Jos on laskelmiin uskominen, neljä miljoonaa ihmistä marssi viikonloppuna Ranskassa sekä kunnioittaen Pariisin marttyyreiden muistoa että osoittaen tukea sanan- ja ilmaisunvapaudelle. Pariisissa marssin eturivissä esiintyi mies, jonka läsnäolo oli taivaaseen saakka kuuluva pilkkahuuto marssijoita yhdistäville arvoille. Tämä mies marssi Saksan liittokanslerin rinnalla, vain parin henkilönmitan päässä samassa rivissä kulkevasta Benjamin Netanjahusta. Tätä miestä ei marssilla olisi tarvittu. Mies oli Mahmoud Abbas. Yhtä vähän kuin on olemassa jokin Palestiinan valtio, yhtä vähän on olemassa ”presidentti” nimeltä Mahmoud Abbas. Ja yhtä vähän tämä ”presidentti” kuului marssijoiden joukkoon.
Mahmoud Abbas on terroristien ja murhaajien tukija ja sydänystävä.
Mistä minä tämän tiedän?
Mahmoud Abbas vihkii ns. Palestiinassa kaupunkien toreja, katuja ja kouluja ja nimeää ne juutalaisten ja muitten syyttömien ihmisten islamilaisten murhaajien nimien mukaan. Terroristit ovat Abbasille marttyyreita ja sankareita, jotka Allahin paratiisissa ovat etuoikeutettuja pyhimyksiä.
Abbas on itse Moskovassa koulutettu arabiterroristi.
Moskovassa Abbas suoritti loppututkinnon – aiheena holokaustin olemattomuus. Eli, Abbas ansioitui kokoamalla gradun materiaalista, jolla pyritään osoittamaan, ettei kuuden miljoonan juutalaisen joukkotuhoa koskaan ollut.
Tämä Abbas otti paikan miljoonan ihmisen joukossa Pariisin Place de la Republiquella ryhmittäytyen eturiville marssille, jolla kunnioitettiin niitä arvoja, joita Abbasin terroristit juuri polkevat jalkoihinsa jättäen peräänsä veriset askelten jäljet Pariisissa.
Tämä Abbas marssi Ranskan ja Euroopan sydämessä vapauden, tasa-arvon, veljeyden tricolorien alla. Abbas marssi kuninkaitten, kuningattarien, prinssien, presidenttien, pääministereiden, pappien rivistössä – mutta hänen askelensa poikkesivat dramaattisesti ruodusta. Abbas ei ole valtiomies. Hän on lainsuojaton sotaherra. Hän on gangsteri. Hänen uhriensa veri huutaa maasta kuten Abelin veri.
Sunnuntai ei ollut Mahmoud Abbasin ensimmäinen virkansa puolesta tapahtunut kosketus eurooppalaiseen maaperään.
Abbas tunnettiin kerran nimellä Abu Mazen. Nimi liittyy Münchenin olympialaisten karmeaan yhdentoista juutalaisen urheilijan murhaan.
Tapahtumavuosi oli 1972. Paikka: kesäolympialaiset Münchenissä, Länsi-Saksassa.
Terroristi-iskulla oli kaksi kummisetähahmoa.
Varsinainen operaation suunnittelija ja johtaja oli mies nimeltä Abu Daoud.
Daoud ei itse osallistunut varsinaiseen iskuun, mutta päivää aikaisemmin hän oli opastanut terroristiryhmäänsä Münchenin rautatieaseman ravintolassa. Tarkoitus oli ottaa panttivangiksi israelilaisia urheilijoita ja vaatia 234 palestiinalaisterroristin vapauttamista Israelin vankiloista urheilijoitten päästämisen lunnashintana. Draama päättyi juutalaisten surmaamiseen.
Abu Daoud ei jostakin syystä koskaan päätynyt Israelin kostoiskulistalle. Hän sai elää ja kuolla munuaisvammoihinsa heinäkuussa 2010 Damaskossa Syyriassa. Hän kirjoitti jopa kirjan elämästänsä Memoirs of a Palestinian Terrorist – Palestiinalaisen terroristin muistelmat.
”Ennen Müncheniä olimme vain terroristeja. Münchenin jälkeen olimme palestiinalaisia terroristeja – Palestiinan nimi nousi kartalle ansiostamme”, hän selitti AP:n haastattelijalle elämänsä lopulla.
Toinen Münchenin kummisetä oli Abu Mazen eli ”Palestiinan presidentti” Mahmoud Abbas.
Mazen/Abbas oli Fatahin vaikutusvaltainen, pitkäaikainen johtohenkilö. Hän oli omien sanojensa mukaan ”Jasser Arafatin kasvattipoika”. Asemansa valtuuttamana hän rahoitti Abu Daoudin ryhmän iskun Müncheniin.
http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/656/yhta_miesta_ei_marssilla_olisi_tarvittu
Mahmoud Abbas on terroristien ja murhaajien tukija ja sydänystävä.
Mistä minä tämän tiedän?
Mahmoud Abbas vihkii ns. Palestiinassa kaupunkien toreja, katuja ja kouluja ja nimeää ne juutalaisten ja muitten syyttömien ihmisten islamilaisten murhaajien nimien mukaan. Terroristit ovat Abbasille marttyyreita ja sankareita, jotka Allahin paratiisissa ovat etuoikeutettuja pyhimyksiä.
Abbas on itse Moskovassa koulutettu arabiterroristi.
Moskovassa Abbas suoritti loppututkinnon – aiheena holokaustin olemattomuus. Eli, Abbas ansioitui kokoamalla gradun materiaalista, jolla pyritään osoittamaan, ettei kuuden miljoonan juutalaisen joukkotuhoa koskaan ollut.
Tämä Abbas otti paikan miljoonan ihmisen joukossa Pariisin Place de la Republiquella ryhmittäytyen eturiville marssille, jolla kunnioitettiin niitä arvoja, joita Abbasin terroristit juuri polkevat jalkoihinsa jättäen peräänsä veriset askelten jäljet Pariisissa.
Tämä Abbas marssi Ranskan ja Euroopan sydämessä vapauden, tasa-arvon, veljeyden tricolorien alla. Abbas marssi kuninkaitten, kuningattarien, prinssien, presidenttien, pääministereiden, pappien rivistössä – mutta hänen askelensa poikkesivat dramaattisesti ruodusta. Abbas ei ole valtiomies. Hän on lainsuojaton sotaherra. Hän on gangsteri. Hänen uhriensa veri huutaa maasta kuten Abelin veri.
Sunnuntai ei ollut Mahmoud Abbasin ensimmäinen virkansa puolesta tapahtunut kosketus eurooppalaiseen maaperään.
Abbas tunnettiin kerran nimellä Abu Mazen. Nimi liittyy Münchenin olympialaisten karmeaan yhdentoista juutalaisen urheilijan murhaan.
Tapahtumavuosi oli 1972. Paikka: kesäolympialaiset Münchenissä, Länsi-Saksassa.
Terroristi-iskulla oli kaksi kummisetähahmoa.
Varsinainen operaation suunnittelija ja johtaja oli mies nimeltä Abu Daoud.
Daoud ei itse osallistunut varsinaiseen iskuun, mutta päivää aikaisemmin hän oli opastanut terroristiryhmäänsä Münchenin rautatieaseman ravintolassa. Tarkoitus oli ottaa panttivangiksi israelilaisia urheilijoita ja vaatia 234 palestiinalaisterroristin vapauttamista Israelin vankiloista urheilijoitten päästämisen lunnashintana. Draama päättyi juutalaisten surmaamiseen.
Abu Daoud ei jostakin syystä koskaan päätynyt Israelin kostoiskulistalle. Hän sai elää ja kuolla munuaisvammoihinsa heinäkuussa 2010 Damaskossa Syyriassa. Hän kirjoitti jopa kirjan elämästänsä Memoirs of a Palestinian Terrorist – Palestiinalaisen terroristin muistelmat.
”Ennen Müncheniä olimme vain terroristeja. Münchenin jälkeen olimme palestiinalaisia terroristeja – Palestiinan nimi nousi kartalle ansiostamme”, hän selitti AP:n haastattelijalle elämänsä lopulla.
Toinen Münchenin kummisetä oli Abu Mazen eli ”Palestiinan presidentti” Mahmoud Abbas.
Mazen/Abbas oli Fatahin vaikutusvaltainen, pitkäaikainen johtohenkilö. Hän oli omien sanojensa mukaan ”Jasser Arafatin kasvattipoika”. Asemansa valtuuttamana hän rahoitti Abu Daoudin ryhmän iskun Müncheniin.
http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/656/yhta_miesta_ei_marssilla_olisi_tarvittu
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pariisin marssilla Mazen/Abbas nähtiin kulkevan Saksan Angela Merkelin rinnalla.
Abu Daoudin kuoltua ”presidentti” Abbas lähetti surunvalittelusähkeen vainajan perheelle. Sähkeessä oli tällaistakin tekstiä:
”Vainaja oli Fatahin eturivin johtajia, ja eli taistelujen, yhden aatteen ja suunnattoman uhrin antamisen elämää. … Hän palveli kaikkien rintamien eturiveissä. Mikä ihana veli, toveri, rohkea ja itsepäinen, lakkaamaton taistelija hän olikaan.”
Tällainen Mahmoud Abbas siis sai luvan marssia dignitaarien eturivissä Pariisissa.
Benjamin Netanjahukin marssi Pariisissa. Se ei ollut itsestään selvyys.
Ranska ei olisi halunnut Israelin pääministeriä marssille.
Netanjahu itsekin oli epävarma osallistumisesta.
Kahden muun israelilaisen ministerin päätös lentää Pariisiin osallistumaan marssille vaikutti Netanjahussa mielen muutoksen. Maaliskuun vaalien heittäessä varjoa Netanjahun ylle hän ei voinut jättää käyttämättä tilanteita, joissa hänen persoonansa hyötyisi vaaleja ajatellen.
Ranskan presidentti Hollande oli selittänyt Jerusalemiin, miksi hän ei toivonut Netanjahun saapuvan Pariisiin. Marssin oli määrä rakentaa solidaarisuutta Ranskaa kohtaan. Tuosta päämäärästä eksyttäisiin väärille teille, jos ”juutalaisten ja muslimien suhteet ja Israelin – Palestiinan konflikti nousisi parrasvaloihin”.
Ranskan presidentti puki sanoiksi ja teoiksi tämän mantran: Kun Israelin pääministeri astuu jalallaan Euroopan Unionin maaperälle, hänen pelkkä olemassa- ja läsnäolonsa on provokaatio eurooppalaisille.
Viimeistään nyt selvisi juutalaisille, että sionistit ovat maailman silmissä epänormaaleja, poikkeavia luotuja. Myös se selvisi Israelissa ja juutalaisille, että Ranskan presidentti on sokea raukka: hän yrittää välttää juutalaisten ja muslimien välistä konfliktia pistämällä päänsä pensaaseen, mutta neljä miljoonaa ihmistä marssii hänen valtiossaan osoittaen, että ainakin neljä miljoonaa aivoa käsittää totuuden ja uskaltaa osoittaa mieltä sen puolesta: muslimit – palestiinalaiset – arabit surmaavat juutalaisia, koska heidän yhteisönsä eivät voi sallia juutalaisille ihmisoikeuksia eikä valtiollista olemassa oloa.
67 vuotta Palestiinan kansa elävää brutaalin miehityksen. Miljoonat palestiinalaista karkotettiin heidän esi koteihin. Riistettiin maan. Heidät ajettiin pakolaisia kaikissa naapurimaissa. Nämä 67 vuotta yli 80 000 palestiinalaisia vangittiin, kidutettiin ja tuhottiin fyysisesti ja psyykkisesti Israelin vankiloissa, ja kymmenniä tuhansia palestiinalaisia tappoivat Israelin miehityksen armeija.
67 vuotta, Palestiinan kansa ei ole pysähtynyt taistelemaan. Palestiinan kanssa ei koskaan lakannut taistelemaan kansallisen itsenäisyyden ja vapauden puolesta.67 vuotta, Palestiinan kansa jatkuu huolimatta vainosta, murhista, vankeudesta, ennennäkemätön katastrofista taistelu Vapauden ja Oikeudenmukaisuuden puolesta.Palestiinan kanssa on loistava esimerkki kaikille vaupauden puolesta taisteleville maailman kansoille.
ei ole sinun vahvimpia alojasi. Ei sieltä miljoonia karkoitettu, vaikka oletkin varmaan huomioinut myös arabimaista Israeliin ajetut ihmispoloiset.
Hyvä tosiaan, että puhut pitkästä miehityksestä. Se siis alkoi 1948. Varmaan osaat kertoa myös kuka tai ketkä aloittivat miehityksen. Syyllisiä ovat Jordania ja Egypti ryöstettyään itselleen alueet, joille piti rakentaa palestiinalaisvaltio.
Palestiinan vatio on täysin valheellinen ja keksitty ilmiö! Palestiinalaisia ei ole olemassakaan. JOs on olemassa ihmisiä, joita halutaan kutsua palestiinalaisiksi, silloin heitä on kahta lajia: palestiinan juutalaiset, jotka ovat niitä alkuperäisiä alueen asukkaita, koska pieni määrä juutalaisia on kautta aikojen asunut historiallisen kotimaansa alueella.
Suuri osa Israelin maassa asuneista arabeista on muutanut alueelle juutalaisten uudisraivaajien jäljessä, koska rämettynyt ja autioitunt maa oli juutalaisten maahanmuuttajain toimesta alkanut kukoistaa ja tarjonnut näin ympäriöiviä alueita paremman elintason!
Kuudenpäivän sodan alla arabipakolaisia pakeni sodan jaloista Israelin alueelta. Omat heimoveljensä esim. Jordania kehotti ja suorastaan väkivalloin pakotti arabeja poistumaan sodan ajaksi Israelista. Vihamieliset arabit kuvittelivat selviävänsä sodasta voittajana olihan heillä valtava miesylivoima!
Kun Israel voitti sodan sen tuloksena syntyi arabipakolaisongelma. Näitä pakolaisia on pidetty pakolaisleireissä sen sijaan, että heidät olisi asutettu arabimaihin veljiensä joukkoon!
One of the central spokesman of the "palestinians", a member of P.L.O. leadership, Zahir Muhsein, the leader of the al-Sa'iqa Organization, revealed the truth in an interview to the Dutch newspaper Trouw:
"The Palestinian people does not exist. The creation of a Palestinian state is only a means for continuing our struggle against the state of Israel for our Arab unity. In reality today there is no difference between Jordanians, Palestinians, Syrians and Lebanese. Only for political and tactical reasons do we speak today about the existence of a Palestinian people, since Arab national interests demand that we posit the existence of a distinct 'Palestinian people' to oppose Zionism for tactical reasons, Jordan, which is a sovereign state with defined borders, cannot raise claims to Haifa and Jaffa. While as a Palestinian, I can undoubtedly demand Haifa, Jaffa, Beer-Sheva and Jerusalem. However, the moment we reclaim our right to all of Palestine, we will not wait even a minute to unite Palestine and Jordan."