Usko, sellaisena kuin luterilaisuus, tai kristinusko, tai oikeastaan mikä tahansa uskonto (ihmisten luomia jumalia on tuhansia), on selkeä merkki siitä, että uskovaisten päättelykyky on todella rajallinen. Se on siis järjetöntä kaikilla mittareilla mitattuna.
Mielummin palaisin IKUISESTI helvetin tulessa kuin uskoisin teidän jumalaanne. Ainakin minulla olisi hyvä olla helvetissä, sillä minulla olisi puhdas omatunto. En voisi missään nimessä, IKINÄ, palvoa sitä muinaisen Israelin kansan luomaa jumalaa, johon TE uskotte.
Mielummin palaisin IKUISESTI helvetin tulessa kuin uskoisin teidän jumalaanne. Ainakin minulla olisi hyvä olla helvetissä, sillä minulla olisi puhdas omatunto. En voisi missään nimessä, IKINÄ, palvoa sitä muinaisen Israelin kansan luomaa jumalaa, johon TE uskotte.
Vastaukset 19
Vanhimmat
"Mielummin palaisin IKUISESTI helvetin tulessa"
Muista nämä sanat. Ja kyllähän sinä muistatkin. Siitä saatana pitää huolen.
LOL! Mikä ihmeen saatana!? Saatana on mielisairaiden uskovaisten uskomus. Tiedät sen itsekin.
Mietipä, miltä sinusta tuntuu sillä hetkellä, kun tajuat, että kaikki sinullekin kerrotut varoitukset TODELLA ovat totta - ja samalla muistat tarkkaan, kuinka itse nytkin niille nauroit.
Niin ja jos nyt yleensä osaat lukea, niin huomaathan, että käskin miettimään. Älä siis suotta tule tänne mietinnästäsi kertomaan.
Ei voi mitään. Uskontojen uskomuksissa ei ole YHTÄÄN MITÄÄN järkeä. Jos olen väärässä, sitten olen. En mitenkään voisi palvoa jumalaa, joka lähettää ihmisen ikuiseen kärsimykseen pelkästään sen vuoksi, että ei usko yliluonnollisiin älyttömyyksiin. Haluatko sinä uskoa sellaiseen? Jos haluat, miksi?
Olet erikoinen ateisti - osaat kirjoittaa, mutta et lukea. Yleensä he eivät osaa kumpaakaan.
"Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi". Vai miten se nyt meni?
Tuo ei ollut väärä todistus, vaan havainto sinun käytöksestäsi. Jos väität osaavasi lukea, niin toimi nyt toki niin, että se jostain käy ilmi.
Väitit, että en osaa lukea. Tuo on valheellinen väite. Tulet palamaan ikuisesti helvetin tulessa, valitettavasti. Rikoit kymmentä käskyä.
En ole koskaan väittänytkään olevani täydellinen. Sinä sen sijaan arvelet olevasi niin täydellinen, ettet tarvitse Jeesustakaan yhtään mihinkään. Jääpä nähtäväksi, miten sen helvetin kanssa vielä käykään.
Niin, tosiaan! Ehkä sinä todella osaatkin lukea, mutta piruuttasi vain jätit
huomioimatta toivomukseni siitä, ettet turhaan tulisi jatkamaan mietintääsi tänne. Sinähän oletkin todella kehittynyt malli ;). Tähän ei moni muu kaltaisesi olekaan vielä kyennyt :D.
Kiitos, että sain tuottaa sisältöä tyhjään elämääsi tämän verran näin viikon viimeisenä arki-iltana. Nyt tämä ilo kuitenkin päättyy ;).
5 Mooses 32:8 Kun korkein jakoi maat,kun hän levitti ihmiset
yli maan piirin,hän määräsi kansojen asuinsijat ja kullekin
oman jumalan.
Raamatun kohta huomioiden kannattaa olla erittäin tarkkana
ettei ryhdy kovasti omimaan muille määrättyä jumalaa,vaan
tyytyä omaan kansalliseen jumalaan, Ukko ylijumalaan.
Älä valehtele! Etkö osaa edes olla rehellinen.
Toiveesi toteutuu kyllä.
"Niin muista siis, että vihollinen häpäisee Herraa, ja hullu kansa pilkkaa sinun nimeäs." (Ps. 74:18)
Valitettavasti järkeni ei salli minun uskoa jumalaanne, eikä omatuntoni salli minun palvoa jumalaanne. Jos siitä joutuu helvettiin, olkoon noin. Minulla on hyvä omatunto.
Valittele itsellesi vaan...
Oletteko tulleet ajatelleeksi sitä, että ateisti näkee elämän arvokkaampana kuin teisti? Ateistilla on vain yksi elämä, kun taas teistillä niitä on kaksi (tämä koeaika ja taivas/helvetti)i. Teistille riittää se, että uskoo älyttömyyksiin, ja se pääsee iloitsemaan toispuoleiseen ikuisesti, mutta ateistilla on vain tämä yksi elämä ja siksi se on moninverroin arvokkaampi. Miksi uskovaiset edes vaivautuvat arvostamaan elämää, jos todelliset ilot alkaa vasta kuoleman jälkeen?
Kiva lukea välillä noin selväjärkistä tekstiä
Me uskovathan odotammekin uuden elämän alkua koko ajan.
Tai itse asiassa tämän saman jatkumista mutta eri ympäristössä. Tämä on vain välivaihe ikuisuuteen.
Niin pitääkö tässä osiossa kertoa, miten tärkeä usko minulle on vai voiko sitä edes kertoa, ilman että saa rajallisen tai järjettömän ihmisen leimaa otsaansa.
Kokemuksia on kummastakin niin uskovana olemisesta kuin uskosta osattomanakin. Ja täytyy sanoa, että tullessani uskoon en ole tullut yhtään sen rajoittuneemmaksi. Oikeastaan uskoon tulo on paremminkin avartanut näkemyksiäni maailmasta ja maailmankaikkeudesta.