Hei itsaria aikovat. Ajatelkaa niitä ihmisiä, jotka taistelevat henkensä puolesta. Keskosvauvoja, sydäntautisia vanhuksia, syöpää sairastavia, vaikka ketä. Kaikki tekevät kaikkensa että saisivat elää, jäädä eloon. Ja samaan aikaan joku haluaa tuhlata elämänsä. Niin outoa... En tosiaan halua pilkata ketään, tiedän että masennus on kauheaa, olen itse sairastanut sitä. Mutta tiedän myös kokemuksesta että se menee yleensä ohi. Olen mäkin ajatellut itsemurhaa kuusi vuotta enkä silti ole tehnyt sitä, ja luulenpa tulleeni koko ajan vahvemmaksi. Aivan varmasti on joku joka välittää, eikä voi ajatella, että elämä olisi turha. Joskus vain tuntuu siltä, ettei kukaan välitä, MUTTA SE ON HARHAA. Kaikki eivät osaa tuoda ilmi sitä että välittävät, ja silloin voi tulkita kaiken väärin. Itse en henkilökohtaisesti toivo että edes pahimmat "viholliseni" tekisivät itsemurhan, saati sitten että joku ystävä tai läheinen tekisi! Mutta ymmärrän kyllä että joskus tilanne vain voi olla hirveä, esim. jos on jatkuvia kipuja tai kauheita sydänsuruja tai vaikea sairaus tai jotain... sitä vain en ymmärrä, miksi edes suhtkoht kunnossa olevat ihmiset voivat ajatella itsaria. Ehkä, jos suree jonkun toisen puolesta, mutta onko itsemurha silloinkaan ratkaisu? Kuolleena ei ainakaan voi auttaa ketään. Tää oli vain mun mielipide, en väitä että tietäisin mitään mistään... ajattelin vaan. Eli siis voin olla väärässä. Kumminkin tsemppiä kaikille jotka laillani taistelevat!
Itsaria aikoville
Sofia
202647
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
en ole koskaan tajunnut mitä ihmiset tarkottaa sanoessaan ettei itsari ole mikään ratkaisu. sehän ratkaisee lopullisesti aivan kaiken sen ihmisen osalta, toinen asia on vain se miten se vaikuttaa läheisiin. silti ihmisen ei mun mielestä tarvitse kitua tässä maailmassa vasten tahtoaan vain toisten takia. jokainen päättää itse omasta elämästään ja läheistenkin pitää se voida hyväksyä.
Ratkaisu jonka vaikutusta ei koeta.
Useimmat itsemurhaa harkitsevat ihmiset eivät halua kuolla, vain paeta epätoivoiselta tuntuvaa elämän tilannettaan. Silloin ongelmien ratkaiseminen olisi ratkaisu, ei kuolema, joka aiheuttaa läheisillekin niin paljon tuskaa.
mitä jos ei vaan ole paikkaa tässä maailmassa?
Ei kenelläkään ole, joten kaikilla on. En ole näsäviisaas, valitettavasti tiedän kokemuksesta mitä todennäköisesti tarkoitat.
joojoo. mut ajattele miten paskalta elämä tuntuu kun ei saa iloo mistään!!
mulla on kaikkee mitä voi toivoo.
mut oon niin helvetin masentunut.
voiko mun aivoissa olla jotai vikaa????
Voi se vika olla aivoissakin,onko masennustasi tutkittu?Jos ei niin tilaa lääkäri.
Oletko miettinyt sitä että vaikka sulla on kaikkee mitää toivoo.... niin onko se kaikki sitä mitä SINÄ oikeasti haluat?
Mun tuttavani miesystävä jätti vähän aikaa sitten hyvinpalkatun nokian duunin ja alkoi autokaupan myyjäksi... ja pitää uudesta hommastaan tosi paljon.
niin ja siitä aivojutusta... on totta että pitkittynyt masennustila sekoittaa aivokemiaa... sitä voidaan hoitaa myös lääkkeelisesti
mä oon niin helkutin kauan ajatellu miten toiset kärsii..nyt aika ajatella itteensä..ehkä teen sen vielä!!
Ajattele sitten itseäs... mutta mikset kokeile ensin jotain mistä voisit pitää.
Masennus ja itsemurha ajatukset on kuin turvapeitto, helppoa ja vaivatonta.
Mikset kokeilisi ensin sitä että jätä se itsemurha vaihtoehdoksi tulevaisuuden varalle, mutta kokeile ensin jotain muuta.
Anna eka muille mahdollisuus auttaa, hae lääkitys jos masentaa, käy terapiassa yms.
Sit jos vuoden aikana mitään ei tapahdu ja et ole tuntenut yhtäkään hauskaa hetkeä, josta olisit nauttinut, tee jotain oikeasti repäisevää myy kaikki maallinen omaisuutes - tee kaikki mitä olet joskus halunnut kokeilla mut et ole uskaltanut tai viitsinyt tai et ole löytänyt aikaa rahaa yms. Sitä voi vaikka vahingossa vaikka löytää uuden innostuksen elämäänsä...
Mielestäni jokaisella on oikeus tehdä itsemurha.
Mielestäni jokaisella on myös oikeus ja velvollisuus estää itsemurha.
Mielestäni jokaisella on oikeus pitää omaa kokemustaan itselleen merkittävimpänä riippumatta toisten kokemusten laadusta ja luonteesta.
kerrankin sanoisin että samaa mieltä
itsemurha, vaikka vaikuttaakin huomattavasti ympäristöön, on silti ihmisen oma valinta
johon jokaisella on nähdäkseni oikeus.
on mielestäni surullista että ne jotka päätyy syystä tai toisesta tähän ovat yksin ratkaisunsa kanssa, ainoa "tuki" on lähes poikkeuksetta syyllistävää
Itsemurha ei saisi olla ainoa ratkaisu,
muita keinoja kannattaa kokeilla, koska onnistuneena teko on varsin lopullinen...
tämän vuoksi on ollut tapana puuttua ihmisten yrityksiin ja keskustelemalla koittaa löytää vaihtoehtoja
raamattu ei tavoita jokaista, eikä mielenterveyspuolen ihmisetkään...
Kyllähän se itsari olisi hyvä ratkaisu jos vain sen uskaltaisi tehdä. Minua suojelee pelko siitä että joku menee pieleen ja tulee hirveitä tuskia tai jotain pysyviä vaurioita.
...Noniin, nyt olen ajatellut Sudanin nälkäänkuolevia lapsia ja Norjan lähes sukupuutossa olevia ryhävalaita. Mitä nyt? Ei tehnyt oloa sen paremmaksi...
että pääsette parempaan paikkaan jos teette itsarin...sehän samallalailla tappamista ku jonkun muun ihmisen tappaminen. Sitä kantsii miettii mihin joutuu jos tekee itsemurhan. Kukaan itsarin tehny ei oo kertomassa täällä mihin joutu.
Mitäpä sitä miettimään, kun ei se selviä vaikka kuinka miettisi. Kukaan ei tiedä varmasti mitä kuoleman jälkeen on vai onko mitään.
Ihan varmoja ollaan siitä että päästään täältä POIS. Sehän on koko jutun idea.
Ei sitä sen jälkeen mihinkään joudu/pääse, elämä loppuu siihen. Life sucks and then you die.
Niinpä, ihmetyttää tuommoiset ihmisten pohdinnat, että mihin sitä kuoleman jälkeen joutuu. Eiköhän se vastaus ole aikas selvä: hautaan. Kaikilla henkisillä toiminnoilla on biologinen perusta, joten eikö ole melko loogista, että kuoleman jälkeen that`s it??? Miksi on niin vaikeaa hyväksyä, ettei elämä ole ikuista, eikä yksikään meistä niin korvaamaton, että eläisi ikuisesti?!? Haloo, herätkää todellisuuteen!
Mulla on sydän käynnistetty uudelleen, ja vain sen takia et saisin tehdä ratkaisun, minne menen täältä lähtiessä.
Ja se kuka ei ole uudestisyntynyt uskovainen, ei voi tietää,,onko elämää tämän ajallisen jälkeen.
Ihminehän on Sielu, Henki, Ruumis, ja kun antaa koko sydämmensä Jeesukselle, niin, sanoo sen jälkeen mielipiteensä asiasta. Meinaan saa sen sydämen takaisinkin itselleen jos tahtoo, mut en ole vielä tavannut sellaista ihmistä joka sen jälkeen pelleilisi näillä asioila. Sillä se ihminen joka uudestisyntyy ylhäältä, kokee jotain sellaista, et on vaikee piillotella sitä, sillä se ilo ja rauha mikä annetaan, se tahtoo vähä näkyy, täs synkäs maailmas. Hyvää Joulua!! ainii, kenes synttärit ne on..Elkee tappako ittiänne, ennen ku otatte selvän.
plaa plaa, itsemurha plaa plaa koettakaa ny elää eikä ajatella itsemurhaa hullut jatyhmät idiootit!!