http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015012119058331_uu.shtml
Pahasti paleltunut kissa menetti korvat ja hännän, mutta säilytti henkensä.
Jäätymiskuolemalta pelastettu Kit-kissa menetti korvat ja häntänsä, mutta onneksi henki säilyi. Kuolioon menneet korvat eivät ole kuvassa vielä kokonaan pudonneet pois. (MIRELLE VIRKKULA)
Omistajiensa ulos kovaan pakkaseen hylkäämä kissa oli jäätyä kuoliaaksi Kuusamossa. Pahasti paleltunut kissa pelastettiin viime hetkellä paikalliseen löytöeläinkotiin.
- Kissa löytyi Kuusamon sivukylästä Kurkijärveltä. Eräs mies oli ollut ulkona tekemässä lumitöitä, kun kissa oli seurannut häntä lumikasan päällä aamukahdeksasta iltakuuteen, kertoo kissan kolme viikkoa sitten turvaan hakenut Mirella Virkkula.
Ulkona oli pakkasta lähes 30 astetta. Mies huomasi kissan olevan hengissä, mutta täysin liikkumatta. Hän soitti naapuritaloja läpi. Kukaan ei tunnistanut kissaa omakseen. Mies oli itse niin pahasti kissoille allerginen, ettei voinut ottaa sitä omaan autoonsa. Lopulta mies soitti Virkkulalle, joka oli perustanut löytöeläinkodin vuosi sitten paikkakunnalle.
Kit-kissa hännän amputoinnin jälkeen.
Kit-kissa hännän amputoinnin jälkeen. (MIRELLE VIRKKULA)
- 50 kilometriä suuntaansa tuli matkaa, kun kävin sen hakemassa. Miehen rouva oli niin ihana, että oli vielä illalla saunan jälkeen käynyt katsomassa, että kissa on varmasti paikalla. Täällä kun on niin pitkät välimatkat.
Häntä amputoitiin
Seuraavana päivänä alkoi paljastua, kuinka pahasti kissa oli ulkona pakkasessa paleltunut.
- Aluksi sen korvat lurpattivat kärjistä, mutta se näytti muuten vielä normaalilta. Hyvin pian korvat alkoivat putoamaan päästä. Ne olivat menneet kuolioon. Korvat olivat kovia kuin korput, ja ne kääntyivät pikkuhiljaa. Nenä ja tassut olivat paleltuneet niin pahasti, että niistä kuoriutui iho irti.
Viikko sitten Virkkula huomasi kissan hännän olevan kivikova ja taittuneen omituiseen muotoon. Hän ajatteli hännän paleltuneen, ja varasi eläinlääkärille ajan.
- Mutta olikin käynyt niin, että häntä oli murtunut. Se jouduttiin amputoimaan. Sille jäi enää pikkuinen töpö, Virkkula kertoo surullisena.
Kukaan ei kaivannut
Virkkulalla on tapana ilmoittaa löytyneistä eläimistä kuvallisilla ilmoituksilla verkossa sosiaalisessa mediassa ja paikallisessa lehdessä, joka jaetaan jokaiseen talouteen.
- Ei ole tullut ensimmäistäkään soittoa. Löytökissan kohtalo on Kuusamossa sama kuin muuallakin Suomessa: 90 prosenttia jää noutamatta.
Kissa löytyi haja-asutusalueelta, jossa on useita mökkejä. Virkkula on varma, että kissa on jonkun hylkäämä lemmikki.
- Selkeästi näkee, että se on ollut jonkun kotikissa. Se on niin hellyydenkipeä. Klassinen jätetään kissa mökille -tapaus, niitä on täällä Kuusamossakin jonkun verran ollut, Virkkula tuhahtaa.
Osa jättää kissan tarkoituksella lähtiessään mökiltä. Osa taas huomaa lähtöpäivänä, ettei kissa ole paikalla, ja lähtee siitä huolimatta.
- Se on ikävää. Kyllä sitä pitäisi osata edes sen verran ennakoida, ettei vasta lähtöpäivänä aleta miettiä, onko kissaa vai ei. Kesällähän kissat pärjäävät, mutta talvella se on silkkaa haitantekoa. Ei kissalla ole mitään mahdollisuuksia selvitä, jos ei ole lämmintä paikkaa, minne mennä.
Vuoden löytöeläinkotia pitänyt Virkkula kertoo löytäneensä myös viime keväänä kissan, joka oli niin pahasti paleltunut, että sen korvat putosivat.
- Mutta näin pahasti paleltunutta ei ole vielä aikaisemmin ollut.
Kuluneen talven aikana hän on löytänyt yhteensä 25 kissaa. Tälläkin hetkellä on tiedossa kolme kissaa, jotka odottavat noutoa, mutta tilaa Virkkulalla ei ole kissoille enempää.
- Yksi mies ruokkii niitä, mutta ei niillä ole lämmintä paikkaa, minne mennä. Ne odottavat, että joku tulisi hakemaan ne pois, hän huokaa.
Virkkula toivoo ihmisten ymmärtävän, ettei kissan paikka ole talvella ulkona.
Uusi koti
Kitiksi nimetyn paleltuneen kissan tarinalla on kuitenkin onnellinen loppu. Reilut kaksi viikkoa antibioottikuuria ja hyvää ruokaa on palauttanut sen voimat. Nenän kuoriutunut iho on kasvanut takaisin ja kävelykin onnistuu paremmin. Korvat ja hännän menettäneellä kissalla on tiedossa myös uusi koti, jonne se pian pääsee.
Paleltuneista tassuista kuoriutunut iho on jo palautunut, ja Kit pystyy kävelemään. Häntä ja korvat eivät kuitenkaan koskaan tule takaisin.
Paleltuneista tassuista kuoriutunut iho on jo palautunut, ja Kit pystyy kävelemään. Häntä ja korvat eivät kuitenkaan koskaan tule takaisin. (MIRELLE VIRKKULA)
MIKKO VIRTA
[email protected]
Pahasti paleltunut kissa menetti korvat ja hännän, mutta säilytti henkensä.
Jäätymiskuolemalta pelastettu Kit-kissa menetti korvat ja häntänsä, mutta onneksi henki säilyi. Kuolioon menneet korvat eivät ole kuvassa vielä kokonaan pudonneet pois. (MIRELLE VIRKKULA)
Omistajiensa ulos kovaan pakkaseen hylkäämä kissa oli jäätyä kuoliaaksi Kuusamossa. Pahasti paleltunut kissa pelastettiin viime hetkellä paikalliseen löytöeläinkotiin.
- Kissa löytyi Kuusamon sivukylästä Kurkijärveltä. Eräs mies oli ollut ulkona tekemässä lumitöitä, kun kissa oli seurannut häntä lumikasan päällä aamukahdeksasta iltakuuteen, kertoo kissan kolme viikkoa sitten turvaan hakenut Mirella Virkkula.
Ulkona oli pakkasta lähes 30 astetta. Mies huomasi kissan olevan hengissä, mutta täysin liikkumatta. Hän soitti naapuritaloja läpi. Kukaan ei tunnistanut kissaa omakseen. Mies oli itse niin pahasti kissoille allerginen, ettei voinut ottaa sitä omaan autoonsa. Lopulta mies soitti Virkkulalle, joka oli perustanut löytöeläinkodin vuosi sitten paikkakunnalle.
Kit-kissa hännän amputoinnin jälkeen.
Kit-kissa hännän amputoinnin jälkeen. (MIRELLE VIRKKULA)
- 50 kilometriä suuntaansa tuli matkaa, kun kävin sen hakemassa. Miehen rouva oli niin ihana, että oli vielä illalla saunan jälkeen käynyt katsomassa, että kissa on varmasti paikalla. Täällä kun on niin pitkät välimatkat.
Häntä amputoitiin
Seuraavana päivänä alkoi paljastua, kuinka pahasti kissa oli ulkona pakkasessa paleltunut.
- Aluksi sen korvat lurpattivat kärjistä, mutta se näytti muuten vielä normaalilta. Hyvin pian korvat alkoivat putoamaan päästä. Ne olivat menneet kuolioon. Korvat olivat kovia kuin korput, ja ne kääntyivät pikkuhiljaa. Nenä ja tassut olivat paleltuneet niin pahasti, että niistä kuoriutui iho irti.
Viikko sitten Virkkula huomasi kissan hännän olevan kivikova ja taittuneen omituiseen muotoon. Hän ajatteli hännän paleltuneen, ja varasi eläinlääkärille ajan.
- Mutta olikin käynyt niin, että häntä oli murtunut. Se jouduttiin amputoimaan. Sille jäi enää pikkuinen töpö, Virkkula kertoo surullisena.
Kukaan ei kaivannut
Virkkulalla on tapana ilmoittaa löytyneistä eläimistä kuvallisilla ilmoituksilla verkossa sosiaalisessa mediassa ja paikallisessa lehdessä, joka jaetaan jokaiseen talouteen.
- Ei ole tullut ensimmäistäkään soittoa. Löytökissan kohtalo on Kuusamossa sama kuin muuallakin Suomessa: 90 prosenttia jää noutamatta.
Kissa löytyi haja-asutusalueelta, jossa on useita mökkejä. Virkkula on varma, että kissa on jonkun hylkäämä lemmikki.
- Selkeästi näkee, että se on ollut jonkun kotikissa. Se on niin hellyydenkipeä. Klassinen jätetään kissa mökille -tapaus, niitä on täällä Kuusamossakin jonkun verran ollut, Virkkula tuhahtaa.
Osa jättää kissan tarkoituksella lähtiessään mökiltä. Osa taas huomaa lähtöpäivänä, ettei kissa ole paikalla, ja lähtee siitä huolimatta.
- Se on ikävää. Kyllä sitä pitäisi osata edes sen verran ennakoida, ettei vasta lähtöpäivänä aleta miettiä, onko kissaa vai ei. Kesällähän kissat pärjäävät, mutta talvella se on silkkaa haitantekoa. Ei kissalla ole mitään mahdollisuuksia selvitä, jos ei ole lämmintä paikkaa, minne mennä.
Vuoden löytöeläinkotia pitänyt Virkkula kertoo löytäneensä myös viime keväänä kissan, joka oli niin pahasti paleltunut, että sen korvat putosivat.
- Mutta näin pahasti paleltunutta ei ole vielä aikaisemmin ollut.
Kuluneen talven aikana hän on löytänyt yhteensä 25 kissaa. Tälläkin hetkellä on tiedossa kolme kissaa, jotka odottavat noutoa, mutta tilaa Virkkulalla ei ole kissoille enempää.
- Yksi mies ruokkii niitä, mutta ei niillä ole lämmintä paikkaa, minne mennä. Ne odottavat, että joku tulisi hakemaan ne pois, hän huokaa.
Virkkula toivoo ihmisten ymmärtävän, ettei kissan paikka ole talvella ulkona.
Uusi koti
Kitiksi nimetyn paleltuneen kissan tarinalla on kuitenkin onnellinen loppu. Reilut kaksi viikkoa antibioottikuuria ja hyvää ruokaa on palauttanut sen voimat. Nenän kuoriutunut iho on kasvanut takaisin ja kävelykin onnistuu paremmin. Korvat ja hännän menettäneellä kissalla on tiedossa myös uusi koti, jonne se pian pääsee.
Paleltuneista tassuista kuoriutunut iho on jo palautunut, ja Kit pystyy kävelemään. Häntä ja korvat eivät kuitenkaan koskaan tule takaisin.
Paleltuneista tassuista kuoriutunut iho on jo palautunut, ja Kit pystyy kävelemään. Häntä ja korvat eivät kuitenkaan koskaan tule takaisin. (MIRELLE VIRKKULA)
MIKKO VIRTA
[email protected]
Vastaukset 7
Vanhimmat
No voi kauheeta.
Onpa kumma ettei kitkatti ollut pakkasen kestävä..millä nuo ilvekset ja muut mötikät siellä metsissä pärjäävät?
Ilves ja muut kylmään erikoistuneet kissaeläimet on PIKKASEN eri asia kuin joku kotikissa.
Eiköhän tuokin todennäköisemmin ole poistunut normaalireviiriltään (mikä on kissoilla uusien tutkimusten mukaan yleensä yllättävän pieni) esim. toisen koiraan karkottamana, tai ulos livahtanut sisäkissa, ja siis ei ole löytänyt kotiinsa. Jatkuvasti on ilmoituksia kun on kissa kadoksissa. Usein löytyvät jossain vaiheessa, välillä ei.
Toki älykääpiöitäkin löytyy, jotka hylkäävät kissansa, mutta varmasti paljon harvemmin kuin noita muista syistä kadonneita.
Talvellahan nuo "ulkokissat" usein moukuvat ulos, mutta tulevat aika nopeasti takaisin lämpimään.
Näillä elämä on keskimäärin selvästi lyhyempi kuin sisäkissoilla, mutta varmasti parempaa elämää kun saavat metsästellä ja elää lajinomaisesti. Kuolevat siis usein joko tappelussa tai auton alle. Joskus eksyvät ja paleltuvatkin.
(Nämä kesykissat ovat kotoisin lämpimämmiltä seuduilta, ja ilveksellä on mm. käpälöissä massiiviset karvastot, on kuin eskimoiden hylkeennahkasaappailla tassuttelisivat)
todellakin riittää ja sadisteja, psykopaatteja ja kaikkea mahdollista paskaa, joka toivottavasti joku päivä voidaan jalostaa hautaan.
Oliko minkä värinen Kissa?
Kuusamossahan on eniten mielenvikaisia.