Ajattelin kysästä onko heillä jotain tiettyjä periaatteita, kun ystäväni on vihjannut mahd. uskostaan...Enkä oikein pysy perässä hänen ajatusmaailmassaan nykysin...
Miten uskovaisen käyttäytyminen eroaa muista?
Trine
14425
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Yritetään toimia sen mukaan mikä on oikein, välittämättä siitä aiheuttaako se meille itsellemme jotain kärsimyksiä etc, emme siis ajattele pelkästään järjellä vaan sydämmellämme. Luotamme siihen että Jumala pitää meistä huolen vaikka tekisimme uhrauksia jotka näyttävät täysin järjettömiltä!
ystäviä, eivätkä he eroa muista, en ainakaan ole huomannut
Monet ateistitkin uskovat samoihin arvoihin kuin me uskovatkin, mutta sitten on näitä hulluja kiihkoateisteja joita täälläkin liikkuu ja jotka eivät voi hyväksyä sitä että joku puhuu jostain muusta kuin oman edun tavoittelun etc.
ainakin osa, ihan oma lajinsa...just se kiihko..
>>Miten uskovaisen käyttäytyminen eroaa muista?>>
Uskovaisten (esim. Ev.lut) käyttäymyminen ei eroa mitenkään muiden ihmisten (esim.ateisti) käyttäytymisestä.
>> ystäväni on vihjannut mahd. uskostaan>> mikä ei ole harvinaista. Ateistit toimivat samoin.
>>Enkä oikein pysy perässä hänen ajatusmaailmassaan nykysin... >> Olipa ukonnollinen vakaumus mikä tahansa, sama homma. Pitää mietiskellä mikä olisi se oikea valinta.
Tuntemani uskovaiset ostavat tarjouksista ja syövät paljon.
nikki sinulla.
onko kokemuksesi perusteella tultava siihen johtopäätökseen, että uskovat, paitsi ahnaita, myös lihavia?
on laihoja kristittyjä.
Suomalaisissa riittää lihaa ja silavaa.
>>Tuntemani uskovaiset ostavat tarjouksista ja syövät paljon.>> Onko se hyvä vai paha asia?
Miksi edes kysyt tuollasta? Ajattelitko kulkea varpaillasi hänen seurassaan tästä lähin, vai haluatko hänet vaan johonkin muottiin?
Ajatteles nyt ku joku kysyis millasia periaatteita mahtaa mun ystävällä kun hän on vihjannut mahd. -homoudestaan, ruotsalaisuudestaan, kasvissyönnistään, urheiluharrastuksestaan, matematiikan opiskelustaan, syövästään, etc.
Ihmiset ovat kuitenkin yksilöitä ja itse kai oman ystäväsi parhaiten tunnet. Älä ala ikinä koskaan esittämään mitään muuta toisille kuin olet, teet yhdessäolostanne vaan itsellesi epämukavaa ja siihen se sit loppuukin tai ainakaan et osaa olla luontevasti enää oma itses, eikä se oo kivaa. Jos sun kaveris vetää jostain herneen nenään ni se on sen ongelma eikä sun.
Olemme ystäväni kanssa kuin yö ja päivä. Eikä minulla ole muita uskovaisia ystäviä. Kyllä minäkin sydämen omistan, mutta järjen mukaan teen päätökset..
Tässä esimerkki suoraan omassta elämästäni:
Tulin raskaaksi 17v. muutama vuosi sitten. Olin saanut havaita juuri, että lapsen isä on rikollinen ja arvaamaton. Kaikkea muuta, kuin tasapainossa oleva ihminen...
Tietysti lapsi rakkaana ihmisenä olisin halunnut pitää lapsen. Mutta Järjen ääni sanoi, "et voi synnyttää lasta tänne kärsimään rikkinäisestä ja turvattomasta elämästä." Lapsella on oikeus hyvään ja suotuisaan kasvuympäristöön.
Joten minä päädyin aborttiin, en halunnut pilata lapsen elämää nuorella, kouluttamattomalla äidillä ja rikollisella, arvaamattomalla isällä.
Nyt tällä miehellä...ylllätys yllätys!...uskovainen nainen ja heillä pieni lapsi...tämä nainen uskoo kaikki miehen sepustukset ja luulee kaiketi muuttavansa hänet jotenkin. Voi voi, siinä hän muuttaa vaan oman ja lapsensa elämän helvetiksi!
Kateeksi ei käy. En haluaisi elää kyseisen naisen elämää, ja tuskin lapsenikaan tuon 1 v. pojan epävakaata elämää..
Tässä oli teille tarina Järjellisestä ja "sydämmellisestä" päätöksen teosta, uskovaisen ja ei uskovan valitsemana.
Tämä olikin monimutkaisempi juttu kuin eka kirjoituksesta kuvittelin.
Sinä tietysti puntaroit kovasti teitkö oikean ratkaisun sittenkään. Abortti on raskas päätös. Et sanonut, mutta kenties sitä kadutkin ja kaipaat tätä syntymätöntä lasta. Itse uskon meidän olevan henkiä/sieluolentoja, joilla on tämä maallinen keho kuin ajoneuvo. Tämä henki siis on kenties jo muualla maailmassa. Sinun on turha kantaa siitä enää syyllisyyttä. Kaikki teemme ratkaisumme kuin vain parhaiten voimme.
Ystäväsi saattaa olla "laupias samarialainen", joka haluaa pelastaa toisen tämän pahuudesta ja onnettomuudesta ja välttelee siten omaa tilannettaan. Kuka tietää? En ainakaan minä näin kun en tunne. Usein on silti niin, että ihmettelemme toisten käyttäytymistä, mutta itseämme varsinkaan emme ymmärrä, mutta tätä ristiriitaa ei edes huomata. Ja jos kuvittelemme tuntevamme toisen täydellisesti, kyse on siitä ettemme todella edes halua oppia toista tuntemaan.
Jos viitsit voit lukea kirjoitukseni tuosta olet valo ja rakkaus, koskee myös sinua... : )
Jos hänellä on usko, joka on annettu hänelle lahjana Jumalalta, niin hän miettii ja tutkii näitä asioita. Mutta ihmisen kanssa voit keskustella kun olet rehellinen, etkä peittele mielipiteitäsi.
hyvinkin niin kuin kerroit. Toisinaan hän vetäytyy "omaan kuoreen" ja tällöin hän ei ota yht. eikä häneen saa yhteyttä. Kun minulla ei tuollaseen tarvetta, niin tuntuu toi nyt tosi oudolta ja käsittämättömältä...Ei sitä osaa moni kuvitellakaan millaielta se tuntuu, kun ei itse kerta ole uskovainen...ei sitä voi oikein ymmärtää...