1.Mikä oli lapsuuden toiveammattisi?
2.Mikä vaikutti siihen, että se muuttui?
3.Mikä vaikutti lopulliseen ammatinvalintaan?
(ja tämä liittyy työmarkkinoiden segregaatioon, palkkauksen erilaisuuteen ja siten myös naisiin yhteiskunnassa)
2.Mikä vaikutti siihen, että se muuttui?
3.Mikä vaikutti lopulliseen ammatinvalintaan?
(ja tämä liittyy työmarkkinoiden segregaatioon, palkkauksen erilaisuuteen ja siten myös naisiin yhteiskunnassa)
Vastaukset 17
Vanhimmat
1. Rekkakuski.
2. Noh, on se koiran hommaa, asuu kopissa, syö kupista ja kusee renkaaseen.
3. No, olin minä lapsena jo aika kiinnostunut kaikenlaisista koneista.
1. en muista lapsuutta, mutta nuoruuden "toive"ammatti olisi ollut kalankasvattaja. Ajattelin että olisi leppoista soudella joella ja istutella ankerianpoikasia jokeen(niin, niin onhan se varmaan paljon muutakin)
2. En tainnut niin tuohon koulutuspuoleen paneutua... Piti vaan tehdä "elämän sekatöitä"
3. kylmä maailma. Piti kouluttautua sellaiseen ammattiin missä riittää työtä. Tarvii katsos maksaa dieselverot ynnämuut valtion lahjat suomen kansalle.
1.Mikä oli lapsuuden toiveammattisi?
Taiteilija :)
2.Mikä vaikutti siihen, että se muuttui?
Peruskoulun yläaste ja kiinnostuksen suuntautuminen pois opiskelusta.
3.Mikä vaikutti lopulliseen ammatinvalintaan?
15 vuoden putki työssä, joka ei isommin kiinnostanut. "Lopullinen" ammatin valinta tapahtui vasta aikuisiällä eli opiskelin lisää kun siihen avautui vihdoin mahdollisuus. Ammattini ei ole edelleenkään Taiteilija. Teen kuitenkin sellaisia hommia, joista saan edes jonkinlaista tyydytystä, muutakin kuin pelkän ansion.
Vielä vastaukset tähän teemaan.
1. Vaikea valinta, arkeologi vai taidemaalari/sarjakuvapiirtäjä (ullakkoateljee, näkymä yli stadin kattojen, muuten en alkais).
2. Joo, muuttui, mistäs tiesit ;)? Ensinmainitusta oli työpaikkoja niukanlaisesti ja pelkkään harrasteluun ei rahaa, jälkimmäisenkin suhteen voitti realismi.
3. Ammattiin luiskautti ensimmäinen yliopiston lähellä sijaitseva yritys, jossa oli hyvät työpaikkaruuat.
1. karkkikaupan pitäjä, tutkimusmatkailija tai lentäjä
2. ajattelin ettei mahdolisuus syödä niin paljon karkkia kuin haluaa jaksa kuitenkaan kovin pitkään motivoida, en tiedä miten tutkimusmatkailijaksi päästään ja tuo lentojuttu on jostain syystä vain jäänyt ammattihaaveista
3. Opiskelupaikan valintaan vaikutti mielenkiinnon kohteet ja kiinnostus alaan, nykyisen työpaikan kohdalla syynä lähinnä sattuma/jämähtäminen ko. työpaikkaan
1) aluksi tarvitaan luova idea siitä, miksi tutkimusmatkalla olisi mielenkiintoa muutenkin, kuin esim. tyyliin, että haluaisin tutkia Malibun hiekkarantojen hiekan ja meren vesirajaa aurinkoisella säällä.
2) sen jälkeen tarvitaan siihen hommaan rahoitus - eli pitää osata esittää idea innostavasti ja luoda kontaktiverkkoa
3.) sitten pitää lähteä tutkimusmatkalle
4) jonka jälkeen siitä pitää kirjoittaa.
Toisaalta, esim. toimittajan tausta-ammatti on usein hyvä pohja, jolta ponnistaa.
Mielestäni esim. Åsne Seierstad (kyllä, proffa mainitsee naisen positiiviseen sävyyn tässä nyt), kirjoineen "Kabulin kirjakauppias" on hyvä esimerkki modernista ja kiinnostavasta tutkimusmatkailijasta. Hänelläkin on toimittajan ammatti taustalla.
Vinkkini on ilmainen.
...olen miettinyt, että voisin tehdä pienimuotoisen tutkimusmatkan feministiseen laivaseminaariin, jossa seuraavalle vuodelle määritetään strategioita ja agendoja.
1.) Näkökulmanani olisi seurata joukkovoiman ja "tsempin" muodostumista, ja ajattelun yksitotistumista sosiologisena ilmiönä. (Vrt. esim. Nürnbergin puoluekokous, ja Olavi Paavolaisen matkaraportti sieltä 1936 ulkopuolisen tarkkailijan näkökulmasta)
2.) Pyytäisin vaimolta luvan ko. matkaan ja käyttää rahaa matkalippuihin
3.) ja eikun Siljalle (totta kai kunnon feministi matkustaa siljalla, eikä maskuliinisella viikingillä)
4.) ja sitten voisin julkaista tuotokseni esim. miessakit-kotisivulla.
Tosin tässä lieneisi kysymys ennemminkin harrastuksesta kuin ammatista.
Muut kohdat ovat kyllä helposti toteutettavissa, mutta tuo rahoituspuoli taitaa tuottaa ongelmia... etenkin kun tuo kuvaamasi esimerkki-kohde vaikuttaa mielestäni täysin pätevältä ja tutkimisen arvoiselta asialta :)
1. Maatilallinen, rekkakuski, kaivinkoneenkuski tai palomies. Näitä kuuleman mukaan jaksetiin jankuttaa, että minusta tulee isona....
2. Kouluaikoina muuttui haaveet muusikon ja ääniteknikon välillä. Mutta ikä ja sattuma veivät aivan muualle.
3. Tilaisuus, mahdollisuudet ja nykyisen alan oppiminen työssä ja käytännössä. Lisäkseen tajusin alalta puuttuvan tulevaisuudessa oman ikäluokkani edustajia ja näin siinä tilaisuuden. Rahan vuoksi enimmäkseen tässä hommassa. Lisäksi monisäikeinen ja monipuolinen ala. Ei mitään tekemistä musiikin, äänen tai traktorilla ajamisen kanssa. Maatalaous on kuitenkin asiakaskuntaani.
1.Olisin tahtonut leipuriksi!
2.Tällä ATK-alalla tienaa paremmin toistaseksi.
3.Raha.
-Eikä ole niin sanottua, ettenkö vaihtaisi elämänuraa..
1. Kirjailija.
2. Elämä on välillä onnistunut tappamaan luovuuden niin totaalisesti, että taidanpa olla ainakin tällä hetkellä has been. Tulevaisuudesta en tiedä.
3. Elämäni on ollut aivan perseestä ellei minusta tule "oikeaa" kirjailijaa, joten en aio luopua unelmastani. Olen sitten vaikka 60 v ennenkuin saan jotain todella aikaan, sama se!
Elikä lopulliseen ammatinvalintaani vaikuttaa kai himoni luoda ja saada aikaan jotain mistä muutkin voivat nauttia.
Olipas tämä kysely iloinen ylläri! :)
1) Lapsuuden toiveammattini oli rikas, kuuluisa, suosittu, rakastettu, alansa huippu. (juristi, kirjailija, oikeustaistelija, esiintyvä taiteilija, kuvataiteilija ja kävipä joskus mielessä mallinkin ura)
2) Jaa-a mikä vaikutti, että se muuttui. Oikeastaan se ei muuttunut. Saavutin kaikkea, mutta paljon vähemmän kuin mitä ne lapsuuden kuvitelmat olivat.
3) Lopulliseen ammatinvalintaani vaikutti eniten vapaudenhalu.
1. Mäkihyppääjä
2. Vietin lapsuuteni pohjanmaalla (jossa ei ollut hyppyrimäkiä pyöräilyetäisyydellä)
3. Jumala, tai noin järkiperäisesti, tutkijanurani lähti aivan mielettömästä sattumasta käyntiin, jota en ala sen enempää tässä selittelemään, sen jälkeen kun olin pistänyt kädet ristiin ja pyytänyt, että jostain aukeaisi mulle tarkoitettu työpaikka.
(Sen verran vielä segrekaatiosta, että itse en ole koskaan hakenut työpaikkaa, olen ottanut vastaan esim. sellaisia virkoja, joihin kukaan ei ole tullut hakeneeksi/halunneeksi - viimeistäni lukuunottamatta, kun täältä ulkomailta eivät sentään soitelleet suomeen saakka...)
koulutusalani valintaan vaikutti puhtaasti raha ja uranäkymät - silloin nuorena elämänarvoni olivat puhtaan materialistiset. Nyttemmin olen miettinyt, että olisiko sittenkin pitänyt valita toisin (tosin en olisi sitten enää lukioiässä ehtinyt ruveta mäkihyppäämään, enkä varmaan tohtinutkaan).
ei ole uskovankaan elämä aina niin helppoa :)
Kirkossa käynti saattaa tehdä hyvää sielulle, mutta olla vaaraksi keuhkoille. Maastrichtin yliopiston tutkijoiden mukaan kynttilöiden polttaminen ja suitsukkeiden käyttö vapauttaa ilmaan runsaan määrän karsinogeenisiä eli syöpää aiheuttavia ainesosia. "Kirkon ilmassa saattaa olla 20 prosenttia enemmän karsinogeenejä kuin vilkkaalla autotiellä", tutkijat sanovat.
Iltalehti 24.11.
...minua on viime aikoina varjeltu... Ei tahdo viitsiä käydä kirkossa, nimittäin. Tekee mieli nukkua sunnutaiaamuisin pitkään - ja kun lapsetkaan eivät hinkua, niin en kyllä niitä sinne pakota.
Kävin tässä 6-vuotiaan pojan kanssa eräänä sunnuntaina pyhäkoulussa... kun ihmettelin, miksi hän ei oikein halunnut mennä sinne.
Kun olin mukana, en ihmetellyt yhtään. Puolessa välissä (kun siellä jengi hälisi, mun poika tykkää istua hiljoksiin, nyt mun kanssa) poika sanoi: "isä, minä voisin ihan yhtä hyvin istua hiljaa sun kanssa tuolla ison salin puolellakin, kun täälläkin pitäisi istua hiljaa". Totesin olevani samaa mieltä, ja lähdimme jäätelölle pyhäkoulusedän ja -tädin ihmetyksestä huolimatta( kun häivyimme kesken).
Alan yhä enemmän ajatella, että "kirkkokristillisyyttä" paljon tärkeämpää olisi se, miten itse kukin meistä kohtaa kenet tahansa ihmisen... päättääkö pitää toisesta ihmisestä ja olla tilaisuuden tullessa aidosti avuksi, vai päättääkö olla leuhka. (Minähän olen leuhka, mutta tällä palstalla voi purkaa tämmöisiäkin patoutumia).
...mutta nyt tuo viestisi todella kertoisi, että aito varjelus on tuossa sunnuntaiaamujeni unisuudessa myötä.
No mutta proffa, olen kerrankin kaikesta ylläolevasta kanssasi samaa mieltä. Pyhäkouluepisodin ratkaisu oli todella sympaattinen. Joo, vähän leuhkaksi minäkin olen proffaa arvellut, muttei se haittaa, kun on itselläsikin komiasti tiedossa :D.