VAROITUS: Tämä artikkeli ei ole heikkohermoisille eikä sellaisille, joiden lähipiirissä on tapahtunut lapsiin kohdistuneita kauheuksia ja/tai henkirikoksia. Jos kuulut näihin ryhmiin, älä lue tätä pidemmälle. Kun nyt vanha savolainen puhuu, on vastuu ainakin osittain sillä, joka jatkaa lukemista tämän pidemmälle.
Kuten joitain muita palstoja seuranneet ehkä ovat huomanneet, olen varsin kelvoton ihminen, mm. olen eronnut kirkosta, en kuulu mihinkään uskontokuntaan, enkä usko yliluonnollisiin voimiin, vieläpä olen täysin moraalisesti rappeutunut. Tunnustettakoon vielä, että olen psykoottistasoisesti mielisairas, jolla ei ole enää juuri mitään menettävää, ja eri hoitolaitoksissa on tullut tuttavuussuhteita ns. alamaailmaankin hankittua sen verran, että en uskoisi esim. jonkin vesipyssyn tai muun leikkikalun hankkimisen olevan suuren työn
takana.
Mutta mieleeni juolahti tuossa eräs mielipuolinen tarina, jota en malta olla jostain järjettömästä syystä postaamatta. Olkoon kertomuksen nimi vaikkapa "Uskonnottoman uni". Se menee näin:
Näin unessa olevani Jumalan ja Jumalan poikien kokouksessa ja olevani Saatana muiden, hyveellisesti parempien, Jumalan poikien joukossa.
Jumala otti minut puhutteluun, ja sanoi minulle:
"Oletko katsellut hurskasta Suomen kansaa, joka on minulle Israelin jälkeen toiseksi mieluisin kansa koko maapallolla? Kyseisessä maassa on kaksi oikeaoppista valtionkirkkoa; siellä on ahkeria herätysliikkeitä, jotka julkistavat minun sanaani taukoamatta. Lisäksi kyseisessä maassa on eloisia vapaita kristillisiä uskontokuntia, joiden hurskauden ja runsaan minun ylistämiseni tähden olen siunannut heitä runsailla kielilläpuhumisen, uskossakaatamisen, ja henkien erottelun sekä pahojen henkien poisajamisten ym. armolahjoilla.
Minä sanoin Jumalalle: Miksi eivät he olisi nyt hurskaita? Sinähän olet siunannut heitä rikkaudella, viisailla päättäjillä ja toimivalla demokratialla. Lisäksi olet siunannut heitä politiikoilla, jotka ovat ajaneet myös köyhän kansanosan asiaa, niin että melko harva näkee tässä maassa nälkää. Annapas kun koettelen Suomen kansan tekopyhyyttä, niin he välittömästi kiroavat Poikasi Jeesuksen opetukset, ja luopuvat uskostaan ja hurskaudestaan.
Jumala kysyi minulta: Miten aiot sen tehdä?
Minä vastasin Jumalalle: Saanko koetella heidän lämmintä rakkauttaan ja anteeksiantokykyään esimerkiksi lapsenraiskaajien, -kiduttajien ja -tappajien suhteen? Entä hirmuhallitsijoiden?
Entä huumekauppiaiden?
Jumala sanoi minulle: Saat, mutta vältä koskemasta liikaa tämmöisten hirmutekojen uhrien omaisiin tai läheisiin.
Niin minä, Saatana, tulin maapallolle, ja asetuin Suomeen kiertämään ja kuljeskelemaan ympäriinsä.
Julistin, että ahdas on se portti, joka vie elämään, ja vain harvat ovat ne, jotka sen löytävät. Julistin, että vasta se, joka kykenee rakastamaan kriminaalimielisairaaloiden ja vankiloiden pahimpia rikollisia kuin omia parhaita ystäviään ja itseään, on otollinen Jumalan valtakuntaan. Julistin, että vasta sillä, joka on täydellisesti sisäistänyt, että itse voisi olla maailman pahimman rikollisen paikalla, on avaimet sen käsittämiseen, mistä elämässä mahdollisesti on kyse. Julistin myös Jeesuksen sanoneen, että olkaa täydelliset niin kuin teidän taivaallinen Isä on täydellinen.
Julistin koko kansalle, että Jeesus opetti, vain jos antaa kaikki synnit anteeksi kaikille muille, voi itse saada omat syntinsä anteeksi.
Aioin jatkaa saarnaani Suomen kansalle lapsenraiskaajien rakastamisesta, mutta silloin SUPO:n miehet pidättivät minut. He veivät minut
salaiseen kidutuskammioonsa. Muutuin tällöin unessani Saatanasta tavalliseksi mielisairaaksi kansalaiseksi. Kiduttajani kertoivat olevansa Jumalan enkeleitä, ja he hitaasti kahden viikon aikana tappoivat minut ja kertoivat ja iskostivat minuun ajatuksen, että paikkani kuolemani jälkeen tulee olemaan siinä Tulijärvessä, joka on varattu Perkeleelle ja hänen enkeleilleen...
Havahduin unesta likomärkänä hiestä, ja totesin, että mielisairaan ei ole vara olla uskovainen.
Kuten joitain muita palstoja seuranneet ehkä ovat huomanneet, olen varsin kelvoton ihminen, mm. olen eronnut kirkosta, en kuulu mihinkään uskontokuntaan, enkä usko yliluonnollisiin voimiin, vieläpä olen täysin moraalisesti rappeutunut. Tunnustettakoon vielä, että olen psykoottistasoisesti mielisairas, jolla ei ole enää juuri mitään menettävää, ja eri hoitolaitoksissa on tullut tuttavuussuhteita ns. alamaailmaankin hankittua sen verran, että en uskoisi esim. jonkin vesipyssyn tai muun leikkikalun hankkimisen olevan suuren työn
takana.
Mutta mieleeni juolahti tuossa eräs mielipuolinen tarina, jota en malta olla jostain järjettömästä syystä postaamatta. Olkoon kertomuksen nimi vaikkapa "Uskonnottoman uni". Se menee näin:
Näin unessa olevani Jumalan ja Jumalan poikien kokouksessa ja olevani Saatana muiden, hyveellisesti parempien, Jumalan poikien joukossa.
Jumala otti minut puhutteluun, ja sanoi minulle:
"Oletko katsellut hurskasta Suomen kansaa, joka on minulle Israelin jälkeen toiseksi mieluisin kansa koko maapallolla? Kyseisessä maassa on kaksi oikeaoppista valtionkirkkoa; siellä on ahkeria herätysliikkeitä, jotka julkistavat minun sanaani taukoamatta. Lisäksi kyseisessä maassa on eloisia vapaita kristillisiä uskontokuntia, joiden hurskauden ja runsaan minun ylistämiseni tähden olen siunannut heitä runsailla kielilläpuhumisen, uskossakaatamisen, ja henkien erottelun sekä pahojen henkien poisajamisten ym. armolahjoilla.
Minä sanoin Jumalalle: Miksi eivät he olisi nyt hurskaita? Sinähän olet siunannut heitä rikkaudella, viisailla päättäjillä ja toimivalla demokratialla. Lisäksi olet siunannut heitä politiikoilla, jotka ovat ajaneet myös köyhän kansanosan asiaa, niin että melko harva näkee tässä maassa nälkää. Annapas kun koettelen Suomen kansan tekopyhyyttä, niin he välittömästi kiroavat Poikasi Jeesuksen opetukset, ja luopuvat uskostaan ja hurskaudestaan.
Jumala kysyi minulta: Miten aiot sen tehdä?
Minä vastasin Jumalalle: Saanko koetella heidän lämmintä rakkauttaan ja anteeksiantokykyään esimerkiksi lapsenraiskaajien, -kiduttajien ja -tappajien suhteen? Entä hirmuhallitsijoiden?
Entä huumekauppiaiden?
Jumala sanoi minulle: Saat, mutta vältä koskemasta liikaa tämmöisten hirmutekojen uhrien omaisiin tai läheisiin.
Niin minä, Saatana, tulin maapallolle, ja asetuin Suomeen kiertämään ja kuljeskelemaan ympäriinsä.
Julistin, että ahdas on se portti, joka vie elämään, ja vain harvat ovat ne, jotka sen löytävät. Julistin, että vasta se, joka kykenee rakastamaan kriminaalimielisairaaloiden ja vankiloiden pahimpia rikollisia kuin omia parhaita ystäviään ja itseään, on otollinen Jumalan valtakuntaan. Julistin, että vasta sillä, joka on täydellisesti sisäistänyt, että itse voisi olla maailman pahimman rikollisen paikalla, on avaimet sen käsittämiseen, mistä elämässä mahdollisesti on kyse. Julistin myös Jeesuksen sanoneen, että olkaa täydelliset niin kuin teidän taivaallinen Isä on täydellinen.
Julistin koko kansalle, että Jeesus opetti, vain jos antaa kaikki synnit anteeksi kaikille muille, voi itse saada omat syntinsä anteeksi.
Aioin jatkaa saarnaani Suomen kansalle lapsenraiskaajien rakastamisesta, mutta silloin SUPO:n miehet pidättivät minut. He veivät minut
salaiseen kidutuskammioonsa. Muutuin tällöin unessani Saatanasta tavalliseksi mielisairaaksi kansalaiseksi. Kiduttajani kertoivat olevansa Jumalan enkeleitä, ja he hitaasti kahden viikon aikana tappoivat minut ja kertoivat ja iskostivat minuun ajatuksen, että paikkani kuolemani jälkeen tulee olemaan siinä Tulijärvessä, joka on varattu Perkeleelle ja hänen enkeleilleen...
Havahduin unesta likomärkänä hiestä, ja totesin, että mielisairaan ei ole vara olla uskovainen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tuli sitten hätäpäissään postattua jo ensimmäinen luonnos tarinasta. Minulla on jo ideoita rikosten uhrien omaisten ja läheisten tunteita enemmän huomioon ottavasta ja kunnioittavasta versiosta, mutta joka kuitenkin kokonaisuutena on vielä hieman "jykevämpi uni" ja tarina.
Ehkä postaan sellaisen joskus tässä kun kerkiän.
Pyydän syvästi anteeksi kauheuksia kokeneilta uhreilta, heidän omaisiltaan ja läheisiltään.
Heidän suhteensa tuo luonnos oli moraaliton teksti. Harkitsen jatkossa sanani tarkemmin.
Subjektiivisesti arvioiden hyvä puoli tuossa lipsahdusluonnoksessa oli se kuitenkin se, että se jäi niin "kristinuskomyönteiseksi". Jos nimittäin yrittää mahdollisimman epäitsekkäästi arvioida nykyistä maailmantilannetta, niin praktiselta kannalta katsottuna osalle ihmisistä on geeneistään ja elämänkokemuksistaan johtuen "hyödyllistä" uskoa korkeampiin voimiin tai uskontoihin, toisille taas olla vannoutunut ateisti, jonkun kannattaa olla epävarma kannastaan jne. jne.
Mutta jos päätän julkaista "korjatun version", niin siinä saatan ehkä antaa pari vihjettä, miksi itse olen valinnut nimenomaan uskonnottomuuden esim. eksistentialistisen kristinuskon tai Jeesuksen seuraamisen ym. sijaan. Mutta todettakoon jo tässä, että mitään kritiikin kestäviä todisteita uskontojen mahdollisesta oikeassa olosta ei ole, mutta että saatan ehkä jättää tämän asian "unessani" käsittelemättä.
Mitä suuruudenhulluuteeni tulee, jos päätän vielä tarttua kynään, otan tavoitteeksi tuottaa edes kerran elämässäni pienen pätkän dostojevski-tason
tekstiä. Mutta sen olen huomannut jo nyt, että tuskin minun kannattaa kirjailijaksi ryhtyä.
Henkinen krapula (ei mitään aineitten käyttöä) riittävän syvällisen tekstin kirjoittamisen jälkeen on niin kova, että voi fyysisestikin pahoin, nukkuu huonosti ja päätä särkee jumalattomasti..
Mutta nyt vaikenen, ja otan "uuden version" suhteen AIKALISÄN, joka voi olla ihan miten pitkä tai lyhyt tahansa. Mutta tuskin ainakaan lähipäivinä.
Jospa postaat vaikka sitten kun heräät... :)
"Jospa postaat vaikka sitten kun heräät... :)"
Niinpä niin! Mitkä ovatkaan ihmiselle nautinnollisempia "paheita" kuin
suuruudenhulluus ja kunnon narsismi! :-) :-)
Näiden kahden mielenasennehuumeiden kanssa
olisi hyvä osata olla varovainen. Mutta ai että
joskus kerran aikoinaan kun teki gutaa!!!!!
Hinta oli kova, mutta eihän sitä tiedä, vaikka
joskus tulevaisuudessa totean, että "oli se
kaikenkaikkiaan lopulta hintansa väärtti".
No joo, ehkä unohdetaan koko tämä unijuttu...tähän
Teen nyt narsistina niin, että jos joku pyytää, niin heitän tähän vielä loppulöylyiksi tämänhetkisen korjaussarjaversioluonnokseni, mutta jos ketään ei kiinnosta, niin lopetan. Mutta jutun kehittelyn olen jo lopettanut, kun on tärkeämpää tekemistä. Ja minulla tosiaan olisi elämää internetin ulkopuolellakin elettävänä.
Kyllä tämä juttu nyt jonkinlaisen "tilintekoversion"
vaatii, kun lähdin "leikkimään" noinkin aroilla asioilla, vaikka ihan vakavissani olinkin. Toinen syy tähän on se, jos ihmisellä on hullunrohkeutta
lähteä haastamaan Jaakobinpainiin Jumala, niin on moraalisesti oikein, että painii sitten loppuun asti, eikä jätä kesken. Mutta useimmille tämä on varmaan EVVK, koko juttu....
Huolimatta siitä, että olen tässä muuttanut mieltäni koko ajan, ja lapsellisesti skitsoillut, toivon, ettei sheriffi tai muu kuitenkaan poista tätä keskustelusäiettä. Pyrin välttämään tällaista "pelleilyä" muissa keskustelusäikeissä. Versio tulkoon, kun on sen aika.
Tulin siinä mielessä järkiini, että oli "pakko" tehdä tiettyjä kompromisseja. Eli siis jätin sen "jaakobin painin" kesken. Mutta jos joku yliluonnollinen voima (tai useita niitä) sattuisi olemaan olemassa, niin eipä sitten veijari ehkä malttanut olla vihjailematta. ;-) ;-) Lämpöinen virnistys sinne jonnekin, jos siellä todella sattuu olemaan jotain!
Kyse on siis muutamasta merkityselämyksistä, eli että mennään sattumia tulkitsemaan jotain viesteinä. Sain testata vähän mielenterveyttäni niitä vastaan. Pidätte tietysti tätä kaikkea hullun huoreiluna, mikä onkin tietysti teidän kannaltanne ymmärrettävää. Mutta ei se mitään.
Nyt sitten vain kaikessa mielenrauhassa kirjoittamaan ajatukset tekstiksi.
Jos joku läheiseni on älynnyt laittaa jonkun tarkkailemaan tätä minun "viisasteluani", niin tosiaan olen ihan kohtalaisen hyvässä hapessa, vaikka onkin periaatteessa ihan mahdollista, että tämä yhden "sairaalalepäilyn" minulle ja yhteiskunnalle tulee "maksamaan". Ainakin tätä kirjoitettaessa mieli on levollinen ja tyyni. Mitkään harhat eivät riivaa jne. Mutta siis kompromissit: 1. läheisen ihmissuhteen vaaliminen, 2. enkä halunnut ottaa riskiä, että tulisi vaaraa joutua semmoiseen psykoosiin, kuin missä olin joskus aikoinaan.
No niin tähän se päättyi. Loppullinen Juttu on nyt julkaistu
sfnetin puolella, mm. keskusteluryhmässä
sfnet.keskustelu.uskonto mutta että varmuuden vuoksi tiedoksi, että jutun tarkoitus ei ollut kannustaa ns. merkityselämysten ja rukousvastauksten uskontoon, koska se mielestäni on vielä periaatteessa "epäjumalan palvelusta". Tämän verran olin valmis antamaan anteeksi,
mitä lisäilyihin tulee. Mutta nyt yritän vaieta
jatkokelailuilta, maksoi se minulle mitä tahansa.
Tosiaan tarkoitus olisi muuttua "neropattifilosofista" tavalliseksi arjen ihmiseksi. Sheriffi toivottavasti maltat olla poistamatta.
Hyvää loppuelämää Lämpimästi teitä tervehtien,
Immomoralisti.
Loppu tähän tarinaan on julkaistu muualla,
mutta siis varmuuden tiedoksi, että merkityselämysten, rukousvastauksien jne.
Jumala on minulle tietyssä mielessä pelkkä epäjumala.
Kirjoitin artikkelia se mielessä, että siihen
ei ole mitään lisättävää. Tämän kompromissin
tein. Mutta että julkaistu versio on
mm. löydettävissä esim. sfnet.keskustelu.uskonto.
Tämä yksilö. Toivottavasti maltatte olla häiriköimättä.
The End
Sheriffille tiedoksi, että toivottavasti et sinä
eikä kukaan muukaan mene poistamaan näitä "skitsoiluita".
Mitä idioottimaista minä meninkään väittämään
että "rukousvastauksien on muka epäjumala?"
Mistä minä muka sen voin tietää?
Mutta jos Jumala on olemassa, niin se on mennyt kyllä salaamaan itsensä kyllä aivan hirveän perusteellisti. Sitä mieltä olen minä.
Mitä minä meninkään sanomaan, että muka lopullinen kommentti? Minähän en voi millään
tietää, mikä on lopullinen kommentti, tai että
onko ylipäätään edes olemassa lopullista komenttia.
10 pisteen vihje: Tässä on kysymys henkisestä
Jaakobin painista Jumalan kanssa...