Olen ollut ns.kliinisesti kuollut hetken teho-osastolla.
En ole puhunut kokemuksestani kenellekään kuin vihjannut läheisille.
Sitä ei voi sanoin kuvata, ei löydy sanoja, adjektiiveja tai verbejä, joilla
kuvaisin toista ulottuvuutta.
Tietoisuutemme on peräisin muualta kuin fyysisestä ruumiistamme ja se on olemassa vaikka fyysinen kuoremme kuolee.
Fyysinen maailmamme on ainoastaan se, jonka voimme fyysisinä olentoina ruumiimme avulla havaita.
On ulottuvuus, jossa materiaa ja aikaa ei ole.
Elämällä on tarkoitus, oppia luopumaan itsekkyydestämme.
Elämä on koulu, jonka haaskaamme materiallisiin tarpeisiin vaikka totuus on jokaisen meidän sisimpäämme istutettu, omatunto.
Pelko ja tarve kerätä maallista hyvää hävisi.
En ole puhunut kokemuksestani kenellekään kuin vihjannut läheisille.
Sitä ei voi sanoin kuvata, ei löydy sanoja, adjektiiveja tai verbejä, joilla
kuvaisin toista ulottuvuutta.
Tietoisuutemme on peräisin muualta kuin fyysisestä ruumiistamme ja se on olemassa vaikka fyysinen kuoremme kuolee.
Fyysinen maailmamme on ainoastaan se, jonka voimme fyysisinä olentoina ruumiimme avulla havaita.
On ulottuvuus, jossa materiaa ja aikaa ei ole.
Elämällä on tarkoitus, oppia luopumaan itsekkyydestämme.
Elämä on koulu, jonka haaskaamme materiallisiin tarpeisiin vaikka totuus on jokaisen meidän sisimpäämme istutettu, omatunto.
Pelko ja tarve kerätä maallista hyvää hävisi.
Vastaukset 68
Vanhimmat
Voin yhtyä noihin sanoihin yllä.
Elämämme on itsekkyys. Kaiken minkä puuhaamme arvioimme hyötynäkökulmasta ja nautinnon pohjalta.
Kun itsekkyys katoaa ei maailman tarjoama kelpaa eikä kiinnosta. Lopulta tuntee vastenmielisyyttä sexiä, selfieitä jne kohtaan, elämä siis alkaa tökkimään.
Ei noin ole. Elämästä ei tarvitse tulla mielenkiinnotonta. Eräs taitava tapa nauttia elämästä on luopua tuskaan päätyvistä nautinnoista ja siirtyä hienovaraisempiin kärsimystä tuottamattomiin nautintoihin. Tämän herran ajatuksiin tutustuminen nautinnosta ja muustakin voisi tehdä kyynikollekin hyvää:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Epikurolaisuus
Lopulta kaikki näyttäytyy itsekkyytenä, koska ihmisen elämä perustuu nimenomaan ajatukselle: miten _minä_ selviän tai voin tehdä oloni hyväksi. Lähimmäisrakkauskin perustuu ns. oman pedin petaamiseen, vai olisiko sitä mielummin vihamiesten vai kaverien ympäröimässä maailmassa?
Kai elämässä saa olla jotain nautintoja kuten kahden aikuisen ihmisen välinen seksuaalinen kanssakäyminen, jossa molemmilla on tarkoitus tuottaa toisilleen nautintoa, eikä ainoastaan keskittyä omien tarpeiden tyydyttämiseen?
Noissa idän uskonnollisissa filosofiossa tuntuu välillä olevan todella nihilistinen sanoma. Mistään ei saisi nauttia ja mihinkään ei saisi kiintyä, mutta kuulan kalloon ampuminenkin on sitten väärin, näin vähän niin ku kärjistettynä.
Ei vaan. Mulle on ollut kova saavutus se, että olen luopunut päihteistä, kuluttavista ihmissuhteista, huonosta ruokavaliosta, olen aloittanut joogan jne, mutta pitäisikö nämäkin lopettaa, koska teen niitä vain omaa ja lähimmäisten hyvinvointiani ajatellen?
Miksi ihminen syntyy, jos sen tehtävä on vain ja ainoastaan riutua ja kuolla pois?
Voit varmaan lohduttautua sillä, että jos olet saanut tuollaisen käsityksen, että mitään ei saisi tehdä omaa ja lähimmäisten hyvinvointia ajatellen, niin olet todennäköisesti ymmärtänyt väärin. Elämästä ei niissä uskonnoissakaan ole tarkoitus tehdä kärsimystä. Oma hyvinvointi on tärkeää paitsi itsessään myös siksi, että voisi tuottaa hyvää oloa lähimmilleen, ja lähimpien hyvinvointi on tärkeää paitsi itsessään myös siksi, että nämä voisivat levittää hyvää oloa laajemmalle maailmaan. Pienillä eleilläkin on ihmeellisen laajat vaikutukset; ne jatkuvat ja kertautuvat. Saatat saada jopa kaupan kassalta kauniin hymyn ensi viikolla siksi että olit niin ymmärtäväinen vaimoasi kohtaan eilen.
Toki käytännössä, mutta syvemmin maailman luonne antaa tilan kurjuudelle, ota huomioon että 2/3:osaa maailmasta kärsii tuon yhden osan "hyvinvoinnin" vuoksi. Materiassa kun joku voittaa toinen häviää, " kun yhdelle kumartaa, toiselle pyllistää", eli sitä tarkoitin itsekkyyden luonnollisuudella tässä maailmassa.
Totta Mooses on ok:koo tehdä hyvää, mutta siinäkin keinoissa on eroja niiden hyödyllisyys suhteissa.
Kun ymmärtää Raamatun lupaukset taivaasta ja sen tarjoamasta ihanuudesta, ei maanpäällisillä huolilla tai materialla ole paljoakaan merkitystä. Se on vain välivaihe, siirryttäessä parempaan. Mikään maanpäällinen paikka tai hienoimmatkaan puitteet eivät ole verrattavissa taivaan aarteisiin. Materiaa emme saa täältä mukaan, vain sielu on se mikä pysyy.
Kyse ei ole pelkästään aineesta vaan ajatuksesta. Ajatukset ovat vankilamme, aine ainoastaan seurausta syistä eli itsekkäistä ajatuksista. Miksi luoda maailma jossa päteä jne koska luojat ovat turhamaisen ja itsekkään ajattelun ilmentymiä.
Hyvä ei oikeasti tarvitse vastakohtia elääkseen kuten paha.
Ihminen voi kyllä elää epäitsekkäästi ja hyvin ilman uskoakin. Se ei vaan poista sitä tosiasiaa, että ns.hyväkin ihminen on tehnyt syntiä, eikä yksikään synti pääse taivaaseen ilman puhdistusta. Ainoa joka puhdistaa, on Jeesus. Mikään liha ja veri eivät voi periä Jumalan valtakuntaa. Tarvitaan uudestisyntyminen ylhäältä.
Että ei kelpaa, vaikka on 'hyvä ihminen'?
Mielestäni uskon vaatimus on jotenkin kiero, sehän syrjäyttää jopa suurimman totuuden... Rakkauden?
Et taida ymmärtää. JOKAINEN hyväkin ihminen tekee syntiä. Tämä on totuus! Etkö muka ole kertaakaan esim.valehdellut? Oletko harrastanut seksiä avioliiton ulkopuolella? Jeesus rinnasti veljensä vihaamisen murhaan ja naista himoiten katsomisen sydämessä jo tapahtuneeseen haureuteen. Oletko jättänyt tekemättä lähimmäiselle jonkun hyvän teon, vaikka olisit sen voinut tehdä? Oletko puhunut lähimmäisestä pahaa? Myös ajatukset ja asenteet ja motiivit tutkitaan.
Synti nimenomaan kaikessa sen laajuudessaan rikkoo itseämme, Jumalaa ja lähimmäistämme vastaan. Esim. aviorikos aiheuttaa kärsimystä pahimmillaan ties miten monille ihmisille. Entä oletko itse ollut väärän kohtelun uhrina? Miltä sinusta tuntuisi, että Jumala jättäisi tapauksen huomiotta rajan takana? Tai ylipäätään että muut asettuisivat väärintekijän puolelle?
Rakkaus on nimenomaan sitä, että Jumala on oikeudenmukainen, ihmiseen katsomatta. Pienikin rike on rike, mikä voi tulla kalliiksi. Sinun tekemäsi synti voi vaikuttaa pitkään ja haitallisesti lähimmäiseesi. Taivas on paikka, missä syntiä ei ole ja mihin syntiä ei voi päästää. Ainoa synninpuhdistus tapahtuu Jeesuksessa.
Ei synti ole kuin määrittelykysymys.
Jumala on määritellyt sen mikä luetaan synniksi Raamatussa, vrt esim. 10 käskyä. Me emme ole kuitenkaan kirjaimen vaan hengen palvelijoita. Koska Jumala on oikeudenmukainen ja tasapuolinen on nämäsäännöt kaikille samat, yksilö ei voi siis itse oman halunsa mukaan määritellä sitä, mikä on syntiä ja mikä ei. Näin ollen ihminen olisi itse itselleen jumala.
Aivopesua, sen kyllä ymmärrän.
Ihanko oikeasti et ole mielestäsi tehnyt yhtäkään syntiä?! Yritä jo uskoa, ettei yksikään, siis todellakaan YKSIKÄÄN synti pääse taivaaseen eikä yksikään synnillinen ajatuskaan jää Jumalalta piiloon ja tuomitsematta, ellei suostu Jeesuksen puhdistamaksi. Ei ihme, että pahoinvointi vaan lisääntyy, kun ihmiset elää ku siat pellossa, ilmaan minkäänlaista Junalan ja rangaistuksen pelkoa tai synnintuntoa! Jos ihminen itse määrittelee oikean ja väärän, niin mikä olet tuomitsemaan esim. islamilaisten tappamisia, heidän mielestään kun se on täysin oikein. Vaikka tekisi vain yhden synnin päivässä, niin silti synninvelka olisi aika kova kuolemaan mennessä.
Eiköhän useimpien ihmistenkin oikeustaju vaadi rangaistusta väärin tekemisestä, miksei siis myös Jumalan? Sekö on mielestäsi oikeaa rakkautta, että kaikkea pitäisi katsoa sormien läpi ja jättää seurauksia vaille? Minun mielestäni rakkauteen kuuluu myös rajat, ihmisen asettaminen vastuuseen teoistaan ja mahdollisten seuraamuksien antaminen. Ois se aika kummallinen Jumala, jos päästäis taivaaseen pedofiilit, murhaajat, varkaat, toisten panettelijat ym ilman katumusta ja parannuksentekoa!
Mielenkiintoista, että toit esille 'islamilaisten tappamiset', etkä esim. Israelin viimeistä teurastusta Gazan alueella...joka siis oli teurastusta sanan varsinaisessa merkityksessä.
Okei, tämä sivuheittona, mutta oletko itse minkäsortin uskovainen, kelpaatko 'taivaaseen'?
Kun teet 'syntiä', miten sovitat sen käytännössä...vakuutatko uskoasi Jeesukseen?
Siis syntiä saa tehdä mielin määrin, kunhan muistaa pyytää syntejään anteeksi ja uskoo Jeesukseen?
Näinkö se menee?
En kyllä ymmärrä. Jos sinne taivaaseeen ei pääse syntiä miten sinne voi päästä kukaan ihminen jos kaikki tekevät syntiä? Ja sitten eikö jumala silloin vaadi että ihmiset ovat perfektionisteja jos pitää aina pyrkiä elämään ilman syntiä? Jos ei kerran ole mahdollista elää tekemättä syntiä. Miten sen voi sitten päättää kuka sinne taivaaseen voisi päästä jos kaikki ovat enemmän ja vähemmän syntisiä? Missä se raja menee kuka joutuu helvettiin ja kuka pääsee taivaaseen? Jos minä valehtelen suojellakseni henkeäni ja naapurin Matti varastaa nälkäänsä, kumpi joutuu helvettiin ja kumpi pääsee taivaaseen vai menevätkö molemmat samaan paikkaan?
Käsitin kyllä että tarkoitus on että Jeesus puhdistaa synneistä kun pyytää. Mutta entä ne jotka eivät pyydä? Menevätkö automaattisesti helvettiin? Ja entä esim. juutalaiset, muslimit, hindulaiset, buddhalaiset jne? Helvettiin vaan koko porukka, niinkö?
Jos Jeesus puhdistaa synneistä eikö silloin voi tehdä niin paljon syntiä kuin haluaa? Jeesushan pelastaa sitten kun vain muistaa pyytää. Eli lopputulos on se että kristinuskovainen voi tuntea itsensä pelastetuksi ja paremmaksi kuin muut vain koska on pyytänyt syntejään anteeksi. Mitäs jos lakattaisiin pyytelemästä niitä syntejä anteeksi miltään jumalalta ja Jeesukselta ja alettaisiin pyytää anteeksi niiltä kanssaihmisiltä joita mahdollisesti olemme loukanneet? Eikö se olisi paljon tärkeämpää?
Kiitos kysymyksistä! Sotatilanne kahden maan välillä tappamisineen ja oman maan puolustamisineen on kyllä asiana eri, kuin juuri tapahtuneet terrori-iskut! Lisäksi pointtina oli osoittaa, miten on aika kestämätöntä perustaa oikeaa ja väärää aina ja vain omaantuntoonsa ja itseensä. On olemassa ihmisiä, joilta omatunto puuttuu ja ihmisiä, kenellä se on sairaalloisen herkkä. Jokaisessa on myös sokeita kohtia, jolloin ei osaa aina asettua toisen asemaan, vaan pitää sokeasti toimintaansa oikeana, vaikkei se sitä olisi. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että henkilö olisi oikeasti toiminut oikein. Lisäksi Jumala, joka on oikeudenmukainen, tulee kyllä aivan varmasti tuomitsemaan myös israelin keskuudesta väärintekijät!
En kelpaa omana itsenäni, ilman sovitusta ja uudestisyntymistä taivaaseen. Pelastus ei ole itsessäni, teoissani tai hyvyydessäni, vaan pelkästään Jeesuksessa ja armossa. En voi sovittaa käytännössä syntejäni Jumalalle mitenkään, mutta Jumala on JO sovittanut ne Jeesuksessa. Ei ole muuta sovitusta eikä mitään, mitä siihen lisätä. Voin kyllä rukoilla anteeksiantoa ja pyrkiä toimimaan toisin.
Aitoon uskossa olemiseen liittyy mielenmuutos, jolloin haluaa elää toisenlaista elämää. Sen seurauksena tulee halu ja voima vastustaa tietoista synnissä elämistä.
Se ei ole aitoa kääntymystä tai Jeesuksen seuraamista, jos tietoisesti tekee yhä uusia ja uusia syntejä armoon vedoten, ilman että haluaa yrittää päästä niistä vapaaksi. Se on armon hyväksikäyttöä. Jeesus ei kuollut ristillä, jotta vapaus syntielämään aukenisi vaan päinvastoin! Mutta koska olemme ihmisiä, emme jumalia, on mahdotonta elää niin, ettemme ikinä rikkoisi Jumalaa tai lähimmäistä vastaan!
Kukaan ihminen ei pääse pelkästään teoillaan tai ansioillaan taivaaseen! Paavali noudatti tarkasti lakia ollessaan fariseus, mutta oli kelvollinen vasta kohdatessaan ja hyväksyessään Jeesuksen elämäänsä. Laki ja teot eivät yksinään pelasta, tällöin pelastaisin itse itseni hyvillä teoilla. Usko ilman tekoja on kuitenkin Raamatun mukaan kuollut, joten aidon uskon pitäisi tuottaa myös hyvää hedelmää. Olen kuitenkin vapautettu synnin ja kuoleman laista, armoon. Ei niin, että se olisi lupa jatkaa tietoista syntiä, vaan että kasvaisin ymmärtämään Jumalan ajatuksia oikeasta ja väärästä ja sen myötä hylkäämään vääryyksiä. Tämä on prosessia, muutosta ja kasvamista Jumalan ja oman aikataulun mukaan, monesti myös virheiden ja erehdyksien kautta! On hienoa elää armossa, missä en joudu tuomiolle virheideni ja erehdyksieni takia vaan saan pikkuhiljaa oppia tuntemaan totuutta paremmin. Minun ei tarvitse olla täydellinen, sillä Jeesuksen täydellisyys luetaan hyväkseni.
Kuka tahansa voi päästä taivaaseen, jos hyväksyy, että Jeesus on tie ja on Hänelle kuuliainen. Ihminen itse tekee maanpäällä valinnan, kelpaako tämä tie hänelle vai ei. Jumala on viimeinen tuomari. Uskovainen on Jeesuksen ansiosta paremmassa asemassa viimeisenä päivänä, mutta ei hän ihmisenä itsessään ole muita parempi! Jeesuskin tuli palvelemaan eikä palveltavaksi. On ihmisen oma valinta, suostuuko pelastettavaksi synneistään ja tuomiostaan vai ei.
Tekijä vastaa laadustaan.
Tietenkin, mutta kuka tappaisi oman lapsensa, koska tämä teki jotain tyhmää?
Omista lapsistamme voimmekin ehkä saada tuntuman siitä mitä Jumala tuntee meitä kohtaan?
Lastakin pitää joskus rangaista, mutta julma ei saa olla koskaan.
No, tiedätte sitten kun olette jo vanhoja ja viisaita, omat lapsetkin jo maailmalla.
En ole varma mitä tarkoitat? Sitäkö, että Jumala on luonut myös pedofiilit, murhaajat ym? Jumala sitten vastaa laadusta? Jos sun lapsi päätyis tekemään jonkun rikoksen, ni vastaatko sinä äitinä tai isänä tästä tapahtumasta?
Jumalahan nimenomaan on järjestänyt asiat niin, ettei KENENKÄÄN joka Häneen uskoo ja turvautuu, TARVITSE kuolla, vaikka olisi tehnyt jotakin tyhmää! Synnin hinta on JO maksettu. Tämä tarjous on auki KAIKILLE! Jumala ITSE tuli sovittamaan ihmisten synnit ristille, vapaaehtoisesti, juuri siksi, ettei Hänen luomiensa ihmislapsien tarvitsisi mennä kadotukseen. JOKAIKINEN rikkomus on sovitettu! Tätä sovintoa Jumala TARJOAA ihmisille, mutta kenen on vika, jos ihminen ei halua sovintoa ottaa vastaan? Jos ihminen itse on päättänyt maanpäällä elää elämänsä ilman Jumalaa, niin miksi hänen elämänsä pitäisi jatkua yhtäkkiä Jumalan yhteydessä taivaassa?? Jos minä yrittäisin heittää pelastusrenkaan hukkuvalle, useita kertoja, mutta hukkuva ei ottaisi sitä koskaan vastaan, niin minkä sille voisin?
Jos joku ei kertakaikkiaan suostu pelastettavaksi, niin kenen on vika silloin hukkumisesta?
Ihminen siis valitsee itse tiensä, mikä johtaa joko taivaaseen tai kadotukseen. Ihminen joko on tai ei ole Jumalan lapsi. Hän voi ottaa Jumalan vastaan Jeesuksessa tai olla ottamatta. Jumala loi omilleen taivaan ihanuudet, mutta Hänelle kuulumattomat menevät muualle. Jumala haluaisi pelastaa jokaisen, mutta kaikki ei halua valita Jumalaa. Ihminen luotiin alunperin paratiisiin, ei helvettiin.
Jumala on kaiken hyvyyden, rakkauden, valon, kirkkauden, anteeksiantantamuksen, terveyden jne lähde! Maanpäällä myös pahat ihmiset saavat maistaa tätä hyvyyttä, samoin kun hyvät ihmiset joutuvat kokemaan pahuutta. Kuoleman jälkeen tilanne on toinen. Ihminen joka ei ole valinnut Jumalaa, laitetaan sen seurauksena paikkaan, missä Jumalaa ei totisesti enää ole. Ihminen saa, mitä on tilannut, ikuisen elämän ilman Jumalaa. Kun Jumala ei ole kuvioissa, vaan on konkreettisesti poissa, ei jäljelle jää muuta kuin pahuutta, pimeyttä, kärsimystä, tuskaa jne, kun mikään Jumalan suojeleva voima ei enää ole pimeyden tekoja estämässä. Samoin Jumalan omat pääsevät taivaaseen, missä koittaa sielujen lepo, rauha, täydellinen ilo ja onni, kun mikään pahuus ei ole sitä tuhoamassa.
Jumala hyväksyy 'ehdollisesti'...tämä on sanomasi'?
Muista, että ei monisanaisuus ole tae uskottavuuden saavuttamiseksi...pitää olla mukana tietynlaista johdonmukaisuutta?
Ja mikähän tässä on niin epäjohdonmukaista?! Ihminen saa sitä mitä tilaa!
Ainoa ehto on Jeesukseen uskominen ja turvautuminen, mikä on avoinna KAIKILLE! Ei ole muita ehtoja! Millä tavalla se on Jumalan syy, jos ihminen itse ei suostu pelastettavaksi?? Minusta on hyvin loogista, ettei taivaaseen hyväksytä syntiä! Erittäin kummallista olisi, jos taivaaseen päästettäisiin vaikka mitä syntejä, mikä taivas se silloin olisi?!
Ja näytäpä mulle yksikin uskonto, mikä ei asettaisi yhtäkään ehtoa kannattajilleen? Kristinusko on ainoita uskontoja, missä ihminen ei voi pelastaa itse itseään ansioiden kautta ja missä ihminen on JO sovitettu Jumalan toimesta, mutta silti sen hyväksyminen on joillekin liikaa?!
Jos asia on näin ehdoton, miksi iso osa väestöstä on 'autuaan' tietämätöntä, eli ei ole koskaan kuullut koko asiasta?
Mielestäni kaikkien pitäisi olla samanarvoisia ja tasan samassa asemassa ja näitten tietämättömien osa on sitten armoton hel'vetti?
Jos historiaa on uskomista, tuotiin kristinusko tänne pohjan perillekin miekan voimalla verisesti...eikä kysytty haluatko...lievästi sanoakseni omituista?
Ristinretket olivat hyvin raakoja, armottomia ja sopivat muutenkin hyvin huonosti Rakkauden sanoman levittämiseen....kummallisen vähän tästäkin levitystyöstä on puhuttu, siis sanan varsinaisessa merkityksessä.
Miten niille miljoonille ennen jeesusta sitten oikein käy, jos vain jeesus voi synnit puhdistaa ??? Miettikää ny vähän, tai keksikää ny äkkiä taas joku sepustus.
Mielestäni epäoikeuden mukaista koko touhu.
Kait niitä synnittömiä ihmisiä on ny edes muutamia ennen jeesusta ollut ??
Siinä taas joku "uskovainen" joka pitää itseään synnittömänä, eikä muista montako kortonkia, tai jotain muuta ehkäisy laitetta/keinoa/pilleriä/aikaista poisvetoa/ laskennallista ehkäisyä on käyttänyt.
Mielestäni ainuttakaan TODELLA synnitöntä ihmistä EI ole.
Jos joku muuta väittää, tekee hän syntiä.
Hävetkää tekopyhät !!!!
No kerropa mulle, missä olen väittänyt, että ihminen olisi synnitön?! Et selvästikään ymmärrä lukemaasi tai ole viitsinyt lukea viestejä kokonaisuudessaan läpi, sillä missään en ole semmoista väittänyt. Se on hienoa aina vääristellä kaikkea, mitä uskovaiset puhuu.
Minä en todellakaan tiedä tarkasti Jumalan aivoituksia. Olen hämärästi ymmärtänyt, että ennen Jeesusta olisi ollut kahtia jakautunut tuonela: vaivan paikka ja Aabrahamin helma. Vt:n aikana Jumala luki jotkut ihmiset vanhurskaaksi ja toisia ei.Lain noudattamisesta seurasi jo ajallisesti hyviä asioita. Jotkut luettiin ilmeisesti vanhurskaudeksi näiden vanhurskaiden tekojen perusteella.
Pieni maininta on myös siitä, miten Jeesus kävi kuolemansa jälkeen tuonelassa saarnaamassa evankeliumia kuolleille hengille. Raamattu myös puhuu siitä, miten loppu ei tule ennen kuin evankeliumia on julistettu kaikille kansoille, niin eläville kuin kuolleille. Jumala on kuitenkin luvannut olla jokaisen kohdalla oikeamielinen tuomari ja siihen on luotettava.
Evankeliumin eteenpäin vieminen ihmisille annettiin Jeesuksen seuraajien tehtäväksi ja evankeliumi on uskon ydin! Aina on olemassa niitä, ketkä eivät tehtävää toteuta ja toisaalta niitä, ketkä levittävät vääristeltyä sanomaa. Monissa tämän päivän kirkoissa saarnataan myös ihan jostakin muusta, kuin tästä evankeliumista. Väärää evankeliumia on mm. väitteet, että kaikki pääsevät taivaaseen, kirkkoon kuuluminen pelastaa tai että jokainen ns.hyvä ihminen pelastuu, kunhan tekee hyvää. Valhetta on myös helvetin kieltäminen. Koko kadotuksesta puhuminen on minimoitu. Tuonela ja helvetti ovat muuten eri paikkoja.
Uskon ja Jumalan nimessä tehdään myös paljon pahaa ja vääryyttä. Tekijänä on kuitenkin ihminen eikä Jumala. Jumala ei ole antanut lupaa viedä sanomaa eteenpäin väkivalloin ja pakottaen. Itseasiassa Jeesus kehoitti lähtemään pois siitä talosta ja kaupungista, missä sanomaa ei otettu vastaan ja jatkamaan toiseen paikkaan. Jeesuksen seuraamiseen liittyi vapaaehtoisuus ja oma tahto. Raamatun käskyissä kielletään lausumasta Jumalan nimeä turhaan ja antamaan väärää todistusta. Jos Jumalan nimissä tehdään vääryyttä ja Jumalasta annetaan näin esim. väärää kuvaa, niin Jumala antaa niistä omat rankaisunsa, ellei ihminen muutu.
On hyvin vaikea kommentoida jos ei ole lukenut alkukieltä!
Helvetillä pelottelu on aika vaikea asia. Esim Kreikankielen sanat "Kolasis Aionios"
Sanat voivat tarkoittaa periaatteessa ihan MITÄ TAHANSA, mikä jättää pysyvät jäljet!
Esim Kreikankielen sanoilla "Pur Aionios" ja "Kolasis Aionios" tarkoitettiin ennenkaikkea Jumalan pyhää, SAMMUMATONTA iänkaikkista tulta, ja myös lopullista IÄNKAIKKISTA RANGAISTUSTA! Aivan samaa rangaistusta mikä kohtasi Sodomaa ja Godomaa!
Monissa paikoissa Raamattua mmm toisessa Pietarin kirjeessä aiheesta puhutaan lisää. Kreikankielen sana kadotukselle on muuten Apollumi. Sana voi tarkoittaa jotain joka on TUHOUTUNUT tai jotain joka on ihan puhtaasti HUKASSA, esim kadonnut lammas!
Eräs ystäväni väittää saaneensa ilmestyksen Jeesukselta, jonka mukaan KAIKKI PAHUUS sekä myös luonnollisesti KAIKKI PAHA tuhotaan aikojen lopussa! Tämä on ainakin yksi varteenotettava teoria. Ongelmana on, että sen enempää Raamattu kuin kirkon opetuksetkaan eivät ole asiasta mitenkään selkeitä. Esim Kreikankielen sana Kolasis voi tarkoittaa vaikkapa kuoleman rangaistusta. Sanalla on kertakaikkiaan NIIN LAAJA merkitys Kreikkalaisessa kielessä ja kulttuurissa, että se periaatteessa voi tarkoittaa melkein MITÄ VAIN! Kuitenkin Kreikankielen sana Timoria viittaa puhtaasti kostoon, esim "ikuinen kidutus"
Eli riippuu siis hieman mistä kadotuksen "versiosta" oikein puhut?
Lisäisin tuohon listaasi politiikot.
Eikö siellä ollut aikaa? Yrititkö laskea sekuntteja siellä toisessa ulottuvuusessa? Onnistuiko se?
Eihän rajan tulla puolen mitata enään aikaa, nämä meidän aikamääreet eivät siellä päde.
Piina ei lopu, ei myöskää Jeesuksen verellä pestyjen ilo ja autuus.
Luuk. 16:24
Ja hän huusi sanoen: 'Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!' > Siirry
Rinnakkaisviitteet
Jes. 66:24 Ja he käyvät ulos katselemaan niiden miesten ruumiita, jotka ovat luopuneet minusta; sillä heidän matonsa ei kuole, eikä heidän tulensa sammu, ja he ovat kauhistukseksi kaikelle lihalle. > Siirry
Mark. 9:48 jossa heidän matonsa ei kuole eikä tuli sammu. > Siirry
Biblia (1776)
Ja hän huusi, sanoen: isä Abraham, armahda minun päälleni ja lähetä Latsarus kastamaan sormensa pää veteen, että hän jäähdyttäis minun kieleni; sillä minä kovin vaivataan tässä liekissä.
Pelottelumielessä postitetut terveiset eivät palvele ketään, eiköhän anneta olla katkerina opetuksina verisestä historiasta?
Taas joku Niuvanniemestä karannut henkisesti omasta mielestään normaali täällä kertoo sadistisia seksuaalifantasioitaan.
Sun täytyy olla tosi fiksu, kun osaat tehdä tuommoisen diagnoosin yhden uskomuksen perustella.
"Piina ei lopu, ei myöskää Jeesuksen verellä pestyjen ilo ja autuus."
Apostoli Paavali ainakin vertaa ikuista elämää ja ikuista TUHOA keskenään! Näille on erikseen sanat Kreikan kielessä. Eli siis Zoe Aionion =Ikuinen elämä ja puolestaan Olethros Aionion = ikuinen tuho!
"Heitä rangaistaan silloin iankaikkisella kuolemalla (tuholla) Herran kasvoista ja hänen kirkkautensa voimasta."
Toinen kirje Tessaloniakaisille 1 luku 9 jae
Vertaus rikkaasta miehestä ja Lazaruksesta on myös väärinymmärretty!
http://www.kolumbus.fi/~w462389/oppi/cox.html
Myös Jeesus viittaa Profeetta Jesajaan Matteuiksen Evankeliumissa
"Missä 'mato ei kuole eikä tuli sammu!"
Matteuksen Evankeliumi 9 luku 44 jae
Hän puhuu helvetistä siis KAATOPAIKKANA Jerusalemin ulkopuolella. Tässä kannattaa tarkistaa, minkälainen rooli ÖTÖKÖILLÄ oli muinaisessa maailmassa kuolleen, mutta samalla myös yhä orgaanisen materiaalin tuhoamisessa;
http://www.hs.fi/tiede/a1417795228082
Saman tien kannattaa tutustua siihen, millainen rooli TULIKIVELLÄ oli muinaisessa maailmassa pyhissä puhdistusmenoissa;
"Ja minä näin pedon ja maan kuninkaat ja heidän sotajoukkonsa kokoontuneina sotiaksensa hevosen selässä istuvaa vastaan ja hänen sotajoukkoansa vastaan.
Ja peto otettiin kiinni, ja sen kanssa väärä profeetta, joka sen nähden oli tehnyt ihmetekonsa, joilla hän oli eksyttänyt ne, jotka olivat ottaneet pedon merkin, ja ne, jotka olivat sen kuvaa kumartaneet; ne molemmat heitettiin elävältä tuliseen järveen, joka TULIKIVEÄ palaa."
Johanneksen Ilmestys luku 19 jakeet 19-20
Suomen tulikivi. Englanniksi Brimstone = Burning Stone.
Eli siis rikkiä. Kreikaksi Theion, eli siis PYHÄ PUHDISTAVA KIVI!
Kreikaksi theion. Latinaksi Sulpur, josta myös tulee Englannin kielen toinen, modernimpi nimitys.
Siis SULFUR!
http://www.buzzle.com/articles/uses-of-sulfur.html
Tulinen järvi on KAIKKIEN niiden paikka, joiden nimeä ei löydy elämän kirjasta!
"Minä näin suuren valkean valtaistuimen ja sen, joka sillä istuu. Hänen kasvojensa edestä pakenivat maa ja taivas, eikä niistä jäänyt jälkeäkään. Näin myös kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä. Kirjat avattiin, avattiin myös elämän kirja, ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli merkitty, kukin tekojensa mukaan. Meri antoi kuolleensa, Kuolema ja Tuonela antoivat kuolleensa, ja kaikki heidät tuomittiin tekojensa mukaan. Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema: tulinen järvi. JOKAINEN, jonka nimeä ei löytynyt elämän kirjasta, heitettiin tuohon tuliseen järveen."
Johanneksen ilmestys luku 20 jakeet 11-14
Tämä on myös TOINEN KUOLEMA!
"Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sitä, joka voittaa, ei TOINEN KUOLEMA vahingoita."
Johanneksen Ilmestys toinen luku jae 11
Tämä voi tarkoittaa kuolemaa ihan KIRJAIMELLISESTI aivam kuten Apostoli Paavali puhuu käyttäessään nimitys Oletrhos Aionion.
Tässä on kaksi ongelmaa;
A:Kuinka pastorit viimeisen 1500-vuoden ajan ovat voineet OLLA HUOMIOIMATTA tämän varsin ilmeisen asian laidan!!?
B:Kyse voi olla kuvainnollisesta kielestä. Ilmestyskirjahan pääosin KOOSTUU kuvainnollisesta kielestä, esim;
"Ja tuli yksi niistä seitsemästä enkelistä, joilla oli ne seitsemän maljaa täynnä seitsemää viimeistä vitsausta, ja puhui minun kanssani sanoen: "Tule tänne, minä näytän sinulle morsiamen, Karitsan vaimon".
Tarkoittaako tämä että me palvomme ihkaa oikeaa LAMMASTA, vaiko Jeesusta? Meneekö "lammas" naimisiin?
Tässä vain YKSI ESIMERKKI monista!
"Mitä me tähän sanomme? Onko meidän jatkuvasti tehtävä syntiä, jotta armo tulisi yhä suuremmaksi? Ei tietenkään. Kun kerran olemme kuolleet pois synnistä, kuinka voisimme edelleen elää siinä? Tiedättehän, että meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa. Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista. Jos kerran yhtäläinen kuolema on liittänyt meidät yhteen hänen kanssaan, me myös nousemme kuolleista niin kuin hän.
Kirje Roomalaisille 6 luku jakeet 1-6
Tarkoittaako Paavali tässä että meidän pitäisi aluksi fyysisesti HUKKUA kasteveteen että voisimme "pelastua"
Toinen kuolema voi hyvin tarkoittaa ABSOLUUTTISTA KUOLEMAA!
Ongelma vain on, että asia ei suinkaan ole mitenkään selvä! Se on käytännössä TAHALLAAN jätetty epäselväksi. Itse uskon, että kyseinen kuolema on vertauskuva!
Mistä Paavali muuten puhuu TÄSSÄ Raamatunlauseessa:
"Olen kuullut, että teidän keskuudessanne on haureutta, jopa sellaista mitä ei tavata edes pakanakansojen parissa: eräskin elää äitipuolensa kanssa. Ja te vielä pöyhkeilette, vaikka teillä olisi ollut syytä surra ja erottaa joukostanne mies, joka on syyllistynyt tuollaiseen. Vaikka minä ruumiillisesti olen poissa luotanne, olen kuitenkin hengessä läsnä ja olen kuin paikalla olevana jo päättänyt, mitä syylliselle on tehtävä. Kun te olette yhdessä koolla Herramme Jeesuksen nimessä ja minun henkeni ja Herramme Jeesuksen voima ovat läsnä, tuo mies on luovutettava Saatanalle ja niin annettava hänen ruumiinsa tuhoutua, jotta hänen HENKENSÄ PELASTUISI Herran päivänä!"
1 Korinttilais kirje 5 luku jakeet 1-5
Itse "opetan" kristillistä universalismia. Koen välillä SYVÄÄ syyllisyyden tunnetta aiheesta! Vetoan aina siihen, että Johanneksen Ilmestys on täynnä vaikeasti ymmärrettävää symboliikkaa. Viimeinen puolustukseni on tämä Raamatunkohta;
"Ja minä näin, että valtaistuimen ja niiden neljän olennon ja vanhinten keskellä seisoi Karitsa, ikäänkuin teurastettu; sillä oli seitsemän sarvea ja seitsemän silmää, jotka ovat ne seitsemän Jumalan henkeä, lähetetyt kaikkeen maailmaan.
Johanneksen Ilmestys 5 luku jae 6
Kuinka moni JOKA EI OLE LUKENUT RAAMATTUA tietäisi, että tässä puhutaan Kristinuskon 7 alkuseurakunnasta?
Jos tulinen järvi on pääosin SYMBOLINEN PUHDISTUSKAMMIO, niin eikö ole ainakin teoreettisesti mahdollista, että myös toinen kuolema on symboli eräänlaiselle JÄLLEENSYNTYMISELLE!?
"Kun tuhat vuotta tulee täyteen, päästetään Saatana vankilastaan,ja se lähtee liikkeelle, kiertää maan neljä kolkkaa ja johtaa kansat harhaan. Se eksyttää niin Gogin kuin Magogin ja kokoaa kansat sotaan, ja joukkoja on kuin meren rannalla hiekkaa. Ne nousevat maan tasangolle ja saartavat pyhien leirin ja rakastetun kaupungin. Mutta taivaasta iskee tuli, ja se tuhoaa ne kaikki. Saatana, noiden kansojen eksyttäjä, heitetään samaan rikinkatkuiseen, tuliseen järveen kuin peto ja väärä profeetta, ja siellä niitä KIDUTETAAN yötä päivää, aina ja ikuisesti."
Johanneksen Ilmestys 20 luku jakeet 7-10
Huom! Sana "kiduttaa" on tässä Basanizo.
https://www.youtube.com/watch?v=oseCbaqoU6c
Jos käyttäisin Kreikankielen sanoja Tumpanizo ja Timoria yhdessä, olisi aika selvää, että kyseessä olisi KIDUTUS perinteiseen tyyliin:
http://www.smashinglists.com/wp-content/uploads/2010/08/Breaking-Wheel.jpg
Sanat Kolasis ja Basanizo sen sijaan puhtaasti VIITTAAVAT jonkinlaiseen koetukseen/puhdistukseen!
Voi olla, että olen väärässä! Sanotaanko, että noin 1500-vuoden jälkeen olisi mielenkiintoista, jos todettaisiin, että ikuiden kidutuksen teologia onkin väärä, ja Raamatussa "selvästi" opetataan syntisten lopullisesta TUHOSTA! Esim
"Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään. Joka ei pysy minussa, on kuin irronnut oksa: se heitetään pois, ja se kuivuu. Kuivat oksat kerätään ja viskataan tuleen, ja ne palavat POROKSI"
Johanneksen Evankeliumi 15 luku jakeet jakeet 5-6
Sana poroksi olisi Kreikaksi Apoleia. Sitä ei kuitenkaan esiinny alkukielessä, eikä vuoden 1938 Raamatunkäännöksessä. Ehkä joku halusi näin LOPULLISESTI panna sen pisteen i:n päälle tämän asian suhteen vuoden 1992 Raamatunkäännöksessä. Antaa meille sen lopullisen "varmuuden" tässä asiassa.
Kaunis ajatus, mutta sanaa "poroksi" ei tosiaankin esiinny alkuperäisessä Kreikassa;
http://ebible.org/web
Eli...lopussa meillä on vain olettamuksia. Itse uskon, että toinen kuolema on symbolinen kuvaten "ikuisuuden" kestävää, äärimmäisen KIVULIASTA ja nöyryyttävää puhdistautumisprosessia!
Kuolematilanteissa ihmisen käpyrauhanen erittää suuren annoksen DMT:tä joka on hallusinogeeni. Tätä tuotetta nauttimalla voi kokea ihan saman kokemuksen (ns. tietoisuuden laajenemisen). Kysymys vain kuuluu onko se todellinen vai kuviteltu tilanne.
Se vaan on hieman erikoista, että hallusinaatio vastaa hyvin tarkoin todellisuutta ja aistit ovat jopa terävämmät kuin normaalisti. Eikö hallusinaation pidä olla epätodellinen ja suorastaan psykedeellinen, kuten hallusinaatiot yleensä?
Miksi syntymästä sokea näkee kaiken kuten näkeväkin. Syntymästä sokeat eivät muuten näe edes unissaan, vaan ovat niissäkin sokeita.
Toki aivot erittävät pieniä määriä erilaisia huumeitakin. Shamaanit ovat aina osanneet herättää aivojen tuottamat huumeet henkiin. Se onnistuu keneltä tahansa oikeilla konsteilla, ilman ulkoisia aineita.
Materialistiset selitykset ovat kaiken tiedon valossa naurettavia ja lapsellisia. Niitä voi aivan hyvin verrata uskomuksiin siitä, että maapallo on maailmankaikkeuden keskus ja pannukakku. Keskiaikaista ajattelua.
Kyllä kyllä, näin se vaan on.
Lääkkeissä tai huumauksen alainen ihminen näkee yleensä ihmisiä, jotka ovat elossa mutta maailmalla tehty laajin tutkimus osittaa, että kuoleman rajakokemuksen kokenut ihminen tapaa aina kuolleita ihmisiä. Tässä on se ero.
Kiinnostaisi ajatus, olemmeko sama henkilö tuonpuoleisessa. Tunnemmeko itsemme yhä? Koemmeko asiat kuten eläessämme?
Emme tiedä, mutta jotkut kertovat lähellä kuolemaa käydessään, että on kuin olisi yksi ja kaikki samaan aikaan.
Monet ovat kertoneet, että heillä oli vaiheita, joissa he tiesivät olleensa maan päällä se-ja-se, ja sitten vaiheita, jossa niin ei ollut. Esim. Jayne Smith: http://www.near-death.com/smith.html .
Kun kaikki meistä riisutaan pois, niin taidamme olla kaikki samasta puusta veistettyjä.
Elämämme, olosuhteet, geenimme ja kokemuksemme ovat muokanneet meidät sellaisiksi kuin olemme nyt. Se kaikki on siis keinotekoista ja katoavaa.
Sanotaan, että sielulla ei ole sukupuolta, joka sekin merkitsisi meilkoista muutosta maan päälliseen elämään verrattuna.
Indonesia tulessa...Jeesus ilmestyy heille!
http://www.tv7.fi/vod/player/?program=32783
http://www.adonai.fi/5
vastaisku uskontolinkille.
Pidin ainoana järkevänä kommenttina nimim.uskovaiselta seuraavaa:
" Minä en todellakaan tiedä tarkasti Jumalan aivoituksia."
No et todellakaan =)
Hmm täällä monet ihmettelevät, mitä tapahtuu eri uskontojen ihmisille kuoleman jälkeen. Minulle vastattiin, että Jumala päättää ihmisen pelastumisesta. Lähetystyötä tehdään, jotta kaikki kuulisivat evankeliumin. Lähetystyö on nykyään auttamista ja opettamista.
Tuskin kukaan osaa vastata, miksi ristiretket olivat niin julmia. Nyt väkivaltaa tehdään islamiin vedoten, mutta islamin laeissakin väkivalta kielletään ja uskonnon pääpiirteet ovat hyvin rauhanomaiset. Mistä tämä väkivalta tulee, sitä en tiedä.
Oma käsitykseni on, että Herraan luottamalla ja uskomalla ja Häntä rakastamalla pääsee taivaaseen, jonka miellän ikuiseksi Jumalan läsnäoloksi. Rakastamme Herraamme auttamalla lähimmäisiämme. Kristinusko on mielestäni hyvin positiivinen usko - rakasta lähimmäsitäsi, tee toiselle niinkuin toivot itsellesi tehtävän. Monissa muissa uskonnoissa sama asia on ilmaistu kielteisesti - älä tee toiselle sitä mitä et itsellesi haluaisi tehtävän.
Ennen Jeesusta ihmiset pelastuivat uhrilahjojen kautta. Jeesus tuli ja sovitti meidän jokaisen synnit ja oli viimeinen uhri. Synti on Jumalasta erossa olemista, mutta kristinuskon lait ovat hyvin yleispäteviä, eikä mitenkään mahdottomia. Monet Raamatun tekstit ovat aikaan sidonnaisia, sen ajan ihmisten kirjoittamia, mutta kaikesta voi löytää paljon hyviä ohjeita nykymaailmaan.
Hyvin monenlaisia kristittyjä on, mutta käsittääkseni usko Jeesuskeen pelastaa. Herra meissä uskon herättää, se on meistä kiinni otammeko sen vastaan, mutta uskoontulemisellakaan ei voi leuhkia - se on Herran työtä.
Tämä on minun näkemys, yksi miljardien joukossa! :)
Aloittaja, kokemuksesi kuulostaa samantapaiselta kuin Anita Moorjanin. Hän ymmärsi kuolemasta (tai lähes kuolemasta) palattuaan, että ihmisen tarkoitus on olla onnellinen, olla oma itsensä ja että kuoleminen on paluuta jumalan yhteyteen, rakkauteen. Se on lohduttanut minua paljon viime vuosina, kun maailma tuntuu muuttuvan yhä vaikeammaksi ja eriarvoisemmaksi.
Olen ollut ranskalainen, synnyin 1760-luvulla ja sitten tulin saksalaiseksi, synnyin n. vuonna 1920. Sitten suomalaiseksi.
Ennen Ranskan elämääkin olen ollut. Muistan olleeni orjana kaleerissa, minut myytiin. Sitä ennen olin buddhalainen munkki. Ensimmäisiä muistoja on, kun olin muinais-Egyptissä tuhaansia vuosia sitten.
Tietoisuuden jatkumo on valtava ns. toisen puoleen muistin sytyttyä. Tietoisuus ei katkea, se jatkuu aina vaan, kaikilla. Toiset vaain muistaa toiset ei, sekin kuuluu tarkoitukseen.
Elämällä on tarkoitus, ja se on itsemme muistaminen. Tuon sisäinen keskipisteemme muistaminen ja siinä oleminen. Tällöin tahdomme kaikille hyvää, sillä nuo kaikki ovat minä itsee. Oman itsenä oleminen, hyvin yksinkertaista ja siinä ei ole turhanpäiväistä glamouria ja taikauskoa. Kaikenkattava rakkaus, täyteys.
Minä taas olin entisessä elämässäni lintu.
Hienoa että tietämys lisääntyy. Minulla tähänastiset kehostapoistumiset fyysisimmän kehon kuollessa ovat olleet useimmiten tämänkaltaisia. Ensimmäinen vaihe.
http://photos1.meetupstatic.com/photos/event/a/f/c/9/highres_5325001.jpeg
- aluksi tarkastelee kuollutta kehoa, joka muutaman päivän päässtä mullataan
- voi tarkastella jäljellejäänyttä kehoa, joka on valoruumis
- aikansa tuota ihmeteltyään tulee ajatus suunnata tietoisuus valon maailmaan
- ihminen siirtyy seuraavaksi valon maailmaan jonkun oppaan tai oman tietämyksensä avulla
Näin on tapahtunut aina muistini mukaan, kun kehon kuolema on ollut väkivaltainen. Aluksi vähän ihmetellään. Tässä auttaa suuresti se, että hyväksyy olevansa kevyt kirkastetussa valokehossa. Näin ei jää pitemmäksi aikaa maahan palloilemaan, vaan sopeutuu uuteen elämän ympäristöön.
Voi olla, että ns. luonnollisen kuoleman kautta koet olevasi pian tai heti kukkaisniityillä, missä on virkistävää palautua ja saa juttuseuraakin jos haluaa. Aletaan sopeutua ympäristöön ja mitä siellä on tarjolla. Ihmistä autetaan erittäin paljon (rakastava kykenee ottamaan avun vastaan), kun hän on kunnioittanut elämää. "mitä teet kenelle tahansa, sen teet minulle" - on kirjaimellinen kuvaus yhdestä valon laista.
Tietämällä näitä jo vähän ennakkoon voi nopeuttaa kehitystä ja lievittää kärsimyksiä.
Korkeimmat tietoisuuden tilat on sanoinkuvaamattomia onnen tiloja, missä kaikki on sulanut yhdeksi ekstaasiksi, kokija, maailma ja jumalakin näyttää kadonneen - on vain autuus ja ihmeellinen uusi kognitiivinen kyky. Avoin asenne auttaa suuresti, uutta ihmeellistä opittavaa tulee aina eteen.
Uusi opitaan hengen maailmoissa sen vuoksi, että sillä tiedolla voi auttaa.
Asteittain kukkaisniittykokemusten kautta ihminen tulee toisella puolella yhä meditatiivisemmaksi. Kunnes saavuttaa tietoisuuden keskipisteensä sydämesssä, missä on täydellinen rikkumaton avaruuden rauha. Positiivinen tila, ja tätä sanotaan buddhis-mentaaliseksi tasoksi. Monesti tältä buddhiselta alueelta synnytään uudestaan tekemään töitä tälle puolen.
Osa ihmisistä on jo tietoisuudeltaan pitkällä, mutta töitä on vielä jäljellä. Tuo työ on sitä "karmaa", mikä suoritetaan alta pois.
Leikkivissä pikkulapsisssa on muuten jäljellä sitä innostunutta asennetta, mitä saadaan tuolla puolen ja muutenkin kehityksen kautta. Pikkulapsissa on vahvasti hengen olemista, miksei myös vanhuksilla. Materialistinen tavallinen "aikuisuus" voi tukahduttaa henkeä, sopiva rentous voi auttaa asiaa. Toisella puolella näet koko maailma on "rento" eli juoksevassa/elastisessa tilassa.
Poistuin kehostani ja en löytänyt moneen tuntiin takaisin.Syy oli se että olin vieraassa paikassa kylässä,ja poistuttuani liian kauas eksyin.
Minulla ei ole omaa kuoleman jälkeistä kokemusta, mutta herkkänä ihmisenä olen tuntenut monen läheisen ihmisen käyneen luonani heidän kuolemansa jälkeen.
Uskon kuoleman jälkeiseen elämään, vaikka tarkemmin en osaa sitä määritellä. Se voi olla hyvinkin sellainen, kuin Raamattu kertoo tai sellainen, kuin entinen-saku asian esittää. Ennen sitä yritän vain elää itselleni rehellistä elämää.
Minä olen nyt viime viikkoina kuunnellut kaikki NDE-kokemukset, mitä olen u-tubesta löytänyt ja jotka tuntuvat jotakuinkin vilpittömiltä. Anita Moorjani oli ensimmäinen, jota kuuntelin. Hänen tarinansa on kaikkein uskottavin sen takia, että hänellä on lääkäreitään todistajana siitä, että hän oli tietoinen koomassa ollessaan. Kuunnelkaa, hän selittää paremmin kuin minä.
Eben Alexander oli aivokirurgi, joka kuoli aivokalvontulehdukseen ja koki jotain valtavaa. Hän on mielissään siitä, että sai juuri aivokalvontulehduksen, koska se varmisti, että kyseessä ei voinut olla fyysisten aivojen toimintaa vaan niiden ulkopuolista tietoisuutta.
Muita hienoja kertojia ovat Howard Storm, Nanci Danison, James Bennett. Muitakin on vaikka kuinka paljon, mutta jos kuuntelee näitä mainittuja, saa jo hyvän käsityksen asiasta.
Monet NDE:n kokeneista sanovat samaa: Jumala on valo on rakkaus. Elämän tarkoitus on oppia rakastamaan.
Miten sinä, aloittaja, koit kuolemisen? Kerro. Tämä on ensimmäinen suomalaisen kokema kuoleminen, josta olen kuullut. Kiinnostaisi kuulla tarkemmin. Minusta on hassua, että kun ihminen esittäytyy kuolemasta palanneeksi, muut alkavat saarnata itselleen opetettuja fraaseja sen sijaan, että kysyisivät ketjun alouittajalta faktoja. Hänhän on kokenut asian, sen sijaan, että joutuisi tyytymään toisten kirjoituksiin.
"...muut alkavat saarnata itselleen opetettuja fraaseja sen sijaan, että kysyisivät ketjun aloittajalta faktoja. Hänhän on kokenut asian, sen sijaan, että joutuisi tyytymään toisten kirjoituksiin."
Omalla kohdallani ne ei ole pelkkiä fraaseja, vaan kertovat tietyistä ennen syntymää koetuista tosiasiallisista tiloista, jotka edelleen muistetaan.
Ennen syntymää koettuja tiloja voidaan pukea myös Raamatun kielelle, ja se ei vähennä niiden totuusarvoa. Voisin pukea vaikka buddhalaisten kielelle, ja onhan sitäkin tehty. Ja tieteen kielelle.
Hyvä että muutkin ihmiset kertovat kokemuksiaan. Sananvapautta nykyaikana.
Psalmi 23 kertoo siitä, mistä itsekin olen kertonut. Psalmi 23 kertoo kuolemanrajantakaisesta todellisuudesta. Ja teosofeille: psalmi 23 kertoo ns. toisen suuren vihkimyksen vaiheesta, kun sitä eletään tässä arkisessa elämässä, mikä onkin juhlaa.
Psalmia 23 voimme elää tässä maailmassa nyt.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Psalmi_23
1."Herra on minun paimeneni,
Ei minulta mitään puutu"
2. "Hän vie minut vihreille niityille,
hän johtaa minut vetten ääreen,
siellä saan levätä."
3. "Hän virvoittaa minun sieluni,
hän ohjaa minua oikeaa tietä
nimensä kunnian tähden."
4. "Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa,
en pelkäisi mitään pahaa,
sillä sinä olet minun kanssani.
Sinä suojelet minua kädelläsi,
johdatat paimensauvallasi."
5. "Sinä katat minulle pöydän
vihollisteni silmien eteen.
Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä,
ja minun maljani on oleva ylitsevuotavainen"
6. "Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut
kaikkina elämäni päivinä,
ja minä saan asua Herran huoneessa
päivieni loppuun asti."
Ironista on, että olin Kriegsmarinen sotilas ja nyt puhun Jeesuksesta. Jeesus on olemassa, olen nähnyt hänet itse. Hän on yksi mestareista. Tuon sanomaa kristallivirralta, kristallivirta kuvastaa teidän muodollista taivastanne. Missä maailma sädehtii sateenkaaren väreissä, ihmiset kimaltelevat kuin jalokivet ja ilmapiiri on keveä - teidän onnen maanne. Jeesuksen rakkaus on kuin kauneimman ruusun kukka, tuon lempeämpää tietoisuutta en ole tavannut. Mutta samaan hengenvetoon sanotaan, että kukaan ei ole kaikkitietävä - kaikki voivat erehtyä. Jeesus ja muutkin mestarit ovat erehtyväisiä, hekin oppivat. He ovat kuitenkin opiskelleet kaiken, mitä maaplaneeetta voi heille opettaa, tässä mielessä he ovat erehtymättömiä. He tietävät kaiken maaplaneetasta ja elinpiiristämme, Siksi he ovatkin täällä opettajina.
https://www.youtube.com/watch?v=zxvTSWX4VVU
Koska olin Kriegsmarinen sotilas, minulle annettiin mission impossible koska sitä itse halusin - minulla on kunnia kertoa teille että paatuneinkin ryöväri nousee kirkkaimpaan valoon kun tekee parannuksen. Ja että elämä jatkuu aina vaan, kuoleman jälkeenkin. Sotia ei kannata, sodat ovat typeryyttä. Kaikki pääsevät mukaan valon maailmaan kun tekevät parannuksen, parannuksenteon voima on mittaamaton. Jää sulaa... se sulaa kaikilta ihmisiltä ja sydämet pehmenevät rakastamaan!
Parannus tarkoittaa sitä, että lakkaa tekemästä pahaa ja tekee hyvää. Mutta asenne, motiivi on kaikkein tärkein. Tästä maailmasta on helpompi luopua kun ajattelee, että se on kuin kangastus. Sillä se todella on kangastuksenkaltainen, kuin uni.
Sinulta ei ole kysytty mitään, koska kertomaasi pidetään itsestäänselvyytenä. Muutamalla meillä muillakin on samanlaista kokemusta.
Aloittaja, ymmärrän puhumisen haastavuuden. Olen kokenut kuolemaa monessa elämässä ja muistan kuolemien jälkeisiä välitiloja.
Joskus nää jutut on kukkaketojuttuja, joskus niin abstrakteja että menee scifiksi. Jutut on viitteitä arvon kansalaiset. Ne ei ole täysin kirjaimellisesti näin niinkuin kerrotaan, sillä kuolemanjälkeisten tilojen kuvaamiseen ei löydy tarkkoja sanoja.
Mutta alkuperäiset kokemukset, joista jutut kehitellään, on tosia.
Edellisten elämien kuvaukset sen sijaan on kirjaimellisesti niinkuin on kerrottu.
Hyvät herrat ja naiset, sanat ovat puutteellisia!
Antakaa palaa vaan, kaikki luetaan. Aloittaja varmaan ihmettelee, että mitä sanoja käyttäisi, vai alkaisiko runoilemaan. Runomuoto onkin joskus hyvä keino välittää koettua, kun sanat alkavat loppumaan.