Jokapäivä 12 alle 35vuotiasta jää eläkkeelle

Minulla kyllä johtuu työkyvyttömyys lääkkeistä,jotka ovat neuroleptejä. Niiden takia olen lähes toimintakyvytön.

Noinhan se menee useimmilla mielenterveyspotilailla, jotka ajautuvat työkyvyttömyyseläkkeelle: ikävät kokemukset heikentävät kykyä sopeutua yhteiskuntaan ja loputa ajavat heidät toimintakyvyttömiksi, koska eivät saa sosiaalista tukea riittävän ajoissa. Sitten heille määrätään lääkettä, joka pahentaa ongelmia entisestään, koska ne muokkaavat aivoja ikävien kokemusten tavoin.Esimerkiksi tietyt kokemukset voivat vuosien kuluessa aktivoida ja herkistää dopamiinijärjestelmää tavalla, joka on yhteydessä paranoidisisiin harhoihin ja sekavuuteen. Neuroleptit toimivat oletetusti niin, että ne vähentävät dopamiinituotantoa aivoissa, minkä seurauksena aivot kompensoivat dopamiinin puutetta lisäämällä dopamiinireseptorien tiheyttä ja herkkyyttä. Tämän vuoksi vuosikausia neuroleptejä syöneiden ihmisten aivoissa on monien tutkimusten mukaan löydetty keskimääräistä enemmän dopamiinireseptoreja. Jos siis syöt neuroleptejä sekavaan aivokemiaasi, niin neuroleptihoito entisestään herkentää aivojesi dopamiinijärjestelmän herkkyyttä. Tulos on lopulta päinvastainen kuin haluaisit ja huomaat jääneesi riippuvaiseksi kyseiseen lääkkeeseen, koska lopettaminen voi aiheuttaa sen, että kroonistunut "sairautesi" puhkeaa uudelleen lääkkeen lisätessä herkkyyttäsi ajautua psykoosiin. Todellisuudessa aivoja voi muokata myös myönteisillä kokemuksilla niin, että dopamiinijärjestelmän herkkyys heikkenee, ei voimistu. Lääkkeet voivat autaaa joitakin vähän aikaa, mutta ne myös aiheuttavat vakavia sivuoireita ja pahentavat entisestään olemassaolevia "aivokemiallisia häiriötiloja" (jotka yleensä johtuvat ihan loogisesti siitä, että aivot reagoivat ympäristön ärsykkeisiin).

Miten yhteiskunta sekoittaa aivokemiaa?

Aloitin jo avohoidossa itse hitaan vieroituksen tästä neuroleptistä, johon olen jäänyt koukkuun. Avohoidosta on laitettu ohje terveysasemalle,kuinka minun neuroleptin käyttö sujuu. Avohoidosta annettiin myös ohje terveysasemalle,kuinka lääkkeen vähentäminen pitää tehdä heidän valvonnassaan,mutta en saa avohoidon mielestä koskaan lopettaa koko lääkitystä. Olen kuitenkin vajaan vuoden vähentänyt hallitusti lääkettä,ja aion myös lopettaa sen käytön kokonaan. Tiedoissani lukee kuitenkin,että pysyvä lääkitys. Mitä tässä tilanteessa voi tehdä? En ole enää ihan nuori, mutta en halua elää loppuelämääni toimintakyvyttömäksi huumattuna.

670,1 kirjoitti:

Aloitin jo avohoidossa itse hitaan vieroituksen tästä neuroleptistä, johon olen jäänyt koukkuun. Avohoidosta on laitettu ohje terveysasemalle,kuinka minun neuroleptin käyttö sujuu. Avohoidosta annettiin myös ohje terveysasemalle,kuinka lääkkeen vähentäminen pitää tehdä heidän valvonnassaan,mutta en saa avohoidon mielestä koskaan lopettaa koko lääkitystä. Olen kuitenkin vajaan vuoden vähentänyt hallitusti lääkettä,ja aion myös lopettaa sen käytön kokonaan. Tiedoissani lukee kuitenkin,että pysyvä lääkitys. Mitä tässä tilanteessa voi tehdä? En ole enää ihan nuori, mutta en halua elää loppuelämääni toimintakyvyttömäksi huumattuna.

Lue lisää

Varmasti viisas siirto, etenkin, jos itse haluat sitä ja koet aineen vaikutuksen epämiellyttävänä. Onhan nuo seuraamuksen lyhyt- ja pitkäaikaiskäytöstä terveydelle isot tai jopa katastrofaaliset.

Paras neuvoni olisi tutustua oikeaan, puolueettomaan (ei THL:n tai muun valtion viraston!) tutkimustietoon psyykenaineisiin liittyen, jonka varmastikin olet toivottavasti jo tehnyt ottaen huomioon kuinka kauan olet jo vieroitusympyröissä ollut. Tutustumalla muiden kokemuksiin ja ottamalla selville miten viralliset tahot huijaavat kuluttajia saat luottamusta ja voimaa jatkaa valitsemallasi tiellä. Suurin osa vieroittautujista joutuu kulkemaan tien yksin, koska virallisilta tahoilta ei apua, myötätuntoa, ymmärrystä tai tsemppiä tule saamaan.

Mikäli "hoitotahosi" eivät halua sinua auttaa eivätkä kunnioita muutoinkaan sinun tahtoasi ja elämääsi, kannattaa heistä hankkiutua eroon. Jos et pääse valtiosta eroon suoraan niin pyytämällä, voi ainoa mahdollisuus todella olla valehtelu. Sitä ei kannata hävetä millään tavalla, sillä vastavuoroisestihan psykiatria on valehdellut tai jakanut väärää tietoa varmasti koko "hoitojaksosi" ajan, ja jatkavat hautaan saakka, jos vaan jatkaa heidän kuuntelemistaan.

Kun jossain vaiheessa pääset kokonaan irti kamasta ja saat vieroitusoireet kärsittyä, johon voi itsessään jo mennä vuosi tai pari helposti, voit pyytää josko sinun ei tarvitsisi enää käydä vastaanotoilla, kun "pärjäät lääkkeillä niin hyvin." Saattavat jättää sinut vihdoin rauhaan. Parasta olisi, jos valtion ja sinun tiesi eroaisivat yhteisymmärryksessä, mutta kuten olet huomannut se tuskin tulee onnistumaan. En kertoisi lääkkeen lopettamisesta enkä vähentämisestä, jos vastapuoli on selvästi ilmaissut agressiivisuutensa lääkityksen "tarpeellisuudesta/pakollisuudesta."

Onnea matkaan.

Oma vastuu 100% kirjoitti:

Varmasti viisas siirto, etenkin, jos itse haluat sitä ja koet aineen vaikutuksen epämiellyttävänä. Onhan nuo seuraamuksen lyhyt- ja pitkäaikaiskäytöstä terveydelle isot tai jopa katastrofaaliset.

Paras neuvoni olisi tutustua oikeaan, puolueettomaan (ei THL:n tai muun valtion viraston!) tutkimustietoon psyykenaineisiin liittyen, jonka varmastikin olet toivottavasti jo tehnyt ottaen huomioon kuinka kauan olet jo vieroitusympyröissä ollut. Tutustumalla muiden kokemuksiin ja ottamalla selville miten viralliset tahot huijaavat kuluttajia saat luottamusta ja voimaa jatkaa valitsemallasi tiellä. Suurin osa vieroittautujista joutuu kulkemaan tien yksin, koska virallisilta tahoilta ei apua, myötätuntoa, ymmärrystä tai tsemppiä tule saamaan.

Mikäli "hoitotahosi" eivät halua sinua auttaa eivätkä kunnioita muutoinkaan sinun tahtoasi ja elämääsi, kannattaa heistä hankkiutua eroon. Jos et pääse valtiosta eroon suoraan niin pyytämällä, voi ainoa mahdollisuus todella olla valehtelu. Sitä ei kannata hävetä millään tavalla, sillä vastavuoroisestihan psykiatria on valehdellut tai jakanut väärää tietoa varmasti koko "hoitojaksosi" ajan, ja jatkavat hautaan saakka, jos vaan jatkaa heidän kuuntelemistaan.

Kun jossain vaiheessa pääset kokonaan irti kamasta ja saat vieroitusoireet kärsittyä, johon voi itsessään jo mennä vuosi tai pari helposti, voit pyytää josko sinun ei tarvitsisi enää käydä vastaanotoilla, kun "pärjäät lääkkeillä niin hyvin." Saattavat jättää sinut vihdoin rauhaan. Parasta olisi, jos valtion ja sinun tiesi eroaisivat yhteisymmärryksessä, mutta kuten olet huomannut se tuskin tulee onnistumaan. En kertoisi lääkkeen lopettamisesta enkä vähentämisestä, jos vastapuoli on selvästi ilmaissut agressiivisuutensa lääkityksen "tarpeellisuudesta/pakollisuudesta."

Onnea matkaan.

Lue lisää

Kiitos neuvoista ja rohkaisusta. Tiedän,että olen oikealla tiellä. Voin jo nyt huomattavasti paremmin,kun olen jo aika paljon saanut vähennettyä ainetta. Tein aiemmin sen virheen,että vieroitin liian lyhyessä ajassa,ja seurauksena oli sairaalaan meno. Mutta nyt olen tehnyt pitkän suunnitelman,jolla vieroitan,ja vieroitus on edennyt hyvin. Ja uskon,että tällä kertaa onnistun,koska teen sitä todella pitkällä ajalla.,ja niin pienillä määrillä,että suuria vieroitusoireita ei ole tullut. Olen lopettanut avohoidossa,mutta nyt tilannetta seurataan terveysasemalla. Aion todellakin päästä täysin irti tästä aineesta. Vointi siinä on ollut ihan kauhea. Pelkona on se,että jos myöhemmin joudun johonkin hoitolaitokseen,minulle aletaan syöttämään uudelleen tätä ainetta,koska se lukee potilastiedoissani. Auttaisiko muuttaminen jollekin toiselle paikkakunnalle,vai pitäisikö muuttaa ehkä toiseen maahan?

670,1 kirjoitti:

Aloitin jo avohoidossa itse hitaan vieroituksen tästä neuroleptistä, johon olen jäänyt koukkuun. Avohoidosta on laitettu ohje terveysasemalle,kuinka minun neuroleptin käyttö sujuu. Avohoidosta annettiin myös ohje terveysasemalle,kuinka lääkkeen vähentäminen pitää tehdä heidän valvonnassaan,mutta en saa avohoidon mielestä koskaan lopettaa koko lääkitystä. Olen kuitenkin vajaan vuoden vähentänyt hallitusti lääkettä,ja aion myös lopettaa sen käytön kokonaan. Tiedoissani lukee kuitenkin,että pysyvä lääkitys. Mitä tässä tilanteessa voi tehdä? En ole enää ihan nuori, mutta en halua elää loppuelämääni toimintakyvyttömäksi huumattuna.

Lue lisää

'Ei kukaan sua voi pakottaa syömään jotain lääkettä ellet ole holhouksen alainen tai suljetulla osastolla! Ota selvää potilaan oikeuksista ja ihmisoikeuksistakin..

järki-käteen kirjoitti:

'Ei kukaan sua voi pakottaa syömään jotain lääkettä ellet ole holhouksen alainen tai suljetulla osastolla! Ota selvää potilaan oikeuksista ja ihmisoikeuksistakin..

Oikeasti he kuitenkin voivat alkaa uhkailla, pelotella ja ehdotella sanallisin keinoin lääkkeiden syömistä. Sen jälkeen he saattavat alkaa uhkailla jopa pakkotoimilla. Oikeasti tuo sanallinen vakuuttelu on paljon useampi keino, jota he käyttävät. Minulla oli varmaan itselläni sen verran tuuria, että sain vakuutettua poliklinikalla toisen psykiatrin siitä, että neuroleptit lopetetaan. Siinä oli tosiaan sen verran tuuria, että se toinen antoi minun tehdä. Aikaisempi ei missään nimessä olisi antanut tehdä sitä. Nyt sentään loppulausunnossa lukee edes sen verran "myönnytystä", että neuroleptit aiheuttivat vakavia haittavaikutuksia ja niiden käyttö on lopetettu. Hyvä minä!

Ehkä olisi paras, jos löytäisit uuden lääkärin, jonka kanssa voit kokeilla vähentämistä varovasti ja joka voisi kirjoittaa sitten paremmin suunnitelmiasi tukevan lausunnon. Tiedän kyllä hyvin, että sellaisen sopivan lääkärin löytäminen voi olla hyvin vaikeaa. He eivät yleensä tahdo "keikuttaa venettä", he pelkäävät aiheuttavansa psykoosin, itsemurhan tai muuta sellaista suoraan ja nopeasti näkyvää. Ylipaino, ajatuksen hitaus, diabetes, työkyvyttömyys, anhedonia ja muut sellaiset hitaammat vaikutukset on helpompi hyväksyä, eikä niitä yleensä aina niin helposti varmasti kytkeä niihin neurolepteihin.

Muna käteen kirjoitti:

Oikeasti he kuitenkin voivat alkaa uhkailla, pelotella ja ehdotella sanallisin keinoin lääkkeiden syömistä. Sen jälkeen he saattavat alkaa uhkailla jopa pakkotoimilla. Oikeasti tuo sanallinen vakuuttelu on paljon useampi keino, jota he käyttävät. Minulla oli varmaan itselläni sen verran tuuria, että sain vakuutettua poliklinikalla toisen psykiatrin siitä, että neuroleptit lopetetaan. Siinä oli tosiaan sen verran tuuria, että se toinen antoi minun tehdä. Aikaisempi ei missään nimessä olisi antanut tehdä sitä. Nyt sentään loppulausunnossa lukee edes sen verran "myönnytystä", että neuroleptit aiheuttivat vakavia haittavaikutuksia ja niiden käyttö on lopetettu. Hyvä minä!

Ehkä olisi paras, jos löytäisit uuden lääkärin, jonka kanssa voit kokeilla vähentämistä varovasti ja joka voisi kirjoittaa sitten paremmin suunnitelmiasi tukevan lausunnon. Tiedän kyllä hyvin, että sellaisen sopivan lääkärin löytäminen voi olla hyvin vaikeaa. He eivät yleensä tahdo "keikuttaa venettä", he pelkäävät aiheuttavansa psykoosin, itsemurhan tai muuta sellaista suoraan ja nopeasti näkyvää. Ylipaino, ajatuksen hitaus, diabetes, työkyvyttömyys, anhedonia ja muut sellaiset hitaammat vaikutukset on helpompi hyväksyä, eikä niitä yleensä aina niin helposti varmasti kytkeä niihin neurolepteihin.

Lue lisää

Olen jo siirtynyt terveysasemalle. Avohoidon loppulausuntoon on kirjoitettu, että lääkkeen lopettamista ei suositella,vaikka olen sitä pyytänyt. En tiedä,miten he suhtautuvat terveysasemalla siihen. En ole vielä puhunut lääkärin kanssa. Olen kyllä vähentänyt ainetta asteittain hitaasti vajaan vuoden,ja aion viedä vähennyksen loppuun asti. Ongelma on vain se,että terveystiedoissani lukee,että minulla on pysyvä lääkitys. Siitä tulee tulevaisuudessa ihan varmasti ongelmia minulle.En halua syödä tätä enkä mitään muutakaan neuroleptiä enää koskaan,jos onnistun tämän lopettamisessa. Kun aloin kertomaan avohoidossa lääkärille haittavaikutuksilta,hän ei lähtenyt lopettamaan lääkettä vaan aikoi ehdottaa toista tilalle. Ja siihen en lähde. Haittavaikutukset tässäkin aineessa ovat ihan järkyttävät. Enkä todellakaan enää edes tarvitse tällaista "lääkitystä".

670,1 kirjoitti:

Olen jo siirtynyt terveysasemalle. Avohoidon loppulausuntoon on kirjoitettu, että lääkkeen lopettamista ei suositella,vaikka olen sitä pyytänyt. En tiedä,miten he suhtautuvat terveysasemalla siihen. En ole vielä puhunut lääkärin kanssa. Olen kyllä vähentänyt ainetta asteittain hitaasti vajaan vuoden,ja aion viedä vähennyksen loppuun asti. Ongelma on vain se,että terveystiedoissani lukee,että minulla on pysyvä lääkitys. Siitä tulee tulevaisuudessa ihan varmasti ongelmia minulle.En halua syödä tätä enkä mitään muutakaan neuroleptiä enää koskaan,jos onnistun tämän lopettamisessa. Kun aloin kertomaan avohoidossa lääkärille haittavaikutuksilta,hän ei lähtenyt lopettamaan lääkettä vaan aikoi ehdottaa toista tilalle. Ja siihen en lähde. Haittavaikutukset tässäkin aineessa ovat ihan järkyttävät. Enkä todellakaan enää edes tarvitse tällaista "lääkitystä".

Lue lisää

Tarkoitan siis sitä,että lääkärin vaihtaminen ei onnistu enää,kun en ole enää avohoidossa,eikä siellä muutenkaan tietääkseni sellaista saa tehdä. Ja minulla on ollut useampi lääkäri,mutta lääkkeitä vaan pitää syödä heidän kaikkien mielestä.

Ei valitettavasti löydy psyykenlääkkeiden vaurioittamille vastaavaa vertaistukitoimintaa, ainakaan en itse ole tietoinen, jota alkoholiongelmien kanssa painiville on. (AA-kerhon toiminta- ja ajattelutavat tosin vain vahvistavat psykiatrian pseudotieteellisiä uskomuksia, joten AA:n tapa auttaa on kyseenalainen.) Ihmiset eivät ymmärrä ja psykiatria ei halua ymmärtää, että psyykenlääkkeistä vieroittautuminen on aivan sama asia kuin muistakin huumeista, kuten alkoholista tai heroiinista, vieroittautuminen on. Halukkaille saattaa kuitenkin olla luvassa tulevaisuudessa ainakin jonkinlaista järjestelmällisempää apua. Psykologi Aku Kopakkala puhui jotain siihen suuntaan HSTV:n Arka paikka -ohjelman haastattelussa 8. lokakuuta 2014.

Arka paikka, 8.10.2014
http://www.hs.fi/elama/a1305882233444

Yritätkö sanoa, että itsemurhat ovat vähentyneet suomessa samalla, kun mielenterveysdiagnoosit ovat lisääntyneet? Suomessa saattaa olla viimevuosina ollut havaittavissa pieni positiivinen korrelaatio ko asiassa. se mistä se johtuu, ei ole kuitenkaan suinkaan selvää, vestö on vanhentunut kovinkin ja lisäksi aivan erityisesti:

USA:ssa tehtiin vuonna 1900
-10,2 itsemurhaa per 100 000 asukasta ja
-1.1 murhaa per 100 000 asukasta

Vuonna 2000 murhien määrä oli jo noussut 7 kertaiseksi, itsemurhien määrä on noin 1.1 kertainen, luvut seuraavat:
-11.5 itsemurhaa per 100 100 asukasta
-7 murhaa per 100 1000 asukasta

Likki ohessa:

http://haciendapublishing.com/medicalsentinel/homicide-and-suicide-america-1900-1998

Freud julkaisi oppinsa vasta 1900 luvun alkuvuosina, ja koko moderni psykologia on kehittynyt 1900 luvulla, eikä ole saanut mitään aikaiseksi näiden lukujen eteen. ettei peräti päin vastaisesti.

Internet on tietysti täynnä pelottavia ja kauhistuttavia kuvia surkeista ihmispoloista, sekä vielä pelottavampia kuvia heidän "hoitajistaan" Psykologian historia on alistamisen ja väkivallan historia, eikä se ole siitä miksikään muuttunut. Syynä on se ettei pahaa saa ihmisestä ajettua ulos väkivalloin ja rajoittamalla, vaikka saa sen tietysti tukahdutettua, kyse on vain siitä, että se ei paranna, vaan jää ihmiseen peloksi ja vihaksi.

On käsittämätöntä kuinka vähän henkirikoksia amerikoissa tapahtui 1900 luvun alussa, myös Suomessa ovat henkirikokset olleet hyvin harvinaisia 1700-1800 luvuilla, on selvää että näihin asioihin vaikuttaa nimenomaan moraali.

On olemassa vain yksi tapa parantua näistä, se on uskoa äärettömään rakkauteen ja oikeuteen, ja huomata omat virheensä ja vikansa. Näitäkin on tietysti ympäri maailmaa, mutta he esiintyvät aivan eri foorumeilla kuin minkään sortin psychiatric journaleissa, luulisin vielä ettei se ole uskontoon rajoitettu, sanon sen nyt näin, vaikka se varmasti monia ärsyttääkin, muodossa tai toisessa. Psykiatrialla olisi huikeasti opittavaa tästä, mutta se lienee vaikeaa, sillä siinä tapauksessa se losi itsestään uskonnon, edellyttäähän edellinen uskoa johonkin yksittäistä ihmistä paljon suurempaan voimaan, oikeuteeen ja hyvyyteen ja sen lakeihin.

Ennemminkin psykiatria on nykyään uskonto jossa palvotaan voittamattomiksi julistettuja psyykkisiä "sairauksia". Tämän voittamattomuuden kumartaminen pitää (toisinaan pakottaa) "sairastuneen" säilymään hengissä, ja vaivoin, (usein tuskin ollenkaan) ihmisarvoisena. Näiden jumaluuksien palvominen tuottaa tietysti paljon kunniaa ja pelkoa muualla yhteiskunnassa. Koska kyseessä on pahan palvominen, on siinä tietysti kyse demonin kumartamisesta, vaikka sillä ei konkreettista demonia tarkoitettaisikaan. Länsimainen yhteiskunta on pitkälti tämän opin läpitunkema, ja sen suhteen tietysti läpi mätä, minä en tätä oppia kumarra, mutta koska täällä elän, niin toisaalta en halua kauheasti omaa persoonaani korostaa, ja kirjoitus tulee nyt tähän....

Utopiantorvienjouko? kirjoitti:

Yritätkö sanoa, että itsemurhat ovat vähentyneet suomessa samalla, kun mielenterveysdiagnoosit ovat lisääntyneet? Suomessa saattaa olla viimevuosina ollut havaittavissa pieni positiivinen korrelaatio ko asiassa. se mistä se johtuu, ei ole kuitenkaan suinkaan selvää, vestö on vanhentunut kovinkin ja lisäksi aivan erityisesti:

USA:ssa tehtiin vuonna 1900
-10,2 itsemurhaa per 100 000 asukasta ja
-1.1 murhaa per 100 000 asukasta

Vuonna 2000 murhien määrä oli jo noussut 7 kertaiseksi, itsemurhien määrä on noin 1.1 kertainen, luvut seuraavat:
-11.5 itsemurhaa per 100 100 asukasta
-7 murhaa per 100 1000 asukasta

Likki ohessa:

http://haciendapublishing.com/medicalsentinel/homicide-and-suicide-america-1900-1998

Freud julkaisi oppinsa vasta 1900 luvun alkuvuosina, ja koko moderni psykologia on kehittynyt 1900 luvulla, eikä ole saanut mitään aikaiseksi näiden lukujen eteen. ettei peräti päin vastaisesti.

Internet on tietysti täynnä pelottavia ja kauhistuttavia kuvia surkeista ihmispoloista, sekä vielä pelottavampia kuvia heidän "hoitajistaan" Psykologian historia on alistamisen ja väkivallan historia, eikä se ole siitä miksikään muuttunut. Syynä on se ettei pahaa saa ihmisestä ajettua ulos väkivalloin ja rajoittamalla, vaikka saa sen tietysti tukahdutettua, kyse on vain siitä, että se ei paranna, vaan jää ihmiseen peloksi ja vihaksi.

On käsittämätöntä kuinka vähän henkirikoksia amerikoissa tapahtui 1900 luvun alussa, myös Suomessa ovat henkirikokset olleet hyvin harvinaisia 1700-1800 luvuilla, on selvää että näihin asioihin vaikuttaa nimenomaan moraali.

On olemassa vain yksi tapa parantua näistä, se on uskoa äärettömään rakkauteen ja oikeuteen, ja huomata omat virheensä ja vikansa. Näitäkin on tietysti ympäri maailmaa, mutta he esiintyvät aivan eri foorumeilla kuin minkään sortin psychiatric journaleissa, luulisin vielä ettei se ole uskontoon rajoitettu, sanon sen nyt näin, vaikka se varmasti monia ärsyttääkin, muodossa tai toisessa. Psykiatrialla olisi huikeasti opittavaa tästä, mutta se lienee vaikeaa, sillä siinä tapauksessa se losi itsestään uskonnon, edellyttäähän edellinen uskoa johonkin yksittäistä ihmistä paljon suurempaan voimaan, oikeuteeen ja hyvyyteen ja sen lakeihin.

Ennemminkin psykiatria on nykyään uskonto jossa palvotaan voittamattomiksi julistettuja psyykkisiä "sairauksia". Tämän voittamattomuuden kumartaminen pitää (toisinaan pakottaa) "sairastuneen" säilymään hengissä, ja vaivoin, (usein tuskin ollenkaan) ihmisarvoisena. Näiden jumaluuksien palvominen tuottaa tietysti paljon kunniaa ja pelkoa muualla yhteiskunnassa. Koska kyseessä on pahan palvominen, on siinä tietysti kyse demonin kumartamisesta, vaikka sillä ei konkreettista demonia tarkoitettaisikaan. Länsimainen yhteiskunta on pitkälti tämän opin läpitunkema, ja sen suhteen tietysti läpi mätä, minä en tätä oppia kumarra, mutta koska täällä elän, niin toisaalta en halua kauheasti omaa persoonaani korostaa, ja kirjoitus tulee nyt tähän....

Lue lisää

"Psykologian historia on alistamisen ja väkivallan historia, eikä se ole siitä miksikään muuttunut."

Niin onkin ja monet tai suurin osa psykiatrian tai psykologian alalla toimivista ovat niin kyseisen "uskonnon"/terveydenhoitoalan sokaistamia etteivät pysty arvioimaan sitä kriittisesti.. Eli näkemään sen virheitä. Hoitajatkin vain toistelevat sitä mitä niille ollaan opiskellessa ja työnohjauksessa ollaan toistettu kykenemättä käyttämään omaa harkinta- ja ajattelukykyä. Kaikista raivostuttavinta on näiden ihmisten tapa uskoa että he ovat kaikessa oikeassa. Potilas on aina väärässä.