Adventismin juuret nykyisessä muodossaan ovat 1800-luvun alkupuoliskolla vauhtiin päässeessä Kristuksen takaisintulon (= adventti) odotuksessa, joka Yhdysvalloissa sai osakseen melkoista huomiota, kun liikkeen puuhamiehet ennustivat Kristuksen tulevan takaisin ajankohtana, joka oli laskettavissa etukäteen.
Viimeinen takaraja tuolle kauan kaivatulle tapahtumalle, jota syksystä 1843 alkaen odotettiin, oli lokakuun 22. päivä 1844.
Kun Kristus ei näyttäytynytkään, seurasi ns. "suuri pettymys", ja liike hajaantui. Sen raunioille syntyi useitakin kirkkokuntia, joista merkittävimmäksi nousivat seitsemännen päivän adventistit. Kun tässä esityksessä puhutaan adventisteista, tarkoitetaan nimenomaan seitsemännen päivän adventisteja.
Kirkkokunnan virallinen jäsenluku on noin 11 miljoonaa (tosin on perusteltuja syitä uskoa, että tuossa luvussa on jonkin verran "ilmaa") ja kirkkokunnalla on jonkinasteista toimintaa lähes kaikissa maailman maissa.
Viime vuosikymmeninä kirkon jäsenmäärä on lisääntynyt lähinnä ns. kolmannessa maailmassa. Sen sijaan korkean elintason maissa jäsenmäärä on yleensä polkenut paikoillaan tai jopa vähentynyt. Mikäli jäsenmäärän lisääntymistä näissä maissa on tapahtunut, se on useinkin perustunut kehitysmaista tulleiden siirtolaisten varaan.
Adventtikirkolla on laaja sairaaloiden, oppilaitosten ja kustannusliikkeiden verkosto ja se harjoittaa merkittävää avustustoimintaa.
Kirkon organisaatio on poikkeuksellisen hierarkkinen ja muistuttaa siinä suhteessa roomalais-katolista kirkkoa. Organisaation portaat alhaalta ylöspäin ovat:
paikallisseurakunta tai -ryhmä
piirikunta tai lähetys
unioni
osasto
pääjohto (sijainnut aina USA:ssa)
Virallinen oppi on kuluneiden puolentoista vuosisadan aikana useassa asiassa muuttunut. Tällä erää sen tärkein määrittely sisältyy 27 perustavanlaatuisen opinkohdan luetteloon (27 Fundamental Beliefs).
Kirkon oppeja voidaan muuttaa vain joka 5. vuosi pidettävässä pääjohdon yleiskokouksessa, johon edustajiaan lähettävät periaatteessa kaikki ne maat, joissa kirkolla on organisoitua toimintaa.
Siten esimerkiksi Suomen Adventtikirkko ei voi päättää, että adventismin oppeja rukattaisiin paremmin suomalaiseen makuun sopiviksi, ei siinäkään tapauksessa, vaikka asia täällä nähtäisiin tärkeäksi.
Toki opinnäkemysten korostuksissa on eroja eri maiden adventtikirkkojen välillä.
Yhteistä adventisteille kuitenkin ovat:
Kristuksen takaisintulon odotus (joka kuitenkin ainakin korkean elintason maissa on aika lailla laimentunut viimeisten 50 vuoden aikana).
Lauantai lepo- ja pyhäpäivänä. Tosin tuon päivän viettotavoissa on viime vuosikymmeninä tapahtunut melkoista muutosta "rennompaan" suuntaan.
Kun Jeesus ei tullutkaan maan päälle 22.10.1844, ei kestänyt kauankaan, kun omaksuttiin ajatus, että jotakin tuona päivänä kuitenkin olisi tapahtunut. Syntyi oppi ns. tutkivasta tuomiosta, joka adventistisen käsityksen mukaan tarkoittaa sitä, että mainittuna päivänä Jeesus olisi siirtynyt taivaallisen pyhäkön toiseksi pyhimmästä
osastosta kaikkein pyhimpään ja ryhtynyt tutkimaan, ketkä loppujen lopuksi ovat kelvollisia pääsemään taivaaseen. Se, mitä asiasta alkuun opetettiin, on viimeisten 20 vuoden aikana joutunut kiistelyn kohteeksi.
Monen pastorin työsuhde Adventtikirkkoon (etenkin USA:ssa ja Australiassa) on päättynyt, kun asianomaista on joko aiheellisesti tai aiheettomasti epäilty tämän opin hylkääjäksi.
Ei-adventistien on ollut vaikea nähdä tässä opissa muuta merkitystä kuin sen, että sen tarjosi "suuren pettymyksen" läpikäyneille sen lohdutuksen, että ainakin ennustettu päivämäärä oli oikea, vaikka itse tapahtuma, Jeesuksen toinen tuleminen, jäi kokematta.
Myöhemmin itse päivämääräkin on asetettu kyseenalaiseksi. William Miller laski 15 eri tavalla Kristuksen takaisintulon vuoden. Kaikki hänen laskelmansa päätyivät samaan vuoteen, nekin, joissa oli vuoden laskuvirhe (joka johtui siitä, että kalenterissa ei koskaan ole ollut vuotta 0, vaan vuotta 1 e.Kr. seurasi vuosi 1 j.Kr.).
Käsitys siitä, että Kristuksen takaisintulon kuukausi olisi ollut lokakuu, puolestaan perustui siihen harhakäsitykseen, että pikkuruisen juutalaislahkon, Karaiittien, noudattaman kalenterin mukaan vuonna 1844 juutalaisten suuri sovituspäivä (Jom Kippur) olisi osunut lokakuulle.
Vasta paljon myöhemmin selvisi, että Karaiitit olivat jo kauan ennen vuotta 1844 luopuneet kuukalenterista ja siirtyneet juutalaisten enemmistön noudattamaan aurinkovuosikalenteriin, jonka mukaan Jom Kippur olikin vuonna 1844 syyskuussa.
Opetus "Profetian Hengestä", jolla tarkoitetaan kirkon profeettaa Ellen G. Whitea ("EGW") ja hänen erittäin laajaa kirjallista tuotantoaan.
Kysymys siitä, kummalla on suurempi arvovalta, raamatulla vai adventtikirkon profeetalla, on kirkon ja sen jäsenten kannalta ollut ongelmallinen ja on edelleenkin. Teoriassa raamatun arvovalta on suurempi, mutta käytännössä EGW:n lausunnot usein ovat olleet normatiivisia. Toinen ongelma EGW:n suhteen on se, että hänen massiiviseen kirjalliseen jäämistöönsä mahtuu kiusallisen paljon keskenään ristiriitaisia lausuntoja, joiden yhteensovittaminen on ihan oma taitolajinsa.
Kolmanneksi ongelmaksi on viime vuosikymmeninä noussut kysymys EGW:n harjoittama ja hänen nimissään harjoitettu, muiden kirjailijoiden tekstien ja ideoiden plagiointi, jonka laajuutta kirkon johto on tarmokkaasti yrittänyt vähätellä.
Neljäs ongelma on kysymys siitä, kuinka monta kertaa profeetan on lupa erehtyä, ennen kuin hänet luokitellaan vääräksi profeetaksi.
Käsitys siitä, että myös ei-juutalaisilla olisi velvollisuus maksaa kymmenykset. Vastaus kysymykseen, mistä ne 10 % lasketaan, on useimmiten ollut: bruttotuloista! Kirkon ja sen jäsenten välisen rahaliikenteen ei oleteta jäävän pelkästään kymmenysten maksamiseen, vaan jäseniltä edellytetään sen lisäksi runsaita uhrilahjoja ja mielellään myös kirkon muistamista testamenteilla ja lahjakirjoilla.
Kymmenykset ovat jäsenille siinä mielessä vapaaehtoisia, ettei niiden maksamatta jättämisestä voida erottaa jäsenyydestä. Toisaalta jäsentä, joka ei maksa kymmenyksiä, ei yleensä valita seurakunnan virkoihin.
Kirkon palkkalistoilla olevien kohdalla kymmenysten maksaminen on käytännössä työsuhteen jatkumisen edellytys.
Ns. terveyssanoma, jonka mukaan kristityn velvollisuus on elää terveellisesti, ollen syömättä sian tai muiden "saastaisten eläinten" lihaa. Kahvin käyttö tuomitaan, mutta kahvia silti moni juo, kun vain silmä välttää. Tupakointi voi olla seurakunnasta erottamisperuste. Ehtoollisella nautittava viini on alkoholitonta, ja seurakunta pyrkii monin eri tavoin edistämään alkoholitonta elämäntapaa.
Kirkossa on ollut kaksi, keskenään kiistelevää näkemystä sen suhteen, millä perusteella ihminen pelastuu. Kiistakapulana on ollut se, mikä on ihmisen osuus pelastuksessa, eli riittääkö usko vai tarvitaanko myös tekoja.
Kun sapattia eli lauantaita lepopäivänä on perusteltu sillä, että se olisi säädetty jo luomisessa, raamatun luomiskertomuksen käsittäminen kirjaimelliseksi, noin 6000 vuotta sitten tapahtuneeksi historialliseksi tosiasiaksi on koettu tärkeäksi.
Tämän vuoksi adventtikirkko on tuominnut kehitysopin ja uskoo edelleenkin kuutena päivänä tapahtuneeseen maailman luomiseen. Tosin etenkin USA:ssa kirkon sivistyneistön keskuudessa on alkanut esiintyä lipsumista evoluutioteorian suuntaan, mutta nähtäväksi jää, tuleeko kirkon virallinen opetus tässä asiassa muuttumaan lähivuosikymmeninä.
Danielin kirja ja Ilmestyskirja ovat adventisteille huomattavasti tärkeämpiä kuin muille kristityille keskimäärin. Näiden kahden kirjan perusteella kirkon tulevaisuuden odotuksiin liittyy olennaisena ajatuksena se, että on tulossa aika, jolloin koko ihmiskunta joutuu valitsemaan kantansa joko sapatinvieton (= "Jumalan sinetti") tai sunnuntain pyhittämisen (= "pedon merkki") välillä.
Niille, jotka valitsevat lauantain pitämisen, on adventistien käsityksen mukaan luvassa vaikeat ajat, koska heitä odottaa vaino, jota johtamassa on roomalais-katolinen kirkko ja "langennut protestanttisuus".
Ilmestyskirjassa esiintyvä pedon luvun 666 käsitetään tarkoittavan paavin virkaa.
Adventistit eivät hyväksy lapsikastetta, vaan vaativat ns. uskovien kasteen, joka tapahtuu upottamalla. Kastettavan ei tarvitse kuitenkaan olla aikuinen, vaan silloin tällöin on kastettu alle 10 vuotiaitakin seurakunnan jäsenten lapsia.
Kirkko hylkää opin sielun kuolemattomuudesta ja iankaikkisesta piinasta. Helvetti käsitetään kirjaimellisesti palavana tulena, jossa vietettävä aika voi vaihdella, mutta jossa lopulta jokainen kadotukseen tuomittu tuhoutuu.
Yleisesti ottaen adventistit ovat olleet verrattain vähän kiinnostuneita niistä asioista, jotka muulle kristikunnalle ovat yhteisiä ja rakkaita ja erittäin kiinnostuneita niistä, jotka muiden uskonsuuntien käsityksen mukaan ovat sivuasioita. Adventtikirkossa on pidetty tarpeellisena keskittyä etenkin niihin asioihin, joista muut kristityt eivät puhu.
Kymmenien käskyjen osalta se merkitsee sitä, että lepopäiväkäskystä kirkon piirissä puhutaan ja kirjoitetaan enemmän kuin muista yhdeksästä käskystä yhteensä.
Viimeinen takaraja tuolle kauan kaivatulle tapahtumalle, jota syksystä 1843 alkaen odotettiin, oli lokakuun 22. päivä 1844.
Kun Kristus ei näyttäytynytkään, seurasi ns. "suuri pettymys", ja liike hajaantui. Sen raunioille syntyi useitakin kirkkokuntia, joista merkittävimmäksi nousivat seitsemännen päivän adventistit. Kun tässä esityksessä puhutaan adventisteista, tarkoitetaan nimenomaan seitsemännen päivän adventisteja.
Kirkkokunnan virallinen jäsenluku on noin 11 miljoonaa (tosin on perusteltuja syitä uskoa, että tuossa luvussa on jonkin verran "ilmaa") ja kirkkokunnalla on jonkinasteista toimintaa lähes kaikissa maailman maissa.
Viime vuosikymmeninä kirkon jäsenmäärä on lisääntynyt lähinnä ns. kolmannessa maailmassa. Sen sijaan korkean elintason maissa jäsenmäärä on yleensä polkenut paikoillaan tai jopa vähentynyt. Mikäli jäsenmäärän lisääntymistä näissä maissa on tapahtunut, se on useinkin perustunut kehitysmaista tulleiden siirtolaisten varaan.
Adventtikirkolla on laaja sairaaloiden, oppilaitosten ja kustannusliikkeiden verkosto ja se harjoittaa merkittävää avustustoimintaa.
Kirkon organisaatio on poikkeuksellisen hierarkkinen ja muistuttaa siinä suhteessa roomalais-katolista kirkkoa. Organisaation portaat alhaalta ylöspäin ovat:
paikallisseurakunta tai -ryhmä
piirikunta tai lähetys
unioni
osasto
pääjohto (sijainnut aina USA:ssa)
Virallinen oppi on kuluneiden puolentoista vuosisadan aikana useassa asiassa muuttunut. Tällä erää sen tärkein määrittely sisältyy 27 perustavanlaatuisen opinkohdan luetteloon (27 Fundamental Beliefs).
Kirkon oppeja voidaan muuttaa vain joka 5. vuosi pidettävässä pääjohdon yleiskokouksessa, johon edustajiaan lähettävät periaatteessa kaikki ne maat, joissa kirkolla on organisoitua toimintaa.
Siten esimerkiksi Suomen Adventtikirkko ei voi päättää, että adventismin oppeja rukattaisiin paremmin suomalaiseen makuun sopiviksi, ei siinäkään tapauksessa, vaikka asia täällä nähtäisiin tärkeäksi.
Toki opinnäkemysten korostuksissa on eroja eri maiden adventtikirkkojen välillä.
Yhteistä adventisteille kuitenkin ovat:
Kristuksen takaisintulon odotus (joka kuitenkin ainakin korkean elintason maissa on aika lailla laimentunut viimeisten 50 vuoden aikana).
Lauantai lepo- ja pyhäpäivänä. Tosin tuon päivän viettotavoissa on viime vuosikymmeninä tapahtunut melkoista muutosta "rennompaan" suuntaan.
Kun Jeesus ei tullutkaan maan päälle 22.10.1844, ei kestänyt kauankaan, kun omaksuttiin ajatus, että jotakin tuona päivänä kuitenkin olisi tapahtunut. Syntyi oppi ns. tutkivasta tuomiosta, joka adventistisen käsityksen mukaan tarkoittaa sitä, että mainittuna päivänä Jeesus olisi siirtynyt taivaallisen pyhäkön toiseksi pyhimmästä
osastosta kaikkein pyhimpään ja ryhtynyt tutkimaan, ketkä loppujen lopuksi ovat kelvollisia pääsemään taivaaseen. Se, mitä asiasta alkuun opetettiin, on viimeisten 20 vuoden aikana joutunut kiistelyn kohteeksi.
Monen pastorin työsuhde Adventtikirkkoon (etenkin USA:ssa ja Australiassa) on päättynyt, kun asianomaista on joko aiheellisesti tai aiheettomasti epäilty tämän opin hylkääjäksi.
Ei-adventistien on ollut vaikea nähdä tässä opissa muuta merkitystä kuin sen, että sen tarjosi "suuren pettymyksen" läpikäyneille sen lohdutuksen, että ainakin ennustettu päivämäärä oli oikea, vaikka itse tapahtuma, Jeesuksen toinen tuleminen, jäi kokematta.
Myöhemmin itse päivämääräkin on asetettu kyseenalaiseksi. William Miller laski 15 eri tavalla Kristuksen takaisintulon vuoden. Kaikki hänen laskelmansa päätyivät samaan vuoteen, nekin, joissa oli vuoden laskuvirhe (joka johtui siitä, että kalenterissa ei koskaan ole ollut vuotta 0, vaan vuotta 1 e.Kr. seurasi vuosi 1 j.Kr.).
Käsitys siitä, että Kristuksen takaisintulon kuukausi olisi ollut lokakuu, puolestaan perustui siihen harhakäsitykseen, että pikkuruisen juutalaislahkon, Karaiittien, noudattaman kalenterin mukaan vuonna 1844 juutalaisten suuri sovituspäivä (Jom Kippur) olisi osunut lokakuulle.
Vasta paljon myöhemmin selvisi, että Karaiitit olivat jo kauan ennen vuotta 1844 luopuneet kuukalenterista ja siirtyneet juutalaisten enemmistön noudattamaan aurinkovuosikalenteriin, jonka mukaan Jom Kippur olikin vuonna 1844 syyskuussa.
Opetus "Profetian Hengestä", jolla tarkoitetaan kirkon profeettaa Ellen G. Whitea ("EGW") ja hänen erittäin laajaa kirjallista tuotantoaan.
Kysymys siitä, kummalla on suurempi arvovalta, raamatulla vai adventtikirkon profeetalla, on kirkon ja sen jäsenten kannalta ollut ongelmallinen ja on edelleenkin. Teoriassa raamatun arvovalta on suurempi, mutta käytännössä EGW:n lausunnot usein ovat olleet normatiivisia. Toinen ongelma EGW:n suhteen on se, että hänen massiiviseen kirjalliseen jäämistöönsä mahtuu kiusallisen paljon keskenään ristiriitaisia lausuntoja, joiden yhteensovittaminen on ihan oma taitolajinsa.
Kolmanneksi ongelmaksi on viime vuosikymmeninä noussut kysymys EGW:n harjoittama ja hänen nimissään harjoitettu, muiden kirjailijoiden tekstien ja ideoiden plagiointi, jonka laajuutta kirkon johto on tarmokkaasti yrittänyt vähätellä.
Neljäs ongelma on kysymys siitä, kuinka monta kertaa profeetan on lupa erehtyä, ennen kuin hänet luokitellaan vääräksi profeetaksi.
Käsitys siitä, että myös ei-juutalaisilla olisi velvollisuus maksaa kymmenykset. Vastaus kysymykseen, mistä ne 10 % lasketaan, on useimmiten ollut: bruttotuloista! Kirkon ja sen jäsenten välisen rahaliikenteen ei oleteta jäävän pelkästään kymmenysten maksamiseen, vaan jäseniltä edellytetään sen lisäksi runsaita uhrilahjoja ja mielellään myös kirkon muistamista testamenteilla ja lahjakirjoilla.
Kymmenykset ovat jäsenille siinä mielessä vapaaehtoisia, ettei niiden maksamatta jättämisestä voida erottaa jäsenyydestä. Toisaalta jäsentä, joka ei maksa kymmenyksiä, ei yleensä valita seurakunnan virkoihin.
Kirkon palkkalistoilla olevien kohdalla kymmenysten maksaminen on käytännössä työsuhteen jatkumisen edellytys.
Ns. terveyssanoma, jonka mukaan kristityn velvollisuus on elää terveellisesti, ollen syömättä sian tai muiden "saastaisten eläinten" lihaa. Kahvin käyttö tuomitaan, mutta kahvia silti moni juo, kun vain silmä välttää. Tupakointi voi olla seurakunnasta erottamisperuste. Ehtoollisella nautittava viini on alkoholitonta, ja seurakunta pyrkii monin eri tavoin edistämään alkoholitonta elämäntapaa.
Kirkossa on ollut kaksi, keskenään kiistelevää näkemystä sen suhteen, millä perusteella ihminen pelastuu. Kiistakapulana on ollut se, mikä on ihmisen osuus pelastuksessa, eli riittääkö usko vai tarvitaanko myös tekoja.
Kun sapattia eli lauantaita lepopäivänä on perusteltu sillä, että se olisi säädetty jo luomisessa, raamatun luomiskertomuksen käsittäminen kirjaimelliseksi, noin 6000 vuotta sitten tapahtuneeksi historialliseksi tosiasiaksi on koettu tärkeäksi.
Tämän vuoksi adventtikirkko on tuominnut kehitysopin ja uskoo edelleenkin kuutena päivänä tapahtuneeseen maailman luomiseen. Tosin etenkin USA:ssa kirkon sivistyneistön keskuudessa on alkanut esiintyä lipsumista evoluutioteorian suuntaan, mutta nähtäväksi jää, tuleeko kirkon virallinen opetus tässä asiassa muuttumaan lähivuosikymmeninä.
Danielin kirja ja Ilmestyskirja ovat adventisteille huomattavasti tärkeämpiä kuin muille kristityille keskimäärin. Näiden kahden kirjan perusteella kirkon tulevaisuuden odotuksiin liittyy olennaisena ajatuksena se, että on tulossa aika, jolloin koko ihmiskunta joutuu valitsemaan kantansa joko sapatinvieton (= "Jumalan sinetti") tai sunnuntain pyhittämisen (= "pedon merkki") välillä.
Niille, jotka valitsevat lauantain pitämisen, on adventistien käsityksen mukaan luvassa vaikeat ajat, koska heitä odottaa vaino, jota johtamassa on roomalais-katolinen kirkko ja "langennut protestanttisuus".
Ilmestyskirjassa esiintyvä pedon luvun 666 käsitetään tarkoittavan paavin virkaa.
Adventistit eivät hyväksy lapsikastetta, vaan vaativat ns. uskovien kasteen, joka tapahtuu upottamalla. Kastettavan ei tarvitse kuitenkaan olla aikuinen, vaan silloin tällöin on kastettu alle 10 vuotiaitakin seurakunnan jäsenten lapsia.
Kirkko hylkää opin sielun kuolemattomuudesta ja iankaikkisesta piinasta. Helvetti käsitetään kirjaimellisesti palavana tulena, jossa vietettävä aika voi vaihdella, mutta jossa lopulta jokainen kadotukseen tuomittu tuhoutuu.
Yleisesti ottaen adventistit ovat olleet verrattain vähän kiinnostuneita niistä asioista, jotka muulle kristikunnalle ovat yhteisiä ja rakkaita ja erittäin kiinnostuneita niistä, jotka muiden uskonsuuntien käsityksen mukaan ovat sivuasioita. Adventtikirkossa on pidetty tarpeellisena keskittyä etenkin niihin asioihin, joista muut kristityt eivät puhu.
Kymmenien käskyjen osalta se merkitsee sitä, että lepopäiväkäskystä kirkon piirissä puhutaan ja kirjoitetaan enemmän kuin muista yhdeksästä käskystä yhteensä.
Vastaukset 68
Vanhimmat
En jaksanut lukea sun höpinää kuin pari ensimmäistä lausetta.
Siksi haluankin kertoa sinulle että maassa on taivaan saranat ja perseessä kyrvän juuret.
Luulen että näillä tiedon murusilla pääset vielä pitkälle tässä elämässä.
Kaikkea hyvää valitsemallasi tiellä.
olen tosi tyytyväinen kirjoitukseesi. Siinä adventistien aikajana kertoo karua kieltään.
Ellen taisi olla niitä viimeisiä 1800-luvun maailmanlopun profeettoja, joiden harhaanjohtamia lampaita ja vuohia vaeltaa vieläkin seurassamme.
Taisi samaan ryhmään(maailmanloppumiehiin) kuulua mormoonien perustaja Smith ja jehovantodistajien alkuprofeetta Russell, jota myös pyramidimystikoksi kutsutaan. Taitaa heitä olla muitakin pikkuprofeettoja, en ole heistä lukenut enkä kuullut.
Sais tulla niitä maailmanlopun profettoja lisääkin. Maailmahan jokatapauksessa loppuu jonain päivänä. Päivää ja hetkeä ei tietänkään kukaan tiedä, mutta jokatapauksessa se tulee loppumaan.
Itse olen vapaaista suunista oleva ja yhteiskristillisyyttä korostava. Olen törmännyt ns. 7 .päivän advenstismiin perhetuttavien kautta. Olemme ystäviä edelleen heidän kanssa mutta ns. uskon asioissa meillä ei todellakaan ole samaa ajatusta. Alku keskusteluissa olemme samaa mieltä eli Isästä pojasta pyhästä hengestä,, siinä on samaa. Mutta sitten aina pulpahtaa tuo sapattikysymys heidän puoleltaan kuin olis pelastuskysymys koko asia. Sapatti on heidän tärkein asia elämässä. Ja jos ei sitä pidä on ns. ottannut pedon merkin. Eli sitä he haluavat että luovun ns. pedon merkistä ja alan pitään lauantaina sapattia eli pyhäpäivää silloin.
Itse en vain voi millään raamatun valossa nähdä perusteita tämmöiselle.
Miksei sapatti olisi meille tärkeä?
Eiköhän teillekin ole sunnuntai tärkeä?
Meille sapatti on nimenomaan Jumalan kohtaamisen päivä, ja näin ollen viikon paras päivä. Kun olemme koolla Jumalan palveluksessa Jumalamme edessä hänelle vihityssä temppelissä, ei mikään eikä kukaan voi meiltä riistää sitä siunausta, jonka Jumala itse on päivälleen antanut. Siinä sen viehätys, ei siinä että se on yksi päivä noista seitsemästä, jotka ovat luomistekojen muisto (=viikko).
Luojan ihmetekojen kruunu on sapatti, joka oli yhteinen levon päivä sekä Luojalle että ihmiselle tämän maailman alussa.
Muista sekin että joka rikkoo yhdessä kohdin rikkoo kaikissa. Voit yrittää lain kautta ansaita Jumalan edessä rakkauden ja pelastuksen,-- sitä ovat moneet muutkin yrittäneet.
Muista kuitenkin että Jeesus täytti lain edestämme joten voidaan uudessa liitossa olla vapaita siittä millä juutalaisuus ja vanha liitto sitoi. Pelastus on yksin uskosta ja Jumalan armon kautta ilman lain tekoja. Voisit lukea enemmän roomalaiskirjeitä niin loppuu lain turha korostaminen.
Jumala tietää että emme osaa olla kuin pahoja ja lankeavaisia eikä siksi odota meiltä kuin sitä että vain tyytyisimme Hänen antamaan kalliiseen uhriin ,- ja se riittää !!. Toki palvomme Jumalaa monin tavoin mutta sekin vain armon vaikutuksesta.
Nyt korjattava laittomuuden sato on ilmeisesti ainakin osittain kasvanut siitä kylvöstä, mitä monien kristillisten yhteisöjen piirissä on harrastettu evankeliumin nimissä.
Lukuisat saarnamiehet ovat vuosikymmenien aikana julistaneet kansalle, että Jumalan lailla, kymmenellä käskyllä, ei ole enää uudessa liitossa mitään tehtävää. Mutta se ei ole ollut Kristuksen evankeliumia, sillä kristus ei ole synnin palvelija. "Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan," hän julisti vuorisaarnassaan. Se ei ole ollut myöskään apostoli Paavalin evankeliumia, sillä Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeessään, että laki on hyvä, ja käsky on pyhä, oikea ja hyvä."Kumoammeko me siis lain vetoamalla uskoon? Emme suinkaan, me päinvastoin vahvistamme sen mitä laki sanoo."3:31
Monet väärinkäsitykset ovat johtaneet siihen, että
lailla on huono kaiku yleisessä kristillisessä julistuksessa.Yhtenä väärintulkinnan kohteena on
ollut Paavalin sana Roomalaiskirjeessä:"Kristus on näet lain loppu, ja niin tulee vanhurskaaksi jokainen joka uskoo." 10:4 On syytä panna merkille, että sama alkutekstin sana TELOS,joka tässä on käännetty sanalla loppu on toisaalla uudessa testamentissa käännetty sanalla :päämäärä,
(mielenkiintoinen juttu sinänsä)Lain tehtävä on opettaa tuntemaan, mitä synti on.
Kukaan ei tule Jumalan edessä vanhurskaaksi lain käskyjä noudattamalla.
Kristus on lain päämäärä.
LAKI EI VOI VIEDÄ MEITÄ PITEMMÄLLE KUIN KRISTUKSEN LUO.Samalla myös lain tuomio lakkaa olemasta voimassa.Tätä apostoli tarkoitti sanoessaan, että Kristus on lain loppu.
Eli, näin uskovat adventistit ja minusta se on aivan oikein.
Enhän minä voi ansaitsemalla Jumalan rakkautta saada, päin vastoin, hän rakasti ensin minua, ennen kuin minä edes ymmärsinkään tuosta rakkaudesta mitään. Jos minä yrittäisin, hukkaan menisi yritykseni...
Minä tiedän myös sen, että Jeesus täytti lain puolestani, tämän sapattikäskynkin. Minä en pysty enkä osaa viettää sapattia täydellisesti, vaikka kuinka haluaisin. Mutta Jeesus eli tässä maailmassa täydellisen elämän, vietti täydellisesti myöskin sapatin, päivän, jonka hän oli erottanut pyhään käyttöön jo luomisessa, siunannut ja pyhittänyt. Nyt jos minä epäonnistun minkä käskyn kohdalla tahansa, hänen täydellinen työnsä luetaan minunkin hyväkseni.
Mutta vikaan menee, jos vietän pyhänä sunnuntaipäivää. Sitä ei ole siunattu, ei pyhitetty, eikä erotettu pyhään käyttöön, eikä Jeesus milloinkaan viettänyt sunnuntaita pyhänä päivänään. Tässä on vissi ero, joten niinpä turvaan Jeesuksen armotekoon tämänkin käskyn kohdalla aivan niinkuin kaikkien muidenkin käskyjen.
Jos sinä pidät kunniassa kaikki muut käskyt, mutta et Raamatun neljättä, oletko sinä sen vuoksi lain alla? Mikä meidät adventistit asettaa eriarvoiseen asemaan lain suhteen?
Ethän sinäkään tahallasi mene varastamaan, tappamaan tai tekemään aviorikosta, niin kuin en minäkään. Silloinhan sinäkin pidät lakia, vai kuinka on laitasi?
Olen täällä monenlaisia selityksia lukenut, joten tiedän tästä aiheesta kirjoitetun hyvinkin paljon, mutta nämä lakia halventavat kirjoitukset eivät minua vakuuta. Kuten Helena sanoo, laki on pyhä, vanhurskas ja hyvä. Se on kristityn ainoa suoja pahaa vastaan tässä maailmassa.
Mielestäni 10 käskyä toimii edelleen hyvänä ohjenuorana siis siihen kuinka tulisi elää.Mutta meidän ei tarvi sitoa omatuntoamme siihen enää, koska olemme vapaita siittä sovitustyön kautta.
Toivon että tulisit ulos tarunomaisesta/ mormooni hohtoisesta harhaopista. En tiedä kuinka olet noihin eksynnyt.. minusta on ikävää että hukkaat arvokkaan elämäsi harhaoppiin. Sinun ei tarvitse olla Adventisti olla
aksesi Jumalalle kelpaava.
Sidot itsesi turhiin taakkoihin. Vapaita suuntia ja kirkkoja löytyy riittävästi joissa raamatun omaista tervettä oppia ilman taruopetuksia.
En ole ainoa uskova joka kokee ja aistii että teissä on jotain joka ei ole puhdasta. Vaan vilpillistä.
Niin, samoin minäkin koen," että sinussa on jotain joka ei ole puhdasta vaan vilpillistä"
ja toivon sydämestäni "että tulisit ulos tarunomaiaeata harhaopistasi,en tiedä kuinka olet noihin eksynyt."Enkä ole ainoa uskova joka näin kokee ja aistii." Mitähän vilpillistä sinussa on?
>Muista kuitenkin että Jeesus täytti lain
Lain täyttäminen = sen noudattaminen, toteuttaminen.
kirjeen kirijoetit.
Mielestäni 10 käskyä toemii etelleen hyvänä ohojenuorana siis siihen kuinka tulisi ellää.Mutta meijän ei tarvihe sittoo ommaatuntoamme siihen ennää, koska myö olemme vapaita siittä sovitustyön kautta.
Kah, mittee taakkaa sinä oekeen tarakoetat,, Onks. sul taakka reppuun pantuna Jumalan tahon puolelt'. Kahtot ohojenuoraks, Jumalan tahon, mutta saanoo pärräötät het perrään, etteihän tuo minuu koske, kun tuo hiliputtelu mualiman tiellä on niin mukavoo. Eh. ootko sinä ihan tosissas.
Mitäkö sinä uuuvven Jersalemin portilla sanomaan, et kun pitäs piästä sissään, uskonu oon, siihen aramoon ja omatunt, on ollut viiisaamassa, tosin hieman tuo ollut avara tuo tunto vaelluksena, kun ne Jumalan tahto on liian raskaan tuntonen, niin olen sen muitten neovosta pannu syrjään.
Ei kehveli, eihän sitä ossoo ihminen vaeltaa sen Jumalan tahon mukkaan, kas ristihän siinä tulloo kannettavaksi.
Eei, en minä. Mie vaellan, kun moni muu. Helepompaa, ei taaakkoja, lihakaan ei niin herätä synnintien rypelöinnistä, avara tunto, niin se oma ihan ikiomatunto. Harhaoppiahan ne opettavat, pitäskö sitä Jumalan sanoo uskoo ja Hänen tahtoaan?. Ei kehveli. Adventistitkin. Miten saattavatkin näen opettoo.
> Mielestäni 10 käskyä toemii etelleen hyvänä ohojenuorana siis siihen kuinka tulisi ellää.Mutta meijän ei tarvihe sittoo ommaatuntoamme siihen ennää, koska myö olemme vapaita siittä sovitustyön kautta.
----
Mukavia juttelit. :-)
Tarkoititko että Jumalan 10 käskyä ei ole enää voimassa? Jos, niin missä se taas sanottiinkaan?
Varmasti tätä on kysytty lukuisia kertoja, mutta en ole kovin usein seurannut täällä keskustelua.
En käy nyt kovin laajalti kommentoimaan mutta jotain kuitenkin haluan tuoda esiin sinun tuomaan väittämääsi tuosta Room 10:4 jakeesta!
>>Kirjoitat näin...
>>Yhtenä väärintulkinnan kohteena on
ollut Paavalin sana Roomalaiskirjeessä:"Kristus on näet lain loppu, ja niin tulee vanhurskaaksi jokainen joka uskoo." 10:4 On syytä panna merkille, että sama alkutekstin sana TELOS,joka tässä on käännetty sanalla loppu on toisaalla uudessa testamentissa käännetty sanalla :päämäärä,>Kol 2:8 Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja tyhjällä petoksella, pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eikä Kristukseen.
9. Sillä hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti,
10. ja te olette täytetyt hänessä, joka on kaiken hallituksen ja vallan pää,
11. ja hänessä te myös olette ympärileikatut, ette käsintehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella:
12. ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista.
13. Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset,
14. ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin.
15. Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi; hän sai heistä hänen kauttaan voiton riemun.
16. Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta,
17. jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen.
Ihan hyvä siirto ;o)
En tiedä , luitko huonosti,minähän kirjoitin:Laki ei voi viedä meitä pitemmälle kuin Kristuksen luo.
-siis, Kristuksen luo.
Jo apostolisena aikana kristittyjen keskuudessa oli sellaista lakihurskautta,jossa yritettiin lain tekojen tietä päästä Jumalan suosioon.
He eivät kuitenkaan tajunneet lain syvyyttä eivätkä omaa vajaamittaisuuttaan Jumalan lain edessä.Samantapaista lakikristillisyyttä on valitettavasti meidänkin päivinämme.
Läheistä sukua omavanhurskauden tielle on sen vastakohta,jossa Jumalan laki kertakaikkiaan poistetaan päiväjärjestyksestä, kun huomataan, että oma elämä on ristiriidassa Jumalan käskyjen kanssa, julistetaan käskyt mitättömiksi evankeliseen vapauteen vedoten.Ihmisellä on haluttomuus alistua Jumalan tahtoon.
Raamattuhan kertoo, että olemme luonnostamme myytyjä synnin ja kuoleman orjuuteen.
Luonnostamme vihaamme Jumalaa emmekä tahdo häntä palvella.Jeesus on kuitenkin maksanut meistä kalliin hinnan.Lunastuksen perusteella olemme nyt hänen omaisuuttaan, hänen orjiaan. Mutta Jeesus ostikin meidät antaakseen meille todellisen vapauden.Me olemme vapaita orjia.Olemme vapaiksi ostettuja Kristuksen orjia.Miksi kiistellä sapatista?Antakaa meidän viettää sapattia rauhassa.Jokaisen ihmisen usko on henkilökohtainen
omantunnon asia.Me näemme tämän asian näin ja ymmärrämme sen näin.En usko, että Jumalakaan suurella hääaterialla lajittelee ihmisiä karsinoihin kirkkokunnan mukaan, ei vaan kaikki me tulemme siitä suuresta ahdistuksesta,sitten kun se aika on.Amen ,tule Herra Jeesus.
Hienoa murretta päästelit kainuusta ..;)
Toki Jumalan käskyt ja vaatimukset on voimassa tulihan Jeesuskin tiukentamaan vuorisaarnassaan käskyjä."Jumala on pyhä ja olkaa tekin pyhät" ,- sanotaan.
Tilanne on vain että me ihmiset ollaan hauraita toteuttaan Jumalan tahtoa kun ollaan niin raadollisia ja pahanilkisiä ( paratiisi lankeemuksen johdosta). Eli käskyjä noudattamalla ei perille päästä eikä taivakelpoiseksi.
Onneksi Jumala valmisti meille mahdollisuuden. Antoi kalliin uhrin edestämme jotta saamme sovituksen.
En todellakaan tarkoita sitä että ollaan vapaita syntiä tekeen tämän nojalla. Ei todellakaan.
Taistelen edelleen syntiä vastaan mutta minkäs sille luonnolleen voi,, jos lankeilee ja sitä tapahtuu joka päivä. Mutta vaikka lankeilen niin armo kattaa.
Ja se mitä omatunnosta maininnut,, niin tarkoitin sitä että en pidä lakia pelastustienä vaan pidän kiini siittä että Kristuksen vanhurskaus rittää Jumalan edessä. Lait näyttää kuinka tulee elää mutta se ei saa alkaa syyttämään mua enää. Koska en kestäisi sen vaatimusten edessä. Tämä juuri saa minut nöyräksi ja palamaan Kristuksen tykö.
sitteerasin etellisen jutteluva tuohon, jos ravotat etellistä juttuva nin kas siellähän se ajatus on etteen tuatu. Kirjoittanut: ..nexu.. 2.12.2004 klo 16.21
Käskyillähän on se siunattu vaekutus syvämmessä.
Kun Jeesus assuu armahetussa syntisen syvämmessä, niin kun rappovaa tätä Jumalan luovun mualiman tiet etijäpäin, niin kun kahtelee armahtetulla mielel tätä käskyjen suuntoo ja ohojetta, pitelee niitä kuin merkkeinä, ettei rapustele viäriä asioit, niin syvän pyssyy paremmin puhtasena.
Ei se lakihenkist oo. Sehä ei oo pelastuskeino, vuan uskossa oleville viitotettuu polokuu.
Sen ymmärtäjäisin, että se Pyhä Henk ei niin surullisek äijy tekojeni takia, kun pyrkimys olisi sanottaisko vaelluksellaan elämään oekein.
Muistaakseni Jeesuskin esimerkilään viitoetti tietä meille ja eiköhän se meitinkin elämä olisi paremmin tolopillaan tätä ohojetta seuraten.
Ei niin tuu kuhmuloi.
Jottain tulloo mieleen, kun kattoo noit asioit kirjoetuksis, on kaksi asijata.
Vaekka ensin se, joka yrittää oekoo ommaa polokua taevaaseen, vaekka näin yrittäen siloposkisena olla, ellää rymmyyttää käskyjen suuntaan oekeen.
Pahan asiahan se ei ole, nuapuri varmaan tykkää kun pahhaa ei puhele ja on kaekinpuolin oekeuvenmukanen.
Mutta jos se kovin rymistelee lakihenkiseksi, niin äityyhän se luonne varmaan vaekeeksikin ja toeseksi eihän se oma tie vie perille.
Sitten toenen näkkee evankeliumin, kun se laki kertoo syntisyyven, näenhän se on, mennee sen ristin juurelle saa anteeksiannon, hän näkköö laen tehtävänä varjella sen anteeksiannon puolella, kun sen synnin osotus on siihen Jumalan tahtoon präntillä ilimotettu.
Hän kunnioettaa syvämmessä Jumalan tahtona tämän asian, eikä näenollen lähe purkamaan tällaesta, sanotaanko elämän suojaa.
Siinä vaen asettaa Jumalan mittarin ja oman mittarin oekeeseen asemaan. Jumalan mittari näötää synnin. Oma ei ehkä niin aena tee.
Kun sitten matkoo tekkee, näkköö rikkomuksensa Jumalaa kohtaa, pyytää Jumalalta anteeksi (tietysi anteeksi anto on siellä Golgatan kummulla valamiiksi maksettu, että siihenhä saa uskova anteeksiantosa).
Sitten ja jos pärähtää naapuria kohtaa pahoo, niin pytelee naapurilta sopua. Näen minä sen ymmärtäesin anteeksiannon menevän.
Ei siinä rakennella laen täyttämisen kaotta taevastietä, vaan pyrkii kulukemaan sen viittoittamaa Jumalan tahon tietä, näenhän se Jeesus esimerkkimme teki.
Mutta jos me kovin kärvistellään Jumalan etes, sanotaan, että se Jumalan tahto ei mitenkään koske meittiä, niin tovella silloin rakennettaan ommaa tietä. Laettomuus rakentaa sitä, missä tullee rakkaos kuolemaan, mutta jos me rakastettaan Jumalan tahtoo armahettuna syntisenä, niin aena näemme paekkamme luotuina olentoin, ja Hänen tahto saa paremmin toimia ajan melskeessä.
Jotenkin vanhan kansan saarnaajilla oli tämä oekeen näkyvillä, niin evankeliumi maestu hyvälle.
Tännään hieman tuntuu suolan puutteelle, tuimalle, pitäsköhän sitä suolaa lisätä sanan puhheeseen.
Näen kiireellä ruapustellen konneella.
tämä ihmisen uudistuminen tulee tapahtua sisältäpäin.
Jos Jumalan laki olisi syntiä, niin Jeesus olisi tehnyt sitä eläessään koko ajan.
ts. se ei ole sitä, vaan se on nimenomainen ohje, elämän ohje, EI PELASTUSKEINO.
Mutta jos me rupeamme vastustamaan tätä pyhää Jumalan 10 käskyn lakia, me asetumme Jumalaa vastustamaan.
Elämän ohjeena, se kyllä kirjaimenakin kirkastaa ihmiselle myöskin synnin.
Jos ei lakia ole olemassa, niin milläpä sitä syntiä näyttää, kaikki on yhtä sileätä. Ei muuta, kuin huudetaan herra herra. Katsokaas, laki on sellainen, että se on JUMALAN LUONTEEN ILMAUS. Suurin osa kristikunnasta kunnioittaa Jumalan lakia, mutta lepopäivä käsitys on se, jossa ne kompastuu.
Katolilaiset ovat kirjoittaneet sillä tavalla, lukekaa raamattunne kannesta kanteen, 1 Moos. - Ilmestyskirjan viimeiseen lukuun, ette löydä riviäkään lepopäivän muutoksesta, tai jostain muusta lepopäivästä, kuin 7.n päivän lepopäivästä. Hekin (katolilaiset) osaavat lukea kirjansa.
Jaakob sanoo 2:10. Sillä, joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin. . ts. rikkoo sen järjestelmän. ( Lukase uudelleen. RIKKOO SEN JÄRJESTELMÄN).
Ihminen joka sanoo rakastavansa Jumalaa, miten se näyttää sen toteen, jos se ei piittaa 10 käskystä mitään. ... Rakkaus Jumalaan on se 4. ensimmäistä käskyä ja tämä lepopäivä käsky kertoo luomisesta, kuinka Jumala loi maailman 6 päivänä ja lepäsi 7.nen päivän ja antoi kaiken puhtaana lahjana ihmisen käteen .
Jeesus ristin puulla perjantai päivänä huusi se on täytetty. Niin samalla tavalla, sinä päivänä taisteli voiton meille ja kun sai voiton, Hänet laskettiin hautaan. Seuraava päivä oli sapatinpäivä, lepopäivä, niin tämä muistuttaa, että voitto on saatu.
Kiitos viestistäsi :)
Olen kuitenkin päätynnyt tutkisteluissani siihen tulokseen että minun ei tarvi olla 7 päivän adventisti kelpaakseni Jumalalle. Joten siis,,, miksi rasittaisin itseäni enempää kuin tarvis..?
Tässäkin linkissä aika selvästi sanotaan ,, Tsekkaa vaikka..
http://www.parse-error.com/display_page.php?page_id=56
Sunnuntaihan on viikon ensimmäinen päivä, niinkuin kaikki? varmaan tietävät.
Jos nyt joku haluaa viettää sitä pyhäpäivänä, niin
viettäköön sitten...Mutta joka tietoa lisää se tuskaa lisää,eli jos ihminen tietää jotain oikeaksi eikä sitä noudata silloin hän on lain alla. Jumalan lain mukaanhan minun käsittääkseni jokainen meistä tuomitaan...mikä muu laki se voisi olla?
http://www.google.fi/search?hl=fi&q=apostolicnetwork&meta=
http://chooselord.apostolicnetwork.com/
Voin pitää pyhäpäivääni vaikka keskiviikkona jos haluan.
Sama milloin lepään yhden päivän kunhan se kerran viikossa tehdään. Helpompi on mukautua yleiseen käytäntöön jossa "sapattia" eli pyhäpäivää vietetään sunnuntaina. Joten eikö teillä Adventisteilla oliskin syytä pitää kehityskokous asian tiimoilta..;O). Olis teilläkin vähän helpompaa tää arki ja pyhä rytmi jatkossa.:)
> http://www.parse-error.com/display_page.php?page_id=56
Enpä jaksanut tuota loppuun asti lukea, mutta jo alkuriveillä meni puurot ja vellit sekaisin, nimittäin siinä puhutaan Mooseksen laista. Mielestäni kymmenen käskyn laki ei ole Mooseksen laki vaan Jumalan?
Pidä sinä vain pyhäpäiväsi keskiviikkona. Sinun pyhittämä ja sinun erottama.
.........
Jumala erotti oman päivänsä, ja pyhitti sen, siinä ero.
2 Moos .2:2. Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt.
3. Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt.
Ennen Juutalaisia.
[Kirkkoraamattu 1933/38: 2. Moos. 20:11]
11. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.
[Kirkkoraamattu 1933/38: 2. Moos. 31:17]
17. Se on oleva ikuinen merkki minun ja israelilaisten välillä; sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi ja hengähti."
[Kirkkoraamattu 1933/38: 5. Moos. 5:14]
14. mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi, sinun härkäsi, aasisi tai muu juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on, että palvelijasi ja palvelijattaresi saisivat levätä niinkuin sinäkin.
[Kirkkoraamattu 1933/38: Hepr. 4:4]
4. Sillä hän on jossakin sanonut seitsemännestä päivästä näin: "Ja Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikista teoistansa";
Linkki jota tarjosit,ei ole edes uskovaisen ihmisen tekemä ja koska näin on kuinka siihen sitten pitäisi suhtautua???
Kyllähän sitä roskapostia paljon maailmalla seilaa.
Muistat aivan oikein, sillä jumala puhui Moosekselle kaikki nuo käskyt aivan ensimmäisenä. (2. Moos. 20:1-17) Sen jälkeen hän vielä puhui monia muita lakeja ja säädöksiä, jotka Mooses lisäksi vei kansalle. Ne ja monet 3. Mooseksenkirja säädäkset olivat seremonialakeja, joiden mukaan israelilaiset toimivat ja myös uhrasivat syntiensä vuoksi eläinuhreja.
Näillä oli merkitystä siinä määrin, että ne kuvasivat tulevaa Vapahtajaa, joka luvattiin jo ensimmäiselle ihmisparille Eedenissä. Seremonialait poistuivat, kun Jeesus kuoli ristillä. Silloin esikuva kohtasi todellisuuden, eikä seremonioilla enää ollut merkitystä.
5. Moos. 5. luku kertoo uudelleen tästä samasta asiasta. Siinä Mooses vielä lisää tavan, jolla laki annettiin. (5. Moos. 5:22b)"...ja hän (Jumala) kirjoitti ne kahteen kivitauluun ja antoi ne minulle." Näitä lukuja kannatta lukea ja tutkia yhä uudelleen, koska niissä meillä on vahva todistus lain jumalallisuudesta.
Aivan niin! Itsehän sinä viimekädessä päätät miten toimit!
>>Kirjoitat-
>>Antakaa meidän viettää sapattia rauhassa.Jokaisen ihmisen usko on henkilökohtainen
omantunnon asia.
Roomalaiskirjeen taas kerran luettuani, en voi yhtyä teidän juttuihinne lain täyttämisestä siten, että se poistuisi kokonaan, eikä meidän tarvitse sitä noudattaa. Lain kautta meille nimenomaan kirkastuu Jumalan tahto, sillä lain kautta tulee synnintunto. (Room. 3:20)
Jeesushan antoi meille käskyt nimenomaan rakkauden käskyinä. Poistavatko rakkauden käskyt lain vai ovatko ne sen lisänä? Tuo rakkauden käsky annettiin jo Mooseksen kautta välittömästi sen jälkeen, kun hän kertasi kymmenen käskyn lakia (5.Moos. 5:6-21)
Haluan väittää, että rakkauden käskyt muodostavat yhteenvedon kymmenistä käskyistä. (Room. 13:9,10) Monet paikat evankeliumeissakin kertovat tästä opetuksesta. (Matt. 22:35-40; Luuk. 10:25-28; Luuk. 18:18-20; Joh. 14:15,21) Lain tehtävänä on opettaa, mitä synti on, tehdä ihminen syntiseksi, joka tarvitsee armoa. En minä ainakaan tiennyt olevani syntinen, ennenkuin laki tuli ja näytti sen. Vasta silloin minun täytyi mennä Jeesuksen eteen armon kerjäläiseksi. Synti, minun syntini, on niin vakava asia, että Jeesuksen täytyi kuolla. sitä ei voitu antaa anteeksi muuten, kuin uhrilampaan kuolemalla. Minun uhrilampaani on Jeesus Kristus, joka teki tuon tehtävän täydellisesti, siis antoi täydellisen uhrin, joka kelpaa Juamlallekin, kun asiani on Jumalan edessä viimeisellä tuomiolla.
"Ilolla minä yhdyn Jumalan lakiin", koska se kertoo minulle vääjäämättä, etten itsessäni ole mitään, vain Jeesuksen armossa on minulle kyllin. Se peittää syntieni paljouden Jumalan edessä. Siis laki ei ole pelastumisen väline vaan ohje Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Tässä voin sanoa, että Jeesus "täytti lain puolestani" elämällä virheettömän elämän puolestani. Se on sitä, että minun ja hänen elämämme suunnat yhtyvät ja voin "ilolla yhtyä" hänen lakiinsa, joka on vanhurskas ja hyvä. Vain uskon kautta tähän minustakin tulee vanhurskas ja hyvä. Itsessäni en siihen koskaan kykenisi.
Valitettavasti usein noita Paavalin jakeita erotetaan yhteydestään, ja niistä saadaan omaan korvasyyhyyn sopivia lauseita kuin koko laki olisi poistettu. Tuo saarna kaikuu kaikkialla ja väkivalta lisääntyy, ja se on laittomuuden hedelmä.
Tietenkin se on tärkeä, näkihän profeetta Ellen White sapatin käskyn loistavan taivaassa ja muiden ei lainkaan. Siis vain sapatti pelastaa, se on lopunajan sinetti.
Sapatti, lopunajan profeetta ja tieto taivaassa käynnissä olevasta tutkivasta tuomiosta ovat ne, joilla pelastuu.
Ei sapattiin mitään Raamattua tarvita. Sapatti on Jumalalta profeetan suoraan näyssä saama pelastuksen ehto. Turha sitä on selitellä.
Älä selittele. Et ole selitystä velkaa kenellekään. Sapatti tuli Jumalalta suoraan Ellenille, turha siihen on mitään lisätä. Jos hengettömät ihmiset eivät sitä tajua, niin olkoon tajuamatta. He joka tapauksessa joutumat katumaan itsepäisyyttään ja kumartamaan adventtikansaa lopulta. Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa.
Olihan rehellinen yhteenveto. Lyhyesti ja suoraa niinkuin kulttiliikkeet yleensä tekevät. Okei!!
Yritä nyt ymmärtää, mitä tarkoitin. Tuo pieni porukka tutki todella ahkerasti Raamattua, koska pettymys oli ollut niin suuri, kun Jeesus ei tullutkaan. He tutkivat sitä, miksi hän ei tullut, mutta löysivät siinä sivussa lepopäiväkäskynkin ja monta muuta asiaa. He totesivat, että kymmenen käskyähän on edelleen voimassa oleva asetus, jota ei ole koskaan poistettu. Tottakai silloin heräsi monelaista mieltä, onko näin vai eikö ole? Eikä tämä tapahtunut hokkus pokkus, että nyt me ruvetaan viettämään sapattia, vaan se oli yksinkertaisesti vaikea kysymys jokaiselle. Silloin tuli Ellen Whitelle tämä näky kymmenistä käskyistä. Se vahvisti näiden ihmisten mieltä, ja antoi suuntaa adventtiliikkeelle, joka näin lähti maailmaa valloittamaan.
Kuka antaa näyt ja unet? Kuka ne antoi Joosefille, Danielille, Jeremialle, Joosualle, Johannekselle, Paavalille? Kuka oli niiden takana? Ettei vain olisi ollutkin itse Herra Jeesus Kristus, joka halusi kansansa parasta ja tahtoi tehdä tiettäväksi, mitä nyt tulee tehdä.
Ellei näin ole, olemme sitten kovin väärässä sapattinemme, mutta teidän osannehan on ihan ok, jotka sitä vastustatte, joten eihän siinä mitään menetetä, eihän?
Vai vielä adventisteja kumartamaan...
Nyt tekisi mieli päästää oikein ruma sana, mutta siitä "Helena" saisi moraalisen närkästyskohtauksen ja saattaisi itse kumartua, joten jätän sanomatta ja jään muutenkin sanattomaksi.
Voithan soveltaa sapattiviettoa omalta osaltasi ja pitää sen. Ei siinä sen kummempaa. Mutta miksi pitää uskoa EGW tulkintoihin ja näkyihin.
Eikös niitä olis syytä kysenalaistaa monissa kohdissa.
Kuvitteletkos että me muut emme ole tutkineet EGW opuksia emmekä niitä ole ymmärtäneet. Ainakin minä olen ymmärtännyt mistä kysymys ja sivuttannut sen kulttiuskona rinnastavana.
Sen toteaminen ei todellakaan ole uskon menetys.
Vaan totuuden ymmärtämistä tässä ajassa jossa on tarjolla mitä kummallisempia näkijöitä ja oppeja.
En tiedä kuka olet "uskova" mutta hyvin olet todistellut ja perustellut asiasi aina. Sen huomasin kun kävin noita aiempia keskustelujasi läpi. Voikos kysyä mihin yhteisöön kuulut..?
Mahtoikohan olla niin rehellinen? Vaikea uskoa, että joku adventisti ihan tuollein kirjoittaisi. Näillä foorumeilla löytyy kyllä kaikenlaisia. Mustamaalaajia ja muitakin.
T: Tiinaliina
Olen samaa mieltä kulkijan kanssa. Ellen G. Whitelle on annettu ihan liian suuri merkitys adventistejen joukossa. Raamatusta se oppi pitäisi hakea, eikä ihmisten näyistä.
Sapatinvietto sinänsähän ei ole väärin, vaan saattaapi päinvastoin olla isoksikin siunaukseksi uskovalle, mutta ei siitä saisi lakia tehdä. Eikä varsinkaan näkyjen perusteella, eikä ihmisen vajavaiseen ymmärrykseen luottaen. Ei se sapatinpitäminen ketään pelasta.
T: Tiinaliina
Luterilainen, joskaan en kuulu enää ev.lut. kansankirkkoon. Oppisuunnaltani olen lähinnä viidesläinen. Olen maallikko en teologi.
Niin ja tietysti: kiitos kannustuksesta.
Olen lukenut tekstin ennemminkin, ja moneltakin sivulta, joten yritys hyvä 10. Olisi viisaampaa, kun ottaisit selvää, mitä tämä adventismi oikein onkaan, etkä vain tyhjää hokisi...
...on tämän viestin lukenut moneen kertaan eri palstoilta, että ne jotkut jaksaa...
Jokainen, joka on ottanut vähänkään selvää adventistien opeista eikä ole niistä lumoutunut, vaan ymmärtänyt niissä olevan muun kuin Pyhän Hengen ja ymmärtänyt, että ne sotivat Raamattua vastaan, on sanojesi mukaan tyhmä.
Olen lukenut tämän tyhmäksi haukkumisen jo moneltakin sinun sivultasi, joten yritys on hyvä 10.
Jospa ottaisit edes yhdeksi päiväksi Ellen G. White silmälasit pois nenältäsi ja lukisit Raamattua niin kuin se on kirjoitettu, niin voisit sinäkin tulla etsikkoaikaan ja uskoon.
En ole tiennytkään lumoutuneeni opista... Mieluimmin Kristuksesta, josta tuli syntieni sovittaja. Olen mielestäni todennut, miten Raamattu näytti toteen syntini, tarjosi armoa ja anteeksiantamusta ja rauhaa Jumalan kanssa. Yksin Jumalan sana voi tämän tehdä, ja siinä tapahtumassa Pyhä Henkikin on mukana, koska muutenhan eivät nuo asiat kirkastuisi. Kristus itse oli Sana, joka tuli lihaksi... Sana myös tekee tyhmästä viisaan, joten toivon viisastuneeni, ja sitä samaa toivon sinullekin.
Mitä Ellen Whiteen tulee, hänen kirjoituksensa ovat kyllä olleet, kuten hän itse sanookin, "pienempänä valona" johtamassa eteenpäin. Ne korottavat aina Kristusta meidän Vapahtajanamme, joten sekin on hyvä asia. Esim. täällä mainittu Tie Kristuksen luo on hieno kirja, jota voi suositella kenelle tahansa.
http://kotisivu.mtv3.fi/tie/index.htm
Kirja sinänsä on ok, mutta miksi lukea muilta varastettua tekstiä ja muiden muokkaamaa. Kirja kirjoittana ilmoitetaan: "Alkuteoksen " STEPS TO CHRIST " on kirjoittanut Ellen G. White (1827-1915)."
Parempi lukea kirjoja, joiden kirjoittajat ovat ne itse kirjoittaneet ja antaneet rehellisesti lähdetiedot.
M
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000013&posting=22000000004621342
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000013&posting=22000000004634295
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000013&posting=22000000004641858
ettei tartte kerrata.
Eipä aina korota. Itse olet kirjoittanut, kuinka Jeesus on arkkienkeli-Miikael. Voisiko nyt juuri Kristusta alentavampaa keksiä. Ellen alensi Jeesuksen enkeliksi, onko se Kristuksen korottamista?
Lisäksi Ellen alensi Jeesuksen ristin sovitustyön, niin että Jeesuksen sanat ristillä, ”se on täytetty”, mitätöityivät ja totesi, että sovitus oli epätäydellinen ja sitä jatketaan yhä taivaan pyhäkössä ja lopulta ihmisten synnit pannaan Saatanan päälle. Ellen kirjoittaa: ”Kristus on siirtävä kaikki synnit saatanalle, synnin alkuunpanijalle ja siihen yllyttäjälle… ja lopuksi hän on kärsivä synnin täydellisen rangaistuksen siinä tulessa, joka on hävittävä kaikki jumalattomat”. Saatana onkin se sankari ja pelastaja, joka syntien takia kärsii, Jeesus ei siihen riittänyt. Tämäkö nyt muka on Kristuksen korottamista?
Lisäksi Jeesus on pelastajana tehoton Ellenin mukaan: "Niitä, jotka ottavat vastaan Pelastajana, vaikka kuinkakin vilpittömästi, ei saisi koskaan opettaa sanomaan tai tuntemaan, että he ovat pelastettuja.” Tämäkö on Kristuksen korottamista?
Jeesusta ei tarvita edes välittäjänä, vaan ihminen voi lain noudattisella tulla niin täydelliseksi, että pystyy ja joutuu seisomaan Ellenin mukaan ilman välittäjää:"Kun Jeesus jättää pyhäkön, peittää pimeys maan asukkaat. Tuona kauheana aikana vanhurskaiden täytyy elää pyhän Jumalan kasvojen edessä ilman välittäjää. Jumalattomia hillinnyt voima on otettu pois, ja lopullisesti parantumattomiksi jääneet ovat täydellisesti saatanan hallinnassa.” Jeesusta ei siis tarvita edes välittäjäksi, kun adventisti pystyy lain noudattamisella seisomaan yksinkin. Tämäkö nyt on Kristuksen korottamista?
Juuri kirjoitit, ettet ole lumoutunut Ellenin opeista. Kyllä siltä vahvasti näyttää, että olet lumoutunut. Lumoat itsesi, kun hoet jatkuvasti päässäsi tällaisia toisilleen vastakkaisia lausepareja:
”Ellen aina korottaa Jeesusta – Jeesus on arkkienkeli Miikael!
”Ellen aina korottaa Jeesusta – Jeesus kantoi syntimme taivaaseen ja Saatana kärsii ne päällään helvetissä”
”Ellen aina korottaa Jeesusta – Jeesuksen sovitustyä ristillä oli epätäydellinen ja sovitus jatkuu taivaassa”
”Ellen aina korottaa Jeesusta – Jeesuksesta ei pystynyt muuttamaan liittoa, vaan sapattia ja ruokalakeja on yhä noudatettava”
”Ellen aina korottaa Jeesusta – ihminen pystyy seisomaan täysin synnittömänä ilman Jeesusta välittäjänään”
jne.
Tuommoista itsesuggestiota, kun aikansa jatkaa, alkaa jo tuntua, että minähän tässä korotan Kristusta ja muut ei ymmärrä ja ovatkin tyhmiä. Ja niinhän olet sanonutkin. Muut on tyhmiä, kun ei tajua, että te Ellenin kanssa korotatte Jeesusta merkillisillä oppikyhäelmillänne, joita Raamatusta ei löydy.
Tulee mieleen seuraavanlainen tarina: äiti, jonka lapsi kuolee syntyessään, ei halua uskoa, että niin kävi ja niin hän alkaa pitää kissaansa lapsenaan:
”Minun ihana vastasyntynyt lapseni – onpa pehmoinen vauvankarva”
”Minun ihana vastasyntynyt lapseni – kylläpä se nyt naukuu onko sillä koliikki”
”Minun ihana vastasyntynyt lapseni – kylläpä vauvaa nyt ärsyttää, kun häntänsäkin heiluu”
”Minun ihana vastasyntynyt lapseni – onpa vauva kehittynyt suuremmoisesti, kun jo puree käteen”
”Minun ihana vastasyntynyt lapseni – konttailee jo lattialla vaipoissaan, mutta ei vielä nouse seisomaan”
Sitten äiti esittelisi kaikille ihmisille vastasyntynyttä vauvaansa. Jotkut sanoisivat, että onhan se elävä, mutta ei se ole ihmislapsi, vaan kissa. Äiti raivostuisi ja haukkuisi heitä tyhmiksi. Jotkut sitten aikansa kuunneltuaan päättäisivät myös uskoa, että vauva se on. Näin nämä uskovat pitäisivät vauvakerhoa ja yrittäisivät saada muitakin näkemään totuutta. Lopulta he kirjoittaisivat vauvasta totuuksia 24-keskustelupalstalle. Yksi kirjoittaisi ja toinen ja kolmas vahvistaisi. Sitten muut palstalle kirjoittavat tutkisivat vähän asiaa ja toteaisivat, että tässä on jotain hämärää, kissaa pidetään ihmisvauvana. He sitten silloin tällöin myös kirjoittaisivat palstalle paljastaen vauvan kissaksi ja kehottaen näitä tunnustamaan totuuden, mutta tämä kaarti hyökkäisi heitä vastaan hurjana, haukkuisi heidät tyhmiksi ja käskisi lukea äidin kirjoittamia kirjoja lapsestaan ja tulla heidän vauvapiiriinsä kuulemaan totuutta. Sen pituinen se.
Löydän todisteet Raamatusta:
”Ellen aina korottaa Jeesusta – Jeesus on arkkienkeli Miikael!
Ilm. 12:7-9; Juud.9; Matt. 17:3;1. Tess. 4:16; Joh. 5:27-29; Hebr. 1:6; Apt. 3:15; Joos. 5:14,15; Tuom.6:11-22, varsinkin 14.;Sak. 3:1-10; Dan. 8:25; Dan. 9:25; Dan. 12:1;
”Ellen aina korottaa Jeesusta – Jeesus kantoi syntimme taivaaseen ja Saatana kärsii ne päällään helvetissä”
Alfa ja Omega, 1: osassa siv.330-337 kerrotaan pyhäköstä ja sen palveluksesta. Joka haluaa tietää, voi lainata kirjan ja lukea, mitä Ellen White todella kirjoittaa syntien sovituksesta. Vain yhdestä lauseesta ei selviä seitsemän sivun kirjoitus.
”Ellen aina korottaa Jeesusta – Jeesuksen sovitustyä ristillä oli epätäydellinen ja sovitus jatkuu taivaassa”
Edellisessä hän kirjoittaa myös lopullisesta sovistuksesta, (A&O 1: siv. 56)ja vertaa Kainia ja Aabelia kahteen ihmisryhmään, jotka elävät maailmassa ajan loppuun asti. "He ovat tuomiona alaisia, elleivät hyväksy puhdistavaa sovintoverta.Millään muulla keinoin heitä ei voida vapauttaa synnin orjuudesta." A&O 7. osassa tulee lisää siv. 358-360; 344-346; 360-362; 366-368.
”Ellen aina korottaa Jeesusta – Jeesuksesta ei pystynyt muuttamaan liittoa, vaan sapattia ja ruokalakeja on yhä noudatettava”
Ei Kristus muuttanut liittoa, vaan teki sen täydelliseksi ihmisen ja Jumalan välillä. Jumala ei ollut koskaan rikkonut liittoa, vaan ihminen teki sen antautuessaan saatanan hallintaan.
1. liitto oli Jumalan ja hänen kansansa Israelin välillä. Siinä olivat tunnusomaisia juuri seremoniallinen temppelipalvelu, joka kuvasi Kristuksen tulevaa sovitustyötä ihmisen pelastamiseksi. Se liitto on vanhentunut. (Hebr. 8:7,13)
2. liitto on Jumalan ja uskovien kristittyjen välillä oleva liittosuhde, joka on uusi liito "minun veressäni". Se vahvistetiin Kristuksen ristin kuolemalla. Se on iankaikkinen liitto, joka sovittaa kaikkien ihmisten synnit Aadamista tämän maailman viimeiseen henkilöön. Se kattaa koko ihmiskunnan, vaikka se sinetöitiin vasta Golgatalla.
Mitä tulee sapattiin ja ruokaan, Sapatti kuuluu yhtenä käskynä Jumalan omalla sormella kirjoittamiin käskyihin. Siinä on auktoriteettia minulle ihan tarpeeksi. Ruoka taas on asia, josta jokainen voi itse päättää, mutta miksi minä söisin sellaista, mikä ei ravitse, vaan on päin vastoin vahingoksi jopa niin ihannoidun tieteen valossa. Eikö siinä ole Jumalalta saatua viisautta mukana, ei vain käskyjä käskyjen päälle.
”Ellen aina korottaa Jeesusta – ihminen pystyy seisomaan täysin synnittömänä ilman Jeesusta välittäjänään” jne.
Ellen White kertoo A&O 7. siv. 363-369 Otsikolla "Kaikkein pyhimmässä" aikalaistensa tutkimuksista pyhäkköopin ollessa "avain, jonka avulla vuonna 1844 koetun pettymyksen salaisuus paljastui".
"Ihmiset eivät voi rangaistuksetta hylätä niitä varoituksia, joita Jumala armossaan heille lähettää", hän kirjoittaa.
Nooan aika - varoitus tulvasta - vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki.
Aabrahamin aika - Sodoma - Aabraham puolusti, mutta armo lakkasi - tuli taivaasta hävitti kaupungit
Kristuksen aikana - Jeesus varoitti: Teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi (Matt. 23:38)- Jerusalemin tuho n. 70 tapahtui
Viimeiset päivät, joita elämme - "niille, jotka eivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidakseen pelastua" - "Jumala lähettää väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen" (2. Tess. 2:10-12)
"Kun he hylkäävät hänen sanansa opetukset, hän ottaa heiltä pois Henkensä ja jättää heidät niiden erehdyksien valtaan, joita he rakastavat." emt. siv. 369
Kerrot, että Adventistien oppi sotii Raamatun opetusta vastaa.
Kertoisitko jonkin esimerkin?
Minuakin kiinnostaisi kuulla vastaus.
Adventistit ei poikkeaa paljonkaan Mormooni ja Jehovantodistajista.
Yhteistä näillä on että raamatulla aloitetaan ja sitten hetken päästä ollaan kaukana totuudesta.
Netistä linkkejä löytyy monenlaisia paljastamaan Adventistien harhat.
Tässäkin yksi esim. http://koti.mbnet.fi/kyti/16.mita_adventistit_eivat_kerro_sinulle.htm
Marko Lind kavereineen taas esillä.
On tosiaan monia muitakin kirjoittajia,mutta nettiinhän nyt voi kirjoittaa todellakin mitä vaan
sehän on jo tässäkin keskustelussa nähty,joten se siitä.
Jos on totta, että adventistien opin mukaan Jeesus syntyi perisyntisenä, niin se on Raamatun opetusta vastaan.
Onkos näin vai eikös ole??????
Kerrot linkin, josta löytyy todisteita paljastamaan Adventistien harhat.
Tuo linkki kertoo mm.:
"-- Esimerkiksi, EGW sanoi Turkin kansakunnan loppuvan elokuun 11. päivänä, vuonna 1840 (Great Controversy, s. 334-335, katso myös: Suuri Taistelu sivut 318-319, Arvo W. Arasolan kirja: Maailman kohtalon tie, sivut 233-234 --"
Suuri Taistelu sanoo:
"Vuonna 1840 herätti suurta mielenkiintoa erään toisen ennustuksen merkillinen täyttyminen. Kaksi vuotta aikaisemmin Josiah Litch, eräs Kristuksen toista tulemista julistavista saarnaajista, julkaisi Ilmestyskirjan yhdeksännen luvun selityksen, jossa hän ennusti Turkin vallan luhistumisen. Hänen laskelmiensa mukaan tämä valtakunta kokisi romahduksen elokuussa 1840. --)"
Maailman kohtalon tie puolestaan kertoo:
"Suurta hälyä ja ihmetystä herätti v. 1838 Josiah Litchin kirjoitus, jossa hän alkoi turkkilaisen herruuden v. 1449 ja odotti sen perusteella Turkin herruuden loppua 1840. Tarkistettuaan laskunsa hän esitti tuon herruuden mahdollisesti päättyvän 1840 elokuun 11 pnä. --"
Lienenkö tyhmä, mutta en löytänyt näissä mainintaa siitä, että EGW olisi tehnyt tuon ennustuksen? Sen sijaan Josiah Litch kyllä mainitaan, mutta se ei liene EGW:n taiteilijanimi?
Enpäs ole tuollaista väitettä ennen kuullutkaan.
Onko sinusta noin hauskaa tehdä itsellesi kysymyksiä ja sitten vastata taas niihin ihan itse,eri nimmarilla.
No...huvinsa on kullakin,toisilla vähän erikoisemmat,muista ottaa lääkkeet oikein.
Enpä usko ollenkaan, että Tumpelo olisi vastannut itse itselleen.
Ja sitten tuosta linkistä, mistä piti löytyä todisteita adventistien harhoista. Ihan hyvä, että tutkitaan (myös) adventistien oppeja ja toimintaa yleensäkin. Se vaan pitäisi tehdä asiallisesti ja totuudenmukaisesti.
Ellen G White antoi muuten ensimäisen "profetiansa" vuonna 1844. Siis vasta vuoden -40 jälkeen.
T: Tiinaliina
> Onko sinusta noin hauskaa tehdä itsellesi kysymyksiä ja sitten vastata taas niihin ihan itse,eri nimmarilla.
Hmm... enpä ole kokeillut, mutta kiitos vinkistä. Kokeilen joskus!
> No...huvinsa on kullakin,toisilla vähän erikoisemmat,muista ottaa lääkkeet oikein.
Jep. Yksi pilleri aamulla.
Kirjoitit, että
"Ellen G White antoi muuten ensimäisen "profetiansa" vuonna 1844. Siis vasta vuoden -40 jälkeen."
Paljon mahdollista. Hän oli tuolloin lienee 17 vuotias.
Ei taida olla, vaan vastustajiemme kirjoituksia meille tarjoat. www.sdafin.org taitaa löytyä oppimme sellaisena, kun se opetetaan vielä tänäänkin. Pyydän, ettette sekoita meitä mormoonien tai Vartiotorniseuran oppeihin. Ne eivät sellaisenaan ole kanssamme identtiset, että voisimme ne hyväksyä ja sanoa amen.
Ellen White kertoo kokemuksistaa kirjassaan "Hengellisiä kokemuksia", joka ilmestyi nimellä "Early writings of Ellen G. White". Minun kirjani on vuodelta 1979. Näky, joka Ellenille näytettiin, tuli pian suuren pettymyksen jälkeen vuonna 1844 joulukuulla, mutta julkaistiin ensikerran vasta vuonna 1846. Luku "Ensimmäinen näkyni" on laaja kuvaus siitä, mitä tapahtui. Otan vain keskeiset asiat.
Näyssä Ellen kohotettiin kauas yläpuolelle tämän maailman ja sai sieltä katsella adventtikansaa maailmassa. Heitä oli jäljellä suuren pettymyksen jälkeen noin 50 henkilöä, jotka yrittivät kuumeisesti miettiä, missä meni vikaan, miksi Jeesus ei tullutkaan ja "puhdistanut pyhäkköä" maailmassa. Nyt hän näki tuon joukon vaeltavan kohti kaupunkia, joka sijaitsi polun loppupäässä. Polun alkupäässä loisti kirkas valo, jonka enkeli selitti tarkoittavan "keskiyön huutoa" (sanonta, jota adventistit käyttivät odottaessaan Jeesusta palaavaksi) Tuo valo valaisi joukkoa, ettei se kompastuisi polulla, mutta sen piti myös pitää katseensa Jeesuksessa, joka kulki edellä johdattaen heitä kaupunkiin. Jos se teki näin, se oli turvassa.
Näky kesti kauan, ja kertoja selittää sen tapahtumia seikkaperäisesti. Ellen sai kertoa näkymiä, joita hänelle taivaasta esitetiin, mutta lopulta oli aika palata takaisin maahan. Hän sai tehtävän: "Sinun täytyy mennä takaisin maan päälle ja kertoa toisille, mitä minä olen sinulle ilmoittanut.--- Näyn päätyttyä kaikki näytti muuttuneelta. Synkeys peitti kaiken, mitä katselin. Oi , miten pimeä tämä maailma oli silmissäni! Itkin huomatessani olevani täällä ja tunsin koti-ikävää."
Noin viikko tämän jälkeen hän sai toisen näkynsä, jossa kerrottiin koetukset, joita hänen tuli kestää. Näyn jälkeen hän oli suuressa ahdistuksessa. Terveys oli hyvin heikko, hän oli vain 17-vuotias, heiveröinen, huonon terveyden omaava tyttö, jonka piti "mennä ja kertoa maailmalle". Hän painoi vain noin 40 kg tuohon aikaan. Vuotta aiemmin hänen luultiin aivan varmasti pian kuolevan.
Hän pyysi hartaasti, että tämä tehtävä annettaisiin jollekin muulle, mutta niin ei käynyt. Hän pelkäsi myös itsekorotuksen henkeä, joka voisi tulla hänelle tehtävän myötä. Mutta enkeli sanoi hänelle: "Jos julistat uskollisesti sanomia ja pysyt vahvana loppuun asti, saat syödä elämänpuun hedelmiä ja juoda vettä elämän virrasta." Ei ihme, että hänestä sanotaan, että hän oli tyttö, jolla oli Lutherin sieluntuskat. Lopulta hän kuitenkin eli 87-vuotiaaksi ja teki mittavan kirjallisen elämäntyön seurakunnan parissa. Hänen sanomansa olivat monesti hyvin tarkkoja ja seurakunta sai kärsiä myös menetyksiä menettelynsä takia. Hän antoi varoituksia mm. suuren parantolan ja kirjapainon tulipaloista ja varoitti niitä vääristä toiminnoista. Kun varoituksia ei otettu huomioon, nuo suuret laitokset tuhoutuivat. Paikalla olija kirjoittaa, että "näytti kuin kivetkin olisivat palaneet".
Adventistit eivät ilmeisesti ole vilkaisseet kalenteria aikoihin. Adventistien sapattihan on lauantai, joka on viikon kuudes päivä! Luomiskertomuksen mukaanhan Jumala lepäsi seitsämäntenä päivänä...
Katsopa suomalaista kalenteri vaikka divarista 1960-1970 luvuilta olevia, niin sunnuntai oli viikon 1 päivä, ja kun ynnäät keskiviikkoa niin sattuupa aivan kohdalleen. Tekivät pienen muutoksen 1974 muistaakseni.
Katolinen kirkko ei milloinkaan paina kalenteria, missä viikko alkaisi maanantaista. Heidän sunnuntainsa on viikon ensimmäinen päivä, jolle on siirretty kirkon toimesta sapatin pyhyys. Tuo päivä kertoo kirkon vallasta "muuttaa ajat ja laki", kuten Dan.7:25 kertoo. Katolisen kirkon katekismuksesta voi löytää paljon tietoa tästä asiasta. Myös paavin kirje Dies Domini kertoo tästä muutoksesta.
...on meidän ihmisten päättämä asia. Mehän emme tiedä mikä viikonpäivä ensimmäinen päivä oli. Tällä hetkellä ainakin täällä Suomessa viikko alkaa maanantaista. Eli pääasiahan on että vietämme viikossa yhden lepopäivän.
Kannattaa ottaa huomioon että kalenteria on rukattu useita kertoja. Esimerkiksi kun siirryttiin juliaanisesta kalenterista nykyiseen, väliin jäi monen monta päivää. Koko kiistely siitä mikä on oikea viikonpäivä sapatille on pelkkää triviaalia saivartelua.
Viikon perustana on luomiskertomus.
Siinä määriteltiin seitsenpäiväinen viikko.
Viikon päivistä oli oikeastaan nimetty vain sapatti.
Sitä edeltävää päivää nimettiin Jesuksen ristiinnaulitsemisen yhteydessä valmistuspäiväksi.
Muuten käytettiin siis järjestysnumeroita sapatista laskien.
Tästä käytännöstä on selvä maininta vain viikon ensimmäisen päivän yhteydessä, kerrottaessa
Jeesuksen ylösnousemuspäivästä.Ristiinnaulitseminen perjantaina.Haudassa sapattina.
Se tosiasia, että sapatin ohella ei mainita nimeltä muita viikonpäiviä, todistaa sapatin keskeisestä asemasta sekä juutalaisuudessa, että
varhaiskristillisessä seurakunnassa.
Viitataanhan Paavalin toiminnan yhteydessä sapattiin ja sen viettoon lukuisia kertoja.(apt.13:14,42,44;16:13,17:2;18:4)
Juutalaisethan ovat säilyttäneet alkuperäisen Raamatun sapatin, jota he viettävät lauantaina.
Myös lukuisilla muilla kansoilla(noin 100 kielellä)on lauantain nimenä sapatti.Näin mm.venäjän kielessä, joka liittyy ortodoksiseen perinteeseen.Myös monissa Länsi-Euroopan kielissä
mm.italiassa ja portugalissa on lauantain nimenä sapatti.
Jeesus nousi haudastaan kuoleman voittaneena.
Sunnuntain pyhittämistä perustellaankin usein sillä, että Jeesus nousi silloin kuolleista.
Sunnuntai oli merkitty almanakkaaan viikon ensimmäiseksi päiväksi vielä v.1972, sitä seuraavan vuoden alusta tehtiin kuitenkin muutos,
jollaista ei ole tapahtunut aikaisemmin koko
kristillisen kirkon historian aikana.
Tämä osaltaan toteutti Raamatun ennustusta, jonka mukaan Jumalan lakiin kuuluvaa aikaa yritettäisiin muuttaa.(Dan 7:25)
Sanotaanhan raamatussa:"Kaikki mitä Jumala tekee, pysyy ikuisesti"(Saarn.3:14)
Eivät hallitsijoiden tai paavien tai muiden käskyt
sunnuntain pyhittämisestä launtain sijaan voi velvoittaa kristittyä.
Ei myöskään kalenteriin tehty muutos voi siirtää
Jumalan antamaa pyhyyttä toiselle päivälle.
Kirjasta:"Vastaus löytyy Raamatusta."Auvo Helminen
Mikään kalenterimuutos ei ole vaikuttanut viikon päivien järjestykseen eikä muuttanut viikkorytmiä. Kun esim. paavi Gregorius XIII toimeenpani vuonna 1582 kalenteriuudistuksen, siirryttiin torstaista, lokakuun 4. päivästä, perjantaihin, lokakuun 15. päivään. Viikkorytmiin ei kajottu.
Suomessa ja Ruotsissa siirryttiin ajanlaskussa niin sanottuun uuteen lukuun vuonna 1753 siten, että helmikuun 17. päivää, keskiviikkoa, seurasi välittömästi maaliskuun 1. päivä, torstai. Viikkorytmiin ei muutosta.
Vuoden 1973 alusta Suomessa siirryttiin kansainvälisen standardisoimisjärjestön suosituksesta nykyiseen kalenteriin, jossa viikko alkaa maanantaista. Tämäkään muutos ei vaikuttanut itse viikkojärjestykseen. Uuden testamentin ja koko Raamatun viikkolaskutavan mukaan sunnuntai on edelleen viikon ensimmäinen päivä ja lauantai seitsemäs, eli se päivä, minkä Jeesus piti pyhänä.