periytyminen?

>>Riippuu sanamuodosta ja tarkoituksesta, onko avioehto tarkoitettu kuolemanvaraiseksi. Nykytulkinnnan mukaan avioehto ei välttämättä päde kuoleman jälkeen.> leski. Hän perii kaiken, muttei voi testamentilla määrätä miehen omaisuudesta.

>>Avioehto on sopimus omaisuuden jaosta avioliiton purkautuessa.>Sopimuksessa voidaan sopia melkein mitä vain.>>

Väärin. Siitä, mtä avioehtosopimuksessa voidaan sopia, on säädetty AL 41 §:ssä

"Ennen avioliittoa tai sen aikana tekemässään avioehtosopimuksessa voivat kihlakumppanit tai puolisot määrätä, että avio-oikeutta ei ole sellaiseen omaisuuteen, joka jommallakummalla heistä on tai jonka hän myöhemmin saa. Samassa järjestyksessä voidaan sopia siitä, että puolisolla on avio-oikeus omaisuuteen, johon hänellä aikaisemmin tehdyn avioehtosopimuksen perusteella ei olisi sellaista oikeutta.

Muita kuin tässä sanottuja poikkeuksia älköön kihlakumppanien tai puolisoiden välisin sopimuksin tehtäkö siitä, mitä puolisoiden omaisuussuhteista on säädetty."
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234#L3P41

Prosenttiosuudesta kaikkeen omaisuuteen sopiminen ei edellä olevan säännöksen mukaan ole mahdollista.

Avioehdossa ei voida sopia yhteisestä omaisuudesta.

nix_nax kirjoitti:

>>Avioehto on sopimus omaisuuden jaosta avioliiton purkautuessa.>Sopimuksessa voidaan sopia melkein mitä vain.>>

Väärin. Siitä, mtä avioehtosopimuksessa voidaan sopia, on säädetty AL 41 §:ssä

"Ennen avioliittoa tai sen aikana tekemässään avioehtosopimuksessa voivat kihlakumppanit tai puolisot määrätä, että avio-oikeutta ei ole sellaiseen omaisuuteen, joka jommallakummalla heistä on tai jonka hän myöhemmin saa. Samassa järjestyksessä voidaan sopia siitä, että puolisolla on avio-oikeus omaisuuteen, johon hänellä aikaisemmin tehdyn avioehtosopimuksen perusteella ei olisi sellaista oikeutta.

Muita kuin tässä sanottuja poikkeuksia älköön kihlakumppanien tai puolisoiden välisin sopimuksin tehtäkö siitä, mitä puolisoiden omaisuussuhteista on säädetty."
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234#L3P41

Prosenttiosuudesta kaikkeen omaisuuteen sopiminen ei edellä olevan säännöksen mukaan ole mahdollista.

Avioehdossa ei voida sopia yhteisestä omaisuudesta.

Lue lisää

Avioehtosopimuksella ei tosiaan sovita prosenttiosuuksin eikä mitenkään muutenkaan omistusoikeudesta.

Mutta avioehtosopimuksella voidaan sopia, että tietty prosenttiosuus puolison A ja tietty prosenttiosuus puolison B omaisuudesta on avio-oikeudesta vapaata.

Prosentit kirjoitti:

Avioehtosopimuksella ei tosiaan sovita prosenttiosuuksin eikä mitenkään muutenkaan omistusoikeudesta.

Mutta avioehtosopimuksella voidaan sopia, että tietty prosenttiosuus puolison A ja tietty prosenttiosuus puolison B omaisuudesta on avio-oikeudesta vapaata.

Lue lisää

Tästä oli 2009 keskustelu "maallikkojuristin" kanssa http://keskustelu.suomi24.fi/node/8507170 Todettiin, että Aarnio-Helinin Suomen avioliitto-oikeus -teoksessa mainitunlaista avioehto ei pidetty pätevänä.

Myös Tapani Lohen mukaan prosentuaaliset tai arvomaaräiset avioehdot (esim. 50 % tai 100.000 €) ovat pätevyydeltään kyseenalaisia. Lohi: Aviovarallisuusoikeus. Perhe- ja jäämistöoikeuden valinnaiset opinnot 2014.

Mihin siis perustat käsityksesi? KKO:n ennakkopäätöstä asiasta ei ole.

nix_nax kirjoitti:

Tästä oli 2009 keskustelu "maallikkojuristin" kanssa http://keskustelu.suomi24.fi/node/8507170 Todettiin, että Aarnio-Helinin Suomen avioliitto-oikeus -teoksessa mainitunlaista avioehto ei pidetty pätevänä.

Myös Tapani Lohen mukaan prosentuaaliset tai arvomaaräiset avioehdot (esim. 50 % tai 100.000 €) ovat pätevyydeltään kyseenalaisia. Lohi: Aviovarallisuusoikeus. Perhe- ja jäämistöoikeuden valinnaiset opinnot 2014.

Mihin siis perustat käsityksesi? KKO:n ennakkopäätöstä asiasta ei ole.

Lue lisää

Se, että kaksi keskustelupalstahörhöä on vuosia sitten kirjoittanut asiasta jotakin, ei nyt ole mikään oikeuslähde.

Lue enemmän, luulet vähemmän.

nix_nax kirjoitti:

Tästä oli 2009 keskustelu "maallikkojuristin" kanssa http://keskustelu.suomi24.fi/node/8507170 Todettiin, että Aarnio-Helinin Suomen avioliitto-oikeus -teoksessa mainitunlaista avioehto ei pidetty pätevänä.

Myös Tapani Lohen mukaan prosentuaaliset tai arvomaaräiset avioehdot (esim. 50 % tai 100.000 €) ovat pätevyydeltään kyseenalaisia. Lohi: Aviovarallisuusoikeus. Perhe- ja jäämistöoikeuden valinnaiset opinnot 2014.

Mihin siis perustat käsityksesi? KKO:n ennakkopäätöstä asiasta ei ole.

Lue lisää

Joo, nix_naxin kannattaisi päivittää tietonsa. Asiasta ei tosiaan ole ennakkopäätöstä, mutta nykyään noihin prosenttisoppareihin suhtaudutaan kyllä ihan suopeasti.

Juristi1 kirjoitti:

Joo, nix_naxin kannattaisi päivittää tietonsa. Asiasta ei tosiaan ole ennakkopäätöstä, mutta nykyään noihin prosenttisoppareihin suhtaudutaan kyllä ihan suopeasti.

Tässähän minä juuri yritin päivittää, mutta tyypillinen Suomi24-tasoinen kommentti tuli "päivitykseksi" hörhöilyineen. En väittänyt mitään, pyysin ainoastaan kertomaan, mihin käsitys perustui. Sitäpaitsi tuo kahden mainitun "hörhön" asiasta kirjoittama perustui täysin toisten "hörhöjen", professoreiden Aulis Aarnion ja Markku Helinin asiasta kirjoittamiin käsityksiin.

>>nykyään noihin prosenttisoppareihin suhtaudutaan kyllä ihan suopeasti.

nix_nax kirjoitti:

Tässähän minä juuri yritin päivittää, mutta tyypillinen Suomi24-tasoinen kommentti tuli "päivitykseksi" hörhöilyineen. En väittänyt mitään, pyysin ainoastaan kertomaan, mihin käsitys perustui. Sitäpaitsi tuo kahden mainitun "hörhön" asiasta kirjoittama perustui täysin toisten "hörhöjen", professoreiden Aulis Aarnion ja Markku Helinin asiasta kirjoittamiin käsityksiin.

>>nykyään noihin prosenttisoppareihin suhtaudutaan kyllä ihan suopeasti.

Lue lisää

Avioliitto- ja aviovarallisuusoikeudessa on jo pitkään ollut suuntaus kohti sopimusvapauden korostamista entisen tiukan normisidonnaisuuden sijaan.

Uraauurtava ratkaisu KKO 2000:100 ratkaisi jo lähes 15 vuotta sitten kysymyksen siitä, voidaanko avioehtosopimus tehdä vain avioeron varalle. Tähän mahdollisuuteen oli suhtauduttu aiemmin oikeuskirjallisuudessa hyvin kriittisesti.

Sopimusvapaus osituksessa on ollut siviilioikeuden puolella selviö. Ratkaisu KHO:2014:135 vahvisti tätä kantaa vielä entuudestaan, koska KHO katsoi, että avioliittolain säännösten vastaisesti tehty ositus ei laukaissut lahjaveroseuramusta tilanteessa, jossa olemassaoleva tilanne pysytettiin, eikä tasinkoa maksettu. Jäämistöositusten osalta on jo pitkään ollut selvää, ettei veroseuraamusta tule, jos tasinko jätetään maksamatta tai maksetaan vain osittain (silloinkin siis, kun leski on saamassa tasinkoa).

Ennakkoratkaisua, joka koskisi prosentuaalista tai arvomääräistä avioehtosopimusta (esim. A:lla ei ole avio-oikeutta 30 %:iin B:n omaisuudesta tai 100 000 euron suuruiseen osuuteen B:n omaisuudesta) ei tosiaan ole. Viittasit lähteenä Aarnion ja Helinin teokseen, joka on tiettyjen kannanottojensa osalta vanhentunut.

Viittasit myös Tapan Lohen luentomateriaaliin vuodelta 2014.

http://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=2&cad=rja&uact=8&ved=0CCUQFjAB&url=http%3A%2F%2Fwww.helsinki.fi%2Foikeustiede%2Foppiaineet%2Fperhe_jaamistooikeus%2Fmateriaali%2F2014%2FAviovarallisuusoikeus%2520osa%2520I.ppt&ei=BQnAVKqkHsmBywPIsYD4BQ&usg=AFQjCNHqEEoqg_WPBKCfEoHctqeujOO9zw&sig2=klfp2TWtMBmP5YWcIntGRw&bvm=bv.83829542,d.bGQ

Diassa 72 todetaan tosiaan, että prosentuaalinen avioehto on pätevyyden kannalta ongelmallinen. Mutta samassa diassa mainitaan ongelmaliseksi myös avioehto, joka on voimassa vain, mikäli avioliitto purkaantuu avioeron johdosta.

Varsinainen kannanotto löytyy dialta 74, jota et ilmeisesti lukenut. Siinä Lohi toteaa, että vapaan määräämisvallan kannalla ovat nimenomaan Lohi itse ja aiemmin toisen kannan ottanut Helin.

Lohi toteaa näin:
Kun puolisot voisivat sopia tietystä AL 41 §:n valossa ”kielletystä” asiasta osituksen esisopimuksella, miksi tällaista sopimusta olisi pidettävä inter partes pätemättömänä vain sen johdosta, että puolisot ovat ”erehtyneet” käyttämään avioehtosopimusta?

Oikeustila ei kuitenkaan ole täysin selvä, mutta sopimusvapaus näyttäisi voittavan tämänkin "taistelun". Tiukemman tulkintalinjankin edustajia kuitenkin on; Lohi mainitsee Saarenpään.

Juristipiireissä prosentuaalisiin avioehtosopimuksiin suhtaudutaan varovaisen myönteisesti. Sataprosenttista varmuutta minäkään en uskalla luvata, mutta melko varmalla pohjalla noiden prosenttisopimustenkin kanssa nykyään ollaan.

Lakinainen kirjoitti:

Avioliitto- ja aviovarallisuusoikeudessa on jo pitkään ollut suuntaus kohti sopimusvapauden korostamista entisen tiukan normisidonnaisuuden sijaan.

Uraauurtava ratkaisu KKO 2000:100 ratkaisi jo lähes 15 vuotta sitten kysymyksen siitä, voidaanko avioehtosopimus tehdä vain avioeron varalle. Tähän mahdollisuuteen oli suhtauduttu aiemmin oikeuskirjallisuudessa hyvin kriittisesti.

Sopimusvapaus osituksessa on ollut siviilioikeuden puolella selviö. Ratkaisu KHO:2014:135 vahvisti tätä kantaa vielä entuudestaan, koska KHO katsoi, että avioliittolain säännösten vastaisesti tehty ositus ei laukaissut lahjaveroseuramusta tilanteessa, jossa olemassaoleva tilanne pysytettiin, eikä tasinkoa maksettu. Jäämistöositusten osalta on jo pitkään ollut selvää, ettei veroseuraamusta tule, jos tasinko jätetään maksamatta tai maksetaan vain osittain (silloinkin siis, kun leski on saamassa tasinkoa).

Ennakkoratkaisua, joka koskisi prosentuaalista tai arvomääräistä avioehtosopimusta (esim. A:lla ei ole avio-oikeutta 30 %:iin B:n omaisuudesta tai 100 000 euron suuruiseen osuuteen B:n omaisuudesta) ei tosiaan ole. Viittasit lähteenä Aarnion ja Helinin teokseen, joka on tiettyjen kannanottojensa osalta vanhentunut.

Viittasit myös Tapan Lohen luentomateriaaliin vuodelta 2014.

http://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=2&cad=rja&uact=8&ved=0CCUQFjAB&url=http%3A%2F%2Fwww.helsinki.fi%2Foikeustiede%2Foppiaineet%2Fperhe_jaamistooikeus%2Fmateriaali%2F2014%2FAviovarallisuusoikeus%2520osa%2520I.ppt&ei=BQnAVKqkHsmBywPIsYD4BQ&usg=AFQjCNHqEEoqg_WPBKCfEoHctqeujOO9zw&sig2=klfp2TWtMBmP5YWcIntGRw&bvm=bv.83829542,d.bGQ

Diassa 72 todetaan tosiaan, että prosentuaalinen avioehto on pätevyyden kannalta ongelmallinen. Mutta samassa diassa mainitaan ongelmaliseksi myös avioehto, joka on voimassa vain, mikäli avioliitto purkaantuu avioeron johdosta.

Varsinainen kannanotto löytyy dialta 74, jota et ilmeisesti lukenut. Siinä Lohi toteaa, että vapaan määräämisvallan kannalla ovat nimenomaan Lohi itse ja aiemmin toisen kannan ottanut Helin.

Lohi toteaa näin:
Kun puolisot voisivat sopia tietystä AL 41 §:n valossa ”kielletystä” asiasta osituksen esisopimuksella, miksi tällaista sopimusta olisi pidettävä inter partes pätemättömänä vain sen johdosta, että puolisot ovat ”erehtyneet” käyttämään avioehtosopimusta?

Oikeustila ei kuitenkaan ole täysin selvä, mutta sopimusvapaus näyttäisi voittavan tämänkin "taistelun". Tiukemman tulkintalinjankin edustajia kuitenkin on; Lohi mainitsee Saarenpään.

Juristipiireissä prosentuaalisiin avioehtosopimuksiin suhtaudutaan varovaisen myönteisesti. Sataprosenttista varmuutta minäkään en uskalla luvata, mutta melko varmalla pohjalla noiden prosenttisopimustenkin kanssa nykyään ollaan.

Lue lisää

Tässä oli asiallinen vastaus - kuten sinulta yleensäkin. Kiitos siitä.

>>Uraauurtava ratkaisu KKO 2000:100 ratkaisi jo lähes 15 vuotta sitten kysymyksen siitä, voidaanko avioehtosopimus tehdä vain avioeron varalle. Tähän mahdollisuuteen oli suhtauduttu aiemmin oikeuskirjallisuudessa hyvin kriittisesti.

Lakinainen kirjoitti:

Avioliitto- ja aviovarallisuusoikeudessa on jo pitkään ollut suuntaus kohti sopimusvapauden korostamista entisen tiukan normisidonnaisuuden sijaan.

Uraauurtava ratkaisu KKO 2000:100 ratkaisi jo lähes 15 vuotta sitten kysymyksen siitä, voidaanko avioehtosopimus tehdä vain avioeron varalle. Tähän mahdollisuuteen oli suhtauduttu aiemmin oikeuskirjallisuudessa hyvin kriittisesti.

Sopimusvapaus osituksessa on ollut siviilioikeuden puolella selviö. Ratkaisu KHO:2014:135 vahvisti tätä kantaa vielä entuudestaan, koska KHO katsoi, että avioliittolain säännösten vastaisesti tehty ositus ei laukaissut lahjaveroseuramusta tilanteessa, jossa olemassaoleva tilanne pysytettiin, eikä tasinkoa maksettu. Jäämistöositusten osalta on jo pitkään ollut selvää, ettei veroseuraamusta tule, jos tasinko jätetään maksamatta tai maksetaan vain osittain (silloinkin siis, kun leski on saamassa tasinkoa).

Ennakkoratkaisua, joka koskisi prosentuaalista tai arvomääräistä avioehtosopimusta (esim. A:lla ei ole avio-oikeutta 30 %:iin B:n omaisuudesta tai 100 000 euron suuruiseen osuuteen B:n omaisuudesta) ei tosiaan ole. Viittasit lähteenä Aarnion ja Helinin teokseen, joka on tiettyjen kannanottojensa osalta vanhentunut.

Viittasit myös Tapan Lohen luentomateriaaliin vuodelta 2014.

http://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=2&cad=rja&uact=8&ved=0CCUQFjAB&url=http%3A%2F%2Fwww.helsinki.fi%2Foikeustiede%2Foppiaineet%2Fperhe_jaamistooikeus%2Fmateriaali%2F2014%2FAviovarallisuusoikeus%2520osa%2520I.ppt&ei=BQnAVKqkHsmBywPIsYD4BQ&usg=AFQjCNHqEEoqg_WPBKCfEoHctqeujOO9zw&sig2=klfp2TWtMBmP5YWcIntGRw&bvm=bv.83829542,d.bGQ

Diassa 72 todetaan tosiaan, että prosentuaalinen avioehto on pätevyyden kannalta ongelmallinen. Mutta samassa diassa mainitaan ongelmaliseksi myös avioehto, joka on voimassa vain, mikäli avioliitto purkaantuu avioeron johdosta.

Varsinainen kannanotto löytyy dialta 74, jota et ilmeisesti lukenut. Siinä Lohi toteaa, että vapaan määräämisvallan kannalla ovat nimenomaan Lohi itse ja aiemmin toisen kannan ottanut Helin.

Lohi toteaa näin:
Kun puolisot voisivat sopia tietystä AL 41 §:n valossa ”kielletystä” asiasta osituksen esisopimuksella, miksi tällaista sopimusta olisi pidettävä inter partes pätemättömänä vain sen johdosta, että puolisot ovat ”erehtyneet” käyttämään avioehtosopimusta?

Oikeustila ei kuitenkaan ole täysin selvä, mutta sopimusvapaus näyttäisi voittavan tämänkin "taistelun". Tiukemman tulkintalinjankin edustajia kuitenkin on; Lohi mainitsee Saarenpään.

Juristipiireissä prosentuaalisiin avioehtosopimuksiin suhtaudutaan varovaisen myönteisesti. Sataprosenttista varmuutta minäkään en uskalla luvata, mutta melko varmalla pohjalla noiden prosenttisopimustenkin kanssa nykyään ollaan.

Lue lisää

>>Jäämistöositusten osalta on jo pitkään ollut selvää, ettei veroseuraamusta tule, jos tasinko jätetään maksamatta tai maksetaan vain osittain (silloinkin siis, kun leski on saamassa tasinkoa>Lohi: Kun puolisot voisivat sopia tietystä AL 41 §:n valossa ”kielletystä” asiasta osituksen esisopimuksella, miksi tällaista sopimusta olisi pidettävä inter partes pätemättömänä vain sen johdosta, että puolisot ovat ”erehtyneet” käyttämään avioehtosopimusta?

>>Olen kuvitellut että termi kaikenkattava todella tarkoittaa kaikkea ja jokaista tilannetta.>Lähinnä kiinnosti tilanne missä vaimo perisi miehen ja että vaimon kuoleman jälkeen tämän omaisuutta ei jaettaisi miehen toissijaisille perillisille.>Yritän vaikuttaa siihen että mies tekisi testamentin.

nix_nax kirjoitti:

>>Olen kuvitellut että termi kaikenkattava todella tarkoittaa kaikkea ja jokaista tilannetta.>Lähinnä kiinnosti tilanne missä vaimo perisi miehen ja että vaimon kuoleman jälkeen tämän omaisuutta ei jaettaisi miehen toissijaisille perillisille.>Yritän vaikuttaa siihen että mies tekisi testamentin.

Lue lisää

Muuttuuko lesken pesän jaossa jakosuhde, mikäli leski on vallintaoikeutensa aikana lahjoittanut vallittavanaan ollutta puolisolta perimäänsä omaisuutta puolisonsa sukuhaaralle?

8+19 kirjoitti:

Muuttuuko lesken pesän jaossa jakosuhde, mikäli leski on vallintaoikeutensa aikana lahjoittanut vallittavanaan ollutta puolisolta perimäänsä omaisuutta puolisonsa sukuhaaralle?

Lue lisää

PK 3:3.1
"Jos eloonjäänyt puoliso on antamalla lahjan tai muulla siihen rinnastettavalla toimella, ottamatta asianmukaisesti huomioon ensiksi kuolleen puolison perillisten oikeutta, aiheuttanut omaisuutensa olennaisen vähentymisen, on eloonjääneen puolison pesää jaettaessa hänen perillisilleen tulevasta osuudesta suoritettava ensiksi kuolleen puolison perillisille vastiketta heidän pesäosuutensa vähentymisestä."

Nähdäkseni tuolloin lesken pesän jako menisi näin:

Jakosuhde A 100.000 € : B 200.000 € = 1 : 2
Leski B lajoittanut lapselleen C:lle 50.000 €
B:n pesä 150.000 €
Jako:
A:n perilliset 1/3 x 150.000 = 50.000 vastike 1/3 x 50.000 = 66.666 €
B:n perilliset 100.000 - vastike 16.666 = 83.334 €

Jos B:n lahja C:lle olisi ollut 100.000 €, jako menisi näin:
B:n pesä 100.000 €
Jako:
A:n perilliset 1/3 x 100.000 vastike 1/3 x 100.000 = 66.666 €
B:n perilliset 66.666 - vastike 33.333 = 33.333

Jos B:n lahja C:lle olisi ollut 150.000, jako menisi näin:
B:n pesä 50.000 €
A:n perilliset 1/3 x 50.000 vastike 1/3 x 150.000 = 66.666 €
B:n perilliset 33.334 - vastike 50.000 = 0
C vastaa vestikkeesta puuttuvalta osin eli 16.666 eurosta.

PK 3:3.2
"Ellei vastiketta voida suorittaa, on lahja tai sen arvo palautettava, mikäli lahjan saaja tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää, että lahjoitus loukkasi ensiksi kuolleen puolison perillisten oikeutta. Palauttamista koskeva kanne on nostettava vuoden kuluessa siitä, kun perunkirjoitus eloonjääneen puolison jälkeen toimitettiin, kuitenkin viimeistään kymmenen vuoden kuluessa lahjoituksen täyttämisestä."

nix_nax kirjoitti:

PK 3:3.1
"Jos eloonjäänyt puoliso on antamalla lahjan tai muulla siihen rinnastettavalla toimella, ottamatta asianmukaisesti huomioon ensiksi kuolleen puolison perillisten oikeutta, aiheuttanut omaisuutensa olennaisen vähentymisen, on eloonjääneen puolison pesää jaettaessa hänen perillisilleen tulevasta osuudesta suoritettava ensiksi kuolleen puolison perillisille vastiketta heidän pesäosuutensa vähentymisestä."

Nähdäkseni tuolloin lesken pesän jako menisi näin:

Jakosuhde A 100.000 € : B 200.000 € = 1 : 2
Leski B lajoittanut lapselleen C:lle 50.000 €
B:n pesä 150.000 €
Jako:
A:n perilliset 1/3 x 150.000 = 50.000 vastike 1/3 x 50.000 = 66.666 €
B:n perilliset 100.000 - vastike 16.666 = 83.334 €

Jos B:n lahja C:lle olisi ollut 100.000 €, jako menisi näin:
B:n pesä 100.000 €
Jako:
A:n perilliset 1/3 x 100.000 vastike 1/3 x 100.000 = 66.666 €
B:n perilliset 66.666 - vastike 33.333 = 33.333

Jos B:n lahja C:lle olisi ollut 150.000, jako menisi näin:
B:n pesä 50.000 €
A:n perilliset 1/3 x 50.000 vastike 1/3 x 150.000 = 66.666 €
B:n perilliset 33.334 - vastike 50.000 = 0
C vastaa vestikkeesta puuttuvalta osin eli 16.666 eurosta.

PK 3:3.2
"Ellei vastiketta voida suorittaa, on lahja tai sen arvo palautettava, mikäli lahjan saaja tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää, että lahjoitus loukkasi ensiksi kuolleen puolison perillisten oikeutta. Palauttamista koskeva kanne on nostettava vuoden kuluessa siitä, kun perunkirjoitus eloonjääneen puolison jälkeen toimitettiin, kuitenkin viimeistään kymmenen vuoden kuluessa lahjoituksen täyttämisestä."

Lue lisää

Kysymys taisi olla tilanteesta jossa leski lahjoittaa vainajan sukuhaaralle eli tavallaan sorsii omaa sukuhaaraansa?

huppistakeikkaa kirjoitti:

Kysymys taisi olla tilanteesta jossa leski lahjoittaa vainajan sukuhaaralle eli tavallaan sorsii omaa sukuhaaraansa?

Jaa, niinhän tuo olikin, kovin harvinainen tilanne varmasti, joten mielsin kysymyksen tarkoittavan sitä, mihin PK 3 luvun säännöksissäkin on varauduttu. Tulipa selvitetyksi ne tilanteet, missä leski tavanomaiseen tapaan on suosinut omaa sukuansa. Ne eivät varmasikaan monelle kovin selviä ole olleet, joten useammille hyötyä vastauksestani tällä tavoin on.

Se, että leski on lahjoittanut omaisuutta ensiksi kuolleen sukulaisille, ei näytä lesken pesän jakosuhteeseen vaikuttavan eikä myöskään vastikeoikeutta perustavan.

PK 3:3.1
"Jos eloonjäänyt puoliso on antamalla lahjan tai muulla siihen rinnastettavalla toimella, ottamatta asianmukaisesti huomioon =>ensiksi kuolleen puolison perillisten oikeuttahänen sellaisissa olosuhteissa tai sellaisin ehdoin eläessään antamansa lahja, että se on tarkoituksensa puolesta rinnastettavissa testamenttiin

nix_nax kirjoitti:

Jaa, niinhän tuo olikin, kovin harvinainen tilanne varmasti, joten mielsin kysymyksen tarkoittavan sitä, mihin PK 3 luvun säännöksissäkin on varauduttu. Tulipa selvitetyksi ne tilanteet, missä leski tavanomaiseen tapaan on suosinut omaa sukuansa. Ne eivät varmasikaan monelle kovin selviä ole olleet, joten useammille hyötyä vastauksestani tällä tavoin on.

Se, että leski on lahjoittanut omaisuutta ensiksi kuolleen sukulaisille, ei näytä lesken pesän jakosuhteeseen vaikuttavan eikä myöskään vastikeoikeutta perustavan.

PK 3:3.1
"Jos eloonjäänyt puoliso on antamalla lahjan tai muulla siihen rinnastettavalla toimella, ottamatta asianmukaisesti huomioon =>ensiksi kuolleen puolison perillisten oikeuttahänen sellaisissa olosuhteissa tai sellaisin ehdoin eläessään antamansa lahja, että se on tarkoituksensa puolesta rinnastettavissa testamenttiin

Lue lisää

"Se, että leski on lahjoittanut omaisuutta ensiksi kuolleen sukulaisille, ei näytä lesken pesän jakosuhteeseen vaikuttavan eikä myöskään vastikeoikeutta perustavan."

Kyllä tästäkin voi syntyä vastikeoikeus tai vaikka lahjan palautusvastuu, jos leski lahjoittaa omaisuutta vain joillekin toissijaisista perillisistä, syrjien jotain toista ensiksi kuolleen puolison perillistä. Yksityiskohtaista tietoa tästä löytyy siitä Lohen PK 3:3 pykälää käsittelevästä kirjasta, jolla on todella pitkä nimi.

"Lesken omien perillisten kannalta tilanne olisi ilmeisesti sama kuin jos leski olisi lahjoittanut omaisuuttaan jollekin täysin ulkopuoliselle."

Kyllä.

"Lesken rintaperillisten ainoa mahdollisuus kohdistaa lahjansaajaan vaatimuksia (= lakiosan täydennyskanne) voisi ilmeisesti perustua yllä olevaan PK:n säännökseen."

Juurikin näin. Tilanne (ja laskelmat) menevätkin mielenkiintoisiksi, jos leskeltä ylisuuren lahjan saaneeseen ensiksi kuolleen puolison toissijaiseen perilliseen kohdistuu yhtäaikaa useita PK 3:3.2-kanteita ja useita lakiosan täydennyskanteita, kaikissa joissa vaaditaan erilaisia summia/esineitä palautettavaksi pesälle/kantajalle.

hankala änkyrä kirjoitti:

"Se, että leski on lahjoittanut omaisuutta ensiksi kuolleen sukulaisille, ei näytä lesken pesän jakosuhteeseen vaikuttavan eikä myöskään vastikeoikeutta perustavan."

Kyllä tästäkin voi syntyä vastikeoikeus tai vaikka lahjan palautusvastuu, jos leski lahjoittaa omaisuutta vain joillekin toissijaisista perillisistä, syrjien jotain toista ensiksi kuolleen puolison perillistä. Yksityiskohtaista tietoa tästä löytyy siitä Lohen PK 3:3 pykälää käsittelevästä kirjasta, jolla on todella pitkä nimi.

"Lesken omien perillisten kannalta tilanne olisi ilmeisesti sama kuin jos leski olisi lahjoittanut omaisuuttaan jollekin täysin ulkopuoliselle."

Kyllä.

"Lesken rintaperillisten ainoa mahdollisuus kohdistaa lahjansaajaan vaatimuksia (= lakiosan täydennyskanne) voisi ilmeisesti perustua yllä olevaan PK:n säännökseen."

Juurikin näin. Tilanne (ja laskelmat) menevätkin mielenkiintoisiksi, jos leskeltä ylisuuren lahjan saaneeseen ensiksi kuolleen puolison toissijaiseen perilliseen kohdistuu yhtäaikaa useita PK 3:3.2-kanteita ja useita lakiosan täydennyskanteita, kaikissa joissa vaaditaan erilaisia summia/esineitä palautettavaksi pesälle/kantajalle.

Lue lisää

>>Kyllä tästäkin voi syntyä vastikeoikeus tai vaikka lahjan palautusvastuu, jos leski lahjoittaa omaisuutta vain joillekin toissijaisista perillisistä, syrjien jotain toista ensiksi kuolleen puolison perillistä.

nix_nax kirjoitti:

>>Kyllä tästäkin voi syntyä vastikeoikeus tai vaikka lahjan palautusvastuu, jos leski lahjoittaa omaisuutta vain joillekin toissijaisista perillisistä, syrjien jotain toista ensiksi kuolleen puolison perillistä.

Lue lisää

"Kommentoin nyt kuitenkin asiaa lesken omien perillisten näkövinkkelistä. "

Tuo ei käynyt selvästi esille tekstistäsi, joten siksi aikaisempi kommenttini.

Lisäksi: mikäänhän ei estä sitä, että sama henkilö on yhtäaikaa sekä lesken rintaperillinen että aikaisemmin kuolleen puolison toissijainen perillinen. (Tälläinen tilanne lienee tosin äärimmäisen harvinainen: lesken on täytynyt olla aikaisemmassa avioliitossa (tai ainakin tehdä lapsi) tulevan puolisonsa lähisukulaisen (joka kuollut ennen jälkimmäisen avion loppua) kanssa.)

hankala änkyrä kirjoitti:

"Kommentoin nyt kuitenkin asiaa lesken omien perillisten näkövinkkelistä. "

Tuo ei käynyt selvästi esille tekstistäsi, joten siksi aikaisempi kommenttini.

Lisäksi: mikäänhän ei estä sitä, että sama henkilö on yhtäaikaa sekä lesken rintaperillinen että aikaisemmin kuolleen puolison toissijainen perillinen. (Tälläinen tilanne lienee tosin äärimmäisen harvinainen: lesken on täytynyt olla aikaisemmassa avioliitossa (tai ainakin tehdä lapsi) tulevan puolisonsa lähisukulaisen (joka kuollut ennen jälkimmäisen avion loppua) kanssa.)

Lue lisää

Eikö käynyt selvästi esille (se, että näkökulma oli lesken perillisten)?

Tässä ainoat kommentit kummankin säännöksen jälkeen:

a) "Lesken omien perillisten kannalta tilanne olisi ilmeisesti sama kuin jos leski olisi lahjoittanut omaisuuttaan jollekin täysin ulkopuoliselle."

b) "Lesken rintaperillisten ainoa mahdollisuus kohdistaa lahjansaajaan vaatimuksia (= lakiosan täydennyskanne) voisi ilmeisesti perustua yllä olevaan PK:n säännökseen."

Kommenttisi oli silti aivan hyvä, ei sitä tarvitse anteeksi pyydellä.

Kylläpä koukeroisen sukulaisuussuhteen keksit. Mutta onhan se mahdollinen.

>>Eli jos vaimona perin mieheni (ilman testamenttia) ja törsään häneltä saamani perinnön, joutuvat lapseni minun kuoleman jälkeen suorittamaan miehen toissijaisille sen määrän mitä olen mieheltä perinyt ja törsännyt?>>

Kun tarkoitat törsäämisellä omaisuuden normaalia kuluttamista ja käyttämistä, lapset eivät joudu korvaamaan mitään. Lesken kuolinpesä vain jakautuu samassa suhteessa lapsille ja toissijaisille perillisille kuin avioehtosopimuksen mukaisesti ensiksi kuolleen puolison kuollessa jakosuhde oli ollut.

Eli jos ensiksi kuollut puoliso omisti esim. 1/4 osan puolisoiden omaisuuden säästöstä, lesken kuoltua ensiksi kuolleen toissijaisille perillisille maksetaan saman jakosuhteen mukaisesti 1/4 osa lesken kuolinpesän nettovaroista.

Kiinteistö ei vaikuta sanottuun jakosuhteeseen, mutta jos lesken kuolinpesässä on kiinteistö, joka on ollut hänen ensiksi kuolleen puolison kuollessakin, lesken perillisillä on oikeus lunastaa kiinteistö kokonaan itselleen maksamalla siitä (tässä 1/4 osa) toisiisjaisille perillisille.

Kyllä, on tosiaankin joskus järkevää kieltäytyä puolisonsa perinnöstä, ja säilyttää siten täysi testamenttausvalta omaan (tyypillisesti suurempaan) omaisuuteensa.

Perinnöstä luopuminen edellyttää tahdonilmaisua, joten se on myös kyettävä tekemään eli sitä ei voida presumoida (olettaa tehdyksi). Katso esimerkki, minkälainen "pakkoperintöansa" PK 3-luvun jaossa on mukana, ja minkälaiseen kohtuuttomuuteen se voi johtaa, aikaisemmasta:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8419222

Kai se on oikein, että lapsettoman ja naimattoman lapsen perivät hänen vanhempansa puoliksi sekä että kuolleen vanhemman osuus menee perintökaaren mukaan lapsen seuraavaksi lähimmille kuolleen puoleisille perillisille. Vai eikö ole?

Mutta jos sinä haluat, että mitään lapsesi sinulta perimää ei mene lapsen isälle tai isänpuoleisille sukulaisille, voit tämän estää testamentin toissijaismääräyksellä. Määräät siis, kenelle lapsen sinulta perimä omaisuus on lapsen (puolisotta ja rintaperillisettä) kuoltua menevä.

>>Sitten kuolee L1. Hänen äidiltään perimänsä 50 rahaa jakaantuu hänen "vanhempiensa" kesken, eli äiti kun on kuollut, saa L2 25 rahaa ja isän (oletetaan että hänkin on jo kuollut) sijaan S1 sen 25 rahaa.

L2 on siis saanut äitinsä perinnöstä tässä vaiheessa 75 rahaa ja tälle äidille täysin vieras S1 25 rahaa. >>

L1 on halutessaan saanut tehdä myös testamentin sen jälkeen, kun on perinyt äitinsä N1. Jos hän ei ole sitä tehnyt, hän varmaankin on halunnut, että hänet perii sisarpuoli S1.

L2 osalta asia on samanlainen. Hän voi tehdä testamentin, jos kokee, ettei sisarpuoli ole niin läheinen hänelle, että perintöä ansaitsisi.

Jokainen lapsi päättää omasta testamentistaan, jollei N1 sitten tosiaan ole tehnyt toissijaismääräystä, jolla lapsen testamenttausvapautta on rajoitettu.

Onko sinun sielusi (jos sinulla sellainen on) kiinni tuossa mammonassasi, kun noin pitkälle haluat vahtia, kuka sinulta lähtöisin olleen mammonan kulloinenkin haltija on? Minua ei omaisuuteni periytyminen mahdollista toissijaista testamentinsaajaa pitemmälle kiinnostaisi, joten en vaivaisi päätäni sillä, keille kaikille se missäkin vaihtoehdossa saattaisi joutua.

Nm. "Lapsi testamenttaa" totesi hyvin: "L1 on halutessaan saanut tehdä myös testamentin sen jälkeen, kun on perinyt äitinsä N1. Jos hän ei ole sitä tehnyt, hän varmaankin on halunnut, että hänet perii sisarpuoli S1."

Miksi et voi jättää omaisuuttasi lapsesi päätäntävaltaan? Jos hän haluaa siitä testamentilla määrätä, hän sen tekee (ilman sinun asettamiasi kahleita). Jos hän ei näe testamenttia tärkeäksi, hän ei sitä tee.

nix_nax kirjoitti:

Onko sinun sielusi (jos sinulla sellainen on) kiinni tuossa mammonassasi, kun noin pitkälle haluat vahtia, kuka sinulta lähtöisin olleen mammonan kulloinenkin haltija on? Minua ei omaisuuteni periytyminen mahdollista toissijaista testamentinsaajaa pitemmälle kiinnostaisi, joten en vaivaisi päätäni sillä, keille kaikille se missäkin vaihtoehdossa saattaisi joutua.

Nm. "Lapsi testamenttaa" totesi hyvin: "L1 on halutessaan saanut tehdä myös testamentin sen jälkeen, kun on perinyt äitinsä N1. Jos hän ei ole sitä tehnyt, hän varmaankin on halunnut, että hänet perii sisarpuoli S1."

Miksi et voi jättää omaisuuttasi lapsesi päätäntävaltaan? Jos hän haluaa siitä testamentilla määrätä, hän sen tekee (ilman sinun asettamiasi kahleita). Jos hän ei näe testamenttia tärkeäksi, hän ei sitä tee.

Lue lisää

Nyt ei ole kysymys minun sielustani, tai sen olemassaolosta. Eikä sinänsä myöskään mammonasta. Halusin tuoda keskusteluun sen mahdollisuuden, että olisiko aika uudistaa lainsäädäntöä ja sen että ihmiset ehkä heräisivät siihen että tänä päivänä kuviot ovatkin jo aivan jotain muuta kuin "männävuosina" ydinperheiden valta-aikana. Toisaalta ajattelekoo 18-30 vuotias tulevia niin pitkälle? Tuskin, suurin osa kuvittelee olevansa tuosa iässä kuolemattomia.

Nix_nax, olet älykäs ja lukenut, selvästi lakiasioissa kokenut, myös verbaalisesti lahjakas, mutta myös pikkusieluinen ja turhasta arvosteleva. Monella tapaa olen nauttinut lukiessani osaavia tekstejäsi, mutta oletko kovinkaan "likable"? Sääli että katsot aiheelliseksi arvostella toisia ihmisiä turhankin kärkkäästi. Plussapisteitä snautserista.

lisää vielä kirjoitti:

Nyt ei ole kysymys minun sielustani, tai sen olemassaolosta. Eikä sinänsä myöskään mammonasta. Halusin tuoda keskusteluun sen mahdollisuuden, että olisiko aika uudistaa lainsäädäntöä ja sen että ihmiset ehkä heräisivät siihen että tänä päivänä kuviot ovatkin jo aivan jotain muuta kuin "männävuosina" ydinperheiden valta-aikana. Toisaalta ajattelekoo 18-30 vuotias tulevia niin pitkälle? Tuskin, suurin osa kuvittelee olevansa tuosa iässä kuolemattomia.

Nix_nax, olet älykäs ja lukenut, selvästi lakiasioissa kokenut, myös verbaalisesti lahjakas, mutta myös pikkusieluinen ja turhasta arvosteleva. Monella tapaa olen nauttinut lukiessani osaavia tekstejäsi, mutta oletko kovinkaan "likable"? Sääli että katsot aiheelliseksi arvostella toisia ihmisiä turhankin kärkkäästi. Plussapisteitä snautserista.

Lue lisää

En nyt suorastaan epäillyt sinun sielusi olemassa oloa, mutta vaikutelmani oli, että mammona oli saanut siitä tukevan otteen. Ehkä tulkintani oli väärä.

Mielestäni perintökaaressa säännelty perimysjärjestys on hyvä. Jos kaikki esittämäsi sisällytettäisiin lakiin, siitä tulisi komplisoitu ja vaikeaselkoinen. Se, jolle omaisuuden periytyminen lakimääräisestä poikkeavalla tavalla on tärkeää, voi hoitaa asian tekemällä testamentin.

Kehusi otan nöyränä vastaan, mutta pikkusieluisuus-moitteesta esitän protestin. Jo suhtautumisessamme omaisuuteen ja sen kuolemamme jälkeisiin haltijoihin ilmenevä ero mielestäni painaa vaakaa minun edukseni. Ehkä olen arvostellut joitakuita turhan kärkkäästi. Toisaalta olen ollut joidenkuiden sylkykuppina, jotka tikulla kaivavat asiallisista kommenteistani aihetta vanhan kaunansa purkamiseen. Jopa Ukko-snautserini "rakittelu" on käynyt lyömäaseeksi minua vastaan.

Ukko muuten täyttää tänään 10 vuotta. Lauloin sille aamulla onnittelulaulun. Toivon mukaan Ukkelilla on vielä edessään viisi vuotta hyvää snautserin elämää.

nix_nax kirjoitti:

En nyt suorastaan epäillyt sinun sielusi olemassa oloa, mutta vaikutelmani oli, että mammona oli saanut siitä tukevan otteen. Ehkä tulkintani oli väärä.

Mielestäni perintökaaressa säännelty perimysjärjestys on hyvä. Jos kaikki esittämäsi sisällytettäisiin lakiin, siitä tulisi komplisoitu ja vaikeaselkoinen. Se, jolle omaisuuden periytyminen lakimääräisestä poikkeavalla tavalla on tärkeää, voi hoitaa asian tekemällä testamentin.

Kehusi otan nöyränä vastaan, mutta pikkusieluisuus-moitteesta esitän protestin. Jo suhtautumisessamme omaisuuteen ja sen kuolemamme jälkeisiin haltijoihin ilmenevä ero mielestäni painaa vaakaa minun edukseni. Ehkä olen arvostellut joitakuita turhan kärkkäästi. Toisaalta olen ollut joidenkuiden sylkykuppina, jotka tikulla kaivavat asiallisista kommenteistani aihetta vanhan kaunansa purkamiseen. Jopa Ukko-snautserini "rakittelu" on käynyt lyömäaseeksi minua vastaan.

Ukko muuten täyttää tänään 10 vuotta. Lauloin sille aamulla onnittelulaulun. Toivon mukaan Ukkelilla on vielä edessään viisi vuotta hyvää snautserin elämää.

Lue lisää

Nimimerkin "lisää vielä" uudistusvaatimus johtaisi itse asiassa hyvin vanhakantaiseen lainsäädäntöön.

Ennen muinoin nimittäin oli säännöksiä perimyksessä, jolla kiinteää omaisuuden joutumista pois suvulta rajoitettiin. Tässä vaaditussa uudistuksessa olisi sama henki. Uusien puolisoiden lapset eivät voisi saada suvun omaisuutta perintönä vaan se pitäisi lainsäädännössä suojella niin, että verisukulaisten perintö olisi turvattu. Entä mikä olisi perinnön kohtalo, jos näitä verisululaisia ei enää olisi jäljellä ketään? Suojattaisiinko perintöä niin lujasti, että puolisisarukset jäisivät silloinkin ilman perintöä ja valtio saisi mieluummin perinnön?

Kuulostaa aika vahvasti siltä, että joku ei ole vielä päässyt yli katkerasta avioerosta.