Hei kaikille.
Olen 29-v mies.
Tarina alkaa vuodesta 2011, jolloin elämässä tapahtuneiden mullistusten seurauksena sairastuin paniikkihäiriöön. Menin pian kohtausten vuoksi työterveyslääkärille, joka määräsi Escitalopram Actavis-nimisen lääkkeen aloitettavaksi 5mg/vrk ja nosto viikon jälkeen 10mg. Sain järkyttävät paniikit ym. olot heti, jolloin lääkäri muutti lääkkeen rinnakkaiseen Escitalopram Sandoz:iin vedoten erilaisiin imeytymisaineisiin tms, ja laski alkuannostuksen 2,5mgö/vrk ja nosto 5mg viikon jälkeen. Liekö plaseboa, mutta homma toimi ok ja oireilu lievittyi. Paniikit jäivät ja elämä lääkkeen kanssa tasaantui.
Söin Sandozia n.vuoden annoksella 10mg/vrk jonka jälkeen laskin annoksen 5mg/vrk jota söin menestyksekkäästi n. vuoden. Olin terve ja oireeton, joten laskettelin annosta 2,5mm puolen vuoden ajaksi, kunnes vähitellen lopettelin kokonaan. Vieroitusoireita ei tullut juurikaan. Annoksen laskun yhteydessä aina paripäivää oli kumma olo ja satunnaista depersonalisaatiota kunnes elimistö tottui vähäisempään määrään. Lopettelin runsaan kahvinjuonnin samoihin aikoihin ja siitä tuli kovemmat viekkarit.
3kk meni hienosti ja olo oli mitä parhain.
Sitten kävi niin että firman pikkujouluissa tuli otettua alkoholia ja uneton yö. Normaalisti en juo juuri lainkaan ja edellisestä humalatilastakin aikaa oli ainakin vuosi. Tulin myös kipeäksi. Keuhkoputkentulehdus ja kuume. Kotona maatessani sainkin sitten paniikkikohtauksen! Pelästyin että taas se alkaa. En ajatellut silloin että se saattoi johtua alkoholista, väsymyksestä ja kahvin lopetuksesta yhdistettynä kuumeeseen, vaan että sairaus on uusiutunut ja lääkettä tarvitaan.
Työterveyslääkäri määräsikin Sandozin taas aamupalaksi annoksella 5mg/vrk ja minähän otin. Helvetti repesi. 5 päivää kestin sitä oloa. Tuli ahdistus ja pelkotilat päälle jotka olivat kuin pahimmissa paniikeissa. Elimistö meni sekaisin. Uloste muuttui kirkkaaksi nesteeksi, koko keho vapisi joka päivä, sydän tykytti ja menetin kyvyn nukkua. Koskaan en ole kärsinyt uniongelmista. Pelkotilat olivat jotain käsittämättömän hirveää. Lopetin lääkkeen syönnin koska iso mies ei vaan kestänyt enää. Sain lääkäriltä benzoja ja unilääkkeitä ja olen yrittänyt nyt pärjätä. Kohta 2kk mennyt ja sydämentykytys ja unettomuus, sekä ahdistuskohtaukset jatkuvat. Yritin aloittaa lääkkeen nyt uudelleen 2,5mg/vrk mutta tuo määräkin pahentaa ahdistusta valtavasti ja maha taas vesiripulilla. Minulla on psykoterapeutti joka auttaa paljon näissä oloissa mutta nyt pelottaa helvetisti että olenko pilannut keskushermostoni näillä kokeiluilla? Öisin en saa unta ja ahdistaa hirveästi. Varasin ajan psykiatrille, ja toivon että hän voi auttaa minua. Tiedän että näissä lääkkeissä on kovat alkuoireet mutta onko tällaista käynyt kenellekään muulle? Oli elämäni isoin virhe aloittaa lääke uudelleen! Nyt joka päivä pelottaa ja ahdistaa...
Olen 29-v mies.
Tarina alkaa vuodesta 2011, jolloin elämässä tapahtuneiden mullistusten seurauksena sairastuin paniikkihäiriöön. Menin pian kohtausten vuoksi työterveyslääkärille, joka määräsi Escitalopram Actavis-nimisen lääkkeen aloitettavaksi 5mg/vrk ja nosto viikon jälkeen 10mg. Sain järkyttävät paniikit ym. olot heti, jolloin lääkäri muutti lääkkeen rinnakkaiseen Escitalopram Sandoz:iin vedoten erilaisiin imeytymisaineisiin tms, ja laski alkuannostuksen 2,5mgö/vrk ja nosto 5mg viikon jälkeen. Liekö plaseboa, mutta homma toimi ok ja oireilu lievittyi. Paniikit jäivät ja elämä lääkkeen kanssa tasaantui.
Söin Sandozia n.vuoden annoksella 10mg/vrk jonka jälkeen laskin annoksen 5mg/vrk jota söin menestyksekkäästi n. vuoden. Olin terve ja oireeton, joten laskettelin annosta 2,5mm puolen vuoden ajaksi, kunnes vähitellen lopettelin kokonaan. Vieroitusoireita ei tullut juurikaan. Annoksen laskun yhteydessä aina paripäivää oli kumma olo ja satunnaista depersonalisaatiota kunnes elimistö tottui vähäisempään määrään. Lopettelin runsaan kahvinjuonnin samoihin aikoihin ja siitä tuli kovemmat viekkarit.
3kk meni hienosti ja olo oli mitä parhain.
Sitten kävi niin että firman pikkujouluissa tuli otettua alkoholia ja uneton yö. Normaalisti en juo juuri lainkaan ja edellisestä humalatilastakin aikaa oli ainakin vuosi. Tulin myös kipeäksi. Keuhkoputkentulehdus ja kuume. Kotona maatessani sainkin sitten paniikkikohtauksen! Pelästyin että taas se alkaa. En ajatellut silloin että se saattoi johtua alkoholista, väsymyksestä ja kahvin lopetuksesta yhdistettynä kuumeeseen, vaan että sairaus on uusiutunut ja lääkettä tarvitaan.
Työterveyslääkäri määräsikin Sandozin taas aamupalaksi annoksella 5mg/vrk ja minähän otin. Helvetti repesi. 5 päivää kestin sitä oloa. Tuli ahdistus ja pelkotilat päälle jotka olivat kuin pahimmissa paniikeissa. Elimistö meni sekaisin. Uloste muuttui kirkkaaksi nesteeksi, koko keho vapisi joka päivä, sydän tykytti ja menetin kyvyn nukkua. Koskaan en ole kärsinyt uniongelmista. Pelkotilat olivat jotain käsittämättömän hirveää. Lopetin lääkkeen syönnin koska iso mies ei vaan kestänyt enää. Sain lääkäriltä benzoja ja unilääkkeitä ja olen yrittänyt nyt pärjätä. Kohta 2kk mennyt ja sydämentykytys ja unettomuus, sekä ahdistuskohtaukset jatkuvat. Yritin aloittaa lääkkeen nyt uudelleen 2,5mg/vrk mutta tuo määräkin pahentaa ahdistusta valtavasti ja maha taas vesiripulilla. Minulla on psykoterapeutti joka auttaa paljon näissä oloissa mutta nyt pelottaa helvetisti että olenko pilannut keskushermostoni näillä kokeiluilla? Öisin en saa unta ja ahdistaa hirveästi. Varasin ajan psykiatrille, ja toivon että hän voi auttaa minua. Tiedän että näissä lääkkeissä on kovat alkuoireet mutta onko tällaista käynyt kenellekään muulle? Oli elämäni isoin virhe aloittaa lääke uudelleen! Nyt joka päivä pelottaa ja ahdistaa...
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ja jäi mainitsematta että ruokahalun menetin tyystin. Paino putosi 5viikossa 12kg. Kuume jatkui lääkekokeilun jälkeen 4 viikkoa. Öisin herään ahdistukseen ja nukun todella vähän. Mitään en jaksa tehdä, olo on voimaton. Sairausloma jatkuu vaan enkä tiedä ratkaisua tähän olooni. Propralia syön nyt sydämentykytykseen ja mietin pitäisikö tuota Sandozia vaan sinnikkäästi jatkaa, jos saisi tilanteen "nollattua". Paniikkikohtauksia ei ole tullut mutta ahdistus on ihan järkyttävää ja unettomuus voimistaa sitä.
Onko kellään vastaavia kokemuksia uudelleen aloituksen kanssa? Tilanne on niin hankala sikälikin, että nyt pitäisi korjata lääkkeillä lääkkeiden aiheuttama ahdistuneisuus.
Mitäs menit juomaan viinaa idiootti.
Idiootti. :D
Hei, olet yksi monien joukossa. Et ole tuhonnut aivojasi, joskin elimistösi on tällä hetkellä shokkitilassa ja vie aikaa ja kärsivällisyyttä, että tasapaino palautuu. Lääkeaine saattoi olla sinulle jopa toksiini, myrkkyä elimistöllesi. Älä missään nimessä aloita lääkettä, mitään psykoaktiivista ainetta, enää uudelleen, vaan anna elimistösi rauhoittua ajan kanssa. Tähän voi mennä mahdollisesti useampi kuukausi, kokonaisuudessaan ehkä vuosi-puolitoistakin, mutta paranet ja varmasti ja se on tärkeintä. Parempi aika on edessä. Nyt sinun kannattaa antaa aika tälle asialle, opetella välttämään stressiä, paniikkitilojen lietsomista, rentoutustekniikoita jne. Näistä asioista tiedetään valtavan vähän, eivätkä psykiatrisi osaa sinua todennäköisesti auttaa. He sanovat, että ei voi johtua lääkkeistä, mutta kyllä voi! Vähitellen tietoisuus asiassa lisääntyy. Tutustu erilaisiin sivustoihin, www.recovery-road.org, toxic antidepressants YouTubessa ja vaikkka uutuuskirjaan Tappavat lääkkeet ja järjestäytynyt rikollisuus. Tapauksia on monia, mutta tulet paranemaan. Luota ja usko siihen. Facebookissa löydät sivuston Bloom in wellness. Paranet ja voit vielä auttaa muita. Tsemppiä!!
Et ole pilannut mitään mutta voi kestää kauan (itselläni kuukausia aikoinaan, kun 1,5v escitalopram oli kokonaan lopetettu) toipua normaaliksi. Tsemppiä se kyllä vaatii ja usko meinaa loppua monta kertaa. Lopussa kyllä kiitos seisoi.
Eroon paniikkihäiriöstä!
http://www.paniikkihairio.com/
Ohjeita paniikkihäiriön ja masennuksen tueksi:
http://www.paniikki.com/paniikki_ohjeet.html
On ihan tunnettua, että SSRI-aineita tai muitakaan "masennuslääkkeitä" ei voi aina aloittaa enää uudelleen ne kerran lopetettuaan. Mekanismia mistä moinen reaktio johtuu ei tunneta, mutta et ole missään nimessä ainoa. Vastaavista tapauksista on paljon käyttäjähavaintoja ja -kertomuksia.
Sinuna pysyisin erossa kaikista toksiineista. Essitalopraami on hyvin haitallinen aivojen terveydelle ja on arpapeliä kuinka pahat seuraamukset saa. Joskus "ansa" ei laukea ensimmäisellä käyttökerralla vaan vasta, kun ainetta aloitetaan toista kertaa hyökkää päälle iso haittavaikutusaalto. Psykoaktiivisten aineiden käyttö on aina hazardialtista. Jokainen kantaa vastuun käytöstä itse. Unettomuus, ahdistuneisuus ja sydämentykytys/rytmihäiriöt ovat tunnettuja seuraamuksia SSRI-käytöstä. Useimmat saavat esimerkiksi unettomuutta ja kognition häiriöitä viimeistään pitkässä käytössä. Osa oireista tulee alussa, osa käytön jatkuessa ja niin edelleen. Yksi poistuu, toinen tulee tilalle on tyypillinen kaava. Harva osaa yhdistää oireitaan vaan aineeseen, mikä on harmi ja säälikin.
Psykiatreja neuvon olemaan kuuntelematta. Kuten joku aikaisempi kirjoittaja mainitsi alalla on täysin harhainen kuva siitä miten aineet vaikuttavat aivoissa, mitkä niiden mahdolliset vaikutukset ovat tai miltä näyttää edes tyypillinen vieroitusreaktio.
Kiitos paljon tsemppauksesta! Lohduttavaa lukea että meikäläisellä on toivoa! :)
Pelottavaa tässä on se, että elin niin monta vuotta huolettomasti ssri:n kanssa ajatellen sen olevan elinikäinen kumppani koska paniikkihäiriö. Tulin kuitenkin jossain vaiheessa havainneeksi että en ole oikein oma itseni, ja motivoiduin lääkkeen alasajoon. Nyt tuntuu siltä että elämästä puuttuisi jonkinlainen "suojakilpi", enkä oikein osaa suhtautua enää normaaleihin omiin tunnetiloihini. Kaikki kritiikki tuntuu murskaavalta ja ahdistusta ei enää osaa käsitellä. Tunteet kun olivat vaiennettu monta vuotta. Oli erikoinen tunne lääkelopetuksen jälkeen kun tuli itku. Luulin etten osaa enää itkeä, koska sellaista ei ollut tapahtunut 3:n vuoteen. Aihetta olisi ollut kyllä. Nyt onkin opettelua itsensä kanssa! En noihin ssri-myrkkyihin enää kajoa, jos suinkin mahdollista. Mirtazapiini on jonkinverran auttanut uneen, joten se olkoon ainoa psykoaktiivi nyt. Neurolepteihin en lähde. Benzot satunnaisesti ok.
Yritin etsiä netistä vastaavia tapauksia, ettei tuttu lääke enää toimikaan. Harvalla näin on kait käynyt...
Ja kun lääkäriltäni asian todellista laitaa tiedustelin, viittasi tämä "yleistyneeseen ahdistushäiriöön" tms. Ei suinkaan kyse siis lääkerefloista. Joopajoo... Että jännästi samaan aikaan Escitalopramin uudelleenaloituksesta puhkesikin vaan uusi tauti, ja Paroksetiini olisi ollut seuraavana ruokalistalla.Ei kiitos.
Tänään oli hetkellisesti pelko ja ahdistus 5/5 ja taju oli lähteä. Soittelin päivystykseen ja kerroin hädissäni tarinani sairaalalääkärille, joka kehotti välittömästi lopettamaan escitalopraamin! Sen tietysti teinkin jo. Helpotti kun sanoi että oireet helpottavat varmaan jo muutamassa päivässä ja hengenvaaraa ei ole. Ehdin pelätä jo jonkunsortin serotoniinioireyhtymää tai allergista reaktiota. Syy tiukkoihin oireisiin kuitenkin vissiin herkkä keskushermosto ja hidas metabolisaatio, eli kaikki lääkes viipyy elimistössä kauemmin kun normisti ja siksi sivarit laittaa polvilleen jo 2,5mg. :(
"Kun lääkäriltäni asian todellista laitaa tiedustelin, viittasi tämä 'yleistyneeseen ahdistushäiriöön' tms. Ei suinkaan kyse siis lääkerefloista."
Lääkärisi on idiootti.
Luotettavampaa tietoa kokemaasi saat esimerkiksi osoitteista:
www.cepuk.org
www.beyondmeds.com
www.recovery-road.org
www.toxicpsychiatry.com
Olen lopettamassa escitalopramia ja nyt mennään annostuksella 5 ja 2,5 vuoropäivinä. Suunnitelmana olisi kohta kokeilla 2,5 tablettiin vähentämistä. Olo on ollut suhteellisen ok, päänsärkyjä lukuunottamatta. Olisiko joillakin vinkkejä lopetukseen, onko esim. joistakin lisäravinteista ollut hyötyä.... Missäköhän tahdissa olisi realistista saada vähennettyä annos 0:n.
hei mirait. lue nyt ainakin tämä. saattaa olla avuksi.
Tips for tapering off Lexapro (escitalopram)
http://survivingantidepressants.org/index.php?/topic/406-tips-for-tapering-off-lexapro-escitalopram/
Kiitos linkistä! Tutustuin siihen. Päätin lopettaa lääkitysen hyvin hitaasti, hitaammin kuin aluksi oli tarkoitus omia tuntemuksia kuunnellen.
2,5:een vähentäminen ei ole ollut helppoa. On hyviä päiviä.. Sitten huonoja, jolloin mistään ei tule mitään. Kuten tämä. Aivot ovat sumuiset, katse sumuinen, pää kipeä, nukun huonosti, tuntuu kuin joku olisi lyönyt jollain päähän. Nukkuminen ollut suurin ongelma. Uni ei vain tule ja olen saattanut jopa valvoa neljään asti tuijottaen kattoa.Aamulla herään tunteeseen, kuin en olisi nukkunut. Ja kyllä, melatoniinit kokeiltu. Ei toimi. Viimeisenä keinona pakko elämäntilanteeni takia hakea työterveyshuollosta unipilleriresepti jotta selviydyn arjesta tässä toivonmukaan tilapäisessä unettomuudessa. Teen paljon aivotyöskentelyä ja siksi tämä onkin erityisen tuskaista tämä lopetus, koska saa todenteolla kamppailla keskittymisen kanssa ja väsyy helpommin.
Monesti heti aamusta tietää, millainen päivästä tulee. Jos alkaa orastava päänsärky, se on heippa päivälle. Sumussa mennään.
Mutta silti koen, että olen oikealla polulla. Olen tajunnut niin monia juttuja elämästä tässä lopettamisaikana, että en halua vaihtaa suuntaa. Tänä aikana olen myös jotenkin menettänyt uskoani lääkäreihin ja siihen, että näitä lääkkeitä määrätään... Lopettaminen on niin vaikeaa ... En tahdo enää kokea tunnekokemuksia laimeina. Olen huomannut, että tunnekokemuksissani on ollut vahvistumista vähentämisaikana. Osa tunteista on saattanut olla pelottaviakin, niin kuin ahdistuksen kohtaaminen. Nyt opettelen kohtaamaan niitä pelkoja ja tunteita ja kirjoitan niitä ylös. En pakene niitä. Olen myös hakemassa itselleni kognitiivista terapeuttia, joka auttaisi tässä ahdistuksen kohtaamisessa jotta löytäisin siihen keinoja.
Psykiatriasta on tullut lääketeollisuuden kultakaivos. Pitäisi olla tieteellisesti perusteltua, että psyykenlääkkeiden käyttö on hyödyllisempää kuin ei-käyttö.
http://www.anttiheikkila.com/blogi/masennuslaakkeet/
Vaadi päästä julkisella puolella terapiaan ja keskustelemaan. Psykiatrit ja yleislääkärit yrittävät painostaa ja mainostaa SSRI-lääkkeiden käyttäjäksi, mutta kannattaa pysyä lujana. Vaadi pelkkää keskusteluterapiaa ongelmiisi.
Ja ennenkaikkea ravinnolla on todella suuri merkitys myös aivojen toimintaa ja tästähän löytyy tuhansia tutkimuksia. Kokeile ja hämmästy.
http://personal.inet.fi/koti/remeli/laakkeet.htm
Tiesithän, että psyykelääkkeet voivat aiheuttaa pysyviä vaurioita aivoillesi. Puhutaan iatrogeenisesta dementiasta tai laajemmin CBI:stä eli Chronic Brain Impairmentista. Muitakin termejä on käytössä. Saat lisätietoa nettihaulla. SSRI:t ovat myös todella koukuttavia vaikka osa pääseekin niistä eroon suhteellisen helposti. Arviot pahasti koukuttuneista vaihtelevat aina 20%:sta 60%:iin eli pimeässä pitkälti operoidaan. Tiedät vasta, kun lopetat -periaatteella.
SSRI-lääkkeillä ei kuitenkaan ole varsinaisessa merkityksessä juurikaan tekemistä masennuksen tai muunkaan psyykkisen "häiriön" hoitamisen tai parantamisen kanssa muuten kuin, että niitä siihen vaivaan annetaan. SSRI:t toimivat lamaamalla tunteitasi. Psykiatrit yleensä sanovat, että ne kaventavat tunnekokemuksia tai "leikkaavat huippuja pois". Siten menetät kykyäsi tuntea vahvoja tunteita tai jopa tunnekokemukset kokonaan. Ilmiöstä käytetään entisten käyttäjien keskuudessa nimitystä zombifioituminen ja seurannutta turtuneisuuden tilaan zombitilaksi. Tila vastaa kuulemma karkeasti lobotomiaa, joka tarkoittaa sitä, että sinulta katoaa tai madaltuu persoona ja ihmisyys. Jotkut pitävät seurannutta tunteettomuuden tilaa helpottavana, koska elämän asiat menettävät merkityksensä ja tunteita ei enää koe samalla tavalla. Pidemmän päälle hetkellinen siunaus muuttuu pysyväksi helvetiksi, koska tunteettomuus voi jäädä pysyväksi. Googleta esim. blunted affect tai frontal lobe syndrome niin saat paremman kuvan. Toinen hetkellinen reaktio mitä SSRI:stä monesti saa on pilvi, mutta se on usein vain hetkellinen (muutamia päiviä, viikkoja). Pilvi voi tulla myös paljon myöhemmin käytön jatkuessa, jolloin saat kuulla olevasi nyt "kaksisuuntainen". :) Ole varovainen kehen luotat ja tee oma tutkimustyösi.
Eli olethan varovainen, kun liikut psykiatrisessa maailmassa, ettet tietämättäsi vahingoita itseäsi.
Sain juuri samanlaiset helvetilliset oireet Escitalopram Actaviksesta, kun valitin unettomuutta. Lopetin kahden viikon jälkeen ollessani huonossa kunnossa. Bentsoja tarvittiin rauhoittamaan oloa, ne olisi alunperinkin olleet oikea lääke, koska kroppa kävi ylikierroksilla, jota tuo SSRI kiihdytti entisestään. Lääkärit eivät kysele tarpeeksi taustoja, vaan määräävät heti SSRI:t joka potilaalle.
Aloittaja: kuinka voit nykyään?
Minulla repesi vastaava helvetti, kun yritin kolmannen kerran aloittaa Escitalopramin 2kk lopetuksesta paniikkioireisiin 5mg:lla. Uudelleenaloituksesta seurasi aivan kamala unettomuus, sydämentykytyksiä, levottomuutta, hankala olla paikallaan. Oudoin oire oli se, että sain myös depersonalisaatio-oireita ja tutut asiat, tuntui vierailta sekä kihelmöintiä eri puolella kehoa.Joku tuntui menneen pahasti vikaan. Jouduin jäämään töistä sairaslomalle. Lääkäri suhtautui epäuskoisesti oireiluuni, eikai nyt lääke tämmöstä. Bentsot tulivat ystäväkseni tässä vaiheessa, minulle ei edes Mirtatsapiini auttanut, vaan lisäsi ahdistusta. Uskon, että mikään lääke ei auta minua. Bentsot joo, tilapäisesti,mutta millä hinnalla. Uniongelma on siitä saakka ollut elämääni:heräilyä, ja uni on lyhytkestoista. Ennen lääkitystä en ole kokenut vastaavaa.
Kannattaa varoa varmaan alkoholia lopettaessa ja muutakin, joka vaikuttaa keskushermostoon ja antaa itsensä toipua.
Hei.
Ikävä kuulla että olet joutunut samaan helvettiin kuin minä, jo kohta 2 vuotta sitten. :(
Minullekin tuli derealisaatio. Ensin hetkittäin, mutta lopulta jäi päälle, ja kesti voimakkaana yli vuoden. Nykyään on jo lievempää.
Uni on alkanut pidentyä vähitellen, pärjään melatoniinilla. Mirtazapiini oli kohdallani erittäin suuri virhe, ja johti vain pahempaan oireiluun. Sen lopettaminen oli työlästä.
Olen pärjäillyt jo monta kk ilman mitään lääkkeitä. Bentso kulkee varuilta mukana silti aina. Ahdistus on melkein jo poissa, enkä ole saanut paniikkeja.
Aika on ollut ratkaiseva tekijä, ja luottamus paranemiseen kohoaa jo. N. 1,5 vuotta meni vieroitusoireissa, mutta koen päässeeni pahimman yli. Koen jo jotain tunteita, ja saan pientä nautintoakin eri asioista. Kahvikin jo sopii hermoilleni. :) Alkoholia olen välttänyt. Jo pari kaljaa vie olon moneksi päiväksi huonompaan suuntaan. Saunakalja on ok.
Tämä prosessi on kyllä opettanut paljon elämästä ja asioiden merkityksistä.
Tulet varmasti voimaan paremmin, vaikka nyt on kamalaa! Epätodelliset olot eivät vie psykoosiin, etkä ikuisesti ole uneton. Annat toipumiselle aikaa, ja menet päivän kerrallaan. Itsekin ajattelen aina että "ehkä ensi kesänä voin jo paremmin", ja olen voinutkin.
Kaikkea hyvää, ja paljon tsemppiä sinulle.
Kiitokset vastauksesta! Mukava kuulla että voit paremmin. :)
Minulla lääkehelvetistä on vierähtänyt pari kuukautta. Edelleen mulla on fiilis, etten ole oma itseni. Asiat tuntuu jotenkin eriltä ja vierailta, mitä on hankala pukea sanoiksi. Kestän herkemmin stressiä ja tapahtuneen takia elämänilo ei ole korkeimmillaan. Olotilani on tunteeton, vaikka kesä on kauneimmillaan.
Kaduttaa se, että ikinä aloitin Escitalopraamin, mutta toisaalta myös, että sen lopetin siitä näkäkulmasta, että silloin oli helpompaa tähän verrattuna. Halusin lopettaa Escitalopraamin, mutta päädyin kaksi kertaa lääkkeelle takaisin. Viimeisen kerran se ei sitten onnistunutkaan ja jotain tapahtui. Ennen lopetusta ei käynyt mielessäkään, että kävisi näin, ja saisin tämmösiä oireita, mitä mulla ei koskaan ole ollut. Käytin Escitalopramia pidempään kuin sinä, kokonaiset kolme ja puoli vuotta yhteenlaskettuna.
Lääkäri on yrittänyt saada minua aloittamaan jonkun uuden lääkkeen ahdistuksen ja paniikkien takia, mutta en edes halua kuvitella, mitä siitäkin tulisi. Hänen kanssaan on ollut hankala puhua aiheesta, koska hän näkee ratkaisuksi lääkkeet, minä taas suhtaudun niihin nykyään hyvin nihkeästi ja varauksella. Ajattelen, että perhana jos olen päässyt yhdestä lääkkeestä eroon, niin en halua takaisin lääkerumbaan. Rauhoittavia ei ensisijaisesti suositella, mutta niitä kumminkin olen (nyt paljon harvemmin) käyttänyt jos ahdistus lyö yli.
Olen välttänyt alkoholia ja kaikkea mikä huonontaisi oloa. Kahvikin tuntuu aiheuttavan hermostuneen olon, joten sitäkään ei huvita juoda, vaikka ennen olin kahvisieppo.
Uniongelma on häiritsevin, vaikka saan nukuttua jotenkin pätkissä. Alussa nukuin hyvin vähän ja se yhdistettynä ahdistukseen, ja edellämainitsemiin oireisiin oli hirveää. Ennen olin hyvä nukkuja, joten tämä on ollut mulle hyvin vaikeaa. Pitäisi ehkä kokeilla melatoniinia.
Päivä kerrallaan tässä on menty. Haluan luottaa siihen, että aikaamyöten olo helpottaa. Uskon, että kun annan ittelle aikaa toipua niin se on parempi, kuin alkaisin hakemaan apua muista lääkkeistä.
Hyvää jatkoa sinne!
Löysin myös tällaisen ketjun, jossa joillakin oli vähän vastaavia kokemuksia:
http://keskustelu.suomi24.fi/t/10174942/jarkyttavat-vieroitusoireet-escitalopram-actaviksesta!