Olisipa kuoleman hetki kuolevalle ja läheisille sellainen kaunis jäähyväisten jättö, että läheiset saisivat saattaa kuolevan läheisensä taivaan portille ja saada nähdä sen kauniin ja levollisen paikan, jonne rakas läheinen kuoleman jälkeen menee.
Saada nähdä edes pilkahduksen siitä paikasta, jonne heille rakas läheinen kuoleman jälkeen pääsee, niin että hekin saisivat jäädä ilolla odottamaan omaa hetkeä, jona lähdön hetki koittaa ja päästä viimeinkin kotiin, lepoon ja rauhaan.
Saada nähdä edes pilkahduksen siitä paikasta, jonne heille rakas läheinen kuoleman jälkeen pääsee, niin että hekin saisivat jäädä ilolla odottamaan omaa hetkeä, jona lähdön hetki koittaa ja päästä viimeinkin kotiin, lepoon ja rauhaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä se tuollainen lähtö on jos ihminen on saanut kokea Jeesuksen Kristuksen henkilökohtaisena pelastajanaan. Valitettavasti eivät kaikki halua tulla uskoon.
Hei Iankaikkisuus.
Kuoleman hetki ei aina ole kaunis ja hiljainen, lipuva siirtyminen tuonpuoleiseen. Monesti se on tuskaisa, huutoa ja muuta inhimillistä kipua sisältävä taistelu. Kuitenkin monet saattohoitoa tehneet ovat kokeneet, että toisen ihmisen läsnäolo auttaa. Kun kerroit, että haluaisit nähdä pilkahduksen 'taivaasta' niin minun mieleeni tulee, että eikö juuri se ole pilkahdus taivaasta, että joku valvoo toisen kuoleman vierellä antaen hänelle läsnäoloaan. On sanottu, että Jumalan käsi tässä ajassa on vain meidän kätemme, jotka ojentuvat tekemään hyvää. Käsi, joka paijaa, ääni joka puhuu rauhoitellen, korva, joka jaksaa kuunnella: siinä toteutuu se, millaista Jumala tahtoi ihmisten kanssakäymisen olevan. Kuoleman rajan yli ei ihmisellä ole näkökykyä eikä ymmärrystäkään. Turva tulee luottamuksesta, että elämän ja kuoleman mielekkyys on ihmisen kättä suuremmassa kädessä, joka ei irtoa silloinkaan, kun viimeinen hengenveto on vedetty. Ihmisen älyä suuremmassa viisaudessa, ihmisen kysymyksiä suuremmassa vastauksessa.
Meiju, diakoni
Kauniisti sanottu Meiju♥