Ei nyt verrata länsimaita ja hyvin köyhististä oloista 1950-luvulla ponnistanutta Kiinaa toisiinsa. Verrataan sitä malli jota länsimaat ovat työntäneet kehitysmaille eteenkin 1960-luvulta lähtien ja Kiinan mallia toisiinsa. Kiina on hylännyt tämän länsimaisen demokratiamallin jossa kaikenlaiset parranpärisyttäjät jauhavat sontaa eikä mitään järkevää saada aikaiseksi. Kiinassa valta on keskitettyä ja keskitetty valta on päättänyt määrätietoisesti viedä maata suuntaan jossa jokaiselle kansalaiselle pitemmässä juoksussa tulee kehitysmaiden väestöön verrattuna kohtuullisen hyvä elintaso osin kehittyneimmissä osissa täysin verrattavissa moniin OECD-maihin. Elintaso on kiistatta Kiinassa kohonnut - ei suinkaan vapaan markkinatalouden oppien vaan etupäässä ja ennen kaikkea suunnitelmallisen kehittämisprojektien kautta.
Kiina ja Intia olivat elintasolla mitattuna melko lähellä toisiaan 1960-luvulla mutta sen jälkeen Kiinan talous on kehittynyt selvästi paremmin kuin Intian joka puolestaan on erehtynyt noudattamaan liian paljon länsimaisia oppeja (Englannissa ja USA:ssa opiskelleiden ja siellä aivopestyiksi joutuneiden ulkointialaisten suosittamien oppien mukaisesti).
Kumpi on siis oleellisempaa: vaalikoppidemokratia ja "mahdollisuus päästä päättämään asioista" joka ei johda kovinkaan kummoisiin tuloksiin vai Kiinan malli? Kautta historian on tiedetty sekin että demokratialla ja taloudellisella kehityksellä ei VÄLTTÄMÄTTÄ ole 100%:sta korrelaatiota keskenään. Ei ainakaan niin että demokratia olisi muka edellytys talouskasvulla. Ei näin käynyt edes länsimaissa 1700-luvun lopulta aina 1900-luvun alkuun asti. Talous kehittyi vaikka väestön enemmistö ei päässyt äänestämään.
Kiina ja Intia olivat elintasolla mitattuna melko lähellä toisiaan 1960-luvulla mutta sen jälkeen Kiinan talous on kehittynyt selvästi paremmin kuin Intian joka puolestaan on erehtynyt noudattamaan liian paljon länsimaisia oppeja (Englannissa ja USA:ssa opiskelleiden ja siellä aivopestyiksi joutuneiden ulkointialaisten suosittamien oppien mukaisesti).
Kumpi on siis oleellisempaa: vaalikoppidemokratia ja "mahdollisuus päästä päättämään asioista" joka ei johda kovinkaan kummoisiin tuloksiin vai Kiinan malli? Kautta historian on tiedetty sekin että demokratialla ja taloudellisella kehityksellä ei VÄLTTÄMÄTTÄ ole 100%:sta korrelaatiota keskenään. Ei ainakaan niin että demokratia olisi muka edellytys talouskasvulla. Ei näin käynyt edes länsimaissa 1700-luvun lopulta aina 1900-luvun alkuun asti. Talous kehittyi vaikka väestön enemmistö ei päässyt äänestämään.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Natsien talouspolitiikka vuosina 1933-39 on yleisesti tunnustettu onnistuneeksi. Sen sijaan Rooseveltin New Deal vastoin yleistä harhaa ei ollenkaan ollut niin onnistunut: USA:ssa jättityöttömyys jatkui Pearl Harboriin asti. Vasta joulukuun 1941 jälkeen alkoi sitten valo todella loistaa tunnelinpäästä ja vuoden sisällä jättityöttömyys oli historiaa.
Kuten huomaamme: valtion ohjaavalla toiminnalla on valtava merkitys ja oikein tehtyinä nuo valtion toimet saattavat olla suoranainen syy rakettimaiseen pitkäjänteiseen talouskasvuun ja vaurastumiseen. Vapaan markkinatalouden ja niiden mekanismeista selittävät jauhavat usein ihan täyttä sontaa. Erityisesti finanssinerojen nousu päättäviin asemiin on yleensä sen tien alku jonka päässä on helvetti.
tä ainakin on puoluejohdon 6, 8 miljardin yhteenlaskettu omaisuus ja 800 000 000 rutiköyhää riisinviljelijää, josta riittää orjatyövoimaa vuosikymmeniksi.
Kuka sellaista haluaa Suomeen?
1960-luvulla Kiinan bkt ostovoimapariteetilla mitattuna oli kymmenesosa USA:n vastaavasta. Viime vuoden lopulla Kiina sitten ohitti USA:n. Ja kaikenkukkuraksi Kiina on tehnyt tempun juuri velkaantumatta. Sen sijaan USA:n velka jokaista kotitaloutta kohden oli viime vuonna jo 727 000 dollaria.
Repikää siitä huumoria, natohihhulit.