Harrastan taannehtivaa lehdistöseurantaa, tällä kertaa haaviin jäi Annamari Sipilän artikkeli (HS 21.12.2003). Ehkä sitä aikanaan käsiteltiin tälläkin palstalla, mutta näyttää vahvasti siltä, ettei kertaus tekisi pahaa:
>>Suomessa ja Britanniassa saa nykyään melkein hävetä, jos uskaltaa muistuttaa naisten vajavaisista oikeuksista meillä ja muualla.
Länsi-Euroopassa on nykyään muodikkaampaa huolehtia miesten oikeuksista.
Meillä pitää vaikeroida sitä, että (keskinkertaiset mutta tunnolliset) tytöt vievät opiskelupaikat (fiksuilta mutta laiskoilta) pojilta. Meidän tulee myös paheksua sitä, miten naisista on tullut itsekkäitä ja itsenäisiä miesten kiusaajia. Lapsetkin siinä kärsivät…
Mutta mitä kertookaan naisten elämästä The Atlas of Women.
Kirjan mukaan 52 prosenttia suomalaisnaisista on kokenut väkivaltaa miespuolisen kumppaninsa taholta. Länsi-Euroopan maista synkempi lukema löytyy vain Belgiasta: 68 prosenttia.
Suomalaiseen tapaan valitus asiasta kuuluu hiljentää sanomalla, että katsokaapas Pakistania.
Pakistanissa peräti 80:tä prosenttia naisista on hakattu. Kyllä suomalaisnaisten kuuluisi olla osaansa tyytyväisiä.
Pakistanin naisilla ei mene muutenkaan erityisen hyvin. Naisvangeista 80 prosenttia on saanut tuomionsa aviorikoksesta tai muusta säädyttömästä toiminnasta.
Usein säädytön käytös tarkoittaa sitä, että joku on raiskannut naisen.
Siinä nyt ei ole sinänsä mitään uutta, että Pakistanissa ja muissa islaminuskoisissa maissa naisten oikeudet ovat käytännössä yhtä kuin nolla.
Tätä ei ole kuitenkaan poliittisesti korrektia sanoa ääneen. On muodikkaampaa todeta, että kaikki johtuu kulttuurieroista ja että tilanne kyllä korjaantuu joskus.
Korkein tilastoitu raiskaustaso löytyy sen sijaan Etelä-Afrikasta. Siellä raiskataan joka päivä 4 100 naista.
Eteläafrikkalaisten naisten neljäsosa kertoo, että heidän ensimmäiseen kokemukseensa liittyi pakottamista.
Kirjan palkkaeroja esittelevän aukeaman kohdalla alkaa melkein naurattaa. Olisiko liikaa pyydetty ihan noin kuriositeetin vuoksi, että maailmasta löytyisi edes yksi maa, jossa naisten palkat olisivat samalla tasolla kuin miesten?
Suomi pärjää kirjan tilastoissa odotetusti. Kirjan tekijä Joni Seager listaa Suomen maailman kymmenen tasa-arvoisimman maan joukkoon.
Mutta on Suomessakin pimeät kohtansa, muutkin kuin väkivalta.
Suomi kuuluu niihin harvoihin Euroopan maihin, joissa abortti ei ole vapaa. Myös lasikattoilmiö on meillä vahvempi kuin muualla, sillä Suomessa on suhteellisesti vähemmän naisjohtajia kuin useissa muissa länsimaissa.
Mitä se edesmennyt brittikirjailija ja –toimittaja Rebecca West aikoinaan sanoikaan? ”En ole koskaan pystynyt määrittelemään, mitä feminismi on. Tiedän vain sen, että minua kutsutaan feministiksi aina, kun esitän mielipiteitä, jotka erottavat minut kynnysmatosta tai prostituoidusta.”
>>Suomessa ja Britanniassa saa nykyään melkein hävetä, jos uskaltaa muistuttaa naisten vajavaisista oikeuksista meillä ja muualla.
Länsi-Euroopassa on nykyään muodikkaampaa huolehtia miesten oikeuksista.
Meillä pitää vaikeroida sitä, että (keskinkertaiset mutta tunnolliset) tytöt vievät opiskelupaikat (fiksuilta mutta laiskoilta) pojilta. Meidän tulee myös paheksua sitä, miten naisista on tullut itsekkäitä ja itsenäisiä miesten kiusaajia. Lapsetkin siinä kärsivät…
Mutta mitä kertookaan naisten elämästä The Atlas of Women.
Kirjan mukaan 52 prosenttia suomalaisnaisista on kokenut väkivaltaa miespuolisen kumppaninsa taholta. Länsi-Euroopan maista synkempi lukema löytyy vain Belgiasta: 68 prosenttia.
Suomalaiseen tapaan valitus asiasta kuuluu hiljentää sanomalla, että katsokaapas Pakistania.
Pakistanissa peräti 80:tä prosenttia naisista on hakattu. Kyllä suomalaisnaisten kuuluisi olla osaansa tyytyväisiä.
Pakistanin naisilla ei mene muutenkaan erityisen hyvin. Naisvangeista 80 prosenttia on saanut tuomionsa aviorikoksesta tai muusta säädyttömästä toiminnasta.
Usein säädytön käytös tarkoittaa sitä, että joku on raiskannut naisen.
Siinä nyt ei ole sinänsä mitään uutta, että Pakistanissa ja muissa islaminuskoisissa maissa naisten oikeudet ovat käytännössä yhtä kuin nolla.
Tätä ei ole kuitenkaan poliittisesti korrektia sanoa ääneen. On muodikkaampaa todeta, että kaikki johtuu kulttuurieroista ja että tilanne kyllä korjaantuu joskus.
Korkein tilastoitu raiskaustaso löytyy sen sijaan Etelä-Afrikasta. Siellä raiskataan joka päivä 4 100 naista.
Eteläafrikkalaisten naisten neljäsosa kertoo, että heidän ensimmäiseen kokemukseensa liittyi pakottamista.
Kirjan palkkaeroja esittelevän aukeaman kohdalla alkaa melkein naurattaa. Olisiko liikaa pyydetty ihan noin kuriositeetin vuoksi, että maailmasta löytyisi edes yksi maa, jossa naisten palkat olisivat samalla tasolla kuin miesten?
Suomi pärjää kirjan tilastoissa odotetusti. Kirjan tekijä Joni Seager listaa Suomen maailman kymmenen tasa-arvoisimman maan joukkoon.
Mutta on Suomessakin pimeät kohtansa, muutkin kuin väkivalta.
Suomi kuuluu niihin harvoihin Euroopan maihin, joissa abortti ei ole vapaa. Myös lasikattoilmiö on meillä vahvempi kuin muualla, sillä Suomessa on suhteellisesti vähemmän naisjohtajia kuin useissa muissa länsimaissa.
Mitä se edesmennyt brittikirjailija ja –toimittaja Rebecca West aikoinaan sanoikaan? ”En ole koskaan pystynyt määrittelemään, mitä feminismi on. Tiedän vain sen, että minua kutsutaan feministiksi aina, kun esitän mielipiteitä, jotka erottavat minut kynnysmatosta tai prostituoidusta.”
Vastaukset 36
Vanhimmat
aborttia halutessaan?
En ole aborttiasioiden erikoisasiantuntija, mutta luulen vapaan abortin tarkoittavan, että sen saa niin halutessaan (ilman kummempia perusteluita).
Suomessa abortin saa terveydellisistä tai sosiaalisista syistä, eli perusteita on oltava muitakin kuin se, ettei nyt vaan halua lasta.
ja pitää kyllä saadakin. Mutta on siinä naisella omatunto muuten häviksissä jos on hankkiutunut raskaaksi ja abortin hankkiakseen ilmoittaa vaan etten nyt vaan yksinkertaisesti halua lasta.
Nainenhan on moraaliton olento. Omatunto, se on miehillä vain.
Onneksi syyllistämisellä saadaan lukuisilla aborteilla nautiskelijat häpeämään tekosiaan.
Aborttilaki sallii nykyisessä muodossaan käytännössä vapaan abortin 12. raskausviikolle asti, erityisluvalla 20. viikolle ja syntymättömän lapsen epäillyn vammaisuuden takia 24. viikolle asti.
käytännössä. Tätä ei kukaan ole kiistänytkään. Mutta ne perustelut täytyy olla. Jos ei ole, niin keksitään.
siksi täytyy olla perustelu, että abortti on sairaalassa nukutuksessa suoritettava leikkaustoimenpide ja toimenpiteen suorittavalla lääkärillä ym henkilökunnalla on HOITOVASTUUn lisäksi OIKEUSTURVA mahdollisten komplikaatioiden varalta.
En tiedä luokitellaanko perinteinen ns. imurointi (kevyt nukutus) leikkaustoimenpiteeksi, mutta on myös lääkkeellisiä abortteja, eli ilman nukutusta ja ilman mekaanista kaavintaa.
Tämä tiedoksi kaikille innokkaille abortteja harrastaville feministeille...
Naiset voivat itse keskeyttää turvallisesti VARHAISRASKAUDEN lääkkeellisesti ilman lääkärin avustusta, kertoo Lancet -lehti. Tämä edellyttää kuitenkin aborttipillereiden lisäksi myös varmaa menetelmää, jolla naiset pystyvät omatoimisesti arvioimaan raskauden keston. Monikeskustutkimukseen osallistuneista yli 400 naisesta valtaosa onnistui määrittelemään kahden viikon tarkkuudella sikiön iän. Tutkimukseen osallistuneet intialaiset ja yhdysvaltalaiset naiset olivat hakeneet aborttia raskauden ensimmäisellä kolmanneksella. He arvioivat yksinkertaisella menetelmällä raskauden kestoajan viimeisimpien kuukautisten päättymispäivästä ja/tai suojaamattomasta yhdynnästä. Lukutaidottomia naisia avustettiin arviointilomakkeen täyttämisessä, mutta ei laskemisessa.
Suun kautta kahtena tablettina annettava antiprogestiini mifepristonin ja prostaglandiini misoprostolin yhdistelmälääkitys on todettu tehokkaaksi raskauden keskeyttämismenetelmäksi. Sitä pidetään raskauden ensimmäisen kahdeksan viikon aikana käytettynä niin turvallisena, että sekä teollisuus- että kehitysmaiden naiset voisivat pitää sitä aina käsillä ja tarvittaessa käyttää itsenäisesti. Tällä hetkellä aborttipillerin käyttö edellyttää useampaa kuin yhtä lääkärissäkäyntiä, joilla selvitetään muun muassa raskauden vaihe. Tutkimukseen osallistuneista naisista noin 10 prosenttia aliarvioi raskauden keston, mutta arviot eivät ylittäneet turvallisuusrajaa.
aborttiin. tarkotin vain että jos pitäisi perustella niin kuulostaa aika moraalittomalta sanoa etten vaan tahdo lasta. kyse on kuitenkin syntymättömästä lapsesta.
HVP puhuu asiaa - käytännöllisesti katsoen abortti on vapaa Suomessa, laki kuitenkin vaatii siihen perustelut, ja toisinaan sattuu niinkin, ettei lääkäri suostu kirjoittamaan puoltoa. Siis mikäli joutuisin tähän harmilliseen tilanteeseen, joutuisin valehtelemaan lääkärille, sillä terveydessäni eikä sosiaalisessa tilanteessani ole mitään vikaa. Sivistysvaltiossa on abortin oltava vapaa ehdoitta.
terveen, ELÄVÄN kudoksen irrottaminen kehosta on leikkaustoimenpide.
Tukholmassa vaikuttava naistutkija... Luin vasta viime viikolla hänen kolumninsa (REitanista löytyy internetistä kamaa, jos haluaa etsiä, on ilmeisesti feministi)...
Tuossa kolumnissaan tämä nainen nyt tuli valitelleeksi sitä, että ääriFEMINISTIT ovat monopolisoineet väkivaltakeskustelun koskemaan miesten naisia kohtaan suorittamaa väkivaltaa, ja että etenkin lapsia kohtaan koskeva väkivalta on Pohjoismaissa ollut suorastaan tabu (tätä havaintoa tukisivat esim. lausunnot RAY:n tukemaa tutkimusta kohtaan, ehkäpä RAY uskaltaa olla murtamassa näitä tabuja).
Ts. ainakin tämä Therese on nyt kanssasi eri mieltä, todeten, että keskusteluaiheita olisi syytä laajentaa niistä tyypillisistä feministisistä, myös väkivallan suhteen.
Tosin Theresekin muisti neljään otteeseen lukemassani kolumnissa muistuttaa, että miehet ne väkivaltaisimpia ovat, ei sillä, mutta että muitakin asioita olisi kiintoisaa tutkia näkökulmien tasapainottamiseksi.
Hän syytti nimenomaan äärifeministejä samoista asioista, kuin vaikkapa täällä palstallakin on todettu...
Pari kuukautta sitten luin erään norjalaisfeministin (seurailen pohjoismaisia lehtiä) kolumnin, olikohan Aftenpostenissa, jossa hän sitten totesi, että norjalaiset feministit ovat niin tyystin keskittyneitä lasikattoilmiöönsä, etteivät tahdo muista juurikaan muita teemoja...
Eli ilokseni näen, että myös ajattelukykyisiä feministejä on - joskin heilläkin tuntuu olevan ennakkoasenteena vielä implisiittisesti, että miehet ovat jotenkin pahiksempia, mutta suunta on oikeaan.
Tärkeintähän olisi tuoda näkökulmia tosiaan esiin tasapuolisesti, kun kerran tasa-arvosta (eikä vain yhden osapuolen eduista) on kysymys. Siksi minä en aina tahdo ymmärtää vaikerrusta siitä, jos joku tulee sanoneeksi jotain muustakin näkökulmasta, kuin siitä feministisestä - kun feministit tahtovat erityisesti "uhriutua" sellaisesta debatista.
Minusta on vain luonnollista ajatella enemmän kokonaisuuksia... Se, mikä on sääli, on, jos joku keskustelukumppani alkaa toista leimata sen perusteella.
Mutta nuo kaksi kolumnia antavat jo toivoa - että ehkäpä jonain päivänä feminismi on tehnyt itsensä tarpeettomaksi, kuten hyvän konsultin kuuluisi. Paha konsultti koittaa roikkua leivänsyrjässä kiinni, kunnes viimeisetkin mehut on imetty...
Lapsiin kohdistuva väkivalta on ongelma jota kannattaa tutkia, tietysti. Se ei ole kuitenkaan mikään irrallinen ilmiö.
Siksi myös naisiin kohdistuvaa väkivaltaa on mielestäni syytä pitää edelleen voimakkaasti tapetilla yhdessä palkkaerojen tai työelämän segregaation kanssa. Esim. taloudelliset vaikeudet aiheuttavat ja voimistavat ongelmia parisuhteessa ja taloudelliset tekijät ovat myös yksi voimakas syy joka saa naisen/miehen jäämään väkivaltaiseen tai muuten onnettomaan suhteeseen.
Naiseen/mieheen kohdistuva parisuhdeväkivalta on samalla aina myös väkivaltaa lapsen kehitystä kohtaan, jos suhteessa lapsia on. Väkivallan kohteeksi joutunut nainen syyllistyy useammin itse vastaavasti väkivaltaan lapsiaan kohtaan ei-lyötyihin naisiin verrattuna. Väkivalta on tauti joka tarttuu.
Eli en vastusta keneenkään/mihinkään kohdistuvan väkivallan tutkimista. Priorisointikriteereitä miettivät sitten varmasti asiantuntevammat ihmiset kuin minä.
"Tärkeintähän olisi tuoda näkökulmia tosiaan esiin tasapuolisesti, kun kerran tasa-arvosta (eikä vain yhden osapuolen eduista) on kysymys. Siksi minä en aina tahdo ymmärtää vaikerrusta siitä, jos joku tulee sanoneeksi jotain muustakin näkökulmasta, kuin siitä feministisestä - kun feministit tahtovat erityisesti "uhriutua" sellaisesta debatista.
Minusta on vain luonnollista ajatella enemmän kokonaisuuksia... Se, mikä on sääli, on, jos joku keskustelukumppani alkaa toista leimata sen perusteella. "
Toki asioita on hyvä pohtia kokonaisvaltaisesti ja useista näkökumlista, mutta tällä palstalla kritiikki on (sinunkin kohdallasi) kohdistunut siihen, että ei suostuta myöntämään naisiin kohdistuvien epäkohtien olemassaoloa ja käsittelemään niitä vaan pyritään kääntämään aina asia miehiseen näkökulmaan. Juuri esim. näissä väkivalta-asioissa, kun joku aloittaa keskustelun pohtien kuinka naisiin kohdistuvaa väkivaltaa voitaisiin vähentää, niin vastaus on "miksei pohdita sitä, kuinka mihiin kohdistuvaa väkivaltaa voitaisiin vähentää".
Tälläinen keskustelu ei ole mitään kokonaiskuvan hahmotaamista tai monipuolista eri näkökulmien kartoittamista, vaan ainoastaan katsontakulman kääntämistä omaan napaan.
"kritiikki on (sinunkin kohdallasi) kohdistunut siihen, että ei suostuta myöntämään naisiin kohdistuvien epäkohtien olemassaoloa ja käsittelemään niitä vaan pyritään kääntämään aina asia miehiseen näkökulmaan. "...
FEminismikritiikki puolestaan lähtee nyt siitä, että feministeillä tuntuu olevan tietynlaisia monopolibunkkereita, joita pyrkivät varjelemaan totuuden vääristymisen uhallakin. Esim. tuo Reitan toi esille sen, että väkivaltakeskustelu on niistä yksi - hän myös totesi, että äärifeministit ovat demonisoimassa muiden näkökulmien esille tuojat...
Siksi tarvitaan juuri muiden näkökulmien tuomista esiin, valtavirrasta riippumatta ja siitä, saako lokaa niskaansa.
Uusien näkökulmien ja kriittisen keskustelun herättäminen on aina tarpeellista, mutta se kuinka ja missä sitä esitetään on eri asia. Jos kaikki keskusteluyritykset tyrmätään vetoamalla muiden huonomaan tilanteeseen tai kääntämällä näkökulma täysin toiseen osapuoleen, ei tämä mielestäni ole kovinkaan toimivaa kritiikkiä.
Vai sellainen oli vuoden takainen lehtiteksti. Sen verran ymmärsin, että maailma on paha paikka, varsinkin jos sattuu olemaan nainen Pakistanissa tai Etelä-Afrikassa. Mutta paha se on suomalaisellekin naiselle Suomessa. Ja se, että maailma ja Suomi ovat pahoja paikkoja naisille, on paha juttu.
Ja tämä pahuus on pitkälti miehen syytä, väkivaltaisen raiskaajamiehen, joka sovinnollisimmillankin on taantumuksellinen lainsäätäjä, joka ei salli naisen edes odottamaansa lasta abortoida.
Mitähän tässä nyt odotetaan esim. minulta? Empaattista voivottelua? Mielenosoitusta Islamabadissa, tai vaikka Helsingissä? Itsemurhaiskua Johannesburgiin? Vai riittääkö, etten lyö enkä raiskaa?
Esim. Tuo mainitsemani Reitan valitteli sitä, että (ääri)feministit puhuvat sitten miessukupuolesta abstraktiona... kun pahoista asioista puhutaan.
Kiteytit aikas hyvin tuossa kysymyksessäsi tunnot, joita tulee, kun noita tanttamaarioita joskus kuuntelee. (ja lukee esim. feminististä julkaisua... semmoistakin olen erehtynyt tekemään).
"Mitähän tässä nyt odotetaan esim. minulta?"
Sisarellani on lapsia. Koulu kutsui lapsia vanhempineen myyjäisvalmisteluiltaan, samoin vanhempia pyydettiin osallistumaan myyjäispöydän pitoon itse myyjäisissä.
Montako iskää oli askartelemassa jälkikasvunsa kanssa? - Yksi.
Montako poikaa oli valmistelemassa myyjäisiä? - Ei yhtään.
Montako poikaoppilasta tai iskää osallistui itse myyjäisiin? - Ei yhtään.
En sano, että nämä joulumyyjäiset olisivat maailman ongelmista suurimpia. Arvaan, että monen äidinkin mielestä ne ovat turhanpäiväistä näperrystä. Tämä oli vain pikku detalji viime viikolta.
Kirjassaan "Voiko naista rakastaa?" Soile Veijola ja Eeva Jokinen lähestyvät ongelman ydintä parisuhdetasolla. Varsinkaan julkisuudessa ei ole tilaa naisen ja miehen kunnioittavalle ja tasa-arvoiselle suhteelle. Miehen perhe typistyy isän rooliksi, miehen suhteeksi lapsiinsa. Naisen ja miehen kohtaaminen jää vaille tilaa ja sanoja.
Taisit saada jälleen aihetta ruotia kappaleiden karkaamista otteestani. Joka tapauksessa vastauksen ydin on sekä miehen ja naisen välisen vapaan tilan luomisessa sekä siinä kuinka miehet keskenään luovat miehuuttaan. Onko siellä tilaa naiselle, kollektiivisessa tietoisuudessanne? Kuinka sinä puhut mieskavereidesi kanssa?
Naisilla tulee olla oma maailma, samoin miehillä, mutta niiden on kohdattava. Kunnioittaen ja toisistaan kiinnostuneina.
"
Montako poikaa oli valmistelemassa myyjäisiä? - Ei yhtään.
"
Olisiko sinusta oikein jos niitä poikia olisi kiintiön nimissä väkisin sinne raahattu.
Tulee vielä aika, jolloin pojat kerjäävät päästä mukaan myyjäisvalmisteluihin.
Perusteleppa pikkuisen väitettäsi.
Ehkä joskus tulee aika, jolloin poikien ja miesten elämänpiiri rajoittuu kotiin ja ehkä kouluun tai ansiotyöhönkin, jos koulu/työ ei liikaa rasita heidän pikkuaivojaan eikä vieroita heitä heidän todellisesta tehtävästään: kotimiehen tehtävästä.
Moni poika olisi silloin iloinen, jos pääsisi vaikkapa valmistelemaan myyjäisiä. Täytyisi vain pitää huoli, ettei poika saisi siveettömiä ajatuksia tuollaisessa vapaassa harrastuksessa, jossa on paljon naisia. Monet naiset saattaisivat jopa yrittää vietellä viattoman poikaparan. Poikia ei pidäkään päästää myyjäisiin ilman "esiliina".
Kannattaisikohan sinun alkaa kirjoittamaan Science Fiction romaaneja. Enpä silti sanoisi, etteikö tuo olisi täysin mahdollista.
Ei ehkä minun, tai sinun elinaikana, mutta mahdollista kyllä.
Vai romaaneja kirjoittamaan? Haa, haluat minut pois palstalta.
Mahdollista kyllä. Sitten eläkkeellä.
Vastaan tänne pitkän viestiketjun väliin silläkin uhalla että sanoma hukkuu tungokseen.
Olen vanhempainilloissa huomannut - ja ääneen sen sanonutkin - että kasvatus on naisten asia. Päättelen sen siitä, että AINA olen miehenä kuulunut läsnäolevien vähemmistöön. Yksin ei ole onneksi tarvinnut koskaan omaa sukupuoltaan edustaa.
Tekstisi loppuosa pysyi epäilemättä otteessasi, mutta oli minulle, ikkunastaan metsän näkevälle maalaismiehelle aivan liian abstrakti. Naisen osuus miesten kollektiivisessa tietoisuudessa? Varmaan suunnilleen sama kuin miesten osuus sisaresi lasten joulumyyjäisissä: nolla. Jos jotain voi päätellä juttutuokioista kavereiden kesken, kun aiheet ovat urheilu, autot, rakennushommat, ansiotyö, lomamatkailu, politiikka, televisio ja muu media.
Jos naiset samaan aikaan katsovat Emmerdalea tai kokoontuvat Tupperware-kippojensa ääreen, täytyisikö toisaalla olevien miesten keskustella naiseudesta, "kollektiivisesti tietoisina"?
armahdan sinut tässä ja nyt kaikista miessukukunnan synneistä. Olet osuutesi hoitanut.
- -
Ko. kirjan idea on tietenkin ymmärrettävämpi jos lukee koko kirjan.
Naisen puuttuminen mieskeskusteluista voi kyllä olla miehille ongelma. Enkä nyt tarkoita puutetta blondivitseistä tai seksistisestä puheesta.
Parisuhdeväkivalta on monen tekijän tulosta, mutta tekijöiltä puuttuu usein myös miespuhe naisesta ja parisuhteesta sekä itsetunto naisen ja parisuhteen kentässä. Oletan, että miespuhe ja itsetunto voisivat tukea toisiaan. Parisuhde ei olisi ainoa, mitä näillä miehillä on, vaan myös mieskaverit ja sitä kautta vahva miesidentiteetti.
Tässä ei nyt sitten peräänkuuluteta henkäilevää sosiaalipuhetta vaan miehelle luonnollista mutta silti kunnioittavaa tapaa. Miehille on vaikea viitata naisiin ja parisuhteeseen, ja siksi suhteet häivytetään ja kevennetään viittauksin "muija", "meirän äiree", "emäntä" jne. Syvyys ja erityisyys puuttuu, suhde todellakin typistyy huoltajuussuhteeksi lapsiin.
"Jos naiset samaan aikaan katsovat Emmerdalea tai kokoontuvat Tupperware-kippojensa ääreen, täytyisikö toisaalla olevien miesten keskustella naiseudesta, "kollektiivisesti tietoisina"?"
Ei miesten tarvitse pakonomaisesti keskustella naiseudesta jos ei huvita. Mutta silloin, kun tulee tarvetta viitata omaan puolisoon tai parisuhteeseen, voisi asian sanoa niin kuin se on, eikä häpeillen peitellä sitä, että sattuu todellakin rakastamaan tätä naista ja vain tätä.
kirjassa kuinkako iso osa miehistä on kokenut fyysistä/henkistäväkivaltaa naiskumppaniensa osalta? Vai onko tämä nyt vain tällainen tarkasti rajattu "tutkimus" joka kartoittaa vain miesten syntejä tässä miehisessä maailmassa?
R. Westin tokaisu onkin minulle tuttu. Ja kuvaava on.
Erotunkin mielelläni prostituoidusta ja kynnysmatosta.
"Länsi-Euroopassa on nykyään muodikkaampaa huolehtia miesten oikeuksista."
Miten ja missä tämä ilmiö näkyy? Onko sinulla konkreettisia esimerkkejä? Ai niin, tämähän olikin lainaus eikä sinun mielipiteesi.
"Suomalaiseen tapaan valitus asiasta kuuluu hiljentää sanomalla, että katsokaapas Pakistania."
Ihan huuhaata. Tuommoista nyt ei juuri näe edes tällä palstalla.
Olen kyllä kuullut joidenkin olevan sitä mieltä, että kotimaisille Feministeille löytyisi ihan oikeata työsarkaa juuri 3. sektorin maissa.
Lasikatot ovat hyvä ja sopiva selitys sille, että suomessa on "vähän" naisjohtajia. Miettikää nyt edes malliksi, voisivatko naiset itse tehdä asian hyväksi jotain. Voisiko sillä olla mitään merkitystä, että nainen asettaa miestä useammin perheen etusijalle?
"Ihan huuhaata. Tuommoista nyt ei juuri näe edes tällä palstalla."
Hahhah. Sellaista näkee JUURI tällä palstalla.
"Tuommoista nyt ei juuri näe edes tällä palstalla"
Totuus ei muutu jankkaamalla :)
"Totuus ei muutu jankkaamalla :)"
No ei niin.
"Tuommoista nyt ei juuri näe edes tällä palstalla"
Sellaista justiin näkee tälläKIN palstalla.
Tuo jatkuva tilastojen (tahallinen?) väärinymmärtäminen. Jos jossakin tilastossa lukee että umbaguangan miehet tienaavat vuodessa keskimäärin äks euroa ja naiset äksi miinus yy euroa, niin pitäisihän se tajuta, että täytyy kai jonkun ne kakaratkin hoitaa, ja pellot ja lehmät ja vedenhakeminen ja puitten etsintä, ja mitä muuta nyt siihen tavalliseen arkirutiinin pyörittämiseen umbaguangassa menee. Sehän on hieno homma, jos siitä edes ukko ehtii muiden töihin vähän ekstraa tienaamaan, niin saavat joskus porkkanoita ja riisiäkin ostaa.
Ja ihan turha tulla selittämään, että voisihan ne roolit vaihtaa toisinkinpäin: kyllä voi, mutta ei ole helppoa semmoinen, koska se on hieman luonnotonta. Sinnikkäästi vain pysyy luonnonlaki voimassa tässä sivistysmaa Suomessakin. Ja hyvä on että pysyy. Biologinen tosiasia on, että homo sapiens, jonka pennut vaativat pitkän kasvatuksen ennen vieroitustaan, kasvavat parhaiten hänet synnyttäneen äidin helmoissa. Sillä tavalla saadaan hyviä tuloksia aikaiseksi. Suutari pysyköön lsetissään, tuumasivat jo viisaat esivanhempamme.
Onko isien siis turha vaatia erotilanteessa lapsia hoitoonsa? Ovatko tällaiset isät vinksahtaneita? Eiväthän lapset kasva parhaiten siittäjänsä paidanhelmoissa?