Suurin osa tämän ryhmän keskusteluista kuuluu ryhmää: 1) Itkijä-äijät valittavat kuinka auton arvo on laskenut 2) Kuinka toiset tuovat Saksasta huonoja autoja.
Autokauppa voi olla myös ilon aihe. Sen sijaan, että pähkäilisi kuinka paljon oman auton hinta on laskenut ostohetken jälkeen, voisi autokahjo miettiä paljonko on onkin voittanut kun ei ostanut vielä kalliimpaa autoa.
Parhaimpiin voittoihin pääsee kuvittelumallilla jossa on jättänyt ostamatta tuollaisen 200 000 euroa maksavan luxuslullan. Sellaisen kun olisi myydä täräyttänyt puolen vuoden pidon jälkeen paikallisessa Esson baarissa jollekin tojoukolle niin tappion päivittelyyn ei tämän foorumin rivit riittäisi. mj.
Autokauppa voi olla myös ilon aihe. Sen sijaan, että pähkäilisi kuinka paljon oman auton hinta on laskenut ostohetken jälkeen, voisi autokahjo miettiä paljonko on onkin voittanut kun ei ostanut vielä kalliimpaa autoa.
Parhaimpiin voittoihin pääsee kuvittelumallilla jossa on jättänyt ostamatta tuollaisen 200 000 euroa maksavan luxuslullan. Sellaisen kun olisi myydä täräyttänyt puolen vuoden pidon jälkeen paikallisessa Esson baarissa jollekin tojoukolle niin tappion päivittelyyn ei tämän foorumin rivit riittäisi. mj.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mitähän minun pitäisi tehdä, kun kotikylällä (n 25 000 asukasta) ei ole ollut viiteen vuoteen Essoa - saati Esson baaria. Viimein "lämmin" Shellkin hävisi viime keväänä. Nesteellä ei ole kunnon kahviota, ABC on liian sterili ja Sloboilille en muuten vaan kotiudu... Eli en siis voi kuvitella Esson baarissa Tojo-ukolle myyväni alihintaan 200 000 € maksavaa autoani.
Ihan vakavasti sanottuna: kukaan ei kai pistooli ohimolla pakota ketään ostamaan autoa, joka on epämiellyttävä. Olen viimeisksi kuluneen kolmen vuoden aikana ostanut yhden auton suoralla kaupalla ja vaihtanut kahdesti autoa. Kertaakaan en ole kaupan kohteeseen itseensä tyytymätön - vaikka kaikki ovatkin 75000 - 140000 ajettuja. Välirahakin on ollut vaihdoissa sopiva - ellei, en olisi kauppoja tehnyt.
Oma lukunsa sitten tietenkin on nämä automyyjät. Olenpahan oppinut ainakin sen, että kotikylällä on kaksi autoliikettä lisää, joihin en enää jallani astu - vain ja ainoastaan myyjien epäasiallisen käytöksen vuoksi. Tosin kokonaisuudessaan tällä kylällä niitä "boikotissani" olevia on neljä ja puolenkymmentä, joissa olen saanut hyvää, ellenpä jopa erinomaista palvelua. Niistä voisi mainita Aro-yhtymän kulkuneuvoja myyvän, Fordin, Volvon ja miksei Huyndainkin jälleenmyyjät. Sattumaa tai ei, mutta tämänhetkiset kulkuneuvoni ovat molemmat Aro-yhtymän maahantuomia - toinen uutena ostettu ja toinen käytettynä.
Eli siis summa summarum: on ehkä turha itkeä huonoja kauppoja - ellei sitten todella ole tullut huijatuksi. Omasta sinisilmäisyydestä ja huonosta kaupan kohteen ennakkotutkimisesta ei voi syyttää kuin itseään. Ja kaupanteossa on myös muistettava se kultainen sääntö, ettei se hullu ole, joka hintaa pyytää vaan se joka sen maksaa...
Autokauppa on valitettavasti sen verran monimutkainen taiteenlaji, ettei kaikki ihmiset sitä kovin hyvin hallitse.
Ja kullakin on eka kertansa - otin ensimmäisestä autokaupastani sen verran oppia, ettei ihan samoja mokia tullut toista kertaa tehtyä. Vaikka sain kylläkin ensimmäiselläkin kertaa ihan kelvollisen auton.
Itselleni kävi niin, että aiemmin vanhemmilta saadulla ja lainatuilla autoilla, sekä vajaat parikymmentä vuotta prätkän omistaneena ostaa päräytin suomalaisten tekemän PC-rallisimulattorin perusteella saaman tuntuman ja kyseisen auton maineen perusteella auton.
Pelkäsin pahinta, mutta oletin myös (koska auto sentään on vm. 98) nykytekniikan varmistavan autolle moottorin käynnin osalta luotettavaa toimintaa. Lisäksi sähkölaitteiden minimaalisella määrällä oletin olevan mahdollista saavuttaa luotettava käyttö, jos se auto sittenkin sattuisi olemaan maineensa mukainen. Pelko oli turhaa - auto on parempi kuin osasin edes uneksia... ;-D
Lopputulos on se, että jos joskus hyvin kaukaisessa tulevaisuudessa ostan tämän auton rinnalle vielä jonkun kakkosauton, niin tulee olemaan äärimmäisen korkea rima auton valinnalla. Jotenkin tuntuu, että lähinnä vastaavat nykyisin valmistettavat autot maksaisivat enemmän kuin asuntoni, joten pitää vain toivoa, että löytyy sitten vielä näitä samanlaisia yhtä hyvässä kunnossa.
Autoni kilohinta oli korkeahko, mutta olipa se alle 10tkm ajettukin, joten hienosti oli höyläytynyt useampi tonni hinnasta Saksassa pois.
En myy autoani koskaan ja tavoite on ajaa tällä eläkeikään asti (mittariin yli 400tkm). Jep, muidenkin autoja on tietysti välillä kiva kokeilla, jotta pysyy ajan tasalla kehityksessä ja saa kontrastia omaan "tyhmään" valintaansa.
Auto maksoi vain talvivarustuksineen noin 15te, joten ihmetys on suuri, kun vento vieraat ihmiset tulevat tuttavallisesti kyselemään ja keskustelemaan autosta huoltoasemilla ja kauppojen pihoilla. Hmm, lienee samanlaista myös 10x hintaisten uusien edustus ja urheiluautojen kuskeilla. No, tuota en tiedä, kun ei ole koskaan tullut itse mieleen mennä jonkun kanssa autosta juttelemaan. Tämähän on vain ympärivuotiseen arkiajoon tarkoitettu auto. Ja ihan mukavan näppärä sellainen. Toki, voisi tätä koriste-esineenäkin pitää, jos "rumasta" ja "vanhanaikaisesta" ulkonäöstä pitää.
Eli tuurilla ja tunteellakin voi joskus onnistua.