Hei tunnen erään todistajan jolla alkoi mennä huonosti taloudellisesti konkurssi ja akka lähti.
Mies masentui eikä jaksannut enään kentäillä ja käydä kokouksissa kuin ennen.
Ystävät katosivat aika äkisti ja taluodellista apua ei kuulema ole todistajilla tapana antaa puutteessa oleville.
Kaikki lahjoituksina tuleva ylimääräinen lähetetään Vantaan haaratoimistolle.
Kysyin vanhimilta miksi ystäväni ei käy kokouksissa sain vastaukseksi -Huono hengellisyys, ystäväsi on hengellisesti heikko-.
Varoituksista huolimatta juttelin kaverini kanssa ja hän kertoi tarinansa minulle.
Ystävääni ei ole erotettu vaan hänet on merkitty sananimikkeellä ,häiritsevä, jota kannattaa välttää.
Hän on melkein täysin yksin!
Mies palveli valtakuntaa 25 vuotta kun hänestä alkoi muodostua taakka masennuksen takia hänet sosiaalisesti eristetään eikä kerrota seurakuntalaisille todellista syytä. Vaan hoetaan käytävillä -Huonosti hengellinen!!!
-Varmaan erotetaan pian -mitähän se on tehnyt -ei kai vai harrasta haureutta?
KYSYMYS MIKSI JEHOVANTODISTAJAT EIVÄT AUTA TALOUDELLISESTI PUUTTEESA OLEVIA JÄSENIÄÄN?
NIINKUIN MUUT USKONNOT TEKEVÄT.
MISSÄ ON JEHOVANTODISTJIEN KESKEINEN RAKKAUS JOSTA HE HOKEVAT OVILLA PALJON?
Mies masentui eikä jaksannut enään kentäillä ja käydä kokouksissa kuin ennen.
Ystävät katosivat aika äkisti ja taluodellista apua ei kuulema ole todistajilla tapana antaa puutteessa oleville.
Kaikki lahjoituksina tuleva ylimääräinen lähetetään Vantaan haaratoimistolle.
Kysyin vanhimilta miksi ystäväni ei käy kokouksissa sain vastaukseksi -Huono hengellisyys, ystäväsi on hengellisesti heikko-.
Varoituksista huolimatta juttelin kaverini kanssa ja hän kertoi tarinansa minulle.
Ystävääni ei ole erotettu vaan hänet on merkitty sananimikkeellä ,häiritsevä, jota kannattaa välttää.
Hän on melkein täysin yksin!
Mies palveli valtakuntaa 25 vuotta kun hänestä alkoi muodostua taakka masennuksen takia hänet sosiaalisesti eristetään eikä kerrota seurakuntalaisille todellista syytä. Vaan hoetaan käytävillä -Huonosti hengellinen!!!
-Varmaan erotetaan pian -mitähän se on tehnyt -ei kai vai harrasta haureutta?
KYSYMYS MIKSI JEHOVANTODISTAJAT EIVÄT AUTA TALOUDELLISESTI PUUTTEESA OLEVIA JÄSENIÄÄN?
NIINKUIN MUUT USKONNOT TEKEVÄT.
MISSÄ ON JEHOVANTODISTJIEN KESKEINEN RAKKAUS JOSTA HE HOKEVAT OVILLA PALJON?
Vastaukset 37
Vanhimmat
Kyllä vain apua annetaan. Seurakunta omalla päätöksellään kerää avustusta ja jakaa sitä tarpeen tullen.
Rahallisesti konkurssissa olevaa on vaikea auttaa, koska ulosotto tasoittaa summan perustasolle joka tapauksessa. Viimeisessä tuki muodossa oleva, oliko se perusturva, on valvollinen ilmoittamaan KAIKKI saamansa rahat, myös lahjoitukset, ne otetaan huomioon turvan tasossa. Siinäkään tapauksessa raha ei saajaa erityisesti lämmitä.
Ketään ei vieroksuta masennuksen takia, vaan pyritään auttamaan mikäli suinkin mahdollista.
Tässä on kylläkin muutamia piirteitä joista voisin ajatella huonoksi provoksi.
Olen itse ollut masentunut. Toistaiseksi niin sanottu ei aktiivinen todistaja (ei erotettu, eikä mukana). Kun aloin jäädä kokouksista pois, ei kukaan "ystävistäni" tuntunut minua kaipaavan. Kukaan ei perääni tullut kyselemään. Tuntui kuin olisin ollut näkymätön ihminen. Yli 10-vuotta kokouksia käymättä ja nyt on alkanut postilaatikosta löytyä seuran lehtiä. Ilmeisesti joku kuitenkin vielä minutkin muistaa, sääli vain että taitaa olla jo liian myöhäistä.
Toisaalta Vartiotornin löytyminen postilaatikosta oli tavattoman piristävä kokemus, siinä oli niin suuri annos ironiaa, ettei sille voinut olla nauramatta. Viimeismmässä löytyneessä lehdessä oli otsikko "Miten voit saada tosi ystäviä?" tai jotain saman tapaista. Kyllä kyyneleet herahtivat poskille, mutta en itkenyt.
Siis olitko 10 vuotta sitten masentunut ja aloit jäämään pois? En tiedä onko tuo tulkittu siten, että itse halusit ottaa etäisyyttä. Yleensä jos apua haluaa sitä on saanut, tai sitten melkoisia tumpeloita on ollut liikenteessä. Selvät ohjeet Raamatussa löytyy miten apua annetaan ja saadaan.
Sairastuin masennukseen ja samaan aikaan niin sanotusti ajauduin pois. Ehkäpä joku on voinut tulkita halunneeni etäisyyttä, vaan ei kukaan asiasta keskustellut, eikä ottanut yhteyttä kokouksista jäätyäni. Tosin tunsin mukana ollessanikin olevani näkymätön ihminen, tämä toki saattoi kuuluua yhtenä oireena masennukseen, mutta tunnetta vahvisti se miten kukaan ei todellakaan perääni kysellyt. Normaaleissa ystävyyssuhteissa ihmiset voivat auttavaa ainoastaan olemalla läsnä ja ymmärtämällä toista, mutta seurakunnissa kaikille vaan ei löydy aitoja ystäviä. Eipä ystävyyttä tosin voi keneltäkään vaatia, jos sitä ei luonnollisesti ole tarjolla. En ole katkera kenellekkään, ehkä en vain sopinut joukkoon.
Seurakuntaan kuuluu kaikenlaisia ihmisiä, eikä seurakunnan ilmapiiriäkään ole helppo arvioida lyhyellä visiitillä, jokainenhan käyttäytyy eritavalla vieraat kotonaan, kuin omissa oloissaan. Jos tällaista ei ole tapahtunut sinun seurakunnassasi, niin sen perusteella et voi odottaa muiden seurakuntien olevan samanlaisia.
Me ihmiset nyt vaan ikävä kyllä ollaan tälläisiä, kaikilla omat kiireet (muka) ja ei nähdä toisten ahdistusta tai masennusta. Seurakunnalle miinukseksi se että se toitottaa jatkuvasti kuinka meillä on rakkaus keskuudessamme ja autamme heikkoja. Taviskansa ulkopuolella ei sitä väitäkkään. Olenko väärässä?
Tuo nyt menee herkästi yleistykseksi, mutta kuitenkaan se ei ole silloin oikein.
Seurakunnatkin ovat yksilöitä. Huomaamme että alkuaikoinakin sapiskaa jaettiin seurakunnille eri asioista.
Kun ko. tapauksia ilmenee, on todettava että kyseinen seurakunta on silloin epäonnistunut sillä saralla. Joku toinen puoli sitten voi olla kiitettävää, mutta ei se siinä tilanteessa lohduta. Seurakunnan pitäisi silloin kasvaa siinä suhteessa, jos se haluaa Jumalan hyväksynnän toiminnalleen.
No jos sitten löytyykin seurakunta joka ei kasva rakkauden osoittamisessa seurakuntalaisille, vaan on kylmä ja piittamaton. Eikö sen toiminnalla ole sitten lainkaan Jumalan hyväksyntää?
1.Korinttolaiskirje:
13:1 Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.
13:2 Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.
13:3 Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.
14:1 Tavoitelkaa rakkautta ja pyrkikää saamaan hengellisiä lahjoja, mutta varsinkin profetoimisen lahjaa.
Tähän keskinäisen rakkauden lisäämiseen kehoitettiin 2:kor.6
11 Suumme on avautunut teille, korinttilaiset, sydämemme on avartunut. 12 Teillä ei ole ahdasta meissä, mutta teillä on ahdasta omassa hellässä kiintymyksessänne. 13 Niinpä vastapalkkioksi — puhun kuin lapsille — avartukaa tekin.
Nyt täytyy muistaa, että jokainen on velvollinen työskentelemään sen eteen. Joskus on vain pannut merkille, että rakkauden puutteeta kyllä osataan moittia, mutta ei ole itse tehty käytännössä yhtään mitään, kun olisi itse pitänyt rakkautta osoittaa.
Ystävyyttä pitää kehittää, sitä tulee pitää yllä. Se ei ole jotain sellaista joka vain ilmestyy itsekseen. Sen eteen on tehtävä kovasti työtä.
"Nyt täytyy muistaa, että jokainen on velvollinen työskentelemään sen eteen. Joskus on vain pannut merkille, että rakkauden puutteeta kyllä osataan moittia, mutta ei ole itse tehty käytännössä yhtään mitään, kun olisi itse pitänyt rakkautta osoittaa."
Jaha, tapahtunut olikin siis oma vikani.
><
"Miten voit saada tosi ystäviä?" tai jotain saman tapaista. Kyllä kyyneleet herahtivat poskille, mutta en itkenyt.
><
Jos luet tuon artikkelin ja noudata sen ohjeita niin varmaan saat pian ystäviä. Samalla voit katsoa peiliin artikkelin perusteella, että mikä meni pieleen?. Omasta tahdosta kokouksista jäädään pois, ei siitä muita kannattane syyttää.
Masennus voi toki olla niin lamauttava, että ei jaksa enään kulkea kokuksissa, mutta pitäsi kyllä siitä kertoa jollekkin läheiselle seurakuntalaiselle, me ihmiset kun ei olla ajatusten lukijoita. Masennukseen kuuluu joskus eristäytyminen ja jopa toisten huono kohtelu, joka johtaa tietysti helposti välirikkoon silloin kun muut eivät tiedä todellista syytä..
><
Jaha, tapahtunut olikin siis oma vikani.
><
Kokouksita poisjäänti tulee sinun piikkiin, se on jokasien henkilökohtainen asia, jos sen sijaan olet rehellinen siinä, että kukaan ei olle käynyt luonasi. Etkä ole mitenkään antanut myöskään ymmärtää, että eivät ole tervetulleita, niin se voidaan toki laittaa ystävisesi viaksi.
Ihmetyttää vain, että sinulla ei ole ketään läheistä ystävää ollut?. Jos itse jäisin kokouksista pois, niin varmaan saisin jo kuukauden sisällä useita huolestuneita soittoja henkilökohtaisilta ystäviltä.
Yritä toiki pristyä ja ota aloite asian suhteen, niin huomaat pian omaavasti uskollisia ystäviä jotka huolehtivat sinusta.
Mistä minä voisin tietää mitä missäkin on tapahtunut. Kerroin vain miten joskus asia on.
Jokaisen on tykönään mietittävä miten asia kohdallaan on. Eikös tämä ollut ihan jonkun muun nimimerkiin annettu vastaus.
Ei ole pahemmin tullut kirjoiteltua tänne, niin nimimerkki meni väärin hermostuksissa. Eikä kiinnosta rekisteröidä, kun tuskin tulee niin usein kerrottavaa.
Juhanip sanoo masentuneelle ihmiselle:
>>Yritä toiki pristyä ja ota aloite asian suhteen, niin huomaat pian omaavasti uskollisia ystäviä jotka huolehtivat sinusta.>>
Hei sinä masentunut ihminen, YRITÄPÄS nyt piristyä ja OTA ALOITE asian suhteen niin huomaat pian omaavasi uskollisia ystäviä jotka huolehtivat sinusta ja sitten kaikki on taas hyvin ...
eli ...
Kunhan nyt YRITÄT itse ensin PIRISTYÄ ...
Huomaa, ettei Juhanipillä ole todellakaan MITÄÄN TAJUA siitä, että kun ihminen on masentunut niin EI TODELLAKAAN JAKSA piristyä, EI JAKSA TEHDÄ ALOTTEITA minkään suhteen.
Hyvä kun jaksaa nousta aamulla vuoteesta ja suorittaa ne rutiinit joilla saa itsensä pysymään koossa.
Jos Juhanip todellakin on seurakuntansa vanhin ja tämä on sitä taitoa, jolla hän kohtelee seurakuntansa masentuneita, niin aika huolestuttavaa on.
>>Kokouksita poisjäänti tulee sinun piikkiin, se on jokasien henkilökohtainen asia>>
Kyllä varmasti, mutta jos ihminen on pahasti masentunut niin JOPA SÄNGYSTÄ YLÖS pääseminen tuottaa suunnattomia vaikeuksia.
Tälläiseää puheella SYYLLISTETÄÄN masentunut entistä pahemmin ja saadaan hänet ahdistumaan JOPA kokouskäytöksestäänkin.
Minusta pitäisi vaatia jonkinlainen pätevyys niille henkilöille, jotka kokevat voivansa neuvoa ihmisiä heidän kriiseissään.
Tällaiset >>yritä piristyä> jutut vain pahentavat tilannetta entisestään.
Surullista ja tietämätöntä touhua.
Masentuneen ihmisen kanssa ihmissuhdetaidot todellakin punnitaan.
Neuvojen antaminen on suurimpia virheitä, jos aiot masentunutta auttaa. Tämä luo kuilun neuvojan ja masentuneen välille, sillä näin toimimalla neuvoja osoittaa masentuneelle ettei ymmärrä häntä lainkaan. Neuvoja antamalla ja tyhjänpalttisilla rohkaisuilla asetat itsesi ylivertaiseen asemaan msentuneeseen nähden. Masentunut kärsii alemmuuden tunteesta jo valmiiksi. Taitoja ja nöyrää asennetta tarvitaan todella paljon, jotta voit olla masentuneen tukena hänen vertaisenaan ihmisenä.
Miten luulet edellämainitun valossa rohkaisevien raamatunkohtien ja Vartiotorniseuran oppien lausumisen vaikuttavan? Luuletko ahkerampaan raamatun ja Vartiotornin lukemiseen, sekä kenttäpalvelukseen kannustamisen auttavan masentunutta?
Masentunut kylläkin maitnitsi että OLI masentunut. Siis tällä hetkellä terve.
Rakastakaa lähimmäistä kuin itseämme....
Vaikka sinulla on paljon ystäviä seurakunnassa ja monet sinua rakastavat miten paljon enemmin sinun tulisi tuntea myötätuntoa masentunutta kohtaan eikä painottaa että hännen ei olisi valitettava sillä ei hänellä ollut ystäviä laisinkaan; Tämä ei olisi mahdollista sillä seurakuntamme on kristuksen ja Hän ainakin rakastaa sanan täydessä merkityksessä ja ketä hän rakastaa rakastaa hänen isänsä Jehova.
Onko sopivaa verrata itseä toiseen? Eikö Jaakob(Ja Paavali?) itse puhunut tästä aika tiukasti.
Kyllä hän sanooi että jos on sairas kutsukoon luokseen vanhimmat... Tämä liittyy hengelliseen "sairauteeen".
Ei henkiseen pahoinvointiin ns. Depressioon.
Samoin Jeesuksen mainitsema kuvaus tuhlajapojasta,
poika tosin otti askeleen tulla takaisin isänsä luokse...
...ollessaan PITKÄN matkan päässä hän juoksi poikansa luokse..jne
Jos rakkautesi laumaan on yhtä suuri kuin Kuninkaamme Jeesuksen niin jätämme taaksemme ne 99 lammasta ja lähdemme etsimään sitä YHTÄ KADONNUTTA!!!!!
....jos emme rakasta lähimmäistämme miten miten voimme odottaa saavammme osaksi siitä ansaitsemattomasta hyvyydestä??
Toki elatus tai vuokra apua voidaan antaa, mutta kenenhän rahat riittää konkurssin pesän velkojen maksuun? Suommat pyörivät vähintää kymmenien tuhansien eurojen luokkassa.
En muutenkaan jaksa oikein uskoa noihin kertomuksiin, ne kertomukset jotka olen itse kuullut ja päässyt tarkistamaan. Ovat poikeuksetta osoittautuneet toisenlaiseksi kuin kertoja on ne kuvannut.
Täälläkin on esiintynyt erittäin ristikkäisiä kertomuksia, milloin jotakin kokouksista poisjäännyttä on vahemmisto ahdistellut kotiin (ovat yrittäneet siis auttaa) ja toinen ääripää on juuri tällainen "kotiin unohdettu".
Harva on rehellisesti kertonut, että on itse jäänyt pois toiminnasta ja saa syyttää siitä vain itseään. Eikös aikuisilla ihmisillä kuulu olla jonkilainen vastuu itsestään?, joillakin jos menee huonosti, niin miksikä sitä ei voisi kertoa tai pyytää apua ystäviltä?. Ystäväpiiriin kuuluvat pyytävät yleensä apua jos on masennusta tai muita ongelmia, niin se kuuluu mennä.
Aika harvinaisia tuollaiset kertomukset silti ovat, seurakunnat toimivat yleensä hyvin myös yksilötasolla ja toisiaan tukien. Ystävyys suhteet perustuvat henkilökohtaisiin suhteisiin ja sen takia ovat yleensä lujia, jos joku ei haluakkaan olla kenenkään ystävä, niin syrjäytyminen siitä on ennen pitkää seurauksena.
"Eikös aikuisilla ihmisillä kuulu olla jonkilainen vastuu itsestään?, joillakin jos menee huonosti, niin miksikä sitä ei voisi kertoa tai pyytää apua ystäviltä?. Ystäväpiiriin kuuluvat pyytävät yleensä apua jos on masennusta tai muita ongelmia, niin se kuuluu mennä."
Eikö tällainen asenne juuri kerro omasta rakkaudettomuudestasi? Joo autetaan me tosi mielellämme jos sitä pyydetään. Apua on kohteliasta tarjota. Odotatko että vanhempi ihminen pyytää sinua avaamaan oven tai nainen lastenrattaiden kanssa pyytää sinua auttamaan linja-autossa?
Oletko itse sairastanut masennnusta? Masentuneelta ei pidä odottaa että hän pyytää apua ystäviltään, koska hän saattaa tuntea että kukaan ei välitä.
Ihme itsekkyyttä.
Jonkin verran täytyisi jaksaa siltikin tehdä. Masentuneisuus ei välttämättä näy kovin hyvin päällepäin. Siinä mielessä avun pyytäminen olisi paikallaan, että tajutaan ottaa kyseinen tila huomioon.
><
Eikö tällainen asenne juuri kerro omasta rakkaudettomuudestasi? Joo autetaan me tosi mielellämme jos sitä pyydetään. Apua on kohteliasta tarjota. Odotatko että vanhempi ihminen pyytää sinua avaamaan oven tai nainen lastenrattaiden kanssa pyytää sinua auttamaan linja-autossa?
><
Ei se kerro, kun ei tiedä, niin ei voi auttaa ..
Nuo oven avaamiset on helppo huomata, mutta masentuneisuutta ei ole.. Siis kyse on siitä, että ymmärtää toisen olevan avun tarpeessa, masentuneen auttamisessa tarvitaan myös asiantuntemusta jota harvalla on.
><
Oletko itse sairastanut masennnusta? Masentuneelta ei pidä odottaa että hän pyytää apua ystäviltään, koska hän saattaa tuntea että kukaan ei välitä.
><
En ole sairastanut, mutta olen auttanut elämäni aikana monia masentuneita, kun he ovat kertoneet asiasta, eli uskoutuneet. Tämä on ehdoton edellytys auttamiseen. Masentuneelle ei ole apua pelkän hyvän päivän sanomisesta, vaan paljon syvällisemmästä tuesta.
Jos ei voi asiasta puhua edes läheiselle ystävälle, silloin ei varmaan kovin läheistä ystävää ei oikeastaan ole..
><
Ihme itsekkyyttä.
><
Tietämättömänä ei voi toista auttaa, ei sen kummemasta ole kyse.
Kuulepa Juhanip. Moni masentunut ei tajua itsekään olevansa masentunut.
Eräällä läheiselläni oli tosi vaikea masennus, mutta hän ITSE ei tajunnut ollenkaan sitä, miten paha tilanne oli.
Me muut kyllä huomasimme oireet ja hienovaraisesti neuvoimme häntä menemään ammattiauttajan juttusille.
Tämän tehtyään (viimein) hän sai pitkän sairasloman ja nykyään käy itse kutakuinkin säännöllisesti lääkärillä - ja on huomattavasti paremmassa kunnossa kuin aikaisemmin.
Monikaan masentunut ei siis VOI uskoutua, sillä välttämättä EIVÄT itse edes tiedosta asiaa.
Jos sinulla on läheisiä ihmissuhteita, niin HUOMAAT kyllä itse uupumuksen, haluttomuuden, jaksamattomuuden ...
EI AUTA jos tässäkin yrität syyllistää masentunutta jankuttamalla, että kukaan ei voi auttaa jos ei itse pyydä apua.
Ammattiauttaja EI VOI auttaa jos hoitoon ei hakeudu, mutta kyllä on lähimmäisten velvollisuus huomata masentuneen tila ennen kuin ollaan niin pitkällä että ainut tie mitä masentunut osaa on lopettaa elämänsä lopullisesti.
Erään ystäväni sukulainen valitsi tämän ratkaisun ja ystäväni syytti tilanteesta ITSEÄÄN, sillä ei tajunnut mitä oli tapahtumassa.
Älä siis syyllistä masentuneita enenpää - he ovat tarpeeksi toivottomia ilman sinun arvostelujani.
Itse OLEN käynyt masennuksen läpi myös omalla kohdallani, joten uskoisin että TÄMÄNKIN omakohtaisen asian tiedän sinua paremmin.
Ohdake
PS.
Jokos ...
a) Kerrot minulle mitkä ovat ne asiat kun olen valehdellut sinulle?
b) Kerrot mitä sukulaiselleni olisi pitänyt tehdä kun hän oli vuotaa synnytyksessä kuiviin kun vuotoa EI VOITU heti tukkia?
Antaa kuolla?
c) Kerrot minulle löysitkö ne lähdeviitteet vuoden 1874 Jeesuksen eittämättömään paluuseen ja pyydät anteeksi kun sanoit minua valehtelijaksi?
Miten on?
Runoilempa minäkin tähän jotain. Tällä ei ole tässä mainitun asian kanssa tekemistä, joten ei kannata sillä silmällä lukea.
Siitä asiasta että tulisi huomata, jos joku on masentunut. Olisihan se hienoa jos niin AINA tapahtuisi. Mutta kun se käytännössä voi olla vaikeaa.
Kyllähän se silloin onnistuu, jos kyseinen henkilö on lähestulkoon päivittäin näkösällä.
On olemassa monen tyyppisiä ihmisiä. Toiset haluavat omaa rauhaa ja vetäytyvät automaattisesti taka-alalle. Silloin yleensä syvempien ystävyyssuhteitten kehittyminen on vaikeaa tai jää kokonaan syntymättä.
Ei väkisin voi ryhtyä kenenkään sydänystäväksi. Sitä voi tietysti aikansa yrittää, mutta jos homma on täysin yksipuolista, todennäköisesti päädytään tuttavuuteen.
Totta kai on vaikeaa huomata jos joku on masentunut.
Välttämättä EI ONNISTU jos joku on juuri päivittäin näkösällä. Masennus kun ei tule yllättäen vaan se muodostuu vähitellen niin että läheistenkin on sitä vaikeaa huomata.
JOPA oman perheen jäsenten kesken.
Mutta se mitä kritisoin Juhanipin jutussa oli SE, että masentuneen tulisi apua saadakseen aina uskoutua.
Miten sellainen uskoutuu joka EI ITSE TIEDOSTA omaa masennustaan?
Jostain tuttavasta voi masentuneisuuden huomata jopa helpommin kun läheisestä, nähdään harvemmin ja silloin muuttuneen käytöksen voi helpommin havaita.
Tarkoittaako lauseesi:
>>Ei väkisin voi ryhtyä kenenkään sydänystäväksi. Sitä voi tietysti aikansa yrittää, mutta jos homma on täysin yksipuolista, todennäköisesti päädytään tuttavuuteen.>>
Että rakkaus keskuudessanne on tuttavuutta, jossa ihmiset voivat rauhassa masentua ja häipyä taka-alalle?
Ja syy joidenkin ihmisten masentumiseen on sinunkin mielestäsi se, että he eivät edes halua olla kenenkään sydänystäviä?
Oletko siis sinäkin sitä mieltä että masentunut on ITSE syyllinen omaan huonoon oloonsa?
Ja että seurakunnasta vetäytynyt masentunut olisi voinut estää asian tekemällä ITSE jotain asian eteen?
"Siitä asiasta että tulisi huomata, jos joku on masentunut. Olisihan se hienoa jos niin AINA tapahtuisi. Mutta kun se käytännössä voi olla vaikeaa.
Kyllähän se silloin onnistuu, jos kyseinen henkilö on lähestulkoon päivittäin näkösällä"
Nimimerkin poskille kertomuksesta päättelisin hänen olleen 10-vuotta "poissa näkösiltä".
Se on siten kuin sanoin. Kenenkään sydänystäväksi ei voi väkipakolla ryhtyä. Se vaatii molemminpuolista toimintaa.Siksi on tärkeää että suhteita kehitetään aktiivisesti silloin kun ollaan terveitä.
Joissain tapauksissa tuttavuutta pidemmälle on vaikea päästä.
Aletaanko taas lukea luterilaisen kirkon työolobaromtetia kun näytää tuo syyttely niin maistuvan?
Usko tai älä, mutta kun naputtelin edellistä tekstiä, kuulin kun vaimo sopi tapaamista. Menevät katsomaan luterilaista joka heidän mielestään on viime aikoina ollut liian väsyneen oloinen. Yrittävät saada lääkäriin. Arveli pohjaan palamisen olevan kyseessä.
Tunnen montakin luterilaista jotka ovat masentuneita.
Tunnen myös pari jt:aa jotka ovat masentuneita.
Kuka tässä syyttelee ja ketä? Luepa huviksesi oma tekstisi läpi. Huomaa niin selvästi että sinustakin on niin makeaa nälviä kirkkoa - eikö olekin?
Minusta taas on vain hyvä että asioista puhutaan - silloin niihin voidaan vaikuttaa.
Kritisoin Juhanipin tapaa syyllistää masentunut ja kaataa vastuu masentuneelle itselleen. Jos sinä koit sen henkilökohtaisena loukkauksena tai syytöksenä, niin silloinhan tekstini kolahti jotenkin sinuunkin, eikö totta?
Onko sinun mielestäsi oikein antaa masentuneelle neuvoksi, että "koitahan nyt vähän piristyä ...".
Toki voit vapaasti haukkua luterilaista kirkkoa, mutta jos se että jos kritisoin jotain Juhanipin tapaa esittää asioita, saa sinut ottamaan esille ev.lut. kirkon työolobarometrin - niin en tiedä itkisinkö vai nauraisinko.
Mitä minun pitäisi tehdä luterilaisen kirkon työoloille?
Kai sinulla on jotain ehdotusta?
Luetaan vaan ihan mitä toivot, mutta se se valitettavasti muuta sitä asiaa, että TEIDÄN LAHKOSSANNE EPÄPÄTEVÄT NEUVOJAT pahentavat masentuneitten oloa MIKÄLI toimivat Juhanipin tavalla syyllistämällä sairastuneita.
Sama jos menet lääkärille ja lääkäri sanoisi että: Koitahan nyt parantua ensin, niin kyllä sitten huomaat että me halutaan sua auttaa.
Normaalisti ihmiset auttavat ja huolehtivat toisistaan - vaikka eivät teidän seurakuntaan kuuluisikaan ....
tämä vain sinullekin tiedoksi.
En kertonut luterilaisesta siksi, että halusin osoittaa luterilaisten olevan masentuneita. Vaan siksi, että tänä aamuna tapahtui taas sitä mitä Jt:jien keskuudessa mielestäsi ei tapahdu, eli auttamista. Toissa päivänä hän oli tapaamassa masentunutta, joten minua tympii tuollainen JT sitä ja JT tätä kirjoittelu.
Jos yksittäisissä tapauksissa munitaan se on valitettavaa. Mutta jos ei munittaisi, sehän olisikin täydellistä.
>>En kertonut luterilaisesta siksi, että halusin osoittaa luterilaisten olevan masentuneita. Vaan siksi, että tänä aamuna tapahtui taas sitä mitä Jt:jien keskuudessa mielestäsi ei tapahdu, eli auttamista. Toissa päivänä hän oli tapaamassa masentunutta, joten minua tympii tuollainen JT sitä ja JT tätä kirjoittelu.>>
Onko sinulla vaikeuksia luetunymmärtämisessä?
Kritisoin Juhanipin "ohjeita" joita hän antoi masentuneelle. Totesin, että masentunutta EI AUTA se että häntä kehotetaan piristymään.
MITEN VOIT VÄITTÄÄ, ETTÄ OLEN SITÄ MIELTÄ ETTETTE AUTA, JOS NIMEN OMAAN KRITISOIN JUHANIPIN "TAPAA AUTTAA"?
Voisinko olla siis vaikka sitä mieltä, että te ette esim. lue kirjoja jos samassa lauseessa ihmettelinsin tapaanne lukea kirjoja?
Mitä oikein ajat takaa?
Tarkoitin, että on huolestuttavaa jos seurakunnassa niillä paikoilla jotka ovat tietyllä tavalla "vastuussa" muista seurakuntalaisista on sellaisia henkilöitä, joilla EI OLE KOKEMUSTA taikka OIKEAA tietoa siitä miten masentunut tulee kohdata.
Taitamaton neuvoja voi tietämättään PAHENTAA tilannetta.
Kritisoin Juhanipin sanoja.
En ole väittänyt ETTEIKÖ keskuudessanne kukaan auta ketään, vaan sanoin sitä ETTEI MASENTUNUT VÄLTTÄMÄTTÄ ITSEKÄÄN TAJUA TILAANSA JA NIIN OLLEN EI OSAA PYYTÄÄ APUA.
Ette te ole täydellisiä - ei kukaan ihminen ole.
Mutta jos tuollaisia Juhanipin neuvojen kaltaisia neuvoja antaa masentuneelle, niin SE EI AUTA häntä vaan pikemminkin masentaa.
Toivottavasti vaimosi on sanoissaan viisaampi, kun menee kohtaamaan masentunutta.
>>>Tarkoitin, että on huolestuttavaa jos seurakunnassa niillä paikoilla jotka ovat tietyllä tavalla "vastuussa" muista seurakuntalaisista on sellaisia henkilöitä, joilla EI OLE KOKEMUSTA>Kritisoin Juhanipin "ohjeita" joita hän antoi masentuneelle.
>>Jos luet tuon artikkelin ja noudata sen ohjeita niin varmaan saat pian ystäviä. Samalla voit katsoa peiliin artikkelin perusteella, että mikä meni pieleen?. Omasta tahdosta kokouksista jäädään pois, ei siitä muita kannattane syyttää.>>
Yllä on Juhanipin "ohjeistusta".
Pois jäänyt syyttäköön siis vain ja ainoastaan itseään?
Ja nyt tilanne "korjaantuu" KATSOMALLA PEILIIN, PIRISTYMÄLLÄ JA LUKEMALLA VARTSIKAN ARTIKKELI ...?
Mistä Juhanip tietää kyseisen henkilön tämänhetkisen mielentilan?
Eiköhän tästäkin ole olemassa keskitie.
Ajat ilmeisesti sitä ajatusta, ettei masennukssa ole koskaan omaakin virheellistä toimintaa mukana. Varmasti näinkin on, mutta ei aina.
Sitten on sellaistakin elämäntyyliä, josta jo sivullisetkin huomaavat, että hommaan tulee stoppi ihan varmasti.
Peiliin katsominen ei varmaankaan ketään haittaa. Jos on tyytyväinen näkemänsä, asia on ok. Jos taas on korjaamisen varaa, silloin sinne vilkaisu voi olla itsellekin hyödyllistä.
>>>Mistä Juhanip tietää kyseisen henkilön tämänhetkisen mielentilan?
Jos joku sanoo sinulle, että oli muutamia vuosia sitten masentunut, niin oletko silloin varma että kyseinen henkilö ei ole juuri TÄLLÄ HETKELLÄ enää ollenkaan masentunut?
Esim. eräs ystäväni oli vaikeasti masentunut muutamia vuosia sitten ja yhä edelleen hän joutuu syömään masennuslääkkeitä, eikä tarvita kovinkaan suurta kriisiä että syvempikin masennus uusii.
Voitko siis väittää, että jos joku henkilö puhuu masennuksesta, surusta, pettymyksestä tai mistä tahansa menneessä aikamuodossa - hän ei voi enää olla missään määrin masentunut, surullinen taikka pettynyt kyseisellä hetkellä tai joskus myöhemmin?
Eli jos sanon olleeni surullinen läheiseni kuolemasta vuosi sitten - sinä väität etten voi enää surra asiaa?
Jos taas SANON PÄÄSSEENI SURUN YLI asia on toinen, mutta muutoin sinulla ei pitäisi olla riittäviä perusteita väittää yhtään mitään - sillä ET edelleenkään ole jumala.
Olin todella surullinen vuosi sitten ... voinko nyt olla surullinen?
En huomannut että yllä mainittu henkilö olisi kertonyt olevansa täysin toipunut masennuksesta. Jos Juhanipkin oletti asian olevan näin (niin kuin sinä ilmeisesti oletat), miksi hän neuvoi piristymään?
Minun on nyt nojattava vain siihen infoon mitä on annettu.
Menneessä muodossa puhuminen kun yleensä tarkoittaa asiaa joka on tapahtunut ennemmin.
Toisaalta, jos tilanne on aina vain päällä, voidaan kirjoittaa: olin masentunut 10 vuotta sitten ja olen yhä sairaana.
Minusta hän lähinnä kirjoitti siitä miten silloin kävi, ei niinkään painottaakseen sairautta tai sen kestoaikaa. Eikö olekin hauskaa, että meidän pitää keskenään arvailla mitä toinen kirjoittaa. Voi olla että saamme joskus selvyyden siitä miten asia sitten oikeastaan on.
>>Minun on nyt nojattava vain siihen infoon mitä on annettu.>>
Niinpä.
>>Menneessä muodossa puhuminen kun yleensä tarkoittaa asiaa joka on tapahtunut ennemmin.>>
Asiaa joka on tapahtunut, totta.
>>Toisaalta, jos tilanne on aina vain päällä, voidaan kirjoittaa: olin masentunut 10 vuotta sitten ja olen yhä sairaana.>>
Totta voidaan sanoa niinkin, mutta jos nykyisyydestä jätetään kertomatta ET VOI asiayhteydestä välttämättä päätellä ettei "tilanne ole enää päällä".
Riippuu tietysti tilanteesta. Jos joku sanoo että hänen miehensä on kuollut, niin voimme olettaa että hän on kuollut yhä kymmenen vuoden jälkeenkin.
Jos taas joku on sairastunut masenukseen kymmenen vuotta sitten - hän voi olla joko terve tai sitten ei.
Psyykkiset oireet ja sairaudet ovat monille vielä häpeällisiä asioita, eivätkä kaikki halua levitellä koko elämäänsä täällä edes nimimerkin suojissa.
>>Minusta hän lähinnä kirjoitti siitä miten silloin kävi, ei niinkään painottaakseen sairautta tai sen kestoaikaa.>>
Kyllä hän minusta painotti sairautta sekä sitä miten hän koki tuen puuttumisen omalla kohdallaan.
Masennuksesta parantuminen on HYVIN PITKÄ prosessi ja kerran masennuksen sairastaneena voi herkästi alkaa oirehtia uudelleen.
Onneksi yleensä itse tiedostaa oman tilansa herkemmin.
>>Eikö olekin hauskaa, että meidän pitää keskenään arvailla mitä toinen kirjoittaa. Voi olla että saamme joskus selvyyden siitä miten asia sitten oikeastaan on.>>
Ei minusta tässä ole mitään hauskaa.
Halusin vain tuoda sen esille, että koska emme voi tietää miltä hänestä nyt tuntuu (vaikka sen perusteella että hän jaksaa kertoa asiasta - luultavasti hän voi paremmin) ei kannattaisi lähteä neuvomaan tuollaisilla "syyllistävillä" kommenteilla.
Nyt minun on lievä pakko pikkaisen "tukistaa" Sinua! Sairastan itse masennusta ja ahdistusta - en edes tiedä, kumpi on pahempi - ja voin ihan oikeasti väittää, että kun ihminen on oikein syvällä kuopassa, niin silloin pelkää jopa omaa varjoaan. Harvoin toivon kenellekään samaa mustaa pimeää valotonta mutakuoppaa, jossa itse olen ollut viimeiset kolme kuukautta, mutta nyt saattaisin toivoa, että Sinä saisit edes kerran kokea sen "ihanuuden" ja näyttää sitten, kuinka helppoa on se avun pyytäminen.
>>Masentuneisuus ei välttämättä näy kovin hyvin päällepäin>Jonkin verran täytyisi jaksaa siltikin tehdä.
Näkyy ja ei näy, riippuu tapauksesta.
Eräskin sairas tuntui olevan hyvissä voimissaan. Juttelimmme sitten hänen puolisonsa kanssa. Hän kertoi henkilön keskittävän energiansa muutamiksi hetkiksi ja sen jälkeen on aivan veto poissa päiväkausia.
Me saimme tapaamisesta sellaisen kuvan, että hän on kutakuinkin terve.