Tavalliset ihmiset elää enemmän tai vähemmän valhemaailmassa. Heillä on tarve nähdä itsensä, edustamansa arvot, heihin liittyvät asiat oikeana. Tähän littyy tietyn automerkin nostaminen toisten yläpuolelle, tietyn joukkueen fanittaminen, oman identtiteetin jalustalle nosto...
Itse olin yksi samanlainen kunnes Jumala armahti minut ja otti minulta kaiken sen pois, mitä rakastin, kaiken paitsi sen pienen uskon siemenen, rakkauden siemenen Jumalaan, jonka olin saanut lapsena.
Kun oli menettänyt "kaiken", niin ei ollut enää mitään muuta kuin Jumala, johon tarttua.
Se mikä silloin tuntui maailmanlopulta oli minun pelastukseni ja suurtakin suurempi lahja.
Perkasin koko elämäni, kävin koko lapsuuteni/elämäni läpi... Aluksi näin vain toisten viat, mutta pian aloin nähdä omat vikani, omat puutteeni, omat heikkouteni, omat syntini.
Jumala avasi silmäni, toi oikeita ihmisiä elämääni yksi toisensa jälkeen, jotka auttoivat minua kasvussa.
Kun uskalsin repiä kaiken auki, käydä kaiken läpi huomasin asioita, mitä en olisi muuten pystynyt huomaamaan, näkemään.
Ymmärsin sen etten voi samaan aikaan kerätä omaisuutta ja seurata Kristusta. Ymmärsin sen, että en voi olla Kristitty ja elää omilla ehdoilla.
Ymmärsin sen, etten voi haudata Uskoa sisälleni vaan jakaa sitä.
Ymmärsin etten voi elää itselleni.
Ymmärsin ettei lompakossa olevat rahat ole minun vaan Jumalan.
Ymmärsin etten voi olla "kirkossa", joka ei julista Jumalan sanaa vaan toimii sitä vastaan.
Ymmärsin totuuden olevan Apostolisissa Kirkoissa.
Ymmärsin, että minun pitää oman kykyni mukaan pitää huolta veljistä ja siskoista.
Jumala antoi minulle elämän (entinen ei ollut sitä), Jumala otti minulta fyysiset sairaudet pois yhtä lukuunottamatta, Jumala antoi minulle armonlahjan, jota tarvitsin ja tarvitsen edelleen. Sain ensimmäistä kertaa elämässäni tuntea onnellisuuden tunteen, sain ensimmäistä kertaa elämässäni tuntea oikeaa rakkautta. Rakkautta veljiä ja siskoja kohtaan, joka on jotain niin paljon suurempaa kuin olin ikinä aikaisemmin kokenut.
Valhemaailmassani en pystynyt muuttumaan. Jos olisin silloin oikeasti valinnut Kristuksen, niin olisin joutunut luopumaan kaikesta maallisesta.
Luulin olevani Kristitty, luulin olevani hyvä ihminen, luulin tekeväni oikein ...tai näin ainakin sain valehdeltua itselleni.
Sisimmässäni tiesin asian olevan toisin ja siitä tuli se tyhjyyden tunne, mitä silloin en ymmärtänyt.
Sain valehdeltua itselleni, miksi minulla on oikeus uuteen autoon, miksi luterilaisuus riittäisi pelastukseen, miksi minulla on oikeus vaihtaa puolisoa, miksi minulla on oikeus asioihin jota muut eivät voi saada, miksi minun elämäntapani on oikea, miksi minun ei tarvitse auttaa heikkoja... Olin loistava valehtelija.
Kiitos ja Kunnia Jumalalle, joka armahti minut!
Itse olin yksi samanlainen kunnes Jumala armahti minut ja otti minulta kaiken sen pois, mitä rakastin, kaiken paitsi sen pienen uskon siemenen, rakkauden siemenen Jumalaan, jonka olin saanut lapsena.
Kun oli menettänyt "kaiken", niin ei ollut enää mitään muuta kuin Jumala, johon tarttua.
Se mikä silloin tuntui maailmanlopulta oli minun pelastukseni ja suurtakin suurempi lahja.
Perkasin koko elämäni, kävin koko lapsuuteni/elämäni läpi... Aluksi näin vain toisten viat, mutta pian aloin nähdä omat vikani, omat puutteeni, omat heikkouteni, omat syntini.
Jumala avasi silmäni, toi oikeita ihmisiä elämääni yksi toisensa jälkeen, jotka auttoivat minua kasvussa.
Kun uskalsin repiä kaiken auki, käydä kaiken läpi huomasin asioita, mitä en olisi muuten pystynyt huomaamaan, näkemään.
Ymmärsin sen etten voi samaan aikaan kerätä omaisuutta ja seurata Kristusta. Ymmärsin sen, että en voi olla Kristitty ja elää omilla ehdoilla.
Ymmärsin sen, etten voi haudata Uskoa sisälleni vaan jakaa sitä.
Ymmärsin etten voi elää itselleni.
Ymmärsin ettei lompakossa olevat rahat ole minun vaan Jumalan.
Ymmärsin etten voi olla "kirkossa", joka ei julista Jumalan sanaa vaan toimii sitä vastaan.
Ymmärsin totuuden olevan Apostolisissa Kirkoissa.
Ymmärsin, että minun pitää oman kykyni mukaan pitää huolta veljistä ja siskoista.
Jumala antoi minulle elämän (entinen ei ollut sitä), Jumala otti minulta fyysiset sairaudet pois yhtä lukuunottamatta, Jumala antoi minulle armonlahjan, jota tarvitsin ja tarvitsen edelleen. Sain ensimmäistä kertaa elämässäni tuntea onnellisuuden tunteen, sain ensimmäistä kertaa elämässäni tuntea oikeaa rakkautta. Rakkautta veljiä ja siskoja kohtaan, joka on jotain niin paljon suurempaa kuin olin ikinä aikaisemmin kokenut.
Valhemaailmassani en pystynyt muuttumaan. Jos olisin silloin oikeasti valinnut Kristuksen, niin olisin joutunut luopumaan kaikesta maallisesta.
Luulin olevani Kristitty, luulin olevani hyvä ihminen, luulin tekeväni oikein ...tai näin ainakin sain valehdeltua itselleni.
Sisimmässäni tiesin asian olevan toisin ja siitä tuli se tyhjyyden tunne, mitä silloin en ymmärtänyt.
Sain valehdeltua itselleni, miksi minulla on oikeus uuteen autoon, miksi luterilaisuus riittäisi pelastukseen, miksi minulla on oikeus vaihtaa puolisoa, miksi minulla on oikeus asioihin jota muut eivät voi saada, miksi minun elämäntapani on oikea, miksi minun ei tarvitse auttaa heikkoja... Olin loistava valehtelija.
Kiitos ja Kunnia Jumalalle, joka armahti minut!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jumalattomia ihmisiä kartan. Todella simppeliä porukkaa hengellisesti. Huomaa sen miten moni pitää itseään älykäänä mutta puheet on kuin humalaisella pellellä.
Oikein inhottaa katella humalaisia viikonloppuisin. Joskus toivoo tiettyjä asioita. Vielä mun hermo ratkeaa kun humalaisen näen hoipertelevan iljettävän säälittävästi kohti kotimökkiään. Silloin raivossani on pitelmistä. Julkinen humalaisena esiintyminen sakkorangaistukseksi! Kapakat kiinni lopullisesti! Siellä portottaret istuvt ja viinaa juovat ja miehet heitä tiirailevat ja huorin tekevät yön päätteeksi.
"Tavalliset ihmiset elää enemmän tai vähemmän valhemaailmassa. Heillä on tarve nähdä itsensä, edustamansa arvot, heihin liittyvät asiat oikeana."
Ja sinä annoitkin oikein hienon esimerkin tuollaisesta pelleilystä. Onneksi olkoon ;)
"Huomaa sen miten moni pitää itseään älykäänä mutta puheet on kuin humalaisella pellellä."
Kyllä tuo kuulostaa enemmän uskovaisilta. Ateismilla ja humaltuneena heilumisella on yhtä paljon tekemistä toistensa kanssa kuin karhuilla ja ihmissyönnillä; aina muutama onneton löytyy, mutta vika ei ole karhuudessaan. Väitteesi ovat säälittävän kaukaahaettuja.
"Ero Uskon ja hulluuden välillä on se, että Uskossa uskotaan järjettömiä asioita ilman todisteita, ja hulluudessa uskotaan järjettömiä asioita ilman todisteita."
;)
Suosittelen sinulle paria olutta ja vihanhallintakurssia. Ei useimmissa humalaisissa vikaa ole. Liian kovassa maailmassa sen sijaan on.
Enkelin sanat:" Ja katso, Kristus on noussut ylös kuolleista!"