Ymmärrätkö mille naurat ?

Ihmisten tekemät järjestelmät, uskonnot, järjestöt ja liikkeet ovat epätäydellisiä ja naurettavia.

Jos ihminen uskaltaa nauraa näille, ei ihmisen tarvitse elää siinä luulossa, että joskus joutuisi samankaltaisen asian vuoksi itse naurunalaiseksi.

Jos ihminen nauraa ihmiselle, tarkoittaa tämä sitä, ettei nauraja ole ymmärtänyt ihmiselämän koko laajuuttaa, ja on usein pakotettu tämän vuoksi toistamaan ne virheet, joita ei ole ymmärtänyt - eli joutuu itse naurunalaiseksi samankaltaiseen tilanteeseen.

Ihmiset kiertävät omassa elämässään ympyrää itsensä kanssa ja sosiaalisessa elämässään ympyrää toisten ihmisten kanssa.

Pyöriessään kuin hyrrät ihmiset resonoivat ympärillään olevien asioiden kanssa, ja vuorovaikutus on enemmän ja vähemmän täydellistä.

Epätäydellisesti asoiden ymmärtäminen johtaa ihmisen usein kohtaamaan asian uudestaan.

Nauru kertoo naurajan kyvyn ymmärtää tilanteen, jolle nauraa.
Mikäli nauru kohdistuu hyvin pieniin asioihin, kuten alistettuun ihmiseen, ei nauraja ole ymmärtänyt kaikkea tilanteeseen liittyvää.

Puhutaan tilannetajusta, tilannekomiikasta eli tilanteiden kokonaisvaltaisesta ymmärtämisestä.

Nauraminen paljastaa naurajastaan yllättävän monia asioita, mutta nauru ei kerro välttämättä naurun kohteesta mitään, tai että nauraja itse välttämättä ymmärtäisi naurun kohteesta mitään.

Pilkallinen nauraminen poliittisten ja taloudellisten asioiden yhteydessä on usein asioiden epätäydellistä ymmärtämistä.

Jos naurettavaan tilanteeseen liittyy paljon rahaa ja nauretaan yksittäisille ihmisille, ei olla ymmärretty koko tilanteeseen liittyviä puutteita tai pelätään nauraa enemmän tilanteelle kuin yksittäisille ihmisille.

Uskonnollisten johtajien sijaan tulisi nauraa uskonnon epäkohdille ja osoittaa epäkohtien olemassaolo, jotta johtajat voisivat muuttaa käyttäytymistään kaikille siedettävämpään suuntaan.

Poliittinen pilkkaaminen on nauramista ison rahan voimalla tai tapahtuu ylipäätänsä toisen tahon taloudellisen voittamisen vuoksi, eikä ole rakentavaa vaan valtapeliä, jossa on enemmän häviäjiä kuin voittajia.

Nauru on parasta silloin kun se on spontaania, eli ajasta ja paikasta irrallaan juuri sen verran, ettei naurajalla ole mahdollisuutta vaikuttaa näihin tekijöihin, jolloin asioiden ja tilanteiden koomisuuden tajuaminen on kokonaisvaltaista - alistamisen sijaan nauraminen rakentaa.