http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1422150403934.html
Suksen piikillä lyöty äiti kertoo: Lapsikin ymmärtää, ettei noin voi käyttäytyä
Raivostunut hiihtäjä löi pienen pojan äidin sauvan piikillä mustelmille Seinäjoella.
Vihastunut himohiihtäjä löi sauvalla äitiä, joka opetti pientä poikaansa hiihtämään Seinäjoen Joupiskan hiihtoladulla. Äidille jäi hiihtoreissusta muistoksi iso, kipeä mustelma ja pojalle paha mieli.
Välikohtaus sattui sunnuntaina 18. tammikuuta, kun seinäjokelainen Tuija Eilittä oli lähdössä kuusivuotiaan Henri-poikansa kanssa hiihtämään.
– Henrille oli hankittu uudet, 30 senttiä aiempia pidemmät sukset, ja oli tarkoitus kokeilla, osaako hän niillä hiihtää ja pitääkö laittaa voiteet. Hän ehti hiihtää ehkä 50 metriä, enkä itse vielä ehtinyt saada suksia ja monoja jalkaan, kun paikalle hiihti mies ja huitaisi minua sauvalla. Hän huusi: ”sulle sukset jalkaan ja poika oikeaan suuntaan!”
Eilittä ei kuullut kaikkea, mitä raivopäinen hiihtäjä heille huusi. Sauvanisku teki kipeää ja sekä poika että äiti järkyttyivät kovasti.
Äiti piteli kättään ja huusi miehen perään tekevänsä rikosilmotuksen.
– En tiedä, kuka se mies oli. Takanamme oli äiti kahden lapsensa kanssa, ja hän kuuli huutoni. Kerroin, että minua lyötiin juuri sauvalla. Jäimme vielä pitkäksi aikaa parkkipaikalle odottelemaan miestä, jotta saisin hänen autostaan rekisterinumeron ylös. Mutta ei häntä enää näkynyt.
Rikosilmoituksen Eilittä tekikin saman tien. Tarkkoja tuntomerkkejä hän ei kuitenkaan pystynyt isokokoisesta himohiihtäjästä antamaan.
– Tilanne meni niin nopeasti ohi. Valkoinen sauva hänellä oli, eikä kyse ollut mistään nuoresta hiihtäjästä.
Eilittä kyseli muilta hiihtäjiltä mahdollisia havaintoja raivopäisestä luisteluhiihtäjästä, ja selvisi, että sama mies oli karjunut ennenkin väärään suuntaan epähuomiossa hiihtäneille vanhemmille ja pikkulapsille.
Tuija ja Henri Eilittä olivat ensimmäistä kertaa Joupiskalla hiihtämässä, eivätkä he tienneet kumpaan suuntaan kyseisestä lähtöpaikasta hiihdetään. Oppi tuli olkapään kautta.
– Henri on kiltti poika, eikä hän ole nähnyt lyömistä aiemmin. Hän on semmoinen pieni pohtija, ja asia on kovasti mietityttänyt. Vielä keskiviikkonakin Henri kysyi, onko miestä saatu kiinni. Hän myös kertoi lyövänsä takaisin, jos mies tulee vielä vastaan. Olen yrittänyt selittää, että meitä on monenaisia ja miehellä oli huono päivä.
Tuija Eilittä selvisi välikohtauksesta kipeällä mustelmalla, mutta hän on miettinyt myös pahempaa vaihtoehtoa. Terävä sauvan piikki kun heilahti läheltä hänen kaulaansa, ja poikakin oli melkein hänessä kiinni.
– Huitaisu olisi voinut osua Henriin.
Seinäjoen keskussairaalan laboratoriossa työskentelevä Eilittä hoiti kuumottavaa käsivarttaan särkyvoiteella ja kylmällä sekä kävi näyttämässä sitä varmuuden vuoksi työterveydessä. Käsi on edelleen mustana.
– Henri on onneksi saanut hiihdellä eskarissa koko viikon.
Nuorempana aktiivisesti hiihtoa harrastanut Eilittä on asunut myös Rovaniemellä, Oulussa ja Espoossa, muttei ole aiemmin törmännyt vastaavanlaiseen.
– Ajattelisi, että hiihtäminen on ihmisille rentoutumiskeino. Tällä miehellä oli kuntoilu tainnut mennä överiksi. Pieni lapsikin ymmärtää, ettei noin voi käyttäytyä.
Tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Harri Teivaanmäki Pohjanmaan poliisista kertoo, ettei etsittyä hiihtäjää ole tavoitettu.
– Odotamme, jos hiihtäjä tuntisi piston sydämessään ja ottaisi itse poliisiin yhteyttä.
Tapauksesta kertoi ensimmäisenä Ilkka-lehti.
Lisää tarinoita suomalaisten laturaivosta: Hämmentäviä tarinoita laturaivosta: ”Joku kävi säännöllisesti sontimassa ladulle”
Pirjo Latva-Mantila
Suksen piikillä lyöty äiti kertoo: Lapsikin ymmärtää, ettei noin voi käyttäytyä
Raivostunut hiihtäjä löi pienen pojan äidin sauvan piikillä mustelmille Seinäjoella.
Vihastunut himohiihtäjä löi sauvalla äitiä, joka opetti pientä poikaansa hiihtämään Seinäjoen Joupiskan hiihtoladulla. Äidille jäi hiihtoreissusta muistoksi iso, kipeä mustelma ja pojalle paha mieli.
Välikohtaus sattui sunnuntaina 18. tammikuuta, kun seinäjokelainen Tuija Eilittä oli lähdössä kuusivuotiaan Henri-poikansa kanssa hiihtämään.
– Henrille oli hankittu uudet, 30 senttiä aiempia pidemmät sukset, ja oli tarkoitus kokeilla, osaako hän niillä hiihtää ja pitääkö laittaa voiteet. Hän ehti hiihtää ehkä 50 metriä, enkä itse vielä ehtinyt saada suksia ja monoja jalkaan, kun paikalle hiihti mies ja huitaisi minua sauvalla. Hän huusi: ”sulle sukset jalkaan ja poika oikeaan suuntaan!”
Eilittä ei kuullut kaikkea, mitä raivopäinen hiihtäjä heille huusi. Sauvanisku teki kipeää ja sekä poika että äiti järkyttyivät kovasti.
Äiti piteli kättään ja huusi miehen perään tekevänsä rikosilmotuksen.
– En tiedä, kuka se mies oli. Takanamme oli äiti kahden lapsensa kanssa, ja hän kuuli huutoni. Kerroin, että minua lyötiin juuri sauvalla. Jäimme vielä pitkäksi aikaa parkkipaikalle odottelemaan miestä, jotta saisin hänen autostaan rekisterinumeron ylös. Mutta ei häntä enää näkynyt.
Rikosilmoituksen Eilittä tekikin saman tien. Tarkkoja tuntomerkkejä hän ei kuitenkaan pystynyt isokokoisesta himohiihtäjästä antamaan.
– Tilanne meni niin nopeasti ohi. Valkoinen sauva hänellä oli, eikä kyse ollut mistään nuoresta hiihtäjästä.
Eilittä kyseli muilta hiihtäjiltä mahdollisia havaintoja raivopäisestä luisteluhiihtäjästä, ja selvisi, että sama mies oli karjunut ennenkin väärään suuntaan epähuomiossa hiihtäneille vanhemmille ja pikkulapsille.
Tuija ja Henri Eilittä olivat ensimmäistä kertaa Joupiskalla hiihtämässä, eivätkä he tienneet kumpaan suuntaan kyseisestä lähtöpaikasta hiihdetään. Oppi tuli olkapään kautta.
– Henri on kiltti poika, eikä hän ole nähnyt lyömistä aiemmin. Hän on semmoinen pieni pohtija, ja asia on kovasti mietityttänyt. Vielä keskiviikkonakin Henri kysyi, onko miestä saatu kiinni. Hän myös kertoi lyövänsä takaisin, jos mies tulee vielä vastaan. Olen yrittänyt selittää, että meitä on monenaisia ja miehellä oli huono päivä.
Tuija Eilittä selvisi välikohtauksesta kipeällä mustelmalla, mutta hän on miettinyt myös pahempaa vaihtoehtoa. Terävä sauvan piikki kun heilahti läheltä hänen kaulaansa, ja poikakin oli melkein hänessä kiinni.
– Huitaisu olisi voinut osua Henriin.
Seinäjoen keskussairaalan laboratoriossa työskentelevä Eilittä hoiti kuumottavaa käsivarttaan särkyvoiteella ja kylmällä sekä kävi näyttämässä sitä varmuuden vuoksi työterveydessä. Käsi on edelleen mustana.
– Henri on onneksi saanut hiihdellä eskarissa koko viikon.
Nuorempana aktiivisesti hiihtoa harrastanut Eilittä on asunut myös Rovaniemellä, Oulussa ja Espoossa, muttei ole aiemmin törmännyt vastaavanlaiseen.
– Ajattelisi, että hiihtäminen on ihmisille rentoutumiskeino. Tällä miehellä oli kuntoilu tainnut mennä överiksi. Pieni lapsikin ymmärtää, ettei noin voi käyttäytyä.
Tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Harri Teivaanmäki Pohjanmaan poliisista kertoo, ettei etsittyä hiihtäjää ole tavoitettu.
– Odotamme, jos hiihtäjä tuntisi piston sydämessään ja ottaisi itse poliisiin yhteyttä.
Tapauksesta kertoi ensimmäisenä Ilkka-lehti.
Lisää tarinoita suomalaisten laturaivosta: Hämmentäviä tarinoita laturaivosta: ”Joku kävi säännöllisesti sontimassa ladulle”
Pirjo Latva-Mantila
Vastaukset 9
Vanhimmat
Poika oli melkein äidissä kiinni 50 metrin päässä.
Sama koskee noita himopyöräilijöitäkin. Niillä on kaikki samat varusteet kuin ranskan ympäriajon osallistujilla. Ovat kuin mitäkin kalmareita niissä pienissä laseissaan ja kireissä fosforin värisissä trikoissaan. Ne varmaan runkaavat vessassa joku Shimanon kuvasto kädessään. Jatkuvasti saa kuunnella kaupungilla pyöräillessään jotain herjoja ja saa kokea sellaisia läheltä piti ohituksia, että hyvä kun polkimet eivät kolkaa yhteen. Ajetaan melkein jalankulkijoiden päälle jos he jossain vaiheessa erehtyvät kävelemään pyörille varatulla osiolla. Helsingissä on monia sellaisia paikkoja joissa jalkakäytävä ja pyörätie risteytyvät, etenkin suojateiden kohdilla ja niissä voi kokea jatkuvasti kauhunäytelmiä. Hyvä, ettei kimppuun käydä. Tekisi joskus mieli ladata pesismailalla päähän tuollaista paskaläjää joka yrittää olla kaiken yläpuolella.
Fanaattisuus mitä tahansa asiaa kohtaan aiheuttaa ylilyöntejä.
Naisväen suuntavaisto on tutkitusti heikonlainen - kumarru puolukan perään ja eksy. Minunkin muijani unohtui kerran halpahalliin niin, että jouduin noutamaan hänet raittiiseen ilmaan kassan kautta. Lasku ilmansuuntien hukkaamisesta oli hirvittävä, mutta mielelläni minä sen maltilla maksoin. Sen vain vielä sanon, että lattiaan piirretyistä nuolista ja hätäuloskäyntivaloistakaan ei ollut hyötyä.
Naisille ei jostakin syystä vilahda mieleen katsella rauhassa, mihin suuntaan miehet kiertävät kansanhiihtolatua.
Minkämoinen mekkala hoviin asti olisikaan kehkeytynyt, jos mies olisi ajanut vahingossa parivaljakon päälle jyrkän alamäen jälkeisessä mutkassa. Minulle meinasi näin kerran käydä, kun äityli taapersi pienen tyttärensä kanssa latua vastavirtaan. Kiittää saivat salamannopeita refleksejäni, mutta enää en vastaavaan ihmepelastukseen ehtisi.
Urheilun saavuttaessa fundamentaalisen uskonnon kaltaiset piirteet (narsistinen ruumiinpalvonta), tulee näitä raivonpuuskia toisinajattelijoita (hitaita väärään suuntaan hihtäjiä) kohtaan.
Eikö jossain vanhassa Suomen heimoja käsitelleessä kuvauksessa todettu, että pohjalaiset ovat tulisia.
etelä pohjanmaalla on pieniä kyliä etupäässä niin helposti tulee kärpäsesta härkänen uutinen.