Elämässäni ei ole mitään järkeä

sadgirl

Heippa.
Olen 17-vuotias tyttö. Olen lukiossa toisella luokalla. Musta tuntuu, että mulla ei oo mitään tarkotusta täällä. Mua ahdistaa tulevaisuus todella paljon.. Tässä suurimmat ahdistumisen aiheet:
1) En tiedä yhtään, mihin ammattiin haluaisin. Tuntuu, etten jaksaisi lähteä opiskelemaan mitään. Ei mikään kiinnosta niin paljon. Ja kaikilla kavereilla on tulevaisuudensuunnitelmat valmiina..
2) En ole seurustellut koskaan. En koskaan ja olen jo 17-vuotias. Oon jo menettänyt uskoni siihen että löytäisin jonkun. Tälläkin hetkellä olen todella ihastunut opettajaani. Sekin ahdistaa niin paljon. Kavereillani on poikaystävät, joiden kanssa ovat seurustelleet jo useamman vuoden. He suunnittelevat jo tulevaisuuttaan ja mitäs minä teen..mietin, mihin ihmeeseen tulen päätymään ja onko tässä enää oikeesti mitään järkeä.
3) Itsenäistyminen. Mua pelottaa ihan hirveästi, kun ensi syksynä alkaa jo kirjotukset ja lukion jälkeen pitää muuttaa opiskelemaan jonnekkin. En uskalla asua yksin. En vaan uskalla. Lisäksi autokoulu ja muu sellainen ahdistaa.

Eli siis: mitä mun kannattais tehdä? Miten saisin edes vähän ahdistusta lievitettyä ja elämänhaluni taas takaisin?

Pliis auttakaa, tää ois mulle tärkeetä. Tää on ainut paikka missä pystyn oikeasti avautumaan kaikesta. En kestä tätä enää.

Kiitos paljon jo etukäteen jos joku jaksaa vaivautua vastaamaan :)

55

347

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • madpsy

      miten sun vanhemmat on sua auttanu , vai etkö ole heille kertonut murheistasi?

      • sadgirl

        En oo heille oikeen puhunut enkä aiokaan.
        Niillä riittää omiakin murheita, enkä usko että osaisin edes avautua niille..


      • sinulle ap

        On täysin normaalia,että sinun ikäisenä on kaikenlaisia ahdistuksia.
        Yritäppä elää päivä kerrallaan,unohda pakkomielteinen ajattelu ,että sinun pitäisi tehdä niinkuin muut tekevät.
        Ei seurustelulle ole mitään kiirettä,on paljon ihmisiä jotka alkavat seurustelun vasta myöhemmällä iällä jotkut eivät halua seurustella koskaan.Sinullekin seurustelukumppani ilmaantuu ihan varmasti kun on oikea aika.Siihen asti harrasta ja käy koulusi lppuun.
        Mitä tulee jatko-opintoihin ,oletko ajatellut että voisit pitää välivuoden ja yrittää päästä vaikkapa johonkin työharjoitteluun.Silloin sinulle jää aikaa harkita mikä ammatti kiinnostaa eniten.
        Voisitko ajatella,että asuisit vaikka kotonasi vanhempiesi luona vielä ainakin vuoden,olet ehkä liian nuori muuttamaan omillesi.
        Yritäppä keskustella asiallisesti vanhempiesi kanssa ja kerro heille peloistasi.Uskon että he ymmärtävät.
        Kaikkea hyvää sinun elämääsi,kyllä sinä onnistut hyvin :)


      • sadgirl
        sinulle ap kirjoitti:

        On täysin normaalia,että sinun ikäisenä on kaikenlaisia ahdistuksia.
        Yritäppä elää päivä kerrallaan,unohda pakkomielteinen ajattelu ,että sinun pitäisi tehdä niinkuin muut tekevät.
        Ei seurustelulle ole mitään kiirettä,on paljon ihmisiä jotka alkavat seurustelun vasta myöhemmällä iällä jotkut eivät halua seurustella koskaan.Sinullekin seurustelukumppani ilmaantuu ihan varmasti kun on oikea aika.Siihen asti harrasta ja käy koulusi lppuun.
        Mitä tulee jatko-opintoihin ,oletko ajatellut että voisit pitää välivuoden ja yrittää päästä vaikkapa johonkin työharjoitteluun.Silloin sinulle jää aikaa harkita mikä ammatti kiinnostaa eniten.
        Voisitko ajatella,että asuisit vaikka kotonasi vanhempiesi luona vielä ainakin vuoden,olet ehkä liian nuori muuttamaan omillesi.
        Yritäppä keskustella asiallisesti vanhempiesi kanssa ja kerro heille peloistasi.Uskon että he ymmärtävät.
        Kaikkea hyvää sinun elämääsi,kyllä sinä onnistut hyvin :)

        Kiitos, ihana viesti oli ♡!
        Mä yritän.. :) Kyllä mä tuun asumaan vielä kotona vähän reilu vuosi, että käyn lukion loppuun. Sen jälkeen sitten vähän pakko muuttaa, sehän on ihan luonnollista. Mua vaan silti pelottaa ihan hirveän paljon. Oon välivuotta miettiny kans, mutta sekin tuntuisi hieman turhauttavalta kun opinnot keskeytyy, vaikka en vielä tiedäkään mihin haluan.. tai on mulla jotain mielesstä mutta tuntuu ettei musta olis semmoseen kuitenkaan :I


    • tapaus

      Samat ongelmat itsellä, paitsi että olen poika/mies ja kohta 22v.

      • sädgirl

        Empä ole siis ainut.. Pitää vaan yrittää jotenkin selvitä tästä elämästä, vaikka se tuntuukin niin mahdottomalta. :( Voimia sulle!


    • älä ota liikaa murhe

      Voi sinä nuori tyttönen. Lapsi olet ollut tähän asti ja oikeastaan vielä nytkin. Ei 17-vuotiaana tarvitse olla vielä kokemuksia seurustelua ja ei se monelle vielä tuossa vaiheessa selkene "mikä minusta isona tulee". Kannattaa opiskella nyt ja odottaessa mennä työharjoitteluun, tai opiskella vaikka ammattikoulussa kotipaikkakunnalla jos muutto kotoa pois pelottaa.
      Kun on masentunut niin ei saa otetta mistään, ja ei ole kiinnostuksen kohteita. Sinun kannattaa käydä juttelemassa vaikka kouluterveyshuollon puolella. Iän myötä tulee lisää itsevarmuutta.

      • sädgirl

        Oi kiitos sulle ihanasta viestistä, toi piristi! ♥

        Tiiän kyllä, mutta tuntuu vaan niin toivottomalta.. Ja en mä oikeen osaa mennä puhumaan minnekkään terkkarille.


      • freddy
        sädgirl kirjoitti:

        Oi kiitos sulle ihanasta viestistä, toi piristi! ♥

        Tiiän kyllä, mutta tuntuu vaan niin toivottomalta.. Ja en mä oikeen osaa mennä puhumaan minnekkään terkkarille.

        ei se vaadi kuin sen että nielet sen pelkosi ja möläytät nää samat jutut suustasi, joista tääläkin kirjoitit. kokeile ja katso mitä tapahtuu. se mikä ei tapa vahvistaa.


      • sädgirl
        freddy kirjoitti:

        ei se vaadi kuin sen että nielet sen pelkosi ja möläytät nää samat jutut suustasi, joista tääläkin kirjoitit. kokeile ja katso mitä tapahtuu. se mikä ei tapa vahvistaa.

        Juu, eipä se muuta vaadikaan. Mulle toi vaan on ihan mahdotonta, en tiiä miks. Oon kai liian ujo ja pelkuri :/


    • Jimi 38

      Leuka ylös ja kohti uusia haasteita! Ole itsestäsi ylpeä, kehu itseäsi! Oikeasti!
      Olet vielä nuori eikä sun tarvitse olla kuin muut! Ennätät ja varmasti löydät itsellesi sen oikean vielä. Nyt keskityt itseesi ja älä mieti liikaa tulevaa. Elät tässä ja nyt, hetkessä. Nauti elämästä sillä olet siinä parhaassa iässä!

      • sädgirl

        Kiitos rohkaisevasta ja ihanasta viestistä ♥

        Yritän kyllä ajatella noin, mutta se vaan on niin vaikeaa. Kauheat paineet, kun kaikki kyselee "Onkos sulla poikaystävää" "Koskas aiot sellaisen hankkia" "Mihin menet opiskelemaan lukion jälkeen?" yms.. mm, sukulaiset aina utelemassa. Vaikka joo, tiedän, ei ne sillä mitään pahaa tarkota. Mutta se vaan pahentaa tätä.. :(


    • kukadublagan

      noi toi on vielä tietynlaista auktoriteetti pelkoa tai jotain sen tapasta. salaisuus piilee siinä että pitää uskaltaa sanoa miltä sydämmessä tuntuu vaikka se ei miellyttäisikään sukulaisia. sanoa että teidän kysymykset aiheuttaa mulle paineen ja ahdistuksen ettekö ymmärrä? kyllä se siitä iän myötä helpottuu niinku joku sanoi jo.

      • sadgirl

        Nii. Voit olla oikeassa..
        En oo niin läheinen ollenkaan mun sukulaisten kans että alkaisin heille valittamaan.
        Ja jo oletus siitä, että löydän miehen nuorena, menen naimisiin ja perustan perheen, tuntuu ahdistavalta. Perheeni on lestadiolainen ja moni sukulaisistanikin. Sen vuoksi vielä enemmän oletetaan juuri tuota. Enkä todellakaan olisi edes tuollaiseen vielä valmis, pelottaa ajatuskin, että seuraavien vuosien sisällä pitäisi olla muksuja.. Kaikki vanhemmat sisarukseni ovat jo naimisissa tai ainakin seurustelevat. Taitaa minusta tulla perheen musta lammas.


      • strawberryfields
        sadgirl kirjoitti:

        Nii. Voit olla oikeassa..
        En oo niin läheinen ollenkaan mun sukulaisten kans että alkaisin heille valittamaan.
        Ja jo oletus siitä, että löydän miehen nuorena, menen naimisiin ja perustan perheen, tuntuu ahdistavalta. Perheeni on lestadiolainen ja moni sukulaisistanikin. Sen vuoksi vielä enemmän oletetaan juuri tuota. Enkä todellakaan olisi edes tuollaiseen vielä valmis, pelottaa ajatuskin, että seuraavien vuosien sisällä pitäisi olla muksuja.. Kaikki vanhemmat sisarukseni ovat jo naimisissa tai ainakin seurustelevat. Taitaa minusta tulla perheen musta lammas.

        älä huoli, et varmasti ole ainoa uskovaisen perheen lapsi, joka ei halua alistua perinteille. perhettään ei pysty valitteen, mutta sen jokainen pystyy miten haluaa elää oman elämänsä. jos siihen ei saa perheensä tukea niin mitä rakkautta sellainen on? rakkaus on mun mielestä sitä että ymmärtää toista.


      • sadgirl
        strawberryfields kirjoitti:

        älä huoli, et varmasti ole ainoa uskovaisen perheen lapsi, joka ei halua alistua perinteille. perhettään ei pysty valitteen, mutta sen jokainen pystyy miten haluaa elää oman elämänsä. jos siihen ei saa perheensä tukea niin mitä rakkautta sellainen on? rakkaus on mun mielestä sitä että ymmärtää toista.

        Hmm.. ei siinä mitään ettenkö naimisiin haluais ja lapsiakin mutta ne luo entistä enemmän paineita että pitäisi löytää nuorena nopeasti mies ja mennä naimisiin.. :s


    • Salla K.

      Jeesus antaa elämään tarkoituksen ja sisällön. Häneltä saa avun kaikkiin ahdistuksen aiheisiin ja kun häneen turvaa elämässään, hän myös auttaa ja johdattaa eteen päin. En väitä että kaikki muuttuu helpoksi, ei muuttunut ainakaan minulla, mutta sellainen hyvä perusturvallisuus on elämässä, tukeva kallio minkä päällä seisoa, ja rauha sydämessä. Jeesus antaa myös täydellisen ihmisarvon heikoimmallekin yksilölle, siksi varsinkin sellaisten, jotka kokevat epäonnistuneensa elämässään, kannattaa mielestäni turvautua Herraan. Muistan sinua!

      • sadgirl

        Kiitos.. :) Kyllä mä uskon jumalaan, mutta välillä vaan tuntuu ettei se kuule mun rukouksia :(


    • sashamaria

      Täytyy sanoa, että olen aikalailla samassa tilanteessa. Olen itsekin 17-vuotias ja tällähetkellä ammattikoulussa toista vuotta. En ole missään vaiheessa kokenut alaa omakseni ja se ahdistaa. Stressaan koulun takia ihan suunnattomaksi ja se meinaa ajaa minut hulluksi. Haluaisin toiselle alalle, mutten laikaan tiedä mille, enkä siksi voi kouluakaan ruveta vaihtamaan.

      Tulevaisuus on äärimmäisen pelottava ajatus. Pelkään töihin menemistä, pelkään etten osaa mitään, pelkään etten selviä.

      Poikaystävää ei ole ikinä ollut, ainoastaan unelmissani. Yksin ja ahdistunut.

      • sadgirl

        Ohoh, ollaan siis tosi samassa tilanteessa! Tsemii! Ois kiva vaihtaa enemmänkin ajatuksia esim sähköpostin kautta? :) Jos innostut niin kommentoippa, jotta voin antaa sähköpostini!


    • Henna3

      sädgirl

      Kerrot, että sinun on vaikea puhua asioistasi esim. kouluterkalle. Kirjoitat sujuvasti ongelmistasi eli olisiko sinun mahdollista lähestyä kouluterkkaa ensin viestillä, jossa kerrot ongelmistasi? Sen jälkeen voisi olla helpompaa mennä juttelemaan, kun terkka tietää jo ongelmasi ja voitte jatkaa asioiden käsittelyä keskustelemalla.

      • sadgirl

        Tää vois olla yks hyvä vaihtoehto, mutta se meijän terveydenhoitaja on liian tuttu etten mielellään sille menis muutenkaan puhumaan.. :| Ois helpompaa, jos se olisi ihan tuntematon. Mutta kiitti vinkistä!


    • et sä suinkaan ainut ole , haluaisin auttaa mutta mahdanko tietää miten no sitä voi kaiketi yrittää. mitä seurusteluun tulee niin älä murehdi itse olen aika paljon vanhempi voi kai sanoa nuori aikuinen enkä ole seurustellut koskaan. sinulla on vielä aikaa älä menetä toivoa etköhän löydä sen oikean.
      halaisin kovasti auttaa ja toivon että menestyt ja löydät paikkasi.

      olen ollut samassa tilanteessa, mutta en voi sulle elämän ohjetta antaa, mutta jos haluat että kerron miten itse selvisin ja pääsin eteen päin löysin paikkani ja selvisin kun ajattelin samalla tavalla ja löysin paikkani (olenko löytänyt sitä) niin sen voin kyllä tehdä ja yrittää neuvoa ja antaa eri vaihtoehtoja ja pohtia niitä. niin se kyllä onnistuu
      nimittäin haluan sydämmestäni auttaa

      opiskelussa on pääasia että menet jonnekkin, ihan mihin vain pääasia että menet ettet jää vain pois se on pahinta itse olin syrjäytyneenä kotona vuoden. älä tee sitä virhettä sieltä on sitten entistä vaikempaa nousta ja jatkaa. ei sillä ole välii onko se oikea paikka ,ammatti monet hankii aikuisena uuden ammatin monta kertaa kun etsivät itsekkin vielä mitä tahtovat ja omaa paikkaa.
      mene autokouluun ,itsenäisty ym noi on normaaleja tunteita lähes kaikilla on niitä jaa niitä läheistesi kanssa ne pystyvät auttamaan parhaiten ja ota vastaan mitä tulee iloineen ja suruineen.
      oletko varma kaveristasi että nillä ei ole samanlaista ne ei vain uskalla halua kertoo sitä sinulle ja saattavat ajatella kuitenkin kuin sinä, mietippä sitä

      ps. voit myös kääntyä ammattilaisten puoleen, esim koulustasi löytyy kertoo niille ja ne kyllä osaa kertoo ja auttaa

      toivottavasti oli edes jotain apuu ja helpotti oloasi edes vähän

      jos sä haluut tarkempii ohjeita neuvoja tai miten itse tein selvisin eteen päin niin aina voit kysyy osotteesta [email protected]

      joka tapauksessa kaikkea hyvää tsemppiä ja menestystä elämässäsi pidä lippu korkealla kyllä sä selviit aivan varmasti kun et liikoja murehdi

      • sädgirl

        Voi kiitos paljon viestistäsi! ♡ Näit paljon vaivaa sen kirjoittamiseen, arvostan sitä!
        Ja kyllä piristi :)


      • sädgirl kirjoitti:

        Voi kiitos paljon viestistäsi! ♡ Näit paljon vaivaa sen kirjoittamiseen, arvostan sitä!
        Ja kyllä piristi :)

        kiitos myös itsellesi, kiitos viestisi piristi päivääni ja lämitti mieltäni


      • sadgirl
        jtr1 kirjoitti:

        kiitos myös itsellesi, kiitos viestisi piristi päivääni ja lämitti mieltäni

        Oi, mukava kuulla :)

        Ja tosi ihana nähdä, kuinka auttavaisia ihmiset ovat netissäkin!


    • aikaa vie

      Ongelmasi ovat ratkaistavissa, JOS olet valmis tekemään itsesi kanssa töitä ensin. Hae apua ja ole itsesi tukena, ajattele positiivisestikkin ja luota itseesi. Huomaat miten ajan kanssa että pääsit yli kirjoituspelosta ja siitä että olet valmistunut ja aikuinen. Huomaat vähitellen omaan tahtiin kulkiessasi elämääsi eteenpäin mihin paljon oikeasti pystyt ja miten monia pelkoja pystyt päihittämään.

      Rakkauteen en sano muuta kuin että on hyvä jos se ei tule silloin kun on masentunut. Se tuhoaa tosi usein ihan kaikki mahdollisuudet kahden ihmisen yhteiseen onneen. :(((( Kun olet henkisesti tasapainossa niin suhde toimii paljon varmemmin ja silloin on helpompi toisen ihastukakkin sinuun kun säteilet positiivisutta ja vaikutat fiksulle naiselle joka ei vain valita vaan uskaltaa tehdä paljonkin töitä oman onnensa eteen.

      • sadgirl

        Mä yritän ajatella positiivisesti, mutta se ei vaan multa meinaa onnistua, ajatukset kääntyy ihan huomaamatta heti negatiiviseks ja synkiks. Ehkä mä vaan oon niin negatiivinen ihminen.
        Yritän muuttaa ajattelutapaa ja muuta. Kiitos viestistäsi!! :)


    • jaikalii

      Sinä olet nuori ja sinulla on elämä edessä. Elämämme on monesti ahdistavaa ja vaikeaa. Maailma on paha ja ahdistava. Ymmärrän että sinua ahdistaa. Mutta kaiken tämän pimeyden keskellä loistaa valo. Usko minua; valo loistaa ja valaisee ihmisiä. Se valo tulee taivaasta Jumalasta. Sinä voit kokea valon ja päästä sisälle ihanaan elämään. Silloin sinulla kääntyy lehden toinen puoli ja sinä ihmettelet että miten elämä voikin olla näin ihanaa.

      Minulla itselläni on samanlaisia kokemuksia kuin sinulla. Elämäni oli todella vaikeaa silloin kuin olin 26-31 vuotias. Nyt olen 55 vuotias mies. Talvella 1991 elämäni muuttui muutamassa päivässä ihanaksi. Sain kohdata ylösnousseen Herran Jeesuksen Kristuksen. Hän antoi minulle uuden elämisen arvoisen elämän ja minä koin sen. Siksi minä todistan Hänestä koska tiedän Hänen elävän ja rakastavan kaikkia ihmisiä, sinuakin. Uskallat lähestyä Häntä sillä Hän rakastaa ja ottaa sinut vastaan jos tahdot tulla Hänen luokseen.

      Tekstit ovat suomeksi vaikka sivusto onkin "se" www.jaikal.se

      • sadgirl

        Olen kyllä uskovainen ja luotan siihen, että Jumala järjestää kaiken. Mutta välillä vain tuntuu ettei hän kuule mun rukouksia. Onhan nämä mun ongelmattietysti ihan säälittävän pieniä oikeasti isoihin ongelmiin verrattuna. Ehkä mä vielä löydän itselleni oikean elämänsuunnan.

        Kiitos viestistäsi! :)


      • onnea elämääsi
        sadgirl kirjoitti:

        Olen kyllä uskovainen ja luotan siihen, että Jumala järjestää kaiken. Mutta välillä vain tuntuu ettei hän kuule mun rukouksia. Onhan nämä mun ongelmattietysti ihan säälittävän pieniä oikeasti isoihin ongelmiin verrattuna. Ehkä mä vielä löydän itselleni oikean elämänsuunnan.

        Kiitos viestistäsi! :)

        Toisaalta jos lähdet opiskelemaan toiselle paikkakunnalle,pääset omillesi ja pois ahdistavasta ilmapiiristä.
        Olen varma ,että ennenkuin se aika koittaa,olet saanut apua ylhäältä joka johdattaa sinua oikeaan suuntaan kohti vapautta ja iloa jatkamaan itsenäistä elämää missä itse päätät mikä on sinulle parasta.
        Se hyvä puoli on muuttamisessa,etteivät sukulaiset ole tenttaamassa tekemisiäsi koko ajan.
        Silti voi säilyttää välit hyvinä omaan perheeseen pitämällä yhteyksiä.
        Rohkeastii vain uutta kohti,niin huomaat miten elämä helpottaa.Älä pelkää,sinua autetaan!


      • sadgirl
        onnea elämääsi kirjoitti:

        Toisaalta jos lähdet opiskelemaan toiselle paikkakunnalle,pääset omillesi ja pois ahdistavasta ilmapiiristä.
        Olen varma ,että ennenkuin se aika koittaa,olet saanut apua ylhäältä joka johdattaa sinua oikeaan suuntaan kohti vapautta ja iloa jatkamaan itsenäistä elämää missä itse päätät mikä on sinulle parasta.
        Se hyvä puoli on muuttamisessa,etteivät sukulaiset ole tenttaamassa tekemisiäsi koko ajan.
        Silti voi säilyttää välit hyvinä omaan perheeseen pitämällä yhteyksiä.
        Rohkeastii vain uutta kohti,niin huomaat miten elämä helpottaa.Älä pelkää,sinua autetaan!

        Hmm, se on kyllä totta. Mua vaan pelottaa sekin,että miten löydän uudelta paikkakunnalta ystäviä ja muutenkin tutustun uusiin ihmisiin.. jos se ei onnistu ni varmaa syrjäytyisin haluamattani vaan omaan kämppääni.. :I äh tiiän, tää mun ajattelu on tosi negatiivistä, mutta tulee vaan mieleen kaikkea tämmöistä.
        Mutta kiitos paljon viestistäsi ♡ se oli ihanan rohkaiseva!! :)


    • SamassaTilantessa

      Vieläkö olet samoilla fiiliksillä?

      • sadgirll

        Joo.. :/ Eipä tässä oo mikään muuttunut, ongelmia vaan tullut lisää..


    • jeremiana

      hei olet tosi nuori vielä :). itsekään en ole ihan ammatinvalinnastani varma ja en todellakaan seurustellut noin nuorena. kaikki tulee aikanaan.
      minuakin jännitti muutta pois kotoa vaikka olin 19 ja mietin miten pärjään. koulu oli kuitenkin tosi kivaa ja sain uusia kavereita uudelta paikkakunnalta. myöhemmin olen hankkinut toisen ammatin. ihminen muuttuu koko ajan.
      olen varma että sinäkin pärjäät. autokouluun ei ole pakko mennä. sen voi käydä koska tahansa.

      onko sulla jotain mielenkiinnon kohteita tai harrastuksia joista voisi saada ideaa mikä sua kiinnostaisi ammatillisesti? toinen asia on tykkäätkö sosiaalisista töistä vai viihdytkö yksin? todennäköisesti saat myöhemmin lisää rohkeutta ja tulet uskaliaammaksi. pitää vain mennä rohkeasti eteempäin. stsemppiä :) monet päätyy omalle alalleen "vahingossa".

      • sadgirll

        Kiitti! ♡

        mukavaa että sulla sujuu hyvin :)
        no ei mulla oikeastaan. Sen ainakin tiiän varmaks etten haluu työtä missä pitää olla jatkuvasti lasten kanssa tekemisissä.. koulun ohella sain lastenhoitajana töitä ja tajusin ettei se ainakaan oo se mun ala.

        kyllä mä ihan tykkään olla ihmisten kans tekemisessä kuitenkin..


    • SadManSad

      Moikka, kuuntele tämä ihana biisi äläkä ole enää SadGirl : ) ! !

      www.youtube.com/watch?v=VYqCEfVyLCA&list

      • sadgirll

        Kiitoos ♡ :)

        Vaikea vaan yrittää olla ilonen kun koulussakin vaan ongelmat lisääntyy.. ja tulevaisuus pelottaa.
        mut kiitti kuitenki, tää piristi :)


    • thermity

      Hei, minä voisin olla sun poikakaveri, jos satut asumaan Turussa!

      • saadgirl

        Hahah :DDD Jotenkin nauroin tälle.

        Kiitos vaan tarjouksesta, mutta valitettavasti asun aika kaukana turusta :I


      • DeittiPalstakoTääOn
        saadgirl kirjoitti:

        Hahah :DDD Jotenkin nauroin tälle.

        Kiitos vaan tarjouksesta, mutta valitettavasti asun aika kaukana turusta :I

        No entäs mä sitten? Oon 26v sinkkumies Helsingistä ;)


      • ssadgirl
        DeittiPalstakoTääOn kirjoitti:

        No entäs mä sitten? Oon 26v sinkkumies Helsingistä ;)

        No oho, kylläpäs nyt niitä ehdokkaita tulee :D tuleehan niitä muualtakin, mutta tähän asti kaikki on osoittautunut ihan typeriks. Ehkä te ootta fiksumpia ;D

        mut joo, sori asun kyllä aika kaukana helsingistäkin.. :I hmm, ehkä mun pitäs tulla sinne opiskelemaan vuoden päästä :---D hahah, ehkä kuitenki liian iso kaupunki mulle..

        Btw, aika outoa, mä avauduin kiusallisimmista ongelmistani täällä joista en oo puhunut niin sitten tulee tällasia viestejä :D nooh, mikäs siinä


      • Entinenopiskelija
        ssadgirl kirjoitti:

        No oho, kylläpäs nyt niitä ehdokkaita tulee :D tuleehan niitä muualtakin, mutta tähän asti kaikki on osoittautunut ihan typeriks. Ehkä te ootta fiksumpia ;D

        mut joo, sori asun kyllä aika kaukana helsingistäkin.. :I hmm, ehkä mun pitäs tulla sinne opiskelemaan vuoden päästä :---D hahah, ehkä kuitenki liian iso kaupunki mulle..

        Btw, aika outoa, mä avauduin kiusallisimmista ongelmistani täällä joista en oo puhunut niin sitten tulee tällasia viestejä :D nooh, mikäs siinä

        Minä suosittelisin juttelemaan esim. opon kanssa tai tekemään netissä testejä joilla voisit löytää ne alat jotka sinua eniten kiinnostavat. Eikä sitä väärän alan valintaa kannata liikaa pelätä. Perusopinnoissa on ainakin osa sellaisia jotka voi saada hyväksiluetuiksi jos päätätkin vaihtaa alaa kesken kaiken, eli ei se opiskelu hukkaan mene.


      • sadgiirl
        Entinenopiskelija kirjoitti:

        Minä suosittelisin juttelemaan esim. opon kanssa tai tekemään netissä testejä joilla voisit löytää ne alat jotka sinua eniten kiinnostavat. Eikä sitä väärän alan valintaa kannata liikaa pelätä. Perusopinnoissa on ainakin osa sellaisia jotka voi saada hyväksiluetuiksi jos päätätkin vaihtaa alaa kesken kaiken, eli ei se opiskelu hukkaan mene.

        Joo, testejä oon kyllä tehnyt.. :) on ne ehkä vähän suuntaa antavia..

        Oon mä tässä miettinyt, että olis kiva olla jonkin aineen opettaja.. mutta työllisyys taitaa olla aika huono. (Paitsi fysiikan ja matikan opettajille ehkä, mutta ne ei taas oo yhtää mun juttu)
        Ja sitten sitäkin oon miettinyt että onko musta opettajaks, koska musta tuntuu että oon aina väsyny ja muuta niin mitä sitten siitä opettamisesta tulis.. tai sit ne oppilaat muute vaan vihais mua koska en taida osata selittää asioita tarpeeks selkeästi.. ehkä sekään ei oo mun juttu.

        Niin.. :) onhan tässä tietty vielä vähän aikaa miettiä.. ei kyllä enää kauan, vajaa vuos :O apua


    • TE-keskuksissa on ammatinvalintapsykologeja, jos asia vielä aiheuttaa ahdistusta. Kansantaloudellisesti ajateltuna voisi olla järkevää käydä siellä ennen yhteishakua - vaikka eipä tuo asia minulle niin kuulu. Ja sit jos on hyvä kaikessa, niin opettajaksi voi hakeutua - luokan tai aineen. Hoitoalakin työllistää, mutta nykyään sitä on jo kuulemma vaikeampi päästä opiskelemaan (1/7 pääsee).

      Sitten vielä tuosta Terkkarista, että voihan sitä hakeutua esim. tavalliselle terveysasemalle?

      • sadgiirl

        Aijjaa, tosta en ees tiennyt että tollasia on.. :o
        Niin, terveysala mua kiinnostaa kans ehkä jotenkin mutta tuntuu ettei sekään tarpeeks ..
        Niin, totta!
        täytyy kai tähän väliin kertoa, että mun pitäis muutenkin mennä terkkarilla käymään paniikkihäiriön takia. Yks opettaja sai kuulla siitä ja yrittää saada mua suoraan lääkärille.

        Aattelin että (kun enää tää vk koulua,niin) puhun terkkarille joistakin mieltä painavista asioista seuraavassa terveystarkastuksessa (syksyllä kai?) Jos vaikka jotain sais sanottua. :) Ei tästä muuten tuu mitään, angstailen vaan päivät pitkät ja stressaan asioista ihan liikaa..


    • a2d

      Hei.
      On todella yleistä ettei nuorena opiskeltu ammatti ole se mitä vanhana tekee. Voisit siis harkita opiskelevasi kaikkein mielekkäintä juttua. Voisit valita sen mukaan, missä tykkäät kehittää itseäsi. Välivuosi saattaa passivoittaa joten en itse suosittele. Ei haittaa vaikka kävisit vuoden jotain ammattia ja lopettaisit koulun kesken löytäessäsi paremman. Se ei mene hukkaan.

      Seurustelu ei ole olennaista. Itsekään en seurustellut ole koskaan. Olen rakastunut yhteen ihmiseen järjettömästi, mutta tällä olikin toinen. Odotan sitä, että löydän toisen järjettömyyden, sillä parin kuukauden suhteet eivät kiinnosta.

      Oletko miettinyt mistä tämä kumpuaa ettet uskalla asua yksin? Voiko tämä olla virheiden tekemisen pelkoa? Kaikki tekevät virheitä ja asiat muuttuvat kuitenkin aina ajallaan. Tämä on väistämätöntä. Voit viivyttää joitain asioita, mutta ne tulevat kuitenkin joskus eteesi.

      Sinun kannattaisi miettiä ensiksi, mitkä ovat sinulle tärkeimmät asiat. Käsittele myös pelkosi itsenäistymisestä ja muusta mainitsemastasi. Kun löydät/tunnustat todelliset syyt näihin, voit katsoa asioita jo toiselta kantilta. Muista ettei sinulla ole mitään kiirettä missään. Koita vain pitää välejä ystäviin ja luo uusia suhteita.

      • sadgiirl

        Mooi :)

        Joo, en mäkään välivuotta oo ajatellut. Se menis helposti vaan siihen, että en hakis seuraavanakaan vuonna ja jäis opiskelut opiskelematta S:

        No helpottavaa kuulla etten oo ainut joka on aina ollut sinkkuna.. :) mut ikävää kyllä jos ei oo mahollisuutta saada ihmistä kestä tykkää/rakastaa.. tiedän tunteen :I

        En mä tiedä miks tuntuu niin pelottavalta muuttaa yksin asumaan.. kai siinä on sitäkin että haluais asua vaan kotona kun siellä paljon turvallisempi olo.. Ja varmaan sekin tähän vaikuttaa, että oon muutama vuos sitten kokenut yhden ikävän tapahtuman kun olin yksin pyöräilemässä. Jotenkin pelko vaan jäänyt siitäkin. Pelottaa että isommissa kaupungeissa on vielä enemmän sellaisia samanlaisia hulluja ihmisiä.

        Kiitos rohkaisevasta viestistäs :)
        kiitos kaikille muillekkin, ootte auttanu mua tosi paljon ♡


      • ddfsfs

        Hei!

        Ymmärrän sua täysin. Voin opastaa sua kaikessa ja opettaa myös rakkauden saloihin. Anna meiliosoitteesi, asun Helsingissä..


      • sadgiirl
        ddfsfs kirjoitti:

        Hei!

        Ymmärrän sua täysin. Voin opastaa sua kaikessa ja opettaa myös rakkauden saloihin. Anna meiliosoitteesi, asun Helsingissä..

        Empä viitsi omaani tähän julkisesti laittaa. Tein uuden tätä varten.. :)

        [email protected]


      • xxxxxxxxxxxxxxxxxxx
        sadgiirl kirjoitti:

        Empä viitsi omaani tähän julkisesti laittaa. Tein uuden tätä varten.. :)

        [email protected]

        :* :*


    • Nään itteni sussa! Olin ihan samassa tilanteessa. Valitsin jatko-opintopaikan sitten semmoselta alalta, joka tuntu vähiten epämiellyttävältä :D Nyt oon tosin taas samassa tilanteessa, että en oikeen tiiä mitä teen. Käyn vaan kouluu, mut ei oo mitään hajua mitä varten. Mihin ammattiin edes haluan? No kunhan nyt vaan teen jotain niin eiköhän joku ratkaisu tule vastaan.

      Älä hätäile! Ite en ollu seurustellu saatika pussannu ketään kun olin 18v. ja sitten menin tinderiin ja kappas vaan ensimmäisen tyypin kanssa lähti kyllä jokasortin kokemattomuus :D Se suhde piristi mukavasti lukion lopun harmaata arkea, kun piti istua vain nenä kiinni kirjassa :D

      Itsenäistyminen ahdistaa minuakin edelleen (oon 19v.) ja asun kotona. En osaa edes laittaa ruokaa ja tulisin hulluksi yksin omassa kämpässä neljän seinän sisällä. Pahoittelen, jos en osannu auttaa, mutta tsemppaan sua!! Lakkaa nyt ensimmäisenä stressaamasta niistä suhteista. Lataat vaikka tinderin nyt kesäksi ja katsot mitä siitä tulee ja syksyllä keskityt kijoituksiin. Asia kerrallaan.

      • sadgirll

        Kiitos vastauksesta ja tsempeistä! Tosi kiva lukea muidenkin kokemuksia! Joo, en mä ehkä suhteista enää jaksakaan stressata niin paljon. Ihan sama, sit elän sinkkuna elämäni jos se on niin tarkotettu :I
        musta tuntuu et mullakin tulee meneen toi tolleen et valitsen koulun mikä tuntuu vähuten epämiellyttävältä :D en tiiä mutä siitä tulee.. mutta enpä toisaalta jaksa edes miettiä sitä vielä. Pitäs vaan keskittyä niihin kirjotuksiin. Tsemppiä sullekin! ♡


    • Lukiossa_kärsinyt

      Hei sinulle. Itsekin kärsin lukiossa tavattoman paljon monista asioista. Tässä joitakin alustavia vastauksia.

      > 1) En tiedä yhtään, mihin ammattiin haluaisin. Tuntuu, etten jaksaisi lähteä
      > opiskelemaan mitään. Ei mikään kiinnosta niin paljon. Ja kaikilla kavereilla on
      > tulevaisuudensuunnitelmat valmiina..

      Ei tuossa iässä tarvitse olla valmiina tulevaisuuden suunnitelmia. Voi olla hyväkin, että ne ehtivät vielä jalostua. Ja vaikka kavereillasi olisikin ne valmiina, niin ne saattavat vielä muuttua. Voit myöhemmin lähteä opiskelemaan, jos haluat, tai sitten tehdä jotakin muuta. Jos olet masentunut, niin sitä voi hoitaa ja sen jälkeen opiskella.

      > 2) En ole seurustellut koskaan. En koskaan ja olen jo 17-vuotias. Oon jo menettänyt
      > uskoni siihen että löytäisin jonkun. Tälläkin hetkellä olen todella ihastunut
      > opettajaani. Sekin ahdistaa niin paljon. Kavereillani on poikaystävät, joiden kanssa
      > ovat seurustelleet jo useamman vuoden. He suunnittelevat jo tulevaisuuttaan ja
      > mitäs minä teen..mietin, mihin ihmeeseen tulen päätymään ja onko tässä enää
      > oikeesti mitään järkeä.

      Itsekin ajattelin noin tuossa iässä, mutta myöhemmin aloin seurustella. Seurustelunaloistusikä vaihtelee eikä siinä ole mitään oikeaa vaihetta. En myöskään usko, että nuo kaverisi välttämättä tulevat oikeasti olemaan koko ikänsä yhdessä lukiossa alkaneen seurustelukumppanin kanssa. Eivät ainakaan kaikki heistä.

      > 3) Itsenäistyminen. Mua pelottaa ihan hirveästi, kun ensi syksynä alkaa jo kirjotukset
      > ja lukion jälkeen pitää muuttaa opiskelemaan jonnekkin. En uskalla asua yksin. En
      > vaan uskalla. Lisäksi autokoulu ja muu sellainen ahdistaa.

      Itsenäistyminen pelottaa usein ihmisiä. Se on myös erittäin suosittu aihe elokuvissa, ehkä juuri sen takia. Esim. Sormusten herra -elokuvissa on kyseessä nuorten hobittien itsenäistyminen.

      Ehkä myöskään pois muuttamista ei tarvitse pelätä niin paljoa. Ei ole itsestäänselvää, että sun pitäisi myöhemmin muuttaa pois. Ja vaikka niin kävisikin, niin saattaa olla, että silloin se tuntuu helpolta ja mukavalta. Ei sitä tarvitse vielä nyt miettiä ja kontrolloida. Et kai lapsenakaan halunnut koskaan, että itsenäistyisit niin paljon kun nyt lukioikäisenä jo olet itsenäistynyt, mutta kuitenkin teit sen?

      Sun ei myöskään välttämättä tarvitse asua yksin, jos muutat pois. On olemassa kämppiksiä, kommuuneja, soluasuntoja yms.

      Kaikkien ei myöskään tarvitse käydä autokoulua. Mutta jos käyt sen, niin se menee luultavasti ihan hyvin. Ja vaikka siinä tulisi ongelmiakin, niin mitä sitten. Itse en läpäissyt insinööriajoa ensimmäisellä kerralla, mutta myöhemmin läpäisin.

      > Eli siis: mitä mun kannattais tehdä? Miten saisin edes vähän ahdistusta lievitettyä ja
      > elämänhaluni taas takaisin?

      Ota yhteyttä koulupsykologiin tai muuhun vastaavaan tahoon. Terveyskeskuksessa osataan neuvoa.

      • sadgirll

        Hei! Kiitos vastaiksesta! Oon nyt vähän myöhässä vastauksieni kanssa, olin jo kokonaan unohtanut tämän viestiketjun.. olen nyt 18v. Vieläkin samat ongelmat vaivaa. Autokoulu ei kyllä enää ole ongelma. Sen olen alottanut, eikä tunnu niin pahalta vaikka se vähän stressaakin.

        Sen sijaan psyykkiset ongelmat on tainnut vain lisäntyä.. koulu tuntuu ihan hiton raskaalta eikä mikään muutenkaan jaksa enää kiinnostaa. No, pitää vaan toivoa että kaikki kääntyisi vielä hyväks. :) Terkkarille kaveritkin on yrittänyt patistaa, mutta ei se vaan tunnu luontevalta mennä puhumaan sinne.. :/


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Miksi miehet kohtelevat mua huonosti

      Oon nyt tapaillut kolmea ihmistä. Ensimmäisen kanssa nähtiin kolme kertaa, ja meidän oli tarkoitus mennä leffaan tiettyn
      Sinkut
      196
      3776
    2. Minä haluun vaa oikeesti kuulla

      Että sulla on kaikki hyvin. Ihan oikeasti haluan. Ehkä meitä ei sit ollu tarkotettu yhteen, mut oot mulle äärettömän tär
      Ikävä
      61
      1428
    3. Ajattelen sinua

      aamuin, päivin, illoin. Toisinaan en yölläkään saa nukutuksi, kun pyörit mielessäni. Olemme molemmat aikuisia, etkä tiet
      Ikävä
      46
      1187
    4. Voisiko kaivattusi tehdä jotain mitä

      Et voisi antaa anteeksi
      Ikävä
      51
      1015
    5. Pariisin olympialaisissa miesnyrkkeilijä löi naisnyrkkeilijän 46 sekunnissa keskeytyskuntoon

      Algerian kohunyrkkeilijä nousi kehään – vastustaja luovutti hetkessä ja murtui itkuun https://www.is.fi/urheilu/art-2000
      Maailman menoa
      100
      994
    6. Onko sulla mitään todisteita

      Että olisin ihastunut sinuun?
      Ikävä
      62
      960
    7. Olisikin se meidän tapaaminen jo liian jännää

      Näin pitkän ajan jälkeen.
      Ikävä
      69
      903
    8. Pim pom, Ovikello soi. :D

      Mitä tekisit jos kaivattusi ilmestyisi ovesi taakse?
      Ikävä
      67
      885
    9. Tänään (1.8) on maailman ylikulutuspäivä

      Vuonna 1970 maailman ylikulutuspäivä oli joulukuun 23. päivä. Vuosituhannen alussa vuonna 2000 se osui lokakuun 4. päivä
      Maailman menoa
      83
      842
    10. Melko hyvin tunnen jo hänet

      Hän ei ole sopiva. Jotain hyvää tässä palstan seuraamisessa on ollut. Omien ajatusten ja tunteiden jäsentämisen lisäksi
      Ikävä
      69
      837
    Aihe