sai
alkunsa Marian kohdussa.
"Pyhä Henki tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut; sen tähden
myös se pyhä, mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi..." (Luuk 1:35)
Jeesus ja apostolit uskoivat juutalaisten tavoin, että on olemassa vain yksi Jumala, joka on Israelin
isä (Jer 31:9; 2Moos 4:22) ja kaiken olevaisen luoja (1Moos. 1–2; Psa 33:6-9). Tämä voidaan nähdä
Jeesuksen omista sanoista ja profeettojen monista kirjoituksista, joissa Jumala (Jahve) itse sanoo
olevansa ainoa Jahve, eikä hänen rinnallaan ole toista tai kolmatta Jahvea. Jos kerran Isä on yksin
Jahve, niin silloin Jeesus ei voi olla tämä Jahve, vaan hän on "Jahven poika" eli Jeesus on "Jumalan
poika", niin kuin kirjoituksista voidaan nähdä.
"
'Kuule, Israel: Jahve, meidän Jumalamme, Jahve on yksi" (Mar 12:29)
"Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen
Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen." (Joh 17:3)
"... ettei ketään ole minun vertaistani koko maan päällä." (2Moos 9:14)
"Jahve on Jumala, eikä muuta jumalaa ole kuin hän." (5Moos 4:35, KJV mukaan:
"Jahve on Elohim eikä ole ketään hänen rinnallaan")
http://www.kolumbus.fi/~w462389/jumala/Raamatun-yksi-Jumala.pdf
Pyhät apostolit viettivät sapattia eikä sunnuntaita. "Mutta he vaelsivat Pergestä eteenpäin ja saapuivat Pisidian Antiokiaan; ja he menivät synagoogaan sapatinpäivänä ja istuutuivat." Apt.13:14 " Ja sapatinpäivänä me menimme kaupungin portin ulkopuolelle, joen rannalle, jossa arvelimme olevan rukouspaikan, ja istuimme sinne ja puhuimme kokoontuneille naisille." Apt.16:13
"Ja tapansa mukaan Paavali meni sisälle heidän luoksensa ja keskusteli kolmena sapattina heidän kanssansa, lähtien kirjoituksista, " Apt.17:2
Me kristityt haluamme seurata Jeesusta, joka meni "tapansa mukaan sapattina synagoogaan" Luuk.16:4. Jeesuksen seurassa on turvallista vaeltaa, sillä hän seurakunnan päänä on jo päässyt perille ja me hänen kristillisenä ruumiinaan tulemme perässä, kun pysymme Jumalan armossa ja Jeesuksen viitoittamalla tiellä.
"Seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi sapatti" 2Moos.20:10.
1.su
2.ma
3.ti
4.ke
5.to
6.pe
7.la eli sapatti