Mitä Helsingin Sanomissa ajatellaan suomalaisten kyvystä arvioida kansakunnan tärkeimpiä kysymyksiä
Helsingin Sanomat on valtakunnan ykköslehti. Levikki tosin laskussa ja sillä lailla – mutta silti, Hesari kirjoittaa ja kansan valtaosa lukee. Tavaksi on tullut kristillisten suurjuhlien aikana, että Helsingin Sanomissa julkaistaan historialliselle kristinuskolle ja Raamatulle kriittisiä, joskus jopa selkeän vihamielisiä tai solvaavia kirjoituksia. Sellaisesta tämä joulun aika sai jälleen osansa. Siitä ei sen enempää. Nyt pureudumme suorastaan uskomattomaan tajunnan puutteeseen, jota Helsingin Sanomat edustaa vuoden 2014 viimeisen päivän lehdessään.
Tabloidikokoisen sanomalehden päällimmäisen osaston kakkossivulla julkaistaan tavan mukaisesti paksun lehtikokonaisuuden tärkeimmän uutisoinnin ensimmäiset kuvat ja kommentit. Samalla opastetaan sivuille, joilta tärkeä juttu löytyy.
”Tämä on edessä 2015”.
Otsikko kulki ylitse sivun. Noin kahdeksankymmentä prosenttia sivun pinnasta oli käytetty kolmeen korkeaan kuvaan ja lyhyihin teksteihin. Otsikon alla olevassa ingressissä luki näin:
”HS kokosi tulevan vuoden 15 tärkeintä kysymystä ja etsi niihin vastauksia. Mitä odottaa vuodelta 2015 maailmalla, Suomessa ja Helsingin seudulla?”
Ote blokista
Blogin kirjoittajan mielipide linkistä.
http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/649/mita_helsingin_sanomissa_ajatellaan_suomalaisten_kyvysta_arvioida_kansakunnan_tarkeimpia_kysymyksia
Helsingin Sanomat on valtakunnan ykköslehti. Levikki tosin laskussa ja sillä lailla – mutta silti, Hesari kirjoittaa ja kansan valtaosa lukee. Tavaksi on tullut kristillisten suurjuhlien aikana, että Helsingin Sanomissa julkaistaan historialliselle kristinuskolle ja Raamatulle kriittisiä, joskus jopa selkeän vihamielisiä tai solvaavia kirjoituksia. Sellaisesta tämä joulun aika sai jälleen osansa. Siitä ei sen enempää. Nyt pureudumme suorastaan uskomattomaan tajunnan puutteeseen, jota Helsingin Sanomat edustaa vuoden 2014 viimeisen päivän lehdessään.
Tabloidikokoisen sanomalehden päällimmäisen osaston kakkossivulla julkaistaan tavan mukaisesti paksun lehtikokonaisuuden tärkeimmän uutisoinnin ensimmäiset kuvat ja kommentit. Samalla opastetaan sivuille, joilta tärkeä juttu löytyy.
”Tämä on edessä 2015”.
Otsikko kulki ylitse sivun. Noin kahdeksankymmentä prosenttia sivun pinnasta oli käytetty kolmeen korkeaan kuvaan ja lyhyihin teksteihin. Otsikon alla olevassa ingressissä luki näin:
”HS kokosi tulevan vuoden 15 tärkeintä kysymystä ja etsi niihin vastauksia. Mitä odottaa vuodelta 2015 maailmalla, Suomessa ja Helsingin seudulla?”
Ote blokista
Blogin kirjoittajan mielipide linkistä.
http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/649/mita_helsingin_sanomissa_ajatellaan_suomalaisten_kyvysta_arvioida_kansakunnan_tarkeimpia_kysymyksia
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tiedän kristittynä suomalaisena, mikä olisi ollut minulle tärkein eli se ykköskysymys. Näin sen olisin kirjoittanut:
”Tuleeko Suomeen herätys?”
Kakkoseksi olisin kirjoittanut:
”Alkaako kansassamme parannuksen tekemisen aalto?”
No, käsitän, ettei Helsingin Sanomilta tällaista olisi voinut odottaa.
Mutta kun valtava osa koko kansastamme voi tavalla ja toisella huonosti, eikö ensimmäisen kysymyksen jotenkin pitäisi etsiä parantavaa ja korjaavaa ratkaisua kansakuntamme pahoinvointiin?
Vai oliko niin, että juuri tuo rock-kysymys ja heti perässä lihaskuntoharjoittelun esille nostaminen olivatkin tarkoitetut lääkkeiksi kansan pahoinvointiin?
Leipää ja sirkushuvia.
Niinkö, arvoisa Helsingin Sanomat?
Ajan merkit osoittavat Suomen kansalliskuusen tilan olevan tosi huonon.
Pahinta on, ettei kristittyjen keskuudessakaan kovin suuresti huomioida asiaa.
Hengellinen herääminen on ykköstarve. Nyt heti sen tulisi puhjeta – jos Jumala vain suo.
Pelkään.
Pelkään, ettei kristikansamme enää edes tiedä, millä reitillä Jumalan antama herätys ja kansamme hätätila kohtaavat.
Puoli vuotta sitten uskottiin herätyksen puhkeavan valtakunnassa jonkun ihmemiehen saapuessa showohjelmineen stadionille. Kuukausien ajan jotkut olivat ennustaneet: ”Nyt se tulee – herätys koko Suomelle.”
Stadionille mahtui 40 000 ihmistä. Pari tuhatta tuli. Järjestäjät näyttivät pitäneen herätyksen merkkeinä lehtien kirjoittelua tapahtumasta. Muka palstamillimetrien pituudet osoittivat, että nyt oli Herra koskettanut kansakuntaamme. Olkoonkin, että kirjoitukset yleensä olivat kaikkea muuta kuin arvostavia ja kiittäviä.
Jälkipuinnissa järjestäjät tekivät emämöhläyksen alkaessaan joidenkin suulla julistaa sairauksia ja työmuotojen tuhoa niille, jotka asettuivat kriittiseen rintamaan tapahtumaa kohtaan. Taisipa ennen aikainen kuolemakin vilahtaa jossakin keskustelussa tuomiona niille, jotka asettuivat poikkiteloin herätykselle. Koska opimme, ettei yksikään ihminen tuo herätystä?
Herätys tulee Jumalalta. Suvereeninen Pyhän Hengen työ alkaa ruohonkorsitasolla tehden ihmisiä syntisiksi ja ajaen kysymään: Miehet, veljet, mitä minun pitää tehdä, että pelastuisin Jumalan vihan alta?
Tuossa vaiheessa Jumalalla on miehensä ja naisensa, joille Hän uskoo herätyksen tulien hoidon ja levittämisenkin.
Kuinka moni viime kesän herätysodottaja oli tutkinut Sanasta ja kristikunnan historiasta todellisten herätysten alkuja ja syviä syitä ja osasi taidokkaasti kamppailla ja rukoilla herätyksen puolesta?
Tanssimalla ja ihmeitä lupaamalla ei herätyksiä ole synnytetty.
Kyynelet ovat olleet varmimpia merkkejä herätyksen ajasta.
ainoa todella tärkeä Suomen ja suomalaisten ja kaikkien ihmisten kohdalla.
täynnä kaikkea eksytystä ja mammona yleensä ensimmäisenä ja tärkeimpänä, voi Babylonian herran seuraajia, voi heitä ja seuraajiaan, voi heitä.
esittäkö, älkääkä pilvilinnoja rakentako. Kun Jeesus tulee niin vain sanojensa mukaan tekevät saavat hyvää laupeuden tuomiota osakseen ja kaikki valheita rakastavat kokevat karvaan synkkyyden.
kohtaa jokaista ihmistä ja samoin koetukset, eikä Jeesuksessa tarvitse pelätä vaan pään voi nostaa taivasta kohden ja turvata Isään: "Abba!"
jokaiselle ihmiselle on ymmärtää mitä tarkoittaa: "Jeesus on Herra!"
Aloitus on hyvä esim. siitä kuinka maallinen lehdistö pyrkii peittämämään totuuden ajassamme, ihmisten todellisen hädän. Paljon henkistä hätää ja yhtä paljon aineellista hätää. Hesarissa ei edes mainintaa niistä, vaan ihan muusta turhasta tehdään epäjumalia. Niistä uutisista ihmiset maksaa tolkuttomasti.