... Huomenna tulee 4 viikkoa siitä kun kuulin että isälläni on etäispesäkkeitä maksassa, siitä viikon päästä todettiin ct-kuvauksissa että syöpäkasvaimia on ruokatorvessa, vatsan imusomukkeissa, joka puolella :( kunto romahti 2 viikkoa sitten... Lauantaina äiti soitettiin jo paikalle aamusta, kun jalkoihin alkoi ilmestyä lautumia. Kävin vielä lauantaina ja eilen katsomassa isääni... Ajoin 350km edestakaisin että vielä näkisin hänet. Ei enää kommunikoi... :( tänään ei edes ravistanut päätään kun kysyttiin onko kipuja :( tähän mennessä niitä ei ole ollut levinneestä syövästä huolimatta. Aloitettiin kuitenkin varm.vuoksi morfiinin antaminen jos kipuja onkin kun toinen ei enää kommunikoi :( Itken ja suren isääni... Toivon että lähtö tulisi pian, tämä on niin sanoinkuvaamattoman raskasta :(
Isän viimeiset hetket käsillä...
Surusilmä
7161
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Isä nukkui pois aamuyöllä vähän yli puoli viisi... ;(
Otan osaa niin kuin vieras ihminen tällaisessa tilanteessa nyt pysyisi, mutta olen itse tässä iässä saanut kokea äkillisiä menetyksiä. Se on lohdullista, ettei isänne tarvinnut virua ja kärsiä enempää.
Hei Surusilmä
Myötätuntoa sinulle, haluaisin jakaa suruasi. Uusi vuotesi alkaa nyt aivan toisella tavalla. Tämä suru on tullut kohdallesi yllättäen, neljä viikkoa on todella lyhyt aika.
Nyt varmasti saattelet isää ajatuksissa vielä pitkään. Toivon, että sinulla on läheisiä, joiden kanssa voit jakaa suruasi ja puhua isästäsi. Onko sinulla sisaruksia? Uskon, että myös äitisi suru ja kaipaus on suuri, ehkä hän tukeutuu sinuun ikävässään ja kaipauksessaan?
Toivon, että kohtaat myötäeläviä ja ymmärtäväisiä ihmisiä sitten kun edessä on monenlaista asioiden järjestelyä. Hautajaiset ovat merkittävä etappi surutyössä.
Moni ihminen löytää musiikista lohtua, musiikki tavoittaa usein jotain sellaista, mihin sanat eivät riitä.
Toivon sinulle voimia ja siunausta
Päivi-pappi Hämeestä
Osanottoni sinulle...voimia
Kiitos kaikille lämmittävistä sanoista ja myötätunnosta.... Tunteet menee aika lailla vuoristorataa..nyt kun luin näitä tekstejä ja aloin kirjoittaa, kyyneleet vierivät poskille ;( Tuntuu etten "uskalla" antaa tunteille valtaa, muuten itkulle ei tule loppua :(
Äitini ja siskoni asuvat samalla (lapsuus-)paikkakunnallani ja minä täällä 175 km päässä. Huomenna lähden taas E-Suomeen ajamaan ja järjestämään hautajaisasioita yhdessä heidän kanssaan. Onneksi minulla on mies ja (pienet) lapset täällä joten en ole yksin. Mies menetti isänsä melkein tarkalleen vuosi sitten joten siinä mielessä olemme samassa veneessä ja hänelle voin purkaa tuntojani, mutta toisaalta en jaksa vatvoa tätä asiaa liikaa hänen kanssaan ja yritän ajatella niitä iloisia asioita kotona. Huomenna on taas rankka päivä kun menen kotiseudulleni ja hautajaispäivää en uskalla vielä edes ajatella ja sitä kuinka rankkaa se tulee olemaan ;( Tämä on suru joka pitää vain elää, mutta syksyllä menetin jo tätini syövälle, ja nyt isäni niin kovin äkillisesti... ;( Kaiken lisäksi päivää ennen kuin sain kuulla syöpädiagnoosista, sain yt-neuvotteluiden päätteeksi irtisanomislapun käteeni... Mikä sekin itsessään oli kova shokki. Tässä soudetaan nyt aika syvissä vesissä, mutta näin tämä elämä joskus menee. Toivon vain että tämä nyt alkanut vuosi toisi myös valoa ja iloa elämääni...
Usein koetukset tulevat kimpussa ja sitten voi olla seesteisempää. Äidilleni oman puolison menetys oli kova paikka. Voimia siunausta tulevalle matkalle ja uudelle vuodelle.
Otan osaa suureen suruusi. Menetin puolisoni yllättäen 10 viikkoa sitten. Kaikesta huolimatta pidä huolta perheestäsi, he ovat Sinulle nyt voimavara ja syy jatkaa eteenpäin. Meillä ei lapsia siunaantunut, mutta eteenpäin on pakko mennä päivä kerrallaan. Raskasta aikaa meillä molemmilla, mutta toivotaan, että aika parantaa. Hyvät muistot meillä on jäljellä!