Se joka esittää ja väittää jonkin asian todeksi, niin sen asian todeksi todistaminen, kuulu tälle esittäjälle.
Siinä ei ole mitään mieltä että joku höpöttää omiaan ja minä yritän etsiä todisteita kumotakseni nämä höpötykset.
Kirkko ei ole ikinä esittänyt yhtään todistetta jumalasta, vaikka väittää sitä todeksi. Kirkolla on todistusvelvollisuus tämän asian suhteen.
Sama koskee teitä kaikkia uskiksia.
Eli, te olette HÖPÖTTÄJIÄ.
Siinä ei ole mitään mieltä että joku höpöttää omiaan ja minä yritän etsiä todisteita kumotakseni nämä höpötykset.
Kirkko ei ole ikinä esittänyt yhtään todistetta jumalasta, vaikka väittää sitä todeksi. Kirkolla on todistusvelvollisuus tämän asian suhteen.
Sama koskee teitä kaikkia uskiksia.
Eli, te olette HÖPÖTTÄJIÄ.
Vastaukset 85
Vanhimmat
"Siinä ei ole mitään mieltä, että joku höpöttää omiaan ja minä yritän etsiä todisteita kumotakseni nämä höpötykset."
Tuossa olet niin oikeassa.
Sinulla on ennakkoasenne. Sinulla on valmiiksi määritelty tavoite. Siinäpä meillä tutkija.
On varmasti turhauttavaa yrittää kumota jotain, jolle ei ole edes esitetty mitään kunnon kriteereitä. Mitä silloin kumoaisi? Vertauskuvallisia kertomuksiako? Ego toimii egon tavalla, käsittää asiat sen näkökulmasta, sanoin, käsittein, meidän henkinen olemuksemme puhuu vallan toista kieltä, sitä mitä kieli ei koskaan pysty täysin ilmaisemaan. Kuuntelepä itseäsi hiljaisuudessa, anna omien höpinöittesi tulla ja mennä kiinnittämättä niihin tarkkaavaisuuttasi, annat niiden vain tulla ja mennä. Kaiken sen takana olet sinä itse, se joka ei ajattele näitä vaan tarkkailee vain. Kun löydät sen, alat kuulla myös sen sanoman. Ja ymmärrät ettei niitä asioita voi, eikä pidäkään voida todistaa. Se on se vapaan tahdon ehto. Jos meillä olisi kiertämättömät todisteet, mustaa valkoisella Jumalan olemassaolosta, ei kukaan voisi olla valitsematta häntä, emme voisi vapaasti haluta rakastaa vaan se olisi pakkovaihtoehto. Rakastaminen taas ei koskaan ole pakkoa vaan se tulee vapaasta tahdosta rakastaa, ennenkuin se on sitä mitä se on. Tai se ei olisikaan rakkautta.
Tilanne on vähän samanlainen kuin vaikka keltainen väri. Yritäpä todistaa sen olemassaolo ja kuvailla todistetusti sitä jollekin syntymästä sokealle ihmiselle. Tässä jumala-asiassa tilanne on vähän samantapainen kenties, mutta erona on että meistä niin harva on ylipäänsä näkevä. Ja me muut kiistelemme erilaisten kuvaustemme pohjalta tästä asiasta.
Hyvä vastaus. Hyvä että jaksat yrittää. Huono vain, että se on turhaa: ei Mirkalla ole valmiuksia tällaisen ajattelun vastaanottoon.
Ehkä ei heti, mutta kenties jotain jää sinne alitajunnan pohjille. Itselläni on kummasti noussut joitain merkityksellisiä asioita sieltä silloin tällöin, jotain missä on ollut hipppunen siitä mitä itse totuudeksi mieltäisin, vaikka aikoinaan olisin pitänytkin sitä huuhaana tai mitäänsanomattomana kliseenä tai ollut sellaista johon en mitenkään kummemmin ole edes silloin kiinnittänyt huomiota. Ja aikaahan meillä on ikuisuus. : )
Uskomalla pyhään "PEPSI" purkkiin pääsee samaan lopputulokseen. Voit jopa testata tämän. Tämä kertoo hyvin mitä se teidän uskontonne on. Teität voi rinnastaa täysin skitsofreenikoihin. Ette poikkea heistä millään tavalla.
Kyllä vain, aikaa ja kärsivällisyyttä vaaditaan. Aiemmin sanomani onkin jo tuossa alla Mirkan syvällisessä filosofis-eettisessä pohdinnassa jo toteen näytetty: jotkut eivät kohoa hehheh-tasolta tuumaakaan ylöspäin, mutta olkoon niin. Se lienee heidän osansa.
Hyvää jatkoa ja iloista löytöretkeä, Maiqquu!
EI saa haukkua, jokaiselle kauhalla sen verran kuin se pystyy edes nielemään...!
Kuules pakana älä usko pepsi purkkiin liikaa, se voi viede henkiset resussit melko alas ja siitä voi seurata aikamoisen pitkä laitos kierre.
"Tilanne on vähän samanlainen kuin vaikka keltainen väri. Yritäpä todistaa sen olemassaolo ja kuvailla todistetusti sitä jollekin syntymästä sokealle ihmiselle."
Todista sinä sen olemassa olo niin, ettei se ole vain näköaistimuksen luoma valon taittumisen "harha", eli tulkinta.
Sokealle voi tietysti selittää mistä väri johtuu, mutta uskovaiselle ei näköjään mistä uskominen johtuu, ei ainakaan näköjään uskovaiselle uskottavasti.
"Väri" lakkaa olemasta kuin siitä poistaa valon osumisen, uskovaisilla harha pysyy vaikka sen uskomisen syynkin selittäisi.
"Rakastaminen taas ei koskaan ole pakkoa vaan se tulee vapaasta tahdosta rakastaa, ennenkuin se on sitä mitä se on. Tai se ei olisikaan rakkautta."
Oletko ihan varma?
Mitähän mielestäsi rakkaus sitten olisi?
Miksihän sitten muuten on onnettomia rakkauksia, mustasukkaisia rakkauksia, omistushaluisia rakkauksia, sala rakkauksia jne, "vapaasta tahdostako"?
Sanotaan, ettei kukaan tahdo sellaista mitä jo hänellä on, sinultako puuttuu rakkaus, vai eikö sinun rakkaus olekaan rakkautta?
Rakkaus 1 Kor. 13. Ei enempää eikä vähempää.
Rakkauteen vaan liitetään asioitaja ominaisuuksia jotka sitä eivät ole. Mustasukkaisuus, kateus, omistamisenhalu, valta, manipuloiminen, rajoittaminen, ehtoja.
Usein me haemme itsellemme täällä rakkautta, kun emme näe, että se meillä jo on. Oikeastaan rakkautta ei voi kuin loistaa ulospäin. Kuin kedon kukat kukkivat, kuin aurinko paistaa kaikille.
'Itsen' löytää itseään tarkkailemalla, on kehäpäätelmä.
Väreistä sen verran, että sokealle värejä ei käytännössä olekaan olemassa, koska sokealta puuttuu kyky nähdä tietyntaajuista sähkömagneettista värähtelyä väreinä. Mikä aiheuttaa jumalkokemukset eli "värit", niin käsittääkseni sille on löydetty muitakin selityksiä kuin Jumala. Jumalan olemassaoloa ei tarvitse edellyttää ilman evidenssiä.
>>'"Väri" lakkaa olemasta kuin siitä poistaa valon osumisen, uskovaisilla harha pysyy vaikka sen uskomisen syynkin selittäisi'
Tekeekö valon puute ilmiöstä olemattoman? Tuskin, jos on kerran nähnyt kauniin auringonlaskun niin todennäköisesti sitä menee toistekkin katsomaan. Sitä alkaa uskomaan auringonlaskun kauneuteen, ja haluaa uudestaan nähdä tämän auringonlaskun harhan. Jos sanon että jossain kukkulalle on kaunis iltaauringon aiheuttama valotaivas harha, nauratko minulle? Tuskin nauraisit jos itse näkisit, siellä minä olen sitä tutkimassa. Harhaako. Kotonasi miettisit vaan että tyhmä on tuo kun käy katselemassa auringon aiheuttamaa harhaa, mutta minä vietän illan kauniin taivaan alla, ja se on todellinen.
"Tekeekö valon puute ilmiöstä olemattoman? Tuskin, jos on kerran nähnyt kauniin auringonlaskun niin todennäköisesti sitä menee toistekkin katsomaan. Sitä alkaa uskomaan auringonlaskun kauneuteen, ja haluaa uudestaan nähdä tämän auringonlaskun harhan. "
Harhan se onkin, Aurinko ei laske mihinkään, vaan maa pyörii joten Aurinko jää horisontin taakse.
Ilmiö on siis harha, niin keltainen väri kuin "Auringon laskukin".
Se miten värin näkee riippuu vain silmän rakenteesta, on paljonkin silmiä eri elinmuodoilla joka ei sitä olematonta keltaista näe.
Aurinko taas ei ole olematon, eikä harhakuva, mutta et taida edes tajuta eroa?
"Rakkaus 1 Kor. 13. Ei enempää eikä vähempää."
No perustele minulle miten nuo Korintolaiskirjeen fraasit selittävät "Jumalasi" Rakkauden, vaikka lause kerrallaan?
En todellakaan, koska ne ei perusteluja kaipaa.
Kerro sinä puolestasi miten käsityksesi rakkaudesta on erilainen kuin mainitut säkeet ilmoittavat.
Mutta sinä et taida tajuta mikä oikeasti on todellista. Et taida tajuta että kaikki mitä näemme on silmien aiheuttamaa harhaa, ei maailma ole se mitä me silmillämme näemme, ei maailma ole sitä mitä me harhaisilla korvillamme kuulemme, ei maailma ole sitä mitä me aisteillamme havaitsemme, ne pystyvät ainoastaan havaitsemaan osan todellisuudesta.
Mutta se on se maailma missä me elämme. Se ei tee auringonlaskusta epätodellista ainoastaan auringonlaskusta epätäydellisen. Vai miten sinä katsot maailmaa?
Voit siis todistaa että auringonlaskua ei ole tieteellisesti, mutta se ei tuhoa sitä henkilökohtaista harhaa mitä minä koen, ja juuri sitä henkilökohtaista harhaa minä rakastan. Se on todellisempaa kuin tieteellinen todellisuus jossa ei ole auringonlaskua.
"Vain hullu väittää että aurinko ei laske yöksi levolle"
Niinhän se on, uskonne ei perusteluja kaipaa. On vain kiva uskoa ja rakennella pilvilinnoja.
Mielikuvitus on uskomaton.
HEH HEH HEH ... Onneksi en ole uskis ...
On turhaa alkaa selittämään ihmiselle, joka ei ilmeisesti ole itsekseen koskaan rakkauden syvintä olemusta miettinyt, mitä se on. Tai kysyy sitä vaan huvikseen. Kerroin jo, että rakkaus on mielestäni hyvin kuvattu korintolaiskirjeessä ja toinen kysyy jaa millä tavalla se muka sitä on. Miksi näkisin vaivaa tässä tapauksessa alkaa vääntämään asiaa rautalangasta. Muutenkin tiedän jo kokemuksesta, ettei siitä keskustelusta tule mitään järkevää aikaiseksi... Sen kyllä huomaa jos toinen on oikeasti kiinnostunut tai kysyykö vain kiusallaan, jotta saisi vääntää siitä sitten omanlaisiansa päätelmiä (ollaan täällä jo keskusteltu ja se on nähty).
"rakkauden syvintä olemusta"
Sä oot sairas.
Olisiko liikaa pyydetty jos miettisit sitä miten se rakkaus tunteineen liittyy evoluutioon?
Evoluutiosta löytyy vastaus tähän "rakkauteen", koskee myös eläinten rakkautta sillä ihmisellä ei ole tähän yksinoikeutta. Evoluutio pakottaa meitä lisääntymään ja jatkamaan kehitystä.
Jos aihe kiinnostaa noin paljon niin tutki, äläkä höpötä. Niistä 2000v vanhoista kirjoituksista et löydä vastausta, on nimittäin pikkasen vanhentunutta tietoa.
HEH HEH HEH ... Olet hyvä esimerkki uskiksesta ... Onneksi en ole kaltaisesi uskis ...
Kyllä rakkaus on muutakin kuin lisääntymistarkoitusta varten kehittynyt hormonimyrsky. Jos tällainen mielipide on sinusta sairaus niin...olkoon.
Sinulla on nyt se todistamis velvollisuus.
Mustaa valkoisella vai? Rakkaudesta?
>> Et taida tajuta että kaikki mitä näemme on silmien aiheuttamaa harhaa.. >>
Löytyneekö ketään joka väittäisi että esteettisiä arvoja ei ole olemassa ?
Ei tarvitse riidellä siitä onko kauneutta olemassa, yleensä myös hyväksytään että kaikki eivät koe kauneutta samalla tavalla.
Uskojen suhteen on asia toinen.
Mirka & Co vaativat suureen ääneen uskovilta todisteita uskonasioista, toisinaan tieteisiin vadoten, joskus keskusteluja synnyttävänä provoiluna, jotkut pelkästä lapsellisesta riidanhalusta.
Uskovat väittävät milloin mitäkin:
- "ateismi on uskonto"
- "ihmisellä on luonnollinen tarve uskoa"
- "ihminen on uskova syntyessään"
- "tiede on väärässä, Raamattu sanoo..."
- jne. jne.
Näitä väitteitä esittäessään kristityt yleensä unohtavat mainita että uskovat eivät suinkaan kaikki usko samalla tavalla samaan jumalaan.
Niinkauan kuin uskova kertoo omasta uskostaan, tai uskontonsa opeista yleisluontoisesti, pitäisi ateistien ymmärtää olla tieteellisiä todisteita vaatimatta. Pitäisi tyytyä keskustelemaan oppien haitallisista sivuvaikutuksista, esim. paavin ehkäisykiellosta ylikansoittuneessa, nälänhädän, AID'sin ja muiden sairauksien piinaamassa Afrikassa.
Jos uskova esittää ateisteja koskevia väitteitä tai kyseenalaistaa tieteellisiä "totuuksia" esim. Raamattuun vetoamalla, silloin ollaan samalla viivalla, on aisteilla ja/tai mittauslaitteilla havaittavissa olevien todisteiden aika.
"Kyllä rakkaus on muutakin kuin lisääntymistarkoitusta varten kehittynyt hormonimyrsky."
(Maiqquu)
Aloita vaikka tästä väittämästäsi.
** ..rakkaus on muutakin kuin lisääntymistarkoitusta varten kehittynyt hormonimyrsky. Maiqquu **
>> Todista...Aloita vaikka tästä väittämästäsi. Mirka >>
Eikö tutkintaryhmien haastattelu ja tulosten statistinen käsittely ole tavallista teorioiden verifioimiseksi, jos metrinmitta, kello tai puntari ei auta ??
Olen sitä mieltä että Maigguu on 100% oikeassa.
"Niinhän se on, uskonne ei perusteluja kaipaa."
Siksiköhän sitä kutsutaan uskoksi? Niinhän se on, Mirkan mielestä vain typerä uskoo jotain ilman perusteluja. Perustelujen oikeellisuutta ja riittävyyttä voipi sitten arvioida ilman tuomitsemista ilmeisesti.
"On vain kiva uskoa ja rakennella pilvilinnoja.
Mielikuvitus on uskomaton."
Tunnen aika monta uskovaista joiden mielikuvitus tuntuu olevan olematon.
Onko larpparit kuin uskovaisia? Arvelisin ettei kovin.
"HEH HEH HEH ... Onneksi en ole uskis ... "
Harkitsen vakavasti liittäväni joka viestini loppuun tästä lähtien jonkin Raamatunfraasin. Olisinkohan sitten yhtä ansiokas julistaja kuin Mirka (?).
Täytyy vielä sanoa että mielestäni on todella rumaa sanoa "onneksi en ole semmoinen kuin joku toinen". Do they know it's Christmas -laulussa on sama juttu.
Mutta oletko ihan varma, että kun sammutat lampun ja tulee pimeä, niin väriä ei ole enää olemassakaan?
Entä jos sinä vain et pysty sitä silmilläsi näkemään?
Miksi purat sisuasi tänne? Et tiedä edes kenelle rähjäät!?
Jos silmillä nähty on vain harhaa, niin laita ne silmät kiinni ja käy koskettamassa, onko se esine tai asia vielä siellä...!
Jos ei jollakin olisi tietoa ja valmiuksia, niin ainahan hän voi ottaa asioista selvää. Aina kannattaa ottaa selvää...!
Ihmisen elämä on alle sata vuotta. Ainoa viisas tietämäni kirja jossa on elämään viisauksia, on Raamattu.
Voisit itse heittäytyä kurkkumaalle laitetun variksensäikyttimen eteen vatsallesi ja alkaa palvomaan? Mutta eihän tuollainen ole mitään uskoa.
Rakkaus ei ole vain hyssyttelyä, vaan tahallaan tehdyistä teoista pitäisi rangaista, ja opettaa ihmistä oikealle tielle.
Jumala antoi ainoan poikansa ristille meidän edestämme, jotka uskomme.
Onko suurempaa rakkautta kuin että antaa henkensä ystäviensä edestä?
Tässä oli vain muutama mutta tärkeä asia.
Viisauden löytäjä löytää kallisarvoisen helmen.
Kaikilla ei ole uskoa.
..taida olla lukumiehiä(?), jos et viisaustekstejä Raamatun lisäksi ole tavannut.
Jos luulet apinaa ihmiseksi, niin missäs ne välimuodot on? Miksi toiset eivät muuttuneet muiden mukana? Totuus on = Ei mitään järkeä!
>>"Kyllä rakkaus on muutakin kuin lisääntymistarkoitusta varten kehittynyt hormonimyrsky."
(Maiqquu)
Aloita vaikka tästä väittämästäsi.
..nikkisi, saattaisin arvata mitä haluat minulle viestilläsi kertoa.
Nyt ei ole aavistustakaan.
Rakkaus kasvattaa elinkelpoisia ihmisiä, ja nämä elinkelpoiset ihmiset tekee keskenään lapsia joista taas kasvaa aikanaan elinkelpoisia aikuisia jotka taas tekevät keskenään lapsia ja näistä lapsista taas aikanaan kasvaa elinkelpoisia aikuisia jotka taas tekee lapsia jne jne ... Mutta näinhän evoluutio toimii.
Melkein kaikki eläimetkin kasvattaa jälkeläisistään elikelpoisisia suvun jatkajia, niin kuin evoluutio vaatii.
Elämällä on uskomaton voima.
Ihminen kuuluu apinalajeihin. Yli 99% meidän DNA:sta on samoja kuin apinoilla.
Mitä tarkoitat puuttuvilla välimuodoilla?
Kyllä ihmisen kehityksestä on löydetty paljonki eri välimuotoja.
PS. Jumalan hokkuspokkus tempuilla ei ole mitään järkeä. PUAAAHHHHH ... ONNEKSI EN OLE USKIS ...
Kasvaakseen elinkelpoiseksi yksilöksi, ihminen tarvitsee tähän prosessiin välttämättä muita ihmisiä. Tässä kohden on ratkaiseva ero verrattuna muihin nisäkkäisiin.
Porsaan voi kasvattaa yksin karsinassaan, ilman kontaktia lajitovereihin ja silti siitä kehittyy elinkelpoinen sika.
Ihminen ei vastaavalla menetelmällä yksin tai vaikkapa porsaan kanssa kykene kehittymään elinkelpoiseksi.
että ihmisellä ja sialla on itse asiassa enemmän yhteistä dns:ta kuin apinan kanssa. Eli pitää paikkansa että miehet ovat sikoja :)
>> että ihmisellä ja sialla on itse asiassa enemmän yhteistä dns:ta kuin apinan kanssa. Eli pitää paikkansa että miehet ovat sikoja :) >>
Ei se ollut apina, se oli koira, ihmisen paras ystävä. Vaimoni kieltää minua kommentoimasta viimeistä lausettasi.
"Miksi purat sisuasi tänne? Et tiedä edes kenelle rähjäät!? "
En rähjää kenellekkään, vaan keskustelen, eikö tämä ole keskusteupalsta?
Vaivaako se sinua jotenkin?
"Mutta sinä et taida tajuta mikä oikeasti on todellista. Et taida tajuta että kaikki mitä näemme on silmien aiheuttamaa harhaa, ei maailma ole se mitä me silmillämme näemme, ei maailma ole sitä mitä me harhaisilla korvillamme kuulemme, ei maailma ole sitä mitä me aisteillamme havaitsemme, ne pystyvät ainoastaan havaitsemaan osan todellisuudesta."
Taidan tajuta sen todellisuuden paremmin kuin sinä, sillä sinulle on todellisuutta sekin mikä ei sitä ole, kuten uskomuksesi siitä, tai harhasi siitä.
Todellisuus on sitä mitä se on, riippumatta ihmisen ominaisuuksista, uskomuksista, luuloista, mielkuvituksesta, tai aisteista jne.
"Mutta se on se maailma missä me elämme. Se ei tee auringonlaskusta epätodellista ainoastaan auringonlaskusta epätäydellisen. Vai miten sinä katsot maailmaa?"
Asioita voi nimittää eri tavoin, nimitykset ovat taasen syntyneet ehkäpä väärinkäsityksistä tai ovat muuten ilmiölle sopivia.
Minä koetan katsoa maailmaa sellaisena kuin se todellisuudessa meille näyttäytyy, en uskon enkä mielikuvituksen varaisesti kuten sinä teet.
"Voit siis todistaa että auringonlaskua ei ole tieteellisesti, mutta se ei tuhoa sitä henkilökohtaista harhaa mitä minä koen, ja juuri sitä henkilökohtaista harhaa minä rakastan. "
Ja niitähän sinulla tuntuu riittävän.
"Vain hullu väittää että aurinko ei laske yöksi levolle" "
Tai sitten tarpeeksi typerä väittää, että se tekee sen.
Koitappa joskus lentää länteen päin, niin huomaat ettei se tee sitä.
koska tiedän miten se syntyy, kysymys ei ole katsos näkemisestä vaan tietämisestä.
Mutta jos et usko, niin kokeile, vähennä valoa vähitellen ja katso pysyykö väri samanlaisena.
"En todellakaan, koska ne ei perusteluja kaipaa."
Etpä olisi niitä pystynyt ilmeisesti anatmaankaan?
Rakkaustta on myös tapahtuma ja ilmö ja se miten se ilmenee, eikä vain jokin Raamatun faraasi siitä mitä se on.
Äidin rakkaus on eri kuin veljen rakkaus, Isän rakkaus on eri kuin lapsen rakkaus, luonnonrakkaus on eri kuin avioparin välinen rakkaus.
Vai väitätkö ettei ne ole rakkauksia?
Sitten ei rakkauksia ole edes olemassa.
Rakkautta voidaan ja on selitetty tieteellisesti hyvinkin tarkkaan, sinulla ei vain näytä olevan siitä aavistustakaan?
Totta, että rakkaus ilmenee monissa eri tahoissa, mutta se ei ole totta, että ne ovat er rakkauksia. Rakkaus on sama kaikissa tai sen tulisi olla, tulisi rakastaa vihamiestä yhtälailla kuin ystävää, omaa lastaan kuin kenen tahansa lasta. Sillä todellinen rakkaus ei erittele keneen sitä kohdistaa, kuinka paljon, se vain on. Meidän tuntemamme rakkaus on vain yksi pieni häivähdys todellisuudesta.
Todellinen rakkaus edellyttää esim. että rakastaa itseään täysin ennenkuin voi antaa sitä muille. Ihmisellä ei ole tietoa todellisesta rakkaudesta jos hän vihaa yhtäkään ihmistä tai asiaa täällä. Sitä vaan ei voi todistaa, se täytyy itsekunkin itse löytää. Se on kaikenkattavaa ja oikeastaan ainoa asia mitä täällä on todellista. Muu on vain rakkauden poissaoloa ja meille todellista, kunnes itse sen löydämme. Sanon vielä, ettei sitä voi todistaa kuten haluaisit. Mutta sitä voi etsiä monista viisaista kirjoista esim. Raamatusta, Kalevalasta, Kahlil Gibranin Profeetasta... kenelle mikäkin sopii. Ne ovat vertauksia, koska sitä asiaa emme voi lähestyä muutoin.
Sinä tulet tietämään mitä rakkaus on, kun sinulla on tahto siihen. Mutta sitä ei voi kukaan muu tehdä puolestasi. Auttaa varmasti voidaan.
Jumala on rakkaus. Rakkaus on Jumala. Sinussa on rakkaus. Sinun ei tarvitse hakea sitä muualta. Se on. Kunhan huomaat sen.
En ymmärrä väittämääsi, taidat keksiä hatusta kun noin typeriä väittelet. Kyllä ihmisestä saa lisääntymiskykyisen vaikka se olisi kasvanut eristyksessä.
Tottahan ihmisestä lisääntymiskykyisen saa, kunhan ravitsemustila täyttää minimivaatimukset.
Elinkelpoista ei kuitenkaan saa, koska eristyksissä kasvanut tuskin kykenee huolehtimaan itsestään puhumattakaan jälkeläisestään.
vitsankin antaminen on rakkautta, "joka vitsaa säästää lastaan vihaa". Voin vain kuvitella kuinka suurta rakkautta onkaan helvetti, tuo vertauskuvallinen tulijärvi.
Oletko kokeillut kun kirjoitat siihen sävyyn, että tietäisit.
"Porsaan voi kasvattaa yksin karsinassaan, ilman kontaktia lajitovereihin ja silti siitä kehittyy elinkelpoinen sika.
Ihminen ei vastaavalla menetelmällä yksin tai vaikkapa porsaan kanssa kykene kehittymään elinkelpoiseksi."
Kuka vitsaa antaa, haluaa alistaa toisen. Hän ei kestä omia tunteitaan joita toinen hänelle "aiheuttaa". Ja haluaa päästä tunteesta eroon kurittamalla/muuttamalla toista. Tuo on jonkun näkemys aiheesta, ei minun ainakaan. Tuskinpa sinunkaan. Se ei ole rakkautta.
Johtopäätöksiä voi vetää jokainen, joka on esim. kotieläinten kanssa ollut tekemisissä.
Koirat, kissat, siat, lampaat, hevoset jne., kaikki ne ihmisen käytössä ollessaan ovat enemmän tai vähemmän joutuneet luopumaan lajinsa seurasta.
Ne ovat joutuneet sopeutumaan ihmisen ja muiden, eri lajin kotieläinten seuraan. Näin tietääkseni on ollut tilanne varsinkin entisessä pienviljely-yhteiskunnassa, jossa omavaraisuus edellytti, että erilaisia eläimiä oli kutakin vähän, monesti vain yksi.
On varmasti totta, että kaikki nämä mainitut kotieläimetkin kuihtuisivat ikävään, jos ne eristettäisiin täysin kaikesta elollisesta. Varsinkin laumaeläimet, kuten koira, hevonen, sika jne.
Elinkelpoisuus tässä yhteydessä, jos tarkkoja halutaan olla tulisi, ehken varustaa lainausmerkein. Tällaiset ilman lajikumppaneita kasvaneet eläimet kuitenkin tarvitsevat ihmistä avukseen tullakseen toimeen.
Hukkahan ne perisi, jos ne "vapautettaisiin" luontoon tulemaan toimeen omillaan.
PS. Jos sinulla on sikala, voisit kenties kokeilla porsaan kanssa. Raportti sitten tälle palstalle. Olisi mielenkiintoista kuulla miten kävi.
"Totta, että rakkaus ilmenee monissa eri tahoissa, mutta se ei ole totta, että ne ovat er rakkauksia"
Nimen omaan ne ei ole samoja, lähtökohdat eri rakkauksiin ovat erilaiset, ei itserakkaudessa voi olla sama lähtökohta kuin Äidinrakkaudessa, jo moisen väittäminenkin on järjetöntä.
Sinä yrität selittää mitä se on, tai mitä sen tulisi olla, mutta et tajua mistä eri rakkaudet saattaisivat johtua.
Katsos ne johtuvat eri asioista, ja siitä rakkaudessa on kysymys.
ne ovat eri rakkauksia, minulle eivät.
Rakkaus osaa vain rakastaa, se ei erittele kenelle se sitä antaa ja kenelle ei tai kuinka paljon. Todellinen rakkaus vain rakastaa, ihan kaikkea, ilman ehtoja tai vaatimuksia.
Kyllä se väri häviää hämärässä ja pimeässä. Se johtuu silmämme rakenteesta. Hyvässä valossa silmämme epäherkät väriä erottavat solut näkevät valon ja siksi näemme maailman väreissä, eli tämä vaatii paljon valoa. Hämärässä herkemmät mustavalko solut astuu peliin. Hämärässä näemme kaiken mustavalkoisena. Hämäränäköön vaikuttaa myös silmän aukko joka on nuorilla noin 7mm ja vanhemmilla noin 5mm. Suurempi silmän aukko päästää valoa enemmän näkeville soluille. Kissoilla on huomattavasti isompi silmän aukko ja siksi ne myös näkevät meitä paremmin hämärässä ja pimeässä (mustavalkoisena).
Eihän siitä ollutkaan kysymys kenelle sitä antaa, vaan miksi sitä antaa tai saa, siis miksi sellainen reaktio ihmisellä on.
Syitä siihen reaktioon löytyy erilaisia, riippuen kohteesta, tästähän on kysymys.
Onko ymmärryksessäsi jotain vikaa?
"että ihmisellä ja sialla on itse asiassa enemmän yhteistä dns:ta kuin apinan kanssa."
tuo ei pidä paikkaansa, lähin sukulasisemme eläin maailmassa on simpanssi jos tarkoitat DNA:ta.
Niin joko ymmärryksessä tai sinun ulosannissasi on vikaa.
Jospa tämä menisi paremmin ymmärrykseesi, jos sitä nyt yleensä on?
Sana rakkaus pitää sisällään sekä arvot että tunteet.
Se on sekä filosofinen, että psykolooginen, tunnetta luova psyykkinen prosessi.
Arvot nähdään filosofisena, egoismina, epäitsekkyytenä, lähimmäisen rakkautena, eli pyyteettömyytenä, mielihyvää, hyötyä tuottavana, ”totuutena” jne.
Tai
tunnetta tuottavana ja luovana ja fysiologisia muutoksia tuottavana, romanttisena, intohimoisena, jne. asiana, mikä sitten tulkitaan rakkaudeksi.
Rakkauden eri muotoja voidaan sitten määritellä sen mukaan mitä eri komponentteja siinä on läsnä, tai mitkä siitä puuttuvat.
Onko rakkautta, esm, pitäminen = läheisyys, ihastuminen = intohimo, kiintymys = läheisyys, sitoutuminen, palvonta, huuma, näitä kaikkia kuvataan myös rakkaudessa usein.
Rakkaussuhteessa on yleensä kaksi osapuolta, jolloin kummallakin on oma kuvansa siitä, onko se joko vähäinen, sopiva tai liiallinen.
Tunnekohdetta ihannoidaan, luodaan odotuksia onnen tuonnista, se luo tarpeita, odotuksia, yleensä sitä enemmän, mitä omassa itsearvostuksessa on puutteita, se aiheuttaa yhdeksi tulemisen tarpeita ja halua olla rakastetun kaltainen.
Rakastuminen luo riippuvuutta rakastetusta.
Rakastuneella on halu toimia niin, että pääsisi lähelle rakkauden kohdetta., siihen liittyy uskomista luottamista, ja
toiselle antautumista.
Rakastuminen on odotuksia sen ainutlaatuisuudesta, sekä vaatimusta tulla hyväksytyksi ja valituksi.
Se on kokemuksena aito.
Mitkä sitten ovat syyt rakastumiseen ja miten se vaikuttaa?
Syitä voidaan etsiä evoluutiosta käsin, että kulttuurievoluutiosta.
Romanttisen rakkauden taustalta löytyy paritteluun pääsy ja lisääntyminen.
Kiintymisrakkauden taustalla on varmistaa jälkeläinen ja sen kehitys, varsinkin urospuolisella oliolla.
Äidinrakkaus taas vaikuttaa aivoihin, rakastuminen ja äidinrakkaus on palkitsevia kokemuksia, jotka ovat yhteydessä lajin säilymiseen.
Vauvan ja rakastetun näkeminen aktivoivat aivosoluja, jotka yhdistetään mielihyvää ja rakkautta tuottavaan oksitosiiniin.
Samalla ne osat aivoista passivoituvat, jotka yhdistetään kielteisiin arvoihin ja kriittiseen ajatteluun. (rakkaus on sokea)
Seksuaalinen rakkaus on siis molekyylitoimintaa, eli eräänlaista ”rakkauden kemiaa”, eli androgeenien, estrogeenien, adrenaalin, oksitosiinin jne, toimintaa aivojen hermosoluissa.
Romanssi, intohimo, ihastus, hullaannus on tunnetta joka tuottaa voimakaita emotioita, kuten mielihyvää ja onnea.
Myös ”ikuisen”, eli elinikäisen parisuhteen ja hetkellisen parisuhteen vaikuttava tekijä on molekyylit, oksitosiini ja vasopressiini, naaraalla ja koiraalla ja niiden määrien vaihtelu.
Oksitosiini on romanttiseen ja hoivaavaan käytökseen vaikuttava ja vasopressiini viettiin vaikuttava molekyyli jotka vaikuttavat aivojen mielihyväkeskuksessa ja laukaisee toiminnon ja voi aiheuttaa myös riippuvuutta.
Feromonit laukaisevat vietin, eli rakastumisen ja sen aisti sijaitsee nenässä, ei kuitenkaan ole sama hajuaistin kanssa.
Ainetta erittyy ihmisestä sisältäen nais- ja mieshormoonien, estrogeenin ja testrogeenien molekyylejä.
Rakastuminen on siis kemiallista, molekyylien aiheuttamaa, mielihyväkeskuksessa vaikuttava tunne tila.
Platon sanoi aikoinaan, ”kukaan ei kaipaa sellaista, mitä ei luule itseltään puuttuvan”.
Voiko siis rakastua, jos on tyytyväinen siihen mitä hänellä jo on, ja siihen mikä hän on?
Tai voiko rakkaus kumpua depressiosta, eli puutteesta löytää ”arjesta” arvokasta?
Nämä ovat arvoihin liittyviä filosofisia rakkauden muotoja.
Voiko siis narsissi rakastua, kun hän rakastaa jo itseään, häneltähän ei rakkautta puutu?
Silloin rakkauden kohteen täytyisi sisältää tai olla jotakin, mitä rakastajalla itsellään ei ole?
Silloin rakastaminen on intensionaalinen suhde, eli jos rakastat jota kuta, niin rakkauden kohde ei ole toinen sinänsä, vaan pikemmin rakastuneen odotusten, toiveiden ja uskomusten mielikuva rakastetusta, siis se millaisena rakastettu näyttäytyy rakastuneelle.
Rakkauden puuttuminen, ellei hän saa ”kemiallista” rakkauden kokemista, pistää ihmisen hakemaan arvoihin nojaavaa rakkautta, kuten kiintymys, eli läheisyys, sitoutuminen, palvonta jne.
Tällä voi kuvata myös eräitten uskovaisten rakkautta esm, ”Jumalaansa tai ”Jeesukseen”.
Mielenkiintoiseksi asian tekee heillä jotka elävät parisuhteessa, ja sanovat rakastavansa toisiaan ja ”Jumalaansa”, toinenhan on ”kemiallinen” rakkaussuhde ja toinen arvoihin nojaava suhde?
Kumpi herättää voimakkaamman tunteen, vai onko toinen vain vietti suhde kiintymyksineen ja mihin sitten uskon rakkaussuhde nojaa? Kysymys kuuluukin, kumpi aiheuttaa suuremman hurmoksen, usko vai vietti ja kiintymys?
Vastatkoon siihen uskovaiset itse jos osaavat?
Mitä sitten voisi olla ”Jumalan rakkaus”?
Onko se sama kuin isän tai äidin rakkaus lapseensa, tai jonkin tekijän rakkaussuhde omiin tuotteisiinsa, kuten esm, taiteilijan suhde teoksiinsa? No ei ainakaan äidin rakkautta lapsiinsa joka on osin ”kemiallinen rakkaus”.
Entä Isän rakkaus? Sehän voi perustua kiintymykseen jälkeläisiinsä ja niiden kehitykseen varmistamiseen. Tällaiseen tunteeseen voi kyllä liittyä ylpeyden ohella turhamaisuutta ja itserakkautta?
Isä voi rakastaa lapsessa sitä mikä on häntä itseään, mutta mitä se olisi, osin ainakin itserakkautta?
liiallinen tieto voi tehdä omistajastaan todellisuudesta vieraantuneen, että jopa pieni lapsikin saattaa ymmärtää elämästä enemmän.
Sori, ei tee vaikutusta sinun tietosanakirjamainen luetteloimisesi rakkaudesta. Nuo ovat ihmisten tekemiä määreitä ja perustuu käsitteisiin, joiden avulla yritetään saada selitettyä asiaa, jota ei ihmismieli täysin voi ymmärtää edes. Siinä ei ole mitään väärää, että niin tehdään, mutta siinä on, että sitä aletaan pitämään ehdottomana totuutena, aivan kuin se olisi sillä täysin selitetty. Olen kyllä psykologiani lukenut jopa biologiani, mutta petyin hieman niiden laatikkomaisuuteen. Ne eivät antaneetkaan täyttä selitystä kuten joskus luulin. Ne heijastavat vain osaa totuudesta.
Olen edelleen sitä mieltä, että rakkaus on täydellistä, se kattaa kaiken, kaikki mikä on todellista on rakkautta, rakkaus ei vaadi mitään, ei esitä minkäänlaisia ehtoja, meillä kaikilla on se, voimme vain jakaa sitä edelleen, se lisääntyy sitä pois annettaessa, se ei kuole, se ei särje sydämiä, rakkaus parantaa, antaa voimaa, on elämänehto....
"liiallinen tieto voi tehdä omistajastaan todellisuudesta vieraantuneen, että jopa pieni lapsikin saattaa ymmärtää elämästä enemmän."
kuten esimerkiksi sinä lukemalla Raamattua?
Pieni lapsi voi uskoa Joulupukkiin, Jumalaan ja uskotella maailmankaikkeuden ja elämän mielikuvituksensa mukaiseksi, mutta sellainen se ei vain ole vaikka kuinka toivoisi.
Voikin kysyä kumpihan meistä on kauempana todellisuudesta, sinä Raamattusi ja yliluonnollisen Jumalasi uskomuksien sekä olemattomien tietojesi kanssa, vai minä joka edes jotain ymmärrän tästä todellisuudesta miten se toimii ja elän siinä, enkä mielikuvitus maailmassa jonka sinä olet itsellesi luonnut.
"Sori, ei tee vaikutusta sinun tietosanakirjamainen luetteloimisesi rakkaudesta. Nuo ovat ihmisten tekemiä määreitä ja perustuu käsitteisiin, joiden avulla yritetään saada selitettyä asiaa, jota ei ihmismieli täysin voi ymmärtää edes. "
Ei sillä ollut tarkoitustakaan tehdä "vaikutusta" sinuun, vaan antaa tietoa mitä sanan "rakkaus" taakse kätkeytyy.
Eikö kaikki määritteet ole ihmisen tekemiä, jopa tuo sinun Korintolais fraasisi, eikö se perustunut Paavalin kirjeisiin?
Jumalatako sen luulet tulleen vai enkeleiltä.
Ihmismieltä ja aivojen kemiaa on tutkittu ja sitä ymmärretään varsin hyvin nykyisin, mutta varmasti paremmin kuin joku Paavali vajaa parituhatta vuotta sitten.
Toinen asia on kokonaan jos sinä et sitä ymmärrä.
Sori, mutta sinä teet naivin vaikutuksen.
"Siinä ei ole mitään väärää, että niin tehdään, mutta siinä on, että sitä aletaan pitämään ehdottomana totuutena, aivan kuin se olisi sillä täysin selitetty. Olen kyllä psykologiani lukenut jopa biologiani, mutta petyin hieman niiden laatikkomaisuuteen. Ne eivät antaneetkaan täyttä selitystä kuten joskus luulin. Ne heijastavat vain osaa totuudesta"
Ehdottomia totuuksia on vain ja ainoastaan uskovaisilla etkö edes sitä ole viellä huomannut.
Eipä sinusta kyllä huomaa että olisit psykologiasi ja biologiasi lukenut, mihin ne eivät antaneet täyttää selitystä, mihin esimerkiksi nykyinen kirjasi Raamattu antaa ja mikä siinä on se kokonainen totuus ja millä sen todensit.
Selityksiä voi toki antaa kaikenlaisia, toisilla selityksillä vaan ei ole siihen mitään perusteita.
Sinulla onkin tapana valita aina juuri sellaiset selitykset mitkä vähiten kuulostavat uskottavammilta ja ovat kaikista selityksistä epäloogisimpia, miksiköhän?
Kuulostatkin lähinnä huvittavalta väitteinesi.
"Olen edelleen sitä mieltä, että rakkaus on täydellistä, se kattaa kaiken, kaikki mikä on todellista on rakkautta, rakkaus ei vaadi mitään, ei esitä minkäänlaisia ehtoja, meillä kaikilla on se, voimme vain jakaa sitä edelleen, se lisääntyy sitä pois annettaessa, se ei kuole, se ei särje sydämiä, rakkaus parantaa, antaa voimaa, on elämänehto.... "
Sinä voit olla mitä mieltä haluaat, sinä et vain pysty perustelemaan sitä millään muulla kuin vain uskollasi siihen.
Nuo käsitteet ovat vain pelkkiä sanoja ja toiveita ehkä, ei muuta.
Tarvitsee olla vain sinunlaisesi naivi ihminen uskoakseen että rakkaus on vain tuota.
nauraessasi minulle. Jos kirjoitukseni sinua huvittavat naiviudellaan; siten suhtaudut omaan pieneen sisälläsi kuuluvaan ääneen, joka minun kauttani lähestyy sinua. Tämäkin on psykologiaa vaikkei kovin arkipäiväistä sellaista.
nauran etenkin tätä juttuasi.
>>Olen kyllä psykologiani lukenut jopa biologiani, mutta petyin hieman niiden laatikkomaisuuteen. Ne eivät antaneetkaan täyttä selitystä kuten joskus luulin. Ne heijastavat vain osaa totuudesta.
nauran etenkin tätä juttuasi.
>>Olen kyllä psykologiani lukenut jopa biologiani, mutta petyin hieman niiden laatikkomaisuuteen. Ne eivät antaneetkaan täyttä selitystä kuten joskus luulin. Ne heijastavat vain osaa totuudesta.
vaikka et sitä ilmeisesti vielä usko. Se on perimmäinen sinuus. Sinua ei voi haavoittaa kenkään maailmassa. Todellinen rakkaus ei koskaan sinua hylkää. Pettymykset ihmisten välisissä rakkaustarinoissa ovat meidän itsemme valitsemaa koulutusta. Niistä opimme mitä todellinen rakkaus on. Kyynisyytesi johtuu siitä ettet usko omaan hyvyyteesi tai pelkäät jos näyttäisit sen sinua vastaan hyökättäisiin tai sinut hyljättäisiin. Onko se silti parempi valinta olla kuin ei tunteita ja rakkautta olisikaan, kuin ei hyvyyttä olisikaan? Silloin ei tule tietenkään pettymystä, mutta ei myöskään aitoa läheisyyttä. Ole rohkea ja säteile hyvyyttäsi ympäristöösi ja koet dramaattisen muutoksen elämässäsi. Jos sallit rukoilen sinunkin puolestasi, iloa ja rakkautta ja mielenrauhaa. Jotta löytäisit itsestäsi maailman arvokkaimman aarteen mitä löytää voit. Se on sinussa aina, ei ulkopuolellasi. Kaikki minkä koet ulkopuolellasi on heijastusta sisimmästäsi. Ja kaiken tarkoitus on ymmärtää että ne eivät ole "todellisia", vain rakkaus on todellista.
Mistäs moinen...? Nousitko väärällä jalalla ylös vuoteesta? Sääsket ne puree eikä uskovaiset!
sinulle, nasselle, VASTAA?
jolle esittää jonkin väitteen?
Jos joku, sinä, kirkko, uskovaine jne, väittä, että Jumala on, pitäisi heidän tietysti todistaa asia.
Varsinkin kirkon jos se sillä perusteella viellä kerää varojakin ihmisiltä, katteettomien lupausten antamista sanotaan huijaukseksi normaalisti, vain kirkoilla ja uskonnollisilla seurakunnilla on siihen ilmeisesti "laillinen oikeus", antaa lupauksia joita ei tarvitse todistaa, tai lunastaa mitenkään?
ootsä tosissaan nuin tyhmä ku vasemman jalan saapas
väite ja inte on jotaki muuta ku kertoa ja sanoa
paskaakaan, joten se siitä.
Jos rakastat vaikka elämää, en minä sinulta todisteita tai dokumentteja vaadi.
Se ihminen uskoo, niinkuin minäkin, ja kysymyksessä on usko. Ei sinun ole pakko avata kukkarosi nyörejä ja laittaa viisisenttistäsi yhtään minnekkään, jollet siten itse halua.
joka ei pysty argumentoimaa itse asiaa vaan henkilöä, kuten sinä.
että elämää ei ole, ymmärrätkö eron?
Minä rakastan elämää ja sitä todistettavasti on, entä se sinun rakkautesi kohde Jumala?
Eipä ainakaan kukaan ole todistanut viellä todistettavasti, vaikka hihhulit kilvan käyvätkin siitä todistamassa toisilleen.
Enkä sitä kirkolle avaakkaan.
Muuten jos et ole viellä huomannut kirkollisvero on hiukan suurempi kuin viisisenttinen, no tosin jos et maksa veroja ollenkaan niin mistäs sen huomaisit?
Mutta kysymyshän ei ollutkaan siitä, vaan siitä, että katteettomien lupauksien antamista nimitetään huijaukseksi jos sitä tekee jokin muu kuin kirkot tai seurakunnat.
Heillä on ilmeisesti oikeus poiketa lainsäädännöstä, miksiköhän?
Koskahan tämä menee jakeluun
Siis sellaisen hihhulin väite joka ei edes tiedä mitä elämä itseasiassa on?
Sinulla taitaakin olla aika monimuotoinen jumala?
Jumalasi on siis bakteeri, satiainen, sittisontiainen, kirppu, arkkieläin, lintu, kala, nisäkäs nimeltä rotta, ja miljoonat muut elävät?
Sama elämän henki, kaikessa elollisessa, yksinkertaista, mutta vaikeaa.
elämä ei ole mikään henki vaikka hengitätkin elääksesi.
Aineessakaan ei ole henkeä ja ainettahan sinäkin olet, vaikkeet sitä taida edes tajuta?
Et siis tiedä elämästä mitään, edes mitä se voisi olla.
Mutta sinllehan riittääkin pelkkä usko siihen mitä sen luulet olevan.
tällä palstalla, nimetön kuona vain..siis jäännös
Mutt kyll hänellekin taluttaja löytyy!
Ja hän tietää että olen hänelle todistanut että Jumala on olemassa!
Siunaan hänet ja koko vapaajettijain klubi missä hän istuu.