viitausta eiliseen kun puhuit" kuka ihmeen Jeesus".
tunnut tietävän kuka Jeesus oli ja mitä Hän teki. Sanoit olevasi raamattukoulun käynnyt jne...
tiedät paljon mutta oletko samaa mieltä että se sinun tietosi ei sinua pelasta? sinun tekosi sinua ei pelasta? eivät ne sinun hyvätkään tai niiksi luullut tekosi sinua pelasta? Jeesus on sinun yhteydentekijäsi Jumalan luo! jos katsot jotain ns. hyvääkin tekoasi voit huomata siinä aina jotain pahaa. Kaikki mitä me ihmiset teemme on synnin saastuttamaa ja kaikki mitä me ihmiset teemme on sen syntiinlankeemuksen seurausta, joka paratiisissa tapahtui.
sanoit että;meidän tulee kysyä lähimmäiseltämme mitä hän tahtoo;että me hänelle tekisimme. Kun lähimmäisemme tässä tapauksessa kysyi voiko usko parantaa, hän tahtoi nähdä sellaisiä näkyviä merkkejä. tottakai Jeesus myös teki niitä mutta jos olet kokenut uudestisyntymisen päästä varpaisiin tiedät ettei ole mitään väliä vaikka puuttuisi toinen käsi tai jalka jos vain on saannut sen parantavan armon. Kun Jeesus tuli minun sydämeeni ei ollut mitään väliä mitä olin tehnyt tai jättänyt tekemättä, koska Jeesuksen sovituksen kautta sain ja saan kaikki tekoni ja tekemättäjättämiseni anteeksi. itkin syntejäni kirkon alttarilla monta minuuttia ja sitten saapui Seppo Juntunen minun eteeni ja kysyi jotain tähän tyyliin pelkistetysti "mikäs sinun ruumiissasi on sellaista mikä pitäis pistää kuntoon". Olin aivan hämilläni että eikö se riitä että on palannu kotiin. pitäiskö täs vielä jokin fyysinen vikaki olla. vaikka minun selkäni on huno ja olen perinnyt hyvän issiaksen minusta tuntui siltä että aivan sama vaikka olisin pyörätuolissa.
lähimmäinen kysyi voiko usko parantaa ja minä kerroin että voi. Kerroin hänelle myös kuka sen tekee ja minkä tähden.
tunnut tietävän kuka Jeesus oli ja mitä Hän teki. Sanoit olevasi raamattukoulun käynnyt jne...
tiedät paljon mutta oletko samaa mieltä että se sinun tietosi ei sinua pelasta? sinun tekosi sinua ei pelasta? eivät ne sinun hyvätkään tai niiksi luullut tekosi sinua pelasta? Jeesus on sinun yhteydentekijäsi Jumalan luo! jos katsot jotain ns. hyvääkin tekoasi voit huomata siinä aina jotain pahaa. Kaikki mitä me ihmiset teemme on synnin saastuttamaa ja kaikki mitä me ihmiset teemme on sen syntiinlankeemuksen seurausta, joka paratiisissa tapahtui.
sanoit että;meidän tulee kysyä lähimmäiseltämme mitä hän tahtoo;että me hänelle tekisimme. Kun lähimmäisemme tässä tapauksessa kysyi voiko usko parantaa, hän tahtoi nähdä sellaisiä näkyviä merkkejä. tottakai Jeesus myös teki niitä mutta jos olet kokenut uudestisyntymisen päästä varpaisiin tiedät ettei ole mitään väliä vaikka puuttuisi toinen käsi tai jalka jos vain on saannut sen parantavan armon. Kun Jeesus tuli minun sydämeeni ei ollut mitään väliä mitä olin tehnyt tai jättänyt tekemättä, koska Jeesuksen sovituksen kautta sain ja saan kaikki tekoni ja tekemättäjättämiseni anteeksi. itkin syntejäni kirkon alttarilla monta minuuttia ja sitten saapui Seppo Juntunen minun eteeni ja kysyi jotain tähän tyyliin pelkistetysti "mikäs sinun ruumiissasi on sellaista mikä pitäis pistää kuntoon". Olin aivan hämilläni että eikö se riitä että on palannu kotiin. pitäiskö täs vielä jokin fyysinen vikaki olla. vaikka minun selkäni on huno ja olen perinnyt hyvän issiaksen minusta tuntui siltä että aivan sama vaikka olisin pyörätuolissa.
lähimmäinen kysyi voiko usko parantaa ja minä kerroin että voi. Kerroin hänelle myös kuka sen tekee ja minkä tähden.
Vastaukset 5
Vanhimmat
on siinä kysymyksessä, MITÄ USKO ON? Asian kohteena olevassa kysymyksessä kysytiin: "Voiko usko parantaa" ja vastasin, että kyllä voi, ja että usko nimenomaan parantaa.
Mutta se, missä minun ja kotoisen kristillisyyden sukset menevät ristiin, on tämän uskon kohde, eli mihin me uskotaan. Perinteisesti on totuttu ajattelemaan, että Jumala teki sitä ja Jumala teki tätä; tai niin kuin joissakin suunnissa korostetaan Jeesuksen osuutta: "Jeesus teki sitä ja tätä jne. Nyt mitä enemmän olen raamattua tutkinut yhdessä muun saatavissaolevan tiedon kanssa, (mm. alitajunnan toiminta) niin sitä vakuuttuneemmaksi olen tullut siitä, että IHISEN OMA USKO on ratkaisevaa. "Niin kuin uskot, sinulle tapahtukoon", opettaa Jeesus. Ja jos tämä totuus kirkastuisi tälle kristikunnalle, meillä tapahtyisi kymmeniä kertoja nykyistä enemmän paranemisia uskon kautta kuin nyt tapahtuu. Eli passivisen ihmisen ulkopuolelta tulevan ihmeen odottamisen sijasta lähdettäisiin aktiivisen uskon tielle. "Minä nousen ja minä käyn" oli mottoni omassa kuntoutumisessa ja tätä samaa opetti myös Jeesus. "Nouse, ota vuoteesi ja käy".
Joulun jälkeen 1983 minut vietiin lähes puhe- ja liikuntakyvyttömänä neliraajahalvauspotilaana Lapin kuntoutuskeskukseen Rovaniemellä, jossa tein 2,5 kuukautta määrätietoista uskon hengessä tapahtuvaa työtä yhteistyössä fysioterapeuttini, Tainan, kanssa ja saatiin lähes ihmeitä aikaan. Normaalien terapiahoitoje lisäksi jummpasin ja harjoittelin kaiket päivät oma-aloitteisesti.
Silloinen kuntoutuskeskuksen ylilääkäri piti minulle puhutteluja: "Kyllä se on, Salmela, niin, että sinun on turha rehkiä. Tilanne ei siitä muuksi muutu. Sinun pitää ottaa kuin Jumalan kädestä, sinä olet uskovainen mies". Eli tämän ylilääkärin asenne kuvasti hyvin kotoisen kristillisyyden asennetta passiivisesta alistumisesta johonkin kuviteltuun Jumalan tahtoon ja jos olisin uskonut tätä ylilääkäriä, olisin maannut viimeiset 18 vuotta hoitolaitoksen sängyssä.
Viikon kuluttua tästä ylilääkärn puhuttelusta kävelin jo pitkin käytävää pyörätuolia taluutaen, muutaman viikon kuluttua jo tetrakepin avulla ja kuntoutusjakson loputtua hoitajat sanoivat, että ylilääkäri on joutunut muuttamaan kantaansa monta kertaa.
Suosittelen luettavaksi Norman Vinet Pealen kirjan "Sen teet mihin uskot".
olet oikeassa ja luulen että minä olen ymmärtänyt sinua väärin mutta puhumallahan asiat selviää. tämän nettihomman heikkouksiahan on juuri se että usein tulee väärinymmärretyksi.
se usko sinun paranemiseesi tuli sinusta eli sinä uskoit itseesi. kuuntelit itseäsi ja tulit siihen johtopäätökseen että pystyt paranemaan kunhan käytät aikaasi ja voimavarojasi siihen. rukoukset ja pitkät liturgiat eivät auttaneet, koska sinulla oli sisäinen varmuus. olit saannut vastauksen. sinun oli muututtava ja muutoshan lähtee aina itsestä. valitettavasti moni tämänpäivän ihminen ei halua lähteä muuttumaan eli ottamaan askelta tuntemattomaan ja luottamaan vain siihen, että meitä kannetaan kun turvaamme Jumalaan. varsinkin meistä länsimaisista on tullut sellaisia järjen jättiläisiä ettemme osaa kuunnella itseämme mikä olisi kulloisissakin tilanteissa oikein, vaan teemme pitkiä järjellisiä perusteluja miksi jokin asia ei kannata.
olen lukenut ainakin 5 kertaa tommy hellstenin kirjan "saat sen mistä luovut". ehkä siinä on vastaus kysymykseen voiko usko parantaa. hellsteni kertoo että voimme ikäänkuin paeta elämää Kristillisyyteen ja tiedän monta tapausta jossa niin on tehty. ei Kristillisyys ole mikään pakopaikka ongelmatilanteissa vaan se on niiden ratkaisija. usein hyppäämme Jeesuksen syliin ikäänkuin voisimme unohtaa ne asiat jotka olemme tehneet. todellisuudessa ne vaikeat asiat on käytävä läpi ja otettava niistä opiksensa.
luulen että olemme hieman ymmärtäneet toisiamme väärin ja pyydän anteeksi. jos on kuitenkin niin että emme ole aivan samoilla aaltopituuksilla niin puhutaan lisää. esimerkit ovat muuten aikas hyviä asioitten valaisijoita et kannattaa käyttää.
1976 olin ensimäistä vuotta Sodankylän helluntaiseurakunnassa ja siellä, jos missä, rukoillaan todella paljon.
Niihin aikoihin Sodankylän terveyskeskuksessa eräs keski-ikäinen mies, jolla oli keuhkosyöpä. Tämän kaverin puolesta rukoiltiin päivät ja viikot, mutta ainut tulos oli, että potilas kuoli.
Jo silloin olin sitä mieltä, että koko ajan oltiin sivuraiteilla siinä aiassa, mutta mikä minä olin vasta-alkajana neuvomaan kokeneita helluntailaisia.
Juhannusviikolla 1977 soitti eräs kaveri, jolla oli Oulussa todettu maksasyöpä ja lähetetty kotiin sen vuoksi, ettei mitään ollut tehtävissä. Asiassa kävi niin, että yhtään rukousta ei rukoiltu, sen sijaan kohdattiin realistisesti se tilanne ja kaveri pääsi henkisesti nousemaan vakavan sairaitensa yläpuolelle ja alkoi katsomaan sairauttaan; jopa kuolemaa, voittajan silmin ja kaveri elää tänäkin päivänä.
Tosin nämä kaksi syöpätapausta eivät ole toisiinsa verrattavia, mutta jotain viitteitä nämä kokemukset antaa siitä, miten asiat ja sairaudet on kohdattava.
sinun esimerkkiisi on hyvä päättää tämä juttu ja olen melko vakuuttunut siitä, että olen ymmärtänyt sinut väärin. kuitenkin tahtoisin korostaa sitä kun toimimme lähimmäisemme auttajana, että rukoilisimme hänen puolestaan jotta me auttajina osaisimme toimia oikein. Kaikki asiat on hyvä tuoda Jumalan silmien eteen jotta saisimme sellaiset silmälasit joilla näkisimme sen mitä Jeesus näkee. Me olemme erehtyväisiä ihmisiä ja tarvimme sitä näköä millä Jeesus näki esim. Siimonin kotona kun syntinen nainen kasteli Jeesuksen jalat kyynelillään ja kuivasi ne hiuksillaan tekemällä sellaista mikä oli lain mukaan väärin. Siimon näki syntisen naisen joka häpäisi koko hänen kotinsa kun taas Jeesus näki naisen jonka teot olivat ylitsevuotavia rakkaudenosoituksia Häntä kohtaan. Nainen tuli hieman oudolla tavalla eli niinsanotusti väärillä askelilla.
olen lukenut hyvin paljon erik ewaldsin kirjoja ja olen sitäkautta saannut näitä asioita tutkisteltavaksi sydämelle mutta usko ja paraneminen liittyvät hyvin pitkälti toisiinsa. moni edelleenkin ylistää sitä sairautta jolla Jumala on hänet pysäyttänyt jotta on saannut oppia tuntemaan luojansa ja sen tien mitä kautta on ikuinen elämä. jos ennen sairautta on jo löytänyt sen tien voi sairaus olla merkkinä siitä että jotain elämässä on muututtava. sairaus on aina pysäyttäjänä ja silloin tulee ajateltua elämää/itseään ja elämä nimiselle matkalle ei pääse muuten mukaan kuin pysähtymällä.
varjelusta ja kaikkea hyvää sinullekin ja eiköhän me vielä törmäillä.
Erik Ewalds on ollut minunkin "oppi-isäni" ja olen lukenut monet hänen kirjansa moneenkin kertaan.
Siunausta ja hyvää jatkoa sinulle.