Mikä on ÄÄRIfeministi?

...siitä, että annoit mielestäni tosi asiallisen vastauksen (mielestäni asialliseen avaukseeni),

kysyisin, pidätkö esim. itseäsi äärifeministinä vai maltillisena feministinä (olen ymmärtänyt, että pidät itseäsi feministinä). Jos jompanakumpana, niin miksi et pidä itseäsi sinä toisena.

Esim. minä pidän itse itseäni tasa-arvoisena ihmisenä, koska pyrin siihen, että tunnistaisimme eri kysymyksistä puhuttaessa kaikki osapuolet, joita kysymys ja siihen kohdistuvat toimenpiteet koskettavat. Esim. feminismiä olen kritisoinut siitä, että se jotenkin supistaa keskustelun nais-mies -akselille, kun katsotaan konkreettisia agendoja, unohtaen monia muita osapuolia.

Minun ajatteluni filosofisena taustana pyrkii olemaan mm. Jürgen Habermasin "kriittinen sosiaaliteoria" (jota suosittelen monille - Jürgen on muuten sosiaalidemokraatti, vaikka minä joskus niistä heittelenkin... koskien kaikkia puolueita), ja toisaalta esim. Berger & Luckmannin "The social construction of reality" ja myöhemmin Anthony Giddensin strukturaatioteoria ovat vaikuttaneet ajatteluuni.

Habermas tuo näkökulman, jonka mukaan sosiaaliseen debattiin pitää tuoda tietoinen arvolataus siitä, että pyritään ottaa kaikki osapuolet, joita tietty kysymys koskee, aina mahdollisimman laajasti huomioon, ja poistamaan esim. ennakkoasenteista johtuvat kommunikaation esteet. Tätä hän kutsuu emansipatoriseksi rationaliteetiksi.

Minulle on ollut toisaalta yllätys se, että esim. feministisen retoriikan piirissä, vaikka se kutsuu usein itse itseään kriittiseksi, tämmöinen asenne on hakusassa - johon vähän esim. tuo viittaamani Therese REitankin viittaa noine esimerkkeineen.

Eli minä määrittelisin "ääri"-sanan sellaiseksi, että keskustelu pyritään supistamaan siten, että kysymyksestä riippuen tietoisesti unohdetaan muiden osapuolten "ääni", "keskittyen" nyt yhteen osapuoleen. Habermas kutsuu näitä juttuja ns. "strategiseksi rationaliteetiksi", ko. osapuolen osalta, ja hän pitää (varsin perustellusti) kyseisenlaista debattia ei-toivottavana yhteiskunnan kehitykselle.

Jatkolukemiseksi suosittelen Habermas (1984) /ja myöhempiäkin teoksia/ "Reason and the rationalization of society", Polity, Cambridge.

proffa kirjoitti:

...siitä, että annoit mielestäni tosi asiallisen vastauksen (mielestäni asialliseen avaukseeni),

kysyisin, pidätkö esim. itseäsi äärifeministinä vai maltillisena feministinä (olen ymmärtänyt, että pidät itseäsi feministinä). Jos jompanakumpana, niin miksi et pidä itseäsi sinä toisena.

Esim. minä pidän itse itseäni tasa-arvoisena ihmisenä, koska pyrin siihen, että tunnistaisimme eri kysymyksistä puhuttaessa kaikki osapuolet, joita kysymys ja siihen kohdistuvat toimenpiteet koskettavat. Esim. feminismiä olen kritisoinut siitä, että se jotenkin supistaa keskustelun nais-mies -akselille, kun katsotaan konkreettisia agendoja, unohtaen monia muita osapuolia.

Minun ajatteluni filosofisena taustana pyrkii olemaan mm. Jürgen Habermasin "kriittinen sosiaaliteoria" (jota suosittelen monille - Jürgen on muuten sosiaalidemokraatti, vaikka minä joskus niistä heittelenkin... koskien kaikkia puolueita), ja toisaalta esim. Berger & Luckmannin "The social construction of reality" ja myöhemmin Anthony Giddensin strukturaatioteoria ovat vaikuttaneet ajatteluuni.

Habermas tuo näkökulman, jonka mukaan sosiaaliseen debattiin pitää tuoda tietoinen arvolataus siitä, että pyritään ottaa kaikki osapuolet, joita tietty kysymys koskee, aina mahdollisimman laajasti huomioon, ja poistamaan esim. ennakkoasenteista johtuvat kommunikaation esteet. Tätä hän kutsuu emansipatoriseksi rationaliteetiksi.

Minulle on ollut toisaalta yllätys se, että esim. feministisen retoriikan piirissä, vaikka se kutsuu usein itse itseään kriittiseksi, tämmöinen asenne on hakusassa - johon vähän esim. tuo viittaamani Therese REitankin viittaa noine esimerkkeineen.

Eli minä määrittelisin "ääri"-sanan sellaiseksi, että keskustelu pyritään supistamaan siten, että kysymyksestä riippuen tietoisesti unohdetaan muiden osapuolten "ääni", "keskittyen" nyt yhteen osapuoleen. Habermas kutsuu näitä juttuja ns. "strategiseksi rationaliteetiksi", ko. osapuolen osalta, ja hän pitää (varsin perustellusti) kyseisenlaista debattia ei-toivottavana yhteiskunnan kehitykselle.

Jatkolukemiseksi suosittelen Habermas (1984) /ja myöhempiäkin teoksia/ "Reason and the rationalization of society", Polity, Cambridge.

"kysyisin, pidätkö esim. itseäsi äärifeministinä vai maltillisena feministinä (olen ymmärtänyt, että pidät itseäsi feministinä). Jos jompanakumpana, niin miksi et pidä itseäsi sinä toisena. "

Pidän itseäni varsin maltillisena feministinä. Feministinä siksi, että pyrin teoillani/sanomisillani edesauttamaan tasa-arvon toteutumista ja parantamaan naisten asemaa niissä epäkohdissa, joita mielestäni yhteiskunnassamme/kulttuurissamme ilmenee. Äärifeministinä en pidä itseäni, koska en sanoissani/teoissani mene äärimmäisyyksiin, en edes mihinkään kovin radikaaleihin mittoihin. Ja kuten itsekin sanoit, ääri-aatteeseen kuuluu tuo muiden näkökantojen täysi pois-sulkeminen, mitä en myöskään harrasta.

"Esim. feminismiä olen kritisoinut siitä, että se jotenkin supistaa keskustelun nais-mies -akselille, kun katsotaan konkreettisia agendoja, unohtaen monia muita osapuolia. "

Mielestäni silloin, kun asia selkeästi on jakautunut sukupuolen perusteella ja/tai sukupuolesta johtuen, on aivan asiallista ja tarpeellista käsitellä asiaa sukupuolisidonnaisena. On totta, että myös asioita, jotka eivät alunperin ole olleet sukupuolisidonnaisia, on supistettu sukupuolisidonnaisiksi kysymyksiksi ja tällöin nähty asia liian kapeasti.

"Minun ajatteluni filosofisena taustana pyrkii olemaan mm. Jürgen Habermasin "kriittinen sosiaaliteoria" (jota suosittelen monille - Jürgen on muuten sosiaalidemokraatti, vaikka minä joskus niistä heittelenkin... koskien kaikkia puolueita), ja toisaalta esim. Berger & Luckmannin "The social construction of reality" ja myöhemmin Anthony Giddensin strukturaatioteoria ovat vaikuttaneet ajatteluuni. "

Itse pyrin tietoisesti olematta liiaksi sitoutumatta yhden/muutaman henkilön oppeihin. Esim. Habermas on esittänyt erittäin päteviä teorioita/ajatuksia (esim. kirjoitukset siitä, kuinka ei-arvostettujen ryhmien tulisi tietoisesti kyseenalaistaa yhteiskunnallinen asemansa), mutta se ei tarkoita sitä, että hyväksyisin kaiken mitä hän on kirjoittanut tai että uskoisin sokeasti kaiken mitä hän totena esittää.

Mitä tulee tuohon eri näkökulmien huomioimiseen, niin kuten jo aiemmin olen sanonut, se on vain toivottavaa. Siitä olemme siis samaa mieltä. Samoin uskon, että yleisesti ottaen feminismin piirissä kritiikki otetaan myönteisesti vastaan ja sitä myös itse harrastetaan. Nämä tapaukset, joissa kritiikki on pyritty vaiemtamaan, ovat käsittääkseni melko harvinaisia poikkeuksia ja usein vastustus kohdistuu pikemminkin kritiikin asiallisuuteen kuin itse kritiikkiin.

...taisi olla se, että feministit tekevät tilastoja - mm. naisiin kohdistuvan väkivallan tutkimusta.

Samalla kun esim. lapsiin ja miehiin kohdistuvan väkivallan tutkimus on ollut lapsipuolen asemessa.

Toisaalta Reitan, joka itse jakoi ajatuksen, että miehet ovat noin tilastojen valossa väkivaltaisempia, totesi, että äärifeministit tapaavat liittää silti kvantitatiivisen vähemmistön käytöksen koko miessukupuolen kvalitatiiviseksi ominaisuudeksi (vrt. jokainen mies on potentiaalinen raiskaaja)...

Hyvin useinhan ääriaines ei toisaalta itse tunnista olevansa ääriainesta... sitä tavallaan ikään kuin sokeutuu oman näkökulmansa ainoalle oikeutukselle... Nämä muuten nämä viestisi menevät mukavasti tuonne "Feministinen yhtälö" -avaukseni kategorioihin. Kiitos.

proffa kirjoitti:

...taisi olla se, että feministit tekevät tilastoja - mm. naisiin kohdistuvan väkivallan tutkimusta.

Samalla kun esim. lapsiin ja miehiin kohdistuvan väkivallan tutkimus on ollut lapsipuolen asemessa.

Toisaalta Reitan, joka itse jakoi ajatuksen, että miehet ovat noin tilastojen valossa väkivaltaisempia, totesi, että äärifeministit tapaavat liittää silti kvantitatiivisen vähemmistön käytöksen koko miessukupuolen kvalitatiiviseksi ominaisuudeksi (vrt. jokainen mies on potentiaalinen raiskaaja)...

Hyvin useinhan ääriaines ei toisaalta itse tunnista olevansa ääriainesta... sitä tavallaan ikään kuin sokeutuu oman näkökulmansa ainoalle oikeutukselle... Nämä muuten nämä viestisi menevät mukavasti tuonne "Feministinen yhtälö" -avaukseni kategorioihin. Kiitos.

Lapsiin kohdistuvassa väkivaltaan ja kaltoinkohteluun liittyy vielä se surullisin asia, että se jatkuu liian usein sukupolvien taa ja ikävä kyllä molempiin suuntiin. Siksi juuri siihen tulee puuttua kaikkein tarmokkaimmin. Niin kuin kaikkeen muuhunkun väkivaltaan. Surullisia ovat tilastot niin miesten, naisten kuin lastenkin osalta. Ja viime viikonloppu oli taas karmea muistutus siitä miksi juuri tähän tulee puuttua!