Jeremian rukous, jossa hän I. Maalaa Jumalan kansan surkian valituksen viheliäisyytensä alla, II. Heidän murheensa Pyhyyden hävityksen ylitse, III. Heidän rukouksensa armollisen pelastuksen perään.
I. Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.
2. Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.
3. Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.
4. Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.
5. Kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.
6. Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.
7. Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.
8. Orjat meitä vallitsevat*; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.
9. Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.
10. Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.
11. He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.
12. Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.
13. Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.
14. Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.
15. Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.
16. Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!
17. II. Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;
18. Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.
19. III. Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!
20. Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?
21. Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös*, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.
22. Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?
Jeremian Valitusvirsien loppu.
I. Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.
2. Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.
3. Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.
4. Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.
5. Kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.
6. Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.
7. Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.
8. Orjat meitä vallitsevat*; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.
9. Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.
10. Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.
11. He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.
12. Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.
13. Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.
14. Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.
15. Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.
16. Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!
17. II. Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;
18. Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.
19. III. Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!
20. Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?
21. Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös*, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.
22. Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?
Jeremian Valitusvirsien loppu.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jeremia ymmärsi, että synnin tähden kaikki tämä kauheus oli tullut. Vieras kuningas oli valloittajut maan ja vienyt suuren osan kansasta pakkosiirtolaisuuteen ja kurjuus oli tullut kaiken lopunkin kansan osalle. Vierasta kuningasta piti palvella ja heidän päällysmiehensä ja sotaväkensä kohtelivat kansan jäännöstä niinkuin tahtoivat.
Jeremia itkee sitä, että tuleeko vielä armahdusta ja toisenlaista aikaa, toteuttaako Herra koskaan niitä lupauksia, jotka hän on antanut.
Jeremia myös näkee, että ellei Herra uudista kansan sydäntä ja palauta heitä Jumalan tykö takaisin, heillä ei ole toivoa, eikä mitään pelastusta tule, vaan he joutuvat orjuudessa jatkamaan kaiken ikänsä.
Tämä on myös opetus meille tämän päivän Herran omille, orjuudesta ei pääse vapauteen, ellei Jumala vedä meitä Kristuksen luokse. Kristus voi antaa vasta pelastuksen sille, joka sitä sydämessään kaipaa ja ikävöi ja vasta Kristus voi silloin vapauttaa orjuuden ikeistä ja antaa vapauden palvella Jumalaa uutena ihmisenä, armahdettuna syntisenä ja sydän pelastuksen iloa täynnä.
....
Siis yhtymäkohtia aikamme henkeen myöskin meille.