Katselinpa tuolta vanhoja juttuja koskien karman lakia. Eräs vastaaja esitti, että ajatus on väärä,ihminen syntyy vain kerran ja hänen tulee uudesti syntyä ylhäältä. Tässä vastauskseni:
Osittain samaa mieltä
Kirjoittanut: Rauhan mies, 14.1.2002 klo 08.17
No Jeesus ei voi olla tärkein, vaan Jumala. Hän itsekin sanoi, ettei hän itsestään mitään voi, vaan kaikki hänen ihmetyönsä tapahtuivat Jumalan henkimaailman avustamana.
Jeesuksen tärkeys on siinä, että hän voitti kuoleman valtakunnan. Hävisi taistelun Saatanalle (Lusiferukselle) ihmisenä, kesti loppuun asti Jumalalle uskollisena ja saattoi sen vuoksi astua alas Tuonelaan (Saatanan valtakuntaan)voittaen hänet Jumalan voiman vahvistamana.
Näin hän loi lunastustyöllään (tai pelastus-) sillan langenneelle ihmiskunnalle palata takaisin kuoleman valtakunnasta elämän valtakuntaan. Sitä merkitsee uudestisyntyminen ja syntien anteeksi saaminen. "Ellette tule lapsen kaltaisiksi jne".
Mutta kaikki eivät tule. He käyvät elämän koulua pidemmän kaavan mukaan. Ihmisen asianahan on tehdä päätös paluusta (uudestisyntyä). Se on hänen vapaaehtoinen ratkaisunsa. Ellei hän sitä tee tässä elämässä, on karman lain alainen ja joutuu niin kauan laukkaamaan hengen ja aineen väliä, että asia viimein valkenee itse kullekin.
Ei kai olisi mitenkään todistus Jumalan hyvyydestä ja rakkaudesta se, että hän loisi ihmisiä, joiden aivan varmasti tietäisi joutuvan iankaikkiseen kidutukseen. Kun ei sellaista toivo lapsilleen kurjin maallinenkaan isä, niin kuinka sitten hyvä ja rakastava Taivaallinen Isä?
Ihminen on itse saatanan voiman vaikutuksesta vääntänyt raamatun nykyiseen malliin. Mietipä, eikö vapaan tahdon periaate edellytä, että sinun täytyy todella ja täydestä sydämestäsi haluta pois täältä? Se pätee jokaiseen uskontoon. Ja siksi on sanottu, että Jeesuksen (hengelliseen)kirkkoon kuuluu ihmisiä maailman kaikista uskonnoista. Älä siis tuomitse ja jaa ihmisiä vuohiin ja lampaisiin ulkonaisten merkkien perusteella. Ulkokullaisuus ei auta, se on sydämen asia. Siksi Jeesus sanoi fariseuksista: Te valkoisiksi kalkitut haudat, itse ette mene Jumalan valtakuntaan, ettekä anna muidenkaan mennä. Eli he noudattivat ulkonaisesti sääntöä, mutta olivat sisältä jo valmiiksi kuolleita.
Uudestisyntyminen ei siten mitenkään kumoa karman lain olemassoloa, vaan vahvistaa sen. Kierrosta et pääse pois, ennen kuin todella ja täydestä sydämestäsi sitä haluat. Eikä pois pääseminen ole teoista kiinni: "Ettei yksikään liha kerskaisi"., vaan armosta, jonka Jeesuksen lunastustyö toi ihmisille.
Tähän kai liittyy myös niitä Vanhassakin testamentissa lueteltuja lakeja ja käyttäytymissääntöjä, joiden mukaan ihmisen tulee elää ollakseen hyvä kristitty. Kuitenkaan me ihmiset emme voi tietää, miten armon periaatetta sovelletaan kunkin yksilön kohdalla.
Osittain samaa mieltä
Kirjoittanut: Rauhan mies, 14.1.2002 klo 08.17
No Jeesus ei voi olla tärkein, vaan Jumala. Hän itsekin sanoi, ettei hän itsestään mitään voi, vaan kaikki hänen ihmetyönsä tapahtuivat Jumalan henkimaailman avustamana.
Jeesuksen tärkeys on siinä, että hän voitti kuoleman valtakunnan. Hävisi taistelun Saatanalle (Lusiferukselle) ihmisenä, kesti loppuun asti Jumalalle uskollisena ja saattoi sen vuoksi astua alas Tuonelaan (Saatanan valtakuntaan)voittaen hänet Jumalan voiman vahvistamana.
Näin hän loi lunastustyöllään (tai pelastus-) sillan langenneelle ihmiskunnalle palata takaisin kuoleman valtakunnasta elämän valtakuntaan. Sitä merkitsee uudestisyntyminen ja syntien anteeksi saaminen. "Ellette tule lapsen kaltaisiksi jne".
Mutta kaikki eivät tule. He käyvät elämän koulua pidemmän kaavan mukaan. Ihmisen asianahan on tehdä päätös paluusta (uudestisyntyä). Se on hänen vapaaehtoinen ratkaisunsa. Ellei hän sitä tee tässä elämässä, on karman lain alainen ja joutuu niin kauan laukkaamaan hengen ja aineen väliä, että asia viimein valkenee itse kullekin.
Ei kai olisi mitenkään todistus Jumalan hyvyydestä ja rakkaudesta se, että hän loisi ihmisiä, joiden aivan varmasti tietäisi joutuvan iankaikkiseen kidutukseen. Kun ei sellaista toivo lapsilleen kurjin maallinenkaan isä, niin kuinka sitten hyvä ja rakastava Taivaallinen Isä?
Ihminen on itse saatanan voiman vaikutuksesta vääntänyt raamatun nykyiseen malliin. Mietipä, eikö vapaan tahdon periaate edellytä, että sinun täytyy todella ja täydestä sydämestäsi haluta pois täältä? Se pätee jokaiseen uskontoon. Ja siksi on sanottu, että Jeesuksen (hengelliseen)kirkkoon kuuluu ihmisiä maailman kaikista uskonnoista. Älä siis tuomitse ja jaa ihmisiä vuohiin ja lampaisiin ulkonaisten merkkien perusteella. Ulkokullaisuus ei auta, se on sydämen asia. Siksi Jeesus sanoi fariseuksista: Te valkoisiksi kalkitut haudat, itse ette mene Jumalan valtakuntaan, ettekä anna muidenkaan mennä. Eli he noudattivat ulkonaisesti sääntöä, mutta olivat sisältä jo valmiiksi kuolleita.
Uudestisyntyminen ei siten mitenkään kumoa karman lain olemassoloa, vaan vahvistaa sen. Kierrosta et pääse pois, ennen kuin todella ja täydestä sydämestäsi sitä haluat. Eikä pois pääseminen ole teoista kiinni: "Ettei yksikään liha kerskaisi"., vaan armosta, jonka Jeesuksen lunastustyö toi ihmisille.
Tähän kai liittyy myös niitä Vanhassakin testamentissa lueteltuja lakeja ja käyttäytymissääntöjä, joiden mukaan ihmisen tulee elää ollakseen hyvä kristitty. Kuitenkaan me ihmiset emme voi tietää, miten armon periaatetta sovelletaan kunkin yksilön kohdalla.
Vastaukset 18
Vanhimmat
ei puhu jälleensyntymästä, vaan ns. hengessä tapahtuvasta uudestisyntymisestä, joka tapahtuu siis yhden elämän aikana kun ihminen tulee uskoon. Raamattu ja kristinusko ei siis missään tapauksessa allekirjoita reinkarnaatio-oppia.
yli 300 viittausta jälleensyntymään. Mm. opetuslapset kysyivät Jeesukselta: Tekikö tämä syntiä, vai hänen vanhempansa, että hänen piti sokeana syntymän. Hassu ksymys ilman jälleensyntymän periaatetta. Tässä elämässä syntiä tehneille vanhemmille sokean lapsen syntymä olisi jotenkin selitettävissä yhden elämän-periaatteella, mutta miten syntymätön voi tehdä syntiä, ellei jälleensyntymää ole?
Jeesuksen vertausta tuhlaajapojasta ei voi mitenkään muuten ymmärtää kuin jälleensyntymän periaatteella. Paavali puhuu elämän puusta irtirevityistä oksista ja että Jumala on voimallinen oksastamaan ne jälleen elämän puuhun jne, jne.
Ei kai tästä kannata mitään oppiriitaa tehdä. Ne on käyty jo vuosisatoja osin vuosituhansia sitten. Jos jälleensyntymä on, se on meidän vakuutteluistamme huolimatta, tai ei ole, jos ei ole, vaikka kuinka vakuuttaisimme.
Useimmissa maailman uskonnoissa se on. Joskin esim. hindut puhuvat sielun vaelluksesta. Se on hiukan eri asia, mutta kuitenkin. Jos ei siinä mitään perää olisi, niin kuinka se niin sitkeästi eläisi erilaisissa uskonnoissa?
nimimerkki "pht":n kanssa samaa mieltä siitä, että Raamatusta ei löydy jälleensyntymää tukevaa materiaalia. Aina voi yrittää ottaa joitakin yksittäisiä katkelmia Raamatusta, ja tulkita ne ikään kuin jälleensyntymää tukevaksi, mutta tämä toiminta ei oiken vakuuta.
Siinä mielessä jälleensyntymä ja uudestisyntyminen kyllä sulkevat toisensa pois, että ainakin kristinuskossa puhutaan uudestisyntymisestä yhden elämän aikana, ei siis niin, että tullaan taas uudelleen uudessa ruumiissa ja sitten taas uudestisynnytään, tämä ei ole kristinuskon mukaista.
"Siinä mielessä jälleensyntymä ja uudestisyntyminen kyllä sulkevat toisensa pois, että ainakin kristinuskossa puhutaan uudestisyntymisestä yhden elämän aikana, ei siis niin, että tullaan taas uudelleen uudessa ruumiissa ja sitten taas uudestisynnytään, tämä ei ole kristinuskon mukaista. "
Yllä oleva lainaus pitää varmaan paikkansa:
Jälleensyntyminen jatkuu niin kauan, että uudestisynnytään. Eli uudestisyntyä voi vain kerran. Sen jälkeen on vapautunut kierrosta, kun on ottanut Kristuksen armon vastaan. Eli jälleensyntyminen on keino ja uudestisyntyminen lopputulos.
ensin sinua:
"Jälleensyntyminen jatkuu niin kauan, että uudestisynnytään. Eli uudestisyntyä voi vain kerran."
Tämä ajatus ei ikävä kyllä kuulu kristinuskon perussanomaan, koska kristinusko ei tunnusta minkäänlaista reinkarnaatiota. On siis ainoastaan yksi elämä, jonka aikana voi pelastua ottamalla Kristuksen sydämeensä ja Jumalan armon vastaan.
Näen kristinuskon siinä mielessä armollisena uskontona, että voit jo yhden elämän aikana saavuttaa pelastuksen, sinun ei siis tarvitse "kärsiä" täällä montaa kertaa, no hiukka karrikoiden sanottuna ainaskin :)
"Jälleensyntyminen jatkuu niin kauan, että uudestisynnytään. Eli uudestisyntyä voi vain kerran."
"Tämä ajatus ei ikävä kyllä kuulu kristinuskon perussanomaan, koska kristinusko ei tunnusta minkäänlaista reinkarnaatiota. On siis ainoastaan yksi elämä, jonka aikana voi pelastua ottamalla Kristuksen sydämeensä ja Jumalan armon vastaan."
Tämän minä kyllä tiedän ramattua tutkineena.
Minusta taas se ei ole armon oppia, että yhden elämän perusteella tuomitaan joka taivaaseen tai helvettiin. Kyllä kai meistä useimmat menevät sille kuumalle puolelle, jos näin on.
Minusta armoa on se, että epäonnistunutkin saa uuden mahdollisuuden, ja mahdollisuuden niin monta kertaa, että viimein onnistuu.
Minulle on selvänäkönä näytetty kuvia edellisistä elämistä ja aina ne ovat olleet vastauksia siihen, mikä askarruttaa tässä elämässä tai kiinnostaa, esim. meri tai vallankäyttö.
Tietenkin tämäkin voidaan kuitata sillä, että saatanahan se siinä eksyttää piruparkaa.
Valitettavasti nämä palstat eivät ole luonteeltaan sellaisia, että täällä voisi kymmenien sivujen mittaisilla esityksillä alkaa perustella väitteitään. Niin että tämä jää sellaiselle juupas-eipäs- tasolle.
Kaikella ystävyydellä kuitenkin. Minä en sinua vakuuta, etkä sinä minua, eikä kai se ole tarkoituskaan. Toivon kuitenkin pelastuvani, kuten varmaan sinäkin, ja olen omasta mielestäni kokenut uudestisyntymisen, mutta itsekunkin kokemuksiahan ei toinen ihminen voi mitata, Jumala ainoastaan.
"Minusta taas se ei ole armon oppia, että yhden elämän perusteella tuomitaan joka taivaaseen tai helvettiin. Kyllä kai meistä useimmat menevät sille kuumalle puolelle, jos näin on. "
Ensin olisi hyvä määritellä, mikä on esim. helvetti. Itse näen helvetin erona Jumalasta, en siis ikuisesti kärventävänä tulipätsinä, tämä ei todellakaan olisi oikeudenmukaista, olen tästä samaa mieltä kanssasi.
Toisaalta, jos vaikka suuntaat katseesi Intiaan, jossa vaikuttaa hindulaisuus varsin voimakkaasti. Ajatus reinkarnaatiosta on omalta osaltaan vaikuttanut myös siihen, mitkä olosuhteet maassa vallitsevat, on siis köyhyyttä ja nälkää. Monet intialaiset uskovat siis, että eihän tässä elämässä tarvitse vielä välttämättä paljoa "kilvoitella" kun on niitä elämiä vielä tiedossa useampiakin. Tämä voi johtaa myös tietynlaiseen välinpitämättömyyteen suhteessa ns. vähempiosaisiin, koska ajatellaan, että he ovat osansa ansainneet aikaisemman karman kautta, ja heitä ei siis kannata juurikaan auttaa. Tästä on mielestäni kristityn lähimmäisen rakkaus varsin kaukana.
Olemme ilmeisesti samaa mieltä lukuunottamatta tuota jälleensyntymistä ja helvettiajatusta.
"Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys" Sillä ei tarkoitettane aineen tasoa, vaan hengen tasoa: helvettiä. Pahana paikkana se ainakin minun mielessäni kuvastuu.
Hindulaisuudesta olen samaa mieltä. Kyseessä on fatalistinen oppi, joka ei mitenkään kehitä ihmistä henkisesti. No, ehkä liian kovasti sanottu, mutta kuitenkin. Kastijakoineen, pyhine lehmineen ja sielunvaellusoppineen: olet vaikka kärpänen seuraavassa elämässä, se edustaa jotakin sellaista, joka ei ainakaan minussa herätä vastakaikua.
Samoin ne muutkin sielunvellukseen tai jälleensyntymään perustuvat opit, joiden mukaan ajatellaan, että et itse voi vaikuttaa kehitykseesi, vaan olet kuin juna kiskoilla: päätepysäkki tulee joskus, ovat aika ankeita näkemyksiä ja jättävät todellakin ihmisen kehityksen jonkun muun, kuin hänen itsensä harteille.
Kristinuskossa tuollaisenaankin on kilvoittelun makua. Valitettavasti se ei sitten herätä vastakaikua läheskään kaikissa loogisesti ajattelevissa ihmisissä.
Mielestäni julki tuli hyviä pointteja jälleensyntymisopin merkityksistä ja vaikutuksista, ja mahdollisesta olemassaolosta Raamatussa. Ensinnäkin on ihan selvää, että sielunvaellus ja jälleensyntymisoppia oli Raamatun alkuaikoina, monia vuosisatoja aikasemminkin Euroopassa. Raamattu siis viittaa monissa kohdissa, että opetuslapset jopa ajattelivat ja tekivät kysymyksiä. Sokean miehen osalta Jeesuksen vastaus oli, että EI ollut hänen syytään, vaan että Jumalan tahto tulisi ilmi. Mielestäni on hyvä tarkkailla aina kokonaisuutta ja asiayhteyksiä. Muutamat kohdat Paavalin kirjeissä sekä ilmestyskirjassa voidaan mieltää jälleensyntymän mahdollisuuksiksi, mutta ne ovat tällöin hyvin tulkinnan varaisia. Se on selvää, että suoranaisesti Raamattu ei opeta oppia useasta elämästä, van Yhdestä Ainutlaatuisesta elämästä, jota ei voida enää toistaa samassa muodossa. Syy sille, miksi jälleensyntymisoppia ei sisällytetty ja opetettu julkisesti, jos ollenkaan opetettiin Jeesuksen toimesta löytynee siitä tosiasiasta, minkä näemme intiassa. Siellä sielunvaellusoppi on suurin syy, miksi kansan fyysisen hyvinvoinnin tila on sitä mitä on. Näkisin, että jos oppi on totta niin silti se on niin vaikea ja väärintulkintojen mahdollisuus suuri, että ihmiskunta ei ole valmis sellaista ottamaan vastaan eksoteerisessa muodossa. Tämä tarkoittaisi asteittaista Jumalan suunnitelmien paljastumista, ja sellaiseen ei kyllä kirkot varmasti ole kovin hanakoita enää muuttumaan. Mieluumminhan me haluamme tietää nyt ja heti kaiken (jotta voisin olla oikeassa tai muuten vain varma).
Uudestisyntyminen ei poissulje jälleensyntymisoppia ja toisinpäin, vaan jälleensyntymisen yksiä kohokohtia olisi silloin se, että jossain vaiheessa jälleensyntymisketjua ihminen maallisessa elämässään kokee uudestisyntymisen, jolloin se tapahtuu vain tuossa yhdessä elämässä ja vain kerran. Tämä taas antaa hykertävän ajattelupohjan sille, että jos näin on, niin onko tämän hetken uudestisyntyneet kristityt todellakin sellaisia, vai joutuneet oman mielensä harhoihin. Kutsuvat heräämistä ja kääntymistä uudestisyntymiseksi.
Kehittyneen ihmisen käsissä oppi siis voisi olla hyvinkin selventävä ja opettava, mutta harjaantumattoman ihmisen käsissä fataalinen. Milloin sitten olisimme valmiit ottamaan jälleensyntymisopin oikealla tavalla vastaan, se on jo eri kysymys.
Niin oletko koskaan kuullut harhaan johtamisesta.
Ketä hindut palvoo, eikö epäjumalia? Jos näin on se tarkoittaa toisin sanoen saatanaa.On hyvikin mahdollista että nämä ihmiset palvoessaan pahoja henkiä, saavat heiltä jotain outoja kokemuksia. Sielun irtautumista ruumista tai jotain vastaavaa.Turhapa näistä on olla kiinnostunut, kiinnittäkää katseenne jeesukseen!
Mitenkähän oli Paavalin outojen kokemusten? Ei itse kokemuksen outous tee siitä vielä pahan hengen aiheuttamaa. Ruumiistairtautumiskokemykset ovat sitäpaitsi erittäin tyypillisiä myös länsimaissa, ja kristittyjen keskuudessa, joissa ei ole oltu minkäänlaisessa yhteydessä Intialaisuuteen.
Kiitän asiallisesta pohdiskelusta, jossa näyt olevan samoilla linjoilla kuin minäkin. Mutta en sen vuoksi kiitä vaan siitä, että suhtautumisesi on kiihkotonta.
Kiitän myös kiihkoisista ja asiattomista vastuksista ja kannanotoista. Niitäkin tulee olla näinkin tärkeässä asiassa. Jos olen pihalla kuin lumiukko, niin olen, minä tyydyn siihen. Mutta olen kuitenkin pitkän tutkimisen, miettimisen ja näkyjen, jotka ovat toteutuneet ja joihin saatanalla ei voi olla päätäntävaltaa, esim. lapsen syntymä, perusteella päätynyt siihen missä nyt olen. Jos joku esittää suurempia totuuksia, olen valmis muuttamaan kantojani.
kommentistasi:
"Olemme ilmeisesti samaa mieltä lukuunottamatta tuota jälleensyntymistä ja helvettiajatusta.
"Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys" Sillä ei tarkoitettane aineen tasoa, vaan hengen tasoa: helvettiä. Pahana paikkana se ainakin minun mielessäni kuvastuu."
Kukaan ei voi varmasti tietää sitä, mitä mahdollisessa helvetissä tapahtuu. Olen samaa mieltä siitä, että ei se varmasti mukava paikka ole. Toisaalta on erittäin vaikea uskoa ikuisesti palavaan tuleen, jossa sielut kärsivät siis ikuisesti.
Toivotan sinulle hyvää jatkoa!
sinullekin hyvistä ajatuksistasi. Palaan vielä muutamiin pointteihisi:
"Ensinnäkin on ihan selvää, että sielunvaellus ja jälleensyntymisoppia oli Raamatun alkuaikoina, monia vuosisatoja aikasemminkin Euroopassa."
Käsittääkseni edes Raamatun alkuaikona ei jälleensyntymisoppia voida todentaa. Aikoinaan kirkkoisä Origenes puhui sielun pre-eksistenssistä, eli että sielut ovat olemassa "taivaassa" ennen kuin syntyvät tänne maapallolle. Tämä on aiheuttanut monia väärinkäsityksiä sen suhteen, että kristinuskon alkuaikoina olisi puhuttu jälleensyntymästä. Kirkolliskokouksessa kuitenkin hylättiin (oli tiukka äänestys)Origeneen opit, koska ne muistuttivat liikaa jälleensyntymisopppia.
Origeneen tapauksessakaan ei siis voida puhua jälleensyntymästä, koska hänelläkin oli se idea, että vaikka ensin ollaan olemassa "henkimaailmassa", synnytään tämän jälkeen ainoastaan kerran ruumiiseen, ja ihmisellä on siis vain yksi, ainutlaatuinen maanpäällinen elämä.
"Uudestisyntyminen ei poissulje jälleensyntymisoppia ja toisinpäin, vaan jälleensyntymisen yksiä kohokohtia olisi silloin se, että jossain vaiheessa jälleensyntymisketjua ihminen maallisessa elämässään kokee uudestisyntymisen, jolloin se tapahtuu vain tuossa yhdessä elämässä ja vain kerran."
Ymmärrän hyvin pointtisi, joka on sinänsä aivan mahdollista, mutta ei kuitenkaan kristinuskon oppien mukaista, koska kristinusko ei siis tunnusta jälleensyntymisoppia.
Hyvää jatkoa!
Hieman teoretisointia. Jos pre-eksistenssi oppi julistettiin pannaan, niin samalla myös sielunvaellus- ja jälleensyntymisoppi, koska ne edellyttävät pre-eksistenssiä. Lisäksi anateemat jotka kirkolliskokouksissa käytiin läpi eivät tosin mainitse sielunvaelluksesta, mutta monet muut origeneen kirjat mainitsevat. Uaseampien kirkkoisien teksteissä on käyty läpi tämän opin mahdollisuutta. Lisäksi juutalaisilla pienemmillä lahkoilla on kulkenut mukanaan hyvinpitkään jo ennen Kristuksen syntymää oppi sielunvaelluksesta, varsinkin juutalais-gnostillisilla lahkoilla -> myös kristillisgnostillisilla. Kreikkalaisilla mysteeriokulteilla oli ihan selvästi Kristusta edeltävällä ajalla oppeja jälleensyntymästä. Pythagoras opetti suoraan tuota oppia 500 ekr. ja samoin Platon käsittelee oppia hieman myöhemmin. Uus-platoniset koulut, jotka olivat hyvin yleisiä juuri kristinuskon aikoihin, opettivat niinikään sielunvaellusta/jälleensyntymisoppia.
Lukemattomat viitteet osoittavat mieelestäni kiistattomasti, että oppi ei ollut tuntematon jo kauan aikaa ennen Kristusta, ei Kristuksen maanpäällisen elämän aikana, ei alkuseurakunnan aikana, eikä myöskään se ollut kadonnut euroopasta minnekkään koko 2000 vuotta kestäneellä Kristuksen jälkeisellä ajalla.
Jos tahdot kaikesta tuosta väittämästäni viitteitä, linkkejä tai kirjallisuutta, niin voin antaa, mutta uskon, että löydät helposti itsekin.
Viimeiseen kommenttiisi senverran, että kristinuskoa on monenlaista. Meillä on useita erilaisia kirkkoja, lähtien suurista palautuen pieniin lahkoihin. Riippuen tietenkin kyseisestä lahkosta ja kirkosta, se joutuu rajaamaan mitä tarkoittaa kristinuskolla, mutta tosiasiassa me joudumme, jos emme lahkoudu ja haluamme olla rehellisiä historialle, niin me joudumme ottamaan mukaan myös mainitsemani gnostilaiset kirkot joita edelleen on olemassa. Nämä tunnustavat jälleensyntymisopin, ja täten on sanottava, että osa kristinusko kokonaisuudessaan sisältää sen. Miten Raamatunmukainen se on, tukeeko vai onko vastaan joitain Raamatun perusoppeja, niin siitä olemme jo keskustelleet.
Origenes huomio oli hyvä, koska suurinosa jälleensyntymisopin puoltajista ei tiedä, että kirkolliskokous vuonna 553 (?) ei puhunut ollenkaan jälleensyntymisestä, vaan juuri pre-eksistenssistä. "Hieman teoretisointia" tuolla alussa viittasi tähän: on väitetty ja perimätietona meille myös kulkenut, että tuosta päätöksestä on jossain vaiheessa jätetty pois jopa ne jälleensyntymiskohdat ja niihin liittyvät kiistat. tämä selittäisi sen, miksi niitä ei enää ole tuossa anateema sarjassa. Näin on tietenkin väitetty myös muista tuon ajanhistorian kirjojen uudelleen muokkaamisesta. Hyvin paljon "kerettiläisiä" kirjoja tuhottiin ja siksi niistä ei ole meillä tietoa.
Kiitos myös vastauksestasi ja totuuden Jumalan siunausta elämääsi.
Uskoisin, että sydäntä näissä asioissa on seuratta, ja jos sydän totuutta tuossa aiassa kaipaa, niin se myös sen saavuttaa. Rehellisyys perii totuuden maan, ja koputtajalle ovi avataan. Vaatii vain kärsivällisyyttä. Kärsimättömyys ja oma mielikuvitus aika helposti avaavat ovia, mutta ne taitavat olla salaluukkuja. Jumala tuskin tuomitsee kadotuksella niitä, jotka koko sydämestään etsivät, ja jotka keskeneräisinä ja vajanasina (kuten kaikki olemme tiedossa ja rakkaudessa) olisivatkin olleet väärässä joidenkin oppien kohdalla.
Hyvää matkaa sinullekin.
- autuaita ovat rauhan tekijät - :-)
Itsekin olen tullut siihen johtopäätökseen, että jälleensyntymisoppi ei sulje pois ylösnousemusoppia,, vaikka joskus sellaista kuulee esitettävän. Sensijaan kun kuulee, että Raamatussakin esitettäisii jälleensyntymisoppia selvästi, niin se on mielestäni harhaa. Yleisesti lainantut kohdat eivät ole ollenkaan yksiselitteisesti ymmärrettävissä jälleensyntymisopin puolustukseksi, joskus jopa sitä hieman rusikoiden. Esim. Elias versus Johannes tai rampautunut ja sokea mies.
Sä olet ulkona näistä asioista kuin lumiukko