Koko kolumni Hesarista;
"Vasemmisto on vaikeuksissa, koska kyvykkäät ihmiset eivät pääse johtoon
Politiikka 9.1.2015 13:42
Kolumni
Yrjö Rautio
Kirjoittaja on kokenut politiikan toimittaja, joka on työskennellyt sanoma- ja aikakauslehdissä.
207
41
Vasemmisto on ideologisessa kriisissä. Ongelmaa pahentaa se, että vasemmistolta puuttuu valovoimaisia johtajia.
Vasemmiston ahdinko on yleismaailmallinen tai ainakin yleiseurooppalainen ilmiö. Vasemmisto on tottunut ajamaan työväen asiaa kansallisvaltioiden puitteissa ja suljetuissa talouksissa. Se ei tiedä, mitä olisi tehtävä nyt, kun talous on kansainvälistynyt ja ylikansallistunut.
Hölmöin osa vasemmistoa vastustaa kansainvälistä poliittista yhdentymistä ja yhteistyötä, kuten EU:ta, vaikka se on ainoa keino vastata talouden kansainvälistymiseen. Se haikailee takaisin menneeseen maailmaan. Se on muuttunut uudistajasta kehityksen jarruksi.
SANOMA NETWORK OPTIMIZER
Hiihtoloma pikkurahalla
Vuokraa oma metsäkartano. Upea paikka, katso >>
www.evonluonto.fi
Arvosanat ylös kevääksi
Uusi opetuspalvelu koululaiselle. Nyt tarjous: kokeile veloituksetta.
www.tutorhouse.fi
Sisätossut Päiväkotiin
Ihanat sisätossut kerhoon ja päiväkotiin! Yli 50 lasten tossumallia!
www.tohvelisankari.fi
Useimmat vasemmiston suuret tavoitteet ovat kehittyneissä maissa, kuten Suomessa, toteutuneet, eikä vasemmisto ole keksinyt uusia yhtä merkittäviä tilalle. Se tyytyy jo saavutetun puolustamiseen. Ja kompastelee lillukanvarsissa.
On vasemmistolla joskus ja jossakin mennyt hyvinkin – eikä siitä niin kauaa ole. Sdp sai vuoden 1995 vaaleissa Paavo Lipposen johdolla 28,3 prosenttia äänistä – se on noin viisi prosenttiyksikköä enemmän kuin kahden vasemmistopuolueen nykyinen gallupkannatus yhteensä. Vasemmisto oli voimissaan Tony Blairin Britanniassa, Gerhard Schröderin Saksassa ja Francois Mitterandin Ranskassa ja Olof Palmen Ruotsissa, jos vielä vähän kauemmas menneisyyteen mennään.
Mitä yhteistä näillä tilanteilla oli? Ainakin se, että kaikki nämä henkilöt olivat paitsi oman puolueensa myös kansakuntansa johtajia. Heillä oli karismaa. Heillä oli halua ja rohkeutta ajaa kansansa, Euroopan ja koko maailmankin etua, vaikka se olisi ollut vastoin oman puolueen ahtaita etuja.
Vasemmiston ideologinen kriisi ei ratkea ennen aatteen perinpohjaista uudistamista. Yksi ihminen ei voi ratkaista ideologista kriisiä. Silti karismaattinen johtaja voisi merkittävästi nopeuttaa vasemmiston uutta nousua.
Puoluejohtajalla on suuri merkitys kaikkien puolueiden menestykselle. Kokoomus romahti, kun Jyrki Katainen vaihtui Alexander Stubbiin. Keskustan huima nousu ei olisi mahdollista ilman Juha Sipilää. Perussuomalaisia tuskin edes olisi ilman Timo Soinia. Vasemmisto on tuskin poikkeus tästä säännöstä.
Maailmalta ja Euroopastakin löytyy näyttöjä siitä, että kyvykäs johtaja on nostanut pienen vasemmistopuolueen hyvinkin merkittäväksi. Tosin esimerkiksi Kreikan Syriza- tai Espanjan Podemos-puolue ratsastavat vasemmistopopulismilla, eikä se voi olla Suomen vasemmiston tie.
Kyvykkäiden ihmisten on ollut vasemmistossa vaikea nousta johtoon. Jos jonkun pää on noussut ylitse muiden, pää on leikattu poikki.
Jutta Urpilaisesta oli loppuaikoinaan kehittymässä merkittävä kansallinen ja kansainvälinen johtaja. Juuri sen takia hänet syrjäytettiin. Hänen tilalleen Sdp:n väki nosti Antti Rinteen, josta on enintään varjelemaan oman puolueensa lyhytnäköisiä etuja pikkupolitikoinnilla.
Erkki Tuomioja on pätevin poliitikko, joka Sdp:llä on ollut antaa viime vuosina kansakunnan käyttöön. Hänessä on sivistystä ja näkemyksellisyyttä. Tosin hänellä on puutteensa. Hän ei ole joukkuepelaaja. Häneltä puuttuvat Olof Palmelle ominaiset julistajan ja tulisen keskustelijan lahjat.
Sdp:n johtajaksi Tuomioja ei ole koskaan kelvannut ennen muuta siksi, että on päätään pitempi muita. Nyt hänen aikansa on auttamatta ohi.
Vasemmisto joutuu odottamaan, että jostakusta muusta kasvaisi uusi Olof Palme. Mistä kasvaisi, kun Sdp:n kannatus on alle 24-vuotiaiden keskuudessa kolme prosenttia? Kaiken lisäksi liike, jolla menee huonosti, harvoin vetää puoleensa erityisen kyvykkäitä ihmisiä."
"Vasemmisto on vaikeuksissa, koska kyvykkäät ihmiset eivät pääse johtoon
Politiikka 9.1.2015 13:42
Kolumni
Yrjö Rautio
Kirjoittaja on kokenut politiikan toimittaja, joka on työskennellyt sanoma- ja aikakauslehdissä.
207
41
Vasemmisto on ideologisessa kriisissä. Ongelmaa pahentaa se, että vasemmistolta puuttuu valovoimaisia johtajia.
Vasemmiston ahdinko on yleismaailmallinen tai ainakin yleiseurooppalainen ilmiö. Vasemmisto on tottunut ajamaan työväen asiaa kansallisvaltioiden puitteissa ja suljetuissa talouksissa. Se ei tiedä, mitä olisi tehtävä nyt, kun talous on kansainvälistynyt ja ylikansallistunut.
Hölmöin osa vasemmistoa vastustaa kansainvälistä poliittista yhdentymistä ja yhteistyötä, kuten EU:ta, vaikka se on ainoa keino vastata talouden kansainvälistymiseen. Se haikailee takaisin menneeseen maailmaan. Se on muuttunut uudistajasta kehityksen jarruksi.
SANOMA NETWORK OPTIMIZER
Hiihtoloma pikkurahalla
Vuokraa oma metsäkartano. Upea paikka, katso >>
www.evonluonto.fi
Arvosanat ylös kevääksi
Uusi opetuspalvelu koululaiselle. Nyt tarjous: kokeile veloituksetta.
www.tutorhouse.fi
Sisätossut Päiväkotiin
Ihanat sisätossut kerhoon ja päiväkotiin! Yli 50 lasten tossumallia!
www.tohvelisankari.fi
Useimmat vasemmiston suuret tavoitteet ovat kehittyneissä maissa, kuten Suomessa, toteutuneet, eikä vasemmisto ole keksinyt uusia yhtä merkittäviä tilalle. Se tyytyy jo saavutetun puolustamiseen. Ja kompastelee lillukanvarsissa.
On vasemmistolla joskus ja jossakin mennyt hyvinkin – eikä siitä niin kauaa ole. Sdp sai vuoden 1995 vaaleissa Paavo Lipposen johdolla 28,3 prosenttia äänistä – se on noin viisi prosenttiyksikköä enemmän kuin kahden vasemmistopuolueen nykyinen gallupkannatus yhteensä. Vasemmisto oli voimissaan Tony Blairin Britanniassa, Gerhard Schröderin Saksassa ja Francois Mitterandin Ranskassa ja Olof Palmen Ruotsissa, jos vielä vähän kauemmas menneisyyteen mennään.
Mitä yhteistä näillä tilanteilla oli? Ainakin se, että kaikki nämä henkilöt olivat paitsi oman puolueensa myös kansakuntansa johtajia. Heillä oli karismaa. Heillä oli halua ja rohkeutta ajaa kansansa, Euroopan ja koko maailmankin etua, vaikka se olisi ollut vastoin oman puolueen ahtaita etuja.
Vasemmiston ideologinen kriisi ei ratkea ennen aatteen perinpohjaista uudistamista. Yksi ihminen ei voi ratkaista ideologista kriisiä. Silti karismaattinen johtaja voisi merkittävästi nopeuttaa vasemmiston uutta nousua.
Puoluejohtajalla on suuri merkitys kaikkien puolueiden menestykselle. Kokoomus romahti, kun Jyrki Katainen vaihtui Alexander Stubbiin. Keskustan huima nousu ei olisi mahdollista ilman Juha Sipilää. Perussuomalaisia tuskin edes olisi ilman Timo Soinia. Vasemmisto on tuskin poikkeus tästä säännöstä.
Maailmalta ja Euroopastakin löytyy näyttöjä siitä, että kyvykäs johtaja on nostanut pienen vasemmistopuolueen hyvinkin merkittäväksi. Tosin esimerkiksi Kreikan Syriza- tai Espanjan Podemos-puolue ratsastavat vasemmistopopulismilla, eikä se voi olla Suomen vasemmiston tie.
Kyvykkäiden ihmisten on ollut vasemmistossa vaikea nousta johtoon. Jos jonkun pää on noussut ylitse muiden, pää on leikattu poikki.
Jutta Urpilaisesta oli loppuaikoinaan kehittymässä merkittävä kansallinen ja kansainvälinen johtaja. Juuri sen takia hänet syrjäytettiin. Hänen tilalleen Sdp:n väki nosti Antti Rinteen, josta on enintään varjelemaan oman puolueensa lyhytnäköisiä etuja pikkupolitikoinnilla.
Erkki Tuomioja on pätevin poliitikko, joka Sdp:llä on ollut antaa viime vuosina kansakunnan käyttöön. Hänessä on sivistystä ja näkemyksellisyyttä. Tosin hänellä on puutteensa. Hän ei ole joukkuepelaaja. Häneltä puuttuvat Olof Palmelle ominaiset julistajan ja tulisen keskustelijan lahjat.
Sdp:n johtajaksi Tuomioja ei ole koskaan kelvannut ennen muuta siksi, että on päätään pitempi muita. Nyt hänen aikansa on auttamatta ohi.
Vasemmisto joutuu odottamaan, että jostakusta muusta kasvaisi uusi Olof Palme. Mistä kasvaisi, kun Sdp:n kannatus on alle 24-vuotiaiden keskuudessa kolme prosenttia? Kaiken lisäksi liike, jolla menee huonosti, harvoin vetää puoleensa erityisen kyvykkäitä ihmisiä."
Vastaukset 2
Vanhimmat
Voisi olla vasemmistolla syytä vilkaista peiliin
Miksi? Suomi on jo kauan sitten ylittänyt reippaasti vasurien tavoitteet ja nyt mennään porvarillisella hyvinvoinnilla kohti maailman kärkeä, vaikka juuri nyt mennäänkin liitämällä ja vedetään henkeä.
http://www.iltasanomat.fi/tyoelama/art-1288585366261.html
Keskituloinen suomalainen yltää kirkkaasti maailman rikkaimman prosentin aateliin.
Vasemmistoa ei yksinkertaisesti tarvita. Sosialistiset maat ovat hirveitä vankileirejä ja työläisen helvettejä, eli miksi ihmeessä kukaan ikinä koskaan on äänestänyt sosialisteja?