Uskonnot vain tuhoavat

Niin, eläkää ihmiset, kun vielä elossa olette.

Jatkomahdollisuus on geenienne kautta lapsillanne, heille pitäisi jättää kohtalaisen siedettävä maailma. Jos ei lapsia ole niin sitten vähintään kehon molekyylit pääsevät ihanaan vapauteen: luonnon kiertokulkuun jossa ei ole aikaisia herätyksiä, jouluruuhkaa tai iskelmälaulajia :)

Viimeinen keino uskonnon vakuutteluissa on aina se kuolemanjälkeinen tila. Sillä on helppo pelotella. Itse pyrin elämään rohkeasti, ylpeästi ja avoimin mielin. Kuoleman jälkeen en ole enää yksilönä olemassa. Maailmankaikkeus (tai sen "luoja" jos niin haluaa ajatella) huolehtii ruumiini/tuhkani hävityksestä ja siitä, millaiset muistot minusta jäävät niille, joiden vuoro on elää elämänsä.

Uskonnot todellakin jakavat ihmisiä eri leireihin. Yleensä jaottelu on akselilla Oikeaoppinen-Vääräoppinen tai Oikeamielinen-Syntinen. Tämä johtaa yleensä siihen, että "vastapuoli" demonisoidaan. Surullista.

Minun puolestani, uskokoot mihin tahansa jumaliin ne keksiikään, mutta saisi antaa luvan uskoa ja antaa muiden uskoa. Käännytyselementti olisi myöskin hyvä poistaa.

Etenkin sinun suhtautumisesi kuolemaan on hyvin kypsä. Kuolema on vääjäämätön asia, jota ei voi pakoilla, ei edes satuihin ja fantasioihin. Sinulla on tämä aika ja yrität viettää sen mahdollisimman hyvin. Mitä muuta ihminen voi tehdä?

QUOTE: ”Olen tullut siihen tulokseen, että uskonnot vain jakavat ihmisiä ja vuodattavat liikaa verta vain sen vuoksi, mitä ihmisen pään sisällä tapahtuu.” QUOE

Se teissä ”ateisteissa” rasittaa, että näette uskonnosta vain yhden puolen: päänsisäisen. Näin te valehtelette ja vääristelette uskonnon olemusta. Ja näin te myös olette itsekin osallisia samasta mistä uskovaisia syytätte. Uskonnolla tai paremminkin religiolla on monta ulottuvuutta ja jokainen niistä on kontekstuaalisen kulttuurinsa luomuksia. Uskonto pohjautuu – ei viime kädessä päänsisäisiin tapahtumiin – ihmisen yhteisöllisyydelle. Yhteisö luo uskonnon. Erottelu pyhän ja arkipäiväisen eli sakraalin ja profaanin välillä on oleellinen lähtökohta. Tämän ymmärryksestä tulee erotus meidän ja Toisten välillä. Pyhinä pidettyjä asioita, joita yhteisö luo, yhteisö perustelee vetoamalla johonkin sitä suurempaan, eräänlaiseen kollektiiviseen tajuntaan. Iskulauseen omaisesti: palvoessaan jumalaa ihminen palvoo omaa yhteisöään. Mitään tuonpuoleista ei tarvita.

QUOTE: ”Tietenkin uskonnosta voi olla helpotusta esim. kuolemaa pelkääville, mutta omasta mielestäni kuolemaa tulee arvostaa yhtä paljon kuin elämää. Olen itse valmis todellakin kuolemaan ja sen myötä nauttimaan ainoista vuosistani. En haaveile taivaspaikasta pilven reunalla tai jälleensyntymästä, enkä tahdo kiittää omista saavutuksistani korkeampaa voimaa, vaan itseäni. Omistan oman ainoan elämäni omille unelmilleni, en kenenkään muun palvomiseen.” QUOTE

Juuri käsitykset kuolemasta eli tunto katoavaisuudesta on uskontojen perusajatuksia. Se tullessa kohdalle tai lähelle muuttuu monen ateistikin mieli, ja miksei myös uskovaisten. Kuoleman tai kärsimyksen ongelmaa ei ratkaista logiikalla, se pitää itse elää. En halveksisi niiden ajatuksia ja maailmaa, jotka myöntävät oman inhimillisen rajoittuneisuutensa ja hakevat apua kulttuurin luomasta ilmiöstä eli jostakin itsestään suuremmasta ja pysyvämmästä. Mitä taivaspaikkaan tulee, niin mikään uskonto ei sijoita sitä pilven reunalle. Itse asiassa koko ajatus kielii sekä oman ajattelun rajoittuneisuudesta sekä myös piilevästä rasismista: luodaan mielessä primitiivinen ihminen ja hänen meidän kannalta lapsellinen maailmankuvansa ja uskonsa. Jälleensyntyminen taas on negatiivinen termi, eräänlainen helvetti, johon joutuu jos elää huonosti. Mielenkiintoista kirjoituksessasi on se, että kuitenkin käytät palvominen –sanaa kuvatessasi elämänihannettasi omien unelmiesi toteuttamisessa. Miksi tuo sanavalinta?

QUOTE: ”Monet kuitenkin uskovat siihen, että ihmisen päänsisäiset ajatukset antavat hänelle jonkinlaisen uuden mahdollisuuden. Nämä samat ajatukset ovat saaneet aikaan sotia ja kuolemaa.
Maailma olisi kenties ollut paljon seesteisempi, jos ihmismieli ei olisi punonut helpotuksekseen Jumalaa, Buddhaa, Allahia, egyptin jumalia ja jumalattaria, hindujumalia, kreikkalaisia myyttejä... Lista on pitkä ja näiden puolesta kuolleiden lista vielä pidempi.” QUOTE

Myös sinun omat päänsisäiset ajatuksesi luovat sinun elämääsi sisältöä. Mistä tiedät, etteivät päänsisäiset ajatuksesi sisältäisi sotaan mahdollistavia elementtejä? Jos syytät jumaliin ja mytologioihin uskovia ihmisiä sotaisuudesta ulkoistat samalla oman maailmasi viholliset. Maailma olisi kenties seesteisempi ja rauhallisempi ilman uskontoja ja religioita, sitä emme voi kuitenkaan varmasti sanoa. Varmaa kuitenkin on, että uskonnot ovat olemassa ja ne vaikuttavat satojen miljoonien ihmisten elämässä niin hyvässä kuin pahassakin. Miten ne ovat tänne syntyneet ja onko niiden olemus pelkästään paha, se onkin eri kysymyksensä. Uskonnolliseen maailmankuvaan kuuluu oleellisesti pahan ulkoistaminen. Siinä sinä näytät olevan varsin etevä. Uskonto on tähän helppo ja sopiva kohde, koska se on siihen monimuotoisuudessaan erittäin sekava. Järjettömäksi, pahaksi ja sotia aiheuttavaksi leimattua uskontoa ei tarvitse ymmärtää. Mielestäni juuri ymmärtämättömyydellä merkityksellistetty leima on yksi rasismin, sotien ja sortamisen alku ja juuri. Uskontoa voidaan ymmärtää osana inhimillisen kulttuurin alkua, kehitystä ja nykyisyyttä sekä sen luomuksena, ei minään muuna.

QUOTE: ”Nauttikaa elämästä, sillä kukaan tuskin voi todistaa, että sen jälkeen on tarjolla uusintaa tai jatkomahdollisuutta. Itse otan näistä ainoista vuosistani kaiken, minkä irti saan.” QUOTE

Vain tosi uskovaiset ja heihin lukien ateistit elävät varmuudesta ja todisteista. Inhimilliseen elämään kuuluu kuitenkin epävarmuus ja elämän katoavaisuus. Yhden mahdollisuuden järkähtämätön ja kategorinen halveksiva poissulkeminen kaventaa elämää sekä sisältää Toiseuden eli toisin kokevien ja uskovien rasistisen halveksunnan ja sotien elementit sisällään. Aivan kuin elämää ei saisi ymmärtää.

tuossa on perää mutta siinäkin kyllä, että uskonnot on myös pelastaneet ihmisjhenkiä ja luoneet rauhaa, kun murhamiehet on tulleet uskoon ja lopettaneet verityönsä ym..