Nykyajan sekularisoituneessa länsimaisessa yhtesikunassa, uskonto jää yhä vähemmälle huomiolle, pasitsi hädän hetkellä mm. erilaisten katastrofien, mm. luonnon sellaisten, onnettomuuksien, bussit, lentokoneet, junat...terrori-iskujen, kouluampumisten jne. jälkimainingeissa hetken ajan.
Kirkko ilmastyy kuin tyhjästä haaskalle ja mainostaa itseään, (ja ehkä joskus jopa jumalaansakin, vaikka se usein saattaa unohtuakin auttamisen tuoksinassa), lohtuna ja turvana järkyttyneille.
Individuaalinen, henkilökohtainen usko/ järjestätynyt usko, uskonyhteisöt
Yhden ihmisen hlökohtaisen, ainoalaatuisen uskon perusteella ei voi vaatia erityiskohtelua/-etuja, esim. lain tasolla. Vaatia toki voi mutta, ei myönnettäisi vaikka vaatisikin.Eikä näin pytyisi tuo hlö muita sorsimaan.
Mutta kun suuri joukko samanmileisiä uskovaisia järjestäytyy omiksi yhteisöikseen, niin alkaa välittömästi kilpailu, kampittaminen, rahan ja vallan kahminta, vääräuskoisten ja uskonnottomien syrjintä.
Viimeistään siinä vaiheessa kun henkilölökohtaisesta uskosta tulee uskonto, joukkoliike, etujärjestö, se muutuu vaaralliseksi.
Ei ole helppoa - ei ateisteilla jos ei uskovaisillakaan.
Kongnitiivinen loinen, taaikausko, ei ole vieras ateistillekaan. Jos se nostaa rumaa päätään aten aivoissa, niin tämä vain toteaa, että se on huuhaata, unohda moinen, älä korvaasi lotkauta. Tiedät paremmin, älä luule, älä uskottele.
Kyllä tunnistan itsessäni esim. urheilijoille tuttuja uskomuksia. Pitää toistaa samat rituaalit, kuin mitä teki silloin kun onnistui kisoissa, ottelussa erityisen hyvin, onnen sukat, tietty ruoka ennen ottelua, no tätä en ole harrastanut koskaan tietty reitti hallille. Mutta täytyy vain todeta itselleen että tuollainen on roskaa.
Paljastanpa vielä näinkin henkilökohtaisen jutun. Isäni kuoli kun olin vielä poikanen. Edellisenä juhannuksena olimme ostaneet MUSTAN kukkopillin. Isä kuoli seuraavana keväänä. Jostain syystä nämä asiat yhdistyivat aivoissani, Ihan kuin kukkopillin ostolla sen vätillä olisi jotian tekemistä,, ennustearvoa isäni kuolemassa. Ei takulla ole, mutta tuollaine järjettömyys mileeni tuli.
Onko se luontaista, evotuution aikaansannosta aivoissamme, vai opittua, elämmehän taikauskon ympäröiminä koko ajan täällä sivistyneessä lännessäkin. Molempia varmaan. Se että se, taikausko, on läsnä ympäristössämme ja tarttuu siitä jo lapsiin, johtuu varmaan siitä, että avoissamme on se kognitiivisen loisen mentävä aukko.
Kun ei reaalimaailma ja omat taidot riitä, ja pelko ja epävarmuus jäytävät mieltä, turvaudutaan mielikuvitukseen, taikauskoon. Ja jopas monella olo helpottu. Ei siinä mitää, mutta kun sillä on myös huonot (sivu)aikutuksensa, tai päävaikutuksensa. Niitä epätoivottuja huonoja vaikutuksia hyviä enemmän, uskon ma - valitettavasssssti!
Vaan eipä ole helppoa uskovaisellakaan. Uskominen nimittäin. Ei sekään ole niin "luonnollista" kuin usein kuvitellaan. Kovasti tarvitsevat uskonvahvistusta uskovaisetkin. sisäistä sellaista itseltään, että ulkoista muilta, uskontovereiltaa, uskon yhteisöiltään.
Sekä itse että kaverinsa toitottavat itselleen ja toisilleen, eihän tämä järkeen käy tämä jumalusko, kaikkine kummallisuuksineen, mutta täytyy vain tolkuttaa itselleen ja toisilleen taajaan ja koko alämän ajan, että kyllä jumala on, ja Jesse sen poika, kolamsosa jumalaa, ja sitten on se Pyhä henkikin, ja Jessen äiti, neitsyt Maria ja kuollesta nouseminen ja ihmeteot ja.. totta ne on sanasta sanaan niin ku raamattu sanoo.... Totta, totta, totta - hallelujaa, kiitos Jeesus, kiitos!
Siitä huolimatta, että, jos ei muuta niin hentoinen, järjen ääni sanoo taustalla että ihan hullua on uskoa tuollaiseen soopan. Mutta kun niin hyvä pakintokin, ikuinen elämä taivaallisessa paratiisissa, on tarjottu uskosta.
Kirkko ilmastyy kuin tyhjästä haaskalle ja mainostaa itseään, (ja ehkä joskus jopa jumalaansakin, vaikka se usein saattaa unohtuakin auttamisen tuoksinassa), lohtuna ja turvana järkyttyneille.
Individuaalinen, henkilökohtainen usko/ järjestätynyt usko, uskonyhteisöt
Yhden ihmisen hlökohtaisen, ainoalaatuisen uskon perusteella ei voi vaatia erityiskohtelua/-etuja, esim. lain tasolla. Vaatia toki voi mutta, ei myönnettäisi vaikka vaatisikin.Eikä näin pytyisi tuo hlö muita sorsimaan.
Mutta kun suuri joukko samanmileisiä uskovaisia järjestäytyy omiksi yhteisöikseen, niin alkaa välittömästi kilpailu, kampittaminen, rahan ja vallan kahminta, vääräuskoisten ja uskonnottomien syrjintä.
Viimeistään siinä vaiheessa kun henkilölökohtaisesta uskosta tulee uskonto, joukkoliike, etujärjestö, se muutuu vaaralliseksi.
Ei ole helppoa - ei ateisteilla jos ei uskovaisillakaan.
Kongnitiivinen loinen, taaikausko, ei ole vieras ateistillekaan. Jos se nostaa rumaa päätään aten aivoissa, niin tämä vain toteaa, että se on huuhaata, unohda moinen, älä korvaasi lotkauta. Tiedät paremmin, älä luule, älä uskottele.
Kyllä tunnistan itsessäni esim. urheilijoille tuttuja uskomuksia. Pitää toistaa samat rituaalit, kuin mitä teki silloin kun onnistui kisoissa, ottelussa erityisen hyvin, onnen sukat, tietty ruoka ennen ottelua, no tätä en ole harrastanut koskaan tietty reitti hallille. Mutta täytyy vain todeta itselleen että tuollainen on roskaa.
Paljastanpa vielä näinkin henkilökohtaisen jutun. Isäni kuoli kun olin vielä poikanen. Edellisenä juhannuksena olimme ostaneet MUSTAN kukkopillin. Isä kuoli seuraavana keväänä. Jostain syystä nämä asiat yhdistyivat aivoissani, Ihan kuin kukkopillin ostolla sen vätillä olisi jotian tekemistä,, ennustearvoa isäni kuolemassa. Ei takulla ole, mutta tuollaine järjettömyys mileeni tuli.
Onko se luontaista, evotuution aikaansannosta aivoissamme, vai opittua, elämmehän taikauskon ympäröiminä koko ajan täällä sivistyneessä lännessäkin. Molempia varmaan. Se että se, taikausko, on läsnä ympäristössämme ja tarttuu siitä jo lapsiin, johtuu varmaan siitä, että avoissamme on se kognitiivisen loisen mentävä aukko.
Kun ei reaalimaailma ja omat taidot riitä, ja pelko ja epävarmuus jäytävät mieltä, turvaudutaan mielikuvitukseen, taikauskoon. Ja jopas monella olo helpottu. Ei siinä mitää, mutta kun sillä on myös huonot (sivu)aikutuksensa, tai päävaikutuksensa. Niitä epätoivottuja huonoja vaikutuksia hyviä enemmän, uskon ma - valitettavasssssti!
Vaan eipä ole helppoa uskovaisellakaan. Uskominen nimittäin. Ei sekään ole niin "luonnollista" kuin usein kuvitellaan. Kovasti tarvitsevat uskonvahvistusta uskovaisetkin. sisäistä sellaista itseltään, että ulkoista muilta, uskontovereiltaa, uskon yhteisöiltään.
Sekä itse että kaverinsa toitottavat itselleen ja toisilleen, eihän tämä järkeen käy tämä jumalusko, kaikkine kummallisuuksineen, mutta täytyy vain tolkuttaa itselleen ja toisilleen taajaan ja koko alämän ajan, että kyllä jumala on, ja Jesse sen poika, kolamsosa jumalaa, ja sitten on se Pyhä henkikin, ja Jessen äiti, neitsyt Maria ja kuollesta nouseminen ja ihmeteot ja.. totta ne on sanasta sanaan niin ku raamattu sanoo.... Totta, totta, totta - hallelujaa, kiitos Jeesus, kiitos!
Siitä huolimatta, että, jos ei muuta niin hentoinen, järjen ääni sanoo taustalla että ihan hullua on uskoa tuollaiseen soopan. Mutta kun niin hyvä pakintokin, ikuinen elämä taivaallisessa paratiisissa, on tarjottu uskosta.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Nimenomaan, kurjuus on jumaluskon elinehto, ainakin abrahimailsten uskontojen haarassa. Tai että ainakin uskotellaan yhteisömme elävän kurjuudessa. Uskovaisethan aina julistavat kuinka köyhät ja vähäosaiset ovat lähimpänä Jeesusta, mutta silti kukaan uskovista ei kiljuen lahjoita kaikkea omaisuuttaan muiden hyväksi. Toinen hyvä ovat nämä "Jumalan lapset". Jos ei materialistisesti tee tiukkaa, niin ainakin sitten mennään, ajatellaan ja puhutaan naiivisti, pöljästi ja piittaamatta siitä että voi jotakuta loukata kun ei asioista tiedä oikeasti mitään eikä välitäkään tietää.
Ikävän omakohtaisia kokemuksia edellä mainituista.
"Kurjuus jumaluskon elinehto "
Voi olla. Silloin kun menee hyvin, ihmiset alkavat uskomaan itseensä ja kuvittelevat hyvän olevan heidän ansiota. Kun menee huonosti, osa ajattelee sen johtuvan omasta pahuudesta, osa ajattelee sen olevan Jumaln syytä. Jumala muistetaan yleensä vain kun asiat on huonosti. Kun hyvin menee, kukaan ei ole kiittämässä. Mutta kun huonosti menee, jopa ateistit on valittamassa. Huomio on siis taattu, jos ei suojele ihmisiä heidän omalta pahuudeltaan. Aika ikävä tilanne Jumalan kannalta. Mutta niin kuin sanotaan, kiittämättömyys on maailman palkka.
Onneksi on jo etukäteen kerrottu, että loppua kohden mentäessä kaikki vaivat tulevat vain lisääntymään.
"Aika ikävä tilanne Jumalan kannalta."
Mitäs loi meidät.
Miksi ateistit ovat syyttämässä jumalaa kun menee huonosti, kauheita asioita tapahtuu, oli ne sitten luonnonkatastrofeja tai ihmisten keskenäisiä tappeluksia, sotaa terrorismia...
Ei siksi että uskoisivat jumalan olevan olemassa, ja kristinuskon siitä kertomiin taruihin. Vaan siksi että kristityt väittävät että jumala on kaikkitietävä, kaikkivoipa, kaikkivaltias, kuiva oksakaan ei rasahda jalan alla, eikä hiuskaan nyrjähdä ihmisen päässä Hänen tietämättään, tahtomattaan - hän säät ja ilmat säätää, ja tietää joka hetki mitä kukin luomuksistaan, omista kuvistaan puhailee.
Ja kuitenkin uskovaiset lukevat kaiken hyvän maailmassa jumalansa ansioksi, mutta mikäänpaha ei ole jumalan vika vaan paholaisen tai ihmisen. Kuka loi paholaisen ja ihmisen - kristittyjen mukaan heidän ikioma jumalansa.
Miksi antoi vapaan tahdon luomukselleen, kun kaikkitietävänä tiesi mitä tuleman pitää. Paljon pahaa, itkua ja hampaidenkiristystä, kärsimystä, nälkää, köyhyyttä, väkivaltaa, saastetta...?
Kun menee hyvin kristityt kiittävät siitä jumalaa, ne heistä jotka silloin edes sattuvat jumalansa muistamaan, kun menee huonosti, silloin kaikki kristityt muistavat jumalansa, mutta eivät syytä jumalaansa, vaan rukoilevat häntä apuun, poistamaan pahan jonka jumala itse on aikaan saanut, ainakin sallinut muiden tekemänä, (oli se tekijä sitten paholainen tai ihminen), joka on aika lailla sama asia, kun jumala kerran voisi kaikkivoipana halutessaan estää pahan.
MIksi muuten rukoilla, että jumala puutuisi maailman menoon silloin kun se ei miellytä. Jumalahan sen pahankin on "viisaudessaan sallinut, siitä päättänyt.
Rukoileminen, että jumala muuttaisi aikaansaannoksiaan, päätöksiään jälkikäteen on kummallinen, Jumala ei tee virheitä, jos maailmassa yleensä tai ihmisellä henkilökohtaisesti menee huonosti, niin se on jumalan päätös, osa hänen suurta suunnitelmaansa, josta me ihmisolet emme voikaa koskaa saada selkoa, sitä ymmärtää, meidän on vain lutotettava että, näiden kärsimysten läpikäiminen on ehdoton edellytys viimiselle palkkiolle, ikuiselle elämälle Taivaan paratiisissa.
Vai nautiiko jumala siitä että omat kuvansa Häntä apuun tuskissan ja polvillaan rukoilevat? Jokohan muistavat nyt, nuo kiittämättömät, luojaansa. Jos eivät vielä, niin lisätäänpä löylyä kiukaalle, eli kärsimystä, niin eiköhän ala muisti virkistyä!
Ihan liikaa saa jumala seuraaijltaan kiitosta aikaansaamiinsa tuloksiin nähden.
"Kun menee hyvin kristityt kiittävät siitä jumalaa"
Totta, me haluttiin oppia tuntemaan hyvä ja paha. Miksi valittamaan, nyt kun olemme saaneet tilaisuuden oppia tuntemaan ne?
Onneksi mikään paha ei voi tuhota sielua ja ruumis on vain astia sielulle. Astia voidaan korvata, eikä mikään paha tässä maailmassa ole oikeasti ongelma, koska ei pysty tuhoamaan sielua.
"Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin. Eikö kahta varpusta myydä yhteen ropoon? Eikä yksikään niistä putoa maahan teidän Isänne sallimatta. Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut. Älkää siis peljätkö; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta."
Matt. 10:28-31
Sami-alla henkilökohtainen kurjuus on elinehto.
Aloittaja. Usko annetaan ylhäältä. Uskovat ovat Jumalan perillisiä. Jumala omistaa kaiken.
a.matsoni
Kuinka maailmankaikkeus ja luonnonlait ovat voineet synnyttää itse itsensä tyhjyydestä ja olemattomuudesta ilman Jumalaa?
Ennen kuin usko Jumalaan kyseenalaistetaan, tämä kysymys pitää kunkin selvittää uskottavalla tavalla itselleen.
Kuinka "Jumala" on voinu synnyttää itse itsensä? Jos "Jumala" puolestaan on aina voinut olla olemassa, niin aivan yhtä lailla on aina voinut olla olemassa jokin metafyysinen perustila, joka mahdollistaa meikäläisittäin havaittavan olemassaolon aika-avaruuden putkahtamisen olemaan. Mielestäni tämä on kyllä fysiikan asiaa, eikä kenenkään uskonnollisilla uskomuksilla ole minulle mitään merkitystä.
Oi mutsi, mutsi stikkaa lamppuun elvi...... Tuomari Nurmio.
Kyllä nykyaikanakin tarvittaisiin edistyksen lyhdyn sytyttäjiä sen vanhan pimeyden vähentämiseksi.
Lainaus: Hannu Lauerma.
"On paradoksaalista, että ideologisen tai uskonnollisen sfäärin ilmiöistä puhutaan usein ”pehmeinä arvoina”. Ne ovat näet sangen kovaa tekoa pysyessään samoina jopa vuosituhannesta toiseen."
"On paradoksaalista, että ideologisen tai uskonnollisen sfäärin ilmiöistä puhutaan usein ”pehmeinä arvoina”. Ne ovat näet sangen kovaa tekoa pysyessään samoina jopa vuosituhannesta toiseen."
Naulan kantaan ja erittäin osuvasti. Mielikuvamarkkinointiahan suuri osa kirkon ja pappien puheista on. Kukaan joka hetkeksikään tajuaa pysähtyä kuuntelemaan esimerkiksi sunnuntaipalveluksen sanomaa tv:n ääreen, hoksaa alta aikayksikön useita ristiriitaisuuksia, tyhjiä korulauseita ja harhaanjohtavaa "näin on aina ajateltu, näin on oikein" roskaa.
Niin olen lukenut Lauerman pari kirjaa ja pohdittavaa ne antoivat. Hän on hoitanut/tutkinut ihmismielen pimeää puolta ja varmasti vankilalääkärinä on kuullut monen moista
linkissä on kolumni kokonaisuudesta, josta tuon kappaleen lainasin.
http://www.ts.fi/mielipiteet/kolumnit/726524/Tiede ja usko
Aloittaja on oikeassa, sillä tämänpäivän uskonnot, ja aatteet ovat olemassa vain pahuuden ikuistamiseksi
Kistinuskon lunastusioppi on siitä hyvä esimerkki, kun siinä luvataan taivaaseen pääsy vasta kuoleman jälkeen, jolloin ihminen ei voi vapautua, psykologisesta perimästään, eli perisynnistä, jolloin tuo perimä siirtyy uudelle syntyvälle sukupolvelle, joka joutuu, sitten kantamaan edellisten sukupolvien synnit.
Syyn ja seurauksen lain mukaan ne eivät pääty kuolemassa, eikä mikään jumala voi antaa niitä anteeksi.
Ihmisen kärsimykset ja tuskat siirtyvät näin seraavan sukupolven kannettaviksi.
Jon kuitenkin ihminen vapautuisi noista kärsimyksistään, ja ymmärtämällä, miksi miten tuo syitten seurausten ketju, on saanut alkunsa, ja miksi se seuraa ihmistä sukupolvesta toiseen.
Jos ihmiset eivät uskoisi noihin tyhjiin lupauksiin, vaan ymmärtäisivät tuon tapahtuman niin silloin he vautuisivat henkisesti syyn ja seuraksen lain alaisuudesta, ja kaikki kärsimykset ja tuskat päättyisivät siihen , ja uskonto menettäisi otteensa ihmismieklestä ja kuoleentuisi pois
Joten uskonto ja aatteet elävät ihmisten kärsimyksistä
Jaakobille vastaisin, että ei tyhjää ole, me vain ajallisia tunnemme sen tyhjyydeksi
Tuo tyhjyys on ajaton ääretäön tietoisuus, joka ei ole koskaan sytynyt, eikä koskaan kuole, ja meidänkin elämämme on osa tuota ajatonta elämää.
AJATON ELÄMÄ ON KAIKEN LÄHDE, JA KAIKKI FYYSINEN JA AJALLINENKIN ELÄMÄ ON TÄTÄ SAMAA ELÄMÄÄ KAIKKIALLA, missä se on mahdollista.
Joten elämä on ollut olemassa jo ennen maailmankaikkeuden syntyä, ja syy miksi kaikkeus on saanut alkunsa, on, että tuo ajaton
voi ilmentää itseään, ajassa ja aineessa.
ajaton ilmenee fyysisten elämien ketjuna, joka alkaa esiasteelta, ja jatkuu täydellisyyttä kohti
Joten ajaton elämä on kaiken lähde