JEHU -kortit

Kiitos "Tellervo",
Laitan tähän vielä kirjoituksesi selväkielisenä, jos kaikki eivät saa linkkiä avatuksi.

Jehu
27.12.2014
Tellervo
Lapsuudessani pelattiin kuva-korteilla jotka nykyisin tunnetaan Pekka-kortteina. Emme tosin Dunja-mummon nähden. Hän ei sietänyt minkään sortin pelikortteja ja jos yllätti meidät pelin tuoksinassa – kuten usein tekikin – uhkasi heittää kortit pätsih (tulipesään). Ei kuitenkaan heittänyt.

Harvoin niillä edes oikeasti pelasimme, vaan leikimme paperinukkien tapaan kortti-perheillä. Oli pankkiiri Pohatta, kuvanveistäjä Kipsi, kapteeni Säilä, leipuri Limppu…

Anoppi sen sijaan askarteli tyttärellemme pelikortit kilon sokeripaketin pahvista. Sitten nämä kaverukset asettuivat seinänvierustan kiintopenkille nokakkain ja alkoivat pelata. Pelin nimi oli Jehu. Peli päättyi yleensä kinasteluun kun kumpikaan ei antanut pelin tuoksinassa tuumaakaan periksi. En koskaan päässyt perille pelin säännöistä ja koska en ollut sitä missään muualla tavannutkaan, luulin sen olevan jokin kaustajärveläinen tai peräti perheen piirissä muodostunut ilmiö. Pelistä käytettiin myös nimeä Jehu ja Seri ja miehenikin muistelee pelanneensa sitä paljonkin keskenkasvuisena.

Voinette arvata hämmästykseni, kun joulun alla sain sähköpostia jossa tarjottiin Jehu korttipeliä ostettavaksi. Tässä lainaus liittenä olleesta esittelykirjeestä: ”Jehu korttipeli on vanhaa karjalaista kansanperinnettä, jota ei tätä ennen ole julkaistu painetussa muodossa. Peli oli ennen sotia suosittu etenkin Karjalan kannaksella ja sitä pelattiin myös sota-aikana taisteluyksikköjen korsuissa. Jehun säännöt kulkivat suusta suuhun ja siihen kortit piirrettiin itse esimerkiksi palasokeripaketin pahviin ja leikattiin sitten irti. Tälläiset käsinpiirretyt kortit löytyvät esimerkiksi Etelä-Karjalan Museon kokoelmista. Nyt Jehu-kortit julkaistaan ensimmäistä kertaa painettuina.”
*
Jopas jotakin! Kukapa olisi arvannut, että anopin askartelemat pahvikortit olisivat olleet peräti museokelpoista tavaraa ja katoavaa kansanperinnettä! Meillä on ollut niin usein puhetta Jehusta (ja Seristä), että pakko oli ne kortit tilata. Ehtivätkin sopivasti vielä puolisolle pukinkonttiin. Mukava oli seurata hänen hämmästyttä ilmettään, olin onnistunut pitämään jutun täysin salassa.

Säännöt olivat häneltäkin unohtuneet, mutta ne olivat nahkakotelossa mukana sekä suomeksi että Karjalan murteella. Tapaninpäivänä pelasimme eka erän kokeilumielessä. Lienee ollut ekakertalaisen tuuria että voitin.
Säännöissä ei puhuttu sanaakaan Seristä, eikä siellä ollut sen nimistä kaatokorttiakaan. Jotenkin sen täytynee kuitenkin liittyä näihin Jehu-kortteihin. Nyt kiinnostaisikin kuulla josko joku Värtsin lukijoista muistaa vielä kyseisen Jehu-pelin tai ehkä sen salaperäisen Serinkin.

Tellervo

Punnuksen Jehu kirjoitti:

Kiitos "Tellervo",
Laitan tähän vielä kirjoituksesi selväkielisenä, jos kaikki eivät saa linkkiä avatuksi.

Jehu
27.12.2014
Tellervo
Lapsuudessani pelattiin kuva-korteilla jotka nykyisin tunnetaan Pekka-kortteina. Emme tosin Dunja-mummon nähden. Hän ei sietänyt minkään sortin pelikortteja ja jos yllätti meidät pelin tuoksinassa – kuten usein tekikin – uhkasi heittää kortit pätsih (tulipesään). Ei kuitenkaan heittänyt.

Harvoin niillä edes oikeasti pelasimme, vaan leikimme paperinukkien tapaan kortti-perheillä. Oli pankkiiri Pohatta, kuvanveistäjä Kipsi, kapteeni Säilä, leipuri Limppu…

Anoppi sen sijaan askarteli tyttärellemme pelikortit kilon sokeripaketin pahvista. Sitten nämä kaverukset asettuivat seinänvierustan kiintopenkille nokakkain ja alkoivat pelata. Pelin nimi oli Jehu. Peli päättyi yleensä kinasteluun kun kumpikaan ei antanut pelin tuoksinassa tuumaakaan periksi. En koskaan päässyt perille pelin säännöistä ja koska en ollut sitä missään muualla tavannutkaan, luulin sen olevan jokin kaustajärveläinen tai peräti perheen piirissä muodostunut ilmiö. Pelistä käytettiin myös nimeä Jehu ja Seri ja miehenikin muistelee pelanneensa sitä paljonkin keskenkasvuisena.

Voinette arvata hämmästykseni, kun joulun alla sain sähköpostia jossa tarjottiin Jehu korttipeliä ostettavaksi. Tässä lainaus liittenä olleesta esittelykirjeestä: ”Jehu korttipeli on vanhaa karjalaista kansanperinnettä, jota ei tätä ennen ole julkaistu painetussa muodossa. Peli oli ennen sotia suosittu etenkin Karjalan kannaksella ja sitä pelattiin myös sota-aikana taisteluyksikköjen korsuissa. Jehun säännöt kulkivat suusta suuhun ja siihen kortit piirrettiin itse esimerkiksi palasokeripaketin pahviin ja leikattiin sitten irti. Tälläiset käsinpiirretyt kortit löytyvät esimerkiksi Etelä-Karjalan Museon kokoelmista. Nyt Jehu-kortit julkaistaan ensimmäistä kertaa painettuina.”
*
Jopas jotakin! Kukapa olisi arvannut, että anopin askartelemat pahvikortit olisivat olleet peräti museokelpoista tavaraa ja katoavaa kansanperinnettä! Meillä on ollut niin usein puhetta Jehusta (ja Seristä), että pakko oli ne kortit tilata. Ehtivätkin sopivasti vielä puolisolle pukinkonttiin. Mukava oli seurata hänen hämmästyttä ilmettään, olin onnistunut pitämään jutun täysin salassa.

Säännöt olivat häneltäkin unohtuneet, mutta ne olivat nahkakotelossa mukana sekä suomeksi että Karjalan murteella. Tapaninpäivänä pelasimme eka erän kokeilumielessä. Lienee ollut ekakertalaisen tuuria että voitin.
Säännöissä ei puhuttu sanaakaan Seristä, eikä siellä ollut sen nimistä kaatokorttiakaan. Jotenkin sen täytynee kuitenkin liittyä näihin Jehu-kortteihin. Nyt kiinnostaisikin kuulla josko joku Värtsin lukijoista muistaa vielä kyseisen Jehu-pelin tai ehkä sen salaperäisen Serinkin.

Tellervo

Lue lisää

Ja tässä vielä sieltä Värtsin keskustelusta löytynyt tilausosoite korteille:

Finprint
Teollisuuskatu 11
53600 Lappeenranta

puh. 040 553545

sähköposti: [email protected]

Tulepa ottaan JEHU-kisa, niin tapaat voittajasi!
Isoisä opetti ja se oli kunnanvaltuuston puheenjohtaja ja
kunnan shakkimestari!!!!