99,9% asioista samaa mieltä, mutta yhdessä asiassa en ole.
Soini viittasi studiossa et me maksoimme "epäoikeutetut sotakorvaukset" Venäjälle.
Minun mielestäni ne olivat täysin oikeutetettuja. se nyt vaan on häviäjän kohtalo.
Korvaussumma olisi voinut olla paljon suurempikin, ja Venäjä olisi voinut sodan jälkeen valloittaa vaikka koko tämän maan muutamassa tunnissa varsinkin sodan loppuvaiheissa. Siihen heillä olisi ollut jonkinlainen oikeuskin.
Suomen(silloiset hyrri&coccare)poliitikot veivät maamme sotaan.
Tavis rivimiehet tuskin koskaan saivat tietää, et sitä sotaa käytiin nazien rinnalla, ja uskoisin, et jos olisivat tienneet/tajunneet, niin kyllä olisi suurin osa luikkinut karkuun.
Kyllä siellä Venäjälläkin on niitä itkuja itketty ja suruja surtu, ihan niinkuin meillä täälläkin. Ihan tavallisia ihmisiä hekin ovat.
Me ollaan taas jonkinlaisen aivopesun/manipulaation/propagandan uhreja, tai pikemminkin meihin koitetaan lietsoa sitä "hryssä" vihaa.
Älkää alkako siihen ainakaan ensin tutkailtuanne ja funtsittuanne asioita.
Minun äitini menetti 1. miehensä tarkka-ampujan luotiin heinäkuussa -41, äidille jäi 4 lasta huolehdittavaksi. Hänen sotimisensa (kk-ampuja) jäi talvisotaan, koska kuoli ihan jatko-sodan alussa.
Hänen toinen miehensä teki itsemurhan(hirtti itsensä) sodan jälkeen. Sota jätti traumansa. Häneltäkin jäi 4 lasta. (Rakuuna, 4,5v armeijassa)
Minun isäni (äitini 3. mies) oli 5v armeijan leivissä(ilmatorjunta Helsinki), mutta selvisi kaikesta. Kyllä niitä lentohyökkäyksiä ja pommituksia ma muksut jouduimme kuulemaan monet monet vuodet. Meinaan et ne sodan kauheudet ja kaameudet tulivat usein hänen uniinsa.
Minulla ei ole mitään "hryssä" vihaa kaikesta huolimatta, miksi olisi? Ei ollut isällänikään, päinvastoin.
Jos jotain tunnen, se on ehkä inhoa sodanaikaista politiikkaa kohtaan, siis silloisia päättäjiä.
Samoin tunnen syvää halveksuntaa, et sotatouhuja on koetettu pimittää ja salata ja muunnella meiltä taviksilta.
Soini viittasi studiossa et me maksoimme "epäoikeutetut sotakorvaukset" Venäjälle.
Minun mielestäni ne olivat täysin oikeutetettuja. se nyt vaan on häviäjän kohtalo.
Korvaussumma olisi voinut olla paljon suurempikin, ja Venäjä olisi voinut sodan jälkeen valloittaa vaikka koko tämän maan muutamassa tunnissa varsinkin sodan loppuvaiheissa. Siihen heillä olisi ollut jonkinlainen oikeuskin.
Suomen(silloiset hyrri&coccare)poliitikot veivät maamme sotaan.
Tavis rivimiehet tuskin koskaan saivat tietää, et sitä sotaa käytiin nazien rinnalla, ja uskoisin, et jos olisivat tienneet/tajunneet, niin kyllä olisi suurin osa luikkinut karkuun.
Kyllä siellä Venäjälläkin on niitä itkuja itketty ja suruja surtu, ihan niinkuin meillä täälläkin. Ihan tavallisia ihmisiä hekin ovat.
Me ollaan taas jonkinlaisen aivopesun/manipulaation/propagandan uhreja, tai pikemminkin meihin koitetaan lietsoa sitä "hryssä" vihaa.
Älkää alkako siihen ainakaan ensin tutkailtuanne ja funtsittuanne asioita.
Minun äitini menetti 1. miehensä tarkka-ampujan luotiin heinäkuussa -41, äidille jäi 4 lasta huolehdittavaksi. Hänen sotimisensa (kk-ampuja) jäi talvisotaan, koska kuoli ihan jatko-sodan alussa.
Hänen toinen miehensä teki itsemurhan(hirtti itsensä) sodan jälkeen. Sota jätti traumansa. Häneltäkin jäi 4 lasta. (Rakuuna, 4,5v armeijassa)
Minun isäni (äitini 3. mies) oli 5v armeijan leivissä(ilmatorjunta Helsinki), mutta selvisi kaikesta. Kyllä niitä lentohyökkäyksiä ja pommituksia ma muksut jouduimme kuulemaan monet monet vuodet. Meinaan et ne sodan kauheudet ja kaameudet tulivat usein hänen uniinsa.
Minulla ei ole mitään "hryssä" vihaa kaikesta huolimatta, miksi olisi? Ei ollut isällänikään, päinvastoin.
Jos jotain tunnen, se on ehkä inhoa sodanaikaista politiikkaa kohtaan, siis silloisia päättäjiä.
Samoin tunnen syvää halveksuntaa, et sotatouhuja on koetettu pimittää ja salata ja muunnella meiltä taviksilta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.