Aitoa neuvostolaatua. Kestää jopa Pete Townshendin käsissä.
http://takkirauta.blogspot.fi/2015/01/venalainen-kitara.html?utm_source=feedburner&utm_medium=feed&utm_campaign=Feed: Takkirauta (Takkirauta)
http://takkirauta.blogspot.fi/2015/01/venalainen-kitara.html?utm_source=feedburner&utm_medium=feed&utm_campaign=Feed: Takkirauta (Takkirauta)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Venäläinen seinäkoristeeksi tarkoitettu kitara näköjään kuitenkin kestää kauemmin kuin suomalainen homekoulu, jota ei kannata edes korjata.
Sain joskus, vuosia sitten, Venäjän tuliaisena, venäläisen akustisen kitaran. Se oli aito 7-kielinen. Mitään sillä ei valitettavasti tehnyt. Se oli todennäköisesti tehty vain matkamuistoksi, ei varsinaisesti soitettavaksi. Kaula esim. oli aivan miten sattuu - asennettu. Korkeita säveliä ei voinut soittaa - kielet olivat kaulan alapäässä reilun sentin korkeudella otelaudasta jne.. jne.. Mutta ehkä Venäjälläkin tehdään tänä päivänä laadullisiakin soittopelejä, mene tiedä.
Kyllä se sinun kitarasi on ihan oikeasti soitettavaksi tehty. Tuossa edelläolleeksi linkissä kerrotaan noitten kitaroiden tarina ja miten niitä tehtiin huonekalutehtaissa huonekalutoleransseilla ilman että kenelläkään valmistajalla oli mitään kokemusta soitinrakennuksesta. Niissä on vakioasennuksena kaulassa yksi pultti, jota joko on mahdollista saada kireäksi tai sitten ei. On ihme, jos tuollainen neukkukitara pysyy tehdasvalmiina edes kaksi minuuttia vireessä. Soitettavuus ja ennenkaikkia viritettävyys paranee välittömästi, jos kaulan liimaa kiinni koppaan.
Noissa neukkukitaroissa on ihan hirveä action, sellaiset 8-15 mm ja niiden soittamisessa tarvitaan vasemmassa kädessä ihan oikeasti voimaa. Ei niistä silti saa edes korealaisen veroisia.
Ne on juuri tuollaisia halpoja matkamuistoiksi, nuotiolle illanviettoon ja seinälle ripustettavaksi tarkoitettuja kitaroita, mandoliineja ja balalaikkoja. Ostin juuri helsinkiläisestä musiikkiliikkeestä 20 eurolla vastaavan tasoisen ukulelen, jolla ei voi soittaa mitään, mutta joka on mukava seinällä.
Eiköhän Venäjältä saa siinä kuin muualtakin laadukkaita klassisen musiikin soittimia, koska siellä on laadukkaita orkestereita, oopperaa ja balettiakin.
Taitavat jopa arvostaa sellaista enemmän kuin kitaran rämpyttämstä.
Niistä neuvostokitaroista oli ioa iltanuotiolla jos sattui polttopuut loppumaan.
Ja seinälle vain jos oli vahva koukku ja kunnolla ropattu kiinni.
Tuotantotavoitteet oli annettu tonneina ja niiden saavuttamista auttoi reilut ainepaksuudet ja runsas materiaalinkäyttö.
Jos kieliä sai jonkinverran kireällä niin sointi oli bassokielillä kumea jyly ja ylimmillä alakuloisen rautalankainen.
Juuri niin. Oma neuvostokitaran tasoinen 50-luvun Landolani haihtui savukiehkurana ilmaan juhannuskokon mukana. Oikea nuotiokitara. Toki metallikielet, jotka olivat olleet 2 cm otelaudasta, oli irroitettu sitä ennen.
Jimi Hendrix poltti myös omia kertakäyttöisiä stratojaan nuotiolla.
Mullakin on venäläinen kitara 1970-luvulta.