Sillä mitä se auttaa ihmistä, jos hän kaiken maailman voittais, ja sielullensa sais vahingon?
Katso, Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin!
https://www.youtube.com/watch?v=onkHCZPEEfs
Katso, Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin!
https://www.youtube.com/watch?v=onkHCZPEEfs
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sanat löytyvät mm. osoitteesta http://sley.fi/node/6184.
Hieno veto. Tietysti voi olla montaa mieltä siitä, sopivatko sanat ja musiikki yhteen, mutta minulla ei sen kanssa ole ongelmaa - toimii se noinkin esitettynä :).
Minullakaan ei ole "ongelmaa" näitten kanssa. Pidän kyllä monentyyppisestä hengellisestä musiikista, mutta kaikkein eniten ihan perus virsistä jotka on itselleni kaikkein mieluisimpia, etenkin vanhat virret (1701 virsikirja) niissä on hyvin rukiinen sanoma.
Minusta hengellinen musiikki on silloin hyvää kun siinä on vahvasti esillä sanoma, kuten tuossa Kristalli -kuoron laulussa. Musiikkityyliä sensijaan pidän ehdonvallan asiana, kunhan sanoma on kirkas.
Perusvirret ovat minullekin hyvin puhuttelevia. Niitä myös soittelen toisinaan itse, urkujen saundilla tietenkin ;). No, kyllä joskus myös pianon tai kitarankin äänin.
Joo, yksi tyyli käy yhdelle ja toinen toiselle, ja ihan hyvä niin. Myös uruilla on valitettavasti mahdollista soittaa musiikkia, jonka sanoma ei olekaan Jumalasta. Soitin ei tee väärää sanomaa oikeaksi, eikä oikeaa sanomaa vääräksi.
... tosin tuosta viimeisestä väittämästäni saattavat eräät hiukan "vanhoillisemmat" tahot olla toista mieltä ;)
Ennen uskovaiset sanoivat haitaria "pirunkeuhkoksi". Pidettiin liian maallisena soittimena. Onneksi joissain asioissa on menty eteenpäin. Eihän ne soittimet mitään taivaasta tipahtaneita, "ainoiksi oikeiksi hengellisiksi soittimiksi" Jumalalta julistettuja- (aamen iankaikkisesti) ole.
Nykyään pitää melkein kaikkeen jatkaa aina sanalla: "toisaalta..." -niin taas nytkin.
Toisaalta ennen ja vanhemmilla sukupolvilla oli selvemmät rajat myös maailmallisuuteen. Uskominen ja saarnat olivat myös yksinkertaisempia ja jotenkin rukiisempia, asioita ei pyritty sanomaan niin peitellysti kuin nykyään tehdään, ettei kukaan vaan vahingossa loukkantuisi. Itsellä löytyy esim. Suomen Lutherilaisen Evankeliumiyhdistyksen nuorisoliiton julkaisemia "Nuorison ystävä" -lehtiä vanhimmat vuodelta 1929 ja sotien ajalta.
Ai että niissä on niin yksinkertaisesti tuotuna laki ja evankeliumi. Saarnat ja hartauskirjoitukset on hyvin koruttomia ja kohtikäyviä. Nykyään kärsitään usein sitä että ilmaisun monimuotoisuudella monimutkaistetaan saarnat ja kristillisyys liian monimutkaiseksi ja vaikeaksi.
Hyllystäni löytyy myös vanhoja ikivihreitä K.V.Tammisen, Pietari Kurvisen, E.T.Gestrinin, Frans Kärjen ym. mainioiden opettajien teoksia joita olen ahminut ilokseni. Sekä tietenkin Lutteeruksen suomennetut teokset joista ehdottomasti parhain kaikista, kautta aikojen on ollut laajempi galatalaisepistolan selitys.
Minäkin koen aika pitkälti niin, että ennen olivat asiat paremmin - eikä tämä ole pelkästään iän mukanaan tuomaa perspektiiviä. Ihminen on ihan oikeasti mennyt koko ajan huonompaan suuntaan, ja saatana vain onnistuu koko ajan paremmin valheissaan, kun se saa ihmiset kutsumaan tätä jatkuvasti syvenevää rappiotaan "kehitykseksi".
No, ehkä se toisaalta-toisaalta -tyyppinenkin asioista kertominen on tarpeen, sillä nykyihminen ei oikein taida osata ottaa vastaan sellaisia yksitotisia lausahduksia. Siinäkin olemme - emme pelkästään eksyneet kauemmas totuudesta, vaan myös eksyneet kauemmas KYVYSTÄ ottaa vastaan totuutta.
Taisin muuten ajaa keskustelun vähän sivuraiteelle aloituksesi aiheesta - toivottavasti et pahastu :).