Vesi siunauksena ja kirouksena
Joh. 4:5-26 vie meidät veden äärelle. Väsynyt ja janoinen Jeesus kohtaa Jaakobin kaivolla samarialaisen naisen, joka oli tullut ammentamaan vettä.
Samarialaiset olivat juutalaisten halveksimaa sekakansaa ja nämä kansallisuudet olivat keskenään vihoissaan.
Jeesus pyytää naiselta vettä. Näin hän ylittää rotuun ja ennakkoluuloihin liittyvät raja-aidat.
Tiedotusvälineissä vesi on hyvin keskeinen puheenaihe. Muistamme Aasian maanjäristyksen hyökyaaltoineen ja kotimaamme ennätystulvat. Luonto on näyttänyt voimansa.
Jo Jumalan luomisteoissa vedellä oli suuri merkitys. Siinä Jumala käytti vettä luomistyönsä välineenä. Luominen tapahtui Jumalan Hengen ja Hänen Sanansa kautta, välineenä vesi (1. Moos. 1:1-2, 2. Piet. 3:5).Vesi on välttämätöntä meillekin. (Ei ainoastaan juomavetenä vaan kasteemme vetenä Joh. 3:5)
Veden merkitys tuntuu joskus myös ristiriitaiselta; toisaalta sillä on voima virkistää, ravita ja antaa elämää, toisaalta vesi on voima, joka kykenee musertamaan, hävittämään ja tappamaan,.
Raamatussa on kaksi merkittävää kohtaa, joissa osoitetaan, että Jumala käyttää vettä sekä tuhon, että elämän tuottajana.
Nooan ajan vedenpaisumuksessa (1. Moos. 6-8) ja israelilaisten paetessa Egyptistä läpi Punaisen meren (2. Moos. 14), vesi oli näkyvä väline, jolla Jumala samanaikaisesti ilmaisi vihansa ja laupeutensa.
Jeesus puhuu samarialaiselle naiselle elävästä vedestä (=vastakohta seisovalle vedelle, mikä ei ole terveellistä), jota hän vain voi antaa ja joka vain voi sammuttaa janon (j. 10-15).
Jokaisella ihmisellä on Jumalkaipuu. Samarialainen nainen ei ollut löytänyt elämälleen tarkoitusta (j. 15). Jeesus tuo esiin tämän hienovaraisesti (15-20) osoittamalla hänelle, kuinka hän on etsinyt apua ”likakaivoista”. Tämän aran asian (synnin) Jeesus paljastaa.
Raamattu muistuttaa meitä siitä, että luonnonkatastrofit ovat aina meille kutsu parannukseen ja katumukseen.
”Jeesus itse opettaa onnettomuuksien keskellä näin toimimaan, esimerkiksi Siloanin tornin kaaduttua ihmisten päälle. Puhumattakaan vielä vahvemmista kuvauksista, esimerkiksi Ilmestyskirjan 16. luvun onnettomuuksista”.
Mekin olemme eri tavoin rikkinäisiä ja avuttomia. Olemme sairaita ja janoisia. Mutta sairauteemme on lääke olemassa: ”Kuulkaa kaikki janoavaiset, tulkaa veden ääreen. Tekin, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa ja syökää; tulkaa, ostakaa ilman rahatta, ilman hinnatta (Jes. 55:1).
Vain Jeesus voi sammuttaa janomme.
2.
Hän mun syyni suuret
poisti verellään,
otti synnin orjan
armoon, elämään,
otti synnin orjan
armoon, elämään.
3.
Katkoi verkot valheen,
kahleet kuoleman,
vangin vapautti,
laps oon Jumalan,
vangin vapautti,
laps oon Jumalan.
(Virsi 276:2,3)
Joh. 4:5-26 vie meidät veden äärelle. Väsynyt ja janoinen Jeesus kohtaa Jaakobin kaivolla samarialaisen naisen, joka oli tullut ammentamaan vettä.
Samarialaiset olivat juutalaisten halveksimaa sekakansaa ja nämä kansallisuudet olivat keskenään vihoissaan.
Jeesus pyytää naiselta vettä. Näin hän ylittää rotuun ja ennakkoluuloihin liittyvät raja-aidat.
Tiedotusvälineissä vesi on hyvin keskeinen puheenaihe. Muistamme Aasian maanjäristyksen hyökyaaltoineen ja kotimaamme ennätystulvat. Luonto on näyttänyt voimansa.
Jo Jumalan luomisteoissa vedellä oli suuri merkitys. Siinä Jumala käytti vettä luomistyönsä välineenä. Luominen tapahtui Jumalan Hengen ja Hänen Sanansa kautta, välineenä vesi (1. Moos. 1:1-2, 2. Piet. 3:5).Vesi on välttämätöntä meillekin. (Ei ainoastaan juomavetenä vaan kasteemme vetenä Joh. 3:5)
Veden merkitys tuntuu joskus myös ristiriitaiselta; toisaalta sillä on voima virkistää, ravita ja antaa elämää, toisaalta vesi on voima, joka kykenee musertamaan, hävittämään ja tappamaan,.
Raamatussa on kaksi merkittävää kohtaa, joissa osoitetaan, että Jumala käyttää vettä sekä tuhon, että elämän tuottajana.
Nooan ajan vedenpaisumuksessa (1. Moos. 6-8) ja israelilaisten paetessa Egyptistä läpi Punaisen meren (2. Moos. 14), vesi oli näkyvä väline, jolla Jumala samanaikaisesti ilmaisi vihansa ja laupeutensa.
Jeesus puhuu samarialaiselle naiselle elävästä vedestä (=vastakohta seisovalle vedelle, mikä ei ole terveellistä), jota hän vain voi antaa ja joka vain voi sammuttaa janon (j. 10-15).
Jokaisella ihmisellä on Jumalkaipuu. Samarialainen nainen ei ollut löytänyt elämälleen tarkoitusta (j. 15). Jeesus tuo esiin tämän hienovaraisesti (15-20) osoittamalla hänelle, kuinka hän on etsinyt apua ”likakaivoista”. Tämän aran asian (synnin) Jeesus paljastaa.
Raamattu muistuttaa meitä siitä, että luonnonkatastrofit ovat aina meille kutsu parannukseen ja katumukseen.
”Jeesus itse opettaa onnettomuuksien keskellä näin toimimaan, esimerkiksi Siloanin tornin kaaduttua ihmisten päälle. Puhumattakaan vielä vahvemmista kuvauksista, esimerkiksi Ilmestyskirjan 16. luvun onnettomuuksista”.
Mekin olemme eri tavoin rikkinäisiä ja avuttomia. Olemme sairaita ja janoisia. Mutta sairauteemme on lääke olemassa: ”Kuulkaa kaikki janoavaiset, tulkaa veden ääreen. Tekin, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa ja syökää; tulkaa, ostakaa ilman rahatta, ilman hinnatta (Jes. 55:1).
Vain Jeesus voi sammuttaa janomme.
2.
Hän mun syyni suuret
poisti verellään,
otti synnin orjan
armoon, elämään,
otti synnin orjan
armoon, elämään.
3.
Katkoi verkot valheen,
kahleet kuoleman,
vangin vapautti,
laps oon Jumalan,
vangin vapautti,
laps oon Jumalan.
(Virsi 276:2,3)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Voisi puhua oikeastaan vedettömästä kaivosta, jos ihminen on eksyksissä vailla toivoa.
Likavesi tuo minulle mieleen enemmänkin sen huonon "ruuan", joka vie poispäin Jumalan tuntemiselta.