Jos joku tulee pyytämään erehdyksensä anteeksi, mutta vastapuoli ei muuta kuin viittaa kintaalla eikä pane tuon uskovan anteeksi pyytämisille mitään arvoa.
Mitä Jumala siihen sanoo, onko raamatussa kirjoitettu jotain asiasta?
Onko pyydettävä uskomattomilta anteeksi? Jos ei pyydä, joutuuko silloin uskova Jumala vihan alle? Onko mielestänne uskova vain luulouskova jos ei nöyrry sopimaan
vaikkapa riitaansa uskomattoman kanssa?
Mitä Jumala siihen sanoo, onko raamatussa kirjoitettu jotain asiasta?
Onko pyydettävä uskomattomilta anteeksi? Jos ei pyydä, joutuuko silloin uskova Jumala vihan alle? Onko mielestänne uskova vain luulouskova jos ei nöyrry sopimaan
vaikkapa riitaansa uskomattoman kanssa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mark. 11:25
Ja kun te seisotte ja rukoilette, niin antakaa anteeksi, jos kenellä teistä on jotakin toistansa vastaan, että myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaisi teille anteeksi teidän rikkomuksenne."
Luuk. 6:37
Älkääkä tuomiko, niin ei teitäkään tuomita; älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan.
Matt. 6:15
mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne.
Jumalan Sana, Raamattu on varsin selvä anteeksi antamisesta.
Kyllä jokaisen uskovan tulisi nöyrtyä anteeksi antoon, sillä niin paljon enemmän Taivaallinen Isämme on antanut meille anteeksi.
Me ihmiset olemme kuitenkin vajavaisia, ikäänkuin heikkoja astioita ja monessa kompastumme. Toisille veljillemme voi elämän varrella anteeksi antaminen olla myös raskasta ja vaikeaa, katkeruus ja oikeudenmukaisuus huutaa sisuksissamme eikä aina kaikki kykene nähdä sen läpi mahdollisuutta anteeksiantoon.
Meidän tulisi rukoilla silloin heikompien veljiemme puolesta, jotta he saisivat voiman ja kykenisivät antaa anteeksi ja jos itsessämme huomaamme samaa, on silloin meidänkin käännyttävä rukouksin Jumalan puoleen!
Anteeksi anto on suuri ja vapauttava voima ja joka siihen taipuu, saa ikäänkuin maistaa jo tässä ajassa hitusen taivaallista voimaa, niin autuas teko se on ja näin itse olen sen usein kokenut!
Herra antoi ristillä sydämestään anteeksi jopa ristiin naulinneille sotilaille ja pilkkaajille, vaikka he eivät sitä edes pyytäneet. Hän antoi anteeksi ja pyysi Isääkin antamaan heille anteeksi, sillä Hän rakasti heitä ja oli murheen murtaman sen tähden mitä he tekivät ymmärtämättömyyttään.
Anteeksi anto ei tarkoita aina sitä, että meiltä tulisi vartavasten pyytää anteeksi, vaan sydämestään tulee antaa lähimmäiselleen anteeksi, pyysi hän sitä tahi ei.
Siihen Jumalan Sana, Raamattu meitä kutsuu ja kehoittaa.
Näin Herramme itsekin toimi.
Anteeksi anto ei etsi omaa etua, vaan lähimmäisen.
Se on teko, jossa läsnä on armo, se on rakkauden teko, agape rakkauden teko, rakkaudesta rikkoneeseen lähimmäiseen, että Jumalaan!
Antakaamme anteeksi, sillä niin valtavasti Jumala on antanut meille anteeksi, monin verroin enemmän!
Mainittakoon sekin, että jos itse olemme erheentyneet ja itse sen erheemme tähden tulemme lähimmäiseltä tekoamme anteeksi pyytämään, emme tokikaan itse voi vaikuttaa siihen, antaako lähimmäisemme meille sitä anteeksi vaiko ei.
Ilman muuta uskovan tulee samoin virheen tehtyään nöyrtyä anteeksi pyytämiseenkin, mutta se, saammeko me pyyntöämme anteeksi vaiko ei, on lähimmäisemme kädessä. Erheen seuraamusta voi joskus joutua ikäänkuin kantamaan pitkäänkin sen tähden.
Näin itse tämän näen, vaikka Raamattu ei suoranaisesti opetakaan anteeksi pyytämisestä suorin sanoin.
Jos sulla jotain anteeksipyydettävää on, niin toki. Jos se toinen ei korvaansa kallista, niin sä olet vapaa ja pallo on sillä toisella.
Matt. 5:21-25