Olet ollut kriisissä, rahattomana, tai vaikkapa jonkun kiusaama. Olet rukoillut apua, kerro oletko saanut ja jos olet niin miten ja millaisessa tilanteessa, kuinka paljon, kuinka nopeasti, miten ylipäätään.
Oletko saanut ylhäältä apua
Autettu
20824
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Joo, kerran puotti Jumala kuumankiven päähän.
Siitä lähtein on ollu vähä helepompi olo, ku ei oo tajunnu asioista mittään.
kyllä on ihme että oot elossa, muut vauriot kyllä huomaakin tosta teksistä. Mitä se Jumala tolleen?
No kato ku se ei muuta keksiny.
Ajankulukseen visko niitä kuumiakiviä aivan ku
Jumala-Bush nytten tekkee siellä Afganistanin erämaassa.
"......... Elettiin syyskuun viimeisiä päiviä 1981. Sinä sunnuntai-iltana olin totisen tilanteen edessä. Kesän olin tehnyt hengellistä työtä Sodankylän katunuorten parissa, liikkuen mm. tekstitarroin varustetulla autollani. Nyt kun en saanut mistään palkkaa tai muutakaan avustusta, olivat käyttövarani lopussa., Bensamittari näytti punaista ja vain kymppi enää rahaa. Samalla tunsin syvää huolta eräästä yksinhuoltajaäidistä, jolla oli todella tiukkaa.. Niinpä kokonaisen tunnin rukoilin autossani Jeesiöjoen varrella ja niin syvältä sydämestäni kuin pystyin: "Oi Herra! Auta nyt ja auta minua auttamaan tätä yksinhuoltajaäitiä". Näin lähelle puolta yötä, jolloin tulin kotiin ja pistin nukkumaan. Yöllä heräsin joskus kahden kieppeillä ja jatkoin rukoustani: "Oi Herra! Muutama tuhat tarvitaan. Auta nyt".
Seuraavana päivänä lähdin jälleen kylälle, mutta nyt autoni sai jäädä pihalle. Jonkin ajan kuluttua menin linja-autoasemalla, jonka pitkälle penkille jäin istumaan ja odottamaan mitä tuleman pitää. Jonkin aikaa istuttuani oli kuin joku olisi sisälläni sanonut, että minun pitää ostaa ässä-arpa. Koskaan en ollut ässä-arpaa ostanut enkä nytkään aikonut ostaa, mutta kohta sama kehoitus tuli uudelleen: "Ostappa ässä-arpa". En taaskaan aikonut ostaa, mutta tämä sisäinen kehoittaja ei antanut rauhaa. Niinpä päätin, että kun R-kioskinn myyjän kanssa jutteleva mummeli lähtee, niin minä mene ja ostan sen ässä-arvan. Ja näin tapahtui. Mummeli lähti ja ostin viimeisellä kympilläni elämäni ensimmäisen ässä-arvan ja tässä arvassa oli 3.000 mk:n viikkovoitto ja taas kerran: "Oi kiitos, Herra"......"
http://www.aretalogia.com/rukous.html
"Sodankylän katunuoret". Heh. Kävinpä minäkin kerran Sodankylässä, tuossa kiihkeästi sykkivässä metropolissa.
Minäkin kävin kerran kauan kauan sitten. Lensimme pienkoneella etelästä ja kävimme poimimassa hillaa.
Tämä metropoli päihittää kevyesti mm. Los Angelesin, Pekingin, Pariisin, Lontoon, Rio de Janeiron, Berliinin, La Pazin, Bangkokin, Kalkutan, Tijuanan jne
joissa myös on tullut käytyä.
Sodankylä = upea paikka
Parikymmentä vuotta sitten Sodankylä sykki elämää. Turistiaikaan keskusta oli täynnään eripuolilta maailmaa matkaavia turisteja ja iltaisin kyläkuvassa pyöri satamäärin nuoria ja nuorten ilakoivat äänet kaikuivat kaduilla.
Tänä pävänä Sodankylä on enemmänkin "aavekaupunki". Keskustan liikenneolot muutettin idylliksi, jota poliisit yötä päivää sakkolappu kädessä kyttäävät. Nuoret ovat kadonneet kyläkuvasta, kunnan johdon riitaisuudet ovat ylittäneet jo TV.n uutiskynnykset ja rikosilmoituksia tehtaillaan puolin ja toisin kunnassa. Viime syksyn käräjillä tuomittiin kaksikin poliisia eri tilanteissa tapahtuneista pahoinpitelyistä, useita poliiseja on lähtenyt virastaan, on ollut poliisiin kohdistuneita ampumatapauksia ja kokonaisuudessaan Sodankylän henkinen ilmapiiri on erittäin ahdistava ja nuoret lähtevät niin pian kuin kynnelle kykenevät. Joten. Ei oikein naurata elää tämän päivän Sodankylässä.
Sodankylä, nimi on enne. Vaihtakaa vaikka Rauhankyläksi, jospa sitten asiat paranis.
Sodankylä tunnetaan yleisesti koko maassa "pyssykylänä" ym. sotaan viittaavana.
Nimen alkuperä on kuitenkin kokonaan toinen ja juontaa juurensa niiltä ajoilta, jolloin tämä oli saamelaisaluetta.
Sodankylän kohdalla Kitisenjoessa oli virtaava paikka, jossa on ollut runsaasti harreja. Nyt tämän harrin nimi on saamenkielellä SODA, eli SODANKYLÄ onkin HARRINKYLÄ, jolla ei ole sotien tai pyssyjen kanssa mitään tekemistä.
Ja tämä tarina taas ei ollut onnellinen.
Meidän talossa asui eräs keski-ikäinen uskovainen nainen ja miten oli - hän ei maksanut yhtiövastiketta vuosiin (ehkä alle vuosi).
Mutta hän kertoi naapurilleen että hän yrittää lotolla voittaa ja kyllä pitäisi kohta tulla rahaa.
Mutta voittoja ei vaan tullut ja hän joutui muuttaa pois.
Toisaalta eräs kaveri nuoruudessani oli keksinyt tempun millä hän valitsi arpoja. Hän tutkiskeli
niitä tarkasti ja valitsi aina vaan ohuita.
Ja siinä voitotkin olivat.
Ne todennäköisesti tuli toisesta painoerästä ja näin ehkä koneasetukset olivat hivenen erilaiset.
"........5. Lesken puut
Eräänä maaliskuisena maanantaipäivänä 1980 istuin pitkän tovin Sodankylässä eräässä baarissa ja join parin kaverin kanssa kahvia. Aivan yllättäen sisimpääni tuli tunne, että minun on mentävä tapaamaan erästä sivukylällä yksin asuvaa leskeä. Sinä iltana kävin sillä suunnalla, mutta oli jo niin myöhä, että lesken mökki oli pimeänä ja leski nukkumassa, joten käynti sillä kerta jäi. Seuraavana päivänä olin jälleen liikkeellä samalla suunnalla ja vein entiseen kotiini moottorikelkan, jolla nuoremmat veljeni alkoivat ajamaan kuivia koivuhalkoja tien varteen.
Kirkonkylälle takaisin palatessani ja tämän lesken mökin ohi ajaessani tuli sisäinen tunne entistäkin voimakkaampana. "Minun on mentävä tuohon mökkiin". Ja niin perruuttelin autoni mökin kohdalle ja menin tapaamaan tätä leskiemäntää. "Oletko sinä uskossa", kysyi leski ensimmäiseksi sisään päästyäni. "Olen, kuinka niin"? kysyin. "No kun minä olen jo monta päivää rukoillut, että Jumala lähettäisi jonkun joka tietää kuivia polttopuita kun minulla on puut kaikki ja on vasta maaliskuun alkua". "Jo vain minä tiedän kuivia puita, justiin äsken vein velipojille moottorikelkan, jolla alkoivat ajamaan kuivia halkoja tien varteen". Ja niin noustiin autooni ja leski kävi ostamassa isältäni kaksi kuutiota koivuhalkoja, jotka parin päivän kuluttua ajoin autollani lesken kotiin. "Näinkö se Jumala kuulee ja vastaa"; ihmetteli leski vielä vuosienkin kuluttua........"
tarinan olen kuullut täysin samanlaisena kyllä aikaisemminkin....mistäköhän johtuisi ;)
Kerran minulla oli rahat aivan lopussa ja viikko vielä tilipäivään. Rukoilin ja ajattelin mielessäni että kyllä Jumala minua auttaa, onhan Hän aina ennenkin auttanut. Läksin kauppaan maitoa ja perunoita ostamaan, sen verran vielä oli jäljellä, ja mitä ollakaan. Lähellä kauppaa tienposkessa oli sata markkaa. Kiitollisena sen nostin ja ostin tarvitsemaani ruokaa.
No kerran rukoilin, että auttais minua rahallisessa suuressa ahdingossani.
Tais tulla joku väärinymmärrys yläkerran isännälle, ku sain seuraavana päivänä 450 000 markan laskun.
Vein yhden kerran kans viimeiset rahani pankkiin
maksuja maksaen 300,- ja totesin että yhtään ei jäänyt pussiin, kuinkas ollakkaan anoppini
tuli käymään ja ojensi tuon saman summan samana päivänä kun olin auttanut häntä maton pesussa.
Totesin miehelleni, että kyllä Herra on voimallinen ja näki puutteeni välittömästi.
Raha tuli kyllä heti tarpeeseen, silä meillä on
3 lasta, joten kulutusta on.
Kerran hätäpäissäni rukkoilin että miehenretkaleeni lopettais vieraissakulkemisen.
Sen jälkeen onki tuo ukko vain hässiny tuttuja muijia.
Niin että kyllä ne rukkoukset perille menevät.
*hihittelee toisen ahdingolle*
sori ei pahalla mut oli niin koominen toi juttu... ;)
Pisti kyllä silmään se, että suurin osa vastauksista käsittelee rahaa. Sekö se on tärkein asia maailmassa? Miksei kukaan kirjoittanut pyytäneensä terveyttä itselleen tai muille, onnistumista työnhaussa, koulussa, parisuhteessa...jne? Kaikki vain tarvitsivat rahaa.
Taitaa olla niin, että suomalaiset ovat nykyään niin köyhiä, että tärkein asia todellakin on raha ja suurin hätä koskee sitä millä saisi ruokittua perheensä juuri tänään.
Jospa kaikki rukoilijat keskittyisivät nyt rukoilemaan järkeä ja viisautta, empaattisuutta ja solidaarisuutta, epäitsekkyyttä ja toisistavälittämistä poliitikoillemme ja päättäjillemme, jotta nämä pikimiten korjaisivat tekemänsä virheet ja nostaisivat esim. sosiaalitoimistojen toimeentulonormeja, Kelan päivärahaa, lapsilisiä jne jne. Kyllä Suomessa resursseja on, tahdosta en sitten osaa sanoa...
"........ 2. Hirviammuntakoe
Lokakuussa 1972 olin suorittamassa hirviammuntakoetta. Seisovaan maaliin ampuminen käytti minulta kuin luomisentyö, jopa kuuteen sekuntiin kolme osumaa vakiokiväärillä ja lienee ennätys ainakin Sodankylässä. Sen sijaan liikkuvaan maaliin ampuminen teetti ja teetti lähinnä kokemuksen puutteessa. Niinpä olin yrittänyt jo monena päivänä ja sinä päivänä suoritettiin sen syksyn viimeiset kokeet ja oli jo iltapäivä, joten seuraava yritykseni olisi viimeinen mahdollisuus päästä hirvimetsälle aseen kanssa. Hirvenkaatolupa porukallamme oli ja jos epäonnistuisin seuraavassa kokeessa, joutuisin hanttimieheksi, eli repun katajaksi ja tämä osa ei juuri innostanut.
Niinpä seuraavaa vuoroani odotellessani päätin turvautua vanhaan hyväksi osoittautuneeseen konstiin ja istuin kivelle jonnekin syrjemmälle, missä pitkän tovin keskitin ajatuksiani Jumalaan minkä jälkeen tyhjensin kaikki ajatukseni ja lopulta hiljaa mielessäni huokaisin: "Oi Herra! Auta minua saamaan tämä koe suoritetuksi". Tämän jälkeen odotin omaa vuoroani runsaan tunnin ja kun nousin ampumalavalle, olin kuin itse varmuus. Seisovaan maaliin kaikki osumia ja kun maali lähti liikkeelle, niin: "Osuma", huudettiin ja taas: "Osuma" ja vielä kerran: "Osuma" ja niin sain kokeen läpi ja vaikutelmaksi jäi, että vaikka hirvenkuvatus oli mennyt ees taa koko illan niin jokainen laukaus olisi ollut osuma........"
http://www.aretalogia.com/rukous.html
Tapauksia on lukuisia. Koko elämäni aikana.
Pudonnut nuorena puusta ja kannettu kotiin ja ollut putoamassa korkeasta puusta.
Autolla ohittanut ylämäessä missä ei ollut tilaa vastaantulialle - aistini vaan sanoi että ei tule vastaan.
Lähelläpiti-ohituksia liikenteessä useampia sekä
ajanut ojaan, kolaroinut, törmännyt tiekaiteeseen suurella nopeudella kaikki vaan ilman minkäänlaisia henkilövahinkoja.
Joka kerta olen vaan ajatellut - varoitus -
elämä jatkuu.