Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Room. 8:35.
Tässä apostoli puhuu siitä suuresta huolesta, mikä Jumalan lapsilla on, nim. pysymisestä Kristuksen rakkaudessa. Samassa luvussa on apostoli lohduttanut meitä sillä, että Jumalan armo on meitä lähellä. Hän on lohduttanut omantuntomme tuomiota ja Jumalan vihan pelkoa vastaan. Nyt kiinnittää hän huomiomme hengellisen elämän moninaisiin vaaroihin ja vakuuttaa meille, ettei mikään, mikä täällä vaeltaessamme meitä kohtaa, voi erottaa meitä Kristuksen rakkaudesta. Kuten ennenkin lohduttaa hän meitä esittäen tässä voiton varmuutta uhkuvan kysymyksen: »Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta?»
Tämä kysymys ilmaisee apostolin vahvan uskon ja luottamuksen. Mutta se, että hän herättää tämän kysymyksen, nim. voimmeko me tulla erotetuiksi Kristuksen rakkaudesta, ja että hän antaa siihen perinpohjaisen lohdullisen vastauksen, todistaa sellaisen huolen vaivaavan uskovia ja että he tarvitsevat siinä lohdutusta. Sillä emmehän voi ajatella apostolin kirjoittaneen meille vain omaa uskallustaan ilmoittaakseen, vaan lohduttaakseen niitä, jotka lohdutusta tarvitsevat.
Kaikkien tosikristittyjen tavallisimpana huolena, jopa merkkinä siitä, että he omistavat armon, on, että he huolehtivat Kristuksen rakkaudessa pysymisestä, ei ainoastaan sillä hetkellä, vaan että he loppuun asti siinä pysyisivät. Joskin se, ettei sinulla ole luottamusta Jumalan uskollisuuteen ja voimaan, on todistuksena uskon heikkoudesta, niin sittenkin on hyvä merkki se, että pelkäät menettäväsi kalliin aarteesi ja elävästi tunnet heikkoutesi ja epävakaisuutesi sekä esteiden ja vihollisten voiman. Tuo pelko on hyvä merkki, sillä ei se ainoastaan todista sinun tuntevan oman heikkoutesi ja vihollisten voiman, vaan myös, että itse lahja on tullut sinulle kalliiksi ja välttämättömän tarpeelliseksi.
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor12-30.html
Tässä apostoli puhuu siitä suuresta huolesta, mikä Jumalan lapsilla on, nim. pysymisestä Kristuksen rakkaudessa. Samassa luvussa on apostoli lohduttanut meitä sillä, että Jumalan armo on meitä lähellä. Hän on lohduttanut omantuntomme tuomiota ja Jumalan vihan pelkoa vastaan. Nyt kiinnittää hän huomiomme hengellisen elämän moninaisiin vaaroihin ja vakuuttaa meille, ettei mikään, mikä täällä vaeltaessamme meitä kohtaa, voi erottaa meitä Kristuksen rakkaudesta. Kuten ennenkin lohduttaa hän meitä esittäen tässä voiton varmuutta uhkuvan kysymyksen: »Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta?»
Tämä kysymys ilmaisee apostolin vahvan uskon ja luottamuksen. Mutta se, että hän herättää tämän kysymyksen, nim. voimmeko me tulla erotetuiksi Kristuksen rakkaudesta, ja että hän antaa siihen perinpohjaisen lohdullisen vastauksen, todistaa sellaisen huolen vaivaavan uskovia ja että he tarvitsevat siinä lohdutusta. Sillä emmehän voi ajatella apostolin kirjoittaneen meille vain omaa uskallustaan ilmoittaakseen, vaan lohduttaakseen niitä, jotka lohdutusta tarvitsevat.
Kaikkien tosikristittyjen tavallisimpana huolena, jopa merkkinä siitä, että he omistavat armon, on, että he huolehtivat Kristuksen rakkaudessa pysymisestä, ei ainoastaan sillä hetkellä, vaan että he loppuun asti siinä pysyisivät. Joskin se, ettei sinulla ole luottamusta Jumalan uskollisuuteen ja voimaan, on todistuksena uskon heikkoudesta, niin sittenkin on hyvä merkki se, että pelkäät menettäväsi kalliin aarteesi ja elävästi tunnet heikkoutesi ja epävakaisuutesi sekä esteiden ja vihollisten voiman. Tuo pelko on hyvä merkki, sillä ei se ainoastaan todista sinun tuntevan oman heikkoutesi ja vihollisten voiman, vaan myös, että itse lahja on tullut sinulle kalliiksi ja välttämättömän tarpeelliseksi.
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor12-30.html
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.