Hei, kartoittelen tässä sitä, miten naisina (tai miehinä) lasten kasvatuksessa olette kokeneet/käytätte väkivaltaa.
1. Nainen / mies?
2. Oletko kokenut itse lapsena väkivaltaa (esim. tukkapöllyä, luunappeja, piiskoja, vakavampaa?)
3. Äidin /isän / muun taholta?
4. Jos muun kuin äidin, miten äiti suhtautui asiaan?
5. Jos sinulla on lapsia, oletko itse
a) antanut koskaan tukkapöllyä
b) luunappia
c) piiskoja
d) käyttänyt muunlaista väkivaltaa lasta kohtaan?
6. Jos sinulla on tilanne, jossa 2-vuotias toistuvasti hakkaa 1-vuotiasta puisella leluvasaralla päähän, kun se tuntuu 2-vuotiaasta mielenkiintoiselta, miten saat 2-vuotiaan lopettamaan tuommoisen käytöksen?
1. Nainen / mies?
2. Oletko kokenut itse lapsena väkivaltaa (esim. tukkapöllyä, luunappeja, piiskoja, vakavampaa?)
3. Äidin /isän / muun taholta?
4. Jos muun kuin äidin, miten äiti suhtautui asiaan?
5. Jos sinulla on lapsia, oletko itse
a) antanut koskaan tukkapöllyä
b) luunappia
c) piiskoja
d) käyttänyt muunlaista väkivaltaa lasta kohtaan?
6. Jos sinulla on tilanne, jossa 2-vuotias toistuvasti hakkaa 1-vuotiasta puisella leluvasaralla päähän, kun se tuntuu 2-vuotiaasta mielenkiintoiselta, miten saat 2-vuotiaan lopettamaan tuommoisen käytöksen?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Kohtaan neljä:
Jos olet kokenut väkivaltaa muun kuin isän taholta, niin miten isä suhtautui asiaan.
En ole kokenut väkivaltaa, ehkä lapsena vähän tukistettiin tms. ei mitään traumoja ainakaan ole jäänyt ja lapsia ei ole.
....
1. Nainen / mies?
----nainen
2. Oletko kokenut itse lapsena väkivaltaa (esim. tukkapöllyä, luunappeja, piiskoja, vakavampaa?)
----en koskaan. Kotiarestia on joskus teini-iässä tullut tienattua.
3. Äidin /isän / muun taholta?
----siis ei kummankaan. Arestista päättivät pannahiset yksissä tuumin...:)
4. Jos muun kuin äidin, miten äiti suhtautui asiaan?
----
5. Jos sinulla on lapsia, oletko itse
a) antanut koskaan tukkapöllyä
b) luunappia
c) piiskoja
d) käyttänyt muunlaista väkivaltaa lasta kohtaan?
----en ole koskaan kurittanut millään ruumiillisella tavalla poikaani. En myöskään käytä henkistä väkivaltaa hänen nujertamiseensa. Hän on mielestäni tottelevainen ja esim. väkivalta pelit yms. lelut olen poistanut aikoinaan hänen lelukoekoelmastaan, jos hän sellaisia synttäreillä sai tai joululahjana.
6. Jos sinulla on tilanne, jossa 2-vuotias toistuvasti hakkaa 1-vuotiasta puisella leluvasaralla päähän, kun se tuntuu 2-vuotiaasta mielenkiintoiselta, miten saat 2-vuotiaan lopettamaan tuommoisen käytöksen
----olen saanut ja halunnut vain yhden lapsen. Mutta jos tilanne kaikesta huolimatta olisi omani, ottaisin sen vasaran pois ja heittäisin roskiin. Kaksivuotias ei vielä välttämättä suuria ymmärrä puheesta, mutta kertoisin kyllä miten kipeää se tekee.
Olenkin nyt pohtinut tähän liittyen, koska poika lähenee ekaa seurustelusuhdeikää, miten hän osaa pitää puolensa tässä maailmassa, joka tuntuu olevan hyvin miesvastainen ja niputtavan kaikki miehet samaan nippuun, jäteläjään.
Aivan oikeasti olen ollut huolissani.
1. Mies
2. En - tosin "koivuniemen herran" olemassaolosta tiesin, mikäli olisin heittäytynyt vallan kurittomaksi, se mainittiin muistaakseni joskus (ilman, että asiasta on jäänyt psyykkisiä ongelmia)
3. Mainittiin muistaakseni äidin ja isän taholta
4. -
5. Olen antanut lapsilleni muutamaan otteeseen kevyen tukkapöllyn/luunapin (sellaisen, joka näyttää rajan henkisesti - ei esim. sellaista, että hiukset jäisivät käteen, tai otsaan tulisi mustelmaa)
Nykyisin, jos lapsi riehaantuu, käytän menetelmää, että otan syliin, ja pidän sylissä "jumissa", kunnes hän rauhoittuu.
6. Yleensä tukkapöllyn/luunapin syynä on ollut (Kun meillä tenavat ovat olleet kaikki yhtaikaa pieniä, ja "älyttömiä" - ts. iässä, jossa lapsi ihan uteliaisuudesta kokeilee, mitähän tapahtuu, jos mosauttaa pikkuveikkoa sillä ja tällä esineellä jne.) a) lapsen yritys vahingoittaa toista lasta b) tilanne, jossa 10. kerran jälkeen lapsi tahallaan kokeilee, missä raja menee. Nykyisin, kun lapset ovat jo kouluiässä, puhe tehoaa - ja parhaiten itse asiassa tehoaa tuo jumitusjuttu... se yleensä kertoo lapselle ihan fyysisestikin, missä tietty henkinen raja menee sille, mitä voi tehdä ja mitä ei. Tietysti väkivallantekoon käytetty välineistö takavarikoidaan sen verran pitkäksi ajaksi, että seur. kerran asiaa tulisi tenavan toimesta mietityksi - että kannattaako suosikkikuormurilla lyödä pikkuveikkoa silmäkulmaan, vaiko ei.
Tukkapölly/luunappi on yleensä tapahtunut tilanteessa, jossa isä/äiti on ollut väsynyt, eikä se yleensä tehoa, esim. jumittamiseen verrattavalla tavalla. En suosittele, koska sen teho on selkeästi heikompi.
Iso Kirjakin sanoo, että kuritus sinänsä on tärkeää lapselle - KUN se on tarpeen. Epäoikeudenmukainen kuritus puolestaan on tuhoisaa, koska lapsilla voi olla erittäin kehittynyt oikeudenmukaisuuden taju. Ennen kaikkea lapsi tarvitsee aikuisen keskustelukumppaniksi, ja akuutit tilanteet pitää selvittää, kun on rauhoituttu.
1. Nainen / mies?
Mies
2. Oletko kokenut itse lapsena väkivaltaa (esim. tukkapöllyä, luunappeja, piiskoja, vakavampaa?)
Kyllä sitä selkäänkin tuli saatua ja ihan aiheesta. Ei tosin monesti, mutta kuitenkin.
Arestissa oltiin kyllä useasti.
3. Äidin /isän / muun taholta?
Meillä isä hoiti tällaiset sanktiot.
4. Jos muun kuin äidin, miten äiti suhtautui asiaan?
Kyllä se taisi olla niin, että äitee anto tekemiset isääl tiedoksi ja pyyti järjestämään sopivan sanktion.
5. Jos sinulla on lapsia, oletko itse
a) antanut koskaan tukkapöllyä
b) luunappia
c) piiskoja
d) käyttänyt muunlaista väkivaltaa lasta kohtaan?
Ei ole lapsia, joiden kanssa asuisin.
6. Jos sinulla on tilanne, jossa 2-vuotias toistuvasti hakkaa 1-vuotiasta puisella leluvasaralla päähän, kun se tuntuu 2-vuotiaasta mielenkiintoiselta, miten saat 2-vuotiaan lopettamaan tuommoisen käytöksen?
Paha sanoa kun ei ole kokemusta. Molemmat niin pieniä, että sanktiot saattaisivat olla tehottomia. Kait ne vain pitäis erottaa toisistaan kunnes se 2v keksii kehittävämpää tekemistä.
Jos niin teet niin tyrät rytkyvät. Ja kyllä ne rytkyivät.
1. Mies
2. En ole kokenut väkivaltaa. Selkään on tullut ja kyllä ihan aiheesta. Koivuniemenherraa on noudettu oma kätisesti pihalta ja tukkapöllö kävi sekin tutuksi. Ei mitään jatkuvaa selkäsaunaa ollut, mutta kun poika unohti kaidan polun niin siitä kyllä muistutettiin.
3. Isä, harvemmin äiti. Tosin monasti äiti saattoi koltiaisen tekemiset isän tietoon ja sitten sitä taas mentiin.
4 No mitäs se siihen. Poika sai ansionsa mukaan.
5. Ei ole lapsia.
6. En osaa sanoa. 2 vuotias on kyllä aivan liian nuori ruumiilliseen kurittamiseen, edes pieneen. Oikeasti en osaa kyllä sanoa.
En kuitenkaan omaa lapsuudesta mitään traumoja eikä mitään kaunaa ole kannettavana. Selkään tuli kun sen itse oli ensin ansainnut. Koskaan ei tullut mitään vahinkoja tai vammoja sen enempää henkisiä kuin fyysiäkään.
En kuitenkaan osaa ottaa kantaa ruumiillisen kurittamisen oikeellisuuteen. Nykypäivänä kyllä väärintekijöitä hyysätään ja kaikki pitää antaa anteeksi. Jos et anna niin olet omituinen ja hullu. Sovitteluun pitää mennä ja kaikkia hulluja ymmärtää kun on ollut vaikea lapsuus. Meikäläinen sai pienenä selkään enkä silti koe tarvetta mennä rikkomaan ikkunoita tai hakkamaan muita ihmisiä. Ei edes huumeita tee mieli.
1. Olen nainen
2. Tukkapöllyä useinkin, luunappeja usein, ja joskus tönimistä joka on johtanut kaatumiseen
3. Isä joka kerralla
4. Äiti puhui isälle, ei auttanut
5. ei ole lapsia, mutta jos olisi, en asettaisi niin tiukkoja rajoja kuin minulla lapsena. Näin väkivaltaa ei syntyisi.
6. Huutamalla. En antaisi tukkapöllyä tai mitään. Ottaisin korkeintaan rankan otteen esim. kädestä ja puhuisin sille vihaisesti. Niin pieni ei kuitenkaan vielä kestä "rajua" kohtelua. En tunne lapsia kunnolla, mutta en tahtoisi aiheuttaa itkua joka on tullut kivusta.
...minusta tuo "itkua, joka on tullut kivusta". Minä olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos kuritus tekee FYYSISESTI niin kipeää, että lasta itkettää, on ehdottomasti ylitetty väkivallan raja. Silloin se on hakkaamista jne.
Yleensä kurituksen pointti on saada lapsi näkemään, että hän tekee väärin - ja ymmärtämään, miksi. (Tosin esim. sisarukset opettavat usein toinen toisiaan, jos ovat jotakuinkin saman ikäisiä - he kun posauttavat kyetessään sumeilematta takaisin, ja ehkäpä siinä juuri on sisarusten funktio - tavallaan kirpeä kokemus siitä, miltä toisesta tuntui, tulee takaisin "samalta viivalta" ja ehkäisee tappelua tulevaisuudessa?)
Voisin tähän vielä lisätä mitä tänä päivänä ajattelen siitä, että isäni käytti voimakeinoja pitääkseen minut aisoissa: Pelkään isääni. Minä tosissani pelkään. Jos tiedän tehneeni jotain väärin ja se tulee vanhemmille esille, pelkään ihan tosissani isääni. Hän haukkuu ja huutaa ja se ei todellakaan tunnu hyvältä, mutta onneksi ei enää käytä voimakeinoja. Nykyisin asia on niin, että jos äiti saa jotain tietää tekemisistäni, hän lupaa olla kertomatta isälle, koska hän tietää, kuinka vihainen tämä osaa olla!! Nämä tapahtumat ovat kuitenkin pahimmilta murrosikävuosilta, asiat ovat nyt paremmin.
Isä suoritti fyysisen kurituksen yleensä joko äidin pyynnöstä, yhteisellä päätöksellä tai itsenäisesti. En muista, että äitini olisi kurittanut fyysisesti (pieniä näpsyjä lukuun ottamatta), mutta sanan terävällä säilällä hän yritti minua komentaa useinkin kuten myös isäni (säilä oli hieman tylsempi).
Itse vastustan väkivaltaa sen kaikissa muodoissa. Villien nuoruusvuosien jälkeen olen jopa kyennyt noudattamaan tätä mallia aika hyvin. Lapsia ei tarvitse erikseen kurittaa kun rajat on asetettu oikein. Asiat hoidetaan päiväjärjestykseen puhumalla. Liian kireälle ei kannata pipoa vetää. Lapset on lapsia ja toilailevat ihan kokemattomuuttaan.
olen kanssasi samaa mieltä.
1. Nainen
2. Oletko kokenut itse lapsena väkivaltaa?
-Vain tukkapölluä, luunappia, pepulle läiskimistä. Ei mitään kovaa tai jälkiä jättävää koskaan. Silleen että pieni itku tulee ja sitten ollaan nätisti.
3. Äidin /isän / muun taholta? Molemmat
4. Jos muun kuin äidin, miten äiti suhtautui asiaan? Ei ollut vakavaa. Kuka tahansa nyt voi antaa luunapin, se ei mitään väkivaltaa ole.
5. Jos sinulla on lapsia, oletko itse
a) antanut koskaan tukkapöllyä
b) luunappia
Näitä kahta mutta vain jos on oikeasti aihetta ja vain pienenä näpäytyksenä, sitten kun lapsi on mennyt usean sanomisen jälkeen rajan yli.
6. Jos sinulla on tilanne, jossa 2-vuotias toistuvasti hakkaa 1-vuotiasta puisella leluvasaralla päähän, kun se tuntuu 2-vuotiaasta mielenkiintoiselta, miten saat 2-vuotiaan lopettamaan tuommoisen käytöksen?
-Sanon jämäkällä äänellä että lopettaa heti. Jollei totele, sanon uudestaan. Jos ei vieläkään tottele, otan kainaloista kiinni ja vien esim kodinhoitohuoneeseen jäähylle. Siellä pienet itkut huudetaan kunnes tajuaa että noin ei tehdä.
Miksi tämä galluppi on feministipalstalla?
1. nainen
2. Isäni oli aina tukassa kiinni, kerran nosti tukasta ilmaan ja pyöritti oikein kunnolla.
3. Isän ja vielä enemmän isoveljen taholta.
4. äitini huusi isälle, isä oli aika usein juovuksissa, yritti se käydä äidinkin kimppuun, mutta äiti oli vahva nainen ja sai kerran isäni pään painettua patterin väliin, eikä isäni sen jälkeen yrittänyt käydä äidin kimppuun.
Nyt olen jo muuttanut muualle, isääni en pidä edes yhteyttä.
5.Ei ole lapsia, ainakaan vielä, mutta yrittäisin selvitä ilman mitään väkivaltaa, luunappi ei ole mitään väkivaltaa.
6.Ottaisin vasaran pois ja yrittäisin selvitää miksei toista saa lyödä ja keksisin jonkin rangaistuksen
1. Mies
2. Luunappi
3. Äiti, isä tyytyi uhkailemaan koivuvitsalla, en ottanut uhkausta vakavasti.
Äidistä kantelin tyylikkäästi mummolle (siis nimenomaan isän äidille)
4. -
5. d, pukenut väkisin, retuuttanut, tarttunut käteen kovakouraisesti.
Tunnen vieläkin syyllisyyttä.
6. Meillä ei ole ollut sellaista tilannetta. Lasten yhteenotot ovat aina niin yht`äkkisiä.
Ei niissä ole mitään systemaattista.
Eli en tiedä.
En ole muuten ikänäni kokenut enkä käyttänyt väkivaltaa.
Johtuu varmaan siitä, että olen aina pitänyt voimaharjoittelusta.
Nakkikioskillakin peloitepotentiaali toimii.
Pari kertaa humalaisten (miesten) kanssa ollut varsin huvittavia tapauksia, kun ovat tarkemmin katsottuaan arvioineet tilanteen uudelleen.
Tai on sentään, kaksi kertaa nuorna miesnä ollessani puolituttu läpsäissyt kasvoihin. Toisena kertana mies ja toisena nainen.
Hämmästyin molemmilla kerroilla niin, että en tehnyt mitään.
1.Mies
2.Olen, kolmea ensimmäistä. Muistan ruumiillisen kurituksen, mutta en ensimmäistäkään syytä, MIKSI siihen päädyttiin!
3.Äidin sekä isän - en muiden.
4.-
5.Tunnustan tukistaneeni hiuksista ja tarttuneeni joskus käsivarteen liian voimakkaasti.
6.(Mistä ihmeestä tiedät, miten esikoiseni kohteli pikkusisartaan?) Vastaus: käskemällä lopettaa vasaroimisen ja/tai ottamalla vasaran pois ja/tai asettumalla lasten väliin esteeksi ja/tai tarjoamalla mukiloijalle muuta tekemistä.
Ja nyt tullaan oleelliseen asiaan: jos edellämainitut konstit eivät tehoa, UHKAAN tukkapöllyllä kerran tai kaksi. Ja jos tämä uhkauskaan ei tehoa, toteutan tukkapöllyn.
Tiedän, että aikuinen syyllistyy lasta tukistaessaan pahoinpitelyyn. Toisaalta tiedän, että uhkailu on "vain" uhkailua, minkä myös kaksivuotias vasaranheiluttaja äkkiä oppii - ja jatkaa vasarointiaan.
Pitäis kyllä tasa-arvon vuoksi puuttua siihen yksivuotiaan tekemään väkivaltaan kaksivuotiasta kohtaan, ei tästä saa vaieta!
Hmm - se oli siis kaksivuotias poika joka mukiloi yksivuotiasta pikkusiskoaan. Hei mitä mä tulin sanoneeksi? Poika tytön kimpussa? Tämä ON esimerkki sukupuolten sodasta!! Ja joku vielä viestikejussa ihmetteli, mitä kysymys tekee feministipalstalla! Tämä ei jää tähän!
1. N
2. En. Koskaan ei edes kuritettu. En tiedä sitten voisiko välinpitämättömyyttä pitää henkisenä väkivaltana isän taholta?
3. -
4. -
5. Ei ole.
6. Jos minulla olisi lapsia, niin 2-vuotias ei käteensä saisi mitään puuvasaraa jolla hakata eläviä olentoja ja paikkoja paskaksi. On niitä muovisiakin vasaroita (joissa sitten on tietysti ärsyttävä piippi). Jos joku tuttava ostaisi sellaisen mukilointivälineen, niin sanoisin että laitan tämän talteen odottamaan lasten varttumista. (Ja sitten vaikka salaa hävittäisin - oho kun katosi muutossa...)
Mutta jos nyt tämä esikoinen jollain helkkarin ilveellä saisi käteensä välineen jolla mätkiä pienempäänsä, ottaisin tietenkin sen pois jos yhdestä sanomisesta ei tokeentuisi.
Mielestäni nipistäminen, lievempi korvaan tarttuminen tai läpsäisy takamuksille ei ole mitään pahoinpitelyä. Eläinmaailmassakin emot läpsivät pentuja jotka eivät muuten tottele. Pitääkö lasten antaa laittaa kätensä hellanlevylle, juosta auton alle jne. mikäli sana ei vaan tehoa?
Oli aika, jolloin minulla ei ollut yhtään lasta, mutta tunsin kolme kasvatusteoriaa. Nyt minulla on kolme lasta - mutta ei enää yhtään teoriaa.
Esikoinen ei tarvitse "välineitä" vauvelin mätkimiseen. Menin puolitoistavuotiaan poikani kanssa laitokselle naisväkeä (vaimoni ja vastasyntynyt tyttäremme) katsomaan. Pikkuvauva tuotiin velipoikansa nähtäväksi, oikein siihen nenän alle helliä tunteita herättämään. Isoveli mottasi sisartaan mojovalla iskulla keskivartaloon ja ehti tehdä saman vielä uudelleenkin, ennen kuin ymmärsimme erottaa nämä kullannuput toisistaan.
Tyttö kesti iskut silloin ja on joutunut kestämään myöhemminkin. Erotuomarin homma on tullut tutuksi, mistä jo suorassa vastauksessa kerroinkin.
Taas yksi hyvä syy jättää pennut poikimatta.
Herää kysymys millainen käsitys miehistä tyttärellenne tulee. Että nämä ovat väkivaltaisia kusipäitä? No, toivottavasti saat tytön edes aina silloin tällöin pelastettua veljeltään. Mitäs jos laittaisitte hänet vaikka karetekurssille...?
En edes osaa kuvitella mitä itse olisin tehnyt jos minulla olisi ollut väkivaltainen sisarus. Varmaan itsemurhan. No, ehkä liioittelen... Kuulostaa vaan niin kamalalta.
Isoveli pisti lätkämailaansa nauloja ja hakkas sillä mua, muuten se käytti vaan vyötä.
Sitä sain mitä tilasin: jos feministipalstalla kertoo perhemuistoja, niin TIETYSTI joku kiihkoilija tekee niistäkin emansipaatiotaistelun areenan. Joten kun itsekin vielä vaipoissa taapertava poikalapsi mätkii vastasyntynyttä pikkusiskoaan, niin synkkä mieskäsityshän tälle uhrille sillä siunaaman hetkellä muodostuu.
Mutta elämä on opettanut minua, on se opettanut tytärtäni ja poikianikin, ja saattaahan se vielä opettaa Eulaliaakin.
Karatekurssi-asiassa ovat neuvosi pahasti myöhässä. Jonkin aikaa se harrastus sujuikin, mutta sitten tulivat hevoset, sitten musiikki, sitten - joko arvaat, femakko? Sitten tulivat pojat, ne miehenalut, sekoittamaan pään ja sydämen, koulunkäynnin, yöt ja päivät. Miesten vetovoimalta ei naista pelasta kuin feminismi, mutta senhän sinä jo tiesitkin.
Luulin että poikasi oli siinä alkuperäisessä tilanteessa 3-5-vuotias, mieleeni ei voinut juolahtaakaan että vaippaikäinen laitettaisiin vauvaa katselemaan (mitäs ne niistä ymmärtävät enivei). Vanhempi kuin 3-vuotias kaiketikin käsittäisi että eläviä olentoja ei mätkitä.
Ehkäpä pojallesi sitten jäi samanlainen reaktio kuin joillekin eläimille jää: jos kerran tekee jollekin toiselle olennolle tavalla X, niin tekee sitä aina. Vai oliko teillä jotenkin sellainen tilanne elämässänne jatkossakin joka jotenkin ylläpiti pojan vihaa? Minkä ikäisenä riehuminen loppui, vai loppuiko se ollenkaan? Onko kyseessä perinnöllinen aggressiivisuus?
Itse en tiedä mitä minun pitäisi tästä oppia että vauvat mäiskivät toisiaan. Kouluikäisten tasolla kuitenkin toivon että väkivaltaa ei pidetä itsestäänselvänä ja luonnollisena.
Kyllä minäkin kiinnostuin aikanaan pojista, ja olen edelleen kiinnostunut sikäli kuin vakituisessa parisuhteessa tulee oltua, vaikka en saanutkaan lapsena yhdeltäkään pojalta turpaani. '
Feministinisyyden kanssa olen pähkäillyt kahdellakin foorumilla täällä että ollako vaiko eikö olla, mutta tietysti jos väkivaltaisuuden inhoaminen menee sen piikkiin, niin miten vain.
Ja mainittakoon että olen itse väkivaltainen ihminen. Pystyn sen jotenkin pitämään hallinnassa, ja ehkäpä sitten odotan sitä muiltakin. Revi siitä hubaa jos tykkäät.
Jos täällä naisen nimellä kirjoittelee, niin automaattisesti leimataan feministiksi, enpähän minäkään ole sanonut olevani feministi.
Täällä nyt hyökätään kirjoittajan kuin kirjoittajan kimppuun, koska näin oletetaan olevan.
Kun minä kirjoitan, että 'puolitoistavuotias', ja sinä käsität, että '3-5 -vuotias', niin huono alkuhan se keskustelulle on. Ja jos vastaavia väärinkäsityksiä syntyy joka lauseesta, niin eihän tämä juttu etene mihinkään.
Jos vaimo on laitoksella toipumassa synnytyksestä ja mies lähtee häntä katsomaan, niin miehen vastuullisessa hoidossa oleva esikoinen lähtee tietysti samalla äitiään tapaamaan! Ja silloin kehittyy tilanne, jossa sisarukset kohtaavat. Jos et tajua tätä nyt, niin tajuat sen Kätilöopistolla toisen lapsesi syntymän yhteydessä.
Keskittymiskykyni on 3-5-vuotiaan tasolla ja olisi pitänyt tarkistaa lapsukaisesi ikä.
Minulle ei kuitenkaan ole koskaan tuleva sellaista tilannetta että saisin ensimmäisen saati toisen lapsen, sillä päätimme mieheni kanssa jättää lisääntymisen väliin paskojen geenien ja olemattoman vanhemmuusvietin vuoksi.
Nämä perinnöllisyysasiat minua kai siksi kiinnostavatkin, kun omassa suvussani huomaan tiettyä negatiivista jatkuvuutta polvesta toiseen.