Suomen tuntematon sotasankari on kuollut - ratkaisi yksin Kivisillansalmen taistelun
IS 4.1.2015
http://m.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1420358275398.html
Kivisillansalmen taistelun konepistoolillaan yksin ratkaissut Allan Finholm kuoli lauantaina pitkäaikaisen sairauden murtamana.
Juhannusaattona 1944 Suomi oli kuolemanvaarassa. Neuvostoliiton suurhyökkäys oli vyörynyt Karjalan kannaksella kaksi viikkoa hirmuisella voimalla.
Alikersantti Allan Finholm, 22, oli muun JR 61:n kanssa asemissa Tienhaaran Kivisillansalmella Viipurin lähellä. Asemaa pidettiin Suomen lukkona, jonka menettäminen avaisi puna-armeijalle tien ja rautatien Helsinkiin.
Vuonna 2012 ilmestyneen Sotainvalidi-lehden mukaanvenäläistykistö aloitti kiivaan tulen aikaisin aamulla ja lentokoneet pudottivat pommilastejaan. Venäläiset onnistuivat tulituen avulla ylittämään sillan, jonka jälkeen suomenruotsalaisten JR 61:n komentaja Alpo Marttinen antoi käskyn ajaa vihollinen pois rannasta. Vastahyökkäykseen lähti 17 miestä. Yksi heistä oli Allan Finholm.
”Yritin juosta siksakkia”Venäläiset löivät suomalaisten vastahyökkäyksen takaisin, paitsi Finholmin, joka ei tiennyt jääneensä yksin.
–Olin kauhuissani ja yritin juosta siksakkia. Leppäpuskat tarjosivat näkösuojaa. Näin valtavasti venäläisiä sillankorvalla, ehkä kaksi joukkuetta, noin 70-80 miestä, Finholm kertoi ruotsalaisen Allehanda-lehden haastattelussa vuonna 2010.
Finholm pudotti konepistoolilla vihollisen kerrallaan, jolloin vastapuoli luuli suomalaisia olevan enemmän kuin yksi. Finholm huomasi rannan tyhjentyneen venäläisistä ja hän meni esimiehensä luutnantti Löfmanin luokse ja sanoi:
–He eivät ole enää täällä.
Finholmin ilmoituksen jälkeen lähelle iski kranaatti. Löfman kuoli heti ja Finholm sai sirpaleesta ammottavan haavan ohimoon. Finholm vietiin Kannakselta sotilassairaalaan, josta hän palasi rintamalle syksyllä ja oli siellä sodan loppuun saakka.
Taistelu unohtuiAllan Finholm olisi monien mielestä ansainnut Mannerheim-ristin, mutta tapaus jäi unohduksiin, koska taistelualueella olleet upseerit kuolivat tai haavoittuvat ja asia jäi raportoimatta komentaja Marttiselle.
Vuonna 1991 Finholm uskoutui taistelusta aseveljelleen kirjailija ja kääntäjä Harry Järville, joka teki hänet tunnetuksi. Finholmista alettiin puhua ”suomenruotsalaisten Antti Rokkana”.
Vuonna 2004 Finholmin hahmo nähtiin Åke Lindmanin ohjaamassa sotaelokuvassa Etulinjan edessä.
Bosundissa Pohjanmaalla asunut Finholm siirtyi lauantaina ajasta ikuisuuteen pitkäaikaisen sairauden murtamana. Kuollessaan hän oli 92-vuotias. Asiasta kertoi ensimmäisenä Österbottens Tidning.
IS 4.1.2015
http://m.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1420358275398.html
Kivisillansalmen taistelun konepistoolillaan yksin ratkaissut Allan Finholm kuoli lauantaina pitkäaikaisen sairauden murtamana.
Juhannusaattona 1944 Suomi oli kuolemanvaarassa. Neuvostoliiton suurhyökkäys oli vyörynyt Karjalan kannaksella kaksi viikkoa hirmuisella voimalla.
Alikersantti Allan Finholm, 22, oli muun JR 61:n kanssa asemissa Tienhaaran Kivisillansalmella Viipurin lähellä. Asemaa pidettiin Suomen lukkona, jonka menettäminen avaisi puna-armeijalle tien ja rautatien Helsinkiin.
Vuonna 2012 ilmestyneen Sotainvalidi-lehden mukaanvenäläistykistö aloitti kiivaan tulen aikaisin aamulla ja lentokoneet pudottivat pommilastejaan. Venäläiset onnistuivat tulituen avulla ylittämään sillan, jonka jälkeen suomenruotsalaisten JR 61:n komentaja Alpo Marttinen antoi käskyn ajaa vihollinen pois rannasta. Vastahyökkäykseen lähti 17 miestä. Yksi heistä oli Allan Finholm.
”Yritin juosta siksakkia”Venäläiset löivät suomalaisten vastahyökkäyksen takaisin, paitsi Finholmin, joka ei tiennyt jääneensä yksin.
–Olin kauhuissani ja yritin juosta siksakkia. Leppäpuskat tarjosivat näkösuojaa. Näin valtavasti venäläisiä sillankorvalla, ehkä kaksi joukkuetta, noin 70-80 miestä, Finholm kertoi ruotsalaisen Allehanda-lehden haastattelussa vuonna 2010.
Finholm pudotti konepistoolilla vihollisen kerrallaan, jolloin vastapuoli luuli suomalaisia olevan enemmän kuin yksi. Finholm huomasi rannan tyhjentyneen venäläisistä ja hän meni esimiehensä luutnantti Löfmanin luokse ja sanoi:
–He eivät ole enää täällä.
Finholmin ilmoituksen jälkeen lähelle iski kranaatti. Löfman kuoli heti ja Finholm sai sirpaleesta ammottavan haavan ohimoon. Finholm vietiin Kannakselta sotilassairaalaan, josta hän palasi rintamalle syksyllä ja oli siellä sodan loppuun saakka.
Taistelu unohtuiAllan Finholm olisi monien mielestä ansainnut Mannerheim-ristin, mutta tapaus jäi unohduksiin, koska taistelualueella olleet upseerit kuolivat tai haavoittuvat ja asia jäi raportoimatta komentaja Marttiselle.
Vuonna 1991 Finholm uskoutui taistelusta aseveljelleen kirjailija ja kääntäjä Harry Järville, joka teki hänet tunnetuksi. Finholmista alettiin puhua ”suomenruotsalaisten Antti Rokkana”.
Vuonna 2004 Finholmin hahmo nähtiin Åke Lindmanin ohjaamassa sotaelokuvassa Etulinjan edessä.
Bosundissa Pohjanmaalla asunut Finholm siirtyi lauantaina ajasta ikuisuuteen pitkäaikaisen sairauden murtamana. Kuollessaan hän oli 92-vuotias. Asiasta kertoi ensimmäisenä Österbottens Tidning.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ja siksikö pakkoruotsi?
Korkeintaan saduissa.
Hyvä että sodassa oli ruotsalaisia vapaaehtoisiakin.
Kai oli joku tanskalainenkin. Entä norjalaisia? Kuka tietää?
Heti tuli asiaakin: "Olin kauhuissani ja yritin juosta..."
Närpiön miehet olikin todella vähissä1944 kesällä
Jukka Kulomaan Käpykaartiin? -väitöskirjan luvussa Karkuruus Ruotsiin lisääntyy, sivut 337 - 348, kerrotaan Suomen länsirannikon "isänmaallisuusvyöhykkeen" miespuolisista henkilöistä. Ruotsin Uumajassa oli keväällä 1945 peräti 800 sotilaskarkuriksi luokiteltavaa suomalaista ja näistä 3/4 osaa eli 600 oli kotoisin Suomen ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta!
sivulla 342: kerrotaan kesällä 1944 Närpiöstä kutsutun 40 1907-1908 syntynyttä miestä aseisiin ja vain kymmenen noudatti kutsua!
sivulla 343:
Suurelta osin ruotsinkielisen 17. Divisioonan postissa pantiin merkille heinäkuussa (1944) merkille "sangen räikeää epäisänmaallisuutta: isänmaakäsitteelle nauretaan, hallituksen jäseniä solvataan, kotiväkeä kehotetaan pakenemaan Ruotsiin, jonne luvataan tulla itse perässä... Katkeruuden ja karkuruuden eräänä katalysaattorina pidettiin ruotsinkielisten asevelvollisten sijoittamista suomenkielisiin yksiköihin, joissa nämä olivat joutuneet syrjittyyn asemaan."
Tämä Suomen "isänmaallisuusvyöhyke" eli Suomen ruotsalaisten asuttama rantakaistale on noin 300 km pätkä Vaasan kahtapuolen eli Kokkolasta Kristiinankaupunkiin ja siitä hieman ohi eli aina Siipyyhyn saakka.
Kummallista ettei länsirannikon ruotsinkielisten sotilaskarkuruudesta 1944-45 Ruotsiin ole tehty perusteellista tutkimusta suomeksi.
Monissa kirjoissa asiasta vain mainitaan ikäänkuin ohimennen vaikka materiaalia luulisi löytyvän runsaastikin. Onko aihe liian arka vai mistä se on kiinni?
Jarmo Niemisen sivuilta löytyvät alkuperäiset Sotapoliisin toimintakertomukset touko-elokuulta 1944. Karua luettavaa saaristovahtien osalta!
http://www.jarmonieminen.fi/historia/?cat=45
Tarmo Metsälän Isänmaan puolesta 1939-1945 -kirjassa on kuntien suhteellisista miestappioista lista.
http://ryyti.blogspot.com/2008/01/sota-on-julmaa-tai-sitten-ei.html
http://kemppinen.blogspot.com/2008/04/pitjt.html
http://kemppinen.blogspot.com/2008/04/jatkaakseni-keskustelua.html
http://kemppinen.blogspot.com/2011/09/pakoon-ruotsiin.html
http://kemppinen.blogspot.com/2011/09/ruotsin-puolueettomuus.html
Munsalan souturit eli varsinaiset sotilaskarkurit, TOP 12 oli tässä järjestyksessä
Kulomaan Käpykaartiin? -kirjan mukaan, sivulta 341
1. Närpiö 120
2. Munsala 85
3. Korsnäs 67
4. Koivulahti 57
5. Vaasa 43
6. Oravainen 32
7. Raippaluoto 28
8. Mustasaari 28
9. Vöyri 28
10. Pietarsaari 25
11. Siinpyy 22
12. Maalahti 20
Lisäksi vähintään 10 karkuria: Luoto, Petolahti, Sulva, Pietarsaari, Uusikaarlepyy ja Kristiinankaupunki.
"Matkalaiset olivat etupäässä rintamajoukoista tai muualle sijoitetuista yksiköistä karanneita, lomilta, sairaalasta tai toipumislomalta palaamatta jääneitä ja kesällä palvelusmääräyksen saaneita vanhempia miehiä. Esimerkiksi Närpiössä kesäkuussa palvelusmääräyksen saaneista noin neljästäkymmenestä vv. 1907-1908 syntyneestä vain kymmenen kerrottiin noudattaneen kutsua."
Kyllä oli vähissä miehet Närpiössäkin... vai oliko ne miehen kuvia?
Kulomaan Käpykaartiin? -kirjan sivulla 342 kerrotaan kesällä 1944 Närpiöstä kutsutun 40 1907-1908 syntynyttä miestä aseisiin ja vain kymmenen noudatti kutsua!
Sivulla 343:
"Erään alun perin Pietarsaaressa kootun tykkipatterin postin erikoistarkkailu paljasti, että yksikössä oli keskusteltu jo toukokuussa (1944 lisäys tämän kirjoittajan) yleisesti Ruotsiin menosta ja myös suunniteltu tällaisia hankkeita, koska taistelua "Hitlerin puolella" pidettiin turhana. Suurelta osin ruotsinkielisen 17. Divisioonan postissa pantiin merkille heinäkuussa (1944) "sangen räikeää epäisänmaallisuutta: isänmaakäsitteelle nauretaan, hallituksen jäseniä solvataan, kotiväkeä kehotetaan pakenemaan Ruotsiin, jonne luvataan tulla itse perässä... Katkeruuden ja karkuruuden eräänä katalysaattorina pidettiin ruotsinkielisten asevelvollisten sijoittamista suomenkielisiin yksiköihin, joissa nämä olivat joutuneet syrjittyyn asemaan."
Tämä Suomen "isänmaallisuusvyöhyke" eli Suomen ruotsalaisten asuttama rantakaistale on noin 300 km pätkä Vaasan kahtapuolen eli Kokkolasta Kristiinankaupunkiin ja siitä hieman ohi eli aina Siipyyhyn saakka.
Ruotsinkielinen Pohjanmaa
http://aijaa.com/OA1LwU
Kummallista ettei länsirannikon ruotsinkielisten sotilaskarkuruudesta 1944-45 Ruotsiin ole tehty perusteellista tutkimusta, ei ainakaan suomeksi.
Jaa-a, det är sant! Suomenruotsalaiset olivat kaikkein kovimpia ja periksiantamattomia taistelijoita itärintamalla jotka torjuivat Neuvostoarmeijan hyökkäyksen! Ilman suomenruotsalaisia taistelijoitamme olisi Suomi ollut perikadossa heti alkumetreillä koska Neuvostoarmeija olisi marssinut Vaasaan voitonparaatiinsa ja tallonut hyväntahtoiset suomenkieliset hölmöt jalkoihinsa! Suomen menestys toisessa maailmansodassa oli vain ja ainoastaan suomenruotsalaisten sotasankareiden ansiota! Suomenkielisiä käytettiin vain vähempiarvoisissa rynnäköissä joissa pyrittiin tuhlaamaan neuvostoarmeijan vähäisiä ammusvarastoja. Ratkaisevimmat ja voitokaimat hyökkäykset tehtiin suomenruotsalaisten voimin!
Onkohan tuon kirjoittajalla soutureita suvussa?
Lue lisää Ruotsin toiminnasta viime sotien aikana. Lue erityisesti kommenttiosuudet:
Miten Ruotsi Talvisodan voitti I
11. maaliskuuta 2012
http://kemppinen.blogspot.com/2012/03/miten-ruotsi-talvisodan-voitti-i.html
Miten Ruotsi voitti Talvisodan II
12. maaliskuuta 2012
http://kemppinen.blogspot.com/2012/03/miten-ruotsi-voitti-talvisodan-ii.html
14. syyskuuta 2011
Pakoon Ruotsiin
http://kemppinen.blogspot.com/2011/09/pakoon-ruotsiin.html
16. syyskuuta 2011
Ruotsin puolueettomuus
http://kemppinen.blogspot.com/2011/09/ruotsin-puolueettomuus.html
Jatkoa listaan Ruotsin tekosista viime sotien aikana.
Tuo on sitä suru- ja svekotahojen masinoimaa historiaan uudelleenkirjoitusta.
Tienhaarassa oli valtava puolustuskeskittymä. Siltaa kohti oli suunnattu valtavasti suomalaisaseita. On suorastaan NAURETTAVAA esittää, että yksi suru olisi Sven Tuuvan tavoin ampunut kaikki viholliset sillalle!
Antti Rokka sen sijaan ampui yksin 80 vihollista keskellä korpea. Tosin hänellä oli apuna lippaiden panostaja. On Rokan häpäisemistä verrata tuota surusotilasta häneen!
Tuo suru EI saanut Marskin ritarimerkkiä ja ihan syystä. Se ei siis "unohtunut" joukko-osaston komentajalta. Näet se, että sotilas lopettaa karkuun juoksemisen ja puolustaa itseään, Ei ole mikään uroteko. Se on sotilaan perustoimintaa ja itsepuolustusta.