Tässäpä pohdittavaa, mikä mättää ja miksi?
Löysin kirjoituksen netistä ja tässä suora lainaus sille.
2.10.2004
Kauko Parkkinen
Mikä mättää oikeuslaitoksessa?
Kansalaiset, joita monet edelleen pitävät oikeusalamaisina, ovat seuranneet hämmentyneinä suomalaisäidin kahden pojan raskasta riepottelua Suomen ja USA:n välillä ja oikeuslaitoksen rattaissa.
Niitäkään ei ole puuttunut, jotka ovat puutteellisista tiedoista huolimatta tienneet ehdottomasti oikean ratkaisun, mutta vieläkin merkillisempiä ovat olleet menettelytavat ja erityisesti korkeimman oikeuden presidentin Leif Sevónin selittelyn sekaiset ja muutenkin sekavat kannanotot.
Asia on kristallisoitunut siihen, että KKO ei hovioikeudesta poiketen kuullut poikia itseään, kuten Haagin sopimus edellyttää, mikäli he olisivat siihen kypsiä. Tämän ratkaisun kritiikki sai melkoisesti lisäpontta, kun oikeusministeri Johannes Koskinen poliittisia pinnoja haistaen yhtyi arvostelijoihin. Sitä Sevón monen muun kirjoittajan tavoin piti pahana, koska se hämärtää vallan kolmijaon ja antaa kansalaisille käsityksen, että poliitikot ohjaavat oikeuslaitosta.
Sepä vasta olisikin kauheaa, jos kansalaiset saisivat tietää vaikkapa sen, mitä Jussi Nilsson kirjoitti Lakimiesliiton lehdessä Lakimiesuutisissa runsaat kaksi vuotta sitten. Hänen mukaansa suurimmat käräjäoikeudet on kytketty poliittisen eliitin liekanaruun päällikkötuomareiden, ts. politrukkien avulla. Nilssonin mukaan "kansalaisille vallan väärinkäytöksiä vastaan annettava oikeussuoja muistuttaa perusteiltaan hyvin paljon vastaavaa suojaa Euroopan entisissä sosialistisissa maissa".
Nilsson ei ole kuka tahansa oikeusalamainen, vaan tällä hetkellä Vantaan käräjäoikeuden istuva virkatuomari. Silti puheenvuoroa seurasi vain humiseva hiljaisuus.
Sevón ottaa nyt tanakasti paikkansa vaientajien eturivissä, sillä hänen vastaiskunsa ei kohdistu yksin Koskiseen, joka onkin itse mitä suurimassa määrin asianosainen ja altavastaaja pitkäaikaisena oikeusministerinä ja vielä pitemmän lainsäätäjän uran omaavana. Eli mitä hän on tehnyt mm. niiden tulkinnanvaraisten lakien takia, joihin Sevón on nyt hätäpäissään kohdistanut vastahyökkäyksensä. Tosin juuri tulkintojen hakeminen on KKO:n tehtävä.
Täydellisesti onnistuttiin vaientamaan myös se Ilkan kahdeksan vuotta sitten näyttävästi julkaisema haastattelu, jonka Vaasan hovioikeuden presidentti Erkki Rintala eläkkeelle jäädessään antoi. Siinä hän sekä kansainväliseen vertailututkimukseen nojautuen että oman kokemuksensa perusteella sanoi, että Suomi on kansalaisen oikeusturvan suhteen tukevasti takarivissä.
KKO:n naapurin korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Hallberg puolestaan sanoi saatteeksi kirjalleen Oikeudenmukainen oikeudenkäynti 2000-luvulla, että Suomessa ei niinkään pidetä huolta oikeuden toteutumisesta kansalaisten välisenä vaan instituutioiden välisenä asiana.
Miksi tässä instituutioiden ja virkamiesvallan maassa siis kuultaisiin alaikäisiä, kun ei täällä kuulla täysi-ikäisiäkään? Eiväthän kansalaiset oikeastaan vielä olekaan oikeasti täysi-ikäisiä, vaan vasta tulossa sellaisiksi, mistä syystä heitä ei pitäisi päästää sotkeutumaan omien asioittensa hoitoon, kuten Anu Kantola päättäjien sitaattien perusteella päättelee muutaman vuoden takaisessa väitöskirjassaan. Eiväthän he ymmärrä edes EU:n perustuslakia, vaan ymmärryksen lahjalla on siunattu yksinomaan eduskunta-instituutiota.
Mutta kun Sevón selittelyissään menee höläyttämään kiireen toisena perusteena poikien kuulematta jättämiselle, on kerta kaikkiaan ylitetty kaikki säällisyyden rajat. Kun poikien loppuelämään perusteellisesti vaikuttava ratkaisu tehdään puutteellisesti ehkä päivän tai parin aikasäästöön vedoten, se kertoo arvoisalta presidentiltä pappamopon yksinkertaisesti karanneen käsistä. Tätä ei voida mitenkään hyväksyä tässä vuosikausien oikeudenkäyntien maassa.
Tuosta "perustelusta" pilapiirtäjä sattuvasti lohkaisi, että kiireessä kelpaavat huonotkin ratkaisut. Vanhempi polvi muistanee vielä ainakin perimätietona mainoksen, jonka tv-toimintamme pioneeri Tesvisio julkaisi 1960-luvulla. Silloinen Matkaravinto ei vielä ollut perehtynyt tv-mainoksiin, joten se antoi teekkareille vapaat kädet mainoksen tekoon. Niinpä sitten nähtiin mainos "Kiireessä maistuu huonokin ruoka—Matkaravinto".
Tuo legendaarinen mainos lienee kummitellut piirtäjän takaraivossa, mutta kansalaisille Sevónin selityssoppa ei mitenkään maistu nieltäväksi. Siinä on pohjaanpalaneen sivumaku, joka kertoo, ettei kokki itsekään usko asiaperusteittensa pitävyyteen.
KKO:lta onkin edellytettävä suurempaa perehtyneisyyttä kuin Matkaravinnolta aikoinaan. Matkaravinnolta imagosta eroon pääsy vaati nimen muutoksen, oikeuslaitoksessa alin aste on vasta nimetty uudelleen. Tarvittaisiinkohan jotakin muutakin?
Kauko Parkkinen on juristi ja valtiotieteilijä.
Löysin kirjoituksen netistä ja tässä suora lainaus sille.
2.10.2004
Kauko Parkkinen
Mikä mättää oikeuslaitoksessa?
Kansalaiset, joita monet edelleen pitävät oikeusalamaisina, ovat seuranneet hämmentyneinä suomalaisäidin kahden pojan raskasta riepottelua Suomen ja USA:n välillä ja oikeuslaitoksen rattaissa.
Niitäkään ei ole puuttunut, jotka ovat puutteellisista tiedoista huolimatta tienneet ehdottomasti oikean ratkaisun, mutta vieläkin merkillisempiä ovat olleet menettelytavat ja erityisesti korkeimman oikeuden presidentin Leif Sevónin selittelyn sekaiset ja muutenkin sekavat kannanotot.
Asia on kristallisoitunut siihen, että KKO ei hovioikeudesta poiketen kuullut poikia itseään, kuten Haagin sopimus edellyttää, mikäli he olisivat siihen kypsiä. Tämän ratkaisun kritiikki sai melkoisesti lisäpontta, kun oikeusministeri Johannes Koskinen poliittisia pinnoja haistaen yhtyi arvostelijoihin. Sitä Sevón monen muun kirjoittajan tavoin piti pahana, koska se hämärtää vallan kolmijaon ja antaa kansalaisille käsityksen, että poliitikot ohjaavat oikeuslaitosta.
Sepä vasta olisikin kauheaa, jos kansalaiset saisivat tietää vaikkapa sen, mitä Jussi Nilsson kirjoitti Lakimiesliiton lehdessä Lakimiesuutisissa runsaat kaksi vuotta sitten. Hänen mukaansa suurimmat käräjäoikeudet on kytketty poliittisen eliitin liekanaruun päällikkötuomareiden, ts. politrukkien avulla. Nilssonin mukaan "kansalaisille vallan väärinkäytöksiä vastaan annettava oikeussuoja muistuttaa perusteiltaan hyvin paljon vastaavaa suojaa Euroopan entisissä sosialistisissa maissa".
Nilsson ei ole kuka tahansa oikeusalamainen, vaan tällä hetkellä Vantaan käräjäoikeuden istuva virkatuomari. Silti puheenvuoroa seurasi vain humiseva hiljaisuus.
Sevón ottaa nyt tanakasti paikkansa vaientajien eturivissä, sillä hänen vastaiskunsa ei kohdistu yksin Koskiseen, joka onkin itse mitä suurimassa määrin asianosainen ja altavastaaja pitkäaikaisena oikeusministerinä ja vielä pitemmän lainsäätäjän uran omaavana. Eli mitä hän on tehnyt mm. niiden tulkinnanvaraisten lakien takia, joihin Sevón on nyt hätäpäissään kohdistanut vastahyökkäyksensä. Tosin juuri tulkintojen hakeminen on KKO:n tehtävä.
Täydellisesti onnistuttiin vaientamaan myös se Ilkan kahdeksan vuotta sitten näyttävästi julkaisema haastattelu, jonka Vaasan hovioikeuden presidentti Erkki Rintala eläkkeelle jäädessään antoi. Siinä hän sekä kansainväliseen vertailututkimukseen nojautuen että oman kokemuksensa perusteella sanoi, että Suomi on kansalaisen oikeusturvan suhteen tukevasti takarivissä.
KKO:n naapurin korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Hallberg puolestaan sanoi saatteeksi kirjalleen Oikeudenmukainen oikeudenkäynti 2000-luvulla, että Suomessa ei niinkään pidetä huolta oikeuden toteutumisesta kansalaisten välisenä vaan instituutioiden välisenä asiana.
Miksi tässä instituutioiden ja virkamiesvallan maassa siis kuultaisiin alaikäisiä, kun ei täällä kuulla täysi-ikäisiäkään? Eiväthän kansalaiset oikeastaan vielä olekaan oikeasti täysi-ikäisiä, vaan vasta tulossa sellaisiksi, mistä syystä heitä ei pitäisi päästää sotkeutumaan omien asioittensa hoitoon, kuten Anu Kantola päättäjien sitaattien perusteella päättelee muutaman vuoden takaisessa väitöskirjassaan. Eiväthän he ymmärrä edes EU:n perustuslakia, vaan ymmärryksen lahjalla on siunattu yksinomaan eduskunta-instituutiota.
Mutta kun Sevón selittelyissään menee höläyttämään kiireen toisena perusteena poikien kuulematta jättämiselle, on kerta kaikkiaan ylitetty kaikki säällisyyden rajat. Kun poikien loppuelämään perusteellisesti vaikuttava ratkaisu tehdään puutteellisesti ehkä päivän tai parin aikasäästöön vedoten, se kertoo arvoisalta presidentiltä pappamopon yksinkertaisesti karanneen käsistä. Tätä ei voida mitenkään hyväksyä tässä vuosikausien oikeudenkäyntien maassa.
Tuosta "perustelusta" pilapiirtäjä sattuvasti lohkaisi, että kiireessä kelpaavat huonotkin ratkaisut. Vanhempi polvi muistanee vielä ainakin perimätietona mainoksen, jonka tv-toimintamme pioneeri Tesvisio julkaisi 1960-luvulla. Silloinen Matkaravinto ei vielä ollut perehtynyt tv-mainoksiin, joten se antoi teekkareille vapaat kädet mainoksen tekoon. Niinpä sitten nähtiin mainos "Kiireessä maistuu huonokin ruoka—Matkaravinto".
Tuo legendaarinen mainos lienee kummitellut piirtäjän takaraivossa, mutta kansalaisille Sevónin selityssoppa ei mitenkään maistu nieltäväksi. Siinä on pohjaanpalaneen sivumaku, joka kertoo, ettei kokki itsekään usko asiaperusteittensa pitävyyteen.
KKO:lta onkin edellytettävä suurempaa perehtyneisyyttä kuin Matkaravinnolta aikoinaan. Matkaravinnolta imagosta eroon pääsy vaati nimen muutoksen, oikeuslaitoksessa alin aste on vasta nimetty uudelleen. Tarvittaisiinkohan jotakin muutakin?
Kauko Parkkinen on juristi ja valtiotieteilijä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kato, ton naisen sormet on sen *mättimessä! ;)
"Asia on kristallisoitunut siihen, että KKO ei hovioikeudesta poiketen kuullut poikia itseään, kuten Haagin sopimus edellyttää, mikäli he olisivat siihen kypsiä."
Haagin sopimus myös edellyttää, että huoltajuuskiista käsitellään siinä maassa, mistä lapset ovat kaapatut. ELI MIKÄ MÄTTÄÄ? NE LAPSET KAAPATTIIN USASTA SUOMEEN. EI SUOMESTA USAAN!
Korkein Oikeus kaipaa tuuletusta?
Entinen Korkeimman Oikeuden jäsen Jukka Kemppinen kirjoittaa kirjassaan "Taistelu Oikeudesta" sivulla 15: "Korkein Oikeus on tällä hetkellä todellisessa ahdingossa ja luottamus tuomioistuimiin on rapautunut niin pahasti, että mentetyn maineen korjaamiseen voi mennä kolmekymmentä vuotta. Monet kansalaiset eivät enää käytä sanoja "korkein oikeus" naureskelematta, ja varmaan joku oikeusneuvos on ammattia kysyttäessä häpeissään valehdellut soittavansa pianoa pornobaarissa, koska se kuulostaa kunniallisemmalta kuin jäsenyys Korkeimmassa Oikudessa".
Kirjassaan "Oikeus voittaa" entinen oikeusministeri Anneli Jäätteenmäki käy terrierimäisesti KO:n ukkosuran kimppuun. Korkeimman Oikeuden on astuttava alas norsunluutornista ja osattava ottaa huomioon muutakin kuin lakipykälien kiemurat, hän arovstelee Korkeimman Oikeuden viime vuosien toimintaa. Jäätteenmäen mielestä Eeva Vuoren tapaus todistaa, että KO ei elä nykyajassa eikä arkipäivässä. KO:n remontti tulisi aloittaa jäsenten nimitystavasta, mikä ruokkii salamyhkäisyyttä. Korkein Oikeus päättää itse ehdokkaistaan ja Tasavallan Presidentti nimittää. Viran täyttömenettely on tehtävä avoimemmaksi. Virkaesitys ja esillepano tulisi perutella, kirjoittaa Jäätteenmäki. Kansanedustaja ja varatuomari Jäätteenmäki pitää ongelmana myös sitä, että KO ei millään tavalla perustele kielteisiä ratkaisujaan. uuden perustuslain 21 §:n mukaan ja Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen päätösten mukaan joakisella on oikeus saada perusteltu päätös.
Antti-Veikko Perheentupa kyselee Helsingin Sanomien yleisönosastokirjoituksessaan, että "Mistä KO:n Camboy-päätös oikeastaan kertoo?". Perheentuvan mukaan Haagin sopimuksesta ei voi lukea sen ainoaa oikeaa tulkintaa, jonka antamisessa KO olisi riippumaton kaikista yhteiskunnallisista tekijöistä. Tulkinnan täytyy olla kohtuullisessa sopusoinnussa yleisen oikeustajun kanssa, kirjoittaa Perheentupa. KO on päätöksellään tehnyt ihmisoikeuspolitiikkaa. Tämä ratkaisu on naamioitu juridisesti, kun lasten mielipiteen huomioonottamisesta on tehty ikärajakysymys. Tapauksen nostaneessa keskustelussa on kuitenkin käynyt selväksi, ettei suomen lainsäädäntö eikä Haagin sopimus määrittele selkeää ikärajaa, vaan että lasten nuoruuteen vetoaminen on osa KO:n jäsenten yhdessä omaksumaa subjektiivista kantaa. On pelättävissä, että päätöksen vahvin taustatekijä on asiassa on aikaisemmin tehty päätös ja siitä johtuva KO:n jäsenten huono harkittu yritys säilyttää uskottavuutensa. Lapsen ilmaisemia luonnollisia ja aiheellisia pelkoja, jotka liittyvät kaikkien läheisten ihmissuhteiden katkaisemiseen, siirtymiseen vieraaseen kieleen ja johtuminen riippuvaiseksi oudoista ihmisistä ja näiden pelkojen vaikutusta lapsen kehitykseen ei ole kohtuullista jättää huomioimatta mihinkään ikärajaan vetoamalla. Ratkaisu oli jällen yksi lisä viime aikojen kertyneisiin esimerkkeihin KO:n näkemysten ja vallitsevan oikeustajun välisestä jännityksestä. Tällainen ei voi olla sattumaa.
Lukijat varmaan muistavat tilaisuuden, jossa KO:n tuomarin Eeva Vuoren miehen kerrottiin saaneen entiseltä Turun kaupunginjohtajalta Juhani Lepältä 200 000 markkaa "pimeää" rahaa kauppasumman osana huvilakaupasta. Lehtitietojen mukaan samassa pöydässä istunut Eeva Vuori ilmeisesti näki rahansumman, mutta hänelle saattoi käydä kuin vitsin mustalaispojalle; hai, kyllä näki, mutta ei huomannut. Syyttäjäkin jätti syyttämättä osittain perustein, että 200 000 markkaa on niin pieni raha Vuorien muuhun omaisuuteen nähden. Myöhemmin oikeusasiamies totesi, että olisi pitänyt syyttää. Asia vanheni ja Eeva Vuori vapautui epäilyistä ainakin muodollisesti. Vuorien tapauksesta nousi melkoinen kohu, jota eivät ainakaan helpottaneet Korkeimman Oikeuden presidentti Olavi Heinosen tempoilevat lausunnot. Välillä hän seisoi Vuoren tukena, välillä hän näytti alaiselleen epäsuorasti ovea ja välillä hän mietti jo omaakin eroa.
Tuomari on lain nojalla erottmaton. Jos hän ei itse älyä erota, niin kukaan ei voi pakottaa häntä siihen. Eeva Vuoren tapaus painoi jo kesän 1997 korvalla unholaan, jkunnes tuli surullisen kuuluisa Suomen Kuvalehden haastattelu. Siinä Korkeimman Oikeuden tuomarin Eeva Vuoren spekulaatioista jäi kansalle se kuva, että hänen mielestään laki ei ole kaikille sama. Vuori kertoi vain analysoineensa, miksi syyttäjä jätti syyttämättä. Vuoren jatko virassaan näytti mahdottomalta. Eeva Vuori kuitenkin jäi Korkeimpaan Oikeuteen. Jotakin konkreettista Vuoren tapaus aiheutti ylimmässä ja arvokkaimmassa oikeusistuimessa. Sinne palkattiin tiedottaja.
Korkein Oikeus ei perustele kieteisiä päätöksiään vaikka Suomen perustuslain ja Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen päätösten mukaan kansalaisen tulee saada perusteltu päätös. Olen palauttanut erään päätöksen Korkeimpaan Oikeuteen juuri tästä syystä, mutta mitään vastasuta ei ole kuulunut. Erikoinen on Korkeimman Oikeuden päätös PR-talojen konkurssivyyhdessä. Se on selkeästi Suomen lain vastainen. Miksi esittelijää Tarja Ryhänen-Dahlmania ei ole vietu Helsinginhovioikeuteen vastaamaan teoistaan? Miksi KO:n tuomareita ei ole viety valtakunnan oikeuteen? KO:n presidentti Leif Sevon soitti minulle kotiin pyysi viemään asian EU tuomioistuimen käsiteltäväksi. Miksi? Halutaanko pelastaa tahallisesti väärin toimivat KO:n tuomarit ja esittelijät?