Kuinka korkealle rankkaat suomalaisen Lahti-Salorannan, entä venäläisen "Emman"? Brittien Bren on kyllä cooleimman näköinen. Jenkkien BAR oli gangsterien ja poliisien suosima, miten pärjäsi sodassa? Oliko sakuilla ja japseilla pikakivääriä ollenkaan, heille riitti konekivääri?
Paras pikakivääri?
2MS
1076500
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 107
Vanhimmat
1. Bren
2. DP-28 (Emma)
3. BAR
4. Lahti-Saloranta
DP-28:n lipas oli iso, mutta todella hankalan mallinen kuljetusta ja käsittelyä ajatellen. BARin ja L-S:n lipas oli taas iian pieni. Brenin lipas oli tulivoiman ja käsiteltävyyden kannalta hyvä kompromissi.
Eikö BARilla voi ampua kertalaukauksia? Tähdättyjä laukauksia nopeasti.
Mikäs pikakivääri se silloin muka olisi? Samaan pystyi M1 riflekin. Pikakiväärin tehtävä on nakuttaa sarjatulta tuliylivoiman saavuttamiseksi ja siihen 20 patruunan lipas on riittämätön.
"... L-S:n lipas oli taas iian pieni."
Kyllä, siihen oli kuitenkin suunniteltu 70 panoksen rumpulipas, joka hylättiin epäkäytännöllisenä. Varmaan tällainen lipas oli melkoinen mötikkä ja hankala käyttää. Mutta miksi ei pienennetty sitä esim. 40 panokseen silloin se olisi pienentynyt melkoisesti ja olisi ollut käyttökelpoisempi.
Löytyyhän Kalashnikoviinkin suurempi rumpulipas.
Raja aseiden välillä on kuitenkin aika häilyvä!
Esim. Saksalaisiin konekivääreihin mg-34 ja mg-42 voitiin patruunavyön sijaan liittää vaihtoehtoisesti 50 patruunaa sisältävä rumpulipas. Mg-34:llä pystyi ampumaan sekä kerta-laukauksia että sarjaa kun taas mg-42 ampui vain sarjatulta.
erikseen pikakivääriä, koska kk-34 ja -42 korvasi sen ja konekiväärin. Se oli sodan paras ase lajissaan eli pikakiväärit ja kevyet konekiväärit.
Erinomainen oli myös "Emma" eli pk 27 Degtjarev.
Sakuilla oli ensimmäinen pikakivääri Madsen 1896. Suomi myi Madsenit Viroon ennen sotia, syynä LS:n uudenaikaisuus. Oliko se?
ollut saksalainen patruuna ja pyrkimys yhteen kaliiperiin?
LS oli kyllä hyvä ase, joskaan ei lajinsa huippuja.
Salorannassa oli leko patruuna ja Matsaisessa 7,62 mm x 54 R?
Ei kai LahtiSalorannassa saksalaista tai oikeammin venäläistä kaliberia ollut vaan Matsaisessa.
Saksalaiset käyttivät Tsekki pikakiväärejä laajasti esim. SS.
Aseen kolme tärkeintä ominaisuutta ovat:
1. se toimii
2. se toimii
3. se toimii
Lahti-Saloranta ei ole tässä mielessä hyvä. Emma on. Venäläinen on aina ymmärtänyt nämä pääasiat. Emma oli vähemmän tarkka "lousku" mutta pikakivääriä ei käytetä tarkkuusammuntaan. Tarkka-ampujilla on toiset vehkeet.
Meikäläisillä oli huonoja kokemuksia L-S:tä jo Talvisodan ajoilta. Pelkkä huurre aseessa saattoi estää sen toiminnan!
Emma oli toimiva peli. Yksinkertainen ja toimiva. Aseesta puuttui mm. kertalaukaisu, mutta sellaisenakin se toimi hyvin. Emmaa saatiin sotasaaliiksi runasaita määriä Talvi- ja Jatkosdan aikana ja se oli koulutuskäytössä SA:ssa pitkääle 1970-lukuun!
Jostakin syystä asesuunnittelija Aimo Lahti vierasti kaasutoimisia aseita ja siksi esim L-S oli rekyylitoiminen. Se teki aseesta minimutkaisen ja vikaherkän. Emma taas oli kaasutoiminen ase.
"Emma oli vähemmän tarkka "lousku""
Millä perusteella? Emma oli juuri niin tarkka kuin voi olettaakin aseelta, joka on
- pitkäpiippuinen
- ampuu pitkää patruunaa
- omaa etutuet
- omaa painoa rekyylin hallintaan
KAIKKI pikakiväärit olivat tarkempia kuin yksikään sotilaskivääri.
KAIKILLA pikakivääreillä oli hankala ampua.
Olit varmaan etulinjassa ja ammuit kaikilla pikakivääreillä?
Kommenttisi on niin typerä, että sinun täytyy olla tällä palstalla esiintyvä mielenterveyspotilas, joka näkee "tarkkispoikia" joka paikassa.
Just siinä korkkarissa, minkä luit äsken.
Aimo Lahti ei todellakaan vierastanut kaasutoimisia aseita vaan yritti kaikin tavoin markkinoida sitä mutta sotilasjohto ei sille lämmennyt.LSongelmat johtuivat paljolti siitä ja tilaajien ajatuksesta että se toimisi kiväärin tapaan ja vain lähitaistelussa sarja tulella
"Se teki aseesta minimutkaisen ja vikaherkän. Emma taas oli kaasutoiminen ase."
Päinvastoin rekylitoimiset automaattiaseet ovat erittäin yksinkertaisia vain painava lukko ja palautinjousi ei mitään kaasuputkia ja -mäntiä mikä monimutkaistaa asetta.
Neovat myös varmatoimisia.
Ei Aimo Lahti vierastanut kaasutoimisia aseita. Olihan hänellä jo Sampo
suunniteltuna, mutta päätöksiä valinnoista tekivät väärät miehet.
Massasulku,ei toimi kiväärikalibrilla.
"Jostakin syystä asesuunnittelija Aimo Lahti vierasti kaasutoimisia aseita ja siksi esim L-S oli rekyylitoiminen."
Kyllä Lahti kehitti 1934 uuden kaasumäntätoimisen pikakiväärin L34 mutta se pantiin jäihin vaikka koeammunta tulokse olivat hyvät. Niitä valmistettiin vain pieni koesarja.
lmeisesti ei ollut raaha valmistaa uutta parempaa lähes samantyyppistä pikakiväriä, koska L-S pikakivääri oli riittävän hyvä.
MG 34,MG 42 rekyylitoimisia.Se luotettava.🙄🙄🙄
LS:n ja Maxim-kk:n perusvika oli laippakantainen patruunan hylsy. Se teki automaattiaseen lukkomekanismista omituisen verrattuna urakantaiseen hylsyyn, joka voitiin työntää läpi vyön.
käytti Emmakin. Ei patruuna ole aseen osa.
Ei, mutta merkittävä kuitenkin suunnittelussa ja aseen toiminnassa.
Laippakantapatruuna oli tietenkin vanhanaikainen eikä sitä enää juuri käytetä. Suomella se oli sodassa käytössä historiallisista syistä. Oli liian paljon siihen perustuvia pystykorvia ja Maximeja.
Pkm kuitenkin käyttää laippakanta patruunaa ja sillä korvataan Kvkk 62hdet.
Myös vanhat tarkkuuskiväärit käyttää tuota vanhaa laippakantaa.
Niin? Toki laippakantaisesta luoti lähtee eikä asia haittaa esim. tarkkuuskiväärissä. Sen sijaan automaattiaseessa laippakantaisuus on selkeä haitta urakantaiseen verraten.
Ei toki ratkaisematon haitta, mutta haitta kuitenkin.
Lahti-Saloranta oli kömpelö, painava, heikkotulivoimainen ja häiriöherkkä.
Häiriötilanteessa vaarallinen ellei tuntenut tarkkaa menetelmää miten aseen voi avata turvallisesti häiriön poistamiseksi.
Pikakivääri oli yliarvostettu todelliseen hyötyyn nähden taistelutilanteissa.
LS:n pahin vika oli palautinjousiin aikojen kuluessa valunut js pakkasessa jäykistyvä aseöljy. Se hyydytti aseet ja sitä osaa ei ampujat saaneet purkaa ja puhdistaa sillä sen perälootan avaaminen vaatii erkoistyökalun. No se opittiin huuhtomaan bensiinillä puhtaaksi aika äkkiä.
Saksalaisten ensimmäinen rynnäkkökivääri oli aika hyvä ja hyvä pikakivääriksi,mutta harvinainen,koska sitä ei pystytty valmistamaan tarpeeksi sota-aikana koko armaijalle.Liekö lahti-saloranta kivääri saanut vaikutteita siitä? Sodan jälkeen NL varasti idean ja Kalasnikov muotoili oman version saksalaisten pelistä, joka oli sitten mallina myös Suomen sako-rynkylle.
http://fi.m.wikipedia.org/wiki/Sturmgewehr_44
Asetta valmistettiin useita satoja tuhansia ja se oli niin hyvä että Itä-Saksalla se oli palveluskäytössä pitkän aikaa.
Ase on todella monimutkainen ja paljon työstettäviä osia sisältävä kuten saksalaiset aseet tuolloin yleensäkin oli. Kyllä suomalainen rynkky on tosi yksinkertainen tuohon verrattuna.
Waffen-revue -lehdessä on tarkat kuvat aseesta ja sen osista. Katselin siitä myöskin tuotantomääriä.
http://www.lexikon-der-wehrmacht.de/Waffen/sturmgewehre.htm
Stg 44 täytti tehtävänsä hyvin. Ei tuossa kovin paljon osia ole https://www.youtube.com/watch?v=HnXBshjGFo8
Tässä vastaava toimenpide AK-47
https://www.youtube.com/watch?v=9i0gQ7SdWak
Huomattavana erona ainoastaan kierähtävä lukko AK-47:ssa
Stg 44 valmistettiin yli 400 000 kpl.
"NL varasti idean" ???
"Kalshnikov muotoili oman version saksalaisen pelistä" ???
Taas tätä vanhaa paskaa, sotasaaliina saadut saksalaisaseet olivat kaikken
voittajien käytössä, ehkä NL parhaiten ymmärsi kehittää asetta.
Kalshnikov on täysin oma aseensa, täydellinen sellainen, kyse ei ole "muotoilusta"
vaan aivan omia latujaan kulkeneesta suunnittelusta.
Lopeta jo valehtelu siitä että NL varasti idean.
Kaikkien asiantuntijoitten nyhteinen näkemys on se että Kalashnikov on
täysin oma aseensa. Aiheesta on amerikkalainen upseeri ja tutkija C.J.Chivers
tehnyt perheraamatun kokoisen kirjan; Aseiden ase.
Lue ja viisastu !
Venäläisillä oli itse asiassa jo ennen -20 lukua, periaatteessa tehty ensimmäinen
versio joka käytti isoa patruunaa. Mutta Kalashnikov teki asian paremmaksi.
Se että Sturmgewehr ulkoisesti muistuttaa sitä paljon ei tee niistä samanlaisia.
Kaasumäntä aseessa mäntä on joko piipun alla tai niin kuin näissä yläpuolella,
Lippaan muoto johtuu patruunan muodosta, jne.
Suomalaiset eivät ole ikinä osanneet valmistaa pikakivääriä eivätkä kevyttä konekivääriä. Lahti-Saloranta korvattiin yleensä emmalla ja KVKK korvataan nykyisin PKM:llä. Venäläiset pikakiväärit/kevyetkonekiväärit ovat vaan parempia kuin Suomalaiset. On se taito laskenut myös rynnäkkökiväärien valmistuksessa ei nuo RK 95 kiväärit ole laadullisesti kovinkaan hyviä toiminta häiriöitä jatkuvasti mitä taas RK 62:ssa ei ole.
Kyllä LS hävisi kirkkaasti tarkalle ja varmakäyntiselle Emmalle,olenkin ihmetel-
lyt miksi tuota suomalaista sutta jotkut hehkuttavat.
Olin armeijassa 1970 ja Emma-mies AUK:n aikana kolme kuukautta. Eli Emma kulki selässä ja tuli tutuksi kaikilta ominaisuuksiltaan. Varmakäyntinen kuin mikä. Pieni hiekka, jota kangasmaastoissa pakosta tuli, ei estänyt toimintaa. Etutuet helpot käyttää. Sitä paitsi se kulki pyörämarsseilla mukavasti selässäkin pyöreän levynsä takia eikä kolhinut lapaluita niinkuin kulmikkaammat aseet.
Aimo Lahti osasi ja suunnitteli Sampo pikakiväärin joka ei puolustusvoimille
kelvannut koska "oli päätetty " että aseen pitää olla massasulkuinen.
Moro "olisko noinkaan"
Aseen toimintavarmuus saadaan aikaan sillä, että toleranssit ovat tarpeeksi suuria. Se vaikuttaa osumatarkkuuteen heikentävästi. Pikakivääri on sarjatuliase joten osumatarkkuus ei ole tärkein ominaisuus. Tarkka-ampujat eivät käytä pikakivääriä.
Kuten sanottua, pikakivääri oli huomattavasti tarkempi pitkän kantaman tulitukitarkka-ammuntaan kuin mikään rautatähtäiminen sotilaskivääri. Syynä yksinkertaisesti jo ne etutuet, jotka mahdollistavat huomattavasti tarkemman ammunnan. Varsinaiset yksint tai kaksin toimivat tarkka-ampujat eivät tähän kuulu millään tapaa, ja he käyttivät luonnollisesti ihan omia tarkkuuskivääreitään.
Pikakivääriä käytettiin tästä syystä juurikin tulitukitarkka-ammuntaan, eli ryhmän/joukkueen taistelua tukemaan. Ja käytetään edelleenkin, mm. brittiarmeijan L86 LSW ja Steyr AUG:n pikakivääriversio.
Eräs sodankäynyt veteraani kertoi Lahti Saloranta olleen suorastaan hengenvaarallisen aseen, käyttäjälleen. Aseen käyttäjä näet kuoli hyvin helposti, koska hänen kaikki huomionsa kiinnittyi reistailevan ja toimimattoman aseen räpläämiseen, eikä hän kyennyt hoitamaan varsinaista tehtäväänsä, eli käyttämään asettaan ampumiseen.
Eli hän sanoi ko. aseen olleen huonoimman mahdollisen pikakiväärin, mitä suoalaisilla käytössä oli.
Siinä kuule meni korvat, kun sattui olemaan lipastaja. Ampuminen oli samaa kuin lattiarallilla olisi tähtäillyt. Sitähän haaveiltiin kaupattavaksi Brenin tilalle lentokoneisiin.
Kuinkahan paljon L-S:n ongelmista voitaisiin laittaa myös lipasratkaisun aiheuttamien syöttöhäiriöiden piikkiin? Laippakantainen patruuna ei ole parhaimmillaan isossa tankolippaassa (20ptr) ja siksi esim. SVT-kivääreihin ja Dragunoviin ei ole kuin 10 patruunan lippaita.
Tarkka-ampujana väitän että LS ampuja on ollut vaarassa myös alla olevan
tankolippaan vuoksi, harvempi kiinnittää huomiota siihen että Dektarjevin
päällä oleva pyöreä lipas mahdollistaa ampumisen hyvin matalalta mikä
lissä ampujan elinaikaa.
Ei kai pitäisi edes verrata Lahti-Salorantaa pikakivääreihin?
Kyse on erilaisesta aseesta. Olkoon L-S omassa sarjassaan.
Huom. toiminnan pääperiaate.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Chauchat_m1915_(pikakivääri)
Josta sitten kehittyi malliksi LS:lle.
http://en.wikipedia.org/wiki/Furrer_M25
Eikö tässä ole tehokas ampumamatka melkoisesti pidempi kuin LS:n?
Jospa siinä on ballistinen kärki.
Tuohon olisi saanut rautasahan terän, millä olisi piikkilankaesteeseen saanut aukon samalla, kun ampuu.
Mielestäni FG 42 täyttää myös pikakiväärin kriteerit.
Tulitukitarkka-ammunta. Mitähän se mahtaa olla? Kuulostaa omalta keksinnöltä.
Vaikka termi ei olisikaan herra Isoherran ohjesääntökirjasta, jokainen pikakiväärijermu tietää, miten tulitukiasemasta nakutellaan muutaman kudin sarja nopeita tähdättyjä laukauksia, sitten kiännetään vähän ja losautetaan nopeasti taas tarkka sarja seuraavaan kohteeseen, jne.
Naps naps... naps naps... naps naps... naps naps...
Pitää olla luovuutta, soittaa tarkka riffi toisensa jälkeen, ei saa jäädä pähkäilemään nuottitermistön kanssa.
Suomi sai Degartjev-pikakivääreitä tuhansittain sotasaaliina. Ääni muistutti Emma-iskelmää. Siitä se sai nimen Emma.
Taisipa lempinimi kuitenkin syntyä D;n lippaan pyöreästä levymuodosta ja ajan
hittikappaleesta Emmasta joka soi yhtenä väyrysenä jukeboxeissa :)
Meitin Emmalle piti Utissa 1969 aina käskyttää sarrrja, sarrrja. Ihme sohlo, tollai sai aina vihulaisen hyökkäyksen torjuttua.
Täällä amatöörit kirjoittelee omia luulojaan. Kerrataan faktat.
Lahti-Saloranta M-26 OLI pikakivääri, jonka toimintamekanismina on lyhyt piippurekyyli. Kiväärissä oli 20 patruunan lipas, mutta sille oli suunniteltu 75 patruunan vaakatasossa oleva lipas, jota ei huolittu armeijalle. Painoa oli tyhjänä 9,3 kg. Teoreettinen tulinopeus 450-550 l./min.
Aseen huono maine johtuu siitä että se oli paksussa varastorasvassa jota oli kielletty poistamsta 1939. Tämä aiheutti käyntihäiriöitä.
"Emma" eli DP oli venäläinen pikakivääri jossa oli aseen päällä pyöreä lipas, johon mahtui 47 patruunaa. Tulinopeus oli 550-600 l./min. Painoa oli sama kuin L-S:llä eli 9,3 kg. Tyhjänä.
Aimo Lahti suunnitteli 1930 l. Myös kaasumäntätoimisen pikakiväärin, Sampo m-34, jossa lipas oli aseen päällä kuten Bren-pikakiväärissä. Ase painoi tyhjänä 8,1 kg. Tulinopeus 600-800 l./min. Lipaat 20 ja 30 kaarilippaat ja ilmatorjuntaan 75 ruupulipas. Asetta ei hyväksytty armeijalle koska eräät upseerit epäilivät kaasumantä-asetta!!!
Tämä ase olisi ollut ylivoimainen pikakivääri sarjassa.
Bren-pikakivääri suunniteltiin samaa aikaan Sampo m-34 kanssa, joten jälkimmäinen ei ole edellisen kopio. Maailmansodassa käytetty Bren-pikakivääri painoi tyhjänä 10,2kg.
Eräänlaisena pikakiväärinä voi pitää mg-34 versiota, jossa aseen kansi vaihdetaan erilaiseen ja tämän jälkeen voidaan ampua lippaita. Valittavissa oli pyöreä 50 patruunan lipas tai 75 patruunan kaksoisrumpu joka tuli aseen päälle. Ase painoi tyhjänä 11,5 kg.
https://www.youtube.com/watch?v=A-nZT-Cspco
Suosioon vaikutti sen patruuna mallia Russian empire. Lentokonepatruunaa käyttävät aseet eivät olleet jv-miesten suosiossa, mistä tulee käsitys, että LS pikakiväärit olivat käteviä? ne olivat painavia ja meluisia heinäseipäitä.
Kirjoitakaapa hakusi Tsekkiläiset konekiväärin.
Venäläinen emma oli paras, varmatoiminen ja tarkka ase jota Suomen armeijakin käytti pitkään sodan jälkeenkin palvelusaseena.
Emma oli yhtä painava kuin LS pikakivääri vähä yli 9 kg.
Parhaimman jälkipotkun antoi Erkin pikakivääri. Erittäin suosittu 70-luvulla.
Pikkupojat tykkää puhua pyssyistä!
Ketä meinaat ampuu ?
Suomalaisten olisi pitänyt sota-aikaan valmistaa näitä Tokarevejä ja antaa niitä joukoille pystykorvan sijaan ja vielä puoliautom/ automaatti versiona. Olisi joukkueiden tulivoima kasvanut huikeasti konepistoolien lisäksi.
Venäläisiä olisi kaatunut ja haavoittunut kymmeniä tuhansia ellei satoja tuhansia lisää ja olisi varmasti muuttanut sodan loppuasetelmia.
Pystykorvalla ei pystynyt lähellekään konetuliaseiden tulinopeuteen vaikka olisi ollut kuinka nopea uudelleen lataaja.
Panostenkaan kasvava kysyntä ei olisi ollut ongelma,kuorma-autot olisi voineet käydä aina muutaman lastin lisää panoksia panostehtaalta.
Sotasaaliiksihan niitä saatiin aika paljon mutta ei lähellekään kaikille sotajoukoissa.
Kivääri oli parempi kuin konepistooli,sillä ulottui paljon pitemmälle ja pati oli tehokkaampi.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/SVT-40
Niin pitäis olla viinakuppa Joroisissa mutta kun ei ole!
Pikakiväärin englantilainen nimi on muuten "light machinegun". Siis "kevyt konekivääri". Ei siis esim "fast rifle".
Eipäs oo vaan: light machine gun
Ei muuten ole. LMG tarkoittaa vyösyöttöistä etutuilta ammuttavaa konekivääriä. Jos sama LMG laitetaan kolmijalalle, tulee siitä joko MMG tai HMG toisen maailmansodan sanastossa.
Pikakiväärin termi Automatic Rifle, AR.
Vaikka olisi kuinka cooleimman näköinen niin se ei tee aseesta välttämättä hyvää ja varmatoimista.
Kyllä Sahti-Lavoranta oli kivoin kivääri.
Enpä osaa oikein ottaa kantaa, mutta isä vainaa lainas dekaterevin naapurilta kun se ei kuulemma sitä enää tarvinnu ja hengissä selvis ruumillisesti ...
Ei taida olla mainittu Charltonia, jota voidaan myös pitää ensimmäisenä rynnäkkökiväärinä.
Miksi? Charlton, muiden Lee-Enfield muunnosten tapaan, käytti normaalia täyspitkää patruunaa.
///MeAgaln
Ase, jota yleisesti pidetään alkuperäisenä rynnäkkökiväärinä, on Fedorov Avtomat M1916.
kun etutelttaa ei enää synny ja aamuerektiokin häipyy, niin silloin semiautomatic gyvääri alkaa olla jo sohlo. lisänä on kurkisteleva, kalsongit kasteleva tippa piipunlenssin päässä
Vieläkö Korkea Jännitys ilmestyy🤓
Kuin miljoona volttia!
Egri Bigaver ja Sahti-Lavoranta olivat parhaat.
erkin pikakivääri
Suomalainen LS oli niin huon jottei sitä paljoakaan rintamilla nähty. Sotasaalis-Emmoilla siellä paukuteltiin. Mitäs kun ei se romu toiminut kuin joskus vahingossa.
Olihan se juovuksissa suunniteltu.
Kyllä vika oli lähtpkohtaisesti aseen tilaajassa! Suomen armeija vierasti 30-luvulla kaasupohjaista automaatiota aseissa eikä suunnittelija Lahti asialle mitään mahtanut!
Hölynpölyä.
Mutta vain Emmoja käytettiin rintamilla. Muut olivat jemmassa kaiken varalta jos Emmat loppuu.
Hölynpölyä.
Ryhmän pikkaivääri oli Lahti-Saloranta.
Emmoja käytettiin,jos joku tykkäsi.
JATKOSODASSA SAATIIN SOTASAALIIKSI 5 786 EMMA-PIKAKIVÄÄRIÄ.
Käytössä oli noin 10 500 Lahti-Salorantaa ja 7 200 Emmaa.
"Käytössä oli noin 10 500 Lahti-Salorantaa"
No mistähän ne puuttuvat 4 500 oikein tuli, kun koko valmistusmäärä oli vain 6 000?
https://waffenlager.net/automatic/ls26.html
Emmaa oli parhaimmillaan käytössä yli 9 000 kpl.
https://waffenlager.net/automatic/degtjarev.html
Lykkäät pötyä!
Lahti-Salorantaa käytettiin pakon edessä, jos ei Emmoja ollut saatavilla.
Lahti -Salorantaa valmistettiin ennen Talvisotaa noin 10 000. Jatkosodan aikana vain jotain 600. Tärkein konetuliase oli Suomi-kp.
Lahti-Saloranta oli tarkka,painava ja häiriöaltis.
Pelkkää sarjatulta ampuva Emma oli varmatoimisempi ja riittävän tarkka tehtäväänsä.
LS ja DP (emma) olivat yhtä painavioa n. 9.3 kg tyhjänä.
Pitäisi olla jotain lähdetietoja jos jotain väittää!
Tässä tutkimuksessa päästään huomattavasti pienempiin lukuihin:
ASETUOTANTO SUOMESSA TOISEN
MAAILMANSODAN AIKANA
Yleisesikuntaeversti, diplomi-insinööri Risto E r JoIa
"Suomalaisen pikakiväärin ensimmäinen koekappale valmistui v 1925. Suoritettu-
jen koeammuntojen jälkeen se hyväksyttiin armeijan viralliseksi aseeksi v 1926.
Sarjavalmistukseen se tuli v 1929 vastaperustetussa VKT:ssa. Ensimmäinen sarja 312
kappaletta valmistui v 1930 monien alkuvaikeuksien ja intrigien jälkeen. Aseessa
jouduttiin tekemään muutoksia kahteen otteeseen, joiden jälkeen se sai tyyppimer-
kinnäkseen m/26-32. Ennen sotia valmistui LS-pikakivääreitä 3740 kappaletta.
Sotien aikainen tuotanto käsitti vain 601 kappaletta L8-pikakivääreitä kolmella
eri tilauksella, joista merkittävin oli 15. 9. 1941 tehty 500 kappaleen erä."
Lykkäät pötyä!!
Rintamavalokuvissa on aina Emma jos kuvassa jokin PK näkyy, ei ikinä LS.
Niin,L-S:n perusvika oli liian hienomekaaninen koneisto.Oli arka lialle ja rankassa käytössä koneiston kriittiset osat kuluivat nopeasti.
Lahti-Saloranta olisin ottanut partiomatkalle, mutta "Emma" massahyökkäystä vastaan.
EVP.
Aivan samaa mieltä, kumpikin on hyvä omassa sarjassaan.
Ranska lahjoitti talvisodan aikana 5 000 kpl Chauchat kuularuiskuja.
Niitä ei etulinjan eliittijoukoille kelpuutettu, ja ne jaettiin ilmatorjunnalle ja rannikkotykistölle ynnä muille takarintaman vartiomiehille.
OLi ilmeisesti sysipaska ase.
Automatic, Browning, M1918 tulikin korvaamaan sitä ja säästi ihmishenkiä.
Hankala oli Suomi-kp:n lipas myös. Täyttäessä skodet helposti kaatuili ja olalla kantaessa se rumpulippaan limppu painoi selkää joka asennossa. Kaulassa kantaessa koko komeus hölskyi eestaas.
Eiköhän sen lippaan kantovaivat unohtuneet tositilanteessa.
Se nääs tarkoitti TULIVOIMAA!
Vihulaisen juoksuhaudan vyöryttämisessä stratekia helpottuu kummasti kun ei joka mutkassa tarvitse pysähtyä lipasta vaihtamaan ja räknäämään kuteja!
Pikakivääri on kuin muskettikivääri verrattuna rynkkyyn, tosin kuluneen Rk62:n tulinopeus löysyydessään muistuttaa sitä. Ainut hyvä puoli pikakiväärissä on kantama, jos siitä olisi tehty kranaattikivääri, ehkä sillä jotain olisi saatu aikaan. Emma on luku sinänsä.