En nyt oikein osaa selittää, mutta olen jossakin hämärästi kuullut että epäonnistunut psykoterapia voi vähän niin kuin uudelleen traumatisoidan ihmisen. Tai jotenkin terapiassa ihminen alkaa avautumaan ja sitten kun on kaikista haavoittuvimmilaan tapahtuu jotain joka sulkee ihmisen vielä tiukemmin itseensä. Eli sen sijaan että saa käsiteltyä haavansa niin kokeekin sen trauman (siihen liittyvät tunteet) uudelleen ilman suojaa tai jotain. Tätä on hankala selittää mutta mistäköhän löytäsi enemmän tietoa tästä aiheesta. Pelkään että minulle on tapahtunut näin :/
Toki kuuntelen mielelläni muitakin huonoja terapia kokemuksia tai jos on tapahtunut vastaavaa muille ym.
Uudelleen traumatisoituminen terapiassa
Revityt siivet
92
4323
Vastaukset
- Itsekin olen
miettynyt samaa asiaa. Luulin jo toipuneeni vaikeista kokemuksista terapiassa, kun sitten vanhat haavat aukesivatkin uusien ikävien käänteiden (elämäntilanne) tullessa esiin. Sitä jotenkin tuli funtisittua, mistä tämä nykyinen tilanne johtuu - ja hahmottaa sitten sen alkusyyn; miksi ylipäätään esim. sairastuin.
Itselläni syy oli juurikin pitkittynyt psykososiaalinen stressi. Se johtui erinäisistä muutoksista elämäntilanteessa / elinympäristössä, mihin en vaan yksinkertaisesti sopeutunut. Ja kun esim. masentuu, ja tapahtuu myös muita ikäviä kuormittavia asioiita, ei toki voikaan olettaa ympärillään tukea ihmisiltä, joiden kanssa ei ole ystävä henk. koht. tasolla. Mutta se, että jäin niin yksin, tuntui kohtuuttomalta. Koin, että mut jätettiin yksin. Eipä sillä, perheelliset ystävät jäivät tuekseni, mutta sinkkujen suhteen tipahdin vain yksinkertaisesti "pelistä pois". Ja loppu onkin historiaa; kehen / keihin sitä sitten identifitioituu yms.
Katkera pala tämä on ollut, ja tietoisesti tästä juontuvaa kaikkea mitä sitten matkan varrella on tullutkan vastaan, terapioin parhaillaan. Kyllä tämä tästä. Vaikka tekeekin juuri se kipeää, että ne vanhat haavat, joiden oli tarkoitus olla jo umpeutuneina, aukesivatkin uudelleen.
Omalla kohdallani en kyllä ajattele, että aiemmat terapiasessiot olisivat menneet pieleen.- Espoosta
Samanlainen tilanne. Yritetään selvitä yksin. Ikäviä elämäntilanne muutoksia on ollut liikaa ja koen syvää yksinäisyyttä . Missä asut? Minä Espoossa .
- Anonyymi
Espoosta kirjoitti:
Samanlainen tilanne. Yritetään selvitä yksin. Ikäviä elämäntilanne muutoksia on ollut liikaa ja koen syvää yksinäisyyttä . Missä asut? Minä Espoossa .
Minulla myös ja Espoossa kävin terapeutilla.
- En siis ole alalla
Ihan oikeassa olet, että psykoterapian edetessä ihan onnistuneesti se sisältää myös haavoittuvuuden mahdollisuuden. Psykoterapeuttiin tukeudutaan, heijastellaan tunteita ja ajatuksia ja tullaan riippuvaiseksikin (hetkeksi).
Jos psykoterapia jostakin syystä loppuu kesken tai psykoterapeutti toimii väärin, siinä on haavoittumisen ja traumatisoitumisen mahdollisuus. Siksi suosittelen aina ja uudelleen, että etsikää mahdollisimman huolellisesti (kun vain jaksaisi) kunnolla kouluttautunut psykoterapeutti ja kysykää tärkeitä asioita: onko oma psykoterapia käyty jne.
Psykoterapian kulusta löytyy varmaan ihan kirjastosta kirjoja, joissa on myös tästä puolesta kirjoitettu. tämä on olleellinen osa psykoterapiatyötä: miten pitää huoli asiakkaan turvan tunteesta ja haavoittumattomuudesta.- Revityt siivet
Oikeastaan menin kunnallisen kautta terapiaan. Ennen kuin saa rahoitusta "viralliseen" terapiaan niin täytyy käydä tietty määrä omakustanteisesti tai jotain psykologilla. Tai jotain tuon tyyppistä, minä en apua hakiessa tiennyt näitä asioita. Minä menin suoraan kunnan omalle nuorille tarkoitettulle psykologille, jolla oli rajoitus max. 10 kertaa. Sinänsä tämä oli hankalaa että tarvitsin diagnoosin rahoitukseen ja sen vuoksi minun täytyi avautua tälle psykologille, joka ei kuitenkaan ole vastuussa minusta(luulin että olisi ollut). Se oli liian pirstaloitunutta se hoidon alku ja sen takia minä en edes päässyt kunnolla purkamaan itseäni kun jokin jo leikkasi kiinni. Minulla siis oli akuutti ongelma tunteiden käsittelyni kanssa ja sen takia etenin itseni kanssa nopeasti. Tai yritin kyllä puoli tukahduttaa tunteitani, jotta pääsisin tasaiseen hoitoon, mutta noin 3kk:n jälkeen romahdin ja...noh, otsikossa lukee. Apu tuli liian myöhään vaikka yritin parhaani. Pahoittelen sekavaa kirjoitusta. AP
- susi lampaanvaatteis
Revityt siivet kirjoitti:
Oikeastaan menin kunnallisen kautta terapiaan. Ennen kuin saa rahoitusta "viralliseen" terapiaan niin täytyy käydä tietty määrä omakustanteisesti tai jotain psykologilla. Tai jotain tuon tyyppistä, minä en apua hakiessa tiennyt näitä asioita. Minä menin suoraan kunnan omalle nuorille tarkoitettulle psykologille, jolla oli rajoitus max. 10 kertaa. Sinänsä tämä oli hankalaa että tarvitsin diagnoosin rahoitukseen ja sen vuoksi minun täytyi avautua tälle psykologille, joka ei kuitenkaan ole vastuussa minusta(luulin että olisi ollut). Se oli liian pirstaloitunutta se hoidon alku ja sen takia minä en edes päässyt kunnolla purkamaan itseäni kun jokin jo leikkasi kiinni. Minulla siis oli akuutti ongelma tunteiden käsittelyni kanssa ja sen takia etenin itseni kanssa nopeasti. Tai yritin kyllä puoli tukahduttaa tunteitani, jotta pääsisin tasaiseen hoitoon, mutta noin 3kk:n jälkeen romahdin ja...noh, otsikossa lukee. Apu tuli liian myöhään vaikka yritin parhaani. Pahoittelen sekavaa kirjoitusta. AP
olkaa tarkkoja terapeutin valinnassa.
Liikkeellä on myös puoskareita.
Kaikki voi näyttää paperilla ja somessa hyvältä,mutta totuus on aivan muuta.
Kokemusta on.... - Itselläni se meni
Revityt siivet kirjoitti:
Oikeastaan menin kunnallisen kautta terapiaan. Ennen kuin saa rahoitusta "viralliseen" terapiaan niin täytyy käydä tietty määrä omakustanteisesti tai jotain psykologilla. Tai jotain tuon tyyppistä, minä en apua hakiessa tiennyt näitä asioita. Minä menin suoraan kunnan omalle nuorille tarkoitettulle psykologille, jolla oli rajoitus max. 10 kertaa. Sinänsä tämä oli hankalaa että tarvitsin diagnoosin rahoitukseen ja sen vuoksi minun täytyi avautua tälle psykologille, joka ei kuitenkaan ole vastuussa minusta(luulin että olisi ollut). Se oli liian pirstaloitunutta se hoidon alku ja sen takia minä en edes päässyt kunnolla purkamaan itseäni kun jokin jo leikkasi kiinni. Minulla siis oli akuutti ongelma tunteiden käsittelyni kanssa ja sen takia etenin itseni kanssa nopeasti. Tai yritin kyllä puoli tukahduttaa tunteitani, jotta pääsisin tasaiseen hoitoon, mutta noin 3kk:n jälkeen romahdin ja...noh, otsikossa lukee. Apu tuli liian myöhään vaikka yritin parhaani. Pahoittelen sekavaa kirjoitusta. AP
näin: sairastan siis kaksisuuntaista mielialahäiriötä (lievempää typpiä2), ja olen käynyt lähes kaikki terapiani kognitiivisessa psykoterapiassa terapeutilla, jolla on vaativan erityistason koulutus eli korkein mahdollinen. Terapian tarpeeni alkutaipaleella kävin vuoden psykologin juttusilla Valkonauhaliitossa (ilmainen), ja olihan se tyhjää parempi. Mutta psykologi on siis hän, joka ohjaa, neuvoo ja kartoittaa asiakkaan tilanteen - sekä tarvittaessa ohjaa eteenpäin oikean varsinaisen avun, kuten psykoterapian piiriin, joita niitäkin on eri sortteja. Riippuu toki asiakkaan tuen tarpeesta, millaista apua hän tarvitsee. Vaatimattomimmillaanhan terveysasemilla toimivat psyk. sairaanhoitajat, joille voi mennä sydäntään keventämään. Sieltä aloitin itse 10 vuotta sitten, kun masennuin.
"En siis ole alalla" -kommentin kirjoittajalle: Oudoksuin viimeistä lausettasi: ".. oleellinen osa psykoterapiatyötä: miten pitää huoli asiakkaan turvan tunteesta ja haavoittumattomuudesta."
Jos ihminen on haavoittunut ja kokee turvattomuutta, parhaimmillaan hän voi hyötyä terapiasta siinä määrin, että saa kasvatettua itsessään tuota perusturvan tunnetta, ettei olisi niin haavoittuvainen kuin mitä on / on ollut. Mutta ajattelisin, että tietyllä tapaa me kaikki olemme jossain määrin haavoittuvaisia, ja olleellisempaa onkin oppia hyväksymään se, jos siinä on ollut jotain vaikeutta. Ja ennenkaikkea erityisesti esim. jos ihminen on erityisherkkä (itse olen), on tarpeellista oppia elämään tuon ominaisuutensa herkkyys kanssa, mikä toki jo sinällään altistaa ihmistä haavoittuvuudelle.
Aloittaa kehoittaisin miettimään psykoterapiaa, jos olet kovinkin traumatisoitunut. Paras mahdollinen apu ja tuki, mitä tarjolla on. Toki asiakkaan ja auttajan välinen kemia on hyvän lppputuloksen kannalta tärkeää, ja jos tuntuu, että jonkun kanssa ei "natsaa" kannattaa kokeilla jotain toista terapeuttia. Psykologi voi auttaa oikean terapiamuodon valinnassa, joita ovat mm. psykoanalyyttinen, ratkaisukeskeinen ja kognitiivinen psykoterapia. Itse esim. valkkasin kognitiivisen terapialiiton (vaiko yhdistyksen) sivuilta itselleni korkeimmalla mahd. osaamisella koulutetun terapeutin. Enkä ole päätöstäni katunut. 4. vuosi menossa. - Revityt siivet
Itselläni se meni kirjoitti:
näin: sairastan siis kaksisuuntaista mielialahäiriötä (lievempää typpiä2), ja olen käynyt lähes kaikki terapiani kognitiivisessa psykoterapiassa terapeutilla, jolla on vaativan erityistason koulutus eli korkein mahdollinen. Terapian tarpeeni alkutaipaleella kävin vuoden psykologin juttusilla Valkonauhaliitossa (ilmainen), ja olihan se tyhjää parempi. Mutta psykologi on siis hän, joka ohjaa, neuvoo ja kartoittaa asiakkaan tilanteen - sekä tarvittaessa ohjaa eteenpäin oikean varsinaisen avun, kuten psykoterapian piiriin, joita niitäkin on eri sortteja. Riippuu toki asiakkaan tuen tarpeesta, millaista apua hän tarvitsee. Vaatimattomimmillaanhan terveysasemilla toimivat psyk. sairaanhoitajat, joille voi mennä sydäntään keventämään. Sieltä aloitin itse 10 vuotta sitten, kun masennuin.
"En siis ole alalla" -kommentin kirjoittajalle: Oudoksuin viimeistä lausettasi: ".. oleellinen osa psykoterapiatyötä: miten pitää huoli asiakkaan turvan tunteesta ja haavoittumattomuudesta."
Jos ihminen on haavoittunut ja kokee turvattomuutta, parhaimmillaan hän voi hyötyä terapiasta siinä määrin, että saa kasvatettua itsessään tuota perusturvan tunnetta, ettei olisi niin haavoittuvainen kuin mitä on / on ollut. Mutta ajattelisin, että tietyllä tapaa me kaikki olemme jossain määrin haavoittuvaisia, ja olleellisempaa onkin oppia hyväksymään se, jos siinä on ollut jotain vaikeutta. Ja ennenkaikkea erityisesti esim. jos ihminen on erityisherkkä (itse olen), on tarpeellista oppia elämään tuon ominaisuutensa herkkyys kanssa, mikä toki jo sinällään altistaa ihmistä haavoittuvuudelle.
Aloittaa kehoittaisin miettimään psykoterapiaa, jos olet kovinkin traumatisoitunut. Paras mahdollinen apu ja tuki, mitä tarjolla on. Toki asiakkaan ja auttajan välinen kemia on hyvän lppputuloksen kannalta tärkeää, ja jos tuntuu, että jonkun kanssa ei "natsaa" kannattaa kokeilla jotain toista terapeuttia. Psykologi voi auttaa oikean terapiamuodon valinnassa, joita ovat mm. psykoanalyyttinen, ratkaisukeskeinen ja kognitiivinen psykoterapia. Itse esim. valkkasin kognitiivisen terapialiiton (vaiko yhdistyksen) sivuilta itselleni korkeimmalla mahd. osaamisella koulutetun terapeutin. Enkä ole päätöstäni katunut. 4. vuosi menossa.Kiitos että jaoit kokemuksesi. En tällä hetkellä lämpene ajatuksesta terapialle, koska minun pitää vielä näin parin vuoden jälkeenkin korjailla asioita joita tuo edellinen aiheutti elämässäni. Minä myös koen että haluan muodostaa luottamussuhteen ihmiseen joka vaalii minua ja tunteitani kuin kukkaa kämmenellä, kuin jollekin joka työkseen sitä tekee koska sattumoisin olen myös erityisherkkä. Ja kuten sanoin, terapeutillani ei ole mitään vastuuta siitä minkälaiseen syöksykierteeseen elämäni meni, mutta jos itse valitsen jonkun tärkeän ihmisen niin ihmissuhteisiin tällainen vastuu yleensä kuuluu että läheisistä välitetään. Siis täysin loogista pohdintaa. Ratkaisukeskeinen terapia oli ehkä alunperin mietintämyssyn alla, mutta itse koen että elämä on paras hoitaja. Tiedän mistä ongelmani johtuvat. Haluan vain että minulla olisi joku johon luottaa.ap
- Kuullostaa
Revityt siivet kirjoitti:
Kiitos että jaoit kokemuksesi. En tällä hetkellä lämpene ajatuksesta terapialle, koska minun pitää vielä näin parin vuoden jälkeenkin korjailla asioita joita tuo edellinen aiheutti elämässäni. Minä myös koen että haluan muodostaa luottamussuhteen ihmiseen joka vaalii minua ja tunteitani kuin kukkaa kämmenellä, kuin jollekin joka työkseen sitä tekee koska sattumoisin olen myös erityisherkkä. Ja kuten sanoin, terapeutillani ei ole mitään vastuuta siitä minkälaiseen syöksykierteeseen elämäni meni, mutta jos itse valitsen jonkun tärkeän ihmisen niin ihmissuhteisiin tällainen vastuu yleensä kuuluu että läheisistä välitetään. Siis täysin loogista pohdintaa. Ratkaisukeskeinen terapia oli ehkä alunperin mietintämyssyn alla, mutta itse koen että elämä on paras hoitaja. Tiedän mistä ongelmani johtuvat. Haluan vain että minulla olisi joku johon luottaa.ap
siltä, ettei terapeuttisi ollut ammattitaitoinen, joten ymmärrän, miksi et "tältä istumalta" halua uuteen terapiaan ryhtyä. Hyvä olisi kuitenkin, jos pystyisi olla ajattelmatta terapeuttiaan läheisenä sinällään - jos vaikka vertaa ystäviin tai perheenjäseniin. Ammattitaitoinen terapeutti osaa kyllä hoitaa hommansa niin, että tältä vältytään. Terapeutin ei ole nimittäin tarkoituksenmukaista sitoa asiakasta itseensä ja saada väärällä tavalla riippuvuussuhdetta aikaiseksi. Pikemminkin on tarkoitus voimistaa asiakasta niin, että hän saa ilmaa siipiensä alle, ja löytää itse ratkaisunsa elämänsä ongelmiin - sen sijaan, että terpeutti kertoisi hänelle "valmiit vastaukset". Toisen ihmisen kunnioitus on kaiken lähtökohta. Sekä se, että terapeutti uskoo asiakkaassa olevaan potentiaaliin, eikä tee itseään turhan tärkeäksi / korvaamattomaksi. Manipuloivia puoskareita jos tosiaan markkinoilla pyörii rahastusmielessä, kannattaa pitää varansa. Psykoterapeutti-nimike on suojattu, ja sitä ei voi käyttää kuka tahansa toisin kuin vaikkapa pelkkää terapeutti-nimikettä - uskoisin näin.
Onnea matkaan! - Anonyymi
Tutkitusti 5-15% voi huonommin terapian jälkeen.
Luulen, että luku on suurempi. Tätä ei tiedetä, koska puuttuu seurantasysteemi. Raportitkin perustuvat terapeutin itsensä tuottamiin.
Terapian näkökulmasta on onnistunut, jos alkuperäinen (esim. Käytös) on muuttunut, mutta potilas voi kokea olevansa lamaantunut ja irti itsestään tms.
Toivottavasti terapian laatuseurantaan panostetaan.
- TerapeutinUhri
Minä uskon, että olen uudelleentraumatisoitunut terapiassa. Ja useampaan kertaan. Minulla on joitakin ihan hirveitä kokemuksia yksityisestä terapiasta, eikä julkinenkaan puoli saa puhtaita papereita minulta.
Menin ensimmäistä kertaa hakemaan apua masennukseen ja ahdistukseen 18-vuotiaana terveyskeskuksesta. Sieltä vastaanottovirkailija käännytti minut pois sanoen, että pitää mennä mielenterveyspuolelle. No, menin sitten mielenterveystoimiston, jossa kävin ahdistavan vähäpuheisen hoitajan juttusilla. Hakeuduin nuorten neuvolaan, josta minut passitettiin nuorisopsykiatrian poliklinikalle. Sieltä minulle annettiin yksityisen terapeutin nimi, ja kehotettiin menemään hänen vastaanotolle. Kunpa en olisi mennyt. Siitä alkoi kolmen vuoden ahdistus. Yritin kertoa terapeutille joistakin traumaattista kokemuksista, kuten koulukiusaamisesta ja kaltoinkohtelusta kotona. Sain tylyn vastaanoton: terapeutti syyllistikin näistä asioista minua! Ahdistukseni ja masennukseni paheni. Yritin lopettaa terapian, mutta terapeutti alkoi uhkailemaan minua. Hän sanoi, että jos lopetan ilman yhteistä sopimusta, hän pitää kuitenkin vastaanottoa minulle kahden kuukauden ajan ja laskuttaa minua käyttämättä jääneistä tunneista. Käyntejä oli kolme kertaa viikossa, eikä käyttämättä jääneistä tunneista saanut Kelan tukea, joten maksettavaksi olisi jäänyt aika iso summa. Ahdistuin lisää. Kohtelu tuntui aivan epäoikeudenmukaiselta, ja keskustelin siitä vanhempieni kanssa. Isä oli samaa mieltä minun kanssani, mutta äiti kehotti jatkamaan terapiaa. Ajattelin että jään varmaan tässä asiassa ilman tukea, joten jatkoin käyntejä. En jaksanut alkaa taistelemaan. Huono maku koko hommasta kuitenkin jäi, ja vieläkin vuosien jälkeen asia ahdistaa minua. Olen välillä jopa miettinyt, että haastan entisen terapeuttini oikeuteen tai ainakin teen hänestä valituksen jonnekin.- Älyä.kehiin
Minä puolestani uskon että ap on trolli
Joka naureskelee itsekseen hyväuskoisia tolloja, jotka ovat "asiantuntijoita"
Ja antavat "hyviä" neuvoja kaikista mielenterveyteen liittyvistä ongelmista
Huutonaurua potenssiin kaksi - Anonyymi
Samankaltainen tilanne. Teen valituksen. Taitaa olla yleisempää kuin tiedämmekään. Nämä tarinat ansaitsevat tulla julki.
- Anonyymi
Valvira tai avi sekä oikeusasiamies.
- Anonyymi
Jos 2v on mennyt, niin voit valittaa oikeusasiamiehelle ja pyytää häntä tekemään selvityksen onko rikottu lakeja ja ihmisoikeuksia
- einarsku
Ei kannata valita narsistia psykoterapeutiksi, niitäkin on ikävä kyllä.
- Pooob
Täällä vähä samankaltaisia kokemuksia. Terapia voi traumatisoida pahemmin. Ties vaikka kyseessä olisi hoito "tuodaan potilas vastakkain, eli sen varsinaisen ongelman kanssa". Eli ei keskustella vaan tehdään ne tilanteet samanlaisiksi terapiassa.
- dolor
Terapeutteja on monenlaisia. Kaikki eivät ole käyneet riittävästi omassa terapiassa. Joissakin terapiakoulutuksissa on kai vain muutama viikko pakollista omaa koulutusterapiaa. Ei se riitä selvittämään terapeutille mitä mahdollisia vikoja voisi olla omassa päässä.
edellinen kirjoitti "tuodaan potilas vastakkain, eli sen varsinaisen ongelman kanssa". Eli ei keskustella vaan tehdään ne tilanteet samanlaisiksi terapiassa. " Näin ei missään nimessä saisi tehdä. Varsinkin jos kyse on traumoista. Niitä ei pidä mitenkään "elää uudelleen" terapiassa. Niitä käsitellään muuten, etäämmältä, ja ensin vakautetaan eli rakennetaan turvallisuutta. Tämä vaihe voi kestää pitkään.
Minulla terapia menee niin että itse valitsen tahdin ja mistä puhutaan. On ihmeellistä kun saan kerrankin olla oma itseni, niin harvinainen kokemus minulle, kun olen kokenut paljon sitä että "ylitseni kävellään" eri tavoin elämässä...
Minulle on tärkeää myös että saan käydä niin kauan kuin haluan. Edellinen terapeuttini josta oli paljon huonoa kokemusta vaati tiukkaa määräaikaisuutta, ja minulle tuli suorituspaineita ja hylätyksi tulemisen kokemus jo alkumetreillä. Se oli kauheaa muutenkin, kun hän yritti pakottaa minua omaan muottiinsa. Kärsin siitä "terapiasta" vuosia. Nyt on toinen meininki, ei ole kiire mihinkään. Nämä kaksi terapeuttia ovat aivan toistensa vastakohdat. Vaikka samalla tavoin koulutettuja. - vierailija00001
"Minulla terapia menee niin että itse valitsen tahdin ja mistä puhutaan. On ihmeellistä kun saan kerrankin olla oma itseni, niin harvinainen kokemus minulle, kun olen kokenut paljon sitä että "ylitseni kävellään" eri tavoin elämässä... "
Minulle kävi puolestaan niin, että kun puhuin siitä mistä halusin puhua, terapeutti lopetti aiheen ja kielsi puhumasta, koska "minun pitää mennä eteenpäin ja unohtaa asiat". Sitten pakotti puhumaan aiheista mistä hän halusi. Lopettaessani terapian totesi, ettei ollut edes aloittanut terapiaa vaan kyseessä oli selvitys. Terapia vain ahdisti, koin syvää helpotusta ja yhteyttä vain asioiden keskustelusta silloin, kuin puhuin mitä "terapeutti halusi kuulla".
Terapeutti muutenkin rikkoi monia valviran ohjeita. Olen vain liian väsynyt ja kuormittunut, etten jaksa uhrata ainakaan vielä voimia asian selvittämiseksi ja valituksen tekemiseksi.- Anonyymi
Kuulostaa todella tutulta. Kävitkö Espoossa terapeutilla?
- vieras007
Enemmän minä olisin huolissani terapeuteista, jotka ovat käyneet todella pitkän terapian oman koulutukuntansa sisällä. Siinä menee sitten kyky tarkastella hoitokeinoja objektiivisesti.
"Jos psykoterapia jostakin syystä loppuu kesken tai psykoterapeutti toimii väärin, siinä on haavoittumisen ja traumatisoitumisen mahdollisuus. Siksi suosittelen aina ja uudelleen, että etsikää mahdollisimman huolellisesti (kun vain jaksaisi) kunnolla kouluttautunut psykoterapeutti ja kysykää tärkeitä asioita: onko oma psykoterapia käyty jne."
Terapia on aina manipulaatiota, pitkän terapiaprosessin käyneet terapeutit ovat siis itse läpikäyneet terapian mukaisen mielen manipulaation.. Varsinkin pitkät analyyttiset suuntaukset puolustavat vahvasti omaa paikkaansa ja eivät oman kokemukseni mukaan kykene kriittiseen tarkasteluun omia teorioitaan kohtaan.
Analyytissä koulukunnissa korostuu, että terapeutti on terve ja potilas sairas, joten terapeutti tietää aina paremmin mitä potilas tarvitsee. Se myös toimii välillisesti ja sen koulukunnan edustajat vakaasti uskovat, että vain tuntemalla saadaan potilaan mieli ja käytös muuttumaan, joten sen koulusuunnan terapioissa viedään potilas säännöllisesti puolustusmekansimien ja triggreiden partaalle sekä näin yritetään muuttaa "käytöstä". Tämä toiminto voi oikeasti sairastuttaa ja pahasti. Potilas oli silloin liian sairas tai valitsi terapeutin joka hänelle ei sopinut. Näin terapeutti saa synninpäästön, ei tarvitse kyseenalaista metodejaan eikä toimintaansa ja voi jatkaa uuden terveemmän ja pitkään terapiaan soveltuvan potilaan kanssa toimintaasa.
Tämä on oma tulkintani ja kokemukseni analyyttisistä mentelmistä. En suosittele niitä kenellekkään ja oman kokemukseni mukana kyllä voivat traumatisoida. Pahinta on, että Valviran valitusprosessi on liian pitkä ja vaativa, johon harva uupunut tai väsynyt edes jaksaa mennä. Valvirakin kannustaa, että ongelmat pitää hoitaa hoitopaikassa. Analyyttisten ideologioiden mukaan vain niin kauan kun on ongelmia terapeutin ja potilaan välissä, potilas tarvitsee terapiaa ja näin "pahoinpitely" ja ongelmissa vellominen vain jatkuu sekä terapeutti tienaa rahaa uskossaan, että kyllä se kohta parantuu.
Ainoa keino on siis lopettaa, tehdä valitus, mikäli terapeutti ei ole sopiva ja käyttäytynyt sopimattomasti. Itse en valitusta ole ainakaan vielä jaksanut tehdä. Menen tänään terapiaan keskustelemaan miten minä nyt ratkaisisin tämän entisen terapeutin aikana syntyneen trauman.- narrative-
vieras007 , Yksi mitä kannattaisi tehdä, jos et ole vielä tehnyt, ottaa yhteyttä terapeutin koulutustahoon ja tehdä sinne valitus. Kerro mahd. tarkkaan mitä olet kokenut ja miten se on sinuun vaikuttanut. Lähetä se kirjallisena (soita vaikka ensin niin saat tarkempia ohjeita). He keskustelevat sitten terapeutin kanssa ja voivat antaa hänelle huomautuksen tai poistaa hänet terapeuttiluettelostaan. Tämä kaikki on aika vakava paikka kenelle tahansa terapeutille - jo pelkkä keskustelu potilaan valituksesta, omassa koulutusyhteisössä. Voi kuulostaa terapia-asiakkaasta pieneltä, mutta uskon että ei ole.
Tiedät varmaan terapeuttisi koulutuksen järjestäjän? Jos et satu tietämään voit aina kysyä sitä häneltä jälkikäteenkin. Kerro kirjeessä mahdollisimman tarkkaan kokemuksesi terapiasta ja miten asiat etenivät. Mitä haittavaikutuksia siitä sinulle oli. Ehkä sekin mitä muistat joistakin epäasiallisista repliikeistä. Sen verran kuin pystyt kertomaan ilman että koet että menee omalta puoleltasi liian henkilökohtaiseksi.
Myös täällä ja muualla somessa kirjoittaminen on minusta hyväksi. Paras turva ja myös terapian onnistumisen edistäjä on yleisen tietoisuuden lisääminen ja vertaistuki.
- narrative-
Muuten tuohon mitä sanoit psykodynaamisten terapioiden periaatteista, olen kyllä pääosin eri mieltä. Noin tapahtuu silloin kun asiat ymmärretään katastrofaalisesti väärin. Ja jotkut terapeutithan varmaan niinkin ymmärtävät
Esimerkiksi "Analyyttisissä koulukunnissa korostuu, että terapeutti on terve ja potilas sairas, joten terapeutti tietää aina paremmin mitä potilas tarvitsee". Ei yhtään näin. Psykoanalyyttisen ajattelun yksi periaate on että raja terveen ja sairaan välillä on liukuva. Alkujaan jo Freud puhui ”neuroottisuuden normaaliudesta.”
Nykyinen valtavirtapsykiatria toimii luokittelujen perusteella, diagnosoiden ihmisiä erilaisiin "häiriöluokkiin" (jotka ovat tieteellisesti yleensä aika huonosti perusteltuja). Ihminen ei voi käytännössä asioida psykiatriassa tulematta luokitelluksi joko terveeksi tai sairaaksi. Psykodynaamisessa ajattelussa ja terapiassa näin ei ole, eikä ole koskaan ollutkaan. Diagnoosit eivät yleensä ole keskeisessä asemassa muissakaan terapiasuuntauksissa, mutta esimerkiksi eräät kognitiivisen terapian muodot on suunniteltu vastaamaan tiettyä psyykkistä ”häiriötä.” Siinä on jo lähtökohta, jota itse pidän epäinhimillistävänä.
"Enemmän minä olisin huolissani terapeuteista, jotka ovat käyneet todella pitkän terapian oman koulutukuntansa sisällä. Siinä menee sitten kyky tarkastella hoitokeinoja objektiivisesti. " Tämähän tapahtuu helposti aina kun ollaan jossain koulutuksessa tai sen mukaisessa terapiassa tai harjoittelussa. Oman hoidon/harjoittelun pituus ei varmaan ole se, mikä hävittää alkuvaiheen kriittisyyden? Jos omaterapia olisi lyhyempi, sitten ei olisi senkään vertaa mahdollisuutta tutustua oman itsen pimeisiin puoliin. Ja se ettei niihin edes yritetä kunnolla tutustua vaikuttaa tulevien asiakkaiden turvallisuuteen.
Koulutusterapiat ovat varmaan aika usein "keskinäisen kehumisen kerhoja" silloin kun hommaan ei suhtauduta vakavasti, suuntauksesta riippumatta. Tuloksena on Teflon-terapeutti.
"Varsinkin pitkät analyyttiset suuntaukset puolustavat vahvasti omaa paikkaansa ja eivät oman kokemukseni mukaan kykene kriittiseen tarkasteluun omia teorioitaan kohtaan. " Minusta kyllä näyttävät kykenevän aika hyvin, mitä olen perehtynyt... Psykodynaamisen terapian teoreettinen pohja kehittyy koko ajan ja siellä tehdään aika paljon kriittistä terapiatutkimusta. Enemmän olisin huolissani siitä nykypsykiatrian muotisuuntauksesta, joka painottaa lyhyitä ja kognitiivisia terapioita muka ”näyttöön perustuvina” vaikka niistä ei ole juuri lainkaan kunnollista seurantatutkimusta. Se tutkimus mitä on osoittaa pikemminkin että pitkät hoidot tuottavat kestävämmän tuloksen. Lyhyiden tulokset perustuvat lähinnä "odotusvaikutukseen" eli "tsemppaamiseen", eräänlaiseen puoliplaceboon. Pitkien terapioiden tavoitteet ovat myös toisenlaiset, kokonaisvaltaisemmat. - Minusta tuo lyhyiden terapioiden vaikutus voi silti olla hyvä, vaikka ne ovat eräänlaista valmennusta, eivät niinkään varsinaista terapiaa... Siinäkin ratkaisee paljon se kohtaaminen: ymmärtääkö joku sinua vai ei.
Kaikissa terapioissa yksi haastavimpia asioita on valta-asemien epätasa-arvo. Minusta yksi terapeutin tärkeimpiä tehtäviä on purkaa tätä epätasapainoa, pysyen silti ammattilaisena jonka taidoista avuntarvitsija voi hyötyä.
Kun miettii esimerkiksi vastatransferenssin käsitettä, jota opetetaan terapeuteille, jotta he eivät antaisi omien tunteidensa ja tarpeidensa vaikuttaa liikaa asiakkaaseen... Se ja moni muu nimenomaan psykodynaamisessa terapiassa keskeinen juttu opetetaan juuri siksi, jotta terapeutit osaisivat paremmin "katsoa peiliin." Heidän pitäisi olla koko ajan kriittisiä itseään kohtaan terapiasuhteessa, sillä terapian onnistuminen riippuu paljolti juuri tästä. Jos terapeutti ei tiedosta vastatransferenssiaan, projektioitaan (esim. heijastaa asiakkaaseen omia torjuttuja tunteitaan, tai koettaa hyötyä tämän riippuvuudesta, jne.) tai muita tunnereaktioitaan, terapiasuhde vääristyy ja asiakas ei voi kokea tunteitaan siinä turvallisesti ja tutkia niitä keskustelussa. Psykodynaamisessa terapiassa terapeutin odotetaan ottavan nämä reaktionsa vakavasti, tutkivan niitä jatkuvasti ja käsittelevän niitä tarvittaessa työnohjauksessa. Tämä siis jotta hän ei vaarantaisi asiakkaansa turvallisuutta. Muissa terapiasuuntauksissa käsitellään näitä asioita vaihtelevalla painotuksella (termit saattavat olla vähän eri, joissakin kognitiivisissa suuntauksissa puhutaan esim. vastatunteista). Lyhytterapioissa niistä ei puhuta tietääkseni paljoakaan, vaikka ne vaikuttavat niissäkin terapiasuhteissa yhtä lailla.- Anonyymi
"Psykodynaamisen terapian teoreettinen pohja kehittyy koko ajan ja siellä tehdään aika paljon kriittistä terapiatutkimusta"
Monesti sanotaan, että psykoterapiahoito on tieteellisesti todistettu toimivaksi.
Mutta kun yrittää löytää tieteellisesti todistettuja turkimusjulkaisuja, jotka olisivat vielä testattu todeksi esimerkiksi kokemusasiantuntijoiden näkökulmasta tai palvelun käyttäjien näklkulmasta puuttuu aika pitkälle.
Kuka on nähnyt tieteellisen julkaisun, jossa pitkää psykoterapiaa saanutta on haastateltu ilman välikäsiä ja asiantuntijan tekemää tulkintaa? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Psykodynaamisen terapian teoreettinen pohja kehittyy koko ajan ja siellä tehdään aika paljon kriittistä terapiatutkimusta"
Monesti sanotaan, että psykoterapiahoito on tieteellisesti todistettu toimivaksi.
Mutta kun yrittää löytää tieteellisesti todistettuja turkimusjulkaisuja, jotka olisivat vielä testattu todeksi esimerkiksi kokemusasiantuntijoiden näkökulmasta tai palvelun käyttäjien näklkulmasta puuttuu aika pitkälle.
Kuka on nähnyt tieteellisen julkaisun, jossa pitkää psykoterapiaa saanutta on haastateltu ilman välikäsiä ja asiantuntijan tekemää tulkintaa?Juuri näin.
Ei ole tiedettä ihmisten ehdoilla.
- Anonyymi
https://yle.fi/uutiset/3-10979255 tuo valoa ja uskoa tulevaan synkkyyden ja mustan maailman keskellä.
Sinänsä psykodynaamisia terapeutteja kouluttava psykotherapiasäätiö suhteutuu onnistumisiin ja epäonnistumisiin näin: http://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/paakirj316.pdf - Anonyymi
"Kun miettii esimerkiksi vastatransferenssin käsitettä, jota opetetaan terapeuteille, jotta he eivät antaisi omien tunteidensa ja tarpeidensa vaikuttaa liikaa asiakkaaseen... Se ja moni muu nimenomaan psykodynaamisessa terapiassa keskeinen juttu opetetaan juuri siksi, jotta terapeutit osaisivat paremmin "katsoa peiliin." Heidän pitäisi olla koko ajan kriittisiä itseään kohtaan terapiasuhteessa, sillä terapian onnistuminen riippuu paljolti juuri tästä. Jos terapeutti ei tiedosta vastatransferenssiaan, projektioitaan (esim. heijastaa asiakkaaseen omia torjuttuja tunteitaan, tai koettaa hyötyä tämän riippuvuudesta, jne.) tai muita tunnereaktioitaan, terapiasuhde vääristyy ja asiakas ei voi kokea tunteitaan siinä turvallisesti ja tutkia niitä keskustelussa."
Transferenssi = Terapeutti kokee potilaan tunteet
Vastatransferenssi = Terapeutti heijastaa omia tunteita ja ajatuksia potilaaseen.
Jos terapeutti kokee että potilas on vastuuton, psykodynaamisessa terapiassa toimitaan peilinä. Esimerkiksi potilaan vastuuttomattomuus terapeutti toimiii vastuuttomasti. Potilaan pitää tunnistaa piirre ensin terapeutissa ja sitten terapeutti ystävällisesti kuvaa, että piirre onkin lähtöisin potilaasta. Terapeutti voi udella, että kokeeko esimerkiksi kumppanin vastuuntunnottama ja "selvittää" näin miten potilas kokee muut. Ja kun terapeutti käsittää, että vastuuttomuus onkin potilaan piirre - esittää terapeutti potilaalle vastuuntunnottumuutta ja sitten kun potilas tunnistaa sen terapeutissa auttaa terapeutti tunnistamaan tämän pirteen potilaassa. Näin potilas saa ymmärryksen, että tämä piirre mitä tunnistaaa muissa onkin hänen itsensä projisoimia heijastuksia.
Ainoastaan terapeutti tietää mikä on totta ja tarua. Jos potilas ja terpeutti eivät jaa yhteisiä käsityksiä ja terapeutti lisäkisi vielä kuvaa kuinka onneton potilas on vuorovaikutustaidoiltaan ja terapiasta ei tule mitään potilaasta johtuneista syistä - eikä potilas pysty vaihtamaan terapeuttia - psykoosi on taattu. Mutta jos olet persoonallisuushäiriöinen etkä tunnista tunteita, esimerkisi pelko viha tai raivo, joita olet purkanut terapiassa ja terapeutti saa näistä transferenssimateriaali, sitten syöttää sinulle takaisin nämä tunteet, se milloin tunnet, että murrut tai olet psykoosin partaalla - ei olekkaan psykoosi vaan portti paranemiseen. Siihen että tunnet itsesi paremmin.
Teksti on hieman provosoitu. Perustuu omiin kokemuksiin sekä siihen mitä olen teorioista lukenut.- Anonyymi
Tämähön on ainoastaan ongelma silloin kuin potilas ja terapeutti eivät omaa yhteistä mieltä potilaan ongelmasta. Jos potilas omaksuu terapeutin tulkinnan ongelmaa ei synny. Mutta ihmisellä on aina vastustustus. Ja vastustustus ja defenssit pitää tutkia ja purkaa. Kun defenssit on purettu, ihminen on altis hyväksikäytölle. Jos potilas valitsee väärän terapeutin, defenssien purettua terapeutti pystyy integroimaan tulkitsemansa piirteet. Kyse on parisuhdeongelmasta, toisen puolison mielipide ratkaisee kumman defenssit puretaan.
Eri terapiasuuntaukset lähtevät asioihin eri tavalla..koginitiivinen ja ratkaisukeskeinen jättävöt lienee ihmisen kehityksen ja kerrokset (puolustusmekanismit ja sen miten ihmisestä ob tullut ihminen) purkamatta ja keskittyvät kehityksen varmistamiseen sen päälle mitä jo on. Ratkaisukeskeinen ja kognitiivinen vahvistavat hyvää ja voimavaroja. Analyyttisissä pohjustetaan historiaan (mm kristinopillinen nökökulma, että ihminen on aina paha) ja että pahat, mustat puolet pitää oppia tuntemaan.
Mikö on tervettä ja mikä on sairasta? Sitä eroa ei ole. Kysymys on vain nökökulmasta mihin uskot. Kun opiskelee paljon asioita, oppii uskomaan oppimaansa. Psykodynaminen teoria lähtee siitä, että potilaan keskenjäänyt persoonan kasvu pitää kasvattaa loppuun. Pimeät puolet pitää tuoda valoon ja olet narsisti, jos olet uskonut (lohkonut) itsestäsi pahuuden pois. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tämähön on ainoastaan ongelma silloin kuin potilas ja terapeutti eivät omaa yhteistä mieltä potilaan ongelmasta. Jos potilas omaksuu terapeutin tulkinnan ongelmaa ei synny. Mutta ihmisellä on aina vastustustus. Ja vastustustus ja defenssit pitää tutkia ja purkaa. Kun defenssit on purettu, ihminen on altis hyväksikäytölle. Jos potilas valitsee väärän terapeutin, defenssien purettua terapeutti pystyy integroimaan tulkitsemansa piirteet. Kyse on parisuhdeongelmasta, toisen puolison mielipide ratkaisee kumman defenssit puretaan.
Eri terapiasuuntaukset lähtevät asioihin eri tavalla..koginitiivinen ja ratkaisukeskeinen jättävöt lienee ihmisen kehityksen ja kerrokset (puolustusmekanismit ja sen miten ihmisestä ob tullut ihminen) purkamatta ja keskittyvät kehityksen varmistamiseen sen päälle mitä jo on. Ratkaisukeskeinen ja kognitiivinen vahvistavat hyvää ja voimavaroja. Analyyttisissä pohjustetaan historiaan (mm kristinopillinen nökökulma, että ihminen on aina paha) ja että pahat, mustat puolet pitää oppia tuntemaan.
Mikö on tervettä ja mikä on sairasta? Sitä eroa ei ole. Kysymys on vain nökökulmasta mihin uskot. Kun opiskelee paljon asioita, oppii uskomaan oppimaansa. Psykodynaminen teoria lähtee siitä, että potilaan keskenjäänyt persoonan kasvu pitää kasvattaa loppuun. Pimeät puolet pitää tuoda valoon ja olet narsisti, jos olet uskonut (lohkonut) itsestäsi pahuuden pois.Ihmisen kerrokset = kehitys. Kun ne kuoritaan kerros kerrokselta pois kuin sipuli, jäljelle jää vain alkukantainen avuttomuus.
Ihmisen persoonan purku on tuskallista. Kun minästä ei ole jäljellä enään mitään. Kun saat "terveemmät käsitykset itsestäsi" jotta oppisit tuntemaan eri puolet.. ne puolet, joita sivistys on sinuun kasvattanut. Kun ne puretaan, jää jäljelle lopuksi historian alkuihmisen defenssit - kuinka säilyä hengissä.
Kun henkeä (minuutta) uhataan, puolustautuu ihminen aina. Kun puolustautumiskeinoa ei ole, ihminen lamaantuu ja alistuu kohtalolleen. Äärimmäinen puolustatuminen on kuolema, kun en pystynyt pitämään huolta. Kitumista ja kärsimystä ei kannata pikittää. Jotkut alkukantaiset oliot - kuten leppäkertut voivat vakavan vaaran uhatessa tekeytyä kuolleeksi ja ehkäpä jatkavat matkaa toiseen suuntaan dissosiaation turvin - vaiston varassa, kunnes ovat jälleen turvassa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ihmisen kerrokset = kehitys. Kun ne kuoritaan kerros kerrokselta pois kuin sipuli, jäljelle jää vain alkukantainen avuttomuus.
Ihmisen persoonan purku on tuskallista. Kun minästä ei ole jäljellä enään mitään. Kun saat "terveemmät käsitykset itsestäsi" jotta oppisit tuntemaan eri puolet.. ne puolet, joita sivistys on sinuun kasvattanut. Kun ne puretaan, jää jäljelle lopuksi historian alkuihmisen defenssit - kuinka säilyä hengissä.
Kun henkeä (minuutta) uhataan, puolustautuu ihminen aina. Kun puolustautumiskeinoa ei ole, ihminen lamaantuu ja alistuu kohtalolleen. Äärimmäinen puolustatuminen on kuolema, kun en pystynyt pitämään huolta. Kitumista ja kärsimystä ei kannata pikittää. Jotkut alkukantaiset oliot - kuten leppäkertut voivat vakavan vaaran uhatessa tekeytyä kuolleeksi ja ehkäpä jatkavat matkaa toiseen suuntaan dissosiaation turvin - vaiston varassa, kunnes ovat jälleen turvassa."Kun henkeä (minuutta) uhataan, puolustautuu ihminen aina. Kun puolustautumiskeinoa ei ole, ihminen lamaantuu ja alistuu kohtalolleen. Äärimmäinen puolustatuminen on kuolema, kun en pystynyt pitämään huolta. "
Kannattaisiko sen uhan kanssa keskustella, minusta sinä olet uhkaava ja pyytää toista lopettamaan se toiminta, mikä vie ristiriitaisuudessaan psykoosin partaalle. Se ainoa ihminen, joka on olemassa minua varten riisuu minuuteni, provsoi ja annostelee pimeisiin reaktioihin synnyttäviä tunteita ja samalla tarjoaa houkuttelevaa apuaan, niin että kuitenkin upottaa kiehuvaan veteen jossa kuolo koittaa? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ihmisen kerrokset = kehitys. Kun ne kuoritaan kerros kerrokselta pois kuin sipuli, jäljelle jää vain alkukantainen avuttomuus.
Ihmisen persoonan purku on tuskallista. Kun minästä ei ole jäljellä enään mitään. Kun saat "terveemmät käsitykset itsestäsi" jotta oppisit tuntemaan eri puolet.. ne puolet, joita sivistys on sinuun kasvattanut. Kun ne puretaan, jää jäljelle lopuksi historian alkuihmisen defenssit - kuinka säilyä hengissä.
Kun henkeä (minuutta) uhataan, puolustautuu ihminen aina. Kun puolustautumiskeinoa ei ole, ihminen lamaantuu ja alistuu kohtalolleen. Äärimmäinen puolustatuminen on kuolema, kun en pystynyt pitämään huolta. Kitumista ja kärsimystä ei kannata pikittää. Jotkut alkukantaiset oliot - kuten leppäkertut voivat vakavan vaaran uhatessa tekeytyä kuolleeksi ja ehkäpä jatkavat matkaa toiseen suuntaan dissosiaation turvin - vaiston varassa, kunnes ovat jälleen turvassa.Runollista, mutta mitä yrität sanoa?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Runollista, mutta mitä yrität sanoa?
Nämä näkökulmat löytyvät psykodynaamisen tai Freudin aikaisista teorioista, joissa ne on esitetty asiantuntijoiden näkökulmista. Harvoin näkee ihmisen, joka on kokenut "hoitoa" näkökulmia:
-kuolemanviettiin
-defensseihin
-minään
-ristiriitaisuuteen, jossa terapeutti provosoi (annostelee) tunteita ja toimii lohduttavana turvana
-ristiriitaisuuteen, jossa terapeutti kasvattaa sietokykyä provosoimalla ja samalla osoittaa sietävänsä ne tunteet jotka potilaassa kumpusi, sekä osoittaa empaattisesti ymmärtävänsä kaiken - jotka kumpusivat vain potilaan omasta mielestä - ne kauhut olivat lähtöisin varhaisesta vuorovaikutuksesta.
Tieteelliseen käytäntöönn kuuluu aina kokemuksellinen ääni. Potilaiden ääni on tulossa esille erilaisiten laatuseurantamekanismien kautta aikaisemmin ne ovat vain ulkopuoliden asiantuntijoiden ja tarkkailijoiden tulkintoja. Potilaiden äänen kuulumille saaminen voi olla tosin ongelma, koska (pitkään) persononallisuutta muuttavaan terapiaan kuuluu aina erilaiset vaiheet, jossa herää mustat tunteet.
- Anonyymi
Pari hyvää juttua:
Yle
"Psyykkisesti sairastunut joutuu etsimään terapeuttinsa itse – terapiaan pääsystä tulee helposti kuukausien projekti"
https://yle.fi/uutiset/3-11145659
"Väärä terapia oli tuhota Jonas Pieniniemen - ”Jos olisin jatkanut alkuperäisessä terapiassa, olisin päätynyt laitoshoitoon”"
https://yle.fi/uutiset/3-11104785- Anonyymi
Samoin
- Anonyymi
Näitä tarinoita pitäisi tulla enemmänkin julkisuuteen
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Näitä tarinoita pitäisi tulla enemmänkin julkisuuteen
Mieluummin vähemmän, tietenkin sillä olettamuksella, että "tarinoitakin" olisi vähemmän.
Näyttäisi siltä että terapia takuu on saanut hyvää tuulta arkadian mäellä. Se tuskin ratkaisee kaikkia ongelmia, mutta jos nyt ainakin madaltaisi kynnystä päästä terapiaan. Rakentaisi rutiineja sopivan terapeutin löytymiseen, seurantaan, dogumentaatioon, jne.
- Anonyymi
On tässäkin melkoinen epäkohta! Ensin porukka ei meinaa saada rahoitusta terapiaan ja jos sinne sattuu pääsemään, on vastassa usein vastuuton puoskari. Näiden "suorituksia" ei arvioida ainakaan puolueettomasti. Mitään laaduntarkkailua ei ole, yhteiskunnassa terapeuttiin luotetaan kuin jumalaan. Onhan asiakas ongelmainen ihminen, joka ei pidetä kelvollisena arvioimaan edes osakseen tullutta kohtelua, saati terapiaprosessia.
- Anonyymi
Terapian pitkällä oppimäärällä uskallan sanoa, että USEIN ei tule vastaan vastuutonta puoskaria. Muunlaista alisuoriutumista tai tarkemmin sanottuna erikoisalojen tietotaidon puutetta olen kyllä tavannut, mutta kukaan ei ole ollut vastuuton ainakaan sanan varsinaisessa merkityksessä, eikä mikään ole estänyt minua viemästä asiaa eteenpäin, jos olisin niin katsonut parhaakseni.
En voi tietenkään taata etteikö näin kävisi jollekkin, mutta sen uskallan sanoa, ettei niin käy USEIN.
- Anonyymi
Tämmöinen artikkeli julkaistu juuri: https://www.psykoterapia-lehti.fi/verkkolehti/psykoterapia-4-2021/kati-kajastus-epaonnistumisten-tarpeellisuudesta-psykoterapiatyossa/?fbclid=IwAR2DlDVkWi-2PwXLuxWwEZQHAfx9KoHCa0CIHUlb_ZMqDjRTkXrr27XzgjU
Artikkelista nousi kaksi aika mielenkiintoista kysymystä esille: Terapiassa voidaan tarkastella asioita (virheitä) hyödynnettävissä olevien epäonnistumisten tarjoilemisen näkökulmasta - Kysymys 1: Tarjoileeko psykodynaaminen terapeutti tarkoituskella epäonnistumisia? Onko terapiassa mahdollista edes onnistua, jos lähtökohta on epäonnistumisien tarjoileminen?
Toinen kysymys liittyy lauseeseen: "Vaikka Winnicottin (1952/2017, 64) mukaan tilanteita voi tutkailla tällä tavoin itsekriittisesti ja vastatransferenssiaan miettien, voi olla hyödyllistä nähdä epäonnistuminen samaan aikaan myös jonakin, minkä potilas on mahdollistanut toteutettavaksi tuodakseen alkuperäisen ympäristönsä epäonnistumisen nykyhetkeen. Näin ollen epäonnistumisen yhteydessä potilaan voi olla mahdollista tulla vihaiseksi sen sijaan, että tulisi traumatisoiduksi, ja kohdistaa transferenssin näyttämöllä osin infantiili viha terapeuttiin (Winnicott 1963, 344; Winnicott 1963/2016, 453)."
Eli että terapeutin epäonnistuminen voidaan nähdä tapahtumana, jonka potilas on mahdollistanut tuomalla alkuperäisen ympäristön epäonnistumisen nykyhetkeen -- JA että tästä johtuu, se että opotilas tulisi vihaiseksi sen sijaan että tulisi traumatisoiduksi ja kohdistaisi lapsenomaista vihaa terapeuttiin?
Eli onko sitten epäonnistumisien tarjoilu, jota psykoterapeutti annostelee sittenkin vain potilaan tuomaa alkuperäisen ongelman toistoa nykyhetkessä ja siten potilaan vika? Toinen kysymys on se, että epäonnistumisessa potilas tulisi vihaiseksi sen sijaan, että tulisi traumatisoiduksi ja alkaisi kohdistaa lapsenomaista vihaa terapeuttiin?
Onko terapian tarkoituksena, että terapeutista tulee potilan vihano objekti, potilas traumatisoituu - jotta alkuperäinen trauma saataisiin uudelleen elettyä terapiassa?
Pidän tämän artikkelin sisältöä aika vaarallisena, koska yhdistän tämän omaan kokomukseen psykodynaamisesta terapiasta.- Anonyymi
Minulle tehtiin kriisipuhelimessa noin 100 kertaa uuudelleen traumatisoimista, oikeen jankuttamalla koitettiin iskeä traumaa aivoihin. ..jaihan turhaa. Kiusamiselta tuntui.
popiuu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minulle tehtiin kriisipuhelimessa noin 100 kertaa uuudelleen traumatisoimista, oikeen jankuttamalla koitettiin iskeä traumaa aivoihin. ..jaihan turhaa. Kiusamiselta tuntui.
popiuuSiis toiostuvastyi sitä, että houkutellaan avautumaan ja satutetaan mahdollisimmaan loukkaavasti juuri traumajn kohdassa....
mun äiti harrastanut samaa...en puhu näille enää kelleen
ppiuuyu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Siis toiostuvastyi sitä, että houkutellaan avautumaan ja satutetaan mahdollisimmaan loukkaavasti juuri traumajn kohdassa....
mun äiti harrastanut samaa...en puhu näille enää kelleen
ppiuuyuEi normkaali ihmiset keskustelöe silleemn...
ei ihmiset mulle muualla puhu silleen
poiuuuu
- Anonyymi
En ole tavannut yhtäkään terveen tai tasapainoisen oloista psykiatria tai psykologia eli ala tuntuu vetävän ihmisiä joilla on jotain omaa painolastia taustalla.
Luotettavan ihmisen löytäminen on mahdotonta.
Köyhä ei myöskään maksa eikä kela paikkoja ole hyville jos niitä edes on.
Lisäksi tutkimus on osoittanut ympäristön tekevän sairaaksi ja mitä siihen muka auttaa terapia tai edes lääkkeet oikeasti?- Anonyymi
Psykiatri tai psykologi ei ole yhtä kuin psykoterapeutti. Psykoterapeutiksi voi kouluttautua monen muunkin koulutustaustan kautta. Lisäksi vaaditaan työkokemusta,
https://www.oulu.fi/sites/default/files/226/Psykoterapeuttikoulutuksen hakuopas_3.pdf
2. PSYKOTERAPEUTTIKOULUTUKSEEN HAKUKELPOISUUDEN ANTAVIA TUTKINTOJA
Yliopistotutkinto:
• lääketieteen lisensiaatti
• psykologian maisteri
• terveystieteiden maisteri
• yhteiskuntatieteiden tai valtiotieteen maisteri (pääaineena sosiaalityö, sosiaalipsykolo-
gia, sosiaalipedagogiikka tai kehityspsykologia)
• filosofian maisteri (pääaineena logopedia, musiikkiterapia)
• teologian maisteri (suuntautuminen sielunhoitoon)
• kasvatustieteiden maisteri (suuntana erityiskasvatus, erityisopettaja- tai varhaiserityis-
opettaja tai pääaineena kasvatuspsykologia)
LÄÄKETIETEELLINEN TIEDEKUNTA
TÄYDENNYSKOULUTUS
www.oulu.fi/taydennyskoulutus/psykoterapia 30.3.2021
Ammattikorkeakoulututkinnot:
• terveydenhuollon ammattikorkeakoulututkinto (sairaanhoitaja, terveydenhoitaja, kä-
tilö, toimintaterapeutti, geronomi, psykofyysiseen fysioterapiaan tai vastaavaan eri-
koistunut fysioterapeutti)
• sosiaalialan ammattikorkeakoulututkinto, sosionomi (suuntana sosiaalialan asiakastyö
tai mielenterveys ja päihteet)
Opistotasoiset tutkinnot:
• sairaanhoitaja (erikoistuminen psykiatriaan)
• erityistapauksessa muu sosiaali- ja terveysalan aiempi vanhamuotoinen opistotasoinen
tutkinto (ei esim. lähihoitajan eikä mielisairaanhoitajan tutkinto)
Lisäksi:
• ulkomainen koulutus, joka asianomaisessa maassa vastaa yllä mainittuja tutkintoja ja
siitä on Opetushallituksen antama rinnastamispäätös. Hakiessaan psykoterapeuttikou-
lutukseen ulkomaisen tutkinnon pohjalta, tulee hakijan osoittaa riittävä suomen kielen
taito.
Auttamistyöhön hakeutuvat usein ihmiset joilla on suuret kuvitelmat omista auttajan kyvyistään ja tarve tuoda itseään esille. Monet auttajat ovat helvetin tyhmiä ihmisiä joilla on vain stananmoinen pätemisen tarve tai sitten ylikorostunut holhousvietti, ylikorostunut uteliaisuus toisten ihmisten arkaluontoisia yksityisasioita kohtaan, tai sitten halu korjata oman elämän ongelmansa projisoimalla niitä asiakkaisiin. Lisäksi terapeutit tienaavat suhteellisen hyvin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Psykiatri tai psykologi ei ole yhtä kuin psykoterapeutti. Psykoterapeutiksi voi kouluttautua monen muunkin koulutustaustan kautta. Lisäksi vaaditaan työkokemusta,
https://www.oulu.fi/sites/default/files/226/Psykoterapeuttikoulutuksen hakuopas_3.pdf
2. PSYKOTERAPEUTTIKOULUTUKSEEN HAKUKELPOISUUDEN ANTAVIA TUTKINTOJA
Yliopistotutkinto:
• lääketieteen lisensiaatti
• psykologian maisteri
• terveystieteiden maisteri
• yhteiskuntatieteiden tai valtiotieteen maisteri (pääaineena sosiaalityö, sosiaalipsykolo-
gia, sosiaalipedagogiikka tai kehityspsykologia)
• filosofian maisteri (pääaineena logopedia, musiikkiterapia)
• teologian maisteri (suuntautuminen sielunhoitoon)
• kasvatustieteiden maisteri (suuntana erityiskasvatus, erityisopettaja- tai varhaiserityis-
opettaja tai pääaineena kasvatuspsykologia)
LÄÄKETIETEELLINEN TIEDEKUNTA
TÄYDENNYSKOULUTUS
www.oulu.fi/taydennyskoulutus/psykoterapia 30.3.2021
Ammattikorkeakoulututkinnot:
• terveydenhuollon ammattikorkeakoulututkinto (sairaanhoitaja, terveydenhoitaja, kä-
tilö, toimintaterapeutti, geronomi, psykofyysiseen fysioterapiaan tai vastaavaan eri-
koistunut fysioterapeutti)
• sosiaalialan ammattikorkeakoulututkinto, sosionomi (suuntana sosiaalialan asiakastyö
tai mielenterveys ja päihteet)
Opistotasoiset tutkinnot:
• sairaanhoitaja (erikoistuminen psykiatriaan)
• erityistapauksessa muu sosiaali- ja terveysalan aiempi vanhamuotoinen opistotasoinen
tutkinto (ei esim. lähihoitajan eikä mielisairaanhoitajan tutkinto)
Lisäksi:
• ulkomainen koulutus, joka asianomaisessa maassa vastaa yllä mainittuja tutkintoja ja
siitä on Opetushallituksen antama rinnastamispäätös. Hakiessaan psykoterapeuttikou-
lutukseen ulkomaisen tutkinnon pohjalta, tulee hakijan osoittaa riittävä suomen kielen
taito.
Auttamistyöhön hakeutuvat usein ihmiset joilla on suuret kuvitelmat omista auttajan kyvyistään ja tarve tuoda itseään esille. Monet auttajat ovat helvetin tyhmiä ihmisiä joilla on vain stananmoinen pätemisen tarve tai sitten ylikorostunut holhousvietti, ylikorostunut uteliaisuus toisten ihmisten arkaluontoisia yksityisasioita kohtaan, tai sitten halu korjata oman elämän ongelmansa projisoimalla niitä asiakkaisiin. Lisäksi terapeutit tienaavat suhteellisen hyvin.Korkea koulutuskaan ei takaa mitään.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Korkea koulutuskaan ei takaa mitään.
Ei tietenkään, vaikka se monesti auttaa. Suurin tekijä taitaa kuitenkin olla asenne.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Korkea koulutuskaan ei takaa mitään.
Koulutuksetkin ovat usein täyttä paskaa. Asiantuntijat ja opettajat ovat usein käsittäneet itse opettamansa asiat väärin. Kouluissakin opetetaan välillä aivan mitä sattuu.
Kävin joskus koulutuksen jossa muistaakseni sosiaaliterapeutti- nimikkeellä uraputken tehnyt opettaja järjesti koulun liikuntasaliin ryhmäytymistapahtuman.
Ryhmäytyminen on luonnollinen prosessi. Kun useampi toisiaan entuudestaan tuntematon joukko ihmisiä tulee yhteen he alkavat luonnollisia teitä hakeutua omiin ryhmiinsä. Ryhmäytyminen on luontainen prosessi jossa ryhmä alkaa itsekseen omia luontaisia teitään muotoutua.
Suomalaisessa ajattelussa ryhmäytyminen on tulkittu siten että tähän sisältyy joku _tehtävä_. Opetusalalla olevia koulutetaan että oppilaille pitää järjestää jotain typeriä keinotekoisia ryhmäyttämistilaisuuksia. Kaikenlaisia typeriä leikkejä järjestetään joiden avulla opiskelijoita väkinäisesti ryhmäytetään. Käsitys on että opiskelijat pitää keinotekoisesti ryhmäyttää jossain helkutin liikuntasalissa. Että ryhmäytyminen on tehtävä johon sisällytetään myös harjoituksia. Stnan idiootit!
https://www.oph.fi/fi/oppimateriaali/suomea-luvassa-opettajan-opas/lisaharjoitukset/ryhmaytyminen
Suomalaisessa ajattelussa mikään ei tapahdu luontaisia teitä. Kaikkeen uskotaan sisältyvän joku keinotekoinen suoritus tai tehtävä. Kaikkiin luonnollisiin prosesseihin pitää keinotekoisesti ulkopuolelta puuttua, ja näitä prosesseja ulkopuolelta harjoituksia. Jos eläinten käyttäytymistä tutkinut henkilö opettaisi miten vaikkapa leijona karjuu osoittaakseen oman reviirinsä rajoja, tulkitsisi opetushallitus tämänkin niin, että leijonille pitää järjestää karjuntatilaisuuksia ulkopuolelta keinotekoisesti, ja järjestää leijonille karjuntaharjoituksia.
Tässä vain yksi esimerkki siitä millaista paskaa myös kouluissa opetetaan.
Koulutustausta ei todellakaan takaa mitään. Opettajat eivät aina tiedä itsekään mitä opettavat. Jo peruskäsitteetkin saattavat olla hukassa. Empatiakyky on yksi käsite joka on yleisesti ymmärretty aivan väärin.
Siinä sitten aletaan terapoimaan muita. Jos ihmisellä on oikeita todella traumatisoivia kokemuksia elämässään kannattaa todellakin kaksi kertaa miettiä kenelle niistä avautuu. Asiantuntijuus, korkea koulutus tai pitkä työhistoria auttamisaloilla ei takaa yhtikäs mitään. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Koulutuksetkin ovat usein täyttä paskaa. Asiantuntijat ja opettajat ovat usein käsittäneet itse opettamansa asiat väärin. Kouluissakin opetetaan välillä aivan mitä sattuu.
Kävin joskus koulutuksen jossa muistaakseni sosiaaliterapeutti- nimikkeellä uraputken tehnyt opettaja järjesti koulun liikuntasaliin ryhmäytymistapahtuman.
Ryhmäytyminen on luonnollinen prosessi. Kun useampi toisiaan entuudestaan tuntematon joukko ihmisiä tulee yhteen he alkavat luonnollisia teitä hakeutua omiin ryhmiinsä. Ryhmäytyminen on luontainen prosessi jossa ryhmä alkaa itsekseen omia luontaisia teitään muotoutua.
Suomalaisessa ajattelussa ryhmäytyminen on tulkittu siten että tähän sisältyy joku _tehtävä_. Opetusalalla olevia koulutetaan että oppilaille pitää järjestää jotain typeriä keinotekoisia ryhmäyttämistilaisuuksia. Kaikenlaisia typeriä leikkejä järjestetään joiden avulla opiskelijoita väkinäisesti ryhmäytetään. Käsitys on että opiskelijat pitää keinotekoisesti ryhmäyttää jossain helkutin liikuntasalissa. Että ryhmäytyminen on tehtävä johon sisällytetään myös harjoituksia. Stnan idiootit!
https://www.oph.fi/fi/oppimateriaali/suomea-luvassa-opettajan-opas/lisaharjoitukset/ryhmaytyminen
Suomalaisessa ajattelussa mikään ei tapahdu luontaisia teitä. Kaikkeen uskotaan sisältyvän joku keinotekoinen suoritus tai tehtävä. Kaikkiin luonnollisiin prosesseihin pitää keinotekoisesti ulkopuolelta puuttua, ja näitä prosesseja ulkopuolelta harjoituksia. Jos eläinten käyttäytymistä tutkinut henkilö opettaisi miten vaikkapa leijona karjuu osoittaakseen oman reviirinsä rajoja, tulkitsisi opetushallitus tämänkin niin, että leijonille pitää järjestää karjuntatilaisuuksia ulkopuolelta keinotekoisesti, ja järjestää leijonille karjuntaharjoituksia.
Tässä vain yksi esimerkki siitä millaista paskaa myös kouluissa opetetaan.
Koulutustausta ei todellakaan takaa mitään. Opettajat eivät aina tiedä itsekään mitä opettavat. Jo peruskäsitteetkin saattavat olla hukassa. Empatiakyky on yksi käsite joka on yleisesti ymmärretty aivan väärin.
Siinä sitten aletaan terapoimaan muita. Jos ihmisellä on oikeita todella traumatisoivia kokemuksia elämässään kannattaa todellakin kaksi kertaa miettiä kenelle niistä avautuu. Asiantuntijuus, korkea koulutus tai pitkä työhistoria auttamisaloilla ei takaa yhtikäs mitään.Koneessani on näppäinhäiriö. Ed. viestissä muutama vika prkl mutta eiköhän pointti tullut selväksi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei tietenkään, vaikka se monesti auttaa. Suurin tekijä taitaa kuitenkin olla asenne.
Vilpittömät auttajat joilla on asenne kohdillaan saavat aikaan aivan yhtä paljon pahaa kuin ehta aidot puoskarit.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Psykiatri tai psykologi ei ole yhtä kuin psykoterapeutti. Psykoterapeutiksi voi kouluttautua monen muunkin koulutustaustan kautta. Lisäksi vaaditaan työkokemusta,
https://www.oulu.fi/sites/default/files/226/Psykoterapeuttikoulutuksen hakuopas_3.pdf
2. PSYKOTERAPEUTTIKOULUTUKSEEN HAKUKELPOISUUDEN ANTAVIA TUTKINTOJA
Yliopistotutkinto:
• lääketieteen lisensiaatti
• psykologian maisteri
• terveystieteiden maisteri
• yhteiskuntatieteiden tai valtiotieteen maisteri (pääaineena sosiaalityö, sosiaalipsykolo-
gia, sosiaalipedagogiikka tai kehityspsykologia)
• filosofian maisteri (pääaineena logopedia, musiikkiterapia)
• teologian maisteri (suuntautuminen sielunhoitoon)
• kasvatustieteiden maisteri (suuntana erityiskasvatus, erityisopettaja- tai varhaiserityis-
opettaja tai pääaineena kasvatuspsykologia)
LÄÄKETIETEELLINEN TIEDEKUNTA
TÄYDENNYSKOULUTUS
www.oulu.fi/taydennyskoulutus/psykoterapia 30.3.2021
Ammattikorkeakoulututkinnot:
• terveydenhuollon ammattikorkeakoulututkinto (sairaanhoitaja, terveydenhoitaja, kä-
tilö, toimintaterapeutti, geronomi, psykofyysiseen fysioterapiaan tai vastaavaan eri-
koistunut fysioterapeutti)
• sosiaalialan ammattikorkeakoulututkinto, sosionomi (suuntana sosiaalialan asiakastyö
tai mielenterveys ja päihteet)
Opistotasoiset tutkinnot:
• sairaanhoitaja (erikoistuminen psykiatriaan)
• erityistapauksessa muu sosiaali- ja terveysalan aiempi vanhamuotoinen opistotasoinen
tutkinto (ei esim. lähihoitajan eikä mielisairaanhoitajan tutkinto)
Lisäksi:
• ulkomainen koulutus, joka asianomaisessa maassa vastaa yllä mainittuja tutkintoja ja
siitä on Opetushallituksen antama rinnastamispäätös. Hakiessaan psykoterapeuttikou-
lutukseen ulkomaisen tutkinnon pohjalta, tulee hakijan osoittaa riittävä suomen kielen
taito.
Auttamistyöhön hakeutuvat usein ihmiset joilla on suuret kuvitelmat omista auttajan kyvyistään ja tarve tuoda itseään esille. Monet auttajat ovat helvetin tyhmiä ihmisiä joilla on vain stananmoinen pätemisen tarve tai sitten ylikorostunut holhousvietti, ylikorostunut uteliaisuus toisten ihmisten arkaluontoisia yksityisasioita kohtaan, tai sitten halu korjata oman elämän ongelmansa projisoimalla niitä asiakkaisiin. Lisäksi terapeutit tienaavat suhteellisen hyvin.Joo mä enoo missään kohdannut niin paljon yhteenkokoontuneita pätemisentarpeisia ihmisiä vähäisillä tiedoilla kuin kriisipuhelimessa.
Traumativoivaa oli loogisen ja epäloogisen ajattelun määrittäminen puhelimessa samanarvoiseksi. Mun mielestä se ei tee hyvää ajattelutoiminoille. Eikä se ole realististakaan, koska ei muulla yhteiskunasa kuten esimerkiksi koulutuksessa, oikeuslaitoksessa jne looginen ja ei looginen ajattelu ole tai ei ainakaan pitäisi olla samanarvoista.
ppoiuyyyy - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Joo mä enoo missään kohdannut niin paljon yhteenkokoontuneita pätemisentarpeisia ihmisiä vähäisillä tiedoilla kuin kriisipuhelimessa.
Traumativoivaa oli loogisen ja epäloogisen ajattelun määrittäminen puhelimessa samanarvoiseksi. Mun mielestä se ei tee hyvää ajattelutoiminoille. Eikä se ole realististakaan, koska ei muulla yhteiskunasa kuten esimerkiksi koulutuksessa, oikeuslaitoksessa jne looginen ja ei looginen ajattelu ole tai ei ainakaan pitäisi olla samanarvoista.
ppoiuyyyyJotenkin ihan absurdia ettäå kriisipuhelimessa mennään yhtäkkiä maailmaan jossa looginen ja eo looginen ajattelu katsootaan samanarvoisi tyyliin: "Joo kyl mä ymmärrän että' se on sulle ihan totta". Ei mun mielestä edes pitäis ymmärtää niin kauheesti jos joku on loogisesti ihan väärässä, Pitäis kertoo hänelle hänen erehtyneen.
ppiuyyy - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jotenkin ihan absurdia ettäå kriisipuhelimessa mennään yhtäkkiä maailmaan jossa looginen ja eo looginen ajattelu katsootaan samanarvoisi tyyliin: "Joo kyl mä ymmärrän että' se on sulle ihan totta". Ei mun mielestä edes pitäis ymmärtää niin kauheesti jos joku on loogisesti ihan väärässä, Pitäis kertoo hänelle hänen erehtyneen.
ppiuyyySiis oon ehdottomastio sitöä mieltä, että' mielenterveyttä on laadukas ajattelu ja ajattelu pitää ohjata laadukkaaseen suuntaan. Ei vaan sössöttää kaikkeen että jooo mä ymmärrän se on sulle ihan totta ihan ku kaiki olis jotain vauvoja vielä päällepätteeksi leikkimässä jollain legoilla leikkiä mikä on heille totta,.
poiuyyy - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Siis oon ehdottomastio sitöä mieltä, että' mielenterveyttä on laadukas ajattelu ja ajattelu pitää ohjata laadukkaaseen suuntaan. Ei vaan sössöttää kaikkeen että jooo mä ymmärrän se on sulle ihan totta ihan ku kaiki olis jotain vauvoja vielä päällepätteeksi leikkimässä jollain legoilla leikkiä mikä on heille totta,.
poiuyyyAnteeksi nyt vaan mutta mä sanon nyt ihan suoraan että mun mielestä kriisipuhelin ei ole kaikille ihmisille sopiva, eikä välttis sovellu intellektuelleille ihmiselle.
Ei kai nyt joku tiedemieskään sulattaisi semmosta sössötystä missä ei eritellä ajattelua mitenkään.
pouyttt - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Anteeksi nyt vaan mutta mä sanon nyt ihan suoraan että mun mielestä kriisipuhelin ei ole kaikille ihmisille sopiva, eikä välttis sovellu intellektuelleille ihmiselle.
Ei kai nyt joku tiedemieskään sulattaisi semmosta sössötystä missä ei eritellä ajattelua mitenkään.
pouytttMun mielestä pitäisio olla erillinen kriisipuhelinnumero sellasille jotka haluaa esim akateemisen tasoista keskustelua
ppoiuuyyyy - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mun mielestä pitäisio olla erillinen kriisipuhelinnumero sellasille jotka haluaa esim akateemisen tasoista keskustelua
ppoiuuyyyyMä oon huomannu että mulla on semmonen pää että se on kunnossa kun olen älyn käyttöä vaativassa keskustelussa. mutta mä olen seota kun menee liian typeräksi keskustelu.
popiuyyy - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mä oon huomannu että mulla on semmonen pää että se on kunnossa kun olen älyn käyttöä vaativassa keskustelussa. mutta mä olen seota kun menee liian typeräksi keskustelu.
popiuyyyJa mit' älyllisesti vaativampi keskustelu sitä tyytyväisempi mä oon.
pouyttt - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja mit' älyllisesti vaativampi keskustelu sitä tyytyväisempi mä oon.
pouytttMun aivot toimii hyvin kunnollisten älyllisten haasteiden edessä....mutta typeryys on semmonen haaste mikä on vaikeempaa ....
ppiuuyyuuy - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mun aivot toimii hyvin kunnollisten älyllisten haasteiden edessä....mutta typeryys on semmonen haaste mikä on vaikeempaa ....
ppiuuyyuuyMun aivot haluu semmosta keskustelua mihin ne pystyy parhaimmillaan....se vie asioita eteenpäin....mutta josa koko aika alemman tasoisia keskustelusa kuin mihin pystyy tulee pahoinvoiva olo
ppoiuyuyy - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mun aivot haluu semmosta keskustelua mihin ne pystyy parhaimmillaan....se vie asioita eteenpäin....mutta josa koko aika alemman tasoisia keskustelusa kuin mihin pystyy tulee pahoinvoiva olo
ppoiuyuyySyy miks mulla ei oo miestäkä'än on se ettei mua kiinnostaa jps en saa älyllisesti haastavaa mutta hyväll' tavalla ei mitään temppuilijaa...
pouytt - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Syy miks mulla ei oo miestäkä'än on se ettei mua kiinnostaa jps en saa älyllisesti haastavaa mutta hyväll' tavalla ei mitään temppuilijaa...
pouyttJa mä enm jaksa tätä että mä oon erinäosissä asaioissa muka väärässä silä perusteella että mun sosiaalineb asema on liian alhainen olemaan oikeessa vaikka ois kuinka hyvin perusteltu asia. Kun ei oo muka mahdollista että olisin voinut osata.
Onhan se mahdollista, kun mulla jusat on tää Aspergerominaisuus että sosiaalinen asema on matalampi kuin äly.
pouyyttt - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja mä enm jaksa tätä että mä oon erinäosissä asaioissa muka väärässä silä perusteella että mun sosiaalineb asema on liian alhainen olemaan oikeessa vaikka ois kuinka hyvin perusteltu asia. Kun ei oo muka mahdollista että olisin voinut osata.
Onhan se mahdollista, kun mulla jusat on tää Aspergerominaisuus että sosiaalinen asema on matalampi kuin äly.
pouyytttEttä mä oon muka väärässä vain siksi että ne muut eivät ole tutkineet asiaa yhtä tarkkaan kuin minä.
Mulla on asoasta heihin verrattuna moninkertainen määrä tietoa esittää, mutta mä olen muka just sen takia väärässä....ei oo reiluu
ppiuuyyyy - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Että mä oon muka väärässä vain siksi että ne muut eivät ole tutkineet asiaa yhtä tarkkaan kuin minä.
Mulla on asoasta heihin verrattuna moninkertainen määrä tietoa esittää, mutta mä olen muka just sen takia väärässä....ei oo reiluu
ppiuuyyyyMulla on jotain tieteelliseen perustuvia tietoja mitä en edes uskalla kertoo kelleen ettei he hyökkää minua koska mua ei pidetä sen arvoisena että mä voisin tietää...ja sitten mua uhkaa väittäminen hulluksi erittäin hyvin tieteellisesti perustellun väitteen kanssa...se on epäreilua...
ppoiuuuu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mulla on jotain tieteelliseen perustuvia tietoja mitä en edes uskalla kertoo kelleen ettei he hyökkää minua koska mua ei pidetä sen arvoisena että mä voisin tietää...ja sitten mua uhkaa väittäminen hulluksi erittäin hyvin tieteellisesti perustellun väitteen kanssa...se on epäreilua...
ppoiuuuuMä kyllä löydän asiantuntijalähteen siihenkin, että Aspergereilla on oikeesti tyypillisesti kykyjä huomata asioita ja säännönmukaisuuksia, joita neurotyypilliset ei huomaa.
ppoiuuyuyu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mä kyllä löydän asiantuntijalähteen siihenkin, että Aspergereilla on oikeesti tyypillisesti kykyjä huomata asioita ja säännönmukaisuuksia, joita neurotyypilliset ei huomaa.
ppoiuuyuyuHuomion kiinnittäminen eri seikkoihin mitä toinen ei huomaa ei tarkoita sittä että jompikumpi olisi hullu, eikä sekään että jos noiden kahden kommunikaatio ei ole sujuvaa.
ppoiuuuuui - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Huomion kiinnittäminen eri seikkoihin mitä toinen ei huomaa ei tarkoita sittä että jompikumpi olisi hullu, eikä sekään että jos noiden kahden kommunikaatio ei ole sujuvaa.
ppoiuuuuuiMä tiedän joitakin asioita mitä mä kuulemma en voi tietää, noh, mä tiedän, mutten voi kertoo kelleen toistaiseksi. Ja ei oo mun mielestä edes vaikeeta noita asioita perustellusti tietää. Mutta mä sit en välttis toedä kaikkia nenttien mielestä helppoja asioita tietää, Tästähän mä kistelunkriisipuhelimesa kaiukki vuodet,. He ei koko joukko pysty käsittämään mikä Asperger ilmiö on.-
ppoiuuuu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mä tiedän joitakin asioita mitä mä kuulemma en voi tietää, noh, mä tiedän, mutten voi kertoo kelleen toistaiseksi. Ja ei oo mun mielestä edes vaikeeta noita asioita perustellusti tietää. Mutta mä sit en välttis toedä kaikkia nenttien mielestä helppoja asioita tietää, Tästähän mä kistelunkriisipuhelimesa kaiukki vuodet,. He ei koko joukko pysty käsittämään mikä Asperger ilmiö on.-
ppoiuuuuSiis mä olin niiiin turhautunut kaikki ne vuodet kuinka he yritti "auttaa" mua vaan tyhmistämällä mut tioetämättömäksi siitäkin minkä ihan hyvin tiesin...Ja nyt sitten mua laitetaan lyttyyn ettei paljastuis että olin tietyissä sekoissa oikeessa koko ajan...
poiuuuu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Siis mä olin niiiin turhautunut kaikki ne vuodet kuinka he yritti "auttaa" mua vaan tyhmistämällä mut tioetämättömäksi siitäkin minkä ihan hyvin tiesin...Ja nyt sitten mua laitetaan lyttyyn ettei paljastuis että olin tietyissä sekoissa oikeessa koko ajan...
poiuuuuSeikoissa siis...
ei tollanen oo oikeesti mitään "apua".
ppiiiiii - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Seikoissa siis...
ei tollanen oo oikeesti mitään "apua".
ppiiiiiiKyllä mä pystyn osoittamaan ettei joissakin "psykologisoinneissaan" ole mitään järkeä psykologian tai neurotieteen tutkimuksen kannalta katsiottuna, ...vaan haitallista.
ppiuyyyy - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä mä pystyn osoittamaan ettei joissakin "psykologisoinneissaan" ole mitään järkeä psykologian tai neurotieteen tutkimuksen kannalta katsiottuna, ...vaan haitallista.
ppiuyyyyJa mun mielestä olis parempoi että olis selkeesti erikseen itsemurhapuhelimet, jottei normaalisti ihmisiltä kysyttäisi niin halventavia juttuja kuten että ovatko he ajatelleet tappaa itsensä- Sellainenhän on äärimmäisen loukkaavaa. Ei kai nyt kukaan normaalisti semmosta ajattele. Aivan superidiootti kysymys.
popiyttttt - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja mun mielestä olis parempoi että olis selkeesti erikseen itsemurhapuhelimet, jottei normaalisti ihmisiltä kysyttäisi niin halventavia juttuja kuten että ovatko he ajatelleet tappaa itsensä- Sellainenhän on äärimmäisen loukkaavaa. Ei kai nyt kukaan normaalisti semmosta ajattele. Aivan superidiootti kysymys.
popiytttttSiis ajatelkaa nyt näkis vaikka tuttavan kadulla ja menis kysyyn häneltä tollasta, Mitä hän miettis?
ppoiiuuuuu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Siis ajatelkaa nyt näkis vaikka tuttavan kadulla ja menis kysyyn häneltä tollasta, Mitä hän miettis?
ppoiiuuuuuMulle ainakin tulis ekana mieleen että suunnitteleekohan se kysyjä jotakin rikollista,
ppoiiuuuu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mulle ainakin tulis ekana mieleen että suunnitteleekohan se kysyjä jotakin rikollista,
ppoiiuuuuKaikessa niinku aliarvioidaan sitä ihmiusen lähtökohtaista ajattelua niin huimasti, ettei missään oo mitään järkeä mitä puhutaan
ppoiuyy - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kaikessa niinku aliarvioidaan sitä ihmiusen lähtökohtaista ajattelua niin huimasti, ettei missään oo mitään järkeä mitä puhutaan
ppoiuyyMua on laosesta asti päänninyt se että mulle puhutaan kuin mulla olis tyhjää päässä ja mä voin vaan ihmetellä mitä he ajattelee kun he niin puhuu.
Vois niinku lähtökohtaisesti olettaa ihmisellä olevan tätytettä päässään omastakin takaa jo valmiiksi
poiuyytttt - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mua on laosesta asti päänninyt se että mulle puhutaan kuin mulla olis tyhjää päässä ja mä voin vaan ihmetellä mitä he ajattelee kun he niin puhuu.
Vois niinku lähtökohtaisesti olettaa ihmisellä olevan tätytettä päässään omastakin takaa jo valmiiksi
poiuyyttttSe oli mulle ihan kestämätön kokemus kun joitakin vuosia sitten yksi professori puhui mulle kuulostaen siltä että olettaa mulla olevan tyhjää päässä.
Ja ku mä olin niiiiiin toivonut että olisin viimein löytänyt miehen joka haastaa minun älyni.
Hirvee pettymys.
popiuyyyyy - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se oli mulle ihan kestämätön kokemus kun joitakin vuosia sitten yksi professori puhui mulle kuulostaen siltä että olettaa mulla olevan tyhjää päässä.
Ja ku mä olin niiiiiin toivonut että olisin viimein löytänyt miehen joka haastaa minun älyni.
Hirvee pettymys.
popiuyyyyyNo mut oon päässy yli siitä sentään. ..siitä pettymyksestä.
poiuuyyy - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No mut oon päässy yli siitä sentään. ..siitä pettymyksestä.
poiuuyyyKu mähän nuorena haastoin miehiä kanssani filosofisiin keskusteluihin kahviloissa. olin tunnettu siitä. Niin KAIKKI pääty sanoon jotain tyyliin "Anteeksi en ole niin syvällinen", ja mä sit unelmoin koko ikäni siitä jolle mä' joutuisin sanoon että: "Hetkinen, nyt mun pitää vähän pinnistää aivojani, että pysyn perässä..."
poiiuuu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ku mähän nuorena haastoin miehiä kanssani filosofisiin keskusteluihin kahviloissa. olin tunnettu siitä. Niin KAIKKI pääty sanoon jotain tyyliin "Anteeksi en ole niin syvällinen", ja mä sit unelmoin koko ikäni siitä jolle mä' joutuisin sanoon että: "Hetkinen, nyt mun pitää vähän pinnistää aivojani, että pysyn perässä..."
poiiuuuSilloin aikoinaan yksi kahvikeskustelija kertoi, etä häntä oli varoitettu etukäteen, että minusta ei sit irtoo mitään muuta kuin niitä filosofisia keskusteluja...
mut joo oli ihan hauskaa aika ajoin...
ppoiuuuu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Silloin aikoinaan yksi kahvikeskustelija kertoi, etä häntä oli varoitettu etukäteen, että minusta ei sit irtoo mitään muuta kuin niitä filosofisia keskusteluja...
mut joo oli ihan hauskaa aika ajoin...
ppoiuuuuVoelä eio oo löytynyt tätä haastetta läpäissyttä...
poiuuyyy - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Voelä eio oo löytynyt tätä haastetta läpäissyttä...
poiuuyyyEttä tollasta tulee mieleen tarkoittaa varmaan sitä että om edes pikkusen köytynyt yhteyttä alkuperäiseen itseensä.
ppoiuuuu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Että tollasta tulee mieleen tarkoittaa varmaan sitä että om edes pikkusen köytynyt yhteyttä alkuperäiseen itseensä.
ppoiuuuuPuhun monologoa vaan siksa kun kukaan ei puhu mitään kiinnistavaa..osaan minä dialogia hyvin
ppoiiuuu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Puhun monologoa vaan siksa kun kukaan ei puhu mitään kiinnistavaa..osaan minä dialogia hyvin
ppoiiuuutykkään kovasto dialogista jos siinä on hyvä emootio ja älyllistä asoaa
poiuuuu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
tykkään kovasto dialogista jos siinä on hyvä emootio ja älyllistä asoaa
poiuuuuKuuntelen tosi kiinnostuneena kun kuulen mitä en oo ennen kuullu
ppoiuuyyuyyy - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kuuntelen tosi kiinnostuneena kun kuulen mitä en oo ennen kuullu
ppoiuuyyuyyyMunmielestä kunnolisen keskustelun osapuolet ovat siinä määrin luotettavia, että voivat suurinpiirtein ainakin uskoa mitåä toinen puhuu ilman että henkilö myöhemmin ilmenisi epöäluotettavaksi.
Semmonen keskustelu on mun mielesyä älytön missä ei voi yhtään uskoa mitä toinen puhuu.
ppoioiiiui - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Munmielestä kunnolisen keskustelun osapuolet ovat siinä määrin luotettavia, että voivat suurinpiirtein ainakin uskoa mitåä toinen puhuu ilman että henkilö myöhemmin ilmenisi epöäluotettavaksi.
Semmonen keskustelu on mun mielesyä älytön missä ei voi yhtään uskoa mitä toinen puhuu.
ppoioiiiuiMitkään kovin rumat ilmaisut eivät ole tarpeellisia kunnolisessa keskustelussa.
poiuyuyuy - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mitkään kovin rumat ilmaisut eivät ole tarpeellisia kunnolisessa keskustelussa.
poiuyuyuyToisen keskusteliujan mitätöinti ei ole hyvätapaista. Perusteltua kritiikkiä sopii antaa asioista, mutta koskaan kenenkään henkilöä ei tulisi mitätöidä.
ppoiiuuuu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Toisen keskusteliujan mitätöinti ei ole hyvätapaista. Perusteltua kritiikkiä sopii antaa asioista, mutta koskaan kenenkään henkilöä ei tulisi mitätöidä.
ppoiiuuuuMä haluan tämmöset5 kunnolliset moraaliperiaatteet käytäntöön.
popiuuuu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mä haluan tämmöset5 kunnolliset moraaliperiaatteet käytäntöön.
popiuuuuJa mun pitää puhua intensiivisesti monologia pitääkseni kiinni kyseisistä moraaliperiaatteista silloinkin kun ympäristö ei-
ppoiuuuuy - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja mun pitää puhua intensiivisesti monologia pitääkseni kiinni kyseisistä moraaliperiaatteista silloinkin kun ympäristö ei-
ppoiuuuuyKoska avoin osallistuminen morralittomaan keskusteluun voi rapistaa omaakin toteutusta. ..on parempi puhua monologia.
ppoiiuuuu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vilpittömät auttajat joilla on asenne kohdillaan saavat aikaan aivan yhtä paljon pahaa kuin ehta aidot puoskarit.
Onneksi kuntoutujalla ei voi olla asennevammaa, koska siitäkös soppa syntyisi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Korkea koulutuskaan ei takaa mitään.
Ei takaakaan. Usein se menee niin, että mitä koulutetumpi, sen idiootimpi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei takaakaan. Usein se menee niin, että mitä koulutetumpi, sen idiootimpi.
Itseoppinut on sellain oppinut mutta riippumaton
poiiui
- Anonyymi
maksimaalinen:
h o m o
s k i t s o - f r e n i a s a i r a s j o 1 9 8 6 !
v - p e d o f i i l i t u o m i o n s a a n u t 3 . 1 . 1 9 8 7 !
j o t a k u k a a n e i h a l u a , k o s k a h a i s e e r i p u l i l l e j a o n h o i t a m a t o n
p i e r u k e u h k o t a u ti n e n h o - mo perverssi!
AMEN!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miten voit manipuloida katsojalukuja?
Palstatrolli ja väsynyttä sontaa palstalle suoltava Varmakkakkiainen on viime aikoina vedonnot siihen, että hänen ketjuj212257- 701146
- 1141035
- 491015
Nainen sä olet
arvokas muista se. Yritän pitää pienen kontaktin yllä vaikka turhaahan tämä on. Toivottavasti joulu meni hyvin ja otat r72989Jos olisin
Ollut ns. pelimies olisin myös käyttänyt tilaisuutta hyväksi. Välillä vain tuntuu että olisit itse nimenomaan halunnut p57947KRP alkaa tutkia Ulvilan murhaa
Jokohan nyt löydetään riittävä näyttö Annelin tuomitsemiseen miehensä murhasta tai taposta.13918Luotathan?
Muistan kun olit vihainen minulle. Niin järkyttävän söpönä ja silti niin vastustamattoman ihanana en ole ikinä ketään na31900Minun on niin vaikeaa uskoa, että
todella kaipaisit minua. Pelkään vieläkin, että minua kusetetaan.55898Voi kun pian voisi varmuudella sanoa
mitä tämä on. Suuri, suuri rakkaustarina vai pelkästään pitkä ja kipeä oppitunti. :(50856